Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
IS: Jotain meissä ihmisissä tapahtuu, kun käytämme tinderiä. Luulemme, että nurkan takana on aina joku parempi ja että ei kannata sitoutua.
04.09.2023 |
Taitaa tuo koskea vain naisia. En tunne ketään miestä joka saisi sieltä niin paljon naisia että se olisi noin vain helppoa vaihtaa parempaan. Lisäksi tinder tekee pelkkää hallaa miehen itsetunnolle.
Terhi tuskastui Tinderiin kuukaudessa tohtori selittää psykologista harhaa, joka saa meidät käyttäytymään huonosti deittisovelluksissa https://www.is.fi/seksi-parisuhde/art-2000009804480.html
Kommentit (467)
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa siltä, että naiset ovat valmiita kaikkiin sellaisiin muutoksiin, joiden toteuttamiseksi heidän ei tarvitse tehdä mitään itse.
Nainen voi parhaiten jäädessään sinkuksi. Naisella on syystä korkeampi kynnys heittäytyä suhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset yliarvioivat oman tasonsa parisuhdemarkkinoilla. Se lihava tai/ja ruma nainen luulee olevensa keskitasoa vähintään vaikka se on oikeasti alhaisen tason nainen. Miehet tietävät ja hyväksyvät oman tasonsa kun taas naiset eivät.
Keksipäs nyt jotain uutta. Miksi naisten pitäisi pitää itseän jotenkin huonoina, eikö hyvä itsetunto ole positiivinen asia?
Ei ollut minulle osoitettu, mutta vastaan. Yllä on hieno esimerkki suomalaiseen politiikkaankin pesiytyneestä tavasta, jossa toisen sanomaa tulkitaan niin sanotusti kuin piru Raamattua. Toisin sanoen tehdään toisen sanomisista mahdollisimman pahantahtoinen tulkinta, ja vielä maltillisesti liioitellaankin päälle.
Tekstissähän ei sanottu, että naisten tulisi pitää itseään "jotenkin huonoina". Tekstissä sanottiin, että naisten tulisi tunnistaa se oma tasonsa. Itse lisäisin perään, että naisten tulisi sopeuttaa oma toimintansa tasonsa mukaiseksi. Ja jos oma taso ei miellytä, ryhtyä toimiin asioiden muuttamiseksi.
Kuten jo eilen sanoin useaan otteeseen: ei riitä, että miehet tekevät oman osuutensa, vaan myös naisten on tehtävä se oma osuutensa.
Mikä ihmeen osuus? Olen parisuhteessa, mutta jos olisin sinkku, niin minulla olisi miehille tasan kaksi luokkaa: kiinnostaa tai ei kiinnosta. Jos menisin Tinderiin, niin päätös tapahtuisi ---
Juuri näinhän se tapahtuu: mennään fiilispohjalla tehden juuri niin kuin miehet ovat jo ennakolta ilmoittaneet naisten toimivan: pyyhitään oikealle vain se 1-5% miehistä ja lopulta valitetaan, kun "miehet eivät halua sitoutua".
Tilanne ei muutu sillä, että miehet "nostavat tasoaan" eli kehittävät itsensä lähelle sitä maksimia, mikä on geneettisesti ja taloudellisesti saavutettavissa. Ongelmana on tietysti sekin, että jos kaikki miehet "nostavat tasoaan", ei naisen näkökulmasta ole tapahtunut yhtään mitään (koska huomio kiinnittyy edelleenkin vain niihin 1-5% parhaisiin miehiin).
Muutos tapahtuu vain sitten, kun 1) naiset itse tiedostavat oman käytöksensä, ja 2) ryhtyvät asianmukaisiin toimiin. Ei riitä, että miehet tekevät oman osansa. Myös naisten on tehtävä se oma osuutensa.
I have news for you: Meillä naisilla ei ole mitään tarvetta tehdä jotain kuviteltua osuuttamme.
