Miksi peräännyt treffeistä mukavasti sujuneen jutustelun jälkeen, kun toinen kertoo olevansa isä/äiti?

Kodka en tyydy yksinhuoltajiin. M28

Oma rajani toisen lasten kanssa on suurinpiirtein 17 vuotta, eli ei nuorempia.

Sitten on myös toinen raja, josta en tingi, eli jos miehellä on vaikka joku "kehva"-lapsi, niin silloin peräännyn melko varmasto. Ainakin sillloin, jos tämä asuu vielä vanhemman kanssa. Minulla ei valitettavasti riitä mielenkiinto edes kuunnella vammaisen lapsen takia tulleita ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parasta oli kerran, kun kävi juuri ap:n kuvaamalla tavalla. Eli pitkähköjen keskustelujen jälkeen ilmenee, että miehellä on 13- ja 15v lapset. Kiinnostukseni lopahtaa ja kerron miehelle, että elämäntilanteemme on lasten takia liian eri. Sitten mies ihan paniikissa vastaa siihen: Mun lapset on aikuisia! Mistä lähtien 13v on ollut aikuinen :D

Jotkuthan on omasta mielestään lapsettomia, kun lapset ovat aikuisia ja asuvat omillaan. Ei pitäisi kuulemma haitata.

Haittaa. Minulla ei ole minkään ikäisiä lapsia, enkä halua kumppania, jolla on lapsia. Aivan sama, onko lapsia 1 vai 15, tai onko lapsi iältään 3v vai 30v.

No ei ole ollenkaan sama onko vaikka miehen lapsi 3 vuotias tai 23 vuotias! Hassu ajatuskin jo. Varmaan suurin osa 23 vuotiaista asuu jo omillaan, kun taas taapero on pikkuinen ja vaatii hoitoa pitkään.

Kuinka vanha sinä olet? 20?

En ole se jota lainaat, mutta isukki on aina isukki. Siitä ei pääse mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parasta oli kerran, kun kävi juuri ap:n kuvaamalla tavalla. Eli pitkähköjen keskustelujen jälkeen ilmenee, että miehellä on 13- ja 15v lapset. Kiinnostukseni lopahtaa ja kerron miehelle, että elämäntilanteemme on lasten takia liian eri. Sitten mies ihan paniikissa vastaa siihen: Mun lapset on aikuisia! Mistä lähtien 13v on ollut aikuinen :D

Jotkuthan on omasta mielestään lapsettomia, kun lapset ovat aikuisia ja asuvat omillaan. Ei pitäisi kuulemma haitata.

Haittaa. Minulla ei ole minkään ikäisiä lapsia, enkä halua kumppania, jolla on lapsia. Aivan sama, onko lapsia 1 vai 15, tai onko lapsi iältään 3v vai 30v.

No ei ole ollenkaan sama onko vaikka miehen lapsi 3 vuotias tai 23 vuotias! Hassu ajatuskin jo. Varmaan suurin osa 23 vuotiaista asuu jo omillaan, kun taas taapero on pikkuinen ja vaatii hoitoa pitkään.

Kuinka vanha sinä olet? 20?

Minulle tuo on aivan sama. En halua tapailla lisääntyjää yhtään enemmän kuin haluan tapailla murhaajaa.

Okei.

Siksi koska minulla on kokemuksia yksinhuoltajista.

Homma etenee aina samalla tavalla, aiankin kun kyse on seurustelusuhteesta eikä seksisuhteesta.

Alussa on selvää ettei haeta isää lapsille. Korostetaan kuinka lapset ovat naisen ja hän pitää lapsista huolta. Missään tapauksessa ei haeta "lompakkoa", nainen on kiinnostunut minusta koska haluaa olla minun kanssani.

Mutta kun homma syvenee ravintolatreffeistä ja tapaamisista kotona kun lapset ovat kavereilla, vaivihkaa homma muuttuu.

