Lue keskustelun säännöt.
Oletko koskaan miettinyt, että et olisi miehesi kanssa, jos olisit vähemmän kaunis?
05.09.2023 |
Itselleni tämä ikävä ajatus tuli mieleen vasta keski-iässä. Olin nuorena todella kaunis, mieheni ihastui minuun omien sanojensa perusteella ensinäkemältä ja jätti avovaimonsa. Ulkonäöllä on valtava merkitys, varsinkin miehille.
Toisaalta samoin on omalla kohdalla, koska en itsekään olisi mieheeni rakastunut, jos hän ei näyttäisi siltä miltä näyttää. Jotenkin raju ajatus kuitenkin, vaikka ei yhtään väheksyisi luonteen ja persoonan merkitystä.
Ulkonäkö merkitsee valtavan paljon. En ole koskaan poikennut omasta miesihanteestani seurustelussa ja miehenkin naiset ovat olleet hyvin samantyyppisiä. Ja kuvista päätellen olin heistä kaunein. Mieheni ei kuitenkaan varmasti tietoisesti vaihtanut aina kauniimpaan.
Kommentit (284)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi olen ruma nainen, niin eipä ole tarvinnut moista miettiä. Tiedän että mies haluaa olla kanssani muista syistä.
Itse ihastuin mieheeni ensi silmäyksellä, juurikin hänen ulkonäköön. Mutta mitä väliä, kyllä vuosikymmenen aikana ihan muut asiat on tulleet merkityksellisiksi. Ei hyvä ulkonäkö tarkoita etteikö luonne voisi olla hyvä. Mieheni on täydellisin luonne mitä kuvitella voi.
Entäs jos et olekaan miehesi mielestä ruma vaan ihana ja kaunis? Luulenpa, että itseään rumina pitäviä naisia valtava määrä mikä ei lainkaan vastaa todellisuutta. Mutta jos ja kun pitää itseään rumana, ei kukaan ehkä voi enää sillä satuttaa? Valtava määrä asiaa liittyy termeihin ruma ja kaunis - kokonaisia elämäntarinoita.
Olen joskus miettinyt millaista olisi, jos kokisin olevani ruma. Olisin ehkä paljon ahkerampi ja aikaansaavampi kuin nyt olen. Ja omatoimisempi. Olen sluibaillut läpi elämän niin monessa asiassa. Ap
En usko että moni itseään rumana pitävä olisi niin ruma muiden mielestä (mutta on heitäkin joilla on epäonnea), enkä toisaalta usko että sinä ap olisit niin erityisen kaunis - luultavasti tavallisen viehättävä - muiden silmissä.
Olet kasvanut kuitenkin ajatukseen feminiinisyyden ja kauneuden tärkeydestä naiselle. Voi olla että tuo ajatus sopii yhteen miehesi naiskuvan kanssa, ja täten olette toisillenne sopiva, kenties hieman pinnallinen, pari.
Onhan ulkonäöllä merkitystä, mutta valtaosa ihmisistä on kuitenkin taviksia. Suurempi ero on siinä miten itse näemme asiat ja merkitykset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin no. Eipä tuota sillä tavalla ajattele. Laitan vaan letkun liitokseen ja alkaa työnntää
Aikansa siinä leikittelee ja lopuksi löysää, joko sisään tai siihen pöheikköön.
T.mies
Et ole mua kauniimpi. Mies vaihtoi rumempaan,mutta nuorempaan. Sun pitää tehdä sille lapsi. Se on ainut syy miksi lähti luotani. Koeta jaksaa.
Hyvin sanottu tuo rakkaus tekee kohteestaan kauniin. Varmaan mies olisi saanut kauniimman, mutta jotenkin päädyttiin yhteen. Tätä joskus ihmettelen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi olen ruma nainen, niin eipä ole tarvinnut moista miettiä. Tiedän että mies haluaa olla kanssani muista syistä.
Itse ihastuin mieheeni ensi silmäyksellä, juurikin hänen ulkonäköön. Mutta mitä väliä, kyllä vuosikymmenen aikana ihan muut asiat on tulleet merkityksellisiksi. Ei hyvä ulkonäkö tarkoita etteikö luonne voisi olla hyvä. Mieheni on täydellisin luonne mitä kuvitella voi.
