Lue keskustelun säännöt.
Miksi small talk on joillekin niin älyttömän vaikeaa?
10.09.2023 |
Tämä on ollut päivän puheenaihe mieheni kanssa. Olimme viime viikolla häissä ja pöydässämme istui lisäksemme 2 molemmille tuttua henkilöä. Loput 4 olivat tuntemattomia. Kolmen kanssa juttu alkoi sujua kuin automaattisesti esittäytymisen jälkeen, vieruskaverini taas istui tuppisuuna koko ruokailun ajan. Ei asia minua sinällään haittaa, jotkut haluavat ilmeisesti syödä hiljaisuudessa, mutta en voi kuin ihmetellä miten joku edes osaa olla niin tyly kun toinen koittaa kohteliaasti viritellä edes pientä keskusteluntynkää.
-Ai että, tämä hummus on kyllä tosi hyvää.
-Joo on.
-Kuulin Penalta että olet lasten parissa töissä. Mitä hommia teet?
-Oon lastenhoitaja.
-Okei, mäkin olen tehnyt samaan työhön liityviä opintoja. Tykkäätkö alasta?
-Joo.
Kekkereissä oli myös toinen tyyppi jonka kanssa oli pakko yrittää jotain jutella kun naamatusten osuttiin, mutta ei. Ei hymyä, lyhyet vastaukset, ei mitään vastakysymyksiä. Tiedän kuitenkin että nämä ihmiset ovat korkeasti koulutettuja, ns. hyvissä työpaikoissa ja parisuhteissa. Eli eivät siis mitään täysin syrjäytyneitä mt-potilaita.
Mikäli et pysty edes puolen minuutin keskusteluun vieruskaverin kanssa juhlapöydässä tai vessajonossa, mikä on syy? Onko se vain "ei kiinnosta"? Ei moniakaan kiinnosta vieraan ihmisen asiat, mutta käytöstavat monet silti hallitsevat.
Kommentit (606)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiusaajien kokoontumisajot. Oletko ap miettinyt miltä tästä hiljaisesta tuntuu jos tunnistaakin sinut? Jos hänellä oikeasti on jokin este mikä haittaa toimimasta kuten valtaosa ihmisistä. Oletko sitä miettinyt, kun hyvin huonoon sävyyn hänestä juttelet täällä.
Yleistä kyllä että ihmiset näin toimii jos joku on hiljainen. Miten moni on työpaikalla kiusattu koska on erilainen kuin muut ja jopa käy eri aikaan kahvit juomassa koska ei jaksa small talkia. Tämmöisiä ihmisiä aletaan vierastaa ja pahimmassa tapauksessa kiusata
Hän ei voisi olla työssään jos hänellä olisi este osallistua kahvipöytäkeskusteluun.
Ap
Miksi ei voisi olla? Ehkä hän ei työnsä takia jaksa enää vapaa-ajalla rupatella niitä näitä.
Sillä hänen työnsä perustuu tuntemattomien ihmisten kanssa vuorovaikuttamiseen.
Voi olla toki niin ettei paukut enää työpäivän jälkeen riitä edes lyhyeen sananvaihtoon juhlissa. Epäilen, mutta ehkä. Kyseessä oli tosin lauantai, eikä hänen alallaan tehdä vuorotyötä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ite tykkään alkuun syödä ja juoda itekseen, sit kun vähän kännissä niin jo alkaa mielenkiintosemmat jutut, ei tarvii smootolkata vaan on aidosti ja oikeesti hauskaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiusaajien kokoontumisajot. Oletko ap miettinyt miltä tästä hiljaisesta tuntuu jos tunnistaakin sinut? Jos hänellä oikeasti on jokin este mikä haittaa toimimasta kuten valtaosa ihmisistä. Oletko sitä miettinyt, kun hyvin huonoon sävyyn hänestä juttelet täällä.
