Olet kahvilassa. Näet julkkiksen. Mitä teet?

En tunnista kuitenkaan. Juon kaakaotani ja luen puhelimestani juorulehtien lööppejä, enkä silti tunnista viereiseen pöytään istunutta työkaverianikaan. Hän saattaa kommentoida, että huomaatko, tuossa on Mika Häkkinen/Ansa Ikonen/Angelina Jolie/Donand Trumpetti, ja silloin yritän pinnistellä, että kuka noista ihmisistä? ja jatkan kaakaon juomista.

B. Kahvittelukaverille kerron jos hän ei jo itse huomannut. Mutta minusta julkkistenkin täytyy saada kahvitella rauhassa. Mitä kuuluisampi ihminen, sen tärkeämpää se on. 

Poistun.

B

Kerron kuitenkin kavereille jälkeenpäin 

Jos on idolini, hymyilen ja tervehdin

Mä en oo huomaavinaankaan, mutta ne yleensä kiinnittää huomiota siihen kun joku ei reagoi. 

Jos vaimo on mukana niin sanon hänelle että näet tänään sitten ainakin yhden kunnon panomiehen kun Henry Saari ostaa kupposen kahvia ja paakelsin tiskiltä.

Tökin sitä kävelykepillä, että mikäs se tuossa.

En tunnista ihmisiä. Nautiskelen teetä ja sympatiaa yksin kahvilan nurkassa.

Otan kuvan.

Tulee kiusallinen olo. Kasvoja punottaa. Pyrin poistumaan ja pakenemaan. Jos se on joku mukava julkkis joka on henkisiin asioihin perehtynyt, ei nolota hänen puolestaan.

Koskettelen itseäni.

Olen ollut työssä, jossa kohtasin julkkiksia päivittäin, ja tiedän että he ovat ihan tavallisia ihmisiä, Siispä tervehdin jos on työkuvioista vähän enemmänkin tuttu julkkis tai aina jos hän ensin tervehtii, muuten kohtelen kuten muitakin vieraita ihmisiä, eli en erityisemmin kiinnitä huomiota.

Olen käynyt sen verran keikoilla, että en reagoi mitenkään. Olen yllättynyt monesta esiintyjästä miten vaikkapa lyhyt joku on, mutta muuta kummastusta ei herätä. Ei mulla ole koskaan keikoillakaan ollut sellaista fanihypeä. Suurimmat kiksit olen saanut ihan omasta ihastuksestani :D

Minulla on jostain syystä helpot ja vastaanottavaiset kasvot, koska niin opettajat kuin esiintyjätkin katsovat minua usein ja pitkään. Olen se kiinnekohta kaikille. Se on myös vaikea osa yleisössä, koska haluaisin olla huomaamaton. Samoin esitelmien pitäjät hakevat minulta tukea, joka on hassua, koska itse jännitän esiintymistä. Opettajat varmaan siksi, koska teen muistiinpanoja ja he ovat onnessaan, kun joku kirjoittaa muistiin. Tuntevat itsensä tärkeiksi :D

En ole huomaavinani. Eilen näin Cittarissa Bull Mentulan. Kävelin ohi ja mietin, syökö hän tacoja/tortilloita tänään, kun oli tex mex -osastolla. Jatkoin elämääni.

Sebastian Vettelillä on (ainakin oli) mökki Lapissa ja hän yhdessä haastattelussa sanoi kuinka hän nauttii siitä että voi Suomessa käydä ihan yksin kaupassa ilman mitään härdelliä. Ihmiset kyllä tunnistaa mutta katsovat kaukaa 🥰

Miksi pitäisi tehdä mitään? Juon kahvini ja poistun .

d) Alan hihitellä kovaan ääneen ja osoitella.

Seurustelin yhteen aikaan tunnetun kirjailijan kanssa. jonka naama oli ihmisille tuttu... mutta ei ollut kunnolla tuttu kuin TV-esiintyjät. Ihmisiä siis alkoi vaivata, että kuka hän oikein olikaan...  Tätä piti siten tulla kysymään, oltiin sitten kahvilassa, junassa, bussipysäkillä tai vaikka kadulla kävelemässä. Todella rasittavaa, varsinkin kun ystäväni heitti milloin minkkin miespuolisen julkkiksen nimen, eikä sanonut omaansa. Pelle Hermannia hän käytti usein.

En ollut kahvilassa vaan pienen paikkakunnan R-kioskilla jossa oli, Jone Nikula..alkoi hymyilyttämään, Nikula tuijotti totisena eteensä.

Julkkikset ovat minulle yhtä tyhjän kanssa. Olen kyllä kertonut kavereille, kun tapasin Dalai Laman, Gerhard Schröderin jne oikeasti merkittäviä ihmisiä.