Lue keskustelun säännöt.
Nyt kun itsellä on lapsenlapsia on vaikea käsittää niitä mummoja jotka
05.09.2023 |
pitkin hampain ottavat lapsenlapsia hoitoon. Muistan yhdenkin joka irvisteli kuinka joutui hoitamaan heitä. Eikä ollut mkään jatkuva hoidontarve.
Kommentit (340)
Tupuliini kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän niistä lastenlapsista tykkää, mutta hyvä ettei tarvitse enää hoitaa. Nuorena jaksaa kun omat ovat pieniä. Vanhempana väsyy lasten meluun, eikä sitä kovin montaa tuntia jaksa.
T. äidiksi 19v ja mummoksi 43v
No sinähän vasta vanha mummo olet. Itse en koe itseäni vanhaksi vaikka olen 78 v. Jotain pieniä sairauksia on, mutta ne menee tuossa ohessa, kun napsin tabletteja joka päivä.
Ihan selvyydeksi, olet eri mummo kuin minä 78 v joka en enää jaksa hoitaa 3-vuotiasta.
Niin meillä terveys vaihtelee, minulla menee aikaa jo pystyyn noustessa että kipu sallii seisoma-asennon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ihmettelen vanhempia jotka hoidattaa vilkkaita taaperoita raihnaisilla isovanhemmilla?! Naapurin vielä työelämässä oleva vanhempi pari vahtii valehtelematta joka viikonloppu jonkun kolmen lapsensa lapsia. Usein viikonlopun yli. Naapurin rouva on ollut niskaleikkauksessakin eikä pysty kantamaan lapsia, mutta sinne vaan sairaslomallakin.
Ilmeisesti eivät viitsi sanoa lapsilleen, mut pitäs älytä.
Me ei hoidateta miehen äidillä, on 65v vasta mutta ei jaksa tosiaankaan taaperon perässä juosta ja on sen ilmoittanut. Ei kyläillessäkään oikein jaksa viihdyttää/pitää polvella.
Anopin on sitten pitänyt hyväksyä että näkee lasta harvemmin, ei vilkasta puolitoistavuotiasta jaksa kyläpaikassa ja anopin maljakkokokoelman vieressä vahtia.
Hän alussa marmatti kun ei käydä useammin, mut toivotettiin tervetulleeks meille ja että jos jaksaa viihdyttää yhtään, niin voitas käydä.
Ei kuulemma jaksa. Eikä ole puoleen vuoteen käynyt, ei osaa oikein olla lapsen kanssa.
Joten tietysti ei hoidateta lasta hällä, jää vaan ikävä kyllä etäiseksi mummoksi, kun ei lapsi pysty kiintymään ihmiseen, joka ei tee hänen kanssaan mitään, ei lue kirjaakaan tms.Anopilla on tuohon täysi oikeus, hän on työuransa tehnyt ja eläkepäivänsä ansainnut, lapsen puolesta vaan harmi kun ei muita isovanhempia ole.
Oma mummoni hoiti meitä vielä 80-vuotiaana, oli hyvin tomera ja eli lähes 100-vuotiaaksi.
Mutta ihmiset ovat erilaisia, ei kaikista ole pullantuoksuiseksi hoivaajamummoksi.Voit puhua vain omasta puolestasi, et naapurin mummon, ellei hän sitten ole valittanut? Heitähän on kaksi isovanhempaa. Niskastaan leikattu saattaa hyvinkin mummoilla sieltä leposohvalta käsin ja saada voimia toipumiseen lastenlasten nuorentavasta seurasta.
Olen vastikään eläköitynyt mummo ja olkapääni on työperäisesti edelleen kipeä. Mutta ei se minua estä elämästä täyttä elämää muiden ruumiinosien voimin.
Lastenlasten käynnit on ihan parasta terapiaa ja viihdettä. Nuorin lapsenlapseni on tottunut siihen, etten häntä juuri nostele. Isommat eivät enää nosteltavaikäisiä olekaan. Puolisoni sitten nostaa, jos on tarvis.
