Tarvitseeko puolisolle kertoa kaikkia asioita perhetaustasta?

Itse haluaisin tietää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen saanut alkuni luovutetuilla sukusoluilla enkä tosiaan aio kertoa miehelle asiasta. Miksi ihmeessä kertoisin? Ja mitä kertoisin? Että vanhemmilla oli hedelmällisyysongelmia ja valitsivat luovutetut sukusolut?

Varsinkaan kun anonyymin luovuttajan henkilöllisyydestä ei ole tietoa edes minulla eikä jäljittäminen ole mitenkään mahdollista.

Ei kai tuollaista tarvitse kaikille huudella. Itse ihmettelisin, jos sellainen ei pitkässä suhteessa koskaan nousisi esiin. Mikäli saat lapsia, heille minusta asiasta pitäisi kertoa että osaisivat antaa oikeita vastauksia lääkäreille suvun perinnöllisistä sairauksista, sekä ollakseen tietoisia puolisoaan valitessaan, ettei parane luottaa siihen, että pysytellessään erossa virallisista serkuistaan, välttävät lähisukulaisuuden aiheuttamat sudenkuopat.

Parhaiten lähisuuulaisuuden välttää kun ei nai aina samalta paikkakunnalta.

Ap kertoo,puolisolleen perhetaustastaan ihan ja vain, mitä haluaa.

Ynmärrän jos seurustelukumppanille ei ihan alussa kerrota kaikkea. Puolisolta salaamista en ymmärrä. Jos lapsia tulee, aiotko valehdella heillekin?

Osa ihmisistä pitää tuollaista salaamista petoksena. Osalle se taas ei ole mikään juttu. Ehkä kannattaisi syvällisesti pohtia, MIKSI haluat salata tiettyjä asioita puolisoltasi.

Minä en edes voisi kertoa vaikka haluaisinkin, kun en tiedä kuka isäni on.

En ole kertonut miehelle siitä että isäni on adoptoinut minut kun olin lapsi. Se ei vaikuta mitenkään hänen elämäänsä.

Nykyään moni perhesalaisuus paljastuu DNA-testien avulla. Juuri luin suomalaismiehestä, jolle valkeni testin avulla, että hänen isoisä ei ollut hänen oikea isoisä. Asia selvisi, kun ihmetteli, miksei hänellä ollut yhtään yhteistä perimää eräiden sukulaisten kanssa, joiden geenisukulaisuus olisi pitänyt näkyä testissä.

Kaiken lisäksi selvitti biologisen isoisän henkilöllisyyden, vaikka kaikki asianosaiset olivat jo kuolleet. Siihen saa myös apua vapaaehtoisten DNA-etsivien avulla.

Vierailija kirjoitti:

En ole kertonut miehelle siitä että isäni on adoptoinut minut kun olin lapsi. Se ei vaikuta mitenkään hänen elämäänsä.

Miksi yhdentekevää asiaa ei voi kertoa?

Onko tässä kyse siitä, että ap:n äiti on pettänyt puolisoaan ha siksi lapsilla on eri isät? Ap pelkää, että puoliso nolaa äidin tai luulee että ap:llä on pettäjägeeni.

Pääsääntöisesti tuollaiset asiat salataan, koska ihminen häpeää asiaa tai asia on muuten vaikea itselle. Jos asia olisi merkityksetön, sen voisi tuosta vain mainita ohimennen.

Eikö tommoinen asia tule ilmi ihan normaalissa kanssakäymisessä sukulaisten kanssa? Jos siis olette ikinä tekemisissä sun sisarusten kanssa, niin kaipa sitä vuosien mittaan jossain välissä puhutaan teidän isistä jotain? Toki jos ei ole missään tekemisissä sukulaisten kanssa, niin ehkä sitten ei. 

Vierailija kirjoitti:

Olen saanut alkuni luovutetuilla sukusoluilla enkä tosiaan aio kertoa miehelle asiasta. Miksi ihmeessä kertoisin? Ja mitä kertoisin? Että vanhemmilla oli hedelmällisyysongelmia ja valitsivat luovutetut sukusolut?