Entäs jos et olekaan miehesi mielestä ruma vaan ihana ja kaunis? Luulenpa, että itseään rumina pitäviä naisia valtava määrä mikä ei lainkaan vastaa todellisuutta. Mutta jos ja kun pitää itseään rumana, ei kukaan ehkä voi enää sillä satuttaa? Valtava määrä asiaa liittyy termeihin ruma ja kaunis - kokonaisia elämäntarinoita.
Olen joskus miettinyt millaista olisi, jos kokisin olevani ruma. Olisin ehkä paljon ahkerampi ja aikaansaavampi kuin nyt olen. Ja omatoimisempi. Olen sluibaillut läpi elämän niin monessa asiassa. Ap
En usko että moni itseään rumana pitävä olisi niin ruma muiden mielestä (mutta on heitäkin joilla on epäonnea), enkä toisaalta usko että sinä ap olisit niin erityisen kaunis - luultavasti tavallisen viehättävä - muiden silmissä.
Olet kasvanut kuitenkin ajatukseen feminiinisyyden ja kauneuden tärkeydestä naiselle. Voi olla että tuo ajatus sopii yhteen miehesi naiskuvan kanssa, ja täten olette toisillenne sopiva, kenties hieman pinnallinen, pari.
Onhan ulkonäöllä merkitystä, mutta valtaosa ihmisistä on kuitenkin taviksia. Suurempi ero on siinä miten itse näemme asiat ja merkitykset.
En itse asiassa ole kasvanut feminiinisyyden ja kauneuden tärkeyteen naisen elämässä. Ei lainkaan, olen vain luonnostani ollut hyvin feminiininen jo pikkutytöstä asti, vaikka sitä on yritetty pois karsia (äiti, hyvää tarkoittaen). Et varmaan ole koko ketjua lukenut, mutta kerroin jo, että nämä ulkonäköön liittyvät ajatukset ovat tulleet mieleen vasta näin vanhempana (olen 50+), kun olen lukenut tasoteoriasta.
On todellakin valtavasti eroa yksilöiden välillä millaisia merkityksiä (ja arvotuksia) annamme po. asioille. Minä olen "pinnallinen", en tietenkään ole erityisen kaunis, olen sitä ja tätä - olen heijastus siitä mitä itse kukin kirjoittaja näistä asioista ajattelee. Ei minua haittaa olla se mitä itse kukin kommentillaan keskustelusta etsii. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi olen ruma nainen, niin eipä ole tarvinnut moista miettiä. Tiedän että mies haluaa olla kanssani muista syistä.
Itse ihastuin mieheeni ensi silmäyksellä, juurikin hänen ulkonäköön. Mutta mitä väliä, kyllä vuosikymmenen aikana ihan muut asiat on tulleet merkityksellisiksi. Ei hyvä ulkonäkö tarkoita etteikö luonne voisi olla hyvä. Mieheni on täydellisin luonne mitä kuvitella voi.
Entäs jos et olekaan miehesi mielestä ruma vaan ihana ja kaunis? Luulenpa, että itseään rumina pitäviä naisia valtava määrä mikä ei lainkaan vastaa todellisuutta. Mutta jos ja kun pitää itseään rumana, ei kukaan ehkä voi enää sillä satuttaa? Valtava määrä asiaa liittyy termeihin ruma ja kaunis - kokonaisia elämäntarinoita.
Olen joskus miettinyt millaista olisi, jos kokisin olevani ruma. Olisin ehkä paljon ahkerampi ja aikaansaavampi kuin nyt olen. Ja omatoimisempi. Olen sluibaillut läpi elämän niin monessa asiassa. Ap
En usko että moni itseään rumana pitävä olisi niin ruma muiden mielestä (mutta on heitäkin joilla on epäonnea), enkä toisaalta usko että sinä ap olisit niin erityisen kaunis - luultavasti tavallisen viehättävä - muiden silmissä.
Olet kasvanut kuitenkin ajatukseen feminiinisyyden ja kauneuden tärkeydestä naiselle. Voi olla että tuo ajatus sopii yhteen miehesi naiskuvan kanssa, ja täten olette toisillenne sopiva, kenties hieman pinnallinen, pari.
Onhan ulkonäöllä merkitystä, mutta valtaosa ihmisistä on kuitenkin taviksia. Suurempi ero on siinä miten itse näemme asiat ja merkitykset.
