Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Masennus ja ystävät
13.05.2023 |
Minkälaisia kokemuksia teillä muilla masentuneilla on ystävistä vaikeina aikoina?
Oma tilanne on se, että kulissit ovat todella vahvat eikä kukaan tajua, miten vaikeassa tilanteessa olen. En ole sillä tavalla masentunut, etten jaksaisi nousta sängystä aamuisin, mutta työkyvytön olen.
Osasta ystäviä olen ottanut itse etäisyyttä, koska en jaksa nyt samalla tavoin kuin normaalisti. Osan kanssa haluaisin olla tekemisissä, mutta en tiedä, onko heistäkin otettava etäisyyttä, koska he odottavat/olettavat minun olevan normaali oma itseni ja jaksavani kuten normaalistikin. No, sitten jos etäännytän itseni heistäkin niin masennunko sitten entisestään, kun olen vain yksin.
Kommentit (29)
En voi vaatia ystäviä toimimaan haluamallani tavalla. Olen valmis kaatamaan kulissit siihen asti kun se ei rasita ystäviäni liikaa ja olen sitä nyt yrittänytkin tehdä, mutta tuntuu, että he eivät usko kertomaani.
Juuri eilen kävin keskustelun yhden ystävän kanssa ja hän antoi minulle käytännön neuvoja siitä, miten minä voisin hoitaa asian x, joka on ollut hoitamatta jo vuosia. Sanoin sitten, että tiedän kyllä montakin eri tapaa, miten sen voisin teoriassa hoitaa, mutta kun ei minulla ole voimia ja kykyä tehdä sitä käytännössä ja siksi se on edelleen hoitamatta, vaikka vahva oma etuni olisi hoitaa asia, joka tuottaa minulle taloudellista tappiota jatkuvasti. Hän sanoi, että hänen on vaikea sisäistää sitä, että minulla ei olisi voimia tehdä asiaa, koska aina kun tapaamme olen normaali. No, olen normaali, koska olen iloinen kun tapaamme eikä se ole jokapäiväistä arkeani.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko hyvää vauhtia uhriuttamassa itseäsi?
No kannattaa keksiä vielä tapoja hoitaa se asia, jonka pystyt toteuttamaan.
En tiedä. Vaikea sanoa, missä menee uhriuden ja todellisuuden raja, kun on elämänsä ollut siellä epäuhriutumisen puolella, liian vahvana, liian pärjäävänä. Nyt on kuitenkin seinä vastassa ja jotain on tehtävä ja siitä on samaa mieltä sekä hoitava terapeutti että psykiatri.
Itse toivoisin, että nyt käsittelisin ne elämää kuormittaneet asiat, ettei loppuelämä olisi sitä muilta näkymätöntä kivirekeä vetäen tapahtuvaa vaan voisin kivi kerrallaan käsitellä sen reen tyhjäksi ja sitten jatkaa kulkemista vapaana painolastista ja kasvaa samalla siksi ihmiseksi, joka minun pitäisi olla, mutta jolla ei ole ollut tilaa kasvaa itsekseen.
Ap
Samoja ongelmia on ollut. Ei haluaisi näyttäytyä silloin kun ei pysty antamaan itsestään mitään. Masennus on niin eri sfääreissä kuin normaali ajatuksenjuoksu ettei sitä pysty ymmärtämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samoja ongelmia on ollut. Ei haluaisi näyttäytyä silloin kun ei pysty antamaan itsestään mitään. Masennus on niin eri sfääreissä kuin normaali ajatuksenjuoksu ettei sitä pysty ymmärtämään.