Varsinkaan kun anonyymin luovuttajan henkilöllisyydestä ei ole tietoa edes minulla eikä jäljittäminen ole mitenkään mahdollista.

Saathan sinä siittäjäsi nimen tietoosi kun täytät 18. Hänen ei ole pakko vastata yhteydenottoosi.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään moni perhesalaisuus paljastuu DNA-testien avulla. Juuri luin suomalaismiehestä, jolle valkeni testin avulla, että hänen isoisä ei ollut hänen oikea isoisä. Asia selvisi, kun ihmetteli, miksei hänellä ollut yhtään yhteistä perimää eräiden sukulaisten kanssa, joiden geenisukulaisuus olisi pitänyt näkyä testissä.

Kaiken lisäksi selvitti biologisen isoisän henkilöllisyyden, vaikka kaikki asianosaiset olivat jo kuolleet. Siihen saa myös apua vapaaehtoisten DNA-etsivien avulla.

Mitä kauemmas mennään sitä epävarmempia dna-testit on.

Perimä myös jakaantuu sisarusten jäljillä muutenkin satunnaisesti, joten voi olla esimerkiksi kolme sisarusta joilla on keskenään erilaiset määrät yhteistä perimää. Esimerkiksi minulla on ihan täyssisarus, mutta meillä on yhteistä perimää jotain 35%. Sen sijaan toisella sisaruksellani ja hänellä on sama luku jotain 55%.

Vierailija kirjoitti:

Onko tässä kyse siitä, että ap:n äiti on pettänyt puolisoaan ha siksi lapsilla on eri isät? Ap pelkää, että puoliso nolaa äidin tai luulee että ap:llä on pettäjägeeni.

Taitaa olla ap:lla samanlaiset geenit, lisäksi vielä valehteleekin. Siinäpä hyvä naisystävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen saanut alkuni luovutetuilla sukusoluilla enkä tosiaan aio kertoa miehelle asiasta. Miksi ihmeessä kertoisin? Ja mitä kertoisin? Että vanhemmilla oli hedelmällisyysongelmia ja valitsivat luovutetut sukusolut?

Varsinkaan kun anonyymin luovuttajan henkilöllisyydestä ei ole tietoa edes minulla eikä jäljittäminen ole mitenkään mahdollista.

Saathan sinä siittäjäsi nimen tietoosi kun täytät 18. Hänen ei ole pakko vastata yhteydenottoosi.

Ei se niin mene. Suomessa anonyymi sukusolujen luovutus oli mahdollista vuoteen 2006. On siis vielä hyvin nuoriakin ihmisiä, keillä ei ole mahdollista saada luovuttajan henkilöllisyyttä tietoonsa.

Vierailija kirjoitti:

Eikö tommoinen asia tule ilmi ihan normaalissa kanssakäymisessä sukulaisten kanssa? Jos siis olette ikinä tekemisissä sun sisarusten kanssa, niin kaipa sitä vuosien mittaan jossain välissä puhutaan teidän isistä jotain? Toki jos ei ole missään tekemisissä sukulaisten kanssa, niin ehkä sitten ei. 

Niinpä, normaaleilla ihmisillä näin, mutta ehkä ap ei ole oikein ihmisystävällinen tapaus.

Jotenkin tiedät jo, että aiot sabotoida oman suhteesi?

Mielenkiintoista. Mielenkiintoista tosiaan...

Mikä ihme biologiapakkomielle joillain ihmisillä on? Että jos vanhempi ei olekaan biologinen vanhempi niin siitä pitää tehdä tiliä kumppanille?

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihme biologiapakkomielle joillain ihmisillä on? Että jos vanhempi ei olekaan biologinen vanhempi niin siitä pitää tehdä tiliä kumppanille?

Mitä salattavaa koko asiassa on?