Lue keskustelun säännöt.
Miksi small talk on joillekin niin älyttömän vaikeaa?
10.09.2023 |
Tämä on ollut päivän puheenaihe mieheni kanssa. Olimme viime viikolla häissä ja pöydässämme istui lisäksemme 2 molemmille tuttua henkilöä. Loput 4 olivat tuntemattomia. Kolmen kanssa juttu alkoi sujua kuin automaattisesti esittäytymisen jälkeen, vieruskaverini taas istui tuppisuuna koko ruokailun ajan. Ei asia minua sinällään haittaa, jotkut haluavat ilmeisesti syödä hiljaisuudessa, mutta en voi kuin ihmetellä miten joku edes osaa olla niin tyly kun toinen koittaa kohteliaasti viritellä edes pientä keskusteluntynkää.
-Ai että, tämä hummus on kyllä tosi hyvää.
-Joo on.
-Kuulin Penalta että olet lasten parissa töissä. Mitä hommia teet?
-Oon lastenhoitaja.
-Okei, mäkin olen tehnyt samaan työhön liityviä opintoja. Tykkäätkö alasta?
-Joo.
Kekkereissä oli myös toinen tyyppi jonka kanssa oli pakko yrittää jotain jutella kun naamatusten osuttiin, mutta ei. Ei hymyä, lyhyet vastaukset, ei mitään vastakysymyksiä. Tiedän kuitenkin että nämä ihmiset ovat korkeasti koulutettuja, ns. hyvissä työpaikoissa ja parisuhteissa. Eli eivät siis mitään täysin syrjäytyneitä mt-potilaita.
Mikäli et pysty edes puolen minuutin keskusteluun vieruskaverin kanssa juhlapöydässä tai vessajonossa, mikä on syy? Onko se vain "ei kiinnosta"? Ei moniakaan kiinnosta vieraan ihmisen asiat, mutta käytöstavat monet silti hallitsevat.
Kommentit (606)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloituksessa mainitset "Ei moniakaan kiinnosta vieraan ihmisen asiat, mutta käytöstavat monet silti hallitsevat."
Minusta ei ole käytöstapojen mukaista kysellä ihmisiltä asioita kun/jos ei kiinnosta. Olisin tosi loukkaantunut jos selviäisi että vieruskaveri on kysellyt multa vaikka ja mitä ihan vaan jutellakseen vaikka oikeasti sitä ei kiinnosta. Haluan luottaa, että jos kerron itsestäni (vaikka sitten työstäni ja miten viihdyn tai en viihdy) niin en ole jakanut asioitani jollekin joka on ollut evvk koko sen ajan.
Eri asia on sitten just small talk, mikä on säästä, juhlapaikasta jne mitkä ei tuo mitään uutta eikä pidä itsestään kauheasti paljastaa.En ainakaan itse ajattele että vieressä istuva vieras ihminen on työstäni kysyessään kiinnostunut juuri siitä mitä minä teen työkseni. Se on keskustelun avaus joka monesti johtaa ihan mielenkiintoisiin keskusteluihin koko pöytäseurankin kesken. Ei tarvitse olla evvk vaikka tietää, ettei toisen ihmisen ammatinvalinta vaikuta omaan elämään millään tavalla sen yhden ja ainoan tapaamisen jälkeen.
Ap
Kaikki eivät halua puhua työstään, mikä siinä on niin vaikea ymmärtää. Työpaikka voi herättää ikäviä ajatuksia (työpaikkakiusaaminen, uupumus) tai työtä ei yksinkertaisesti ole. Tai ei halua tulla määritellyksi ammattinsa kautta. Juhlissa ja muutenkin on miljoona neutraalimpaakin puheenaihetta kuin työnteko. Sosiaalisesti taitava ihminen näkee, jos aihe alkaa mennä toiselle epämieluisaksi ja kohteliaasti vaihtaa aihetta. Tai on hiljaa. Tenttaaminen on junttia, kukaan ei tilivelvollinen vastailemaan toisten kysymyksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huhhuh mitä kommentteja täällä. Itsekään en ole sosiaalisesti taitava ja oon introvertti, mutta oon ihan opettelemalla opetellut ton small talkin siksi, että on mukavempi olla ihmisten kanssa. Otan sitten omaa aikaa tarvittaessa, mutta en häissä illallispöydässä.
Luulen, että monia hiljaisempia jännittää, pelkäävät ja heillä on huono itsetunto. Sitt9en täällä purkavat tätä näissä kommenteissa ja arvotelevat tätä, jolla näitä käytöstapoja on, koska harmittaa, kun ei itse pysty.
