Lue keskustelun säännöt.
Miksi small talk on joillekin niin älyttömän vaikeaa?
10.09.2023 |
Tämä on ollut päivän puheenaihe mieheni kanssa. Olimme viime viikolla häissä ja pöydässämme istui lisäksemme 2 molemmille tuttua henkilöä. Loput 4 olivat tuntemattomia. Kolmen kanssa juttu alkoi sujua kuin automaattisesti esittäytymisen jälkeen, vieruskaverini taas istui tuppisuuna koko ruokailun ajan. Ei asia minua sinällään haittaa, jotkut haluavat ilmeisesti syödä hiljaisuudessa, mutta en voi kuin ihmetellä miten joku edes osaa olla niin tyly kun toinen koittaa kohteliaasti viritellä edes pientä keskusteluntynkää.
-Ai että, tämä hummus on kyllä tosi hyvää.
-Joo on.
-Kuulin Penalta että olet lasten parissa töissä. Mitä hommia teet?
-Oon lastenhoitaja.
-Okei, mäkin olen tehnyt samaan työhön liityviä opintoja. Tykkäätkö alasta?
-Joo.
Kekkereissä oli myös toinen tyyppi jonka kanssa oli pakko yrittää jotain jutella kun naamatusten osuttiin, mutta ei. Ei hymyä, lyhyet vastaukset, ei mitään vastakysymyksiä. Tiedän kuitenkin että nämä ihmiset ovat korkeasti koulutettuja, ns. hyvissä työpaikoissa ja parisuhteissa. Eli eivät siis mitään täysin syrjäytyneitä mt-potilaita.
Mikäli et pysty edes puolen minuutin keskusteluun vieruskaverin kanssa juhlapöydässä tai vessajonossa, mikä on syy? Onko se vain "ei kiinnosta"? Ei moniakaan kiinnosta vieraan ihmisen asiat, mutta käytöstavat monet silti hallitsevat.
Kommentit (606)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ujous ei haittaa, mutta sellanen tympeä tuppisuumaisuus on ärsyttävää ja epäkohteliasta.
Tämä. En minä etsinyt sieltä häistä mitään sydänystävää, mutta tavallinen muutaman sanan ruokapöytäkeskustelu on jotain mikä mielestäni opetetaan useimmille jo pikkulapsina.
Ap
Muutaman sanan? Tuossahan sinun esimerkki jutustelussa oli muuta sana, mutta se ei sinulle riittänyt vaan vaadit syvällisempää keskustelua.
Mulla opetettiin lapsena ainaskin ettei saa puhua ruoka suussa 🤷🏼
En vaatinut yhtään mitään. Kunhan jälkeenpäin kummasteltiin mieheni kanssa miten aikuisen ihmisen vastaukset ovat kuin uhmaikäisen lapsen. "Joo." "Ei."
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloituksessa mainitset "Ei moniakaan kiinnosta vieraan ihmisen asiat, mutta käytöstavat monet silti hallitsevat."
Minusta ei ole käytöstapojen mukaista kysellä ihmisiltä asioita kun/jos ei kiinnosta. Olisin tosi loukkaantunut jos selviäisi että vieruskaveri on kysellyt multa vaikka ja mitä ihan vaan jutellakseen vaikka oikeasti sitä ei kiinnosta. Haluan luottaa, että jos kerron itsestäni (vaikka sitten työstäni ja miten viihdyn tai en viihdy) niin en ole jakanut asioitani jollekin joka on ollut evvk koko sen ajan.
Eri asia on sitten just small talk, mikä on säästä, juhlapaikasta jne mitkä ei tuo mitään uutta eikä pidä itsestään kauheasti paljastaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Inhoan juttelua jos syön, kerran tukehduin kun toinen esitti kysymyksiä ja yritin äkkiä nielaista ruoan kun hän intensiivisesti tuijotti milloin vastaan
Tämäkin on mielenkiintoinen pointti. Normaali ihminen ymmärtää että ruokaillessa ei tarvitse vastata heti; saa pureskella ruoan ja hörpätä vaikka juomaakin ennen vastaamista.
Ap
No onhan se nyt ahdistavaa kun toinen odottaa ja TUIJOTTAA milloin vastaat
Pitäisikö kysyjän kääntyä selin sinuun että saat rauhassa funtsia vastausta? :D
Ap
Veikkaan aloittajan olevan aktiivista elämää viettävä puhelias nainen.
Ei siinä mitään, ellei yritä ahtaa kaikkia muitakin samaan muottiin (joka itselle on tietenkin se "normaali").