Yleistä kyllä että ihmiset näin toimii jos joku on hiljainen. Miten moni on työpaikalla kiusattu koska on erilainen kuin muut ja jopa käy eri aikaan kahvit juomassa koska ei jaksa small talkia. Tämmöisiä ihmisiä aletaan vierastaa ja pahimmassa tapauksessa kiusata
Hän ei voisi olla työssään jos hänellä olisi este osallistua kahvipöytäkeskusteluun.
Ap
Miksi ei voisi olla? Ehkä hän ei työnsä takia jaksa enää vapaa-ajalla rupatella niitä näitä.
Sillä hänen työnsä perustuu tuntemattomien ihmisten kanssa vuorovaikuttamiseen.
Voi olla toki niin ettei paukut enää työpäivän jälkeen riitä edes lyhyeen sananvaihtoon juhlissa. Epäilen, mutta ehkä. Kyseessä oli tosin lauantai, eikä hänen alallaan tehdä vuorotyötä.
Ap
Jospa hänelle syöminen ja juominen on hankalaa vieraiden kanssa jos pitää lisäksi keskustella. Voi olla esim kahvikuppineuroosi vai mikä se oli. Piti vilkaista mitä työtä tekee, en oikeastaan tiedä aterioiko lastenhoitaja lasten vanhempien kanssa miten usein? Työkavereiden kanssahan ei ole pakko istua saman pöydän ääressä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Small talk tuntuu ainakin itsestäni todella pinnalliselta ja merkityksettömältä. Jotenkin keskustelua ehkä täytyy viritellä, mutta joku säästä tai ruuasta jaarittelu tuntuu vaan tosi tyhjänpäiväiseltä.
Kyseenalaistaisin myös sellaisen small talk -kulttuurin, jossa kevyttä jutustelua tehdään sen takia että niin kuuluu tehdä. Itse ajattelisin, että muiden kanssa keskustellaan sen takia, että ollaan aidosti kiinnostuneita toisista.
Monilla suomalaisilla on paha tapa karttaa hiljaisuutta ja tarve täyttää puheella hetkellisetkin hiljaiset hetket. Mikä siinä hiljaisuudessa on niin vaikeaa tai kiusallista? Tai mikä siinä erilaisten ihmisten kohtaamisessa on niin haasteellista? Eikö ole rikkaus että toimimme eri tavoin?
Minä olen kyllä aidosti kiinnostunut muista ihmisistä. Mikä mielestäsi olisi hyvä tapa avata keskustelu pöytäseurueessa, jottei aihe ole pinnallinen tai merkityksetön?
-Mitä ajattelet kuolemasta?
-Oletko poliittisesti enemmän vasemmalla vai oikealla?
-Onko luottamustasi koskaan petetty perustavanlaatuisesti?
-Mitä mieltä olet turkistarhauksesta?Itse ajattelen että ruoka tai työala on hyvä aloitus, siitä voi sitten kiinnostuksen mukaan edetä merkityksellisempiin aiheisiin jos kiinnostaa.
Ap
Itse voisin ihan hyvin keskustella vaikkapa elämän tarkoituksesta, jos kokisin että seurue tai vieruskaveri on sellainen, joiden kanssa se on mahdollista. En nyt tarkoita että heti esittäytymisen jälkeen lähdetään saman tien uimaan syvään päätyyn, mutta vähän tunnelmaa aistimalla voi ehkä päätellä kuinka pian se on mahdollista.
Uskoisin että osa kokee yhteyttä toisiin jo hyvin kevyen keskustelun kautta, toiset taas kaipaa syvempää yhteyttä, mitä small talk ei ehkä tuo. En ajattele että kumpikaan on oikein tai väärin, asiat vaan menee eri tavoin.
