Olen mies ja asunut 14 eri naisen kanssa yhdessä. Naiset ovat nykyään erilaisia..

Ap on sellainen mies jonka kanssa mä en todellakaan suhdetta haluaisi. Panona voisin käyttää jos taitoja olisi. Jos joku on ollut avoliitossa 14 kertaa, niin ei ole silloin parisuhteeseen sopiva ihminen. Nytkin tapailee kahta naista yhtä aikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen nainen ja asun vasta toisen miehen kanssa yhdessä. Ensimmäinen avoliitto kesti kymmenen vuotta ja kariutui siihen että mies ei halunnutkaan lapsia, vaikka muuta sanoikin aluksi. Muutakin ongelmaa suhteessa oli, mutta lapsiasia oli se viimeinen naula arkkuun.

Nyt toisen miehen kanssa asun joka on aviomieheni ja jonka kanssa meillä on lapsia. Suhdetta ihan muodostaessa ja seurustelun alkaessa oli selvää tuleva avioliitto ja lapset ja mitkä on yhteiset tavoitteet elämässä.

Itse en todellakaan ajelehdi vain suhteisiin tai avoliittoon kenenkään kanssa vaan kyse on harkitusta päätöksestä ja sitoutumisesta, jota ei kevyin perustein tehdä. Sitten kun sitoudutaan niin sitoudutaan kunnolla ja nähdään vaivaa suhteen eteen ja panostetaan.

Seksi ja irtosuhteet ovat täysin eri asia kun parisuhde, vaikkei itsellä useita irtosuhteita ole ollutkaan, sillä irtosuhteissa ollaan rehellisiä siitä että toiseen ja tilanteeseen ei panosteta. Tuollainen sarja-avokki taas saa uuden kumppanin luulemaan että suhteeseen ja häneen panostetaan, vaikka aina onkin jalka oven välissä. Tällöin ei olla rehellisiä itselle eikä toiselle. Sen vuoksi itsekin laittaisin 14 avoliiton miehen ongelmajätteeseen. Samoin kun esimerkiksi 10 avioliiton miehen. 100 tai 1000 eri seksikumppanin mies taas voisi olla potentiaalinen kumppani jos näyttöä on myös siitä että on välissä sitoutunut myös ja ollut uskollinen.

Entäs jos se 14 avosuhteen mies onkin se jota on vedetty höplästä? Itse on panostanut mutta naiset vieneet kuin litran mittaa, käyttäneet hyväksi ja sitten hylänneet?

Sen takia juuri ei sitouduta avoliittoon, kun halutaan ensin tietää, että toinenkin osapuoli on suhteessa vakavissaan. Jos oma puolisoni olisi alle vuoden tai edes kahden tuntemisella alkanut ehdotella minulle yhteen muuttamista niin olisin perääntynyt. Ensimmäiset pari vuotta ovat alkuhuumaa, vasta niiden jälkeen hurjimmat hormonimyrskyt alkavat laantua ja näkee, millainen toinen on oikeasti.

Peräkamaripoika olet eikä sinulla ikinä ole ollut naista.

Eli sulle rakkaus on yhdessä tekemistä? Ok, tehkää sitten yhdessä vaikka mitä, silloinhan on ihan sama kuka siinä on ja tuosta määrästä naisia päätellen onkin. Hyvää jatkoa maalliselle matkalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen nainen ja asun vasta toisen miehen kanssa yhdessä. Ensimmäinen avoliitto kesti kymmenen vuotta ja kariutui siihen että mies ei halunnutkaan lapsia, vaikka muuta sanoikin aluksi. Muutakin ongelmaa suhteessa oli, mutta lapsiasia oli se viimeinen naula arkkuun.

Nyt toisen miehen kanssa asun joka on aviomieheni ja jonka kanssa meillä on lapsia. Suhdetta ihan muodostaessa ja seurustelun alkaessa oli selvää tuleva avioliitto ja lapset ja mitkä on yhteiset tavoitteet elämässä.

Itse en todellakaan ajelehdi vain suhteisiin tai avoliittoon kenenkään kanssa vaan kyse on harkitusta päätöksestä ja sitoutumisesta, jota ei kevyin perustein tehdä. Sitten kun sitoudutaan niin sitoudutaan kunnolla ja nähdään vaivaa suhteen eteen ja panostetaan.

