Miksi small talk on joillekin niin älyttömän vaikeaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäpä tuosta, sen huomaa jo heti ensimmäisestä kontaktista lähteekö juttu liikkeelle vai ei. Ja jos ei niin jonkun muun kanssa sitten.

En kyllä tiedä miksi tästä pitää jauhaa se tuhat sivua täällä.

Näinhän siinä käy. Saa kai sitä ihmetellä ihmisten kummallisia tapoja ja edesottamuksia. Jauhaa ei tarvitse ollenkaan ellet halua, saat vaihdettua keskustelua tuolta oikeasta reunasta. 

Ap

Mitä kummallista siinä on jos joku ei halua jutella, varsinkin Suomessa ihan normaalia. Itse olet kummallinen kun mietit tämmösiä

Koska se kuuluu hyviin käytöstapoihin jutella sosiaalisissa tilanteissa missä kohdataan muita ihmisiä. Tuommoinen 'en varmasti juttele kun en haluu' kuulostaa kolmivuotiaan käytökseltä. Aikuisen ihmisen on osattava toimia sosiaalisten normien mukaan tarvittaessa.

Eikä ole. Aikuisuuden paras puoli on se että voi haistattaa hevonvitut kaikille jotka ei kiinnosta ja elää elämäänsä niin kuin itse haluaa.

Voithan sinä tehdä ihan miten haluat, mutta kummastuttaa miksi valitset olla töykeä sellaiselle ihmisille, joka täysin kohteliaasti ja asiallisesti lähestyy sinua? En minäkään aina välttämättä nauti kaikkien kanssa keskustelusta, mutta mieluummin itse siedän sitä keskustelua jonkin aikaa kuin että tekisin sille toiselle henkilölle tukalan olon.

Koska muuten hän tekee minulle tukalan olon jaarittelemalla reikäpäisiä tyhjänpäiväisyyksiään ja minulla on entistä vähemmän energiaa ja juhlamieltä jäljellä nauttiaakseni juhlista niiden ihmisten kanssa ketä olen tullut sinne tapaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ujous ei haittaa, mutta sellanen tympeä tuppisuumaisuus on ärsyttävää ja epäkohteliasta.

Tämä. En minä etsinyt sieltä häistä mitään sydänystävää, mutta tavallinen muutaman sanan ruokapöytäkeskustelu on jotain mikä mielestäni opetetaan useimmille jo pikkulapsina.

Ap

Muutaman sanan? Tuossahan sinun esimerkki jutustelussa oli muuta sana, mutta se ei sinulle riittänyt vaan vaadit syvällisempää keskustelua.

Mulla opetettiin lapsena ainaskin ettei saa puhua ruoka suussa 🤷🏼

En vaatinut yhtään mitään. Kunhan jälkeenpäin kummasteltiin mieheni kanssa miten aikuisen ihmisen vastaukset ovat kuin uhmaikäisen lapsen. "Joo." "Ei."

Ap

Taidat itse olla se uhmaikäinen lapsi.

Kiukuttelet kun muut ei käyttäydykkään niin kuin itse haluaisit.

En kiukuttele, lähinnä ollaan miehen kanssa naureskeltu ilmiölle.

Ja ei, kohtelias ruokapöytäkeskustelu ei ole minun keksimäni sosiaalinen taito ja oletus.

Ap

Naureskele rauhassa. Mekin naureskellaan kun juoruakat ja ukot ei saa meiltä "epänormaaleilta hiljaisilta" jutun aiheita.

Luuletko siis tosissasi että jotain kiinnostaa juoruta eteenpäin niitä asioita joita ventovieraalta ihmiseltä ruokapöytäkeskustelussa kuulee?

Aikamoinen suuruusharha.

Ap

Sitähän sä juuri Penan kanssa teit.

Onhan se vähän surkuhupaisaa miten sokeita monet on omien puheidensa ristiriitaisuudelle.

Sanotaan, että ketä kiinnostaa puhua muilta kuultuja asioita eteenpäin, kun on juuri aloitettu keskustelua, että "kuulin siltä ja siltä että sä teet sellaista ja tällaista"

Hyvä luoja. Pena siis mainitsi Pirkon työpaikan, ei puhunut Pirkon kertomia asioita eteenpäin. Valoja tauluun jo.

Ap

Pena on siis juorukello joka ei pysty pitämään muiden asioita omana tietonaan.

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ujous ei haittaa, mutta sellanen tympeä tuppisuumaisuus on ärsyttävää ja epäkohteliasta.

Tämä. En minä etsinyt sieltä häistä mitään sydänystävää, mutta tavallinen muutaman sanan ruokapöytäkeskustelu on jotain mikä mielestäni opetetaan useimmille jo pikkulapsina.

Ap

Muutaman sanan? Tuossahan sinun esimerkki jutustelussa oli muuta sana, mutta se ei sinulle riittänyt vaan vaadit syvällisempää keskustelua.

Mulla opetettiin lapsena ainaskin ettei saa puhua ruoka suussa 🤷🏼

En vaatinut yhtään mitään. Kunhan jälkeenpäin kummasteltiin mieheni kanssa miten aikuisen ihmisen vastaukset ovat kuin uhmaikäisen lapsen. "Joo." "Ei."

Ap

Taidat itse olla se uhmaikäinen lapsi.

Kiukuttelet kun muut ei käyttäydykkään niin kuin itse haluaisit.

En kiukuttele, lähinnä ollaan miehen kanssa naureskeltu ilmiölle.

Ja ei, kohtelias ruokapöytäkeskustelu ei ole minun keksimäni sosiaalinen taito ja oletus.

Ap

Naureskele rauhassa. Mekin naureskellaan kun juoruakat ja ukot ei saa meiltä "epänormaaleilta hiljaisilta" jutun aiheita.

Luuletko siis tosissasi että jotain kiinnostaa juoruta eteenpäin niitä asioita joita ventovieraalta ihmiseltä ruokapöytäkeskustelussa kuulee?

Aikamoinen suuruusharha.

Ap

Kuitenkin selvitit ventovieraan henkilön ammatin tämän selän takana, jotta pääset kuulustelemaan kyseistä henkilöä. Mitähän muuta juorusit samalla?

No niin, sitten vedetään taas henkeä. :D En selvittänyt mitään, Pena mainitsi että on samalla alalla tuppisuun kanssa. Yksi kysymys ei ole kuulustelua vaikka asiaa miten kääntelisi.