Vaikka koen itse vieraana small talk -kulttuurin tai rupattelun, arvostan erilaisia ihmisiä ja pidän arvossa esimerkiksi ihmisiä, jotka osaavat keventää tunnelmaa vaikkapa vitsailulla. Arvostan ylipäänsä ihmisissä pelisilmää ja taitoa lukea sosiaalisia tilanteita ja havannoida sitä, kuka on suulaampi ja kuka on enemmän kuuntelija. Koen sosiaalisesti taitavan ihmisen hyväksyvän eri tavoin käyttäytyvät ja osallistuvat ihmiset.
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa on järkyttävä määrä sivistymättömiä tuppisuita. Puolustelevat itseään lapsellisesti "ja minähän en ees yritä!".
Pena hei, eiks me sovittu, että mä on ap kello yheksään asti ja sä pääset sitten kirjottamaan loppuillan. Tää on vielä mun vuoroa, älä sä vielä ala.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiusaajien kokoontumisajot. Oletko ap miettinyt miltä tästä hiljaisesta tuntuu jos tunnistaakin sinut? Jos hänellä oikeasti on jokin este mikä haittaa toimimasta kuten valtaosa ihmisistä. Oletko sitä miettinyt, kun hyvin huonoon sävyyn hänestä juttelet täällä.
Yleistä kyllä että ihmiset näin toimii jos joku on hiljainen. Miten moni on työpaikalla kiusattu koska on erilainen kuin muut ja jopa käy eri aikaan kahvit juomassa koska ei jaksa small talkia. Tämmöisiä ihmisiä aletaan vierastaa ja pahimmassa tapauksessa kiusata
Hän ei voisi olla työssään jos hänellä olisi este osallistua kahvipöytäkeskusteluun.
Ap
Miksi ei voisi olla? Ehkä hän ei työnsä takia jaksa enää vapaa-ajalla rupatella niitä näitä.
Sillä hänen työnsä perustuu tuntemattomien ihmisten kanssa vuorovaikuttamiseen.
Voi olla toki niin ettei paukut enää työpäivän jälkeen riitä edes lyhyeen sananvaihtoon juhlissa. Epäilen, mutta ehkä. Kyseessä oli tosin lauantai, eikä hänen alallaan tehdä vuorotyötä.
Ap
Jospa hänelle syöminen ja juominen on hankalaa vieraiden kanssa jos pitää lisäksi keskustella. Voi olla esim kahvikuppineuroosi vai mikä se oli. Piti vilkaista mitä työtä tekee, en oikeastaan tiedä aterioiko lastenhoitaja lasten vanhempien kanssa miten usein? Työkavereiden kanssahan ei ole pakko istua saman pöydän ääressä
Ei ole lastenhoitaja. Olen muuttanut yksityiskohtia ymmärrettävistä syistä.
Ap
Itseäni jännittää uusien ihmisten tapaaminen. Menen jotenkin lukkoon kun mietin omia vastauksiani ja en muista siinä kysyä vastakysymyksiä.
En tiedä miksi se on niin vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Small talk tuntuu ainakin itsestäni todella pinnalliselta ja merkityksettömältä. Jotenkin keskustelua ehkä täytyy viritellä, mutta joku säästä tai ruuasta jaarittelu tuntuu vaan tosi tyhjänpäiväiseltä.
Kyseenalaistaisin myös sellaisen small talk -kulttuurin, jossa kevyttä jutustelua tehdään sen takia että niin kuuluu tehdä. Itse ajattelisin, että muiden kanssa keskustellaan sen takia, että ollaan aidosti kiinnostuneita toisista.
Monilla suomalaisilla on paha tapa karttaa hiljaisuutta ja tarve täyttää puheella hetkellisetkin hiljaiset hetket. Mikä siinä hiljaisuudessa on niin vaikeaa tai kiusallista? Tai mikä siinä erilaisten ihmisten kohtaamisessa on niin haasteellista? Eikö ole rikkaus että toimimme eri tavoin?
Minä olen kyllä aidosti kiinnostunut muista ihmisistä. Mikä mielestäsi olisi hyvä tapa avata keskustelu pöytäseurueessa, jottei aihe ole pinnallinen tai merkityksetön?