En kauheasti pidä säästä juttelusta niin mieluummin kyselen ihmisistä itsestään ja koitan heihin tutustua. En etsi sydänystävää, mutta kyllä mielenkiintoisia juttuja ihmisillä on kerrottavana, kun hetken aikaa on jutellut. Joskus huomaa, ettei yhteisiä aiheita oikein ole ja se on sitten ok, mutta kyllä nyt yhden illallisen ajan jaksaa jutella niitä näitä.
Jos et halua kertoa itsestäsi mitään tai jutella säästä niin miksi tulet esimerkiksi häihin? Ei siellä sen tutun hääparin kanssa voi koko iltaa kaikki istua.
Pitää mennä häihin ettei hääpari suutu
Vierailija kirjoitti:
Ap varmaan tyhjensi boolimaljan ja sitten ihmettelee, kun kukaan ei halua kuulla hänen sössötystään. Juopot ovat rasittavia juhlissa.
Onneksi valtaosa kuitenkin halusi puhua. Muuten olisikin ollut aika kiusallinen päivällinen.
Viiniä oli 2 kaatoa joten ihan hirveään sössötyskänniin en vielä ruokaillessa päässyt.
Ap
Vanhempani olivat oikeita sanaseppiä. Äiti Karjalasta ja isä Hämeestä. Hämäläisisä oli tosi kova puhumaan, ei pitänyt hänen kohdallaan paikkaansa hiljaisesta hämäläisestä. Olen tosi mestari itse juttelussa ja rupattelussa eli tuossa niin kutsutussa small talkissa. Vieläpä kolmella kielellä. En pelkää mitään tilanteita, ne tulevat ja menevät ajallaan. Meillä ihmisillä on sellainen mahdollisuus kuin puhuminen, miksi emme puhuisi siis. Sehän on helppoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloituksessa mainitset "Ei moniakaan kiinnosta vieraan ihmisen asiat, mutta käytöstavat monet silti hallitsevat."
Minusta ei ole käytöstapojen mukaista kysellä ihmisiltä asioita kun/jos ei kiinnosta. Olisin tosi loukkaantunut jos selviäisi että vieruskaveri on kysellyt multa vaikka ja mitä ihan vaan jutellakseen vaikka oikeasti sitä ei kiinnosta. Haluan luottaa, että jos kerron itsestäni (vaikka sitten työstäni ja miten viihdyn tai en viihdy) niin en ole jakanut asioitani jollekin joka on ollut evvk koko sen ajan.
Eri asia on sitten just small talk, mikä on säästä, juhlapaikasta jne mitkä ei tuo mitään uutta eikä pidä itsestään kauheasti paljastaa.En ainakaan itse ajattele että vieressä istuva vieras ihminen on työstäni kysyessään kiinnostunut juuri siitä mitä minä teen työkseni. Se on keskustelun avaus joka monesti johtaa ihan mielenkiintoisiin keskusteluihin koko pöytäseurankin kesken. Ei tarvitse olla evvk vaikka tietää, ettei toisen ihmisen ammatinvalinta vaikuta omaan elämään millään tavalla sen yhden ja ainoan tapaamisen jälkeen.
Ap
Kaikki eivät halua puhua työstään, mikä siinä on niin vaikea ymmärtää. Työpaikka voi herättää ikäviä ajatuksia (työpaikkakiusaaminen, uupumus) tai työtä ei yksinkertaisesti ole. Tai ei halua tulla määritellyksi ammattinsa kautta. Juhlissa ja muutenkin on miljoona neutraalimpaakin puheenaihetta kuin työnteko. Sosiaalisesti taitava ihminen näkee, jos aihe alkaa mennä toiselle epämieluisaksi ja kohteliaasti vaihtaa aihetta. Tai on hiljaa. Tenttaaminen on junttia, kukaan ei tilivelvollinen vastailemaan toisten kysymyksiin.
Ilmeisesti se puheenaiheen vaihtaminen kuuluu sille jolta kysytään. Eli jos kyselee töistä niin pitää sanoa en halua keskustella aiheesta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ujous ei haittaa, mutta sellanen tympeä tuppisuumaisuus on ärsyttävää ja epäkohteliasta.
Tämä. En minä etsinyt sieltä häistä mitään sydänystävää, mutta tavallinen muutaman sanan ruokapöytäkeskustelu on jotain mikä mielestäni opetetaan useimmille jo pikkulapsina.
