Lue keskustelun säännöt.
Aatelkaa että entisajan köyhillä oli talo, oma sauna ja oma perunamaa
Kommentit (223)
Sosialidemokratiasaastan mädättämä yhteiskunta verottaa nekin pois. Ensin tuli katumaksu ja kunnat asfaltoi kiireellä joka ikisen ladun että saisi verottaa enemmän. Katumaksu muutettiin kiinteistöveroksi, josta siis sdp-läisessä maassa päästä koskaan eroon. Kertooko jotain esimerkiksi Kokoomuksen asemoitumisesta? Onko Kokoomus SDP:n haarakonttori? Jos on, niin mikäs lafka se Kepu on, SDP:n pääkonttorin aula? Yksikään puolue, ei edes PS halua tai voi supistaa julkista sektoria, koska ne koulut, syöpähoidot, tiet, Yle jne. Mitäs tekemistä niillä on verorasituksen kanssa? Palvelut ovat palveluita ja verotus on verotus. Leikataanpa verorasitus puoleen ja katsotaan mitä todella tarvitaan. Julkinen sektori on asetettava kokemaan niukkuutta. Tämän tarpeen osoittaa jo uutisissa ollut hyvinvointialueiden ylimmän virkakunnan kokouspalkkiot. Järkevä tai oikeammin ainut oikea ratkaisu olisi leikata hyvinvointialueiden rahoitusta ja keventää esim kiinteistöveroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin oli. Meilläkin oli molemmat vanhemmat kotona ja oli 50 neliön mökki, jossa asuttiin. Tonttia oli 3 hehtaaria.
Nykyään köyhä pääsee fyysisesti helpommalla mutta henkisesti on tiukilla. Asutaan pienessä asunnossa neukkokuutiossa. Rahat tulee Kelalta ja niiden kanssa on usein vääntöä. Orjuus on arkipäiväistä.
Köyhillä maalaisilla oli, ei kaupunkilaisilla. Kaupunkilaiset asui tosi ahtaasti. Joku 40-50 neliöö joissa vanhemmat ja 4-7 lasta. Pistähän paremmaksi. Ei ollu kelaa ym. En jaksa nyt tarkistaa tänne öyhötyslinjalle mutta kouluruokailut, kela työttömyyskorvaukset yms on alkaneet sieltää jostain 60-luvulta. Ja maaseutu on ollu täynnä köyhiä iät ajat, samoin kouluttamattomat naiset joille ei kertyny eläkettä, tosin niitä on kaupungeissakin vielä jotka saa vaan takuueläkkeen. Kannattaa mennä sinne maalle, varmaan aika moni vois maksaa johonkin joukkorahoitushommaan jossa kaupunkilainen vois kokeilla suo kuokka jussi meiningillä montako päivää pärjäis? Onhan nää selviytyjät ym tositeeveet, kait ne siellä jonku viikon on, apuna lääkärit ja ruokarekat, se ykskin sairastu parissa päivässä kun ei saanut gourmet ruokaa ja hotellitason olosuhteita.
Vierailija kirjoitti:
Köyhillä maalaisilla oli, ei kaupunkilaisilla. Kaupunkilaiset asui tosi ahtaasti. Joku 40-50 neliöö joissa vanhemmat ja 4-7 lasta. Pistähän paremmaksi. Ei ollu kelaa ym. En jaksa nyt tarkistaa tänne öyhötyslinjalle mutta kouluruokailut, kela työttömyyskorvaukset yms on alkaneet sieltää jostain 60-luvulta. Ja maaseutu on ollu täynnä köyhiä iät ajat, samoin kouluttamattomat naiset joille ei kertyny eläkettä, tosin niitä on kaupungeissakin vielä jotka saa vaan takuueläkkeen. Kannattaa mennä sinne maalle, varmaan aika moni vois maksaa johonkin joukkorahoitushommaan jossa kaupunkilainen vois kokeilla suo kuokka jussi meiningillä montako päivää pärjäis? Onhan nää selviytyjät ym tositeeveet, kait ne siellä jonku viikon on, apuna lääkärit ja ruokarekat, se ykskin sairastu parissa päivässä kun ei saanut gourmet ruokaa ja hotellitason olosuhteita.
