Oletko koskaan miettinyt, että et olisi miehesi kanssa, jos olisit vähemmän kaunis?
Itselleni tämä ikävä ajatus tuli mieleen vasta keski-iässä. Olin nuorena todella kaunis, mieheni ihastui minuun omien sanojensa perusteella ensinäkemältä ja jätti avovaimonsa. Ulkonäöllä on valtava merkitys, varsinkin miehille.
Toisaalta samoin on omalla kohdalla, koska en itsekään olisi mieheeni rakastunut, jos hän ei näyttäisi siltä miltä näyttää. Jotenkin raju ajatus kuitenkin, vaikka ei yhtään väheksyisi luonteen ja persoonan merkitystä.
Ulkonäkö merkitsee valtavan paljon. En ole koskaan poikennut omasta miesihanteestani seurustelussa ja miehenkin naiset ovat olleet hyvin samantyyppisiä. Ja kuvista päätellen olin heistä kaunein. Mieheni ei kuitenkaan varmasti tietoisesti vaihtanut aina kauniimpaan.
Kommentit (284)
En koskaan. Olen koko elämäni ollut sellainen, joka ei yleisiä kauneusihanteita täytä (eli lihava, mutta muuten ihan kauniilla piirteillä varustettu). Joskus olen miettinyt, että olisinko opetellut olemaan mukava ihminen, hyvää seuraa, toisaalta pitämään terveellä tavalla puoleni jne., jos en olisi kokenut syrjintää koko elämäni.
Mieheni on usein sanonut, että olen poikkeuksellisen hyvää seuraa, analysoinut itseäni paljon ja olen myös tunnetaidoiltani äärimmäisen kehittynyt. En esimerkiksi koskaan heitä pahaa oloani toisen niskaan, vaan osaan kyllä tunnistaa ja erottaa toisen kokemukset omistani. Erimielisyydet hoidetaan aina puhumalla ja toiselta pahoitellaan kohtuuttomuuksia. Mieheni on luonteeltaan samanlainen.
Minullai oli pitkään kriteerinä, etten halua liian hyvännäköistä kumppania, koska omasta mielestäni ilkeys ja ylimielisyys on heillä yleisempää. Heidän ei nimittäin ole tarvinnut ikinä tehdä työtä saadakseen seuraa ja hyväksyntää. No, mieheni onkin sitten todella hyvännäköinen ja urheilullinen eli olen joutunut siinä suhteessa vähän miettimään omia enakkoasenteitani ulkonäköasioiden suhteen.
Sitä mieltä olen nykyisin, ettei ulkonäköön kannata perustaa ihmissuhteita ollenkaan. Se on nimittäin katoavaista eli se suhde ei ole kestävällä pohjalla alun alkaenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ja hän on sen sanonut että on vain ulkonäköni takia kanssani (nyt jo 30v yhdessä)
Surullista :( Miten olet jaksanut nämä vuodet luonteesi ignooraamista?
No tässä nää vuodet mennyt ei mitään ruusuilla tanssimista.
Todennäköisesti olisin, koska olen aina ollut ulkoisesti paremman näköinen kuin mieheni. Jos mieheni olisi vähemmän komea, niin en välttämättä olisi häneen ihastunut.
Pikkulapsen huomion tarve on valtava. Hänen hauras egonsa vaatii kehuja. Ihaninta on saada istua sylissä ihailtavana. Mikään määrä ihailua ei riitä. Jos kehuja ei ole saatavilla, on hänen saatava haukkuja. Tärkeintä on että huomio jatkuu. Siksi lapsi tökkii, provosoi, tekee kaikkensa huomion eteen.
Pahin rangaistus on, ettei kukaan huomaa.
Ihmiset vieläkin yllättyy, että useimmat haluaa tuntea "vetoa" (fyysistä, seksuaalista) kumppaniinsa, joten ulkonäöllä on vaikutusta... Eli aika nolla-avaus.