Ap

Tuossa onkin "red flag". Pena oli kertonut tuppisuusta sinulle jo etukäteen. Tuppisuun on siis varauduttava siihen, että mitä ikinä hän sulle kertoisikin, sinä saatat kertoa sen Penalle. Tai jollekin muulle. Tunnen ihmisiä, jotka kertovat mulle muista ihmisistä silloin, kun nämä muut eivät ole edes paikalla. Tällaisille ihmisille en koskaan kerro itsestäni mitään. En ylipäätään pidä siitä, että puhutaan jostain kolmannesta osapuolesta yhtään mitään hänen selkänsä takana. Jos on pakottava tarve puhua ihmisistä, voi sitten puhua julkkiksista, poliitikoista tms. Mutta ei yksityishenkilöistä. Tai no häissä voi puhua morsiusparista tai hautajaisissa vainajasta. 

Sait vastauksia kysymyksiisi eli eihän tämä henkilö täysin tuppisuu ollut. Olisi hyvä ymmärtää sellainen asia, että jotkut ihmiset mieluummin kuuntelevat muiden jutustelua kuin osallistuvat itse keskusteluun. Kyse voi olla ihan luonteenpiirteestä tai vaikka siitä, että syystä tai toisesta ei oikein jaksaisi nyt osallistua. On vaikka nukkunut tosi huonosti tai on jotain omia huolia. Hääpari on kuitenkin niin läheinen, ettei ole halunnut sen vuoksi jäädä häistä pois. Oli ihan kiva, että huomioit myös tämän henkilön, mutta saamistasi vastauksista pystyit jo päättelemään, ettei hän ole juttutuulella. Hänelle oli ihan ok, että et yrittänyt kysellä enempää vaan annoit olla rauhassa. Ja sinullakin oli muuta juttuseuraa eli et millään tavalla tarvinnut jutustelua juuri tämän ihmisen kanssa. 

Kiinnostava kommentti! En ole ikinä törmännyt tuollaiseen ajatusmaailmaan, että muista ihmisistä ei saa puhua elleivät he ole paikalla. Tuntuu ihan pimeältä, mutta ehkä se on oletus joillekin? Minä puhun usein muista ihmisistä heidän poissaollessaan. Esimerkiksi siellä häissä juttelin hääparista hääparin kuulematta, kuten muutkin, ja eilen työkaveri kyseli mitä miehelleni kuuluu (hän oli ennen samassa työpaikassa). Ei tulisi mieleenkään että keskustelun täytyy aina liittyä vain niihin jotka ovat paikalla.

Ap

Tässä me ollaankin erilaisia. Mä juttelen yleensä ihan mielelläni tuntemattomienkin kanssa, jos olen ylipäätään juttutuulella. Eli en ole väsynyt tai kivut tavallista kovemmat. Mulle kuitenkin riittää, että toinen kertoo itsestään (jos siis toinen välttämättä haluaa puhua ihmisistä eikä asioista). Ei puolisostaan, lapsistaan, työkavereistaan, anopistaan, naapureistaan jne. Ja kuten jo edellisessä kirjoitin, häissä tietty voi puhua hääparista ja hautajaisissa vainajasta. Vain hyvien ystävien kanssa voin jutella ihmisistä, jotka liittyvät ystäväni elämään. 

Tässä ketjussa oli hyvä esimerkki siitä, miten kannattaa aloittaa keskustelu. En nyt kaiva sitä esiin, mutta kertoo itsestään jotain siten, että antaa siinä samalla täkyjä toiselle, mistä toinen voi jatkaa. Esimerkiksi kertoo olleensa aamulla koiran kanssa lenkillä. Siitä saa toinen jo kaksi aihetta: koirat ja liikunta. Ja oliko se toinen esimekrki joku mökkeilyyn ja marjastamiseen liittyvä? Tästäkin saa monta aasinsiltaa eri aiheisiin ilman, että tarvitsee puhua muista ihmisistä - tai edes itsestään - yhtään mitään.

Niin, esimerkiksi se hummus olisi ollut aihe johon olisi voinut vastata jotain muuta kuin joo. Vaikka että ei itse niin välitä siitä, mutta katkarapusalaatti on herkullista, maistoitko jo?

Ap

Tuo on toki totta, mutta tuossa on vain yksi aihe eli ruoka. Tuosta keskustelun olisi aika hankalaa rönsyillä muihin aiheisiin. Kun taas marjastamisesta olisi voinut rönsyillä tämän kesän marjasadon kautta sään kautta Välimeren maiden maastopaloihin jne. Kaikki ihmiset eivät hallitse tällaista, joten sosiaalisilta taidoiltasi lahjakkaampana sinun pitäisi osata johdatella ja esittää asioita siten, että toiselle tarjoutuu useampia vaihtoehtoja, mihin tarttua. Jos toinen ei tartu, hän ei ole juttutuulella. Toiselta ei yleensä tarvitse edes kysyä mitään. Ei varsinkaan esittää ensin yksi lause ja sitten heti perään kysymys. Kysymykselläsi heität pallon tälle toiselle ja jos on ujompi tai arempi ihminen kyseessä, kysymyksesi tuntuu kiusalliselta. Vähän kuin koulussa, jossa opettaja kysyy just sulta, vaikka et edes viitannut. Ymmärrätkö pointin? Voit ihan hyvin puhua itse vähän pidempään ja katsoa, miten toinen reagoi. Jos toista ei kiinnosta, niin ei se mitään. Sitten juttelet jollekin toiselle, jota kiinnostaa.

Ei tulisi pieneen mieleenkään alkaa jauhaa omista asioistani tunnustelematta ensin onko toinen mukana keskustelussa. Se vasta epäkohteliasta olisi. Ja eikö paraikaa syötävä ruoka ole luontevampi aihe kuin marjastus, josta esimerkiksi itselläni ei ole mitään kokemusta eikä aihe myöskään kiinnosta? Helpompi olisi siis aloittaa siitä ruoasta ja sitten kääntää keskustelu vaikka marjastukseen jos se kiinnostaa. Outoa olettaa että se joka keskustelun aloittaa on velvollinen arvaamaan mikä on juuri sitä toista kiinnostava aihe.

Ja tosiaan annoin heti kaksi vaihtoehtoa joihin olisi voinut tarrata kiinni. Ruoka, ja sitten työ johon minullakin on opintojen osalta pientä kosketuspintaa. Ei mitään. En tiedä olisiko siis mielestäsi vielä pitänyt alkaa vääntää jostain kolmannesta aiheesta? Itse ajattelin että jo toinen kysymys oli liikaa, olisi pitänyt olla alun alkaenkin hiljaa. Mutta kun en tiennyt.

Ap

Minusta keskustelun aloittaja nimenomaan on velvollinen antamaan sellaisia täkyjä, joista toinen voi valita. Hänhän on se, joka haluaa jutella. Sanoit tuossa, että marjastus ei sinua kiinnosta, mutta entä jos toista ei kiinnosta ruoka? Keskustelun aloitushan on tunnustelua, mikä toista saattaisi kiinnostaa. Ja aina pitää myös hyväksyä sde, että toista ei nyt kiinnosta jutella yhtään mistään. Ei varsinkaan sinun tai minun kanssani. Ei sitä pidä ottaa henkilökohtaisesti.