Mielestäni itse riistätte lapseltanne mahdollisuuden tutustua tuohon toiseen mummoon. Hänellä voisi olla lapselle paljonkin annettavaa - vaikkapa edes pieni tuokio kahvipöydässä jonkin herkun äärellä. - Lapsesihan saattaa kasvettuaan vaikka periä sen kielletyn maljakkokokoelman. - Menetpä mihin tahansa vierailulle tai vaikka kauppaan, sinun oletetaan vahtivan lastasi, jottei hän tiputtele vaaseja tai tongi kaappeja.
Äärimmäisen harvassa on ne lapset, jotka ilahtuu periessään mummon maljakkokokoelman 😅
Ainakin se, joka perii iäkkään lähisukulaiseni maljakkokokoelman tulee olemaan iloinen - pelkkää rahan-arvoista kotimaista taidelasia höystettynä muutamalla Oiva Toikan linnulla.
Järkyttävää luettavaa,miten on itsekkyys vallannut mummot. Olen itse ollut koko ajan vilkkaan lapsenlapsen kanssa vaikka olen kipupotilas, tekonivel leikkauksia tehty .
Ja kyllä se kuolema kolkuttelee jos alle 70 v on jo rapakuntoinen. Eikä se ole paha jos kuolee mutta ajatelkaa kun makaatte vuosia laitoksessa muusit vaipoissa yksinänne.
Enkä hoida lasta sen vuoksi että tulisi minua katsomaan laitokseen vaan sen vuoksi että rakastamme toisiamme. Ja mitään sen suurempaa ei voi olla! Sitä ja kaikkea tekemäämme voin muistella siellä sängyssä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onko nyt niin, että niiden lastenlasten hoitamisessa on vain kaksi vaihtoehtoa:
a) ei hoideta ikinä ja ollenkaan
b) pitää uhrata koko oma elämä sille, että hoitaa lapsenlapsia joka viikonloppu ja noin kolmena iltana viikossa
Jännä jos näin on.
Meillä lapset on olleet yökylässä isovanhempien luona ehkä kaksi tai kolme kertaa vuodessa, noin 4-vuotiaasta jonnekin 12-vuotiaiksi. Kun lapset olivat pieniä, niin isovanhemmat oli hoitamassa sen aikaa, että päästiin koulun vanhempainiltaan yhtä aikaa, eli kaksi kertaa vuodessa. Ei nyt mitenkään kohtuuttomia määriä siis. Ihmettelen, jos tällainen tahti olisi terveelle ihmiselle liikaa tai tuntuisi siltä, että niitä lapsia pitää koko ajan olla vahtimassa.
Meillä sama. Mummo oli taaperon kanssa just muutaman päivän, kun me vanhemmat tehtiin muuttoa. Ei siis hoitanut kellon ympäri, vaan aamukahdeksasta iltaviiteen. Rupeaman päätteeksi sanoi itsekin, että olipas yllättävän rankkaa, vaikka aikoinaan itse hoiti kahta pientä lasta samanaikaisesti (meillä siis vain yksi lapsi).
Itse ymmärrän hyvin, että pienen lapsen hoitaminen on väsyttävää, eikä tulisi mieleenkään odottaa mummon hoitavan lasta esim. viikottain tai edes joka kuukausi. Hän on jo omat lapsensa hoitanut. Töissä eläkeikää lähestyvä kollega just yks päivä voivotteli, kuinka tytär tuo taas lapset ja koiran viikonlopuksi hoitoon, ja sitten riittää talossa melua ja hässäkkää. Ei ilmeisesti saa sanottua tyttärelle suoraan, että mummonkin pitäisi saada palautua työviikosta.
