Lue keskustelun säännöt.
Mikä on ollut sinulle ns "viimeinen pisara", että olet eronnut alkoholistipuolisostasi?
11.09.2023 |
Olisi mukava jos jaat kokemuksesi, ja miten pystyit ja sait voimia tekemään päätöksen?
Itse olen niin väsynyt turhiin lupauksiin, ja kaikkien asioitten hoitamiseen. ja siihen että kaikki onkin vain pelkkää valehtelua ja juomisen piilottamista.
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Miten ero on teillä sujunut? onko lähipiiri syyllistänyt kun olet lopettanut alkoholistista huolehtimisen?
Alkoholistin äiti oli miehelle vihainen, että miksi pettämisestä piti minulle kertoa. Onnellisiin suhteisiin kuulemma kuuluu se ohjenuora, ettei kaikkea tarvitse tietää. Myös minun ja miehen yhteinen miespuolinen kaveri puolusteli miestä, että kyllä jokaisella miehellä varmasti joskus tekee mieli toista naista, että kyllä hän kaveriaan ymmärtää.
Kaikki tuntuivat näkevän vain pettämisen ja sen, että siitä minä mustasukkaisuuttani niin kimpaannuin, että halusin eron. He eivät lainkaan kai nähneet sitä arjen arvaamattomuutta, sitä että rahat menivät minne menivät, kotona särkyi koko ajan huonekaluja, kaapin ovia ja omaisuutta kun mies riehui humalassa. Mies valvotti minua ja pakotti humalassa seksiin. Hän oli puheissaan ja käytöksessään alistava ja halventava muidenkin kuullen, ja kahden kesken myös jonkin verran väkivaltainen. Sitten minä olin pikkumainen ja suutuin, kun mies oli kiehnännyt alusvaatteissa toisen naisen kanssa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se, että puoliso syytti minua juomisestaan. Oli siis mun syy, että hän joi ja kertoi vielä, että joi myös mun kiusaksi. Olisi voinut lopettaa ihan milloin vaan, mutta tahalleen halusi mua ärsyttää.
Jep, se oli moro sitten!
Alkoholistin mielestä syy on aina jonkun muun. Ilkeän vaimon/ilkeän aviomiehen, ilkeän pomon, ilkeiden työkavereiden, huonon sään aiheuttamaa.
Kalja on hyvää, erosin jo vuosia sitten naisesta, joka ei osannut mitään muuta tehdä, kuin vittuil*a minulle.
Tuli tunne, että haluan vastata tähän.
Usko minua: kyllä elämä kantaa. Sinä selviät, ja pärjäät paremmin yksin kuin epäluotettavan puolison kanssa. Elämä ei lopu eroon, vaikka se ehkä hetkellisesti siltä tuntuukin.
Jos sinulla on lapsi/a, aseta heidät kaiken edelle. Onko heidän parhaansa elää alkoholistivanhemman kanssa? Ajattele, millaisen mallin lapsi saa. Tiedät itsekin.
Puhu läheisillesi. Tai ystäville, tai vaikka sellaisille työkavereille, joiden kanssa keskusteluyhteys toimii. Olen varma, että sinua tuetaan ja halutaan auttaa. Pyydä apua rohkeasti, ihan pieniinkin arjen asioihin, jos tuntuu että sitä tarvitset.
No se juominen oli viimeinen pisara. Tiesin että hän on naimisissa alkoholin kanssa ja muu rekvisiittaa. Ei arvostanut elämää, minua, mitään oikeasti. Ressukka jota ei voi paapomalla parantaa. Alkoholisti tarvii mahdollistajan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lue Märta Tikkasen kirjoja. Niin ei voi lapsille tehdä! Märtan olisi oitänyt lähteä.
Eikö teille ole kukaan läheinen, kuten vanhempi, veli tai sisko yrittänyt puhua järkeä ja kannustaa jättämään alkoholistipuoliso?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syvässä näyttää olevan käsitys, että parisuhteessa pitää yrittää ihan yli-inhimillisistä vaikeuksista huolimatta tai jopa niiden takia.