Seksi ja irtosuhteet ovat täysin eri asia kun parisuhde, vaikkei itsellä useita irtosuhteita ole ollutkaan, sillä irtosuhteissa ollaan rehellisiä siitä että toiseen ja tilanteeseen ei panosteta. Tuollainen sarja-avokki taas saa uuden kumppanin luulemaan että suhteeseen ja häneen panostetaan, vaikka aina onkin jalka oven välissä. Tällöin ei olla rehellisiä itselle eikä toiselle. Sen vuoksi itsekin laittaisin 14 avoliiton miehen ongelmajätteeseen. Samoin kun esimerkiksi 10 avioliiton miehen. 100 tai 1000 eri seksikumppanin mies taas voisi olla potentiaalinen kumppani jos näyttöä on myös siitä että on välissä sitoutunut myös ja ollut uskollinen.

Entäs jos se 14 avosuhteen mies onkin se jota on vedetty höplästä? Itse on panostanut mutta naiset vieneet kuin litran mittaa, käyttäneet hyväksi ja sitten hylänneet?

Kerran voi mokata tai jopa kahdesti tai kolmestu, mutta jos on 14 kertaa saman mokan tehnyt, ettei ole osannut ottaa tarpeeksi rauhassa - tutustua - ja sen jälkeen vasta muuttaa yhteen kun on varma toisen aikomuksista ja omistaan, niin kyllä se jo omaan piikkiin menee. Kuitenkin jos taustalla on yksi kahdenkymmenenkin vuoden suhde (esimerkiksi ikävuodet 20-40v) niin tämän jälkeen olisi vielä 13 avoliittoa laitettavissa joihinkin vuosiin. Ja jos avoliittojen väleissä on ollut vaikka niinkin lyhyt aika kun vuosi (eron jälkeen 6kk sinkkuna/toipumista ja 6kk tutustumista ennen yhteenmuuttoa) ja trolli olisi 70v niin nämä avoliitot olisivat kestäneen keskimäärin vuoden verran jokainen. Kyllähän tämä jo patologista toimintaa olisi.

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäinen olet, ap? Aika erikoiselta kuulostaa tuo sinun meininkisi, jos olet omien sanojesi mukaan (suora lainaus kirjoitusvirheineen) "asunut elämäni aikana yhdessä naisten kanssa erimittaisissa suhteissa aina puolesta vuodesta lähes kaksikymmentä vuotta kestäneissä suhteista."

Montako noita lähes kaksikymmentä vuotta kestänyttä suhdetta sinun elämääsi on mahtunut tähän mennessä? Jos niitä on kaksikin, niin olet aika vauhdilla vaihtanut lyhyemmissä suhteissa naista ja nimenomaan puhuit asumisesta heidän kanssaan. Vai pyörititkö pitkissäkin suhteissa naisia yhtä aikaa? Vai oletko lähemmäs 90-vuotias, kenties?

Outo yhtälö kyllä, taidat olla aika tuuliviiri. Kuulostaa siltä, että olet vähän käynyt majailemassa vaan noiden naisten luona, sanoisinko jopa "loisimassa".

Ehkä vika onkin sinussa?

Se 20 vuotta on asuttu äidin kanssa. Tyyppi luultavasti loisii tapaamiensa naisten nurkissa ja saa ilmaisen ylläpidon.

Arvostan enemmän miestä joka pitää yhden naisen tyytyväisenä 20 vuotta, kuin sellaista joka tyydyttää vuodessa 20 naista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet ollut avoliitossa 14 eri naisen kanssa??!! Ensitreffeiltä suoraan saman katon alle?

Niin ja toisessa viestissä sano että suhteet ovat alkaneet lähes aina sinkkuna eli välillä ollaan muutettu toisen naisen luota suoraan toisen naisen luokse 😂

No täytyy myöntää, että näinkin on muutamasti käynyt. Tunnustan että olen muuttanut jokus seuraavan naisen luo samoin tein ja usein on käynyt myös niinkin, että seuraava on kohta muuttanut minun luo.

Mutta yhtä kaikki, eivät nämä nämä kaikki ole olleet rakkaustarinoita menestyselokuvien käsikirjoituksiksi. En ole sellaista suhdetta koskaan edes odottanut, joka olisi kaikilla tavoilla täydellinen.

