Lue keskustelun säännöt.
Onko väärin jos 4-5-vuotiasta ei laita varhaiskasvatettavaksi, vaan lapsi viettää pääsääntöisesti aikaansa kotona vanhempiensa ja pienempien sisarusten kanssa?
14.09.2023 |
Mielipiteitä?
Meillä kohta 5 vuotta täyttävä esikoinen, joka käynyt reilu vuoden kerhossa, ja jonka ajattelin mahdollisesti pitää kotihoidossa eskariin saakka, koska olen itse ainakin siihen asti kotona. Nyt kuitenkin monet ihmettelevät suureen ääneen tätä asiaa. Sekä neuvolassa, että kaveripiirissä. Lapsella tosi hyvät taidot ikäisekseen, me tehdään paljon asioita viikon aikana, retkeillään, ulkoillaan, askarrellaan, taiteillaan ym ym. Nautin siitä, että saan viettää aikaa lasteni kanssa, eikä lapsikaan ole puhunut ollenkaan siitä että haluaisi päiväkotiin, vaikka lähes kaikki samanikäiset kaverit siellä jo ovatkin. Onko lapsen vaikeaa myöhemmin sopeutua isoon ryhmään? Mikä asenne eskarissa on sellaisia lapsia kohtaan, jotka tulevat suoraan kotihoidosta sinne?
Hän on kyllä mielestäni sosiaalinen ja löytää aina kavereita minne tahansa menemmekin. Tykkää myös leikkiä nuoremman sisaruksen kanssa, vaikka onkin pari vuotta nuorempi. Pitääkö tämän ikäisellä lapsella olla jatkuvasti samanikäisiä kavereita? Hänellä on kyllä parikin hyvää samanikäistä kaveria, joita näkee pari kertaa viikossa yhteisissä harrastuksissa.
En oikeastaan tunne ketään muuta joka hoitaisi vielä näin "vanhaa" lasta kotona, kun tutut ovat laittaneet jo 2v esikoisen päiväkotiin uuden lapsen synnyttyä.
Kommentit (112)
Kyllä valitettava tosiasia on se, että ongelmia tulee isolla todennäköisyydellä eskarissa. Toisaalta suurimmalla osalla ne myös menee ohi viimeistään parissa vuodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On täysin suotavaa pitää lapsi kotona koko lapsuus!!! Hyvä! Hän oppii kyllä olemaan toisten kannsa näin koko Suomi oppi ennen tätä valtion väliintuloa riistää lapset pois!
Jaa, päiväkoti on nykyään brändätty varhaiskasvatukseksi
Lapseni on nyt 10-vuotias, hän oli kotona siihen asti, että oli 5v, meni silloin yhtä aikaa pikkusisaruksen kanssa päivähoitoon.
Kieltämättä hän on sosiaalisesti varautunut ja kömpelö. Mutta sitä hän oli myös kerhoissa, harrastuksissa ja jopa vauvana (vähäinen katsekontakti ja mielenkiinto ihmisiin).
Nyt hän on ihan tavallinen, vaikka seurassa pidättyväinen koululainen, jonka mielestä vuodet kotona olivat parhautta. Tunnet varmasti lapsesi ja osaat arvioida sitä mikä on kokonaisuuden kannalta hyväksi, tai ei ainakaan pahaksi.
Hoidin lapset kotona, mutta kerhossa he kävivät pari kertaa viikossa, ja neljä vanhinta kävi jopa eskarin seurakunnan kerhossa. Nuorin kävi tavallisen eskarin ja inhosi sitä ja puhuu siitä vielä aikuisenakin. Olisinpa tajunnut ottaa hänet kotieskariin. Mutta hyvin samanlaista meillä oli kuin ap:lläkin, eli askarreltiin, luettiin, piirrettiin, leivottiin, käytiin kirjastossa jne. Mies opetti lapsille liikuntataitoja, minä taas mieluummin kaikkea muuta. Lapset oppivat lukemaankin hyvin pienenä. Kysyin yhden lapsemme opettajalta, että huomaako lapsesta, ettei hän ole ollut päiväkodissa. No, rauhallisempi kuulemma oli, mutta mitään taitoja häneltä ei puuttunut. Kaikki pärjäsivät koulussa loistavasti ja saivat kavereita, joista osa kerhosta asti. Lapset ovat siis aikuisia jo, neljä vanhinta työelämässä, nuorin opiskelija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on paras mahdollinen ratkaisu.
Missä kunnassa asutte ? voisin laittaa sinne vähän terveisiä neuvolaan, jos tosiaan on kyseenalaistettu kotona olemista. Ja jos on kerran juuri noin, että lapsella ei ole mitään kehityksen viiveitä yms. Eikä se varhaiskasvatus aina kyllä niissäkään mitään korjaa.
t. Varhaiskasvatuksessa työskentelevä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varhaiskasvattajana koen, että jokaisella lapsella on oikeus saada sekä kotikasvatus että varhaiskasvatus. Tutkimusten mukaan lapset jotka on varhaiskasvatettu syrjäytyvät harvemmin, keskimäärin menestyvät paremmin koulussa ja mm. omaavat paremmat tunnetaidot.