Tekisi mieli kysyä - vaikka tuskin saan rehellistä vastausta - joutuuko miehesikin näiden muuttamisleikkien kohteeksi? Onko kehitysprojekti käynnissä miehen parhaaksi (=päänmenoksi)?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole kohteliasta alkaa kysellä työasioista vierailta ihmisiltä, ei varsinkaan juhlissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tykkää small talkista jos se liittyy omaan itseeni. Elän hyvin vaikeaa elämänvaihetta ja jos joku utelee töistä yms se ahdistaa. Säästä voin kyllä jutella
Sittenhän voit kääntää keskustelun vaikka siihen ruokaan tai säähän, tai sanoa suoraan ettet mielelläsi keskustele työasioista.
Ap
Niin juuri, pitää osata muokata keskustelun suuntaa, tämä juuri ON small talkia. Suomalaiset ovat kyllä omituisia.
Häissä jos missä on helppo kääntää keskustelu vaikka hääpariin tai tarjoiluun.
Itse aina puhun ruoasta, kun vastapuoli siitä keskustelee ja tavallaan turvallinen aihe sosiaalisesti aralle ihmiselle. Onhan tuo aika hölmöä kun ajattelee että tässä me keskustelemme tuntemattoman kanssa salaatissa olevasta tomaatista oliko miten kirpeän makuinen verrattuna omaan salaattiin. Ehkä joskus edistyn ja osaan jutella myös hääparista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Inhoan juttelua jos syön, kerran tukehduin kun toinen esitti kysymyksiä ja yritin äkkiä nielaista ruoan kun hän intensiivisesti tuijotti milloin vastaan
Tämäkin on mielenkiintoinen pointti. Normaali ihminen ymmärtää että ruokaillessa ei tarvitse vastata heti; saa pureskella ruoan ja hörpätä vaikka juomaakin ennen vastaamista.
Ap
No onhan se nyt ahdistavaa kun toinen odottaa ja TUIJOTTAA milloin vastaat
Pitäisikö kysyjän kääntyä selin sinuun että saat rauhassa funtsia vastausta? :D
Ihan jos vaikka söisi sitä omaa ruokaansa ja juomaansa sillä välin, naama lautaselle päin
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Inhoan juttelua jos syön, kerran tukehduin kun toinen esitti kysymyksiä ja yritin äkkiä nielaista ruoan kun hän intensiivisesti tuijotti milloin vastaan
Tämäkin on mielenkiintoinen pointti. Normaali ihminen ymmärtää että ruokaillessa ei tarvitse vastata heti; saa pureskella ruoan ja hörpätä vaikka juomaakin ennen vastaamista.
Ap
No onhan se nyt ahdistavaa kun toinen odottaa ja TUIJOTTAA milloin vastaat
Pitäisikö kysyjän kääntyä selin sinuun että saat rauhassa funtsia vastausta? :D
Ap
Ihan jos vaikka söisi sitä omaa ruokaansa ja juomaansa sillä välin, naama lautaselle päin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ujous ei haittaa, mutta sellanen tympeä tuppisuumaisuus on ärsyttävää ja epäkohteliasta.
Tämä. En minä etsinyt sieltä häistä mitään sydänystävää, mutta tavallinen muutaman sanan ruokapöytäkeskustelu on jotain mikä mielestäni opetetaan useimmille jo pikkulapsina.
Ap
Muutaman sanan? Tuossahan sinun esimerkki jutustelussa oli muuta sana, mutta se ei sinulle riittänyt vaan vaadit syvällisempää keskustelua.
Mulla opetettiin lapsena ainaskin ettei saa puhua ruoka suussa 🤷🏼
En vaatinut yhtään mitään. Kunhan jälkeenpäin kummasteltiin mieheni kanssa miten aikuisen ihmisen vastaukset ovat kuin uhmaikäisen lapsen. "Joo." "Ei."
Ap
Taidat itse olla se uhmaikäinen lapsi.
Kiukuttelet kun muut ei käyttäydykkään niin kuin itse haluaisit.
Osa suomalaisia on kuin jotain maahisia, ei mitaan kaytostapoja. Niita ei opita kotona eika koulussa. Hymyily on aina "teennaista", otsa kurtussa ja suupielet alaspain on kai sitten luonnollista vaikka vastapuoli saa sitten pelata etta tuo myrskynmerkki tulee paalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen sitä mieltä että nämä jotka eivät puhu mitään voivat kärsiä sosiaalisesta fobiasta. Toisen jatkuva höpötys ja kyseleminen voi vain pahentaa sitä tilaa. Se ei ole helppoa tälle joka pelkää sosiaalisia tilanteita...
Huhhuh mitä kommentteja täällä. Itsekään en ole sosiaalisesti taitava ja oon introvertti, mutta oon ihan opettelemalla opetellut ton small talkin siksi, että on mukavempi olla ihmisten kanssa. Otan sitten omaa aikaa tarvittaessa, mutta en häissä illallispöydässä.