Vierailija kirjoitti:
En itse ainakaan ole ahneeksi heittäytynyt parisuhdemarkkinoilla. Kelpaa ensimmäinenkin jonka kanssa natsaa jutut. Että näin täällä...
T.kilttimies 40v
Täähän se ois. Ja luulen että just tämä ahneus vaikuttaa asiaan. Kun ahneus iskee niin aletaan maksimoimaan hyötyä ja mikään ei riitä.
Vierailija kirjoitti:
En itse ainakaan ole ahneeksi heittäytynyt parisuhdemarkkinoilla. Kelpaa ensimmäinenkin jonka kanssa natsaa jutut. Että näin täällä...
T.kilttimies 40v
Että ihan kelpaa. Waude.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En itse ainakaan ole ahneeksi heittäytynyt parisuhdemarkkinoilla. Kelpaa ensimmäinenkin jonka kanssa natsaa jutut. Että näin täällä...
T.kilttimies 40v
Täähän se ois. Ja luulen että just tämä ahneus vaikuttaa asiaan. Kun ahneus iskee niin aletaan maksimoimaan hyötyä ja mikään ei riitä.
Ahneus ilmeisesti tarkoittaa sitä että se vastapuoli oikeasti tuntuisi joltain. Mielellään joltain positiiviselta.
En tiedä kun ei ole Tinderissä kukaan koskaan edes etäisesti miellyttänyt. Pysynkin poissa sieltä nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naiset yliarvioivat oman tasonsa parisuhdemarkkinoilla. Se lihava tai/ja ruma nainen luulee olevensa keskitasoa vähintään vaikka se on oikeasti alhaisen tason nainen. Miehet tietävät ja hyväksyvät oman tasonsa kun taas naiset eivät.
Se on juurikin päinvastoin. Jokainen mies pitää itseään " keskivertoa parempana", ja yrittää iskeä itseään huomattavasti korkeampitaspista naista. Pettymyshän siinä tulee miehille, ja harha siitä, että naiset on kranttuja, kun PerusJorma ei saa missifinalistia.
Ei teidän miesten tarvitse laskea tasoanne, kuin omalle tasollenne, niin alkaa jo paremmin onnistumaan se pariutuminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin oman kokemuksen perusteella miehillä on ihan uskomattoman tylsiä profiileja. Jos siellä ei lue mitään järkevää tai mielenkiintoista ja olet ihan tavallisen näköinen tai vaikka ihan hyvän näköinen, niin ei mulla ole mitään syytä laittaa tykkäystä. Siitä saa niin tylsän vaikutelman. Sitten on vielä ne joista suoraan näkee että ei kovin hyvin mene.
Kai tajuat ettei lähtöoletuksena tavallisen tylsä mies pysty tekemään itsestään jännää deittiappiin muuta kuin valehtelemalla?
M42
Sehän se on hyvä alku ihmissuhteelle, eikö vain?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset yliarvioivat oman tasonsa parisuhdemarkkinoilla. Se lihava tai/ja ruma nainen luulee olevensa keskitasoa vähintään vaikka se on oikeasti alhaisen tason nainen. Miehet tietävät ja hyväksyvät oman tasonsa kun taas naiset eivät.
Keksipäs nyt jotain uutta. Miksi naisten pitäisi pitää itseän jotenkin huonoina, eikö hyvä itsetunto ole positiivinen asia?
Ei ollut minulle osoitettu, mutta vastaan. Yllä on hieno esimerkki suomalaiseen politiikkaankin pesiytyneestä tavasta, jossa toisen sanomaa tulkitaan niin sanotusti kuin piru Raamattua. Toisin sanoen tehdään toisen sanomisista mahdollisimman pahantahtoinen tulkinta, ja vielä maltillisesti liioitellaankin päälle.
Tekstissähän ei sanottu, että naisten tulisi pitää itseään "jotenkin huonoina". Tekstissä sanottiin, että naisten tulisi tunnistaa se oma tasonsa. Itse lisäisin perään, että naisten tulisi sopeuttaa oma toimintansa tasonsa mukaiseksi. Ja jos oma taso ei miellytä, ryhtyä toimiin asioiden muuttamiseksi.