Kaupungeissa köyhillä ei ollut 40 neliötä. Tavallinen asumus oli hellahuone, noin 20 neliötä. Siinä asui koko suurperhe.
Maalla moni köyhä asui savupirteissä ja maakuopissa vielä 1900-luvulle saakka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entisajan köyhillä? Minkä entisajan köyhillä näin oli? Aikanaan oli loisia, huutolaisia tms. joilla ei todellakaan ollut mitään. Samoin köyhäintaloja jossa oli yhteismajoitus jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isoisäni oli torppari. Edellunen torppari oli saanut lähdöt kun teki avioliiton ulkopuolisen lapsen. Näkyy torpan kirjoista jousta on saatu kopio "isosta talosta " vai oliko peräti kirkonkirjoissakin.
Vielä 50-luvulla, torpan omat maat olivat kivisiä peltoja, lehmät olivat kesän sen ison talon metsässä, tehtiin lehmistä x-määrä miestyöpäiviä ja x-määrä naistyöpäiviä. Äiti ja teini-ikäiset sisareni kävivät pyykkiä pesemässä, suursiivoa tekemässä, perunan nostossa.
Jos kuvailidin millaista elämä vielä 50- luvun alussa oli entisessä torpassa ei sitä kukaan uskoisi, pilkkaisi vaan ja luulisi tarinaksi.
Eikö torpat lakkautettu 1900-luvun alussa? Venäjällä oli maaorjuus, joka oli karua.
Mutta ehkä oli sovittu lunastaa torppa työllä. Sitähän sitten saattoi riittää 50-luvulle asti. Vai hankkiko perhe lisätienestejä entisessä kantatalossaan?
Ei. Kyllä vaari oli maksanut tiluksensa isolle talolle ja isä hänelle sitten ostaessaa tilan omiin nimiisä. Kauppakirjat on hallussani koska tila on nyt minulla.
Kyse ei ollut ansiosta vaan nk. Taksvärkistä. Työllä maksettiin se että lehmät saivat laiduntaa kesällä siellä naapurin metsässä.
50-luvulla lehmät laiduntivat vielä metsissä, nykyisin pelloilla. Silloin kasvoi metsämansikatkin metsäkallioilla kun karja piti heinäkasvullisuuden kurissa.Isä hankki lisäansioita kirvesmiehenä ja hevosen kanssa tukinajossa.
Torpat lunastettiin omiksi jo 1920-luvulla, ei niistä enää 50-luvulla mitään naisten- ja miestenpäiviä tehty, tuo on pelkkää hupapuhetta. Naapurin metsässä laiduntaminenkin tuntuu aika oudolta, kun ottaa huomioon, että laidun piti aidata eikä se ollut mikään halpa asia. Kunhan omaksi iloksesi kerrot meille juttuja sääliä kerjäten.
Kuule ny, tiedän todella hyvin. Olihan siellä tietysti aitoja mutta samassa metsässä kävi sen ison talon lehmät ja meidän 5 lehmää. Toisen naapurin 7-8 lehmää.
Mökkimme oli siinä rajalla, n. 300 m siihen naaourin metsään jonne lehmät laskettiin. Siis meidän alueella oli risu tai piikkilanka, samoin tietysti sen alueen rajoilla minne lehmät eivät saaneet mennä.
Hevosellamme oli oma haka omassa metsässä, samoin lampailla omansa.
Monet kerrat hain lehmiä sieltä metsästä alakoululaisena jos eivät viiden -kuuden maissa tulleet siihen rajalle josta ne päästettiin navetan viereen lypsyhakaan yöpymään.
On kyllä kumma kun kirjoja lukeneet nuoret yrittävät kumota tosielämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isoisäni oli torppari. Edellunen torppari oli saanut lähdöt kun teki avioliiton ulkopuolisen lapsen. Näkyy torpan kirjoista jousta on saatu kopio "isosta talosta " vai oliko peräti kirkonkirjoissakin.
Vielä 50-luvulla, torpan omat maat olivat kivisiä peltoja, lehmät olivat kesän sen ison talon metsässä, tehtiin lehmistä x-määrä miestyöpäiviä ja x-määrä naistyöpäiviä. Äiti ja teini-ikäiset sisareni kävivät pyykkiä pesemässä, suursiivoa tekemässä, perunan nostossa.