Tulee tilanteita joissa voisit kieltäytyä, mutta sitten olisit k*sipää. Niinpä teet pikku palveluksia. Itse asiassa, naisen elämä on lapsettomaan verrattuna melkoista säätöä, ja pian olet siinä osallisena. Kun pitäisi ostaa lapselle rippilahja, ei ole pakko osallistua, mutta sitten olisit k*sipää. Itse asiassa pian huomaat että suurin hymy naisen kasvoille tulee kun lausut sanat "minä maksan", tai "minä ostin". Pikkulasten kanssa korostuu säätö, teini-ikäisten kanssa raha ja mahdollisesti ongelmatkin elleivät he ole poikkeuksellisen hyväkäytöksisiä ja mieluusti tyttöjä.

Ja 99% todennäköisyydella se yksinhuoltaja on sinua pienempituloinen. Koska hyvätuloiset yksinhuoltajat eivät seurustele pienempituloisten miesten kanssa. Kumman usein se ylipäätään menee niin, että mies päätyy nostamaan naisen sosioekonomista asemaa eikä päinvastoin.

Ja ei kokemusten mutta havaintojen perusteella, tämä ei suinkaan lopu, vaan löydät itsesi auttamassa häissä ja muutossa sittenkin kun Mikko-Helena ja Viivi-Pekka ovat jo työelämässä. Ja kenelle heidän esikoisensa tuodaan hoitoon kun tuore pari haluaa lähteä viihteelle? No mummolle tietysti.

Minä haluan että minä ja kumppanini olemme joko reissussa tai mökillä. Ei todellakaan lapsenvahteina.

Ihan siksi, että kokisin olevani liian erilaisessa elämäntilanteessa miehen kanssa, jolla on lapsia. Tietysti, jos sattumalta rakastuisin lapselliseen mieheen, niin ei kai sille mitään voisi, mutta tieten tahtoen en sellaista tilannetta haluaisi aikaansaada.

Elän aika itsekästä ja itsellistä, riippumatonta, tavallaan ehkä keskenkasvuistakin elämää, ja toivoisin miehen olevan samanlainen. Ehkä eri asia, jos miehellä olisi jossakin kauan sitten teininä vahingossa alkunsa saanut lapsi, jonka kanssa olisi tekemisissä enintään synttärikortin verran kerran vuodessa.

Vierailija kirjoitti:

Siksi koska minulla on kokemuksia yksinhuoltajista.

Homma etenee aina samalla tavalla, aiankin kun kyse on seurustelusuhteesta eikä seksisuhteesta.

Alussa on selvää ettei haeta isää lapsille. Korostetaan kuinka lapset ovat naisen ja hän pitää lapsista huolta. Missään tapauksessa ei haeta "lompakkoa", nainen on kiinnostunut minusta koska haluaa olla minun kanssani.

Mutta kun homma syvenee ravintolatreffeistä ja tapaamisista kotona kun lapset ovat kavereilla, vaivihkaa homma muuttuu.

Tulee tilanteita joissa voisit kieltäytyä, mutta sitten olisit k*sipää. Niinpä teet pikku palveluksia. Itse asiassa, naisen elämä on lapsettomaan verrattuna melkoista säätöä, ja pian olet siinä osallisena. Kun pitäisi ostaa lapselle rippilahja, ei ole pakko osallistua, mutta sitten olisit k*sipää. Itse asiassa pian huomaat että suurin hymy naisen kasvoille tulee kun lausut sanat "minä maksan", tai "minä ostin". Pikkulasten kanssa korostuu säätö, teini-ikäisten kanssa raha ja mahdollisesti ongelmatkin elleivät he ole poikkeuksellisen hyväkäytöksisiä ja mieluusti tyttöjä.

Ja 99% todennäköisyydella se yksinhuoltaja on sinua pienempituloinen. Koska hyvätuloiset yksinhuoltajat eivät seurustele pienempituloisten miesten kanssa. Kumman usein se ylipäätään menee niin, että mies päätyy nostamaan naisen sosioekonomista asemaa eikä päinvastoin.

Ja ei kokemusten mutta havaintojen perusteella, tämä ei suinkaan lopu, vaan löydät itsesi auttamassa häissä ja muutossa sittenkin kun Mikko-Helena ja Viivi-Pekka ovat jo työelämässä. Ja kenelle heidän esikoisensa tuodaan hoitoon kun tuore pari haluaa lähteä viihteelle? No mummolle tietysti.

Minä haluan että minä ja kumppanini olemme joko reissussa tai mökillä. Ei todellakaan lapsenvahteina.

