Miten päästä yli koulukiusaamisesta?
Minua kiusattiin neljännestä luokasta yhdeksänteen luokkaan asti. Nykyään olen pian 19 vuotta täyttävä nuori nainen, ja aina välillä kiusaamiskokemukset edelleen vaivaavat minua. Kärsin myös kaikenlaisista mielenterveyden ongelmista, ja uskon että kiusaaminen on niihin osasyy. Miten päästä yli?
Kommentit (49)
Itseäni "kiusattiin" koko peruskoulun ajan. Siis rajua fyysista ja henkistä väkivaltaa.
No, nyt olen 44-vuotias ja olen ollut toistaiseksi voimassa olevalla tk-eläkkeellä 10 vuotta. Eli en ole toipunut.
Toivon sinulle taistelijan asennetta, sinä et ole alistuja. Sellaisen asenten otin myös. Kuuntelin tätä Britneyn biisiä ala-asteella kiusattuna, sain siitä irti tuollaista. 😄 Ota voimaa sinulle tärkeistä asioista ja kiinnostuksenkohteista. Jätä ne kiusaaja💩 omaan arvoonsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä ei ole juurikaan käsitelty. Olin kasarilla kiusaaja.
Yleensä kaveriporukassa mukana, mutta myös aloittajana, Murrosikä ja hirveä vertaispaine.
Haluan niin paljon syvästä sielustani pyytää anteeksi.
Oletko pyytänyt anteeksi kiusatultasi? Hän voisi sitä arvostaa.
Olen lähestynyt somessa. Pyytänyt kahville.
En edes ollut mikään superkiusaaja, porukan joukossa menin. Tämä ei ole mikään selitys.Kannnan tietty vastuuni. Hemmetin huono omatunto.
Kyllä se aina jollakin tapaa kulkee mukana se kokemus kiusaamisesta. Mulla yksi mikä auttoi oli paikkakunnan vaihto sekä hyvä psykologi. Siltikin kokemukset tulee usein esim uniin. Mulla oli niin rajua se kiusaaminen. Totaalista porukoista ulossulkemista ja jatkuvaa selän takana pahan puhumista.
Vierailija kirjoitti:
Minulla auttoi, kun kohtaisi kiusaajat ja näin mitä reppania olivat. Mutta terapia on aina hyvä.
Taas näitä voimafantasioita :D
Pääsin yli vahingonilon kautta: heppu oli saanut pahan aivovamman työtehtävissään. Luin hänestä & perheestään tehdyn haastattelun jossa tuo kävi ilmi. Tosisankari kiusasi minua, neljä vuotta pienempäänsä ala-asteella kaksi vuotta eikä mikään auttanut.
Tunsin vain silkkaa vahingoniloa lukiessani juttua, muistaen kaikki ne potkaisut, kuraojassa uittamiset, kivittämiset ja kepillä hakkaamiset. Oikea olkapääni raksahtalee vielä viiskybäisenäkin hänen & jenginsä kolttosten seurauksena (meni sijoiltaan eräässä pahoinpitelyssä....)
Älä rankaise itseäsi toisten virheistä.
Elät vaan elämääsi. Ei niistä huonoista traumaattisista kokemuksista koskaa kokonaan pääse yli. Joskus nähnyt jotain noista kiusaajista ja edelleen vain laki estää että laittaisin solmuun.
Tietyllä tapaa siitä ei pääse yli koskaan, se on osa elettyä elämää. Mutta ainakin se on antanut minulle kyvyn asettua aina heikomman puolelle ja halun nähdä asioista kaikki puolet. En ole koskaan ollut terapiassa ja olen ulkoisesti pärjännyt ihan hyvin, mutta olen kutistanut itseäni enkä ole uskaltanut tehdä kaikkea, mihin rahkeet ehkä riittäisivät. Ettei vain sanottaisi, että mikä tuokin luulee olevansa, kun se on noin rumakin.