Jospa vain kertoi viikonlopustaan, ei välttämättä ollut tarkoitus valittaa vaan todeta, että vilkkaat ja hauskatkin ajat tulossa. - Voisin olla hän, mutta ilman koiraa. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan tosi vaikea käsittää minuakin. Olen 78 apuvälinein liikkuva, en kaitse 3 v lastenlasta. Tosi paha ja ilkeä ja itsekäs olen.
Anteeksi, mutta pakko sanoa suoraan: toivottavasti sinua nuorempi ikäpolvi ei enää ole tällainen tahallaan väärin käsittävä marttyyrisukupolvi.
Tämän varmaan haluatkin kuulla tällä kommentillasi, joten sen sanon: todella moni huokaa helpotuksesta kun sinun ikäluokkasi poistuu tältä maapallolta ilmaa ja ilmapiiriä pilaamasta.
Me nuoret yritämme rakentaa omaa elää maailmassa, joka ei ole enää sama kuin sillon kun sinä olit nuori aikuinen/aikuinen. Ja me olemme yksinäisempiä ja tukiverkottomampia kuin koskaan, ja meidän on kannateltava sinua ja muita riidankylväjä-ankeuttajia oman tulevaisuutemme kustannuksella.
Huoh, miten raivostuttaa.
On vapaapäiväni, aurinko paistaa. Miksi mä tulin tänne lukemaan tällaista p*skaa? Menen lenkille kun vielä jaksan. Ja illalla kerron omille lapsilleni että rakastan heitä, ja että olen heidän kanssaan aina, tavalla tai toisella. En jätä yksin koskaan.Luuletko että meillä suurilla ikäluokilla oli tukiverkkoja kun sankoin joukoin muutimme kaupunkeihin joissa oli työtä tarjolla?
Ja kyllä, me kuolemme pois haittaamasta teitä ihan tasaiseen tahtiin. 30- luvulla syntyneissä on tervaskantoja, me sodan jälkeen syntyneet olemme jo lapsena saaneet huonommat lähtökohdat säännöstelyn ja puutteen takia, huono ravinto. Riisitautia torjuttiin kalanmaksaöljyllä.
Väitätkö nyt todella, että 30-luvulla syntyneillä, sota-ajan lapsilla, on ollut jotenkin parempi ravitsemus ja lähtökohdat elämään? Et voi olla tosissasi. Jos olet niin alan uskoa että kaikki tarinat boomer-sukupolven itsekkyydestä pitävät paikkaansa.
Kyllähän 30-luvulla Suomessa myytiin eksoottisia ulkomaiden hedelmiäkin. Toisen maailmansodan aikana ei hedelmiä Suomeen tuotu, vasta 50-luvulla niitä saatiin.
Eli kyllä, 30-luvulla syntyneet ovat saaneet parempaa ruokaa kuin sota-aikana tai pian sen jälkeen syntyneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei ota toinen mummu ollenkaan, kun viikon kohokohta on perjantai, jolloin saa suhauttaa siideritölkin auki töiden jälkeen. Käy siis töissä vielä, joten luonnollisesti häneltä voisi kysyä vain viikonloppuisin hoitoapua. Ei ole kertaakaan katsonut meidän 4v. ja 2v. lapsia. Kysyttiin esimerkiksi eräiden häiden takia monta kuukautta aiemmin sopiiko, niin änkyttäminen ja syvä huokaus kertoi jo kaiken eli antaa olla. Larppaa myös jotain hyvää mummoa esimerkiksi Facebookissa ja varmaan työkavereilleenkin. Välimatkaa 15 km eikä ikinä ole halukas edes meille tulemaan, vaan meidän pitäisi aina lähteä sinne.
Kyseessä siis minun äitini, joka kyllä hoidatti meitä omilla vanhemmillaan :)
Vierailija kirjoitti:
Jotkut vievät mummojen "hyödyntämisen" niin pitkälle, että kun lapsille esim. tarvitaan syksyllä uusia ulkovaatteita ja -kenkiä, kauppaan lähdetään mummon kanssa tämän pankkikortti mukana. Äiti siis valitsee kamppeet ja mummo maksaa kassalla. Eräs tuttuni tekee juuri näin ja heillä on kolme lasta.