Toki sitä saa esittää pyhimystä, että "kyllä minua ei kiinnosta kuin sisäinen puoli", mutta useimmilla tällaisillakin on todellisuudessa ulkonäkökriteerejä. Vaikka joku olisi aseksuaali, niin tuskin hänkään ketä tahansa ottaa, vaikkei eritteiden vaihtaminen itsessään kiinnosta.
Tämä vain todistaa sen surkean tilan jossa parisuhdemarkkinatkin velloo, eli ulkonäkö edellä moni menee.
Vierailija kirjoitti:
Tämä vain todistaa sen surkean tilan jossa parisuhdemarkkinatkin velloo, eli ulkonäkö edellä moni menee.
Sinulle kelpaa ulkonäöllisesti kuka tahansa?
Vierailija kirjoitti:
En koskaan. Olen koko elämäni ollut sellainen, joka ei yleisiä kauneusihanteita täytä (eli lihava, mutta muuten ihan kauniilla piirteillä varustettu). Joskus olen miettinyt, että olisinko opetellut olemaan mukava ihminen, hyvää seuraa, toisaalta pitämään terveellä tavalla puoleni jne., jos en olisi kokenut syrjintää koko elämäni.
Mieheni on usein sanonut, että olen poikkeuksellisen hyvää seuraa, analysoinut itseäni paljon ja olen myös tunnetaidoiltani äärimmäisen kehittynyt. En esimerkiksi koskaan heitä pahaa oloani toisen niskaan, vaan osaan kyllä tunnistaa ja erottaa toisen kokemukset omistani. Erimielisyydet hoidetaan aina puhumalla ja toiselta pahoitellaan kohtuuttomuuksia. Mieheni on luonteeltaan samanlainen.
Minullai oli pitkään kriteerinä, etten halua liian hyvännäköistä kumppania, koska omasta mielestäni ilkeys ja ylimielisyys on heillä yleisempää. Heidän ei nimittäin ole tarvinnut ikinä tehdä työtä saadakseen seuraa ja hyväksyntää. No, mieheni onkin sitten todella hyvännäköinen ja urheilullinen eli olen joutunut siinä suhteessa vähän miettimään omia enakkoasenteitani ulkonäköasioiden suhteen.
Sitä mieltä olen nykyisin, ettei ulkonäköön kannata perustaa ihmissuhteita ollenkaan. Se on nimittäin katoavaista eli se suhde ei ole kestävällä pohjalla alun alkaenkaan.
Minun nähdäkseni tässä varhaiset vuodet merkitsevät paljon. Jos on ollut lapsena ja nuorena niin sanottu ruma ankanpoikanen, ulkonäkö harvoin nousee päähän aikuisenakaan, vaikka sitten sattuisi myöhemmällä iällä olemaan fairly decent looking, kuten maailman kauneimpiin kuulunut Vivien Leigh itseään kuvaili.
Tavallaan tämä on ymmärrettävää, kehittyväthän niin minäkuva kuin sosiaaliset taidotkin voimakkaimmin lapsena ja nuorena. Tämä on tietenkin surullista niiden kannalta, jotka joutuvat vaikkapa kiusatuiksi ulkonäkönsä vuoksi. Huonon itsetunnon pitkä varjo säilyy koko elämän. Mutta yhtä turmiollista on se, että siinä kauneudessaan paistatellessaan ei opi muita taitoja ja ennen kaikkea sitä, kuinka aito kommunikaatio ja hyväksyntä on paljon muutakin kuin ulkonäköön pohjautuvaa.
Vierailija kirjoitti:
No, kyllä ap susta aika itseriittoisen kuvan saa. Et ehkä ole sitä ihmisenä mutta kommenttisi ovat itseriittoisia. Ehkä siksi ne herättävät kritiikkiä. Inhimillisemmät ja omat heikkoutensa ja vahvuutensa hyväksyvät ihmiset saavat yleensä enemmän vastakaikua.