Edellisestä olen juuri eronnut, koska muutan työn vuoksi toiselle puolelle Suomea. Suuri osa näistä kumppaneista on ollut mun työkavereita tai ennestään muuten tuttuja.

Kirjoitin avauksen siksi, että maailma on tältä osin muuttunut. Parisuhde, sinkkuna eläminen tai jokin muu välimuoto on yleisesti täysin hyväksyttävää. Eikö se ole jokaisen pariskunnan oma valinta miten haluaa arkensa ratkaista? Minulle sopii tämä malli.

Parisuhteessakin voi olla ongelmia. Joku notkuu ravintoloissa, toinen Tinderissä ja kolmas nilittää jossain vaikka koiralleen yksinäisyyttään.

Jos jossain vaiheessa asetun aloilleni jostakin syystä, niin mielenkiinnolla odotan mitä se sitten tuokaan tullessaan. Minun mielestä parisuhde on paras tapa elää, vaikka hiukan epätäydellisemmäskin.. Mutta huonosta suhteesta pääsee aina pois.

Mutta jos ei ole mitään yhteistä tai millään tavalla samoja arvoja tai asenteita joita jakaa, niin ei silloin myöskään kannata mennä yhteen. Ennen se hetki jota elettiin, oli se mitä juuri sillä hetkellä kykeni havainnoimaan. Nyt pitäisi elää jotain tulevaa, hypoteettista ja jakaa siitä satumaisia kuvia ja fiboja someen. Aivan kuin olisimme oman elämämme avatareja jossain roolipelissä.

Totesin avauksessa, että maailma on muutunut, minäkin varmaan. Mutta isossa kuvassa harva kykenee sen huomaaman.

-AP-

Mikähän tämmöinen työ on? Yksi asia mikä tulee päällimmäisenä mieleen, on että olet huumeiden käyttäjä ja seilaat kaltaistesi naisten nurkissa nukkumassa. Narkomaanit viettävät hyvin liikkuvaa elämää. Tekstikin on yhtä haihattelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täsmennän nyt vielä sen verran, että minulla ei ole ollut mitään somealustoja käytössä parinvalinnassa ja olen luonteeltani introvertti. En ole koskaan erityisesti lähestynyt ketään naista vaan lähes aina suhde on alkanut sinkkuna ja nainen on ollut se aloitteelinen osapuoli.

Tämän kirjoituksen tarkoituksena on keskustella siitä, mitä odotuksia some on asettanut nimenomaan naisille ja miten he sen kokevat. En ole nilittämässä naisista, koska ei heissä ole mitään vikaa.

Toivon mukaan seuraavakin parisuhde mihin olen varmaankin jollain aikavälillä ajatumassa, olisi taas molempia osapuolia kunnioittava. Olen juuri muuttanut työn vuoksi uudelle paikkakunnalle.

-AP-

Naiset ovat kuin miehet: heillä on hyvin erilaisia ajatuksia ja odotuksia parisuhteista ja vapaa-ajasta. Naisten odotukset ovat varmaan kasvaneet entisestä. Se on vain hyvä asia.

Naisilla on aikaisempaa kovemmat odotukset, mutta vähemmän tarjottavaa. He ovat aikaisempaa lihavampia, itsekkäämpiä, ja vähemmän mukavia.

Naiseen ei kannata sitoutua täysin. Muuten päätyy käveleväksi työkalupakiksi joka raataa perheen ja naisen eteen, mutta kun nainen haluaa taas "elää itselleen", lopputuloksena on vain rikki mennyt selkä ja elämän tarkoituksen puuttuminen. Tämän virheen on moni mies tehnyt; he ajattelivat tulevaisuuden naisen kanssa, mutta nainen oli saanut miehestä haluamansa (lapset, perhevaihe elämässä) ja nyt oli uuden elämänvaiheen aika.

Nainen on opportunisti joka hyppää sinne missä ruoho on vihreämpää. Nainen ei ole rakentaja, kuten mies.

Vaikka naiset valittavat perhemiehistä jotka panostavat itseensä, se juurikin kannattaa. Kannattaa panostaa omaan varallisuuteen josta vaimo ei saa 50%, ulkonäköön, kuntoon, harrastuksiin, kavereihin, jne. Silloin on hyvissä asemissa kun on eron aika.

Sellainen satu palstapeikolla tällä kertaa. Hyvin näkee, että tuolla ei ole mitään kokemusta parisuhteista.