Mies oli sammunut kesken sksiviestittelyn sohvalle. Luin viestin. Tyttö oli nuori, neitsyt vielä.
Jouduin lähtemään salaa, mies ei olisi päästänyt, olinhan yrittänyt 20 vuotta erota joka ikinen viikonloppu. Salasin osoitteen.
Näen edelleen joka viikko vähintään parina yönä painajaisia suhteesta.
Elämäni onnellisinta aikaa oli kun olin päässyt exästä eroon.
Osa kaveripiiristä oli vihaisia että lähdin "sillä lailla yhtäkkiä ja jätin miehen kuin nallin kalliollE". Osa taas sanoi että jo oli aikakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin että miksi uskon aina että mies vielä muuttuisi. Jotenkin roikun kiinni niissä harvoissa selvissä ja ihanissa päivissä. Vaikka aina on epävarmuus, missä kunnossa mies on. Häpeän tilannetta ja yritän vaan pitää kulissit kunnossa, ettei muut huomaa, mitä meidän kodin sisällä oikeasti tapahtuu.
Ihmettelen itsekin miten syvällä on se ajatus että parisuhteessa pitäisi kestää, ja auttaa toista loputtomiin.
Vierailija kirjoitti:
Mietin että miksi uskon aina että mies vielä muuttuisi. Jotenkin roikun kiinni niissä harvoissa selvissä ja ihanissa päivissä. Vaikka aina on epävarmuus, missä kunnossa mies on. Häpeän tilannetta ja yritän vaan pitää kulissit kunnossa, ettei muut huomaa, mitä meidän kodin sisällä oikeasti tapahtuu.
Ihmettelen itsekin miten syvällä on se ajatus että parisuhteessa pitäisi kestää, ja auttaa toista loputtomiin.
Haluatko ihan oikeasti elää ainoan oman elämäsi noin?!
Toivottavasti ei ole lapsia? Nyt alat järjestellä itsellesi asuntoa ja muutat omillesi.
Jonkun ajan päästä huomaat että olosi helpottaa kun ei tarvitse kulisseja ylläpitää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Christiiina kirjoitti:
Eikö teille ole kukaan läheinen, kuten vanhempi, veli tai sisko yrittänyt puhua järkeä ja kannustaa jättämään alkoholistipuoliso?
Miehen kaverin vaimo sanoi joskus, että "kyllä sinulle kävisi joku ajattelevainen mies paremmin". Hän oli ainoa, joka sanoi mitään poikkipuolista. Eron jälkeen sitten löytyi ihmisiä, jotka sanoivat, että olivat koko ajan ihmetelleet miten kestän ja miten suhde pysyy kasassa. Olisivat sanoneet silloin suhteen aikana! Kun ei kukaan puhunut mitään, vaan hymyilivät vain kuinka ihana pari ollaan miehen kanssa, niin minähän siinä koin olevani se viallinen, kun en ollut onnellinen...
Mies lähti baariin Lappeenrannassa ja heräsi Turkulaisesta putkasta. Keksi että hänet on huumattu,kaapattu ja kuskattu sinne. Minun olisi pitänyt lähteä hakemaan!
Sillä välin kun mies etsi kyytiä kotiin,minä pakkasin tavarat ja vaihdoin puhelinnumeron. Muutin vanhempieni sohvalle siksi aikaa,että löysin oman kodin.
Ex on edelleen sitä mieltä ettei hän ole alkoholisti. Mitä nyt pas kat tulee housuun,muisti menee,tavarat häviää,herää aamulla vieraasta kaupungista.,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsemurhalla uhkaaminen, jolla yritti kiristää mua. Olin aivan uupunut siinä vaiheessa ja jotenkin tämä oli niin totaalisen absurdia, että havahduin ja sain voimaa päättää suhde jämäkästi.
Kun aloin olla suhteeseen todella loppu ja ottaa etäisyyttä, niin eksäni alkoi kehitellä ihan ihmeellisiä valheita saadakseen huomioni.