Jotkut oikeasti mieluummin vain kuuntelevat, mitä muut ympärillä puhuvat. Esimerkiksi kun lapset aikuistuvat ja tuovat ensimmäisiä kertoja uuden seurustelukumppaninsa suvun luokse, niin uudelle ihmiselle on äärettömän kiusallista, jos joutuu "tentattavaksi". On hyvä huomioida uusi ihminen, mutta pitää olla tilannetajua ja sosiaalista silmää ymmärtää, minkä verran toiseen ihmiseen on hyvä ottaa kontaktia. Moni alkaa osallistua juttuihin sitten, kun on tavattu jo useamman kerran ja uusi tulija pystyy renotutumaan eikä jännitä enää niin paljon. Jossain häissä tai vastaavissa ei ole edes tarkoitus osua samaan paikkaan kuin sen yhden kerran, joten ei ole mitään väliä sillä, tuleeko toisen kanssas juteltua vai ei. 

Monet eivät halua puhua työstään tuntemattomille. Mä en halua puhua vapaa-ajallani työstäni yhtään kenellekään. Tuosta työkysymyksestäsi kuitenkin sen verran, että Pena kertoi sinulle, että tuppisuu on lasten parissa töissä. Sinä taas kerroit tuppisuuulle, että Pena kertoi sinulle tuppisuun olevan lasten parissa töissä. Et ehkä näe tässä mitään outoa, mutta tuppisuu tietää nyt, että Pena kertoo hänen asioistaan muille ihmisille. Tuppisuun pitää siis olla aiempaa varovaisempi, mitä jatkossa kertoo Penalle.

Jutuissasi ei ole nyt tolkun hiventä, vaikka monesti kommenttisi ovatkin mielestäsi osuvia. Minulla on siis keskustelun aloittajana velvollisuus heitellä toiselle täkyjä, siis useampia, mihin tarttua jos eka tai ekat aiheet eivät kiinnosta. Montako näitä täkyjä voi heittää ennen kuin keskustelu muuttuu tenttaamiseksi, josta myös puhut? Jos annan aiheen, ei tartu, annan toisen, ei tartu, niin montako vielä annan vai meneekö kolmannella jo ahdisteluksi?

Tosiaan, mainitsin että marjastus ei itseäni kiinnosta. Jos se sitä vastoin on se ainoa aihe josta kesustelukumppani suostuu puhumaan, hän voi itse vaikka toisen täkyni jälkeen kääntää keskustelun siihen. Joo, olen tosiaan hoitoalalla. Mitäs olet näin syksyn tullen puuhastellut? Onko tullut käytyä marjastamassa? Mä olen siihen touhuun ihan koukussa!

Mahdotonta myös samaistua tuohon että Pena on nyt pahis joka kertoo asioita eteenpäin, Penaa kannattaa varoa eikä häneen voi luottaa. Kuinka monelle oikeasti oma ammattiala on sellainen salaisuus, että siitä ei saa kukaan muu missään mainita tai luottaus on menetetty? Minusta on 100% neutraali asia jos vaikka mieheni toteaa ruokapöydässä kolmannelle osapuolelle että Liisa on muuten töissä hankinnassa, eikö sun työ sivunnut vähän samaa hommaa?

Ap

Kirjoitin edellisessä kommentissani: "On hyvä huomioida uusi ihminen, mutta pitää olla tilannetajua ja sosiaalista silmää ymmärtää, minkä verran toiseen ihmiseen on hyvä ottaa kontaktia. " Ei ole olemassa mitään yhtä sääntöä, kuinka monta kertaa toiselle sanoo jotain. On aina yksilöllistä ja tilannekohtaista. Jo pelkästään noista vastauksista, mitkä tältä tuppisuuksi kutsumaltasi ihmiseltä sait, olisi pitänyt ymmärtää, ettei hän ole nyt kiinnostunut sun kanssasi juttelemisesta. 

Olipa tilanne mikä tahansa, mun mielestä aina pitäisi ymmärtää, että ihmiset ovat erilaisia. Sä annat tässä ketjussa kuvan, että koska SINÄ halusit jutella juhlissa toisen ihmisen kanssa, toisen olisi pitänyt tehdä kuten SINÄ haluat.  Sulla oli siellä juttuseuraa yllinkyllin ja jos koko tilaisuudessa oli vain 2 ihmistä, joiden kanssa juttu ei luistanut, niin tuskin he kaksi sun juhlafiilistäsi pilasivat. Olen samaa mieltä, että juhlissa on ihan kohtelista jutella muidenkin kanssa. Mutta koska ihmiset ova erilaisia, joskus riittää se, että saat kysymyksiisi vastauksen. Ko henkilö ei kuitenkaan ignoorannut sua täysin vaan vastasi kysymyksiisi. Teki sen verran kuin oli tarpeen ja jätit hänet sen jälkeen rauhaan. Miksi tämä ei riitä sulle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ujous ei haittaa, mutta sellanen tympeä tuppisuumaisuus on ärsyttävää ja epäkohteliasta.

Tämä. En minä etsinyt sieltä häistä mitään sydänystävää, mutta tavallinen muutaman sanan ruokapöytäkeskustelu on jotain mikä mielestäni opetetaan useimmille jo pikkulapsina.

Ap

Muutaman sanan? Tuossahan sinun esimerkki jutustelussa oli muuta sana, mutta se ei sinulle riittänyt vaan vaadit syvällisempää keskustelua.

Mulla opetettiin lapsena ainaskin ettei saa puhua ruoka suussa 🤷🏼

En vaatinut yhtään mitään. Kunhan jälkeenpäin kummasteltiin mieheni kanssa miten aikuisen ihmisen vastaukset ovat kuin uhmaikäisen lapsen. "Joo." "Ei."

Ap

Taidat itse olla se uhmaikäinen lapsi.

Kiukuttelet kun muut ei käyttäydykkään niin kuin itse haluaisit.

En kiukuttele, lähinnä ollaan miehen kanssa naureskeltu ilmiölle.

Ja ei, kohtelias ruokapöytäkeskustelu ei ole minun keksimäni sosiaalinen taito ja oletus.

Ap

Naureskele rauhassa. Mekin naureskellaan kun juoruakat ja ukot ei saa meiltä "epänormaaleilta hiljaisilta" jutun aiheita.

Luuletko siis tosissasi että jotain kiinnostaa juoruta eteenpäin niitä asioita joita ventovieraalta ihmiseltä ruokapöytäkeskustelussa kuulee?

Aikamoinen suuruusharha.

Ap

Sitähän sä juuri Penan kanssa teit.

Onhan se vähän surkuhupaisaa miten sokeita monet on omien puheidensa ristiriitaisuudelle.

