Miten päästä yli koulukiusaamisesta?
Minua kiusattiin neljännestä luokasta yhdeksänteen luokkaan asti. Nykyään olen pian 19 vuotta täyttävä nuori nainen, ja aina välillä kiusaamiskokemukset edelleen vaivaavat minua. Kärsin myös kaikenlaisista mielenterveyden ongelmista, ja uskon että kiusaaminen on niihin osasyy. Miten päästä yli?
Kommentit (31)
Itseäni "kiusattiin" koko peruskoulun ajan. Siis rajua fyysista ja henkistä väkivaltaa.
No, nyt olen 44-vuotias ja olen ollut toistaiseksi voimassa olevalla tk-eläkkeellä 10 vuotta. Eli en ole toipunut.
Toivon sinulle taistelijan asennetta, sinä et ole alistuja. Sellaisen asenten otin myös. Kuuntelin tätä Britneyn biisiä ala-asteella kiusattuna, sain siitä irti tuollaista. 😄 Ota voimaa sinulle tärkeistä asioista ja kiinnostuksenkohteista. Jätä ne kiusaaja💩 omaan arvoonsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä ei ole juurikaan käsitelty. Olin kasarilla kiusaaja.
Yleensä kaveriporukassa mukana, mutta myös aloittajana, Murrosikä ja hirveä vertaispaine.
Haluan niin paljon syvästä sielustani pyytää anteeksi.
Oletko pyytänyt anteeksi kiusatultasi? Hän voisi sitä arvostaa.
Olen lähestynyt somessa. Pyytänyt kahville.
En edes ollut mikään superkiusaaja, porukan joukossa menin. Tämä ei ole mikään selitys.Kannnan tietty vastuuni. Hemmetin huono omatunto.
Kyllä se aina jollakin tapaa kulkee mukana se kokemus kiusaamisesta. Mulla yksi mikä auttoi oli paikkakunnan vaihto sekä hyvä psykologi. Siltikin kokemukset tulee usein esim uniin. Mulla oli niin rajua se kiusaaminen. Totaalista porukoista ulossulkemista ja jatkuvaa selän takana pahan puhumista.
Vierailija kirjoitti:
Minulla auttoi, kun kohtaisi kiusaajat ja näin mitä reppania olivat. Mutta terapia on aina hyvä.
Taas näitä voimafantasioita :D
Pääsin yli vahingonilon kautta: heppu oli saanut pahan aivovamman työtehtävissään. Luin hänestä & perheestään tehdyn haastattelun jossa tuo kävi ilmi. Tosisankari kiusasi minua, neljä vuotta pienempäänsä ala-asteella kaksi vuotta eikä mikään auttanut.
Tunsin vain silkkaa vahingoniloa lukiessani juttua, muistaen kaikki ne potkaisut, kuraojassa uittamiset, kivittämiset ja kepillä hakkaamiset. Oikea olkapääni raksahtalee vielä viiskybäisenäkin hänen & jenginsä kolttosten seurauksena (meni sijoiltaan eräässä pahoinpitelyssä....)
Älä rankaise itseäsi toisten virheistä.
Elät vaan elämääsi. Ei niistä huonoista traumaattisista kokemuksista koskaa kokonaan pääse yli. Joskus nähnyt jotain noista kiusaajista ja edelleen vain laki estää että laittaisin solmuun.
Tietyllä tapaa siitä ei pääse yli koskaan, se on osa elettyä elämää. Mutta ainakin se on antanut minulle kyvyn asettua aina heikomman puolelle ja halun nähdä asioista kaikki puolet. En ole koskaan ollut terapiassa ja olen ulkoisesti pärjännyt ihan hyvin, mutta olen kutistanut itseäni enkä ole uskaltanut tehdä kaikkea, mihin rahkeet ehkä riittäisivät. Ettei vain sanottaisi, että mikä tuokin luulee olevansa, kun se on noin rumakin.
Oletko pyytänyt anteeksi kiusatultasi? Hän voisi sitä arvostaa.