Lue keskustelun säännöt.
Miksi small talk on joillekin niin älyttömän vaikeaa?
10.09.2023 |
Tämä on ollut päivän puheenaihe mieheni kanssa. Olimme viime viikolla häissä ja pöydässämme istui lisäksemme 2 molemmille tuttua henkilöä. Loput 4 olivat tuntemattomia. Kolmen kanssa juttu alkoi sujua kuin automaattisesti esittäytymisen jälkeen, vieruskaverini taas istui tuppisuuna koko ruokailun ajan. Ei asia minua sinällään haittaa, jotkut haluavat ilmeisesti syödä hiljaisuudessa, mutta en voi kuin ihmetellä miten joku edes osaa olla niin tyly kun toinen koittaa kohteliaasti viritellä edes pientä keskusteluntynkää.
-Ai että, tämä hummus on kyllä tosi hyvää.
-Joo on.
-Kuulin Penalta että olet lasten parissa töissä. Mitä hommia teet?
-Oon lastenhoitaja.
-Okei, mäkin olen tehnyt samaan työhön liityviä opintoja. Tykkäätkö alasta?
-Joo.
Kekkereissä oli myös toinen tyyppi jonka kanssa oli pakko yrittää jotain jutella kun naamatusten osuttiin, mutta ei. Ei hymyä, lyhyet vastaukset, ei mitään vastakysymyksiä. Tiedän kuitenkin että nämä ihmiset ovat korkeasti koulutettuja, ns. hyvissä työpaikoissa ja parisuhteissa. Eli eivät siis mitään täysin syrjäytyneitä mt-potilaita.
Mikäli et pysty edes puolen minuutin keskusteluun vieruskaverin kanssa juhlapöydässä tai vessajonossa, mikä on syy? Onko se vain "ei kiinnosta"? Ei moniakaan kiinnosta vieraan ihmisen asiat, mutta käytöstavat monet silti hallitsevat.
Kommentit (606)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Small talk tuntuu ainakin itsestäni todella pinnalliselta ja merkityksettömältä. Jotenkin keskustelua ehkä täytyy viritellä, mutta joku säästä tai ruuasta jaarittelu tuntuu vaan tosi tyhjänpäiväiseltä.
Kyseenalaistaisin myös sellaisen small talk -kulttuurin, jossa kevyttä jutustelua tehdään sen takia että niin kuuluu tehdä. Itse ajattelisin, että muiden kanssa keskustellaan sen takia, että ollaan aidosti kiinnostuneita toisista.
Monilla suomalaisilla on paha tapa karttaa hiljaisuutta ja tarve täyttää puheella hetkellisetkin hiljaiset hetket. Mikä siinä hiljaisuudessa on niin vaikeaa tai kiusallista? Tai mikä siinä erilaisten ihmisten kohtaamisessa on niin haasteellista? Eikö ole rikkaus että toimimme eri tavoin?
Minä olen kyllä aidosti kiinnostunut muista ihmisistä. Mikä mielestäsi olisi hyvä tapa avata keskustelu pöytäseurueessa, jottei aihe ole pinnallinen tai merkityksetön?
-Mitä ajattelet kuolemasta?
-Oletko poliittisesti enemmän vasemmalla vai oikealla?
-Onko luottamustasi koskaan petetty perustavanlaatuisesti?
-Mitä mieltä olet turkistarhauksesta?Itse ajattelen että ruoka tai työala on hyvä aloitus, siitä voi sitten kiinnostuksen mukaan edetä merkityksellisempiin aiheisiin jos kiinnostaa.
Ap
Itse voisin ihan hyvin keskustella vaikkapa elämän tarkoituksesta, jos kokisin että seurue tai vieruskaveri on sellainen, joiden kanssa se on mahdollista. En nyt tarkoita että heti esittäytymisen jälkeen lähdetään saman tien uimaan syvään päätyyn, mutta vähän tunnelmaa aistimalla voi ehkä päätellä kuinka pian se on mahdollista.
Uskoisin että osa kokee yhteyttä toisiin jo hyvin kevyen keskustelun kautta, toiset taas kaipaa syvempää yhteyttä, mitä small talk ei ehkä tuo. En ajattele että kumpikaan on oikein tai väärin, asiat vaan menee eri tavoin.
Vaikka koen itse vieraana small talk -kulttuurin tai rupattelun, arvostan erilaisia ihmisiä ja pidän arvossa esimerkiksi ihmisiä, jotka osaavat keventää tunnelmaa vaikkapa vitsailulla. Arvostan ylipäänsä ihmisissä pelisilmää ja taitoa lukea sosiaalisia tilanteita ja havannoida sitä, kuka on suulaampi ja kuka on enemmän kuuntelija. Koen sosiaalisesti taitavan ihmisen hyväksyvän eri tavoin käyttäytyvät ja osallistuvat ihmiset.