Ap
Muutaman sanan? Tuossahan sinun esimerkki jutustelussa oli muuta sana, mutta se ei sinulle riittänyt vaan vaadit syvällisempää keskustelua.
Mulla opetettiin lapsena ainaskin ettei saa puhua ruoka suussa 🤷🏼
En vaatinut yhtään mitään. Kunhan jälkeenpäin kummasteltiin mieheni kanssa miten aikuisen ihmisen vastaukset ovat kuin uhmaikäisen lapsen. "Joo." "Ei."
Ap
Taidat itse olla se uhmaikäinen lapsi.
Kiukuttelet kun muut ei käyttäydykkään niin kuin itse haluaisit.En kiukuttele, lähinnä ollaan miehen kanssa naureskeltu ilmiölle.
Ja ei, kohtelias ruokapöytäkeskustelu ei ole minun keksimäni sosiaalinen taito ja oletus.
Ap
Naureskele rauhassa. Mekin naureskellaan kun juoruakat ja ukot ei saa meiltä "epänormaaleilta hiljaisilta" jutun aiheita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloituksessa mainitset "Ei moniakaan kiinnosta vieraan ihmisen asiat, mutta käytöstavat monet silti hallitsevat."
Minusta ei ole käytöstapojen mukaista kysellä ihmisiltä asioita kun/jos ei kiinnosta. Olisin tosi loukkaantunut jos selviäisi että vieruskaveri on kysellyt multa vaikka ja mitä ihan vaan jutellakseen vaikka oikeasti sitä ei kiinnosta. Haluan luottaa, että jos kerron itsestäni (vaikka sitten työstäni ja miten viihdyn tai en viihdy) niin en ole jakanut asioitani jollekin joka on ollut evvk koko sen ajan.
Eri asia on sitten just small talk, mikä on säästä, juhlapaikasta jne mitkä ei tuo mitään uutta eikä pidä itsestään kauheasti paljastaa.En ainakaan itse ajattele että vieressä istuva vieras ihminen on työstäni kysyessään kiinnostunut juuri siitä mitä minä teen työkseni. Se on keskustelun avaus joka monesti johtaa ihan mielenkiintoisiin keskusteluihin koko pöytäseurankin kesken. Ei tarvitse olla evvk vaikka tietää, ettei toisen ihmisen ammatinvalinta vaikuta omaan elämään millään tavalla sen yhden ja ainoan tapaamisen jälkeen.
Ap
Kaikki eivät halua puhua työstään, mikä siinä on niin vaikea ymmärtää. Työpaikka voi herättää ikäviä ajatuksia (työpaikkakiusaaminen, uupumus) tai työtä ei yksinkertaisesti ole. Tai ei halua tulla määritellyksi ammattinsa kautta. Juhlissa ja muutenkin on miljoona neutraalimpaakin puheenaihetta kuin työnteko. Sosiaalisesti taitava ihminen näkee, jos aihe alkaa mennä toiselle epämieluisaksi ja kohteliaasti vaihtaa aihetta. Tai on hiljaa. Tenttaaminen on junttia, kukaan ei tilivelvollinen vastailemaan toisten kysymyksiin.
Totta, tenttaajalle voi sanoa suoraan ettei halua puhua aiheesta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maailman onnellisin kansa vaikenee kaikilla kielillä, paitsi humalassa.
No täällä nyt aika monia syitä lueteltu:
Sosiaalinen fobia
Autismi
Ei ole mitään puhuttavaa
Ujous
Ei osaa small talkia
Mielestäni ihmisten vajavaisuuksille nauraminen on junttia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ujous ei haittaa, mutta sellanen tympeä tuppisuumaisuus on ärsyttävää ja epäkohteliasta.
Tämä. En minä etsinyt sieltä häistä mitään sydänystävää, mutta tavallinen muutaman sanan ruokapöytäkeskustelu on jotain mikä mielestäni opetetaan useimmille jo pikkulapsina.
Ap
Muutaman sanan? Tuossahan sinun esimerkki jutustelussa oli muuta sana, mutta se ei sinulle riittänyt vaan vaadit syvällisempää keskustelua.
Mulla opetettiin lapsena ainaskin ettei saa puhua ruoka suussa 🤷🏼
En vaatinut yhtään mitään. Kunhan jälkeenpäin kummasteltiin mieheni kanssa miten aikuisen ihmisen vastaukset ovat kuin uhmaikäisen lapsen. "Joo." "Ei."
Ap
Taidat itse olla se uhmaikäinen lapsi.
