Lue keskustelun säännöt.
Tarvitseeko puolisolle kertoa kaikkia asioita perhetaustasta?
05.09.2023 |
Mitkä on sellaisia että mitä pitäisi ehdottomasti kertoa?
Mietin kertoisinko yhtä asiaa. Se ei suoraan liity suhteeseemme mitenkään, eikä asialla ole enää oikeastaan mitään merkitystä. Minulla ja sisaruksellani on siis eri isät.
Kommentit (353)
Älkää salailko. Joskus ne lävähtää naamalle. Se on traumaattista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Karmeeta on, kun asioita alkaa joskus rymistä niskaan myöhemmin. Reilu peli ja avoimet kortit, ei salaisuuksia. Sotkujen selvittäminen myöhemmin tuhoaa ihmissuhteita.
Vierailija kirjoitti:
Karmeeta on, kun asioita alkaa joskus rymistä niskaan myöhemmin. Reilu peli ja avoimet kortit, ei salaisuuksia. Sotkujen selvittäminen myöhemmin tuhoaa ihmissuhteita.
Jotkut ei edes selvitä, pyydä anteeksi tekojaan. Jättävät vaan liat jälkeensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme biologiapakkomielle joillain ihmisillä on? Että jos vanhempi ei olekaan biologinen vanhempi niin siitä pitää tehdä tiliä kumppanille?
Mitä salattavaa koko asiassa on?
Joillain on tällaisia pakkomielteitä, ettei biologialla ole enää mitään tekemistä ihmisen kanssa. Sitähän voi katsos kuvitella olevansa vaikka koira ja ei geenitesti sitä näytä. PItäisikö puolisolle kertoa, että onkin syntynyt eri lajiin, mitä? Kauheeta syrjintää ja ahdasmielisiä asenteita tällä palstalla. Onneksi wokeväki kertoo totuuksia elämästä, maailmasta ja kaikesta.
Niin ja minä äänestän sen puolesta, ettei ap tahdo kertoa puolisolleen, ettei olekaan syntyjään länsiylämaanterrieri, kuten on väittänyt, vaan ehta persjalkainen savolainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuollainen salassapito hyvä pohja suhteelle.
Tuskinpa se ap tai sisaruksensa on isää valinnut. Heidän taakakseen on vaan jäänyt sen vaikean valinnan tekeminen, kertoako vaiko ei. He ovat joutuneet siihen tilanteeseen ihan tahtomattaan. Minusta heillä ei ole mitään velvollisuutta selvittää muille tilannetta mihin eivät ole itse voineet vaikuttaa.
Onhan se epäreilua siinä vaiheessa jättää kertomatta, jos aletaan perhettä perustamaan. Geeniperimällä kun on merkitystä. Jos se biologinen isä on ollut moniongelmainen, alkoholisoitunut ja väkivaltainen, niin mielestäni puolison pitäisi tällaisesta ehdottomasti tietää, että lapsella tulee olemaan tuollaiset perintötekijät. Tai muut perinnölliset sairaudet tms. Jos minulle selviäisi tällainen vakavien asioiden kertomatta jättäminen, mielestäni se olisi valehtelua, luottamuksen pettämistä, jopa mahdollisesti syy erolle.
Ihan vaan tiedoksi, perintötekijät ei toimi siten, että narkkarin lapsesta tulee narkkari. Niihin vaikuttaa ennen kaikkea ympäristö.
Minusta tuo sinun ajattelutapasi on aika loukkaava niitä kohtaan ketkä ovat saaneet riesakseen sen vaikean biologisen taustan. Pelkkä biologia ei tee kenestäkään biologisen vanhemman lailla käyttäytyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Karmeeta on, kun asioita alkaa joskus rymistä niskaan myöhemmin. Reilu peli ja avoimet kortit, ei salaisuuksia. Sotkujen selvittäminen myöhemmin tuhoaa ihmissuhteita.
Tämä. MInun parisuhteeni perustuu ainakin luottamukseen, ei valheeseen.
Jotkut pedarien lapset haluaa varmaan korostaa geenejään ja sitä kuka heidän biologinen isänsä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen saanut alkuni luovutetuilla sukusoluilla enkä tosiaan aio kertoa miehelle asiasta. Miksi ihmeessä kertoisin? Ja mitä kertoisin? Että vanhemmilla oli hedelmällisyysongelmia ja valitsivat luovutetut sukusolut?
Varsinkaan kun anonyymin luovuttajan henkilöllisyydestä ei ole tietoa edes minulla eikä jäljittäminen ole mitenkään mahdollista.
Saathan sinä siittäjäsi nimen tietoosi kun täytät 18. Hänen ei ole pakko vastata yhteydenottoosi.