Mutta miten sitä tunnelmaa aistitaan hyppäämättä suoraan syvään päätyyn, jos ensin ei saa keskustella kevyemmistä aiheista (= small talk)?
Ap
Hankala kuvata sitä oikein muuten kuin tunnustelemalla ja aistimalla, että kenen kanssa syvällisempää keskustelua voisi syntyä ja kenen kanssa on parempi jatkaa säälinjalla. Enkä tosiaan tarkoittanut että minkäänlaista small takia ei voisi harrastaa, vaan kuinka pitkään sitä jatkaa tai osaako havannoida kenen kanssa keskustelua syntyy ja kuka osallistuu kuuntelijan roolissa.
Voi olla vaikea uskoa, mutta me hiljaisetkin voimme haluta olla keskustelussa mukana. Me emme ehkä syystä ja toisesta (hankala päivä, kiusaamista, ei ole mielipidettä ko. asiaan, tunne että muut eivät arvosta sellaisena kuin on, vaikea elämäntilanne jne jne) osallistu niin kuin toiset toivoisi, mutta osallistua voi eri tavoin.
Ymmärrän kyllä senkin, että toisen hiljaisuus tai erilainen osallistuminen voidaan ymmärtää väärin, jos ei tunne ihmistä tai ei ole kanssakäymisissä erilaisten ihmisten kanssa kuin itse on. Kannustaisin kuitenkin puolin ja toisin ymmärtämään erilaisuutta kuin ihmettelemään sitä. Ja miettimään miksi toisen erilaisuutta on vaikea ymmärtää/hyväksyä, voiko se kertoa itsestä jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä voin sanoa, että mua ei ihan aikuisten oikeasti vaan kiinnosta. Jos kiinnostaisi, niin ilmaisisin sen kyllä. Mutta kun ei kiinnosta! Vastaan mahdollisimman lyhytsanaisesti ja toivon, että ap:n sielunsisar ottaa onkeensa. Tuijotan mieluummin vaikka tiiliseinää kuin juttelen tyhjänpäiväisiä. Työni on sosiaalista, joten kaikki tauot ja vapaa-ajan poteroidun miten tahdon. Saa tulla juttelemaan, mutta ei siitä sinulle mitään iloa ole.
Vierailija kirjoitti:
Miten ja missä te, jotka olette täysin haluttomia/kykenemättömiä juttelemaan vieraille, olette elämässä löytäneet ystäviä?
Ihan ystävällisesti ja mielenkiinnosta kysyn.
Netistä. Yleensä ryhmistä missä juurikin on samat mielenkiinnon kohteet. Ilman nettiä olisinkin varmaan aika yksin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP on kyllä _erittäin_ raskaan oloinen ihminen. Toki voi olla trolli, mutta oletetaan nyt että ei olisi.
Minusta taas ap on sellainen, jonka haluaisin viereeni kutsuilla 👍. Avoin ja sosiaalisesti taitava.
Sosiaalisesti taitava ihminen ei ahdistele ja väkisin lähesty sellaisia jotka eivät anna vastakaikua tai vaikuta kiinnostuneilta.
Vierailija kirjoitti:
Miten ja missä te, jotka olette täysin haluttomia/kykenemättömiä juttelemaan vieraille, olette elämässä löytäneet ystäviä?
Ihan ystävällisesti ja mielenkiinnosta kysyn.
Päiväkodista ja koulusta. Ne ystävyydet ovatkin sitten kestäneet 40 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä voin sanoa, että mua ei ihan aikuisten oikeasti vaan kiinnosta. Jos kiinnostaisi, niin ilmaisisin sen kyllä. Mutta kun ei kiinnosta! Vastaan mahdollisimman lyhytsanaisesti ja toivon, että ap:n sielunsisar ottaa onkeensa. Tuijotan mieluummin vaikka tiiliseinää kuin juttelen tyhjänpäiväisiä. Työni on sosiaalista, joten kaikki tauot ja vapaa-ajan poteroidun miten tahdon. Saa tulla juttelemaan, mutta ei siitä sinulle mitään iloa ole.