Varhaiskasvattajaäitini taas on toista mieltä. Olen 25-vuotias, ja jo minun ja muutamaa vuotta nuoremman veljeni lapsuudessa äiti hoiti meidät kotona niin pitkälle, kuin taloudellisesti oli mahdollista. Itse olin vain vuoden perhepäivähoitajalla ja vuoden esikoulussa ennen kouluun menoa. On jälkikäteen kertonut tämän johtuvan siitä, ettei halunnut meitä päiväkotiin omien kokemustensa vuoksi, ja tilanne noista ajoista vain pahentunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varhaiskasvattajana koen, että jokaisella lapsella on oikeus saada sekä kotikasvatus että varhaiskasvatus. Tutkimusten mukaan lapset jotka on varhaiskasvatettu syrjäytyvät harvemmin, keskimäärin menestyvät paremmin koulussa ja mm. omaavat paremmat tunnetaidot.
Varhaiskasvattajaäitini taas on toista mieltä. Olen 25-vuotias, ja jo minun ja muutamaa vuotta nuoremman veljeni lapsuudessa äiti hoiti meidät kotona niin pitkälle, kuin taloudellisesti oli mahdollista. Itse olin vain vuoden perhepäivähoitajalla ja vuoden esikoulussa ennen kouluun menoa. On jälkikäteen kertonut tämän johtuvan siitä, ettei halunnut meitä päiväkotiin omien kokemustensa vuoksi, ja tilanne noista ajoista vain pahentunut.
Tuohon aikaan oli päivähoito eikä varhaiskasvatusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ollut meidän tyttö päivääkään päiväkodissa, hyvin pärjännyt eskarit ja koulut, todella sosiaalinen luonne.
Ainoa lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Varhaiskasvattajana koen, että jokaisella lapsella on oikeus saada sekä kotikasvatus että varhaiskasvatus. Tutkimusten mukaan lapset jotka on varhaiskasvatettu syrjäytyvät harvemmin, keskimäärin menestyvät paremmin koulussa ja mm. omaavat paremmat tunnetaidot.
Minä varhaiskasvattajana koen, että jokin kerho voisi olla hyvä. Päiväkotiin vain viimeisessä hädässä ja tarpeessa. Eskarikin pelkkänä eskarina, ei hoitoa siihen päälle jos vain mahdollista. Teillä kuulostaa todella hyvältä kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapsi käy kerhossa ja hän tulee toimeen myös saman ikäisten kanssa, en näkisi mitään ongelmaa. Ainakin jos kerho tms. on sellainen, ettei vanhempi ole paikalla, lapsi oppii juuri niitä samoja juttuja mitä päiväkodissakin eli toimitaan kuten "vieras" aikuinen sanoo jne. Huoli pois.
Meillä myös kaksi vanhinta meni vasta eskariin. Kotona puuhattiin kaikkea mahdollista ja askarreltiin ja leivottiin ja tehtiin metsäretkiä ja käytiin kerhoissa.
Päivät oli aika lailla,kuten päiväkodissa. Aamupala, ulkoilu, kotiin ruokailu, päivälepo, välipalaa, ulkoilu, päivällinen, vapaa leikki ja iltatoimet.
Ei heillä ollut mitään ongelmia eskariin mennessä. Osasivat jo lukea ja laskea ja odottaa vuoroa yms
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan ole väärin. Aina toisten puhua mitä puhuvat. Ellei lapsi itse pyytämällä pyydä päästä päiväkotiin, niin koti on hyvä paikka.
Oma eskariin asti kotona hoidettu ja kasvatettu esikoinen on nyt 15-vuotias fiksu nuori. On pidetty ja saanut aina kavereita, toimii nytkin tukioppilaana ja seiskojen kummina. Koulu sujuu erinomaisen hyvin, harrastaa joukkueurheilua ja erästä toistakin asiaa. On aina saanut kehuja koulun ja harrastusten aikuisilta ja kavereiden vanhemmilta.
Ei se päiväkoti todellakaan ole mikään autuaaksi tekevä paikka. Aktiiviset, täyspäiset vanhemmat pystyy samaan ellei parempaankin.
Tässä sinulle sädekehä ole hyvä.
Mun esikoinen oli viisivuotiaaksi kotona, kerhossa kävi aamupäivisin. Sitten aloitti kielikoulun eskarissa. Yliopistossa on nykyään.