Vaikkei olisi, niin yli puolet avioliitoista päättyy avioeroon, ja 70-80% tapauksessa naisen aloitteesta. Kun mukaan otetaan parisuhteet, prosentti lienee lähempänä 90%.

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen nainen ja asun vasta toisen miehen kanssa yhdessä. Ensimmäinen avoliitto kesti kymmenen vuotta ja kariutui siihen että mies ei halunnutkaan lapsia, vaikka muuta sanoikin aluksi. Muutakin ongelmaa suhteessa oli, mutta lapsiasia oli se viimeinen naula arkkuun.

Nyt toisen miehen kanssa asun joka on aviomieheni ja jonka kanssa meillä on lapsia. Suhdetta ihan muodostaessa ja seurustelun alkaessa oli selvää tuleva avioliitto ja lapset ja mitkä on yhteiset tavoitteet elämässä.

Itse en todellakaan ajelehdi vain suhteisiin tai avoliittoon kenenkään kanssa vaan kyse on harkitusta päätöksestä ja sitoutumisesta, jota ei kevyin perustein tehdä. Sitten kun sitoudutaan niin sitoudutaan kunnolla ja nähdään vaivaa suhteen eteen ja panostetaan.

Seksi ja irtosuhteet ovat täysin eri asia kun parisuhde, vaikkei itsellä useita irtosuhteita ole ollutkaan, sillä irtosuhteissa ollaan rehellisiä siitä että toiseen ja tilanteeseen ei panosteta. Tuollainen sarja-avokki taas saa uuden kumppanin luulemaan että suhteeseen ja häneen panostetaan, vaikka aina onkin jalka oven välissä. Tällöin ei olla rehellisiä itselle eikä toiselle. Sen vuoksi itsekin laittaisin 14 avoliiton miehen ongelmajätteeseen. Samoin kun esimerkiksi 10 avioliiton miehen. 100 tai 1000 eri seksikumppanin mies taas voisi olla potentiaalinen kumppani jos näyttöä on myös siitä että on välissä sitoutunut myös ja ollut uskollinen.

Entäs jos se 14 avosuhteen mies onkin se jota on vedetty höplästä? Itse on panostanut mutta naiset vieneet kuin litran mittaa, käyttäneet hyväksi ja sitten hylänneet?

Sitten ei ota opikseen eikä kehity. Ei jatkoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täsmennän nyt vielä sen verran, että minulla ei ole ollut mitään somealustoja käytössä parinvalinnassa ja olen luonteeltani introvertti. En ole koskaan erityisesti lähestynyt ketään naista vaan lähes aina suhde on alkanut sinkkuna ja nainen on ollut se aloitteelinen osapuoli.

Tämän kirjoituksen tarkoituksena on keskustella siitä, mitä odotuksia some on asettanut nimenomaan naisille ja miten he sen kokevat. En ole nilittämässä naisista, koska ei heissä ole mitään vikaa.

Toivon mukaan seuraavakin parisuhde mihin olen varmaankin jollain aikavälillä ajatumassa, olisi taas molempia osapuolia kunnioittava. Olen juuri muuttanut työn vuoksi uudelle paikkakunnalle.

-AP-

Naiset ovat kuin miehet: heillä on hyvin erilaisia ajatuksia ja odotuksia parisuhteista ja vapaa-ajasta. Naisten odotukset ovat varmaan kasvaneet entisestä. Se on vain hyvä asia.

Naisilla on aikaisempaa kovemmat odotukset, mutta vähemmän tarjottavaa. He ovat aikaisempaa lihavampia, itsekkäämpiä, ja vähemmän mukavia.

Naiseen ei kannata sitoutua täysin. Muuten päätyy käveleväksi työkalupakiksi joka raataa perheen ja naisen eteen, mutta kun nainen haluaa taas "elää itselleen", lopputuloksena on vain rikki mennyt selkä ja elämän tarkoituksen puuttuminen. Tämän virheen on moni mies tehnyt; he ajattelivat tulevaisuuden naisen kanssa, mutta nainen oli saanut miehestä haluamansa (lapset, perhevaihe elämässä) ja nyt oli uuden elämänvaiheen aika.

Nainen on opportunisti joka hyppää sinne missä ruoho on vihreämpää. Nainen ei ole rakentaja, kuten mies.