Kuten jo eilen sanoin useaan otteeseen: ei riitä, että miehet tekevät oman osuutensa, vaan myös naisten on tehtävä se oma osuutensa.
Mikä ihmeen osuus? Olen parisuhteessa, mutta jos olisin sinkku, niin minulla olisi miehille tasan kaksi luokkaa: kiinnostaa tai ei kiinnosta. Jos menisin Tinderiin, niin päätös tapahtuisi ---
Juuri näinhän se tapahtuu: mennään fiilispohjalla tehden juuri niin kuin miehet ovat jo ennakolta ilmoittaneet naisten toimivan: pyyhitään oikealle vain se 1-5% miehistä ja lopulta valitetaan, kun "miehet eivät halua sitoutua".
Tilanne ei muutu sillä, että miehet "nostavat tasoaan" eli kehittävät itsensä lähelle sitä maksimia, mikä on geneettisesti ja taloudellisesti saavutettavissa. Ongelmana on tietysti sekin, että jos kaikki miehet "nostavat tasoaan", ei naisen näkökulmasta ole tapahtunut yhtään mitään (koska huomio kiinnittyy edelleenkin vain niihin 1-5% parhaisiin miehiin).
Muutos tapahtuu vain sitten, kun 1) naiset itse tiedostavat oman käytöksensä, ja 2) ryhtyvät asianmukaisiin toimiin. Ei riitä, että miehet tekevät oman osansa. Myös naisten on tehtävä se oma osuutensa.
Hahaha tämähän on suuri valhe. Ollaan tyttöjen kanssa annettu mahdollisuuksia semmosille luuseriäijille joiden olisi pitänyt kiljua riemusta kun joku huolii. Ja kissanpaskat
Parasta kun ei alenna omaa rimaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet, jos ette saatte matcheja niin kehittäkää itseänne ja tehkää itsestänne jollain tavoin parempia kuin ne muut miehet tai vaihtoehtoisesti olkaa onnellisia sinkkuina. Valittamalla ja uhrautumalla, ette oikeasti pääse yhtään mihinkään.
Tiettyyn rajaan asti tuo on hyvä neuvo. On kuitenkin muistettava, ettei kukaan (aikuinen) voi kasvaa pituutta, lihaksiaan ei voi kasvattaa määräänsä enempää ja kasvonpiirteet ovat geneettinen ominaisuus. Ja jos hiukset päästä lähtevät, ei sille oikein mitään voi. Ja vain aniharva voi tulla varakkaaksi siinä mitassa, että se naisilta saatuun huomioon vaikuttaisi.
Minusta tuntuu vahvasti siltä, että nämä "valittajat" ovat suurimmaksi osaksi juuri sellaisia, jotka ovat kehittäneet itsensä ainakin hyvin lähelle sitä maksimia, joka heidän on mahdollista saavuttaa taloudellisesti ja geneettisesti. Nyt siis oletetaan, ettei mukana ole lottovoittoa, anabolisia steroideja tai kosmeettista kirurgiaa. Ja kun vielä vuosien itsensä kehittämisen jälkeenkin käteen jää vain tyhjä arpa, miltä veikkaat sen tuntuvan?
Edellä kuvatun vuoksi nämä miehiä neuvovat heput netissä ovatkin alkaneet käskeä pohtimaan, onko itsensä maksimiin kehittäminen vaivansa arvoista. Jos on numeroina ilmaistuna vaikkapa 5/10, mutta 5-10 vuoden työn tuloksena pystyisi nostamaan tasonsa lukemaan 7/10, kannattaako se? Tämä siksi, että naisten ylivoimainen enemmistö edelleenkin haluaa vain niitä kaikkein parhaimpia ysin tai kympin miehiä. Siinä pelissä ei riitä, että kuuluu vain miesten parhaaseen kolmannekseen (7/10).