Minulla on vielä se vaihe, että jotenkin en edes osaa omaksua koko diagnoosia. Kun sille masennukselle on ihan ilmiselvät syyt eli se on ihan looginen reaktio elämässä tapahtuneisiin asioihin. Siksi kaikki pitävät minua vain ihmisenä, joka on selvinnyt todella hyvin todella vaikeista asioista ja se kaikki tahmeus selvitä normaalista elämästä on koettu vain olevan nyt tätä elämäntilannetta. Joka jatkuu ja jatkuu...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Vaikea sanoa, missä menee uhriuden ja todellisuuden raja, kun on elämänsä ollut siellä epäuhriutumisen puolella, liian vahvana, liian pärjäävänä. Nyt on kuitenkin seinä vastassa ja jotain on tehtävä ja siitä on samaa mieltä sekä hoitava terapeutti että psykiatri.
Itse toivoisin, että nyt käsittelisin ne elämää kuormittaneet asiat, ettei loppuelämä olisi sitä muilta näkymätöntä kivirekeä vetäen tapahtuvaa vaan voisin kivi kerrallaan käsitellä sen reen tyhjäksi ja sitten jatkaa kulkemista vapaana painolastista ja kasvaa samalla siksi ihmiseksi, joka minun pitäisi olla, mutta jolla ei ole ollut tilaa kasvaa itsekseen.
Ap
No sitten reki vaan tyhjäksi. Alkaa nyt!
Vierailija kirjoitti:
En voi vaatia ystäviä toimimaan haluamallani tavalla. Olen valmis kaatamaan kulissit siihen asti kun se ei rasita ystäviäni liikaa ja olen sitä nyt yrittänytkin tehdä, mutta tuntuu, että he eivät usko kertomaani.
Juuri eilen kävin keskustelun yhden ystävän kanssa ja hän antoi minulle käytännön neuvoja siitä, miten minä voisin hoitaa asian x, joka on ollut hoitamatta jo vuosia. Sanoin sitten, että tiedän kyllä montakin eri tapaa, miten sen voisin teoriassa hoitaa, mutta kun ei minulla ole voimia ja kykyä tehdä sitä käytännössä ja siksi se on edelleen hoitamatta, vaikka vahva oma etuni olisi hoitaa asia, joka tuottaa minulle taloudellista tappiota jatkuvasti. Hän sanoi, että hänen on vaikea sisäistää sitä, että minulla ei olisi voimia tehdä asiaa, koska aina kun tapaamme olen normaali. No, olen normaali, koska olen iloinen kun tapaamme eikä se ole jokapäiväistä arkeani.
Ap
Oletko miettinyt mikä tuossa kyseisessä asiassa vie voimasi? Millaisia ajatuksia siellä on taustalla ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä sua masentaa?
Lapsuuden perhehelvetti, myöhemmin jatkuva mukautuminen ja sopeutuminen ihmissuhteissa (ollut henkistä väkivaltaa jokaisessa parisuhteessa ja ystäviä, jotka ottavat enemmän kuin antavat), jatkuvasta stressistä johtuvia sairauksia, jatkuva sinnittely työelämässä (ulkopuolisin silmin olen edennyt urallani heittämällä ja minulle on aina tarjottu enemmän kuin olen edes tavoitellut), menetykset, yksinäisyys ja tuen ja läheisten puute. Siinä kai se jotakuinkin on.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samoja ongelmia on ollut. Ei haluaisi näyttäytyä silloin kun ei pysty antamaan itsestään mitään. Masennus on niin eri sfääreissä kuin normaali ajatuksenjuoksu ettei sitä pysty ymmärtämään.
Minulla on vielä se vaihe, että jotenkin en edes osaa omaksua koko diagnoosia. Kun sille masennukselle on ihan ilmiselvät syyt eli se on ihan looginen reaktio elämässä tapahtuneisiin asioihin. Siksi kaikki pitävät minua vain ihmisenä, joka on selvinnyt todella hyvin todella vaikeista asioista ja se kaikki tahmeus selvitä normaalista elämästä on koettu vain olevan nyt tätä elämäntilannetta. Joka jatkuu ja jatkuu...