Sanotaan, että ketä kiinnostaa puhua muilta kuultuja asioita eteenpäin, kun on juuri aloitettu keskustelua, että "kuulin siltä ja siltä että sä teet sellaista ja tällaista"

Hyvä luoja. Pena siis mainitsi Pirkon työpaikan, ei puhunut Pirkon kertomia asioita eteenpäin. Valoja tauluun jo.

Ap

Kyllähän tää vastaustyyli puhuu puolestaan, miksi joku ei ehkä halunnut keskustella.

Miksi vastaat tuntemattomille noin alentavasti? Monta kommenttia olen lukenut täältä missä on ollut alentava ja suuttunut tyyli. Mistä se tulee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjun perusteella ap on ärsyttävä ja provosoiva jankkaaja, jolle kohteliaisuus tarkoittaa yksin hänen tarpeidensa ja halujensa huomioimista. Epäilen ettei hänen kanssaan vaan haluta keskustella.

Mielestäni on ok yrittää virittää keskustelua mutta jos joku ei siihen halua lähteä, niin se pitää hyväksyä. Ja rehellisyyden nimissä, minusta työpaikkojen ym utelu ei ole small talkkia ja vaivaisi minuakin.

Millä tavalla minä en hyväksynyt sitä ettei hän halunnut keskustella kanssani? Jatkoin keskustelua muun pöytäseurueen kanssa ja vietin hauskan illan.

Ap

Ja jatkoit asian vatvomista miehesi kanssa, ja kun hän oletettavasti kyllästyi kuuntelemaan sinua siirryit vatvomaan sitä nettiin.

Minulla on tapana keskustella mieheni kanssa kaikenlaisista asioista, juhlien jälkeen useinkin siitä mitä juhlissa tapahtui ja keitä siellä tapasimme. Emme kumpikaan pidä sitä vatvomisena. Miehelleni nämä juu ei-ihmiset olivat kovempi pala purtavaksi kuin itselleni, vaikka häntä tosiaankin voisi luonnehtia hiljaiseksi introvertiksi.

Ap

Voi se olla "introvertille/hiljaisemmallekin" (jos haluaa elää jonkin määritelmän kautta) kova paikka, jos ei ole sinut itsensä kanssa. Se, että ette saaneet mitä toivoitte toisesta ihmisestä.

Eli vastaus löytyy kysymältä itseltänne, miksi tuntuu vaikealta, ettei toista ihmistä "tavoita"?

Mitä oikeasti kaipaat ihmiskontakteilta? Mikä on se tunne, mikä herää kun toinen ei olekaan vuorovaikutustilanteessa samanlainen kuin sinä? Erillisyydentunne esim. Ja siitä voi jatkaa, että miksi se tuntuu pahalta olla erillinen toisista ihmisistä? Mihin tarvitset jokaiselta sen tietyn (oman) toiveesi mukaisen käytöksen? Mitä tarvetta se toiselta tuttu ja turvallinen käytös täyttää? Miksi toisen reagointi sinun käytökseesi herättää tunteen? Muistuttaako tämä häissä noussut tunne jostain aiemmasta tilanteesta ja sen nostattamasta tunteesta elämässäsi?

Näistä nyt vaikka aloittaisin itse tätä hämmennystäsi miettiessäni.

Kyseessä on sinun ongelmasi. Ei hänen. Ja tämän kun oivaltaa, on jo pitkällä. Tsemppiä matkaan!

Ed. jatkaa. Täsmennän:

Eli " itseltänne",siis sinä ja miehesi, jos molemmat kerran ovat yhtä hämmentyneitä.

Toki asiaa voi yhdessä pohtia, olitte erilaisia tai samanlaisia tässä tilanteessa, voi se jinkin vertan auttaa, mutta loppujen lopuksi kummaltakin se oma vastaus löytyy omista oivalluksista.

Se, jos ei osaa small talkia eikä tykkää siitä, ei tarkoita välttämättä sitä, että olisi joku mörökölli murjottava tuppisuu. Itse kammoan small talk tilanteita enkä osaa luontevasti heittää mitään juttua, mutta hymyilen, vastailen lyhyesti, myötäilen ja nyökyttelen kyllä ystävällisesti, kun joku sellaista kanssani yrittää.

Ja mitä työstä kysymiseen tulee, niin se on törppöä. Monella on työ, josta syystä tai toisesta ei halua tai jaksa puhua. Olen eläinlääkäri ja aina, kyn joku uusi tuttavuus saa sen selville, siitä pitää puhua koko ilta. En millään jaksaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjun perusteella ap on ärsyttävä ja provosoiva jankkaaja, jolle kohteliaisuus tarkoittaa yksin hänen tarpeidensa ja halujensa huomioimista. Epäilen ettei hänen kanssaan vaan haluta keskustella.

Mielestäni on ok yrittää virittää keskustelua mutta jos joku ei siihen halua lähteä, niin se pitää hyväksyä. Ja rehellisyyden nimissä, minusta työpaikkojen ym utelu ei ole small talkkia ja vaivaisi minuakin.

Millä tavalla minä en hyväksynyt sitä ettei hän halunnut keskustella kanssani? Jatkoin keskustelua muun pöytäseurueen kanssa ja vietin hauskan illan.

Ap

Ja jatkoit asian vatvomista miehesi kanssa, ja kun hän oletettavasti kyllästyi kuuntelemaan sinua siirryit vatvomaan sitä nettiin.

Minulla on tapana keskustella mieheni kanssa kaikenlaisista asioista, juhlien jälkeen useinkin siitä mitä juhlissa tapahtui ja keitä siellä tapasimme. Emme kumpikaan pidä sitä vatvomisena. Miehelleni nämä juu ei-ihmiset olivat kovempi pala purtavaksi kuin itselleni, vaikka häntä tosiaankin voisi luonnehtia hiljaiseksi introvertiksi.

Ap

Voi se olla "introvertille/hiljaisemmallekin" (jos haluaa elää jonkin määritelmän kautta) kova paikka, jos ei ole sinut itsensä kanssa. Se, että ette saaneet mitä toivoitte toisesta ihmisestä.

Eli vastaus löytyy kysymältä itseltänne, miksi tuntuu vaikealta, ettei toista ihmistä "tavoita"?

Mitä oikeasti kaipaat ihmiskontakteilta? Mikä on se tunne, mikä herää kun toinen ei olekaan vuorovaikutustilanteessa samanlainen kuin sinä? Erillisyydentunne esim. Ja siitä voi jatkaa, että miksi se tuntuu pahalta olla erillinen toisista ihmisistä? Mihin tarvitset jokaiselta sen tietyn (oman) toiveesi mukaisen käytöksen? Mitä tarvetta se toiselta tuttu ja turvallinen käytös täyttää? Miksi toisen reagointi sinun käytökseesi herättää tunteen? Muistuttaako tämä häissä noussut tunne jostain aiemmasta tilanteesta ja sen nostattamasta tunteesta elämässäsi?