Ja kaikkein tärkeintä: ei riitä, että miehet tekevät oman osansa. Myös naisten on tehtävä se oma osuutensa. Muuten ei tulosta synny.
Itseään voi kehittää myös monella muilla tavoilla, panostaa omaan henkiseen kasvuun, käytöstapoihin, elämänhallintaan, sosiaalisiin taitoihin jne. Tiedän vaikka kuinka monta miestä, jotka eivät välttämättä ole mitään maailman komeimpia miehiä, mutta ovat todella mukavaa seuraa ja saavat helposti naisia, koska heidän seurassaan on yksinkertaisesti miellyttävä olla. Yleensä sellaiset miehet, jotka lukevat paljon (tämä auttaa keskustelumaan monista eri asioista) ja muutenkin ovat intohimoisia elämän suhteet ovat niitä, joita ne naiset haluavat. Tuon lisäksi sitten terveelliset elämäntavat, hyvä hygienia, siisti pukeutuminen ja ulkoasu, mitkä aivan kuka tahansa pystyy saavuttamaan jos haluaa.
Tämä vaatii tietyn tasoista itsereflektiokykyä, että osaa tunnistaa ne omat heikkoutensa voidakseen lähteä kehittämään näitä. Jos kaikki sysätään aina naisen syyksi katsomatta peiliin tuskin se tilanne tulee tulevaisuudessakaan muuttumaan. Esim. tuo sosiaalisten taitojen puuttuminen on oikeasti todella yleistä. Menkää jonnekin kurssille, jossa tällaisia taitoja harjoitellaan tai katsokaa YouTubesta videoita missä opetetaan keskustelutaitoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mulla kyllä ole tuollaista harhakuvitelmaa. On todella harvinaista löytää ihminen, jonka kanssa kemiat kohtaa ja voisi kuvitella viettävänsä vuosikymmeniä. Vielä harvinaisempaa on se, että se ihminen, josta minä oon kiinnostunut, kiinnostuu takaisin. Melkein aina käy niin, että kun mä kiinnostun, niin se toinen ei ja toisin päin.
Jos siis löytyy joku kivan oloinen tyyppi, jonka kanssa kiinnostukset kohtaa, niin pidän kyllä kynsin hampain kiinni siitä. Mä en muutenkaan jaksa tapailla, kun yhtä ihmistä kerrallaan. Mun mielestä se ei ole reilua sitä toista kohtaan, että en antaisi hälle oikeaa mahista ja jakamatonta huomiotani. Tulis syyllinen olokin.
Miehillä taas ei yleisellä tasolla tunnu olevan samoja moraalisia ongelmia, vaan lentävät surutta kukasta kukkaan. Profiilit on tinderissä suhteen aloittamisen jälkeenkin. Kai heille sitten kelpaa sellainenkin nainen, joka ei ole loppuelämän kumppanimatskua tai loppupeleissä edes kovin kiinnostava. Kunhan on joku. Se on jotenkin surullista.
Vierailija kirjoitti:
Ei mulla kyllä ole tuollaista harhakuvitelmaa. On todella harvinaista löytää ihminen, jonka kanssa kemiat kohtaa ja voisi kuvitella viettävänsä vuosikymmeniä. Vielä harvinaisempaa on se, että se ihminen, josta minä oon kiinnostunut, kiinnostuu takaisin. Melkein aina käy niin, että kun mä kiinnostun, niin se toinen ei ja toisin päin.
Jos siis löytyy joku kivan oloinen tyyppi, jonka kanssa kiinnostukset kohtaa, niin pidän kyllä kynsin hampain kiinni siitä. Mä en muutenkaan jaksa tapailla, kun yhtä ihmistä kerrallaan. Mun mielestä se ei ole reilua sitä toista kohtaan, että en antaisi hälle oikeaa mahista ja jakamatonta huomiotani. Tulis syyllinen olokin.