Minä olin kotihoidossa eskariin asti. Itse olin tosi ujo ja herkkä lapsi enkä usko, että olisin viihtynyt päiväkodissa. Kolme sisarusta oli myös kotona, ja lisäksi yksi hyvä ystävä, jonka kanssa vietin paljon aikaa, muistaakseni muut kunnon lapsuuden ystävät tuli vasta eskarin ja koulun aloituksen myötä. Totta kai oli myös joitain vanhempien kavereiden lapsia joita tapasi silloin tällöin, ja lisäksi serkut, jotka tosin asuivat niin kaukana, ettei heitä ollut mahdollista tavata niin usein.
Me ei edes käyty liiemmin missään kerhoissa, mutta askarreltiin, retkeiltiin, luettiin ja leikittiin muuten tosi aktiivisesti. Minusta 4-5-vuotiaalla ei ole mikään kiire päiväkotiin, jos sille ei ole erityistä tarvetta tai syytä. Sosiaaliset taidot ehtii kyllä kehittyä hyvin eskarissakin (ja kehittyyhän ne myös perheen, sukulaisten ja muiden tuttavien kanssa) ja minusta on ihan luonnollista, että tuossa iässä lapsen elämän piiri pyörii pitkälti kodin ja tuttujen ihmisten ympärillä. Pari vuotta vanhempi siskoni oli minulle todella läheinen, ja olen onnellinen, että sain lapsuudessani elää niin vahvasti meidän yhteisten leikkien taian värittämää elämää. Koen, että minulla oli mahdollisuus toteuttaa itseäni ja kehittää luovuuttani turvallisessa ympäristössä. Sen perusteella, mitä olen etenkin nykyajan päiväkodeista kuullut, ei tuollaista mahdollisuutta ainakaan useimmissa paikoissa ole.
Minä olin kotona pikkuveljen ja sukulaisten kanssa 5 vuotiaaksi, sitten 2x viikossa aamupäivät seurakunnan päiväkerhossa kouluikään saakka. Olisin todellakin kaivannut enemmän sosiaalistamista. Aikuisten kanssa tulin hyvin toimeen ja kognitiiviset taidot olivat erittäin hyvät, mutta en osannut ollenkaan toimia isossa lapsiryhmässä. Koko ala-aste oli aivan helvettiä, vaikka samalla luokalla oli sieltä päiväkerhosta tuttuja ihmisiä.
En tiedä onko eskari nykyään pakollinen, mutta sinne ihan viimeistään kannattaa lapsi laittaa. Ainakin oman kokemukseni mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varhaiskasvattajana koen, että jokaisella lapsella on oikeus saada sekä kotikasvatus että varhaiskasvatus. Tutkimusten mukaan lapset jotka on varhaiskasvatettu syrjäytyvät harvemmin, keskimäärin menestyvät paremmin koulussa ja mm. omaavat paremmat tunnetaidot.
Varhaiskasvattajaäitini taas on toista mieltä. Olen 25-vuotias, ja jo minun ja muutamaa vuotta nuoremman veljeni lapsuudessa äiti hoiti meidät kotona niin pitkälle, kuin taloudellisesti oli mahdollista. Itse olin vain vuoden perhepäivähoitajalla ja vuoden esikoulussa ennen kouluun menoa. On jälkikäteen kertonut tämän johtuvan siitä, ettei halunnut meitä päiväkotiin omien kokemustensa vuoksi, ja tilanne noista ajoista vain pahentunut.
Tuohon aikaan oli päivähoito eikä varhaiskasvatusta.
Kyllä oli varhaiskasvatusta jo minun lapsuudessani. Esikoulussakin oli joukko-oppia 49 vuotta sitten.
Minusta perhe päättää itse, miten vanhana menee tarhaan. Voihan sitä mennä vasta esikouluunkin.
Loppupeleissä jokaisen oma päätös. Itse olin perhepäivähoidossa koulun alkuun asti. Oli ihan kivaa, mutta ei siellä kyllä mitään kauheasti oppinut, ei ollut varhaiskasvatusta. Koulussa minulla oli vaikeuksia sopeutua olemaan isossa ryhmässä. Sosiaalisuus oli tosi vaikeaa. Oman lapseni laitoin päiväkotiin ja hän on jo nyt eri taidoissa paljon edellä mitä itse olin koulun alkaessa.
Minun esikoinen meni eskariin heti synnäriltä ja 15-vuotiaana oli kaikkien rakastama ja palvoma ja saanut koko kouluajan pelkkiä kymppejä, voittanut kaikissa lajeissaan kaikki kullat hippokisoista olympialaisiin, sekä Oscarin, Nobelin ja Idolsin. Hän on saanut kehuja, kiitosta ja tunnustusta merkittävimmiltä valtio- ja uskonnollisilta johtajilta, kuten Elisabet II:ltä ja Dalai Lamalta. Paavikin vähän vihjasi, että Katolinen Kirkko voisi tehdä poikkeuksen ja julistaa esikoiseni Pyhimykseksi tämän vielä eläessä.
Että kyllä se päiväkoti taisi kirjaimellisesti tässä tapauksessa tehdä autuaaksi.