Minä kuormitun muista ihmisistä, etenkin tuntemattomista. En tunne oloani mukavaksi ja olen varautunut tuollaisten lörppöjen kanssa. En halua keskustella esim. työasioista vapaa-ajalla, joten tuollaiset "kuulin Penalta että olet alalla" -jutut ovat todella ärsyttäviä. Olen myös herkkä sen suhteen että en halua loukata toista tungettelevilla kysymyksillä. Varsinkaan tuntemattomasta ei voi etukäteen tietää, mikä voi olla loukkaavaa, joten parempi vain olla hiljaa. Ymmärrän kuitenkin sen, että myös tuppisuuna olo voi olla outoa tai jopa loukata toista.
Me löysimme yhteisen asian häävieraan kanssa kun naureskelimme hääparin mahakumpua. Joskus tuntemattoman kanssa voi huomion kääntää hääpariin, siitä saa yleensä aikaiseksi jotain keskustelua eikä tarvitse ahdistua siitä että kumpikaan utelee toisen henkilökohtaisista asioista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP on kyllä _erittäin_ raskaan oloinen ihminen. Toki voi olla trolli, mutta oletetaan nyt että ei olisi.
Minusta taas ap on sellainen, jonka haluaisin viereeni kutsuilla 👍. Avoin ja sosiaalisesti taitava.
Sosiaalisesti taitava ihminen ei ahdistele ja väkisin lähesty sellaisia jotka eivät anna vastakaikua tai vaikuta kiinnostuneilta.
Mutta et voi tietää onko toinen kiinnostunut keskustelemaan ennen kuin avaat suusi. Vai otsastako pitäisi lukea että minulle ei saa puhua?
Ap
AP:n kaltainen tyyppi juurikin jossain häissä olis ihan painajainen. En ole introvertti ja hallitsen small talkin, mut jotenkin toi ap:n hyökkäävä lähestyminen sais mut pakenemaan. Vaikutat ap vähän tyrkyltä ja haet jotain ihme hyväskyntää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP on kyllä _erittäin_ raskaan oloinen ihminen. Toki voi olla trolli, mutta oletetaan nyt että ei olisi.
Minusta taas ap on sellainen, jonka haluaisin viereeni kutsuilla 👍. Avoin ja sosiaalisesti taitava.
Sosiaalisesti taitava ihminen ei ahdistele ja väkisin lähesty sellaisia jotka eivät anna vastakaikua tai vaikuta kiinnostuneilta.
Mutta et voi tietää onko toinen kiinnostunut keskustelemaan ennen kuin avaat suusi. Vai otsastako pitäisi lukea että minulle ei saa puhua?
Ap
Elekielestä tai vastauksista, miks otat ittees niin kovasti jos joku on vähän tympeä, olkoon?
Koska se on niin teennäistä. Näytelmää. Tuntuu kuin alentaisi itsensä ja älykkyytensä kun väkisin yrittää puhua yhdentekevistä asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP:n kaltainen tyyppi juurikin jossain häissä olis ihan painajainen. En ole introvertti ja hallitsen small talkin, mut jotenkin toi ap:n hyökkäävä lähestyminen sais mut pakenemaan. Vaikutat ap vähän tyrkyltä ja haet jotain ihme hyväskyntää.
Perustelisitko? Miksi koet hummuksen kehumisen hyökkäävänä?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP on kyllä _erittäin_ raskaan oloinen ihminen. Toki voi olla trolli, mutta oletetaan nyt että ei olisi.
Minusta taas ap on sellainen, jonka haluaisin viereeni kutsuilla 👍. Avoin ja sosiaalisesti taitava.
Sosiaalisesti taitava ihminen ei ahdistele ja väkisin lähesty sellaisia jotka eivät anna vastakaikua tai vaikuta kiinnostuneilta.
Mutta et voi tietää onko toinen kiinnostunut keskustelemaan ennen kuin avaat suusi. Vai otsastako pitäisi lukea että minulle ei saa puhua?
Ap
Elekielestä tai vastauksista, miks otat ittees niin kovasti jos joku on vähän tympeä, olkoon?
En ottanut itseeni.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi tuota feikkiä amerikan paskaa pitäisi meillä viljellä?
Puhutaan silloin, kun on asiaa eikä jauheta paskaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MInä en ainakaan tiedä mitä pitäisi vastata, jos joku tuntematon (tai tuttukin) alkaa "haastamaan" minua keskusteluun tyyliin säästä tai jostain vastaavasta lässynläästä. Mikä tarkoitus sillä on? Sekö, että ei niin väliä mistä puhutaan ja onko se millään muotoa älyllistä, että ei väliä mitä suusta tulee kunhan jotain tulee sen vuoksi, ettei olisi hiljaista? Jos aihe on mielenkiintoinen, niin voin keskustella tuntikausia. Mutta jonninjoutavasta ei jaksa. Esimerkkejä:
Kiva sää tänään; Joo niin on.