Miehillä taas ei yleisellä tasolla tunnu olevan samoja moraalisia ongelmia, vaan lentävät surutta kukasta kukkaan. Profiilit on tinderissä suhteen aloittamisen jälkeenkin. Kai heille sitten kelpaa sellainenkin nainen, joka ei ole loppuelämän kumppanimatskua tai loppupeleissä edes kovin kiinnostava. Kunhan on joku. Se on jotenkin surullista.
Oletko joskus elämässäsi löytänyt sellaisen tyypin kenen kanssa kemiat kohtasi molemmin puolin, ja päädyitte yhteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En itse ainakaan ole ahneeksi heittäytynyt parisuhdemarkkinoilla. Kelpaa ensimmäinenkin jonka kanssa natsaa jutut. Että näin täällä...
T.kilttimies 40v
Hyvä jos sulla ei ole suuruudenhulluja kuvitelmia, mutta sen verran lisäisin tähän, että nainen kyllä aistii, jos mies ei ole hänestä aidosti kiinnostunut tai on liian epätoivoinen. Kukaan ei halua olla se, johon tyydytään, koska joku on vaan saatava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mulla kyllä ole tuollaista harhakuvitelmaa. On todella harvinaista löytää ihminen, jonka kanssa kemiat kohtaa ja voisi kuvitella viettävänsä vuosikymmeniä. Vielä harvinaisempaa on se, että se ihminen, josta minä oon kiinnostunut, kiinnostuu takaisin. Melkein aina käy niin, että kun mä kiinnostun, niin se toinen ei ja toisin päin.
Jos siis löytyy joku kivan oloinen tyyppi, jonka kanssa kiinnostukset kohtaa, niin pidän kyllä kynsin hampain kiinni siitä. Mä en muutenkaan jaksa tapailla, kun yhtä ihmistä kerrallaan. Mun mielestä se ei ole reilua sitä toista kohtaan, että en antaisi hälle oikeaa mahista ja jakamatonta huomiotani. Tulis syyllinen olokin.
Miehillä taas ei yleisellä tasolla tunnu olevan samoja moraalisia ongelmia, vaan lentävät surutta kukasta kukkaan. Profiilit on tinderissä suhteen aloittamisen jälkeenkin. Kai heille sitten kelpaa sellainenkin nainen, joka ei ole loppuelämän kumppanimatskua tai loppupeleissä edes kovin kiinnostava. Kunhan on joku. Se on jotenkin surullista.
Oletko joskus elämässäsi löytänyt sellaisen tyypin kenen kanssa kemiat kohtasi molemmin puolin, ja päädyitte yhteen?
Kyllä olen. Ensirakkaus oli jotain sellaista, joka tapahtuu luultavasti kerran elämässä. Valitettavasti oltiin liian nuoria ja sitä huumaa ei sitten kolmea vuotta kauempaa kestänyt. Sen jälkeen olen kyllä löytänyt useita kumppaneita, joiden kanssa ei kuitenkaan ole sitten sitä loppuelämän suhdetta muodostunut.
Jason Momoat kelpaa. Ei muut. Mitä te oikein odotatte? Eikö tämä nyt ole ihan selvää. Turhaan te siellä tinderissä yritätte.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mulla kyllä ole tuollaista harhakuvitelmaa. On todella harvinaista löytää ihminen, jonka kanssa kemiat kohtaa ja voisi kuvitella viettävänsä vuosikymmeniä. Vielä harvinaisempaa on se, että se ihminen, josta minä oon kiinnostunut, kiinnostuu takaisin. Melkein aina käy niin, että kun mä kiinnostun, niin se toinen ei ja toisin päin.
Jos siis löytyy joku kivan oloinen tyyppi, jonka kanssa kiinnostukset kohtaa, niin pidän kyllä kynsin hampain kiinni siitä. Mä en muutenkaan jaksa tapailla, kun yhtä ihmistä kerrallaan. Mun mielestä se ei ole reilua sitä toista kohtaan, että en antaisi hälle oikeaa mahista ja jakamatonta huomiotani. Tulis syyllinen olokin.