Ymmärsin ja olen samaa mieltä suurimmasta osasta, mutta voit oikein hyvin sanoa vaikka sen Viivi-Pekan muuttaessa, että ei, en auta, en lainaa edes autoani, vaan vuokratkaa keskenänne ajopeli.

Ja sitten säilyttäisin aina sen oman kodin enkä muuttaisi kenenkään kanssa samaan kämppään. Ei minulla ainakaan ole mitään mielenkiintoa järjestellä hyvää elämääni enää niin, että siinä olisi joku ukkeli taas 24/7 paikalla. Molemmat asuvat omissaan ja tavataan kun siltä tuntuu, se riittää. Silloin ukkelin lapsenlapsikin voi mennä ihan rauhassa vaikka viikoksi ukkinsa luokse hoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parasta oli kerran, kun kävi juuri ap:n kuvaamalla tavalla. Eli pitkähköjen keskustelujen jälkeen ilmenee, että miehellä on 13- ja 15v lapset. Kiinnostukseni lopahtaa ja kerron miehelle, että elämäntilanteemme on lasten takia liian eri. Sitten mies ihan paniikissa vastaa siihen: Mun lapset on aikuisia! Mistä lähtien 13v on ollut aikuinen :D

13-vuotias on ollut aikuinen suurimman osan ihmiskunnan historiaa. Sinun pitäisi kysyä, mistä lähtien 13-vuotias on ollut lapsi. (Tarkistamatta veikkaisin, että 1890-luvulta ehkä.)

Tuon miehen lapset tuskin elävät 1890 -lukua...

Poika tekee pitkää päivää hiilikaivoksessa ja tyttö on Espoossa piikana!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi et kerro lapsestasi jo profiilissa?

Ei minullakaan lue profiilissa, että olen vapaaehtoisesti lapseton. Mitä se jollekulle Tinder-hoidolle kuuluu, mikä perhetilanteeni on.

Ei tullut mieleen, että lapsettomuus on pikkasen eri asia kuin se, että on lapsia 🙄. Ja ei tullut mieleen, että ap ei ehkä etsi vain jotain hoitoja!

Jokainen on aluksi Tinder-hoito. Jatkotutustuminen sitten kertoo, onko edelletyksiä muuhunkin.

Ei ole. Vai onko esim jokainen sun kaveri ollut ensin kaveri -hoito? Työkaveri on työpaikka -hoito? Jne.

Vaikutat harvinaisen tyhmältä yksilöltä.

Ymmärrätkö tahallasi väärin, vai onko tämä todellinen suoritustasosi?

Ihan sun omaa logiikkaasi jatkoin. Sulle kun jokainen tutustuminen vaikuttaa olevan ensin hoito. Itse miellän kyseisen termin pikkasen eri tavalla...

Tinder-hoito tarkoittaa tuntematonta ihmistä, jonka kanssa mätsäät Tinder-seuranhakusovelluksessa, juttelet, käyt ehkä kaljalla, ja harrastat seksuaalista kanssakäymistä. Toivottavasti tämä selvensi asiaa.

Mitenkä tässä ap:n tapauksessa voisi olla kyse hoidosta, kun ei ole edes sinne treffeille päästy!?

Vierailija kirjoitti:

Ihan siksi, että kokisin olevani liian erilaisessa elämäntilanteessa miehen kanssa, jolla on lapsia. Tietysti, jos sattumalta rakastuisin lapselliseen mieheen, niin ei kai sille mitään voisi, mutta tieten tahtoen en sellaista tilannetta haluaisi aikaansaada.

Elän aika itsekästä ja itsellistä, riippumatonta, tavallaan ehkä keskenkasvuistakin elämää, ja toivoisin miehen olevan samanlainen. Ehkä eri asia, jos miehellä olisi jossakin kauan sitten teininä vahingossa alkunsa saanut lapsi, jonka kanssa olisi tekemisissä enintään synttärikortin verran kerran vuodessa.

Pakko tarttua tähän ja sanoa että omalla kohdallani isukkimies, joka ei ole tekemisissä lastensa kanssa, on vielä vastenmielisempi ilmestys kuin tavallinen isukkimies. Kumpaankaan en koskisi edes kaverin pimpillä, mutta ensiksi mainittua halveksun erityisesti.