Ehkäpä mummon ehdotuksesta tehdään näin.
Olen ollut semmoinen mummo - ja annan myös rahaa esim. synttärilahjaksi lastenlasten tarpeisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ole tehnyt lapsia siksi että saisin sitten hoidattaa heidät mummoloissa. Hoidan omat lapseni ja heidän asiansa ihan itse. Mummojen luona käydään kyllä kylässä ja he käyvät välillä myös meillä.
Meillä on kuitenkin selkeät rajat. Me emme pyydä hoitamaan lapsia ja mummot eivät myöskään tuppaudu eivätkä neuvo/arvostele meidän tapaamme hoitaa ja kasvattaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan tosi vaikea käsittää minuakin. Olen 78 apuvälinein liikkuva, en kaitse 3 v lastenlasta. Tosi paha ja ilkeä ja itsekäs olen.
Anteeksi, mutta pakko sanoa suoraan: toivottavasti sinua nuorempi ikäpolvi ei enää ole tällainen tahallaan väärin käsittävä marttyyrisukupolvi.
Tämän varmaan haluatkin kuulla tällä kommentillasi, joten sen sanon: todella moni huokaa helpotuksesta kun sinun ikäluokkasi poistuu tältä maapallolta ilmaa ja ilmapiiriä pilaamasta.
Me nuoret yritämme rakentaa omaa elää maailmassa, joka ei ole enää sama kuin sillon kun sinä olit nuori aikuinen/aikuinen. Ja me olemme yksinäisempiä ja tukiverkottomampia kuin koskaan, ja meidän on kannateltava sinua ja muita riidankylväjä-ankeuttajia oman tulevaisuutemme kustannuksella.
Huoh, miten raivostuttaa.
On vapaapäiväni, aurinko paistaa. Miksi mä tulin tänne lukemaan tällaista p*skaa? Menen lenkille kun vielä jaksan. Ja illalla kerron omille lapsilleni että rakastan heitä, ja että olen heidän kanssaan aina, tavalla tai toisella. En jätä yksin koskaan.Luuletko että meillä suurilla ikäluokilla oli tukiverkkoja kun sankoin joukoin muutimme kaupunkeihin joissa oli työtä tarjolla?
Ja kyllä, me kuolemme pois haittaamasta teitä ihan tasaiseen tahtiin. 30- luvulla syntyneissä on tervaskantoja, me sodan jälkeen syntyneet olemme jo lapsena saaneet huonommat lähtökohdat säännöstelyn ja puutteen takia, huono ravinto. Riisitautia torjuttiin kalanmaksaöljyllä.
Väitätkö nyt todella, että 30-luvulla syntyneillä, sota-ajan lapsilla, on ollut jotenkin parempi ravitsemus ja lähtökohdat elämään? Et voi olla tosissasi. Jos olet niin alan uskoa että kaikki tarinat boomer-sukupolven itsekkyydestä pitävät paikkaansa.
Kyllähän 30-luvulla Suomessa myytiin eksoottisia ulkomaiden hedelmiäkin. Toisen maailmansodan aikana ei hedelmiä Suomeen tuotu, vasta 50-luvulla niitä saatiin.
Eli kyllä, 30-luvulla syntyneet ovat saaneet parempaa ruokaa kuin sota-aikana tai pian sen jälkeen syntyneet.
30-luvulla oli syvä lama ja silloin oli todellinen puute kaikesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onko nyt niin, että niiden lastenlasten hoitamisessa on vain kaksi vaihtoehtoa:
a) ei hoideta ikinä ja ollenkaan
b) pitää uhrata koko oma elämä sille, että hoitaa lapsenlapsia joka viikonloppu ja noin kolmena iltana viikossa
Jännä jos näin on.