Miehillä taas ei yleisellä tasolla tunnu olevan samoja moraalisia ongelmia, vaan lentävät surutta kukasta kukkaan. Profiilit on tinderissä suhteen aloittamisen jälkeenkin. Kai heille sitten kelpaa sellainenkin nainen, joka ei ole loppuelämän kumppanimatskua tai loppupeleissä edes kovin kiinnostava. Kunhan on joku. Se on jotenkin surullista.
Oletko joskus elämässäsi löytänyt sellaisen tyypin kenen kanssa kemiat kohtasi molemmin puolin, ja päädyitte yhteen?
Kyllä olen. Ensirakkaus oli jotain sellaista, joka tapahtuu luultavasti kerran elämässä. Valitettavasti oltiin liian nuoria ja sitä huumaa ei sitten kolmea vuotta kauempaa kestänyt. Sen jälkeen olen kyllä löytänyt useita kumppaneita, joiden kanssa ei kuitenkaan ole sitten sitä loppuelämän suhdetta muodostunut.
Ok. Näistä suhteistasi, jos saa udella: Kumman puolelta se suhteen alussa koettu voimakas kemia on hävinnyt ensin, eli onko nämä miehet menettäneet kiinnostuksensa sinuun, vai sinä heihin? Vai onko mennyt vaihtelevasti että välillä sinä, välillä se mies?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mulla kyllä ole tuollaista harhakuvitelmaa. On todella harvinaista löytää ihminen, jonka kanssa kemiat kohtaa ja voisi kuvitella viettävänsä vuosikymmeniä. Vielä harvinaisempaa on se, että se ihminen, josta minä oon kiinnostunut, kiinnostuu takaisin. Melkein aina käy niin, että kun mä kiinnostun, niin se toinen ei ja toisin päin.
Jos siis löytyy joku kivan oloinen tyyppi, jonka kanssa kiinnostukset kohtaa, niin pidän kyllä kynsin hampain kiinni siitä. Mä en muutenkaan jaksa tapailla, kun yhtä ihmistä kerrallaan. Mun mielestä se ei ole reilua sitä toista kohtaan, että en antaisi hälle oikeaa mahista ja jakamatonta huomiotani. Tulis syyllinen olokin.
Miehillä taas ei yleisellä tasolla tunnu olevan samoja moraalisia ongelmia, vaan lentävät surutta kukasta kukkaan. Profiilit on tinderissä suhteen aloittamisen jälkeenkin. Kai heille sitten kelpaa sellainenkin nainen, joka ei ole loppuelämän kumppanimatskua tai loppupeleissä edes kovin kiinnostava. Kunhan on joku. Se on jotenkin surullista.
Oletko joskus elämässäsi löytänyt sellaisen tyypin kenen kanssa kemiat kohtasi molemmin puolin, ja päädyitte yhteen?
Kyllä olen. Ensirakkaus oli jotain sellaista, joka tapahtuu luultavasti kerran elämässä. Valitettavasti oltiin liian nuoria ja sitä huumaa ei sitten kolmea vuotta kauempaa kestänyt. Sen jälkeen olen kyllä löytänyt useita kumppaneita, joiden kanssa ei kuitenkaan ole sitten sitä loppuelämän suhdetta muodostunut.
Ok. Näistä suhteistasi, jos saa udella: Kumman puolelta se suhteen alussa koettu voimakas kemia on hävinnyt ensin, eli onko nämä miehet menettäneet kiinnostuksensa sinuun, vai sinä heihin? Vai onko mennyt vaihtelevasti että välillä sinä, välillä se mies?
Kiinnostus ei ole varmaan minnekään kadonnut, vaan suhteen edetessä on tullut esiin seikkoja, joiden takia pidemmän päälle juttu ei olisi toiminut. Esim erilaiset toiveet asuinpaikasta tai perheestä, parissa tapauksessa uskottomuus miehen puolelta, joka tietenkin tappaa kyllä kiinnostuksen. Nuo pettävät tapaukset ovat sitten vuosia haikailleet mun perään, joka on aika kummallista. Miksi pitää pettää, jos kerran olen niin ihana? Ei ymmärrä.