Ap
En tiedä mitä sinulle on tapahtunut, mutta onko uskosi elämään tai ihmisiin jotenkin vaurioitunut, joka on muuttanut arvojasi? Tai onko sinulla jotakin traumaperäistä oirehtimista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samoja ongelmia on ollut. Ei haluaisi näyttäytyä silloin kun ei pysty antamaan itsestään mitään. Masennus on niin eri sfääreissä kuin normaali ajatuksenjuoksu ettei sitä pysty ymmärtämään.
Minulla on vielä se vaihe, että jotenkin en edes osaa omaksua koko diagnoosia. Kun sille masennukselle on ihan ilmiselvät syyt eli se on ihan looginen reaktio elämässä tapahtuneisiin asioihin. Siksi kaikki pitävät minua vain ihmisenä, joka on selvinnyt todella hyvin todella vaikeista asioista ja se kaikki tahmeus selvitä normaalista elämästä on koettu vain olevan nyt tätä elämäntilannetta. Joka jatkuu ja jatkuu...
Ap
En tiedä mitä sinulle on tapahtunut, mutta onko uskosi elämään tai ihmisiin jotenkin vaurioitunut, joka on muuttanut arvojasi? Tai onko sinulla jotakin traumaperäistä oirehtimista?
On masennuksen lisäksi PTSD-diagnoosi. Olisi myös C-PTSD-diagnoosi, jos sellainen olisi Suomessa.
Yritän pitää yllä uskoani ihmisiin yleensä, mutta opetella näkemään keihin sitä ei kannata pitää yllä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Vaikea sanoa, missä menee uhriuden ja todellisuuden raja, kun on elämänsä ollut siellä epäuhriutumisen puolella, liian vahvana, liian pärjäävänä. Nyt on kuitenkin seinä vastassa ja jotain on tehtävä ja siitä on samaa mieltä sekä hoitava terapeutti että psykiatri.
Itse toivoisin, että nyt käsittelisin ne elämää kuormittaneet asiat, ettei loppuelämä olisi sitä muilta näkymätöntä kivirekeä vetäen tapahtuvaa vaan voisin kivi kerrallaan käsitellä sen reen tyhjäksi ja sitten jatkaa kulkemista vapaana painolastista ja kasvaa samalla siksi ihmiseksi, joka minun pitäisi olla, mutta jolla ei ole ollut tilaa kasvaa itsekseen.
Ap
No sitten reki vaan tyhjäksi. Alkaa nyt!
Joo, kiitti! On jo alkanut. Taiteilen tässä vaan sen välimaastossa, etten vaan ala suorittamalla suorittaa myös tätä toipumista. Siitä on ollut puhetta psykiatrin kanssa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi vaatia ystäviä toimimaan haluamallani tavalla. Olen valmis kaatamaan kulissit siihen asti kun se ei rasita ystäviäni liikaa ja olen sitä nyt yrittänytkin tehdä, mutta tuntuu, että he eivät usko kertomaani.
Juuri eilen kävin keskustelun yhden ystävän kanssa ja hän antoi minulle käytännön neuvoja siitä, miten minä voisin hoitaa asian x, joka on ollut hoitamatta jo vuosia. Sanoin sitten, että tiedän kyllä montakin eri tapaa, miten sen voisin teoriassa hoitaa, mutta kun ei minulla ole voimia ja kykyä tehdä sitä käytännössä ja siksi se on edelleen hoitamatta, vaikka vahva oma etuni olisi hoitaa asia, joka tuottaa minulle taloudellista tappiota jatkuvasti. Hän sanoi, että hänen on vaikea sisäistää sitä, että minulla ei olisi voimia tehdä asiaa, koska aina kun tapaamme olen normaali. No, olen normaali, koska olen iloinen kun tapaamme eikä se ole jokapäiväistä arkeani.
Ap
Oletko miettinyt mikä tuossa kyseisessä asiassa vie voimasi? Millaisia ajatuksia siellä on taustalla ?