Näistä nyt vaikka aloittaisin itse tätä hämmennystäsi miettiessäni.

Kyseessä on sinun ongelmasi. Ei hänen. Ja tämän kun oivaltaa, on jo pitkällä. Tsemppiä matkaan!

Itse ajattelen näin, että jokainen ihminen välittää jonkinmoista energiaa ympäristöönsä ja se oma energia vaikuttaa myös niiden ympärilläolevien ihmisten energiaan ja siihen miltä heistä tuntuu. Jos tapaat paljon negatiivisia ja töykeitä ihmisiä ennen pitkää se vaikuttaa sinunkin mielentilaasi vaikka kovasti yritätkin olla yställinen ja positiivinen. Mielestäni kaikkien tulisi yrittää olla kohteliaita ja ystävällisiä toisilleen.

Vierailija kirjoitti:

Se, jos ei osaa small talkia eikä tykkää siitä, ei tarkoita välttämättä sitä, että olisi joku mörökölli murjottava tuppisuu. Itse kammoan small talk tilanteita enkä osaa luontevasti heittää mitään juttua, mutta hymyilen, vastailen lyhyesti, myötäilen ja nyökyttelen kyllä ystävällisesti, kun joku sellaista kanssani yrittää.

Ja mitä työstä kysymiseen tulee, niin se on törppöä. Monella on työ, josta syystä tai toisesta ei halua tai jaksa puhua. Olen eläinlääkäri ja aina, kyn joku uusi tuttavuus saa sen selville, siitä pitää puhua koko ilta. En millään jaksaisi.

Voit sanoa kohteliaasti ettet halua puhua työstä ja vaihtaa aihetta johonkin itselle mieluisampaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä on herättänyt tunteita tämä kysymys. Ei voi kuin hämmästellä taas negatiivisuutta suurimmalla osalla. Tehdään jopa kaukodiagnoosia millainen luonne ap olisi. Tympeitä kommentteja suurin osa näin yksinkertaisesta kysymyksestä. Olen ap:n kanssa täysin samaa mieltä, että jotain muuta kuin joo tai jaa pitää yhteisissä ruokapöydissä saada aikaan vastaukseksi.

Eikä pidä. Kohteliasta on kysyä että kärsiikö puhutella, ja jos ei lupaa heru niin pitää suu supussa.

Tilaisuuksissa kuten häissä, joissa on nimenomaan tarkoituskin tutustua toisiin ei tarvitse tuollaista kysellä. Jos taas on vaikka jossain lentokoneessa niin on  kohteliasta antaa sen vieruskaverin olla matkan ajan rauhassa.

Tollanen on vaan joidenkin mielestä niin maan turhaa mölötystä. Että huulet vaan läpsyy jatkuvasti ja suoltaa jotain turhanpäiväistä liibalaabaa vaikka pitäisi syödä ruokaa.

No minua ainakin ärsyttää valtavasti jos syödessä pitäisi jotain höpöttää. On ruokaa suu täynnä ja sitten joku kysyy jotain ja odottaa siihen vastausta, pitää jauhaa se ruoka kiireellä että pääsee puhumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä on herättänyt tunteita tämä kysymys. Ei voi kuin hämmästellä taas negatiivisuutta suurimmalla osalla. Tehdään jopa kaukodiagnoosia millainen luonne ap olisi. Tympeitä kommentteja suurin osa näin yksinkertaisesta kysymyksestä. Olen ap:n kanssa täysin samaa mieltä, että jotain muuta kuin joo tai jaa pitää yhteisissä ruokapöydissä saada aikaan vastaukseksi.

Eikä pidä. Kohteliasta on kysyä että kärsiikö puhutella, ja jos ei lupaa heru niin pitää suu supussa.

Tilaisuuksissa kuten häissä, joissa on nimenomaan tarkoituskin tutustua toisiin ei tarvitse tuollaista kysellä. Jos taas on vaikka jossain lentokoneessa niin on  kohteliasta antaa sen vieruskaverin olla matkan ajan rauhassa.

En ole häissä tutustumassa ihmisiin vaan häävieraana ja tuttujen seurassa

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ujous ei haittaa, mutta sellanen tympeä tuppisuumaisuus on ärsyttävää ja epäkohteliasta.

Tämä. En minä etsinyt sieltä häistä mitään sydänystävää, mutta tavallinen muutaman sanan ruokapöytäkeskustelu on jotain mikä mielestäni opetetaan useimmille jo pikkulapsina.

Ap

Muutaman sanan? Tuossahan sinun esimerkki jutustelussa oli muuta sana, mutta se ei sinulle riittänyt vaan vaadit syvällisempää keskustelua.

Mulla opetettiin lapsena ainaskin ettei saa puhua ruoka suussa 🤷🏼

En vaatinut yhtään mitään. Kunhan jälkeenpäin kummasteltiin mieheni kanssa miten aikuisen ihmisen vastaukset ovat kuin uhmaikäisen lapsen. "Joo." "Ei."

Ap

Taidat itse olla se uhmaikäinen lapsi.

Kiukuttelet kun muut ei käyttäydykkään niin kuin itse haluaisit.

En kiukuttele, lähinnä ollaan miehen kanssa naureskeltu ilmiölle.

Ja ei, kohtelias ruokapöytäkeskustelu ei ole minun keksimäni sosiaalinen taito ja oletus.

Ap

Naureskele rauhassa. Mekin naureskellaan kun juoruakat ja ukot ei saa meiltä "epänormaaleilta hiljaisilta" jutun aiheita.

Luuletko siis tosissasi että jotain kiinnostaa juoruta eteenpäin niitä asioita joita ventovieraalta ihmiseltä ruokapöytäkeskustelussa kuulee?

Aikamoinen suuruusharha.

Ap

Kuitenkin selvitit ventovieraan henkilön ammatin tämän selän takana, jotta pääset kuulustelemaan kyseistä henkilöä. Mitähän muuta juorusit samalla?

No niin, sitten vedetään taas henkeä. :D En selvittänyt mitään, Pena mainitsi että on samalla alalla tuppisuun kanssa. Yksi kysymys ei ole kuulustelua vaikka asiaa miten kääntelisi.

Ap

Tuossa onkin "red flag". Pena oli kertonut tuppisuusta sinulle jo etukäteen. Tuppisuun on siis varauduttava siihen, että mitä ikinä hän sulle kertoisikin, sinä saatat kertoa sen Penalle. Tai jollekin muulle. Tunnen ihmisiä, jotka kertovat mulle muista ihmisistä silloin, kun nämä muut eivät ole edes paikalla. Tällaisille ihmisille en koskaan kerro itsestäni mitään. En ylipäätään pidä siitä, että puhutaan jostain kolmannesta osapuolesta yhtään mitään hänen selkänsä takana. Jos on pakottava tarve puhua ihmisistä, voi sitten puhua julkkiksista, poliitikoista tms. Mutta ei yksityishenkilöistä. Tai no häissä voi puhua morsiusparista tai hautajaisissa vainajasta. 