-Mitä ajattelet kuolemasta?
-Oletko poliittisesti enemmän vasemmalla vai oikealla?
-Onko luottamustasi koskaan petetty perustavanlaatuisesti?
-Mitä mieltä olet turkistarhauksesta?Itse ajattelen että ruoka tai työala on hyvä aloitus, siitä voi sitten kiinnostuksen mukaan edetä merkityksellisempiin aiheisiin jos kiinnostaa.
Ap
Itse voisin ihan hyvin keskustella vaikkapa elämän tarkoituksesta, jos kokisin että seurue tai vieruskaveri on sellainen, joiden kanssa se on mahdollista. En nyt tarkoita että heti esittäytymisen jälkeen lähdetään saman tien uimaan syvään päätyyn, mutta vähän tunnelmaa aistimalla voi ehkä päätellä kuinka pian se on mahdollista.
Uskoisin että osa kokee yhteyttä toisiin jo hyvin kevyen keskustelun kautta, toiset taas kaipaa syvempää yhteyttä, mitä small talk ei ehkä tuo. En ajattele että kumpikaan on oikein tai väärin, asiat vaan menee eri tavoin.
Vaikka koen itse vieraana small talk -kulttuurin tai rupattelun, arvostan erilaisia ihmisiä ja pidän arvossa esimerkiksi ihmisiä, jotka osaavat keventää tunnelmaa vaikkapa vitsailulla. Arvostan ylipäänsä ihmisissä pelisilmää ja taitoa lukea sosiaalisia tilanteita ja havannoida sitä, kuka on suulaampi ja kuka on enemmän kuuntelija. Koen sosiaalisesti taitavan ihmisen hyväksyvän eri tavoin käyttäytyvät ja osallistuvat ihmiset.
Kyllähän tässä ap ihan hienosti yritti jutella ja jätti ihmisen rauhaan kun ei yhteistä säveltä löytynyt. Mutta pieleen meneekin tässä että hän tuomitsee toisen jälkikäteen ja pitää kiinni ajatuksesta että on pakko olla suorastaan tökerö tämä puolituttu? henkilö
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Small talk tuntuu ainakin itsestäni todella pinnalliselta ja merkityksettömältä. Jotenkin keskustelua ehkä täytyy viritellä, mutta joku säästä tai ruuasta jaarittelu tuntuu vaan tosi tyhjänpäiväiseltä.
Kyseenalaistaisin myös sellaisen small talk -kulttuurin, jossa kevyttä jutustelua tehdään sen takia että niin kuuluu tehdä. Itse ajattelisin, että muiden kanssa keskustellaan sen takia, että ollaan aidosti kiinnostuneita toisista.
Monilla suomalaisilla on paha tapa karttaa hiljaisuutta ja tarve täyttää puheella hetkellisetkin hiljaiset hetket. Mikä siinä hiljaisuudessa on niin vaikeaa tai kiusallista? Tai mikä siinä erilaisten ihmisten kohtaamisessa on niin haasteellista? Eikö ole rikkaus että toimimme eri tavoin?
Minä olen kyllä aidosti kiinnostunut muista ihmisistä. Mikä mielestäsi olisi hyvä tapa avata keskustelu pöytäseurueessa, jottei aihe ole pinnallinen tai merkityksetön?
-Mitä ajattelet kuolemasta?
-Oletko poliittisesti enemmän vasemmalla vai oikealla?
-Onko luottamustasi koskaan petetty perustavanlaatuisesti?
-Mitä mieltä olet turkistarhauksesta?Itse ajattelen että ruoka tai työala on hyvä aloitus, siitä voi sitten kiinnostuksen mukaan edetä merkityksellisempiin aiheisiin jos kiinnostaa.