Luulen, että monia hiljaisempia jännittää, pelkäävät ja heillä on huono itsetunto. Sitt9en täällä purkavat tätä näissä kommenteissa ja arvotelevat tätä, jolla näitä käytöstapoja on, koska harmittaa, kun ei itse pysty.
En kauheasti pidä säästä juttelusta niin mieluummin kyselen ihmisistä itsestään ja koitan heihin tutustua. En etsi sydänystävää, mutta kyllä mielenkiintoisia juttuja ihmisillä on kerrottavana, kun hetken aikaa on jutellut. Joskus huomaa, ettei yhteisiä aiheita oikein ole ja se on sitten ok, mutta kyllä nyt yhden illallisen ajan jaksaa jutella niitä näitä.
Jos et halua kertoa itsestäsi mitään tai jutella säästä niin miksi tulet esimerkiksi häihin? Ei siellä sen tutun hääparin kanssa voi koko iltaa kaikki istua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätetään tyhjänpäiväinen small talk ja epäaidot pepsodenthymyt suosiolla jenkeille. Siellä se kait kuuluu asiaan.
Samaa mieltä. Kyllähän se jotain kertoo, ettei asialle ole edes kunnollista suomenkielistä nimeäkään.
Mitä sitten on juttelu ja rupattelu? Ne ovat nimittäin juuri smalltalkia suomeksi.
Ap varmaan tyhjensi boolimaljan ja sitten ihmettelee, kun kukaan ei halua kuulla hänen sössötystään. Juopot ovat rasittavia juhlissa.
Me ollaan niin suurenmoisia, että mikään "pieni" ei sovi arvollemme. Puhumme vain suuria ajatuksia.
Vierailija kirjoitti:
Aloituksessa mainitset "Ei moniakaan kiinnosta vieraan ihmisen asiat, mutta käytöstavat monet silti hallitsevat."
Minusta ei ole käytöstapojen mukaista kysellä ihmisiltä asioita kun/jos ei kiinnosta. Olisin tosi loukkaantunut jos selviäisi että vieruskaveri on kysellyt multa vaikka ja mitä ihan vaan jutellakseen vaikka oikeasti sitä ei kiinnosta. Haluan luottaa, että jos kerron itsestäni (vaikka sitten työstäni ja miten viihdyn tai en viihdy) niin en ole jakanut asioitani jollekin joka on ollut evvk koko sen ajan.
Eri asia on sitten just small talk, mikä on säästä, juhlapaikasta jne mitkä ei tuo mitään uutta eikä pidä itsestään kauheasti paljastaa.
En ainakaan itse ajattele että vieressä istuva vieras ihminen on työstäni kysyessään kiinnostunut juuri siitä mitä minä teen työkseni. Se on keskustelun avaus joka monesti johtaa ihan mielenkiintoisiin keskusteluihin koko pöytäseurankin kesken. Ei tarvitse olla evvk vaikka tietää, ettei toisen ihmisen ammatinvalinta vaikuta omaan elämään millään tavalla sen yhden ja ainoan tapaamisen jälkeen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan aloittajan olevan aktiivista elämää viettävä puhelias nainen.
Ei siinä mitään, ellei yritä ahtaa kaikkia muitakin samaan muottiin (joka itselle on tietenkin se "normaali").
Tekisi mieli kysyä - vaikka tuskin saan rehellistä vastausta - joutuuko miehesikin näiden muuttamisleikkien kohteeksi? Onko kehitysprojekti käynnissä miehen parhaaksi (=päänmenoksi)?
Ei tarvitse olla puhelias kyetäkseen tavalliseen, lyhyeen pöytäkeskusteluun muiden juhlavieraiden kesken. Tästä on hyvä esimerkki juurikin mieheni, joka oli enemmän tai vähemmän pöyristynyt näiden parin tyypin epäkohteliaisuudesta. Hän on oman luonnehdintansa mukaan sosiaalisesti jännittävä ja ja hiljainen tarkkailija, mutta taitaa juhlapöytäkeskustelun vaikka väkisin koska käytöstavat on hallussa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Olen sitä mieltä että nämä jotka eivät puhu mitään voivat kärsiä sosiaalisesta fobiasta. Toisen jatkuva höpötys ja kyseleminen voi vain pahentaa sitä tilaa. Se ei ole helppoa tälle joka pelkää sosiaalisia tilanteita...
Minulle ei mene perille millään, että ihan pelkää jotain tilanteita esim. juhlissa juttelua. Se on sitten sama, että pelkää kaikkia ihmisiä eikä saa sanaa suustaan.
No onhan se nyt ahdistavaa kun toinen odottaa ja TUIJOTTAA milloin vastaat