En itse asiassa ole kasvanut feminiinisyyden ja kauneuden tärkeyteen naisen elämässä. Ei lainkaan, olen vain luonnostani ollut hyvin feminiininen jo pikkutytöstä asti, vaikka sitä on yritetty pois karsia (äiti, hyvää tarkoittaen). Et varmaan ole koko ketjua lukenut, mutta kerroin jo, että nämä ulkonäköön liittyvät ajatukset ovat tulleet mieleen vasta näin vanhempana (olen 50+), kun olen lukenut tasoteoriasta.
On todellakin valtavasti eroa yksilöiden välillä millaisia merkityksiä (ja arvotuksia) annamme po. asioille. Minä olen "pinnallinen", en tietenkään ole erityisen kaunis, olen sitä ja tätä - olen heijastus siitä mitä itse kukin kirjoittaja näistä asioista ajattelee. Ei minua haittaa olla se mitä itse kukin kommentillaan keskustelusta etsii. Ap
*se heijastuspinta siis.
Heijastuspintana oleminen omille asioille koskee useimpia muitakin aloittajia täällä. Ja on kyllä ikävä juttu miten paljon löytyy kuonaa toisten päälle viskattavaksi. Jotkut ilmeisesti ovat täällä sen vuoksi, että saisivat tavalla tai toisella dissata muita vapaasti. Se on kuin palstaolemisen elämäntehtävä. Ap
Onkohan muuten missään muualla tapana, että kun ihmisille esitetään kysymys, he kysymykseen vastaamisen sijasta haukkuvat kysymyksen esittäjän ja lisäksi vielä toivovat hänelle pahaa, jopa sairautta. Täällä sellainen toimintatapa on aivan normaali. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, että itse näkee itsensä vähemmän kauniina, ei tarkoita, että muut näkevät. Kyllä minäkin vanhenen, niin myös mieheni. Kyllä ne yhdessä vietetyt vuodet merkitsee enemmän, se suhteen laatu. Toki me pidetään itsestämme huolta. Emme yritä kuitenkaan peitellä ikääntymisen prosessia. Kurttuja tulee iholle, so what?!
Tiedän etten olisi mieheni kanssa, jos olisin vähemmän kaunis. Se oli se syy, miksi mieheni halusi minuun alunperin tutustua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän kyllä sinun huolesi tästä asiasta, koska miehesi on valinnut sinut ulkonäön vuoksi ja jopa jättänyt toisen sen vuoksi. Eli tällaisen luonteen omaava voi tehdä niin uudestaankin. Miksipä ei tekisi, kun olet nyt rupsahtanut ja miehesi haluaa kauniimman. Voin vain sanoa, että paha saa palkkansa. Oman liemesi olet keittänyt. Mitäs läksit petturi miehen matkaan. Pettäjä on aina pettäjä.
Kyllä suhteeseen muutakin tarvitaan kuin ulkonäkö. Olemme olleet todella pitkään yhdessä, varmaan kauemmin kuin sinä olet ollut edes olemassa, joten en kauhean huolissani ole vaihtamisen suhteen. Sitä paitsi olen edelleen kaunis. Ap
😂 niin on moni muukin ja vielä hyvällä itsetunnolla varustettuna!
Montako kertaa ap on kirjoittanut ketjuun olevansa kaunis?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsittämättömän merkityksetön ja vähäpätöinen asia, varsinkin aikuisena.
Tarinassasi pisti silmään miehesi moraali, joka minulle on tärkeämpi asia, kuin aihe jota halusit tässä käsitellä.
Juuri näin. Itselleni ei kelpaisi noin pinnallinen ja ilkeä mies. Olipa kuinka komea hyvänsä.
Sinun miehesi on yhtä pinnallinen, valitettavasti tai onneksi, kukapa tietää. Ap
On sinulla huono itsetunto. Tiesitkö, että sitä voi kehittää monin tavoin?!
Minun miehessä on monia piirteitä, joista pidän. Tärkein on se katse, kun minua katsoo. Se on samanlainen, kun ensikerran kohdattiin. Toki oli sivusta ihaillut minua pidempään. Kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Yhdessä 18v ja mieheni likenee 6 kymppiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulkonäkö vaikuttaa myös persoonaan. Sillä on paljon merkitystä miten toiset ihmiset kohtelevat ja arvioivat sinua sekä aikuisena että varsinkin lapsuudessa.