Miksi haluat tietää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mulla kyllä ole tuollaista harhakuvitelmaa. On todella harvinaista löytää ihminen, jonka kanssa kemiat kohtaa ja voisi kuvitella viettävänsä vuosikymmeniä. Vielä harvinaisempaa on se, että se ihminen, josta minä oon kiinnostunut, kiinnostuu takaisin. Melkein aina käy niin, että kun mä kiinnostun, niin se toinen ei ja toisin päin.
Jos siis löytyy joku kivan oloinen tyyppi, jonka kanssa kiinnostukset kohtaa, niin pidän kyllä kynsin hampain kiinni siitä. Mä en muutenkaan jaksa tapailla, kun yhtä ihmistä kerrallaan. Mun mielestä se ei ole reilua sitä toista kohtaan, että en antaisi hälle oikeaa mahista ja jakamatonta huomiotani. Tulis syyllinen olokin.
Miehillä taas ei yleisellä tasolla tunnu olevan samoja moraalisia ongelmia, vaan lentävät surutta kukasta kukkaan. Profiilit on tinderissä suhteen aloittamisen jälkeenkin. Kai heille sitten kelpaa sellainenkin nainen, joka ei ole loppuelämän kumppanimatskua tai loppupeleissä edes kovin kiinnostava. Kunhan on joku. Se on jotenkin surullista.
Oletko joskus elämässäsi löytänyt sellaisen tyypin kenen kanssa kemiat kohtasi molemmin puolin, ja päädyitte yhteen?
Kyllä olen. Ensirakkaus oli jotain sellaista, joka tapahtuu luultavasti kerran elämässä. Valitettavasti oltiin liian nuoria ja sitä huumaa ei sitten kolmea vuotta kauempaa kestänyt. Sen jälkeen olen kyllä löytänyt useita kumppaneita, joiden kanssa ei kuitenkaan ole sitten sitä loppuelämän suhdetta muodostunut.
Ok. Näistä suhteistasi, jos saa udella: Kumman puolelta se suhteen alussa koettu voimakas kemia on hävinnyt ensin, eli onko nämä miehet menettäneet kiinnostuksensa sinuun, vai sinä heihin? Vai onko mennyt vaihtelevasti että välillä sinä, välillä se mies?
Kiinnostus ei ole varmaan minnekään kadonnut, vaan suhteen edetessä on tullut esiin seikkoja, joiden takia pidemmän päälle juttu ei olisi toiminut. Esim erilaiset toiveet asuinpaikasta tai perheestä, parissa tapauksessa uskottomuus miehen puolelta, joka tietenkin tappaa kyllä kiinnostuksen. Nuo pettävät tapaukset ovat sitten vuosia haikailleet mun perään, joka on aika kummallista. Miksi pitää pettää, jos kerran olen niin ihana? Ei ymmärrä.
Miksi haluat tietää?
Halusin tietää, koska:
En ole itse koskaan ollut suhteessa, jossa molemmat osapuolet ovat samalla intensiivisyydellä kokeneet kemiaa toista kohtaan.
Olen ollut suhteessa jossa minä olin ihan hulluna siihen naiseen, ja olen ollut suhteessa jossa se nainen oli aivan hulluna minuun. Mutta en ole koskaan ollut suhteessa, jossa molemmat olisimme olleet hulluina toisiimme. Eli kaikissa suhteissani "toinen on tykännyt enemmän kuin toinen".
Sinulla oli erilaista elämänkokemusta kuin minulla, joten olin kiinnostunut tietämään lisää 🙂
Alue: Aihe vapaa
Se että saat jonkun ex-stripparin lähtemään mukaasi taloudellisen turvan toivossa ei ole mikään meriitti. Milloin te miehet suostutte ymmärtämään seurustelun perustuvan muullekin kuin rahalle?