Meillä lapset on olleet yökylässä isovanhempien luona ehkä kaksi tai kolme kertaa vuodessa, noin 4-vuotiaasta jonnekin 12-vuotiaiksi. Kun lapset olivat pieniä, niin isovanhemmat oli hoitamassa sen aikaa, että päästiin koulun vanhempainiltaan yhtä aikaa, eli kaksi kertaa vuodessa. Ei nyt mitenkään kohtuuttomia määriä siis. Ihmettelen, jos tällainen tahti olisi terveelle ihmiselle liikaa tai tuntuisi siltä, että niitä lapsia pitää koko ajan olla vahtimassa.
Meillä sama. Mummo oli taaperon kanssa just muutaman päivän, kun me vanhemmat tehtiin muuttoa. Ei siis hoitanut kellon ympäri, vaan aamukahdeksasta iltaviiteen. Rupeaman päätteeksi sanoi itsekin, että olipas yllättävän rankkaa, vaikka aikoinaan itse hoiti kahta pientä lasta samanaikaisesti (meillä siis vain yksi lapsi).
Itse ymmärrän hyvin, että pienen lapsen hoitaminen on väsyttävää, eikä tulisi mieleenkään odottaa mummon hoitavan lasta esim. viikottain tai edes joka kuukausi. Hän on jo omat lapsensa hoitanut. Töissä eläkeikää lähestyvä kollega just yks päivä voivotteli, kuinka tytär tuo taas lapset ja koiran viikonlopuksi hoitoon, ja sitten riittää talossa melua ja hässäkkää. Ei ilmeisesti saa sanottua tyttärelle suoraan, että mummonkin pitäisi saada palautua työviikosta.
Jospa vain kertoi viikonlopustaan, ei välttämättä ollut tarkoitus valittaa vaan todeta, että vilkkaat ja hauskatkin ajat tulossa. - Voisin olla hän, mutta ilman koiraa. :D
Minunkin työkaveri-mummot välillä päivittelee miten oli menoa ja meininkiä viikonloppuna kun lapsenlapset oli kylässä, ja helpotuksen huokaus kun he lähti. Mutta sitten kuitenkin sanovat että mieluusti hoitavat heitä. Eikä ne lapsen vanhemmat välttämättä edes tiedä että mummo rasittuu lastenhoidosta kun eihän he sitä lapsilleen kerro. Miten he voisi tietää, että "tottakai otan hoitoon!" tarkoittaakin, että en oikeasti jaksaisi, mutta tuokaa nyt sitten.
Tiedän perheitä joissa lapset on vähintään kaksi viikonloppua kuukaudesta isovanhempien hoidettavana. Vanhemmat sitten "ottavat omaa aikaa". Lapset ovat myös lomilla ja juhlapyhinä mummolassa että vanhemmat saavat ryyp....tai siis levätä.
Säälin lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan tosi vaikea käsittää minuakin. Olen 78 apuvälinein liikkuva, en kaitse 3 v lastenlasta. Tosi paha ja ilkeä ja itsekäs olen.
Anteeksi, mutta pakko sanoa suoraan: toivottavasti sinua nuorempi ikäpolvi ei enää ole tällainen tahallaan väärin käsittävä marttyyrisukupolvi.
Tämän varmaan haluatkin kuulla tällä kommentillasi, joten sen sanon: todella moni huokaa helpotuksesta kun sinun ikäluokkasi poistuu tältä maapallolta ilmaa ja ilmapiiriä pilaamasta.
Me nuoret yritämme rakentaa omaa elää maailmassa, joka ei ole enää sama kuin sillon kun sinä olit nuori aikuinen/aikuinen. Ja me olemme yksinäisempiä ja tukiverkottomampia kuin koskaan, ja meidän on kannateltava sinua ja muita riidankylväjä-ankeuttajia oman tulevaisuutemme kustannuksella.