En halua lapsia enkä deittailla ihmistä jolla sellaisia on, saati joka vaatii perusteluja sen "en halua" -osan jälkeen. Ei on ei, eikä se tarvitse perusteluja. 

Vierailija kirjoitti:

Kodka en tyydy yksinhuoltajiin. M28

Mistä sä sen kuvittelet tietäväsi, onko jollain yksin tai yhteishuoltajuus? Mitä jos tulevaisuudessa jäät itse yksinhuoltajaksi. Taitaa tulla raskaaksi elämä kun sen jälkeen sinuun vain tyydytään paremman puutteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parasta oli kerran, kun kävi juuri ap:n kuvaamalla tavalla. Eli pitkähköjen keskustelujen jälkeen ilmenee, että miehellä on 13- ja 15v lapset. Kiinnostukseni lopahtaa ja kerron miehelle, että elämäntilanteemme on lasten takia liian eri. Sitten mies ihan paniikissa vastaa siihen: Mun lapset on aikuisia! Mistä lähtien 13v on ollut aikuinen :D

Jotkuthan on omasta mielestään lapsettomia, kun lapset ovat aikuisia ja asuvat omillaan. Ei pitäisi kuulemma haitata.

Haittaa. Minulla ei ole minkään ikäisiä lapsia, enkä halua kumppania, jolla on lapsia. Aivan sama, onko lapsia 1 vai 15, tai onko lapsi iältään 3v vai 30v.

Itse olen 35v naimaton ja lapseton nainen, ja nämä ilmoitin deittiprofiilissa, jossa ko tietoja kysyttiin. Minuun otti yhteyttä n 15 vuotta vanhempi mies, eronnut ja lapsia 3. Sanoin suoraan, ettei kiinnosta, koska elämäntilanteemme ovat niin erilaiset ja ikäeroa on paljon. Mies ei tätä ottanut tajutakseen. Hänen mielestään kun oli ihan samanlaiset elämäntilanteet, kun hänkin on sinkku ja asuu yksin (lapset niin isoja, että ovat omillaan).

Joo ei, ei näin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan siksi, että kokisin olevani liian erilaisessa elämäntilanteessa miehen kanssa, jolla on lapsia. Tietysti, jos sattumalta rakastuisin lapselliseen mieheen, niin ei kai sille mitään voisi, mutta tieten tahtoen en sellaista tilannetta haluaisi aikaansaada.

Elän aika itsekästä ja itsellistä, riippumatonta, tavallaan ehkä keskenkasvuistakin elämää, ja toivoisin miehen olevan samanlainen. Ehkä eri asia, jos miehellä olisi jossakin kauan sitten teininä vahingossa alkunsa saanut lapsi, jonka kanssa olisi tekemisissä enintään synttärikortin verran kerran vuodessa.

Pakko tarttua tähän ja sanoa että omalla kohdallani isukkimies, joka ei ole tekemisissä lastensa kanssa, on vielä vastenmielisempi ilmestys kuin tavallinen isukkimies. Kumpaankaan en koskisi edes kaverin pimpillä, mutta ensiksi mainittua halveksun erityisesti.

Siksipä sanoinkin, että teininä vahingossa pykätty lapsi. Jos aikuisena olisi onnistunut saamaan naisen raskaaksi eikä kiinnostaisi olla lapsen kanssa tekemisissä, niin kertoisi mielestäni paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi et kerro lapsestasi jo profiilissa?

Ei minullakaan lue profiilissa, että olen vapaaehtoisesti lapseton. Mitä se jollekulle Tinder-hoidolle kuuluu, mikä perhetilanteeni on.

Ei tullut mieleen, että lapsettomuus on pikkasen eri asia kuin se, että on lapsia 🙄. Ja ei tullut mieleen, että ap ei ehkä etsi vain jotain hoitoja!

Jokainen on aluksi Tinder-hoito. Jatkotutustuminen sitten kertoo, onko edelletyksiä muuhunkin.

Ei ole. Vai onko esim jokainen sun kaveri ollut ensin kaveri -hoito? Työkaveri on työpaikka -hoito? Jne.

Vaikutat harvinaisen tyhmältä yksilöltä.

Ymmärrätkö tahallasi väärin, vai onko tämä todellinen suoritustasosi?