Kiitos asiallisesta palautteesta. Kyllä minussa on paljon huonoja ominaisuuksia, kaikkea löytyy. Mutta oli ihminen millainen hyvänsä, se ei oikeuta nimittelyä ja kiusaamista. Kiusaaminen on ryhmädynaaminen ilmiö, se näkyy täällä kristallinkirkkaasti eikä tämä ketju ole edes pahimmasta päästä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ap:n logiikalla mulla ei pitäisi olla miestä jos ulkonäkö on niin suuressa osassa suhteessa sisimpään. Tai oletettavissa olisi että hän mut jättää kauniimman takia. En ole kaunis omastakaan mielestäni ja mua on kiusattu kun en ole mikään kaunotar. Kuitenkin ukko mut halusi ja ollaan oltu pian 25v yksissä. Olemme käyneet yhdessä läpi rankkoja asioita ja silti hän on tuossa. En minäkään haikaile muita ja jahtaa ulkokuorta.
Uskon, että miehesi näkee sinut kauniina sen vuoksi hän sinut kaikkien tarjokkaiden joukosta valitsi. Se oli aloituksen pointti, kauneuden merkitys parinvalinnassa.
Mutta ei mua sinänsä edes tästä aiheesta keskusteluun tarvita. Se oli vain tyrmistytttävä pieni havainto, jonka fiksummat olivat jo ajat sitten oivaltaneet. Kiitos kaikille asiallisesti aiheesta keskustelleet. Ja niille jotka koettivat kommentoida asiaa omalta kantoltaan asiallisesti, vaikkeivat ihan hiffanneet pointtia, jota koetin esille tuoda. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, kyllä ap susta aika itseriittoisen kuvan saa. Et ehkä ole sitä ihmisenä mutta kommenttisi ovat itseriittoisia. Ehkä siksi ne herättävät kritiikkiä. Inhimillisemmät ja omat heikkoutensa ja vahvuutensa hyväksyvät ihmiset saavat yleensä enemmän vastakaikua.
Oliko ketjun aihe minun haukkumiseni. Ei ollut. Onko kritiikki nimittelyä, ilkeilyä. Ei ole. Mutta olihan tässä noita triggeröiviä aiheita. En silti hyväksy tällaista toimintatapaa aikuisilta ihmisiltä. Kohteena voi olla sellainen ihminen, johon kiusaaminen sattuu. Ap
Menit vähän metsään jo siinä kun esittelit aiheesi. Se ei olisi niin nopeasti mennyt persoonaan jos olisit jättänyt itsekehusi aloituksesta pois. Silloin olisit saattanut saada enemmän keskustelua aiheestasi kuin sinusta.
Joo, tuossa olet oikeassa, mutta ennhirveästi funtsinut aloituksen formulointia, kirjoitin vain. Ei tämä nytvtoisaalta niin vakavaakaan ole. En kirjoittaisi tänne mitään sellaista jossa voisin satuttaa itseni. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ehkä et ole ns. Liian kaunis.
En ole, sitä mieltä itsekin olen. Mun nuoruudenystäväni oli sellainen, joten kuvittelen tietäväni mitä tarkoitat. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea koko ketjua läpi, mutta ap:stä tulee pikkuisen rassukka vaikutelma. Ikään kuin hän ei tajuaisi elämän syvempiä kerroksia, ja siis näkisi kaiken toisaalta ulkoisten vaikuttimien seurauksena ja toisaalta sattumanvaraisuutena. Toki paljon elämässä sattumanvaraisuutta onkin, mutta on myös paljon muuta, osin tiedostamatonta.
Avasin ketjun jostain satunnaisesta kohdasta, ja siellä hän selitti, miten hänen mentorinsa on suorastaan ruma, mutta silti hän ihailee tämän taloa, ruokia, parisuhdetta, tyyliä jne.
En yhtään epäile etteikö ap jotenkin vaistonvaraisesti tajuaisi mentorinsa olevan paljon muutakin kuin talonsa ja ruokansa, mutta jotenkin hän onnistuu ulosannillaan antamaan hattarapäisen kuvan itsestään.
Tai sitten kyseessä on taitava trolli.