Huoh, miten raivostuttaa.
On vapaapäiväni, aurinko paistaa. Miksi mä tulin tänne lukemaan tällaista p*skaa? Menen lenkille kun vielä jaksan. Ja illalla kerron omille lapsilleni että rakastan heitä, ja että olen heidän kanssaan aina, tavalla tai toisella. En jätä yksin koskaan.Luuletko että meillä suurilla ikäluokilla oli tukiverkkoja kun sankoin joukoin muutimme kaupunkeihin joissa oli työtä tarjolla?
Ja kyllä, me kuolemme pois haittaamasta teitä ihan tasaiseen tahtiin. 30- luvulla syntyneissä on tervaskantoja, me sodan jälkeen syntyneet olemme jo lapsena saaneet huonommat lähtökohdat säännöstelyn ja puutteen takia, huono ravinto. Riisitautia torjuttiin kalanmaksaöljyllä.
Väitätkö nyt todella, että 30-luvulla syntyneillä, sota-ajan lapsilla, on ollut jotenkin parempi ravitsemus ja lähtökohdat elämään? Et voi olla tosissasi. Jos olet niin alan uskoa että kaikki tarinat boomer-sukupolven itsekkyydestä pitävät paikkaansa.
Kyllähän 30-luvulla Suomessa myytiin eksoottisia ulkomaiden hedelmiäkin. Toisen maailmansodan aikana ei hedelmiä Suomeen tuotu, vasta 50-luvulla niitä saatiin.
Eli kyllä, 30-luvulla syntyneet ovat saaneet parempaa ruokaa kuin sota-aikana tai pian sen jälkeen syntyneet.
....Ja kuinka iso osa väestöstä pääsi näistä eksoottisista hedelmistä silloin 30-luvulla nauttimaan?
Oma äitini hoidatti meidät, kolme lastaan, KAIKKI loma-ajat isovanhemmilla TAI muilla sukulaisilla. Minne vain ettei oltu kotona. Hän suoritti URAA, ja lapset jäivät muiden kontoille.
Nyt aikuisena kun minulla on lapsia, eipä näy mummon apua arjessa, ei lomina, ei pyhinä. Kerran vuoteen jos näkevät kesällä hetken jotain noista lapsistani, siinä se. Sitten kuitenkin kailottavat pitkin sukua ja Facebookia kuinka IHANAA on olla mummo jne jne.
Olen katkera, olisin toivonut edes joskus konreettista apua arkeen sillä kolmen kanssa väsyy joskus. Etenkin, kun äitini sai kaiken avun aina suvultaan. Surulliseksi se tekee myös, kun ymmärtää etteivät omat lapseni enää edes halua nähdä mummoaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän perheitä joissa lapset on vähintään kaksi viikonloppua kuukaudesta isovanhempien hoidettavana. Vanhemmat sitten "ottavat omaa aikaa". Lapset ovat myös lomilla ja juhlapyhinä mummolassa että vanhemmat saavat ryyp....tai siis levätä.
Säälin lapsia.
Tuo nyt on liikaa ja ihmettelen miksi molempien vanhempien täytyy aina mennä samaan aikaan!? Meillä miehen kanssa yhteisiä menoja on ehkä 2 x vuodessa (esimerkiksi ystävän häät) ja niihin kysytään hoitoapua ja se joko onnistuu tai ei onnistu. Muuten vuorotellaan menoissamme.
Vierailija kirjoitti:
Oma äitini hoidatti meidät, kolme lastaan, KAIKKI loma-ajat isovanhemmilla TAI muilla sukulaisilla. Minne vain ettei oltu kotona. Hän suoritti URAA, ja lapset jäivät muiden kontoille.