Huomiseks lupasi vielä parempaa keliä; Niin kuulemma joo.
Kävin eilen uimahallissa uimassa; Aijaa, sehän on ihan hyvää liikuntaa
Hei katoitko suomen pelin eilen? En, ei tuu seurattua urheilua.
Mitä noihin pitäisi vastata, mitä vastausta odotetaan? Mikää noista ei kiinnosta minua, joten en osaa, enkä liiemmin haluakaan, keskustella noista aiheista jonkun tuntemattoman kanssa, jonka kanssa en ole enkä todnäk tule olemaan koskaan missään tekemisissä. En tarkoita millään pahalla ketään kohtaan, ole kiltti, muut huomioon ottava, suvaitsevainen ihminen, joka ei halua kenellekään pahaa enkä ole k-pää. Silti, en ymmärrä miksi joillekin on niin paha asia jos en ala jaarittelemaan puolituntemattomien kanssa säästä tai jostain urheilusta jota en edes seuraa. Tai siis ei se itselleni ole paha asia, muille tuntuu olevan.
Nuo on keskustelun avauksia. Joko jatkat niistä tai yrität rakentaa niistä siltaa toiseen aiheeseen. Välttämättä sinulla ei ole kiinnostusta noihin mutta toisella osapuolella voi olla jotain mistä voisi kertoa.
Huomiseksi lupasi vielä parempaa keliä > tähän vastaisin että niin lupasikin, onko sinulla suunnitelmia huomiselle tmv miten aikoo nauttia hyvästä säästä. Tämä usein saa toisen kertomaan mökistä tai metsässä liikkumisesta tai mitä ikinä ja keskustelua voi jatkaa siitä.
Kävin eilen uimassa > kysyisin käykö usein, missä tulee käytyä, onko siellä yleensä paljon muita samaan aikaan, ehkä kertoisin jonkun oman kokemuksen.
Suomen pelin> vaikea aihe munullekin kun ei kiinnosta mutta vastaisin ettei tullut katsottua mutta miten meni. Joskus olen kommentoinut etten katsonut mutta naapureiden äänenpidosta päätellen oli jännä peli ja sitten kysynyt mitä siinä tapahtui.
Mitä enemmän kysyt itse takaisin niin toinen hoitaa sen puhumisen :) Joku kysyy miten meni loma ja vastaat että hyvin, mitä sinä teit lomalla niin kysyjä pääsee itse kertomaan.
Mutta tosiaan, kenelle tuosta on iloa? Mulle ei, miksi tossa tilanteessa se toinen pitää huomioida _keskustelemalla_?
Eihän se tarkoita että olisi kusipää tai inhoaisi ihmisiä, ei vaan ole tarvetta puhua aina. Ei siitä tule mukava olo välttämättä.
Ap, voisko olla, että eivät pidä tenttaavasta tyylistäsi, mikä ei ole small takia nähnytkään?
Vierailija kirjoitti:
Miksi tuota feikkiä amerikan paskaa pitäisi meillä viljellä?
Puhutaan silloin, kun on asiaa eikä jauheta paskaa.
Ei taida ihmisille puhuminen olla mikään amerikkalainen keksintö sentään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MInä en ainakaan tiedä mitä pitäisi vastata, jos joku tuntematon (tai tuttukin) alkaa "haastamaan" minua keskusteluun tyyliin säästä tai jostain vastaavasta lässynläästä. Mikä tarkoitus sillä on? Sekö, että ei niin väliä mistä puhutaan ja onko se millään muotoa älyllistä, että ei väliä mitä suusta tulee kunhan jotain tulee sen vuoksi, ettei olisi hiljaista? Jos aihe on mielenkiintoinen, niin voin keskustella tuntikausia. Mutta jonninjoutavasta ei jaksa. Esimerkkejä:
Kiva sää tänään; Joo niin on.
Huomiseks lupasi vielä parempaa keliä; Niin kuulemma joo.
Kävin eilen uimahallissa uimassa; Aijaa, sehän on ihan hyvää liikuntaa
Hei katoitko suomen pelin eilen? En, ei tuu seurattua urheilua.
Mitä noihin pitäisi vastata, mitä vastausta odotetaan? Mikää noista ei kiinnosta minua, joten en osaa, enkä liiemmin haluakaan, keskustella noista aiheista jonkun tuntemattoman kanssa, jonka kanssa en ole enkä todnäk tule olemaan koskaan missään tekemisissä. En tarkoita millään pahalla ketään kohtaan, ole kiltti, muut huomioon ottava, suvaitsevainen ihminen, joka ei halua kenellekään pahaa enkä ole k-pää. Silti, en ymmärrä miksi joillekin on niin paha asia jos en ala jaarittelemaan puolituntemattomien kanssa säästä tai jostain urheilusta jota en edes seuraa. Tai siis ei se itselleni ole paha asia, muille tuntuu olevan.
