Katja Grönstrandin lapsen kenkään tuli reikä, mutta uusiin ei ollut varaa: Mietin, miten tulemme pärjäämään
Lapset sanovat, että emme koskaan saa sitä, tai emme koskaan saa tätä. Yritä siinä sitten selittää, että ei vain ole rahaa millä ostaa.
Näin kuvailee paimiolainen neljän lapsen äiti Katja Grönstrand. Perheen arki nojaa tällä hetkellä sosiaaliturvaan, johon hallitus suunnittelee leikkauksia.
Perhe joutuu tinkimään monenlaisista asioista. Ruoan hinnan nousemisen myötä kauppalasku on kallistunut jopa sadalla eurolla.
Grönstrand ja hänen aviopuolisonsa kokivat erityisen kovan kolauksen, kun perheen 8-vuotias poika tuli koulusta kotiin, ja valitti sateessa kastuneista kengistään.
Hän näytti kengänpohjaa ja siinä oli reikä. Sillä hetkellä meillä ei ollut varaa ostaa uusia.
Grönstrand opiskelee terapeuttista sielunhoitoa, ja hänen puolisonsa aloitti hiljattain palkkatuetussa työssä. Grönstrand haaveilee, että voisi tulevaisuudessa opiskella ja työllistyä sairaanhoitajaksi.
En tiedä, pystynkö koskaan tekemään sitä, kun minulla on Sjögrenin oireyhtymä. Se on reumasairaus, joka on näkynyt käsissä sellaisena kipeytenä.
On kyllä suomessa asiat huonolla tolalla jos lapset joutuu vetelemään rikkinäisissä vaatteissa. Lasten eduthan ne aina pitäs etusijalla olla joka asiassa. Surullista.
Kommentit (417)
Lottovoitto pelasti minut , nykyhallitukselta 2018.
Töitä en tää päivääkään teidän eduksi. Vaikka osaan kokemusta rakennusalalta, metaillipuolelta,maalauspuolelta , rakennustenpurku hommissakin ollut mukana ihan ulkomaita myöten.
Mutta enää ei tarvitse tehdä työtä tuo raha jonka 2018 sain on vieläkin minulla käyttämättömänä melkein.
Vierailija kirjoitti:
Lottovoitto pelasti minut , nykyhallitukselta 2018.
Töitä en tää päivääkään teidän eduksi. Vaikka osaan kokemusta rakennusalalta, metaillipuolelta,maalauspuolelta , rakennustenpurku hommissakin ollut mukana ihan ulkomaita myöten.
Mutta enää ei tarvitse tehdä työtä tuo raha jonka 2018 sain on vieläkin minulla käyttämättömänä melkein.
Edittiä, se miksi ollut käyttämättömänä melkein, johtuu siitä että en halunnut herättää epäilyjä pienellä kylällä. Vaikka eka meinasi mopo karata käsistä, kun rupesin taloa yms katselee. Sitten tajusin että mennään eka muutama vuosi easy living tyyliin.
90-luvun lamassa kasvaneena neljän sisaruksen kera pienipalkkaisten vanhempien, ei meilläkään kyllä todellakaan ollut varaa kaikkeen eikä todellakaan uusia vaatteita saatu. Ensimmäiset täysin uudet vaatteet ostin omilla kesätyörahoilla 14-vuotiaana. Ainoat lomat oli liittojen tarjoamat lomat pienellä omavastuulla jonnekin Polvijärvelle, mutta ei me koskaan valitettu tai itketty, me nautittiin yhdessä olosta perheenä, koska pienipalkkaisina vanhemmat oli aina töissä, joten yhdessäolot oli aina herkkua, vaikka vain pihalla oltais grillailtu ja pelailtu korttia. Meille kerrottiin ikätasoisesti aina, miksi ei saada asiaa y, vaikka kaveri X saa , tai miksi käytettykin kenkä on oikein hyvä jos vaan istuu jalkaan.