Ei se niin mene. Suomessa anonyymi sukusolujen luovutus oli mahdollista vuoteen 2006. On siis vielä hyvin nuoriakin ihmisiä, keillä ei ole mahdollista saada luovuttajan henkilöllisyyttä tietoonsa.
Tätä varten on kaupalliset DNA-testit. Ennen nykyistä lainsäädäntöä sukusolujen luovuttamista ei säädellyt mikään laki. Samalla luovuttajalla voi olla kymmeniä jälkeläisiä.
Suomen Kuvalehti on kertonut mm. luovuttajasta, jolla on tähän mennessä löytynyt yli 30 jälkeläistä. Osa heistä on tuntenut tai tiennyt toisensa ihan muista yhteyksistä ja sitten DNA-testillä selvinnyt, että ovat geneettisesti sisaruspuolia. "Uusia" tämän saman luovuttajan jälkeläisiä tulee esille säännöllisin väliajoin ja ovat tavanneet toisiaan ja selvittäneet myös anonyymin luovuttajan henkilöllisyyden.
Kukaan ei tiedä, kuinka monta lasta sai alkunsa tästä yhdestä luivuttajasta 70-90 -luvuilla, jolloin nämä jälkeläiset ovat Suomessa syntyneet. Todellinen määrä on varmasti moninkertainen, sillä vain pieni osa ihmisistä on tehnyt DNA-testin. Osa porukasta ei edes tiennyt, että on saanut näin alkunsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen saanut alkuni luovutetuilla sukusoluilla enkä tosiaan aio kertoa miehelle asiasta. Miksi ihmeessä kertoisin? Ja mitä kertoisin? Että vanhemmilla oli hedelmällisyysongelmia ja valitsivat luovutetut sukusolut?
Varsinkaan kun anonyymin luovuttajan henkilöllisyydestä ei ole tietoa edes minulla eikä jäljittäminen ole mitenkään mahdollista.
Saathan sinä siittäjäsi nimen tietoosi kun täytät 18. Hänen ei ole pakko vastata yhteydenottoosi.
Ei se niin mene. Suomessa anonyymi sukusolujen luovutus oli mahdollista vuoteen 2006. On siis vielä hyvin nuoriakin ihmisiä, keillä ei ole mahdollista saada luovuttajan henkilöllisyyttä tietoonsa.
Järkyttävää. Miten estetään, ettei joku päädy sänkyyn oman isänsä kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän hänkään kerro sinulle, vaikka teidän lapsillanne olisi eri isät?
En ole kertonut koskaan kenellekään biologisen isän henkilöllisyyttä enkä sitä että isä ei ole biologinen isäni. Vanhemmat tietää tämän, sekä minä ja veli. Kyseessä on vanha asia eikä se muutu siitä mihinkään. Biologinen isä ei ollut Suomesta vaan aikalailla maailman toiselta puolelta, joten mitään yllärisisaruspuoliakaan tuskin on vastassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole kertonut koskaan kenellekään biologisen isän henkilöllisyyttä enkä sitä että isä ei ole biologinen isäni. Vanhemmat tietää tämän, sekä minä ja veli. Kyseessä on vanha asia eikä se muutu siitä mihinkään. Biologinen isä ei ollut Suomesta vaan aikalailla maailman toiselta puolelta, joten mitään yllärisisaruspuoliakaan tuskin on vastassa.
Mukavaa, että vanhemmillesei olet uskaltanut kertoa asiasta. Luottamus, se on tärkeää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen saanut alkuni luovutetuilla sukusoluilla enkä tosiaan aio kertoa miehelle asiasta. Miksi ihmeessä kertoisin? Ja mitä kertoisin? Että vanhemmilla oli hedelmällisyysongelmia ja valitsivat luovutetut sukusolut?
Varsinkaan kun anonyymin luovuttajan henkilöllisyydestä ei ole tietoa edes minulla eikä jäljittäminen ole mitenkään mahdollista.
Saathan sinä siittäjäsi nimen tietoosi kun täytät 18. Hänen ei ole pakko vastata yhteydenottoosi.
Ei se niin mene. Suomessa anonyymi sukusolujen luovutus oli mahdollista vuoteen 2006. On siis vielä hyvin nuoriakin ihmisiä, keillä ei ole mahdollista saada luovuttajan henkilöllisyyttä tietoonsa.
Järkyttävää. Miten estetään, ettei joku päädy sänkyyn oman isänsä kanssa?
Siinäpä sinulle pohdittavaa kerrakseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole kertonut koskaan kenellekään biologisen isän henkilöllisyyttä enkä sitä että isä ei ole biologinen isäni. Vanhemmat tietää tämän, sekä minä ja veli. Kyseessä on vanha asia eikä se muutu siitä mihinkään. Biologinen isä ei ollut Suomesta vaan aikalailla maailman toiselta puolelta, joten mitään yllärisisaruspuoliakaan tuskin on vastassa.