Sait vastauksia kysymyksiisi eli eihän tämä henkilö täysin tuppisuu ollut. Olisi hyvä ymmärtää sellainen asia, että jotkut ihmiset mieluummin kuuntelevat muiden jutustelua kuin osallistuvat itse keskusteluun. Kyse voi olla ihan luonteenpiirteestä tai vaikka siitä, että syystä tai toisesta ei oikein jaksaisi nyt osallistua. On vaikka nukkunut tosi huonosti tai on jotain omia huolia. Hääpari on kuitenkin niin läheinen, ettei ole halunnut sen vuoksi jäädä häistä pois. Oli ihan kiva, että huomioit myös tämän henkilön, mutta saamistasi vastauksista pystyit jo päättelemään, ettei hän ole juttutuulella. Hänelle oli ihan ok, että et yrittänyt kysellä enempää vaan annoit olla rauhassa. Ja sinullakin oli muuta juttuseuraa eli et millään tavalla tarvinnut jutustelua juuri tämän ihmisen kanssa. 

Kiinnostava kommentti! En ole ikinä törmännyt tuollaiseen ajatusmaailmaan, että muista ihmisistä ei saa puhua elleivät he ole paikalla. Tuntuu ihan pimeältä, mutta ehkä se on oletus joillekin? Minä puhun usein muista ihmisistä heidän poissaollessaan. Esimerkiksi siellä häissä juttelin hääparista hääparin kuulematta, kuten muutkin, ja eilen työkaveri kyseli mitä miehelleni kuuluu (hän oli ennen samassa työpaikassa). Ei tulisi mieleenkään että keskustelun täytyy aina liittyä vain niihin jotka ovat paikalla.

Ap

Tässä me ollaankin erilaisia. Mä juttelen yleensä ihan mielelläni tuntemattomienkin kanssa, jos olen ylipäätään juttutuulella. Eli en ole väsynyt tai kivut tavallista kovemmat. Mulle kuitenkin riittää, että toinen kertoo itsestään (jos siis toinen välttämättä haluaa puhua ihmisistä eikä asioista). Ei puolisostaan, lapsistaan, työkavereistaan, anopistaan, naapureistaan jne. Ja kuten jo edellisessä kirjoitin, häissä tietty voi puhua hääparista ja hautajaisissa vainajasta. Vain hyvien ystävien kanssa voin jutella ihmisistä, jotka liittyvät ystäväni elämään. 

Tässä ketjussa oli hyvä esimerkki siitä, miten kannattaa aloittaa keskustelu. En nyt kaiva sitä esiin, mutta kertoo itsestään jotain siten, että antaa siinä samalla täkyjä toiselle, mistä toinen voi jatkaa. Esimerkiksi kertoo olleensa aamulla koiran kanssa lenkillä. Siitä saa toinen jo kaksi aihetta: koirat ja liikunta. Ja oliko se toinen esimekrki joku mökkeilyyn ja marjastamiseen liittyvä? Tästäkin saa monta aasinsiltaa eri aiheisiin ilman, että tarvitsee puhua muista ihmisistä - tai edes itsestään - yhtään mitään.

Niin, esimerkiksi se hummus olisi ollut aihe johon olisi voinut vastata jotain muuta kuin joo. Vaikka että ei itse niin välitä siitä, mutta katkarapusalaatti on herkullista, maistoitko jo?

Ap

Tuo on toki totta, mutta tuossa on vain yksi aihe eli ruoka. Tuosta keskustelun olisi aika hankalaa rönsyillä muihin aiheisiin. Kun taas marjastamisesta olisi voinut rönsyillä tämän kesän marjasadon kautta sään kautta Välimeren maiden maastopaloihin jne. Kaikki ihmiset eivät hallitse tällaista, joten sosiaalisilta taidoiltasi lahjakkaampana sinun pitäisi osata johdatella ja esittää asioita siten, että toiselle tarjoutuu useampia vaihtoehtoja, mihin tarttua. Jos toinen ei tartu, hän ei ole juttutuulella. Toiselta ei yleensä tarvitse edes kysyä mitään. Ei varsinkaan esittää ensin yksi lause ja sitten heti perään kysymys. Kysymykselläsi heität pallon tälle toiselle ja jos on ujompi tai arempi ihminen kyseessä, kysymyksesi tuntuu kiusalliselta. Vähän kuin koulussa, jossa opettaja kysyy just sulta, vaikka et edes viitannut. Ymmärrätkö pointin? Voit ihan hyvin puhua itse vähän pidempään ja katsoa, miten toinen reagoi. Jos toista ei kiinnosta, niin ei se mitään. Sitten juttelet jollekin toiselle, jota kiinnostaa.

Ei tulisi pieneen mieleenkään alkaa jauhaa omista asioistani tunnustelematta ensin onko toinen mukana keskustelussa. Se vasta epäkohteliasta olisi. Ja eikö paraikaa syötävä ruoka ole luontevampi aihe kuin marjastus, josta esimerkiksi itselläni ei ole mitään kokemusta eikä aihe myöskään kiinnosta? Helpompi olisi siis aloittaa siitä ruoasta ja sitten kääntää keskustelu vaikka marjastukseen jos se kiinnostaa. Outoa olettaa että se joka keskustelun aloittaa on velvollinen arvaamaan mikä on juuri sitä toista kiinnostava aihe.

Ja tosiaan annoin heti kaksi vaihtoehtoa joihin olisi voinut tarrata kiinni. Ruoka, ja sitten työ johon minullakin on opintojen osalta pientä kosketuspintaa. Ei mitään. En tiedä olisiko siis mielestäsi vielä pitänyt alkaa vääntää jostain kolmannesta aiheesta? Itse ajattelin että jo toinen kysymys oli liikaa, olisi pitänyt olla alun alkaenkin hiljaa. Mutta kun en tiennyt.

Ap

Minusta keskustelun aloittaja nimenomaan on velvollinen antamaan sellaisia täkyjä, joista toinen voi valita. Hänhän on se, joka haluaa jutella. Sanoit tuossa, että marjastus ei sinua kiinnosta, mutta entä jos toista ei kiinnosta ruoka? Keskustelun aloitushan on tunnustelua, mikä toista saattaisi kiinnostaa. Ja aina pitää myös hyväksyä sde, että toista ei nyt kiinnosta jutella yhtään mistään. Ei varsinkaan sinun tai minun kanssani. Ei sitä pidä ottaa henkilökohtaisesti.