Ap
Itse voisin ihan hyvin keskustella vaikkapa elämän tarkoituksesta, jos kokisin että seurue tai vieruskaveri on sellainen, joiden kanssa se on mahdollista. En nyt tarkoita että heti esittäytymisen jälkeen lähdetään saman tien uimaan syvään päätyyn, mutta vähän tunnelmaa aistimalla voi ehkä päätellä kuinka pian se on mahdollista.
Uskoisin että osa kokee yhteyttä toisiin jo hyvin kevyen keskustelun kautta, toiset taas kaipaa syvempää yhteyttä, mitä small talk ei ehkä tuo. En ajattele että kumpikaan on oikein tai väärin, asiat vaan menee eri tavoin.
Vaikka koen itse vieraana small talk -kulttuurin tai rupattelun, arvostan erilaisia ihmisiä ja pidän arvossa esimerkiksi ihmisiä, jotka osaavat keventää tunnelmaa vaikkapa vitsailulla. Arvostan ylipäänsä ihmisissä pelisilmää ja taitoa lukea sosiaalisia tilanteita ja havannoida sitä, kuka on suulaampi ja kuka on enemmän kuuntelija. Koen sosiaalisesti taitavan ihmisen hyväksyvän eri tavoin käyttäytyvät ja osallistuvat ihmiset.
Mutta miten sitä tunnelmaa aistitaan hyppäämättä suoraan syvään päätyyn, jos ensin ei saa keskustella kevyemmistä aiheista (= small talk)?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itseäni jännittää uusien ihmisten tapaaminen. Menen jotenkin lukkoon kun mietin omia vastauksiani ja en muista siinä kysyä vastakysymyksiä.
En tiedä miksi se on niin vaikeaa.
Kannattaa opetella small talkia ettei korppikotkat möyhennä myöhemmin elämässä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseäni jännittää uusien ihmisten tapaaminen. Menen jotenkin lukkoon kun mietin omia vastauksiani ja en muista siinä kysyä vastakysymyksiä.
En tiedä miksi se on niin vaikeaa.
Kannattaa opetella small talkia ettei korppikotkat möyhennä myöhemmin elämässä
Jos ei ole 40 vuoteen mennessä onnistunut niin ei taida olla enää toivoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseäni jännittää uusien ihmisten tapaaminen. Menen jotenkin lukkoon kun mietin omia vastauksiani ja en muista siinä kysyä vastakysymyksiä.
En tiedä miksi se on niin vaikeaa.
Kannattaa opetella small talkia ettei korppikotkat möyhennä myöhemmin elämässä
Jos ei ole 40 vuoteen mennessä onnistunut niin ei taida olla enää toivoa.
Koskaan ei ole liian vanha oppimaan, small talkin oppii jokainen
Juuri näin, yritinkin kouluttaa häissä sitä tuppisuuta. Ei kehveli vaan suostunut oppimaan, vaikka kuinka tenttasin.
Ap
MInä en ainakaan tiedä mitä pitäisi vastata, jos joku tuntematon (tai tuttukin) alkaa "haastamaan" minua keskusteluun tyyliin säästä tai jostain vastaavasta lässynläästä. Mikä tarkoitus sillä on? Sekö, että ei niin väliä mistä puhutaan ja onko se millään muotoa älyllistä, että ei väliä mitä suusta tulee kunhan jotain tulee sen vuoksi, ettei olisi hiljaista? Jos aihe on mielenkiintoinen, niin voin keskustella tuntikausia. Mutta jonninjoutavasta ei jaksa. Esimerkkejä:
Kiva sää tänään; Joo niin on.
Huomiseks lupasi vielä parempaa keliä; Niin kuulemma joo.
Kävin eilen uimahallissa uimassa; Aijaa, sehän on ihan hyvää liikuntaa
Hei katoitko suomen pelin eilen? En, ei tuu seurattua urheilua.