Vierailija kirjoitti:
Lapsella oli näköjään ikää yli vuosi, joten opintojen jatkaminen tai töihinmeno olisi mahdollista. Samoin lastensa vaatteet voi säännöllisin välein käydä läpi ja ostaa rikkinäisen tilalle kirppikseltä parilla eurolla kengät. Ainakin Helsingin ulkopuolella 8v:lle löytyisi hyvät ja ehjät lenkkarit samantien, ei ole pakko ostaa 100 e merkkikenkiä ja tuo perhehän ei asu pääkaupungissa.
Paimion kirppikset tuskin pursuavat tavaroista samalla lailla kuin isompien kaupunkien kirppikset.
Vierailija kirjoitti:
Pienin lapsi selkeästi alle vuoden eli hänet on tehty jo valmiiksi toivottomaan tilanteeseen.
Miksi?
Mun miehen firma teki koronan takia konkurssin. Teinit kulki kaksi vuotta Torista saaduissa ilmaiskamppeissa. Oma-aloitteisuutta peliin!
Näistä leikkauksistahan on päätetty vasta alkukesästä.
Olisitte äänestäneet sosialisteja niin voisimme elää edelleen valtion ottamalla velalla.
1000 euroa menee Katajalla vuokraan ja "vain" 1500 jää köyttärahaa kuukaudessa niin totakai on kengissä reikiä
Joo piti tehdä 4 vaikkei ole varaa ihan hyvä että elämä on kovaa
Voi hyvänen aika! kirppikselle ostoksille, sieltä saa uudenveroisia kenkiä muutamalla eurolla.
Miten olisi opiskelu? Sellaiselle alalle, joka työllistää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsella oli näköjään ikää yli vuosi, joten opintojen jatkaminen tai töihinmeno olisi mahdollista. Samoin lastensa vaatteet voi säännöllisin välein käydä läpi ja ostaa rikkinäisen tilalle kirppikseltä parilla eurolla kengät. Ainakin Helsingin ulkopuolella 8v:lle löytyisi hyvät ja ehjät lenkkarit samantien, ei ole pakko ostaa 100 e merkkikenkiä ja tuo perhehän ei asu pääkaupungissa.
Paimion kirppikset tuskin pursuavat tavaroista samalla lailla kuin isompien kaupunkien kirppikset.
Paimion naapurissa Kaarinassa on useampi hyvä kirppis, mm. iso ihan lastnevaatteisiin ja kenkiin erikoistunut. Suora bussi, 20 minuuttia.
Tietääkö joku, saako nämä käyttää kirppisvaatteita? Kun heillähän on tiukkoja valtaväestön mielestä osin kummallisiakin kulttuuriin liittyviä sääntöjä.
Reiän voi paikata. Silikoni on hyvä siihen.
Ettekö ymmärrä ettei kirppikseltä löydy sopivaa jos tarve on heti nyt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsella oli näköjään ikää yli vuosi, joten opintojen jatkaminen tai töihinmeno olisi mahdollista. Samoin lastensa vaatteet voi säännöllisin välein käydä läpi ja ostaa rikkinäisen tilalle kirppikseltä parilla eurolla kengät. Ainakin Helsingin ulkopuolella 8v:lle löytyisi hyvät ja ehjät lenkkarit samantien, ei ole pakko ostaa 100 e merkkikenkiä ja tuo perhehän ei asu pääkaupungissa.
Paimion kirppikset tuskin pursuavat tavaroista samalla lailla kuin isompien kaupunkien kirppikset.
PAimiosta pääsee bussilla turkuun.
Kyseisellä perheellä on kuitenkin auto, vaikka nainen on työtön ja mies on työllistämistuella töissä.
Eivätkö ole saaneet opiskelijoina opintolainaa? Sillä muutkin joutuvat elämään.
Autoakin vara pitää ja asuvat ilmeisen väljästi, kun näkyy portaat vievän yläkertaan.
Miksi on tehty neljäs lapsi tuohon tilanteeseen kun ovat eläneet tukien varassa??? En nyt oikein ymmärtänyt, että hän on opiskelija, mutta kotona lapsen kanssa.
Vaatteita kannattaa ostaa varastoon silloin kun sitä rahaa on ja löytyy sopivia kokoja eikä odottaa siihen hetkeen, että ne ainoat kengät menevät rikki. Eikö niiltä isommilta lapsilta ole jäänyt mitään kierrätettäväksi?