Jotkut oikeasti mieluummin vain kuuntelevat, mitä muut ympärillä puhuvat. Esimerkiksi kun lapset aikuistuvat ja tuovat ensimmäisiä kertoja uuden seurustelukumppaninsa suvun luokse, niin uudelle ihmiselle on äärettömän kiusallista, jos joutuu "tentattavaksi". On hyvä huomioida uusi ihminen, mutta pitää olla tilannetajua ja sosiaalista silmää ymmärtää, minkä verran toiseen ihmiseen on hyvä ottaa kontaktia. Moni alkaa osallistua juttuihin sitten, kun on tavattu jo useamman kerran ja uusi tulija pystyy renotutumaan eikä jännitä enää niin paljon. Jossain häissä tai vastaavissa ei ole edes tarkoitus osua samaan paikkaan kuin sen yhden kerran, joten ei ole mitään väliä sillä, tuleeko toisen kanssas juteltua vai ei. 

Monet eivät halua puhua työstään tuntemattomille. Mä en halua puhua vapaa-ajallani työstäni yhtään kenellekään. Tuosta työkysymyksestäsi kuitenkin sen verran, että Pena kertoi sinulle, että tuppisuu on lasten parissa töissä. Sinä taas kerroit tuppisuuulle, että Pena kertoi sinulle tuppisuun olevan lasten parissa töissä. Et ehkä näe tässä mitään outoa, mutta tuppisuu tietää nyt, että Pena kertoo hänen asioistaan muille ihmisille. Tuppisuun pitää siis olla aiempaa varovaisempi, mitä jatkossa kertoo Penalle.

Jutuissasi ei ole nyt tolkun hiventä, vaikka monesti kommenttisi ovatkin mielestäsi osuvia. Minulla on siis keskustelun aloittajana velvollisuus heitellä toiselle täkyjä, siis useampia, mihin tarttua jos eka tai ekat aiheet eivät kiinnosta. Montako näitä täkyjä voi heittää ennen kuin keskustelu muuttuu tenttaamiseksi, josta myös puhut? Jos annan aiheen, ei tartu, annan toisen, ei tartu, niin montako vielä annan vai meneekö kolmannella jo ahdisteluksi?

Tosiaan, mainitsin että marjastus ei itseäni kiinnosta. Jos se sitä vastoin on se ainoa aihe josta kesustelukumppani suostuu puhumaan, hän voi itse vaikka toisen täkyni jälkeen kääntää keskustelun siihen. Joo, olen tosiaan hoitoalalla. Mitäs olet näin syksyn tullen puuhastellut? Onko tullut käytyä marjastamassa? Mä olen siihen touhuun ihan koukussa!

Mahdotonta myös samaistua tuohon että Pena on nyt pahis joka kertoo asioita eteenpäin, Penaa kannattaa varoa eikä häneen voi luottaa. Kuinka monelle oikeasti oma ammattiala on sellainen salaisuus, että siitä ei saa kukaan muu missään mainita tai luottaus on menetetty? Minusta on 100% neutraali asia jos vaikka mieheni toteaa ruokapöydässä kolmannelle osapuolelle että Liisa on muuten töissä hankinnassa, eikö sun työ sivunnut vähän samaa hommaa?

Ap

Kirjoitin edellisessä kommentissani: "On hyvä huomioida uusi ihminen, mutta pitää olla tilannetajua ja sosiaalista silmää ymmärtää, minkä verran toiseen ihmiseen on hyvä ottaa kontaktia. " Ei ole olemassa mitään yhtä sääntöä, kuinka monta kertaa toiselle sanoo jotain. On aina yksilöllistä ja tilannekohtaista. Jo pelkästään noista vastauksista, mitkä tältä tuppisuuksi kutsumaltasi ihmiseltä sait, olisi pitänyt ymmärtää, ettei hän ole nyt kiinnostunut sun kanssasi juttelemisesta. 

Olipa tilanne mikä tahansa, mun mielestä aina pitäisi ymmärtää, että ihmiset ovat erilaisia. Sä annat tässä ketjussa kuvan, että koska SINÄ halusit jutella juhlissa toisen ihmisen kanssa, toisen olisi pitänyt tehdä kuten SINÄ haluat.  Sulla oli siellä juttuseuraa yllinkyllin ja jos koko tilaisuudessa oli vain 2 ihmistä, joiden kanssa juttu ei luistanut, niin tuskin he kaksi sun juhlafiilistäsi pilasivat. Olen samaa mieltä, että juhlissa on ihan kohtelista jutella muidenkin kanssa. Mutta koska ihmiset ova erilaisia, joskus riittää se, että saat kysymyksiisi vastauksen. Ko henkilö ei kuitenkaan ignoorannut sua täysin vaan vastasi kysymyksiisi. Teki sen verran kuin oli tarpeen ja jätit hänet sen jälkeen rauhaan. Miksi tämä ei riitä sulle?

Ja niinhän minä ymmärsinkin, en puhunut hänelle koko illan aikana enää sanaakaan. Enkä puhu tulevaisuudessakaan jos tapaamme, ellei hän puhuttele minua ensin. Mikä sulla nyt siis oli pointti? Olisiko minun a) pitänyt yrittää kärkkäämmin vai b) ymmärtää ekan joon jälkeen olla hiljaa? En oikein saa selkoa kun toisaalta vastuu täkyistä oli minulla, mutta tenttaaminen on väärin.

Ja ei, joo ja ei vastaukset eivät ole kohteliasta ruokapöytäkeskustelua. Siitä tässä nyt on kyse, siitä keskustellaan. Ei, iltani ei mennyt pilalle enkä miettinyt asiaa muutamaa sekuntia kauempaa. Siitä huolimatta tein aloituksen käytöstavoista, kun niistä olemme sittemmin mieheni kanssa keskustelleet.

Ap

Vierailija kirjoitti:

No minua ainakin ärsyttää valtavasti jos syödessä pitäisi jotain höpöttää. On ruokaa suu täynnä ja sitten joku kysyy jotain ja odottaa siihen vastausta, pitää jauhaa se ruoka kiireellä että pääsee puhumaan.

Laita pienempiä paloja ruokaa suuhuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ujous ei haittaa, mutta sellanen tympeä tuppisuumaisuus on ärsyttävää ja epäkohteliasta.

Tämä. En minä etsinyt sieltä häistä mitään sydänystävää, mutta tavallinen muutaman sanan ruokapöytäkeskustelu on jotain mikä mielestäni opetetaan useimmille jo pikkulapsina.

Ap

Muutaman sanan? Tuossahan sinun esimerkki jutustelussa oli muuta sana, mutta se ei sinulle riittänyt vaan vaadit syvällisempää keskustelua.

Mulla opetettiin lapsena ainaskin ettei saa puhua ruoka suussa 🤷🏼

En vaatinut yhtään mitään. Kunhan jälkeenpäin kummasteltiin mieheni kanssa miten aikuisen ihmisen vastaukset ovat kuin uhmaikäisen lapsen. "Joo." "Ei."