Mitä noihin pitäisi vastata, mitä vastausta odotetaan? Mikää noista ei kiinnosta minua, joten en osaa, enkä liiemmin haluakaan, keskustella noista aiheista jonkun tuntemattoman kanssa, jonka kanssa en ole enkä todnäk tule olemaan koskaan missään tekemisissä. En tarkoita millään pahalla ketään kohtaan, ole kiltti, muut huomioon ottava, suvaitsevainen ihminen, joka ei halua kenellekään pahaa enkä ole k-pää. Silti, en ymmärrä miksi joillekin on niin paha asia jos en ala jaarittelemaan puolituntemattomien kanssa säästä tai jostain urheilusta jota en edes seuraa. Tai siis ei se itselleni ole paha asia, muille tuntuu olevan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En joskus kyennyt syömään muiden seurassa ja siinä tilanteessa oli tärkeää ettei kukaan kiinnitä minuun huomiota, tykkäsin kyllä kuunnella muiden keskusteluja. Jos joku alkoi keskustelemaan minun kanssani, oli lähellä tukehtuminen ja paniikkihäiriö. Ja miten tuosta pääsi yli? Menemällä tilaisuuksiin vaikka olinkin muiden silmissä varmasti juntti.
Koskaan ikinä en ole ottanut itseeni sitä jos joku pöytäseurueessa on vaitonainen tai vähäsanainen, omat haavoittuvuudet tekee ihmisestä ymmärtäväisemmän. Toivottavasti ap joskus myös oppii ymmärtämään ettei kaikki ole tarkoituksellisesti töykeitä ja sisimmässä voi olla vaikka mitä, vaikka se ulospäin näyttää huonoilta käytöstavoilta.
Se että ihminen on työssä jossa pöytäkeskusteluun pitää kyetä, voi tuo lauantai olla ollut kyseiselle ihmiselle jotenkin hankala ja valitsi hiljaisuuden mutta halusi silti olla tärkeässä tilaisuudessa läsnä
Tuli mieleen oliko vaikka krapula...
Vierailija kirjoitti:
MInä en ainakaan tiedä onkomitä pitäisi vastata, jos joku tuntematon (tai tuttukin) alkaa "haastamaan" minua keskusteluun tyyliin säästä tai jostain vastaavasta lässynläästä. Mikä tarkoitus sillä on? Sekö, että ei niin väliä mistä puhutaan ja onko se millään muotoa älyllistä, että ei väliä mitä suusta tulee kunhan jotain tulee sen vuoksi, ettei olisi hiljaista? Jos aihe on mielenkiintoinen, niin voin keskustella tuntikausia. Mutta jonninjoutavasta ei jaksa. Esimerkkejä:
Kiva sää tänään; Joo niin on.
Huomiseks lupasi vielä parempaa keliä; Niin kuulemma joo.
Kävin eilen uimahallissa uimassa; Aijaa, sehän on ihan hyvää liikuntaa
Hei katoitko suomen pelin eilen? En, ei tuu seurattua urheilua.
Mitä noihin pitäisi vastata, mitä vastausta odotetaan? Mikää noista ei kiinnosta minua, joten en osaa, enkä liiemmin haluakaan, keskustella noista aiheista jonkun tuntemattoman kanssa, jonka kanssa en ole enkä todnäk tule olemaan koskaan missään tekemisissä. En tarkoita millään pahalla ketään kohtaan, ole kiltti, muut huomioon ottava, suvaitsevainen ihminen, joka ei halua kenellekään pahaa enkä ole k-pää. Silti, en ymmärrä miksi joillekin on niin paha asia jos en ala jaarittelemaan puolituntemattomien kanssa säästä tai jostain urheilusta jota en edes seuraa. Tai siis ei se itselleni ole paha asia, muille tuntuu olevan.