Kiukuttelet kun muut ei käyttäydykkään niin kuin itse haluaisit.En kiukuttele, lähinnä ollaan miehen kanssa naureskeltu ilmiölle.
Ja ei, kohtelias ruokapöytäkeskustelu ei ole minun keksimäni sosiaalinen taito ja oletus.
Ap
Naureskele rauhassa. Mekin naureskellaan kun juoruakat ja ukot ei saa meiltä "epänormaaleilta hiljaisilta" jutun aiheita.
Luuletko siis tosissasi että jotain kiinnostaa juoruta eteenpäin niitä asioita joita ventovieraalta ihmiseltä ruokapöytäkeskustelussa kuulee?
Aikamoinen suuruusharha.
Ap
Minulle juhlissa ventovieraiden kysely ja utelu lääkärin työstäni veisi todella nopeasti keskustelufiikset.
Kepeä keskustelu juhlissa on neutriaalia juttelua päivänpolttavista aiheista eikä kajoa kenenkään henkilökohtaiselle alueelle. Sosiaalisesti taitava voi kertoa jotain ensin itsestään ja katsoa ryhtyykö toinen vastavuoroisesti samaan.
Jos toinen ei ryhdy, hän osoittaa että raja menee siinä. Siitä ei kannata loukkaantua ettei toinen toimi niinkuin itse haluaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen muinoin puhuttiin paljon ja jopa tuntemattomien kanssa. Junissa, busseissa ja pysäkeillä juttu lensi. En tiedä miksi joistain ihmisistä on tullut niin säikkyjä ettei saa suuta auki? Ei siinä mitään, vaietkoon, mutta eikö se aikakin kulu paremmin haastellessa niitä näitä? Ei tämä elämä niin vakavaa ole, huumorilla pärjää pitkälle. Nimimerkki, vanhus.
Vierailija kirjoitti:
No täällä nyt aika monia syitä lueteltu:
Sosiaalinen fobia
Autismi
Ei ole mitään puhuttavaa
Ujous
Ei osaa small talkiaMielestäni ihmisten vajavaisuuksille nauraminen on junttia
Aloittaja ei myöskään itse osaa smalltalkkia. Se on kevyttä keskustelua ympärillä olevista asioista ja jossa ei mennä henkilökohtaisuuksiin, kuten töihin, kouluun, perheeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ujous ei haittaa, mutta sellanen tympeä tuppisuumaisuus on ärsyttävää ja epäkohteliasta.
Tämä. En minä etsinyt sieltä häistä mitään sydänystävää, mutta tavallinen muutaman sanan ruokapöytäkeskustelu on jotain mikä mielestäni opetetaan useimmille jo pikkulapsina.
Ap
Muutaman sanan? Tuossahan sinun esimerkki jutustelussa oli muuta sana, mutta se ei sinulle riittänyt vaan vaadit syvällisempää keskustelua.
Mulla opetettiin lapsena ainaskin ettei saa puhua ruoka suussa 🤷🏼
En vaatinut yhtään mitään. Kunhan jälkeenpäin kummasteltiin mieheni kanssa miten aikuisen ihmisen vastaukset ovat kuin uhmaikäisen lapsen. "Joo." "Ei."
Ap
Taidat itse olla se uhmaikäinen lapsi.
Kiukuttelet kun muut ei käyttäydykkään niin kuin itse haluaisit.En kiukuttele, lähinnä ollaan miehen kanssa naureskeltu ilmiölle.
Ja ei, kohtelias ruokapöytäkeskustelu ei ole minun keksimäni sosiaalinen taito ja oletus.
Ap
Naureskele rauhassa. Mekin naureskellaan kun juoruakat ja ukot ei saa meiltä "epänormaaleilta hiljaisilta" jutun aiheita.
Luuletko siis tosissasi että jotain kiinnostaa juoruta eteenpäin niitä asioita joita ventovieraalta ihmiseltä ruokapöytäkeskustelussa kuulee?
Aikamoinen suuruusharha.
Ap
Sitähän sä juuri Penan kanssa teit.
Vierailija kirjoitti:
Ennen muinoin puhuttiin paljon ja jopa tuntemattomien kanssa. Junissa, busseissa ja pysäkeillä juttu lensi. En tiedä miksi joistain ihmisistä on tullut niin säikkyjä ettei saa suuta auki? Ei siinä mitään, vaietkoon, mutta eikö se aikakin kulu paremmin haastellessa niitä näitä? Ei tämä elämä niin vakavaa ole, huumorilla pärjää pitkälle. Nimimerkki, vanhus.