Kerrankin soitti töihin, että hän rikkoi lasisen välioven ja nyt hänen käsistään vuotaa verta niin, että hän varmasti kuolee. Koetin saada häntä puhutuksi soittamaan 112 tai edes lähellä asuvalle kaverille, mutta hän vain voihki tuskissaan ja löi lopulta luurin korvaan. Koetin soittaa hänelle useaan otteeseen takaisin, mutta hän ei vastannut. Lopulta päätin lähteä kesken töiden katsomaan, mitä kotona tapahtuu, mutta onneksi soitin vielä työpaikan aulasta kerran. Nyt hän vastasi naureskellen ja sanoi, että Nipan kanssa juovat sohvalla kaljaa ja kuuntelevat musaa.
Noista valheista meni viimeinenkin kunnioituksen ripe. Tuon kuiviinvuotamispuhelun jälkeen olin niin vihainen, etten varmaan ikinä muulloin ole ollut. Mies selitteli vain, että kun minä en enää välitä hänestä ja hän kaipaa huomiotani...
Vierailija kirjoitti:
Kuopuksen yo-juhlissa päissään. Yritti kyllä peitellä, mutta kaikki huomasivat. Mulle riitti.
Jumalauta! Ai, että isä/äiti ei saa lapsensa yo-juhlissa edes juhlistaa kuohuvalla sen vertaa! Eiköhän tuossa ole onni sille puolisolle, että pääsi tuollaisesta raivoraittiista eroon!
Ei oltu naimisissa, onneksi.
Mulle riitti se, kun oli luvannut lapselleen että on nolla linjalla. Pettänyt lupauksensa kolme kertaa ja lapsi kaatanut viinat lavuaariin jonka jälkeen mies oli käyny lapseen käsiksi
Christiiina kirjoitti:
Eikö teille ole kukaan läheinen, kuten vanhempi, veli tai sisko yrittänyt puhua järkeä ja kannustaa jättämään alkoholistipuoliso?
Mä kerroin etukäteen miehen siskolle ja miehen äidille tilanteesta, että aion lopettaa tän avioliiton. Siskonsa totesi veljensä vierailun jälkeen ( veli kaivoi hihastaan pari lonkerotölkkiä kun niin janottaa) että hän ei halua tollasta veljee). Anopille kerroin etukäteen että nyt tulee ero. Tän alkoholistin tytär kääntyi mua vastaan kun alettiin selvitteleen asioita. Ne pitää mua syyllisenä tän alkoholismiin. Mua ottaa pattiin koko porukka. Lapseni oireilee niitten takia.
Kypsyttelin eroa useamman vuoden. Olimme parikymppisiä kun aloimme seurustelemaan, joten en aluksi ajatellut miehen käytöksen olevan muuta kuin "normaalia" nuorten viikonlopunviettoon liittyvää dokaamista. Sehän ei tietenkään loppunut vaikka ikää tuli lisää, mutta sitäkin enemmän alkoi aina tapahtua kummia kun mies oli baarissa. Kaiken näköistä pettämisen rajalla liikkuvaa toimintaa ja on todennäköisesti saattanut pettääkin mutta ei ole kehdannut tunnustaa.
Lopulta mies sairastui masennukseen mutta juominen ei loppunut (vaikka lääkkeissäkin varoteltiin) vaan alkoi lisääntymään. Siinä vaiheessa totesin, että sairastun pian itsekin jos en lähde.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuopuksen yo-juhlissa päissään. Yritti kyllä peitellä, mutta kaikki huomasivat. Mulle riitti.
Meillä rippijuhlissa. Anoppi vain hymyili.
Meillä sama! Sitten arvosteli minua, kun kehtasin häiritä, kun istui tupakalla ja pyysin tulemaan muiden vieraiden joukkoon!
Itsemurhalla uhkaaminen, jolla yritti kiristää mua. Olin aivan uupunut siinä vaiheessa ja jotenkin tämä oli niin totaalisen absurdia, että havahduin ja sain voimaa päättää suhde jämäkästi.