Nyt aikuisena kun minulla on lapsia, eipä näy mummon apua arjessa, ei lomina, ei pyhinä. Kerran vuoteen jos näkevät kesällä hetken jotain noista lapsistani, siinä se. Sitten kuitenkin kailottavat pitkin sukua ja Facebookia kuinka IHANAA on olla mummo jne jne.
Olen katkera, olisin toivonut edes joskus konreettista apua arkeen sillä kolmen kanssa väsyy joskus. Etenkin, kun äitini sai kaiken avun aina suvultaan. Surulliseksi se tekee myös, kun ymmärtää etteivät omat lapseni enää edes halua nähdä mummoaan.
Omasta mielestään on varmaan "oman osansa tehnyt", kun on hoidattanut lapsensa sukulaisilla aikuiseksi asti? No mutta, näinhän se menee että ne jotka ei ole edes omia lapsiaan viitsineet hoitaa, viitsivät tuskin lapsenlapsiakaan. Ei kaikki vaan pidä lapsista. Nykypäivänä tuollaiset ihmiset ei yleensä tee lapsia ollenkaan, kun ei ole samanlaista sosiaalista painetta siihen kuin ennen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummot eivät ole mitään hoitotätejä.he ovat jo lapsensa hoitaneet.
Vihaan tuota ajatusta, että mummous koetaan hoitotätinä olemisena.
Ainakin minä olen lapsen oma mummo ja meille hän tulee kuin toiseen kotiinsa. On siinä eroa päiväkotiin verrattuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ihmettelen vanhempia jotka hoidattaa vilkkaita taaperoita raihnaisilla isovanhemmilla?! Naapurin vielä työelämässä oleva vanhempi pari vahtii valehtelematta joka viikonloppu jonkun kolmen lapsensa lapsia. Usein viikonlopun yli. Naapurin rouva on ollut niskaleikkauksessakin eikä pysty kantamaan lapsia, mutta sinne vaan sairaslomallakin.
Ilmeisesti eivät viitsi sanoa lapsilleen, mut pitäs älytä.
Me ei hoidateta miehen äidillä, on 65v vasta mutta ei jaksa tosiaankaan taaperon perässä juosta ja on sen ilmoittanut. Ei kyläillessäkään oikein jaksa viihdyttää/pitää polvella.
Anopin on sitten pitänyt hyväksyä että näkee lasta harvemmin, ei vilkasta puolitoistavuotiasta jaksa kyläpaikassa ja anopin maljakkokokoelman vieressä vahtia.
Hän alussa marmatti kun ei käydä useammin, mut toivotettiin tervetulleeks meille ja että jos jaksaa viihdyttää yhtään, niin voitas käydä.
Ei kuulemma jaksa. Eikä ole puoleen vuoteen käynyt, ei osaa oikein olla lapsen kanssa.
Joten tietysti ei hoidateta lasta hällä, jää vaan ikävä kyllä etäiseksi mummoksi, kun ei lapsi pysty kiintymään ihmiseen, joka ei tee hänen kanssaan mitään, ei lue kirjaakaan tms.Anopilla on tuohon täysi oikeus, hän on työuransa tehnyt ja eläkepäivänsä ansainnut, lapsen puolesta vaan harmi kun ei muita isovanhempia ole.
Oma mummoni hoiti meitä vielä 80-vuotiaana, oli hyvin tomera ja eli lähes 100-vuotiaaksi.
Mutta ihmiset ovat erilaisia, ei kaikista ole pullantuoksuiseksi hoivaajamummoksi.Voit puhua vain omasta puolestasi, et naapurin mummon, ellei hän sitten ole valittanut? Heitähän on kaksi isovanhempaa. Niskastaan leikattu saattaa hyvinkin mummoilla sieltä leposohvalta käsin ja saada voimia toipumiseen lastenlasten nuorentavasta seurasta.
Olen vastikään eläköitynyt mummo ja olkapääni on työperäisesti edelleen kipeä. Mutta ei se minua estä elämästä täyttä elämää muiden ruumiinosien voimin.