Se on tosi iso urakka yksin hoidettavaksi ihan fyysisestikin. Tyyliin remontti. Ja on to do-listalla vasta myöhemmällä sijalla ensisijaisempiin hoidettaviin nähden. Yhden ihmisen voimat ovat rajalliset.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä sua masentaa?
Lapsuuden perhehelvetti, myöhemmin jatkuva mukautuminen ja sopeutuminen ihmissuhteissa (ollut henkistä väkivaltaa jokaisessa parisuhteessa ja ystäviä, jotka ottavat enemmän kuin antavat), jatkuvasta stressistä johtuvia sairauksia, jatkuva sinnittely työelämässä (ulkopuolisin silmin olen edennyt urallani heittämällä ja minulle on aina tarjottu enemmän kuin olen edes tavoitellut), menetykset, yksinäisyys ja tuen ja läheisten puute. Siinä kai se jotakuinkin on.
Ap
Kuulostaa kyllä isolta kivireeltä tosiaan.
Voimaa ja rakkautta, jotta pääsisit alkuun.
Musertunut ihminen ei kaipaa neuvoja miten kivireki vedetään, vaan että toinen ottaa pari kiveä pois reestä ja ottaa kiinni toisesta kahvasta.
Muista laittaa terveytesi etusijalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä sua masentaa?
Lapsuuden perhehelvetti, myöhemmin jatkuva mukautuminen ja sopeutuminen ihmissuhteissa (ollut henkistä väkivaltaa jokaisessa parisuhteessa ja ystäviä, jotka ottavat enemmän kuin antavat), jatkuvasta stressistä johtuvia sairauksia, jatkuva sinnittely työelämässä (ulkopuolisin silmin olen edennyt urallani heittämällä ja minulle on aina tarjottu enemmän kuin olen edes tavoitellut), menetykset, yksinäisyys ja tuen ja läheisten puute. Siinä kai se jotakuinkin on.
Ap
Kuulostaa kyllä isolta kivireeltä tosiaan.
Voimaa ja rakkautta, jotta pääsisit alkuun.
Musertunut ihminen ei kaipaa neuvoja miten kivireki vedetään, vaan että toinen ottaa pari kiveä pois reestä ja ottaa kiinni toisesta kahvasta.Muista laittaa terveytesi etusijalle.
Kiitos. Ihan herkistyin tätä lukiessani ja se on hyvä asia, kun tunteet ovat olleet varmaan vuoden aika kateissa enkä ole osannut edes itkeä, vaikka olisi ollut aihettakin.
Juuri tuota kaipaisin, että joku tulisi kaveriksi ja auttaisi edes muutaman pikkukiven poisottamisessa. Tulisi tunne, että joku on vierellä ja välittää. Olen itse tehnyt sitä niin monelle, silloinkin kun itsellä on ollut todella vaikeaa.
Ap
On hyviä ja huonoja kokemuksia. Pari ihmistä on konkreettisesti tullut avuksi, puolesta tekemään asioita ja hakemaan mukaan jonnekin.
Muilla rohkaisevat puheet ja tsemppaamiset ovat lähinnä olleet sitä auttamista. Nevotaan, mitä masentuneen kannattaisi tai pitäisi tehdä. Ja yleensä on tullut esimerkki päälle sieltä neuvojan omasta fantastisesta elämästä, jossa ei ole suurempia masennuksia tai ylämäkiä edes koettu.
Vierailija kirjoitti:
En voi vaatia ystäviä toimimaan haluamallani tavalla. Olen valmis kaatamaan kulissit siihen asti kun se ei rasita ystäviäni liikaa ja olen sitä nyt yrittänytkin tehdä, mutta tuntuu, että he eivät usko kertomaani.