Vaikka naiset valittavat perhemiehistä jotka panostavat itseensä, se juurikin kannattaa. Kannattaa panostaa omaan varallisuuteen josta vaimo ei saa 50%, ulkonäköön, kuntoon, harrastuksiin, kavereihin, jne. Silloin on hyvissä asemissa kun on eron aika.

Sellainen satu palstapeikolla tällä kertaa. Hyvin näkee, että tuolla ei ole mitään kokemusta parisuhteista.

Vaikkei olisi, niin yli puolet avioliitoista päättyy avioeroon, ja 70-80% tapauksessa naisen aloitteesta. Kun mukaan otetaan parisuhteet, prosentti lienee lähempänä 90%.

 

Tuo johtuu vain siitä, että miehet eivät saa edes eroa laitettua vireille vaikka haluavat erota vaan jättävät senkin vaimon tehtäväksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen nainen ja asun vasta toisen miehen kanssa yhdessä. Ensimmäinen avoliitto kesti kymmenen vuotta ja kariutui siihen että mies ei halunnutkaan lapsia, vaikka muuta sanoikin aluksi. Muutakin ongelmaa suhteessa oli, mutta lapsiasia oli se viimeinen naula arkkuun.

Nyt toisen miehen kanssa asun joka on aviomieheni ja jonka kanssa meillä on lapsia. Suhdetta ihan muodostaessa ja seurustelun alkaessa oli selvää tuleva avioliitto ja lapset ja mitkä on yhteiset tavoitteet elämässä.

Itse en todellakaan ajelehdi vain suhteisiin tai avoliittoon kenenkään kanssa vaan kyse on harkitusta päätöksestä ja sitoutumisesta, jota ei kevyin perustein tehdä. Sitten kun sitoudutaan niin sitoudutaan kunnolla ja nähdään vaivaa suhteen eteen ja panostetaan.

Seksi ja irtosuhteet ovat täysin eri asia kun parisuhde, vaikkei itsellä useita irtosuhteita ole ollutkaan, sillä irtosuhteissa ollaan rehellisiä siitä että toiseen ja tilanteeseen ei panosteta. Tuollainen sarja-avokki taas saa uuden kumppanin luulemaan että suhteeseen ja häneen panostetaan, vaikka aina onkin jalka oven välissä. Tällöin ei olla rehellisiä itselle eikä toiselle. Sen vuoksi itsekin laittaisin 14 avoliiton miehen ongelmajätteeseen. Samoin kun esimerkiksi 10 avioliiton miehen. 100 tai 1000 eri seksikumppanin mies taas voisi olla potentiaalinen kumppani jos näyttöä on myös siitä että on välissä sitoutunut myös ja ollut uskollinen.

Entäs jos se 14 avosuhteen mies onkin se jota on vedetty höplästä? Itse on panostanut mutta naiset vieneet kuin litran mittaa, käyttäneet hyväksi ja sitten hylänneet?

Tuollaisen miehen pitäisi olla edunvalvonnassa.

Vierailija kirjoitti:

Miten joku ehtii keski-ikään mennessä asua 14 naisen kanssa. Ilmeisesti yhteenmuutto muutaman viikon tuntemisen jälkeen. Tarkoituksena varmaan elinkustannusten minimointi.

Mulla on sellainen tilanne, että pitäisi nyt päättää muutanko vastakkaisen sukupuolen kanssa yhteen vai asutaanko edelleen omissa kämpissä ja välillä yöt lusikassa.

Tätä on kestänyt nyt liian kauan ja yhteen muuttaminen alkaa jo ahdistaa. Haluaisin asua yhdessä hänen kanssaan, mutta tässä iässä sitä on jo niin ärsyttävän mukavuuden haluinen että mielellään nipsii vain rusinoita pullasta.

Tuo, että joku osaa tehdä sponttaaneja päätöksiä ja osaa hypätä uuteen suhteeseen on tavallaan kadehdittavaa, kun itse tässä jahkaan. Ei suhde voi kehittyä tällä tavalla kuin minulla ja koen että aikaikkuna on mennyt minultaa umpeen. Tiedän myöhemmin harmittavan jollen nyt suostu yhteiseloon. Tässä menee jo uskottavuus molemmilta. Tämä on vaikeampaa kuin sopivan viinin valitseminen kaurapuurolle.