Jos kyseiset aiheet eivät sinua kiinnosta niin tällöin alat puhumaan aiheista mitkä sinua kiinnostaa. Keskustelu ei ole sitä että joku kyselee vaan kysymyksiä vaan toinen osapuoli myös antaa aiheita ja hyvällä tuurilla löytyy yhteinen juttu josta molemmat on kiinnostuneita
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MInä en ainakaan tiedä onkomitä pitäisi vastata, jos joku tuntematon (tai tuttukin) alkaa "haastamaan" minua keskusteluun tyyliin säästä tai jostain vastaavasta lässynläästä. Mikä tarkoitus sillä on? Sekö, että ei niin väliä mistä puhutaan ja onko se millään muotoa älyllistä, että ei väliä mitä suusta tulee kunhan jotain tulee sen vuoksi, ettei olisi hiljaista? Jos aihe on mielenkiintoinen, niin voin keskustella tuntikausia. Mutta jonninjoutavasta ei jaksa. Esimerkkejä:
Kiva sää tänään; Joo niin on.
Huomiseks lupasi vielä parempaa keliä; Niin kuulemma joo.
Kävin eilen uimahallissa uimassa; Aijaa, sehän on ihan hyvää liikuntaa
Hei katoitko suomen pelin eilen? En, ei tuu seurattua urheilua.
Mitä noihin pitäisi vastata, mitä vastausta odotetaan? Mikää noista ei kiinnosta minua, joten en osaa, enkä liiemmin haluakaan, keskustella noista aiheista jonkun tuntemattoman kanssa, jonka kanssa en ole enkä todnäk tule olemaan koskaan missään tekemisissä. En tarkoita millään pahalla ketään kohtaan, ole kiltti, muut huomioon ottava, suvaitsevainen ihminen, joka ei halua kenellekään pahaa enkä ole k-pää. Silti, en ymmärrä miksi joillekin on niin paha asia jos en ala jaarittelemaan puolituntemattomien kanssa säästä tai jostain urheilusta jota en edes seuraa. Tai siis ei se itselleni ole paha asia, muille tuntuu olevan.
Jos kyseiset aiheet eivät sinua kiinnosta niin tällöin alat puhumaan aiheista mitkä sinua kiinnostaa. Keskustelu ei ole sitä että joku kyselee vaan kysymyksiä vaan toinen osapuoli myös antaa aiheita ja hyvällä tuurilla löytyy yhteinen juttu josta molemmat on kiinnostuneita
Sosiaalisesti taitava osaa myös esittää kiinnostunutta vaikkei kiinnosta, jos ei halua omista mielenkiinnon kohteista jutella tai ei yhteistä juttua tunnu löytyvän
Miten ja missä te, jotka olette täysin haluttomia/kykenemättömiä juttelemaan vieraille, olette elämässä löytäneet ystäviä?
Ihan ystävällisesti ja mielenkiinnosta kysyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseäni jännittää uusien ihmisten tapaaminen. Menen jotenkin lukkoon kun mietin omia vastauksiani ja en muista siinä kysyä vastakysymyksiä.
En tiedä miksi se on niin vaikeaa.
Kannattaa opetella small talkia ettei korppikotkat möyhennä myöhemmin elämässä
Jos ei ole 40 vuoteen mennessä onnistunut niin ei taida olla enää toivoa.
Koskaan ei ole liian vanha oppimaan, small talkin oppii jokainen
Ihan hyvin olen elämässä pärjännyt ilmankin.
M55
Vierailija kirjoitti:
Miten ja missä te, jotka olette täysin haluttomia/kykenemättömiä juttelemaan vieraille, olette elämässä löytäneet ystäviä?
Ihan ystävällisesti ja mielenkiinnosta kysyn.
Itse olen ainakin saanut parhaat ystäväni harrastusteni parissa. Vaikka harrastuksessa tapaisi tuntemattoman ihmisen niin on kuitenkin yhteinen kiinnostuksen kohde, jos ei mistään muusta keksi puhua.
Muutamia myös koulusta, kuten ex-puolisoni.
Miksi ei voisi olla? Ehkä hän ei työnsä takia jaksa enää vapaa-ajalla rupatella niitä näitä.