Lastenlasten käynnit on ihan parasta terapiaa ja viihdettä. Nuorin lapsenlapseni on tottunut siihen, etten häntä juuri nostele. Isommat eivät enää nosteltavaikäisiä olekaan. Puolisoni sitten nostaa, jos on tarvis.
Mielestäni itse riistätte lapseltanne mahdollisuuden tutustua tuohon toiseen mummoon. Hänellä voisi olla lapselle paljonkin annettavaa - vaikkapa edes pieni tuokio kahvipöydässä jonkin herkun äärellä. - Lapsesihan saattaa kasvettuaan vaikka periä sen kielletyn maljakkokokoelman. - Menetpä mihin tahansa vierailulle tai vaikka kauppaan, sinun oletetaan vahtivan lastasi, jottei hän tiputtele vaaseja tai tongi kaappeja.
Äärimmäisen harvassa on ne lapset, jotka ilahtuu periessään mummon maljakkokokoelman 😅
Huh joo!
Meidän lapset/lastenlapset perii vain talon etelässä, muun pyrimme käyttämään kaikkien hyväksi jo elinaikanamme. Ei mitään romua todellakaan taakaksi
Vierailija kirjoitti:
Mimulla ei ole vielä lapsenlapsia, mutta tiedän jo nyt, että en ainakaan yökylään heitä tule ottamaan.
Syy on siinä, että hoidin omat kaksi lastani yksin 24/7. Monet itkut itkin, kun sairaana, väsyneenä, ahdistuneena hoidin ihan kaiken.
Minua ahdistaa todella paljon ajatus siitä, että olisin taas sidottu pieneen lapseen. En pysty ottamaan edes koiranpentua, senkin sitovuus ahdistaa.
Minun puolesta tulevien lastenlasten toiset isovanhemmat voivat olla ne kivat, jotka ottaa yökylään. Minä voin päiväselti tehdä jotain.
Haluat siirtää saman paskan kokemuksen omien lastesi perheille?
He varmaan kiittävät sinua eivätkä katkeroidu kuten sinä??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän perheitä joissa lapset on vähintään kaksi viikonloppua kuukaudesta isovanhempien hoidettavana. Vanhemmat sitten "ottavat omaa aikaa". Lapset ovat myös lomilla ja juhlapyhinä mummolassa että vanhemmat saavat ryyp....tai siis levätä.
Säälin lapsia.
Tuo nyt on liikaa ja ihmettelen miksi molempien vanhempien täytyy aina mennä samaan aikaan!? Meillä miehen kanssa yhteisiä menoja on ehkä 2 x vuodessa (esimerkiksi ystävän häät) ja niihin kysytään hoitoapua ja se joko onnistuu tai ei onnistu. Muuten vuorotellaan menoissamme.
Joo eipä me miehen kanssa olla oltu yhdessä juhlimassa kuin ihan yksittäisiä kertoja... Vuorotellen käydään. Kaverit ei oikein enää edes kutsu meitä molempia kun on samassa elämäntilanteessa olevassa kaveriporukassa niin itsestäänselvää, että jommankumman on jäätävä hoitamaan. Ehkä kerran vuoteen käydään kahdestaan jossain hotellissa tms., tämä vuosi on poikkeus kun tulee ihan kaksi reissua! Lapset kyllä käy mummolassa yökylässä useammin, mutta ne muut kerrat tulee isovanhempien aloitteesta kun pyytävät kylään. Aika usein pyritään järjestämään esim miehen harrastusviikonlopuille ne yökylät, että minä saan olla rauhassa kotona, minulla kun ei sellaisia kotoa pois menemistä vaativia harrastuksia ole.
No sinähän vasta vanha mummo olet. Itse en koe itseäni vanhaksi vaikka olen 78 v. Jotain pieniä sairauksia on, mutta ne menee tuossa ohessa, kun napsin tabletteja joka päivä.
moi