Vierailija kirjoitti:
Minulla auttoi, kun kohtaisi kiusaajat ja näin mitä reppania olivat. Mutta terapia on aina hyvä.
Minun kiusaajista moni menestynyt paremmin kuin minä. On kumppani, työ vaikka olisi vain putkiasentaja ja kavereita.
Vierailija kirjoitti:
Kosta. Odota kun aika on oikea.
Miten kostaa?
Vierailija kirjoitti:
Minut koulukiusaaminen syrjäytti työelämästä ja nyt tukiani leikataan. Olen nyt 37-vuotias. En ole koskaan saanut mitään apua. Kaikenlaisia kuntoilu- ja ravitsemusvinkkejä on lääkärit vain jakaneet minulle.
Sama tarina minulla. Kokeile terapiaa äläkä tuollaisia.
Ryhdy alistavaan seksisuhteeseen master-henkisen setämiehen kanssa. Se korjaa kaikki haavat.
M47
Vierailija kirjoitti:
Itse päätin, että en anna kiusaajien lannistaa minua ja vaikuttaa elämääni enempää kuin kouluaikana vaikuttivat. Otin tietyllä tavalla asenteen, että näytän heille, että he eivät pystyneet minua nujertamaan. Nykyisin se onkin helppoa, koska kiusaajani ovat sekakäyttäjiä, jotka ilmeisesti asuvat tuossa ostarilla ja minulla on hyvä työ, perhe ja muutenkin elämä mallillaan. Nykyisin tietyllä tasolla jop säälin kiusaajiani. Omaa pahaa oloaan taisivat minuun purkaa.
N32
Kiusaajat mursi minut vaikka tein kaikkeni etten murtuisi. En ole työkykyinen. Yksineläjä. Masentunut.
Vierailija kirjoitti:
Itseäni "kiusattiin" koko peruskoulun ajan. Siis rajua fyysista ja henkistä väkivaltaa.
No, nyt olen 44-vuotias ja olen ollut toistaiseksi voimassa olevalla tk-eläkkeellä 10 vuotta. Eli en ole toipunut.
En minäkään töihin kykene kiusaamisen vuoksi. Kiusaajat pilasi elämäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kovaa työtä vain, niin ei ehdi märehtiä menneitä.
Tulevat takaumina mieleen ilman mitään märehtimistä.
PTSD-takaumia voi muokata itse. Muistosi ei ole sidottu mihinkään vaan voit ottaa sen haltuusi. Seuraavalla kerralla kun kiusaaja tulee kiusaamaan, voit mielikuvituksen voimalla vääntää häneltä niskat nurin. Toimii 100%.
Vierailija kirjoitti:
Ryhdy alistavaan seksisuhteeseen master-henkisen setämiehen kanssa. Se korjaa kaikki haavat.
M47
Jaa täällä joku sadistinen setä raisaamassa heikossa asemassa olevaa. Sellaista sitten. Toivottavati pallisi jäävät pysyvästi saunan lauteen väliin ja kuoleentuvat.
Pakota itsesi ajattelemaan jotakin myönteistä. Ota joku oikein mielenkiintoinen ja mukava iso projekti työn alle. Sellainen, joka vie runsaasti aikaa ja vaatii luovuutta. YouTubesta löydät vinkkejä englanninkielisillä hakusanoilla ja saattaapa olla myös suomen kielellä. Käsitöitä löytyy niin aloittelijoille, kuin mestareillekin kaikille sukupuolille sopivia. Taidetta, teknisiä töitä, kapselivaatekaapin laatimista, ravitsemusta, ruokareseptejä, leivontaa, siivousta, kielikursseja, matkailua, auton remontointia, eri aikakausien musiikkia jne. jne. Aina, kun tulee synkkä olo, niin ei muuta kuin kivan kiinnostavan projektin pariin.
Oletko pyytänyt anteeksi kiusatultasi? Hän voisi sitä arvostaa.