Ihan sun omaa logiikkaasi jatkoin. Sulle kun jokainen tutustuminen vaikuttaa olevan ensin hoito. Itse miellän kyseisen termin pikkasen eri tavalla...

Tinder-hoito tarkoittaa tuntematonta ihmistä, jonka kanssa mätsäät Tinder-seuranhakusovelluksessa, juttelet, käyt ehkä kaljalla, ja harrastat seksuaalista kanssakäymistä. Toivottavasti tämä selvensi asiaa.

Mitenkä tässä ap:n tapauksessa voisi olla kyse hoidosta, kun ei ole edes sinne treffeille päästy!?

Kyllä niitä kaloja meressä riittää. Yhden menettäminen nyt ei merkitse mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kodka en tyydy yksinhuoltajiin. M28

Mistä sä sen kuvittelet tietäväsi, onko jollain yksin tai yhteishuoltajuus? Mitä jos tulevaisuudessa jäät itse yksinhuoltajaksi. Taitaa tulla raskaaksi elämä kun sen jälkeen sinuun vain tyydytään paremman puutteessa.

Noita asioita kannattaa miettiä ennen lisääntymistä.

Ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi koska minulla on kokemuksia yksinhuoltajista.

Homma etenee aina samalla tavalla, aiankin kun kyse on seurustelusuhteesta eikä seksisuhteesta.

Alussa on selvää ettei haeta isää lapsille. Korostetaan kuinka lapset ovat naisen ja hän pitää lapsista huolta. Missään tapauksessa ei haeta "lompakkoa", nainen on kiinnostunut minusta koska haluaa olla minun kanssani.

Mutta kun homma syvenee ravintolatreffeistä ja tapaamisista kotona kun lapset ovat kavereilla, vaivihkaa homma muuttuu.

Tulee tilanteita joissa voisit kieltäytyä, mutta sitten olisit k*sipää. Niinpä teet pikku palveluksia. Itse asiassa, naisen elämä on lapsettomaan verrattuna melkoista säätöä, ja pian olet siinä osallisena. Kun pitäisi ostaa lapselle rippilahja, ei ole pakko osallistua, mutta sitten olisit k*sipää. Itse asiassa pian huomaat että suurin hymy naisen kasvoille tulee kun lausut sanat "minä maksan", tai "minä ostin". Pikkulasten kanssa korostuu säätö, teini-ikäisten kanssa raha ja mahdollisesti ongelmatkin elleivät he ole poikkeuksellisen hyväkäytöksisiä ja mieluusti tyttöjä.

Ja 99% todennäköisyydella se yksinhuoltaja on sinua pienempituloinen. Koska hyvätuloiset yksinhuoltajat eivät seurustele pienempituloisten miesten kanssa. Kumman usein se ylipäätään menee niin, että mies päätyy nostamaan naisen sosioekonomista asemaa eikä päinvastoin.

Ja ei kokemusten mutta havaintojen perusteella, tämä ei suinkaan lopu, vaan löydät itsesi auttamassa häissä ja muutossa sittenkin kun Mikko-Helena ja Viivi-Pekka ovat jo työelämässä. Ja kenelle heidän esikoisensa tuodaan hoitoon kun tuore pari haluaa lähteä viihteelle? No mummolle tietysti.

Minä haluan että minä ja kumppanini olemme joko reissussa tai mökillä. Ei todellakaan lapsenvahteina.

Ymmärsin ja olen samaa mieltä suurimmasta osasta, mutta voit oikein hyvin sanoa vaikka sen Viivi-Pekan muuttaessa, että ei, en auta, en lainaa edes autoani, vaan vuokratkaa keskenänne ajopeli.

Ja sitten säilyttäisin aina sen oman kodin enkä muuttaisi kenenkään kanssa samaan kämppään. Ei minulla ainakaan ole mitään mielenkiintoa järjestellä hyvää elämääni enää niin, että siinä olisi joku ukkeli taas 24/7 paikalla. Molemmat asuvat omissaan ja tavataan kun siltä tuntuu, se riittää. Silloin ukkelin lapsenlapsikin voi mennä ihan rauhassa vaikka viikoksi ukkinsa luokse hoitoon.

Kun se pysyisikin näin.

Mutta se ei pysy.