Aika kuluu ihan sujuvasti kännykällä ja omissa ajatuksissa. Some on vaikuttanut paljon. Mieluummin juttelee bussissa Whatsappissa kaverin kuin ventovieraan kanssa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloituksessa mainitset "Ei moniakaan kiinnosta vieraan ihmisen asiat, mutta käytöstavat monet silti hallitsevat."
Minusta ei ole käytöstapojen mukaista kysellä ihmisiltä asioita kun/jos ei kiinnosta. Olisin tosi loukkaantunut jos selviäisi että vieruskaveri on kysellyt multa vaikka ja mitä ihan vaan jutellakseen vaikka oikeasti sitä ei kiinnosta. Haluan luottaa, että jos kerron itsestäni (vaikka sitten työstäni ja miten viihdyn tai en viihdy) niin en ole jakanut asioitani jollekin joka on ollut evvk koko sen ajan.
Eri asia on sitten just small talk, mikä on säästä, juhlapaikasta jne mitkä ei tuo mitään uutta eikä pidä itsestään kauheasti paljastaa.En ainakaan itse ajattele että vieressä istuva vieras ihminen on työstäni kysyessään kiinnostunut juuri siitä mitä minä teen työkseni. Se on keskustelun avaus joka monesti johtaa ihan mielenkiintoisiin keskusteluihin koko pöytäseurankin kesken. Ei tarvitse olla evvk vaikka tietää, ettei toisen ihmisen ammatinvalinta vaikuta omaan elämään millään tavalla sen yhden ja ainoan tapaamisen jälkeen.
Ap
Kaikki eivät halua puhua työstään, mikä siinä on niin vaikea ymmärtää. Työpaikka voi herättää ikäviä ajatuksia (työpaikkakiusaaminen, uupumus) tai työtä ei yksinkertaisesti ole. Tai ei halua tulla määritellyksi ammattinsa kautta. Juhlissa ja muutenkin on miljoona neutraalimpaakin puheenaihetta kuin työnteko. Sosiaalisesti taitava ihminen näkee, jos aihe alkaa mennä toiselle epämieluisaksi ja kohteliaasti vaihtaa aihetta. Tai on hiljaa. Tenttaaminen on junttia, kukaan ei tilivelvollinen vastailemaan toisten kysymyksiin.
Totta, tenttaajalle voi sanoa suoraan ettei halua puhua aiheesta.
Ap
Ja sitten te, mielestänne suuretkin seurapiirileijonat, vedätte herneen nenään, kun teidän uteluihinne ei haluta vastata. Ongelma on, että höpöttäjät haluavat muiden olevan itsensä kaltaisia eivätkä ymmärrä vihjeitä eivätkä suoraa puhetta.
Miksihän näkökulman pitää tällaisissa aina olla hiukan ylimielinen?
Ei tule ap:n mieleenkään, että ei haluta harrastaa small talkia, vaan aina että ei osata!
"Mikä siinä on niin vaikeaa" - ei ole mikään, ei vain miellytä niin ei halutas tehdä vaikka onkin ihan helppoa.
On siis makuasia, eikä suinkaan kerro ap:n suuremmasta osaamiskertoimesta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No täällä nyt aika monia syitä lueteltu:
Sosiaalinen fobia
Autismi
Ei ole mitään puhuttavaa
Ujous
Ei osaa small talkiaMielestäni ihmisten vajavaisuuksille nauraminen on junttia
Aloittaja ei myöskään itse osaa smalltalkkia. Se on kevyttä keskustelua ympärillä olevista asioista ja jossa ei mennä henkilökohtaisuuksiin, kuten töihin, kouluun, perheeseen.
Työ ja opiskelu ovat yleisimpiä aiheita joista ihmiset juhlapöydässä keskustelevat, ainakin alkuvaiheessa. Säästä ei jaksa kukaan jauhaa puoltatoista tuntia. Lapsensa moni tuo keskustelussa myöskin esiin hyvin varhaisessa vaiheessa, ja lemmikit. En tiedä millaisissa piireissä on tavallista ettei mistään voi puhua kun kaikki on liian henkilökohtaista.
Ap
sosiaalinen ahdistus, autismi, kiinnostuksen puute
en itsekään osallistuisi tuollaiseen keskusteluun
En kiukuttele, lähinnä ollaan miehen kanssa naureskeltu ilmiölle.
Ja ei, kohtelias ruokapöytäkeskustelu ei ole minun keksimäni sosiaalinen taito ja oletus.
Ap