DNA-tietokannat kuten MyHeritage ym. on kyllä ihan maailmanlaajuisia ja jos vaikka mahdollinen lapsesi tekee jonkun kyseisen testin, ihan varmasti löytyy sukulaisia siitä maasta, josta hänen biologinen isovanhempi on kotoisin, oli sillä isovanhemmalla ollut muita lapsia tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole kertonut koskaan kenellekään biologisen isän henkilöllisyyttä enkä sitä että isä ei ole biologinen isäni. Vanhemmat tietää tämän, sekä minä ja veli. Kyseessä on vanha asia eikä se muutu siitä mihinkään. Biologinen isä ei ollut Suomesta vaan aikalailla maailman toiselta puolelta, joten mitään yllärisisaruspuoliakaan tuskin on vastassa.
DNA-tietokannat kuten MyHeritage ym. on kyllä ihan maailmanlaajuisia ja jos vaikka mahdollinen lapsesi tekee jonkun kyseisen testin, ihan varmasti löytyy sukulaisia siitä maasta, josta hänen biologinen isovanhempi on kotoisin, oli sillä isovanhemmalla ollut muita lapsia tai ei.
Ja mitä sitten?
Kyseisessä maassa ei taida enää edes asua ketään läheistä, biologisen isän serkku ehkä läheisin. Siinä ei kovin suuria prosentteja ole yhteistä geeniperimää jos vaikka hänen lapsensa tekee testin. Biologisella isällä on yksi toinen biologinen lapsi joka asuu muualla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole kertonut koskaan kenellekään biologisen isän henkilöllisyyttä enkä sitä että isä ei ole biologinen isäni. Vanhemmat tietää tämän, sekä minä ja veli. Kyseessä on vanha asia eikä se muutu siitä mihinkään. Biologinen isä ei ollut Suomesta vaan aikalailla maailman toiselta puolelta, joten mitään yllärisisaruspuoliakaan tuskin on vastassa.
DNA-tietokannat kuten MyHeritage ym. on kyllä ihan maailmanlaajuisia ja jos vaikka mahdollinen lapsesi tekee jonkun kyseisen testin, ihan varmasti löytyy sukulaisia siitä maasta, josta hänen biologinen isovanhempi on kotoisin, oli sillä isovanhemmalla ollut muita lapsia tai ei.
Ja mitä sitten?
Kyseisessä maassa ei taida enää edes asua ketään läheistä, biologisen isän serkku ehkä läheisin. Siinä ei kovin suuria prosentteja ole yhteistä geeniperimää jos vaikka hänen lapsensa tekee testin. Biologisella isällä on yksi toinen biologinen lapsi joka asuu muualla.
Kyllähän se lapsi helposti tajuaa, että hänellä on sukua siinä maassa, mistä niitä osumia tulee. Ei heidän tartte olla juuri sen hänen biologisen isoisän lapsia, muutkin sukulaiset riittävät.
Aika kiva sitten ryhtyä ihmettelemään, mistä ne osumat johtuvat.
Kyllä pitäisi kertoa. Olisi omituista jos puolisostaan ei tietäisi noin oleellista asiaa.
Mihin ihmisten yhdessäolo sitten oikein perustuu jos ei kaikkein tärkeimmälle ihmiselle voi tuollaistakaan kertoa?
Itseasiassa yksittäinen ihmisen perimä katoaa aika nopeasti. Pari sukupolvea ja koko geenitesti on ihan sekaisin siitä kuka on ollut ja mitä. Sitten menee ihan arvailuksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi asia on sulle niin suuri ongelma, ettet voi kertoa? Kuulostaa siltä, että asialla on sinulle merkitystä.
Vaikka olisi niin ei kaikkea pidä kertoa, miksi pitäisi ? Jos asia ei kuulu ulkopuolisille niin myös puoliso on ulkopuolinen.
Maailmankaikkeudessa on 3 asiaa,jotka aina tulevat ilmi: aurinko,kuu ja totuus.
Mietipä tätä,kun ero tulee. Syy on se, että et kertonut. Jos salaa tätä,niin salaa myös tuota. Näin se vaan on.
Onhan se epäreilua siinä vaiheessa jättää kertomatta, jos aletaan perhettä perustamaan. Geeniperimällä kun on merkitystä. Jos se biologinen isä on ollut moniongelmainen, alkoholisoitunut ja väkivaltainen, niin mielestäni puolison pitäisi tällaisesta ehdottomasti tietää, että lapsella tulee olemaan tuollaiset perintötekijät. Tai muut perinnölliset sairaudet tms. Jos minulle selviäisi tällainen vakavien asioiden kertomatta jättäminen, mielestäni se olisi valehtelua, luottamuksen pettämistä, jopa mahdollisesti syy erolle.