Totta, ja tämänkin olen ymmärtänyt vasta aikuisena kuinka etuoikeutettu olen, sillä olin todella nätti pikkutyttö, jota kierrätettiin sylistä syliin ihasteltavana. Olin myös pikkuvanha, opin nelivuotiaana lukemaan ja kaikki tuollainen tietenkin vaikutti miten aikuiset suhtautuivat. Ap
No tässä se itsetunto-ongelma putkahti! Sinua on aina kehuttu ulkonäön perusteella. On kehkeytynyt yli minä. Et arvosta ihmisissä ihmisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä kauniita tyttäriä ja komeita poikia?
Meillä on komeita poikia!
En ole ajatellut.
Mä olen alkujaankin ollut ruma ja miesmäinen. Mieheni ei ole koskaan mua kauniina pitänyt. Perus ok, sano joskus kun kysyin.
Tosiasiat on tiedostettu jo hyvin nuorena. Itsetunto kohillaan ja eikun lempimään.
23 vuotta yhdessä
Vierailija kirjoitti:
Jos mä olisin vähemmän kaunis, en todellakaan olisi saanut aviomiestäni. Hänestä oli (ja on edelleen) kiinnostunut moni muukin kaunis nainen, mutta minä voitin ja sain hänet :D
Mutta toisaalta, jos mieheni ei olisi niin komea kuin hän on, en minäkään olisi halunnut häntä.
Semmoista se on.
Niin no, kauneus ja komeus on katsojan silmissä.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän etten olisi mieheni kanssa, jos olisin vähemmän kaunis. Se oli se syy, miksi mieheni halusi minuun alunperin tutustua.
Minä olen mieheni mielestä kaunis. En välttämättä miellytä näölläni kaikkia miehiä.
Minulla on aina ollut tosi kauniita ystäviä ja usein baarissa jäin seinäruusuksi.
Kun tapasin mieheni, hän piti minua kauniina. Olin ihmeissäni. Me löydettiin toisemme netistä ja se pohja tehtiin viestejä vaihtamalla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulkonäkö vaikuttaa myös persoonaan. Sillä on paljon merkitystä miten toiset ihmiset kohtelevat ja arvioivat sinua sekä aikuisena että varsinkin lapsuudessa.
Totta, ja tämänkin olen ymmärtänyt vasta aikuisena kuinka etuoikeutettu olen, sillä olin todella nätti pikkutyttö, jota kierrätettiin sylistä syliin ihasteltavana. Olin myös pikkuvanha, opin nelivuotiaana lukemaan ja kaikki tuollainen tietenkin vaikutti miten aikuiset suhtautuivat. Ap
No tässä se itsetunto-ongelma putkahti! Sinua on aina kehuttu ulkonäön perusteella. On kehkeytynyt yli minä. Et arvosta ihmisissä ihmisyyttä.
No kiitti tästäkin luonneanalyysistä 😅 Ei, minua ei ole kotona kehuttu ulkonäöstä eikä myöskään suorituksista. Molempia on pidetty itsestäänselvyyksinä. Vanhempani ovat ja olivat erittäin suorittajakeskeisiä uraihmisiä. Itse otin siihen etäisyyttä jo nuorena.
Mun varmaan kannattaisi pitää päiväkirjaa, nämä aloitukset tuovat esille uusia ajatuksia itsestäni. Vaikka monen tarkoitus on yrittää loukata, niin saan silti siitä jotain irti itselleni. Tarve retrospektiiville liittyy varmasti ikään. Ap
Entäs jos et olekaan miehesi mielestä ruma vaan ihana ja kaunis? Luulenpa, että itseään rumina pitäviä naisia valtava määrä mikä ei lainkaan vastaa todellisuutta. Mutta jos ja kun pitää itseään rumana, ei kukaan ehkä voi enää sillä satuttaa? Valtava määrä asiaa liittyy termeihin ruma ja kaunis - kokonaisia elämäntarinoita.
Olen joskus miettinyt millaista olisi, jos kokisin olevani ruma. Olisin ehkä paljon ahkerampi ja aikaansaavampi kuin nyt olen. Ja omatoimisempi. Olen sluibaillut läpi elämän niin monessa asiassa. Ap