Juuri eilen kävin keskustelun yhden ystävän kanssa ja hän antoi minulle käytännön neuvoja siitä, miten minä voisin hoitaa asian x, joka on ollut hoitamatta jo vuosia. Sanoin sitten, että tiedän kyllä montakin eri tapaa, miten sen voisin teoriassa hoitaa, mutta kun ei minulla ole voimia ja kykyä tehdä sitä käytännössä ja siksi se on edelleen hoitamatta, vaikka vahva oma etuni olisi hoitaa asia, joka tuottaa minulle taloudellista tappiota jatkuvasti. Hän sanoi, että hänen on vaikea sisäistää sitä, että minulla ei olisi voimia tehdä asiaa, koska aina kun tapaamme olen normaali. No, olen normaali, koska olen iloinen kun tapaamme eikä se ole jokapäiväistä arkeani.
Ap
Minä sairastin vakava-asteisen masennuksen ja huomasin tsemppiviesteistä ettei monikaan "normaali" ymmärrä höykäsen pöläystä sairaudesta. "lepää nyt kunnolla" tyylisiä viestejä sateli minulle sairaalaan. Ei siellä levätä , vaan odotetaan että lääkkeillä saa vastetta ja senjälkeen aletaan itse tekemään työtä masennuksen poistamiseksi. Miksi ap on tuollaisten "ystävien" seurassa? Maailmassa on ihmisiä joilla on empatiakykyä ja halua auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi vaatia ystäviä toimimaan haluamallani tavalla. Olen valmis kaatamaan kulissit siihen asti kun se ei rasita ystäviäni liikaa ja olen sitä nyt yrittänytkin tehdä, mutta tuntuu, että he eivät usko kertomaani.
Juuri eilen kävin keskustelun yhden ystävän kanssa ja hän antoi minulle käytännön neuvoja siitä, miten minä voisin hoitaa asian x, joka on ollut hoitamatta jo vuosia. Sanoin sitten, että tiedän kyllä montakin eri tapaa, miten sen voisin teoriassa hoitaa, mutta kun ei minulla ole voimia ja kykyä tehdä sitä käytännössä ja siksi se on edelleen hoitamatta, vaikka vahva oma etuni olisi hoitaa asia, joka tuottaa minulle taloudellista tappiota jatkuvasti. Hän sanoi, että hänen on vaikea sisäistää sitä, että minulla ei olisi voimia tehdä asiaa, koska aina kun tapaamme olen normaali. No, olen normaali, koska olen iloinen kun tapaamme eikä se ole jokapäiväistä arkeani.
Ap
Oletko miettinyt mikä tuossa kyseisessä asiassa vie voimasi? Millaisia ajatuksia siellä on taustalla ?
Se on tosi iso urakka yksin hoidettavaksi ihan fyysisestikin. Tyyliin remontti. Ja on to do-listalla vasta myöhemmällä sijalla ensisijaisempiin hoidettaviin nähden. Yhden ihmisen voimat ovat rajalliset.
Ap
Masentuneen ihmisen ystävänä sanoisin tähän, että monesti ystävän voi olla helpompi auttaa jossain ihan konkreettisessa asiassa (kuten vaikka tulla kaveriksi maalaamaan tai tapetoimaan) kuin "olla tukena" tietämättä ollenkaan, mitä masentunut ystävä tällä "tukemisella" tarkalleen ottaen tarkoittaa. Siis muutakin kuin kuuntelijana olemista.
Alue: Aihe vapaa
No masentunut kun tietää mistä masennus johtuu, niin sitä asiaa voi parantaa vain itse. Etäisyyttä ottamalla ja kulissia ylläpitämällä tekee itselleen vain hallaa, jos se johtaa lisämasennukseen. Vaihtoehtoja on 2. Jatkaa masentumista. Tai lopettaa kulissit, on rehellinen itselleen ja muille ja pitää yhteyttä, jos sen yhteydenpidon lopettaminen vain aiheuttaa lisää masennusta.