Ressukka, hattarapää, taitava trolli, I want more. Ilkeilynhalua riittää ihan loputtomiin. Se on loppupeleissä itsesaastutusta. Ap
Anteeksi, ei ollut tarkoitus loukata. Mutta jos yhä uudet ihmiset saavat tämän saman vaikutelman, voisiko itsessäsi olla jokin sokea piste. Tai sitten kommunikaatiosi ei mene maaliin.
-se jolle vastasit viimeksi.
Vaikka olisin millainen se ei oikeuta nimittelemään minua tai ketään muutakaan. Ei ole yhdentekevää miten puhuttelee ja kohtelee muita. Sanottuja sanoja ei saa takaisin etkä sinä niitä edes takaisin halunnut ottaa joten anteeksipyytåmisesi on feikkiä. Mieti mikä minussa tai aloituksessa saa aikaan tällaisen reaktion. Halusit tuhota minun nuoruuteni tärkeännja kannattelevan muiston sanoillasi. Ap
Vierailija kirjoitti:
Pikkulapsen huomion tarve on valtava. Hänen hauras egonsa vaatii kehuja. Ihaninta on saada istua sylissä ihailtavana. Mikään määrä ihailua ei riitä. Jos kehuja ei ole saatavilla, on hänen saatava haukkuja. Tärkeintä on että huomio jatkuu. Siksi lapsi tökkii, provosoi, tekee kaikkensa huomion eteen.
Pahin rangaistus on, ettei kukaan huomaa.
Paitsi ei se ihan noin ole, kyllä sopiva määrä kehuja riittää. Kun lasta on rakastettu omana itsenään ja häntä on hoidettu hyvin, sopiva riittää. Ei kuulosta tasapainoiselta tuollainen lapsen jatkuva tökkiminen, ei minun lapset ainakaan ole provosoineet minua, tai imeneet jatkuvaa huomiota, ihan ovat osanneet olla ja leikkiä keskenäänkin.
Kuulostaa, että kuvailemallasi lapsella ei ole kaikki hyvin. Todellakaan sitä lasta ei ole huomattu oikealla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä vain todistaa sen surkean tilan jossa parisuhdemarkkinatkin velloo, eli ulkonäkö edellä moni menee.
Sinulle kelpaa ulkonäöllisesti kuka tahansa?
Ei se, että ei mene ulkonäkö _edellä_ tarkoita, että ulkonäöllisesti kuka tahansa kelpaisi. Opetelkaa ymmärtämään nyansseja.
Itse haluan olla "vanhuksen" näköinen jo nyt nuorena, niin ei tarvitse miettiä tulevaa esim. Harmaat/valkeat hiukset, mutta välillä laitan sekaan esim. Rosea tai Blushia. Erojen jälkeen kaikki miehet ovat olleet tekemässä "itsemurhaa" kanssani oltuaan, vaikka olen ohjannut heitä "kauniimpien" naisten kanssa olemaan ja "itsenäistymään". Selvitykset olen tehnyt myös ennen heidän "hylkäämistään" heidän "unelmanaisestaan" yms.
Vierailija kirjoitti:
Itse haluan olla "vanhuksen" näköinen jo nyt nuorena, niin ei tarvitse miettiä tulevaa esim. Harmaat/valkeat hiukset, mutta välillä laitan sekaan esim. Rosea tai Blushia. Erojen jälkeen kaikki miehet ovat olleet tekemässä "itsemurhaa" kanssani oltuaan, vaikka olen ohjannut heitä "kauniimpien" naisten kanssa olemaan ja "itsenäistymään". Selvitykset olen tehnyt myös ennen heidän "hylkäämistään" heidän "unelmanaisestaan" yms.
Huh, kuulostatte molemmat epävakailta.
En ole kaunis vaan tavallistakin tavallisemman peruspirkon näköinen, joten lähinnä ihmettelen miksi mieheni on kanssani, koska hän on komea ja tiedän viehättyvän kauniista naisista. Kukapa ei.
Samaa mietin. Laittakaa tähän viestiin yläpeukku jos ajattelette ap:n oikeasti olevan nainen, ja alapeukku, jos hän kuulostaa teistä palstapapalta.