Kun mies osoittautuu kelvolliseksi muutenkin kuin hauskana seurana, ennen pitkää alkaa suhteeseen aletaan ujuttamaan perheenisän velvollisuuksia. Se tapahtuu vaivihkaa, ilman että mitään pyydetään saati vaaditaan suoraan.

Alkuvaiheessa keskustelu voisikin mennä noin, tai itse asiassa keskustelua ei edes käytäisi. Tuossa vaiheessa se menisi näin:

"Matti hei, meidän pitää perua se meidän mökkireissu kun Viivi-Pekka ja Nico Rastamanga muuttavat yhteiseen kotiin"

"Mutta eikös me sovittu että meidän oma elämä menee edellä"

"No mutku mehän voidaan mennä sinne mökille koska vaan ja tämä on ainutlaatuinen tapahtuma"

"Niin oli puhe edellisen poikaystävän ja sitä edellisen kanssa"

"No mä nyt menen auttamaan kuitenkin. Ja ne tarvisi auton lainaksi kun se Nicon somefirma mihin lainasin ne 20 000 euroa on vähän vaikeuksissa eikä ole varaa vuokrata autoa kun häätkin maksoi 15 000 euroa. Sun ei ole pakko tulla auttamaan"

"Okei, lähden sitten kalastamaan mökille. Onhan tämä ok?"

"On ok."

"Varmasti?"

"On. Mä sanoin jo."

Nyt voit arvata onko se oikeasi ok. Vastaus on: ei ole.

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kodka en tyydy yksinhuoltajiin. M28

Mistä sä sen kuvittelet tietäväsi, onko jollain yksin tai yhteishuoltajuus? Mitä jos tulevaisuudessa jäät itse yksinhuoltajaksi. Taitaa tulla raskaaksi elämä kun sen jälkeen sinuun vain tyydytään paremman puutteessa.

Taidat olla niitä ihmisiä, jotka luulevat, että niitä lapsia vain tulee iän myötä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi et kerro lapsestasi jo profiilissa?

Ei minullakaan lue profiilissa, että olen vapaaehtoisesti lapseton. Mitä se jollekulle Tinder-hoidolle kuuluu, mikä perhetilanteeni on.

Ei tullut mieleen, että lapsettomuus on pikkasen eri asia kuin se, että on lapsia 🙄. Ja ei tullut mieleen, että ap ei ehkä etsi vain jotain hoitoja!

Jokainen on aluksi Tinder-hoito. Jatkotutustuminen sitten kertoo, onko edelletyksiä muuhunkin.

Ei ole. Vai onko esim jokainen sun kaveri ollut ensin kaveri -hoito? Työkaveri on työpaikka -hoito? Jne.

Vaikutat harvinaisen tyhmältä yksilöltä.

Ymmärrätkö tahallasi väärin, vai onko tämä todellinen suoritustasosi?

Ihan sun omaa logiikkaasi jatkoin. Sulle kun jokainen tutustuminen vaikuttaa olevan ensin hoito. Itse miellän kyseisen termin pikkasen eri tavalla...

Tinder-hoito tarkoittaa tuntematonta ihmistä, jonka kanssa mätsäät Tinder-seuranhakusovelluksessa, juttelet, käyt ehkä kaljalla, ja harrastat seksuaalista kanssakäymistä. Toivottavasti tämä selvensi asiaa.

Mitenkä tässä ap:n tapauksessa voisi olla kyse hoidosta, kun ei ole edes sinne treffeille päästy!?

Kyllä niitä kaloja meressä riittää. Yhden menettäminen nyt ei merkitse mitään.

Tuo ei ollut mikään vastaus kysymykseen. Opettele lukemaan.

Christiiina kirjoitti:

Mä en vaan yksinkertaisesti pidä lapsista, muuten kuin korkeintaan sukulaislapsistani (vähän aikaa kerrallaan).

Sitä paitsi olen kirjoittanut profiiliini etsiväni miestä, jolla ei ole alle teini-ikäisiä lapsia. Jos lapsi on esim 16-17-vuotias, se on ok, kun sen ikäiset ovat jo yleensä täysin omatoimisia.

Niin minäkin luulin, että tuon ikäinen olisi ok. Tosiasiassa teiniprinsessa oli yksi suuri syy suhteen päättymiseen.