Ap

Taidat itse olla se uhmaikäinen lapsi.

Kiukuttelet kun muut ei käyttäydykkään niin kuin itse haluaisit.

En kiukuttele, lähinnä ollaan miehen kanssa naureskeltu ilmiölle.

Ja ei, kohtelias ruokapöytäkeskustelu ei ole minun keksimäni sosiaalinen taito ja oletus.

Ap

Naureskele rauhassa. Mekin naureskellaan kun juoruakat ja ukot ei saa meiltä "epänormaaleilta hiljaisilta" jutun aiheita.

Luuletko siis tosissasi että jotain kiinnostaa juoruta eteenpäin niitä asioita joita ventovieraalta ihmiseltä ruokapöytäkeskustelussa kuulee?

Aikamoinen suuruusharha.

Ap

Sitähän sä juuri Penan kanssa teit.

Onhan se vähän surkuhupaisaa miten sokeita monet on omien puheidensa ristiriitaisuudelle.

Sanotaan, että ketä kiinnostaa puhua muilta kuultuja asioita eteenpäin, kun on juuri aloitettu keskustelua, että "kuulin siltä ja siltä että sä teet sellaista ja tällaista"

Hyvä luoja. Pena siis mainitsi Pirkon työpaikan, ei puhunut Pirkon kertomia asioita eteenpäin. Valoja tauluun jo.

Ap

Kyllähän tää vastaustyyli puhuu puolestaan, miksi joku ei ehkä halunnut keskustella.

Miksi vastaat tuntemattomille noin alentavasti? Monta kommenttia olen lukenut täältä missä on ollut alentava ja suuttunut tyyli. Mistä se tulee?

Siitä kun ihmiset ymmärtävät tarkoituksella väärin ja laittavat sanoja sekä minun että Penan suuhun. Asiallisiin kommentteihin vastaan tietysti asiallisesti. Alentava en ole ollut missään vaiheessa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No minua ainakin ärsyttää valtavasti jos syödessä pitäisi jotain höpöttää. On ruokaa suu täynnä ja sitten joku kysyy jotain ja odottaa siihen vastausta, pitää jauhaa se ruoka kiireellä että pääsee puhumaan.

Laita pienempiä paloja ruokaa suuhuun.

Joo tai älä ota ruokaa ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No minua ainakin ärsyttää valtavasti jos syödessä pitäisi jotain höpöttää. On ruokaa suu täynnä ja sitten joku kysyy jotain ja odottaa siihen vastausta, pitää jauhaa se ruoka kiireellä että pääsee puhumaan.

Laita pienempiä paloja ruokaa suuhuun.

Entä jos on kauhia nälkä eikä malta syödä hiiren annoksia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjun perusteella ap on ärsyttävä ja provosoiva jankkaaja, jolle kohteliaisuus tarkoittaa yksin hänen tarpeidensa ja halujensa huomioimista. Epäilen ettei hänen kanssaan vaan haluta keskustella.

Mielestäni on ok yrittää virittää keskustelua mutta jos joku ei siihen halua lähteä, niin se pitää hyväksyä. Ja rehellisyyden nimissä, minusta työpaikkojen ym utelu ei ole small talkkia ja vaivaisi minuakin.

Millä tavalla minä en hyväksynyt sitä ettei hän halunnut keskustella kanssani? Jatkoin keskustelua muun pöytäseurueen kanssa ja vietin hauskan illan.

Ap

Ja jatkoit asian vatvomista miehesi kanssa, ja kun hän oletettavasti kyllästyi kuuntelemaan sinua siirryit vatvomaan sitä nettiin.

Minulla on tapana keskustella mieheni kanssa kaikenlaisista asioista, juhlien jälkeen useinkin siitä mitä juhlissa tapahtui ja keitä siellä tapasimme. Emme kumpikaan pidä sitä vatvomisena. Miehelleni nämä juu ei-ihmiset olivat kovempi pala purtavaksi kuin itselleni, vaikka häntä tosiaankin voisi luonnehtia hiljaiseksi introvertiksi.

Ap

Voi se olla "introvertille/hiljaisemmallekin" (jos haluaa elää jonkin määritelmän kautta) kova paikka, jos ei ole sinut itsensä kanssa. Se, että ette saaneet mitä toivoitte toisesta ihmisestä.

Eli vastaus löytyy kysymältä itseltänne, miksi tuntuu vaikealta, ettei toista ihmistä "tavoita"?

Mitä oikeasti kaipaat ihmiskontakteilta? Mikä on se tunne, mikä herää kun toinen ei olekaan vuorovaikutustilanteessa samanlainen kuin sinä? Erillisyydentunne esim. Ja siitä voi jatkaa, että miksi se tuntuu pahalta olla erillinen toisista ihmisistä? Mihin tarvitset jokaiselta sen tietyn (oman) toiveesi mukaisen käytöksen? Mitä tarvetta se toiselta tuttu ja turvallinen käytös täyttää? Miksi toisen reagointi sinun käytökseesi herättää tunteen? Muistuttaako tämä häissä noussut tunne jostain aiemmasta tilanteesta ja sen nostattamasta tunteesta elämässäsi?

Näistä nyt vaikka aloittaisin itse tätä hämmennystäsi miettiessäni.

Kyseessä on sinun ongelmasi. Ei hänen. Ja tämän kun oivaltaa, on jo pitkällä. Tsemppiä matkaan!

Heh, en nyt ala sentään yhen törpön takia itseäni sen enempää terapioimaan. :D Ihan niin paljoa tämä aihe ei kiinnosta, vaikka jonkin verran toki.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä on herättänyt tunteita tämä kysymys. Ei voi kuin hämmästellä taas negatiivisuutta suurimmalla osalla. Tehdään jopa kaukodiagnoosia millainen luonne ap olisi. Tympeitä kommentteja suurin osa näin yksinkertaisesta kysymyksestä. Olen ap:n kanssa täysin samaa mieltä, että jotain muuta kuin joo tai jaa pitää yhteisissä ruokapöydissä saada aikaan vastaukseksi.

Eikä pidä. Kohteliasta on kysyä että kärsiikö puhutella, ja jos ei lupaa heru niin pitää suu supussa.

Tilaisuuksissa kuten häissä, joissa on nimenomaan tarkoituskin tutustua toisiin ei tarvitse tuollaista kysellä. Jos taas on vaikka jossain lentokoneessa niin on  kohteliasta antaa sen vieruskaverin olla matkan ajan rauhassa.

En ole häissä tutustumassa ihmisiin vaan häävieraana ja tuttujen seurassa

Hääjuhlissa teitä yhdistää se, että kaikki olette hääparin läheisiä, tällaisissa tilanteissa on sosiaalinen normi jutella muillekin kun niille omille tutuille.