Nuo on keskustelun avauksia. Joko jatkat niistä tai yrität rakentaa niistä siltaa toiseen aiheeseen. Välttämättä sinulla ei ole kiinnostusta noihin mutta toisella osapuolella voi olla jotain mistä voisi kertoa.
Huomiseksi lupasi vielä parempaa keliä > tähän vastaisin että niin lupasikin, onko sinulla suunnitelmia huomiselle tmv miten aikoo nauttia hyvästä säästä. Tämä usein saa toisen kertomaan mökistä tai metsässä liikkumisesta tai mitä ikinä ja keskustelua voi jatkaa siitä.
Kävin eilen uimassa > kysyisin käykö usein, missä tulee käytyä, onko siellä yleensä paljon muita samaan aikaan, ehkä kertoisin jonkun oman kokemuksen.
Suomen pelin> vaikea aihe munullekin kun ei kiinnosta mutta vastaisin ettei tullut katsottua mutta miten meni. Joskus olen kommentoinut etten katsonut mutta naapureiden äänenpidosta päätellen oli jännä peli ja sitten kysynyt mitä siinä tapahtui.
Mitä enemmän kysyt itse takaisin niin toinen hoitaa sen puhumisen :) Joku kysyy miten meni loma ja vastaat että hyvin, mitä sinä teit lomalla niin kysyjä pääsee itse kertomaan.
Mutta tosiaan, kenelle tuosta on iloa? Mulle ei, miksi tossa tilanteessa se toinen pitää huomioida _keskustelemalla_?
Eihän se tarkoita että olisi kusipää tai inhoaisi ihmisiä, ei vaan ole tarvetta puhua aina. Ei siitä tule mukava olo välttämättä.
Sille kysyjälle. Hän haluaa päästä kertomaan itsestään ja omasta elämästään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP on kyllä _erittäin_ raskaan oloinen ihminen. Toki voi olla trolli, mutta oletetaan nyt että ei olisi.
Minusta taas ap on sellainen, jonka haluaisin viereeni kutsuilla 👍. Avoin ja sosiaalisesti taitava.
Sosiaalisesti taitava ihminen ei ahdistele ja väkisin lähesty sellaisia jotka eivät anna vastakaikua tai vaikuta kiinnostuneilta.
Mutta et voi tietää onko toinen kiinnostunut keskustelemaan ennen kuin avaat suusi. Vai otsastako pitäisi lukea että minulle ei saa puhua?
Ap
Elekielestä tai vastauksista, miks otat ittees niin kovasti jos joku on vähän tympeä, olkoon?
En ottanut itseeni.
Ap
Olin vielä eilen päivällä sinun puolellasi ja edelleen ajattelen, että jos ihminen osallistuu häihin tai muihin juhliin, häneltä on lupa odottaa seurallisuutta, mutta se että jo toista päivää jankutat samoja asioita vei kyllä empatiani sinua kohtaan.
Nuo on keskustelun avauksia. Joko jatkat niistä tai yrität rakentaa niistä siltaa toiseen aiheeseen. Välttämättä sinulla ei ole kiinnostusta noihin mutta toisella osapuolella voi olla jotain mistä voisi kertoa.
Huomiseksi lupasi vielä parempaa keliä > tähän vastaisin että niin lupasikin, onko sinulla suunnitelmia huomiselle tmv miten aikoo nauttia hyvästä säästä. Tämä usein saa toisen kertomaan mökistä tai metsässä liikkumisesta tai mitä ikinä ja keskustelua voi jatkaa siitä.
Kävin eilen uimassa > kysyisin käykö usein, missä tulee käytyä, onko siellä yleensä paljon muita samaan aikaan, ehkä kertoisin jonkun oman kokemuksen.
Suomen pelin> vaikea aihe munullekin kun ei kiinnosta mutta vastaisin ettei tullut katsottua mutta miten meni. Joskus olen kommentoinut etten katsonut mutta naapureiden äänenpidosta päätellen oli jännä peli ja sitten kysynyt mitä siinä tapahtui.
Mitä enemmän kysyt itse takaisin niin toinen hoitaa sen puhumisen :) Joku kysyy miten meni loma ja vastaat että hyvin, mitä sinä teit lomalla niin kysyjä pääsee itse kertomaan.