Mikä on ollut sinulle ns "viimeinen pisara", että olet eronnut alkoholistipuolisostasi?

Uupuminen oli paras kannustin jättää toinen. En jaksanut enempää

Päätöstä en tehnyt. MInä vain tajusin lähteä.

Ei sun tarvitse odottaa viimeistä pisaraa. Saat lähteä nyt, kuhan sun henki ei ole uhattuna. Siinä tapauksessa lähde turvakotiin.

Kun mies tuli korvat luimussa luokseni ja kertoi "melkein pettäneensä" edellisenä iltana. Oli jäänyt melkein-asteelle, koska naista ei ollutkaan kiinnostanut edetä sängyssä alusvaatteissa kiehnäämistä pidemmälle... Oli sentään rehellinen. Mutta sillä hetkellä kaikki tunteeni miestä kohtaan vain yksinkertaisesti haihtuivat. Aiemmin olin ollut tunteiden solmussa ja jotenkin ajatellut, että vaikka mies tekee mitä, niin ainakaan hän ei petä. Ja nyt, tsäp, olin yhtäkkiä vapaa verkosta. Vaati tosin poliisin useamman väliintulon ja lähestymiskiellon päästä miehestä eroon, koska hän ei hyväksynyt eroa "elämänsä rakkaudesta".

Viime pikkujouluissa paskonut sekä taksiin että kotisohvalle. Olisi naurattanut jos ei olisi itkettänyt. En keksinyt enää yhtään järkevää syytä jäädä.

Kuopuksen yo-juhlissa päissään. Yritti kyllä peitellä, mutta kaikki huomasivat. Mulle riitti.

Se kun omat voimat alkoivat loppua, oli pakko valita oma ja lasten etu ja jättää puoliso selviämään itsekseen kun selvää päivää ei enää ollut:

Tätä ennen olin jo vuosia yrittänyt saada hänet ymmärtämään että tarvitsee apua, hänen mielestään mitään ongelmaa ei ollut vaikka juominen vaikutti työhön ja tietysti omiin lapsiin ja lähipiirikin asiasta huomautteli.

Kyllä se voima eroamiseen löytyi kun tajusin ettei mikään muutu ja etten halua elää elämääni näin. Eron jälkeen väritkin näytti kirkkaammilta, vasta jälkeenpäin huomaa mihin kaikkeen paskaan sitä on venynyt kun on halunnut uskoa ja yrittää.

Vierailija kirjoitti:

Kuopuksen yo-juhlissa päissään. Yritti kyllä peitellä, mutta kaikki huomasivat. Mulle riitti.

Meillä rippijuhlissa. Anoppi vain hymyili.

Alkoholisti valehtelee päin naamaa. Kyllä siinä lähtö tulee. Ei auta uhkailu, maanittelu, kiristys tai rauhallinen keskustelu. Lupaa. Valehtelee. Ryyppää salaa. Aamu alkaa kaljapullon sihahduksella. Jää sohvalle makaamaan kun muut lähtee töihin ja kouluun. Mä katselin tuollaista liian kauan.

Jätin juopponaisen kun se joi MUN pullosta viimeisen pisaran.

Meillä oli vaikea elämäntilanne, minä lopen uupunut, lähipiirissä vaikeaa sairautta yms. Sovittiin, että mies hoitaa tietyt hommat ja asiat on järjestyksessä, kun palaan sairaalareissulta kotiin. Mies ei ollutkaan hoitanut omaa osuuttaan, saati laittanut kotia kuntoon, vaan oli järjestänyt bileet. Minua odotti kotona vain hirveä sotku ja sammunut mies. Miehen kaveri alkoi ensimmäiseksi tinkaamaan kyytiä kotiin. Silloin lähdin lopullisesti. 

Miten ero on teillä sujunut? onko lähipiiri syyllistänyt kun olet lopettanut alkoholistista huolehtimisen?

Se, että puoliso syytti minua juomisestaan. Oli siis mun syy, että hän joi ja kertoi vielä, että joi myös mun kiusaksi. Olisi voinut lopettaa ihan milloin vaan, mutta tahalleen halusi mua ärsyttää.

Jep, se oli moro sitten!

En enää jaksanut sitä että kusee kännissä mihin sattuu.  Mennyt jo laskuissa sekaisin kuinka usein kusta oli sohvilla, sohvapyödällä, eteisen kenkähyllyssä, keittiön nurkassa jne jne jne.

Äijä kaatui joulukuusen päälle kaataen sen umpikännissä lasten odottaessa lahjojen jakoa.

Olen tämän luettuani niin onnellinen, että tein vaikean päätöksen. Rakastuin sinkkuna ihanaan työssäkäyvään, fiksuun, kunnolliseen hauskaan ja komeaan mieheen, joka joi humalahakuisesti ja mielestäni liian usein eli vähintään pari kertaa kuussa. Hänkin rakastui minuun.

Minun oli jätettävä tämä hyvä ja muutoin niin sopiva mies. Varmuuden vuoksi. Isänsä oli ollut alkoholisti ja lapsuudenperhe oli tähän hajonnut. Tein oikean ratkaisun. Puhuin asiasta miehelle mutta hän ei nähnyt ongelmaa vaikka aina humalahakuisesti juoden saattoi sammua kaverilleen tai ei muistanut miten tullut kotiin.

Kiitos ketjusta. Välillä kaipaan häntä. Mutta ei siitä olisi hyvää seurannut.

Osti auton 200 eurolla ja vaati, että minä alan kuskata häntä töihin. Itsellään ei ollut korttia ja asuttiin Helsingissä. Se riitti. Minä pääsin aivan hyvin julkisilla omaan duuniin.

Kiukutteli ja haukkui (jälleen ) minua ja uhkaili lähteä vetämään perseet. Lisäksi potkaisi lattialta kengän mun ja lapsen päälle. Silloin tajusin etten voi enää jäädä ja ettei meillä ole enää yhteistä tulevaisuutta.

Useita rikottuja lupauksia lopettaa juominen.

Katkolle, kun viimein sain hänet, niin lähti jo samana iltana sieltä pois raivoten.

Ilmoitin, että nyt loppui, niin alkoi väkivallalla uhkailu, oven takana ramppaaminen, soittelu, viestittely.

Muutin ja vaihdoin numeroni.

Olimne yhdessä vain n. 6kk luojan kiitos, mutta kamala kokemus silti!

Kasvoin lapsena alkoholismiperheessä. Kaikki viikonloput meni vanhempien kännätessä ja porukkaa lappasi ovesta sisään yömyöhään. En saanut nukuttua ja ruuaksi sain lettuja hillolla grillikioskilta, sisällä poltettiin tupakkaa, koulussa haukuttiin, kun vaatteeni haisivat tupakalle. Usein mut kuskattiin mummolaan viikonlopuksi-mutta se olikin elämäni parasta aikaa- olla mummolassa. Siellä sain myös oikeaa ruokaa, seuraa ja rakkautta. Ensimmäinen poikaystäväni oli myös tällaisesta perheestä, eli trauma etsi traumaa. Tajusin lopettaa suhteen, kun poikaystävän isä alkoi kännätä vanhempieni kanssa. Tässä siis sulle, joka harkitset omien lapsiesi elämää.

Vierailija kirjoitti:

Viime pikkujouluissa paskonut sekä taksiin että kotisohvalle. Olisi naurattanut jos ei olisi itkettänyt. En keksinyt enää yhtään järkevää syytä jäädä.

Seurustelitko sohvallekusijanyymin kanssa? Se oli hyvä lanka.