Jos kuvailidin millaista elämä vielä 50- luvun alussa oli entisessä torpassa ei sitä kukaan uskoisi, pilkkaisi vaan ja luulisi tarinaksi.
Eikö torpat lakkautettu 1900-luvun alussa? Venäjällä oli maaorjuus, joka oli karua.
Mutta ehkä oli sovittu lunastaa torppa työllä. Sitähän sitten saattoi riittää 50-luvulle asti. Vai hankkiko perhe lisätienestejä entisessä kantatalossaan?
Ei. Kyllä vaari oli maksanut tiluksensa isolle talolle ja isä hänelle sitten ostaessaa tilan omiin nimiisä. Kauppakirjat on hallussani koska tila on nyt minulla.
Kyse ei ollut ansiosta vaan nk. Taksvärkistä. Työllä maksettiin se että lehmät saivat laiduntaa kesällä siellä naapurin metsässä.
50-luvulla lehmät laiduntivat vielä metsissä, nykyisin pelloilla. Silloin kasvoi metsämansikatkin metsäkallioilla kun karja piti heinäkasvullisuuden kurissa.Isä hankki lisäansioita kirvesmiehenä ja hevosen kanssa tukinajossa.
Sun vaarilla oli säästössä ja maksoi torpan. Moni ei siihen pystynyt ja niin teki työtä sille talolle mistä torppa niin kauan kuin vähäisellä palkallaan sai sen torppansa omaksi. Se kesti kauan, mutta oli ikäänkuin siihen aikaan asuntolainan maksua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siihen aikaan köyhät tekivät työtä omalla pientilalla eivätkä eläneet tuilla.
Jos työikäinen terve mies ei tehnyt töitä niin passitettiin Pelson pakkotyömaalle. Jos sielläkin lusmusi niin sitten vaivaistaloon. Siinä olisi nyky työnvieroksujille mallia
Mene oksentamaan Suomen Uutisiin. Persut on niitä työttömiä työn vieroksujia ja juoppoja.
30-luvulla ei ollut persuja, tahvo.
NYKYTYÖTTÖMIEN ENEMMISTÖ ON PERSUJEN MATALASTI KOULUTETTUJA ÄÄNESTÄJIÄ. Tollo
Persut laittaa kokoomuksen kanssa työnvieroksujat kuriin mikä on erinomainen juttu.
9 euron työläisistä muodostuu uusi alaluokka joiden asema on samankaltainen kuin torppareilla ja mäkitupalaisilla.
Ei ole pakko jäädä loppuiäkseen 9 euron palkoille. Eivät torpparitkaan kaikki torppiinsa jääneet eivätkä varsinkaan heidän lapsensa. Lähtivät Ruotsiin ja Amerikkaan tienaamaan rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maalla köyhiä oli mäkitupalaiset ja loiset. Heillä ei ollut mitään omaa viljelysmaata, ei edes vuokraviljelmää. Loisilla ei ollut edes kattoa pään päällä vaan asuivat toisten nurkissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isoisäni oli torppari. Edellunen torppari oli saanut lähdöt kun teki avioliiton ulkopuolisen lapsen. Näkyy torpan kirjoista jousta on saatu kopio "isosta talosta " vai oliko peräti kirkonkirjoissakin.
Vielä 50-luvulla, torpan omat maat olivat kivisiä peltoja, lehmät olivat kesän sen ison talon metsässä, tehtiin lehmistä x-määrä miestyöpäiviä ja x-määrä naistyöpäiviä. Äiti ja teini-ikäiset sisareni kävivät pyykkiä pesemässä, suursiivoa tekemässä, perunan nostossa.
Jos kuvailidin millaista elämä vielä 50- luvun alussa oli entisessä torpassa ei sitä kukaan uskoisi, pilkkaisi vaan ja luulisi tarinaksi.
Eikö torpat lakkautettu 1900-luvun alussa? Venäjällä oli maaorjuus, joka oli karua.
Mutta ehkä oli sovittu lunastaa torppa työllä. Sitähän sitten saattoi riittää 50-luvulle asti. Vai hankkiko perhe lisätienestejä entisessä kantatalossaan?
Ei. Kyllä vaari oli maksanut tiluksensa isolle talolle ja isä hänelle sitten ostaessaa tilan omiin nimiisä. Kauppakirjat on hallussani koska tila on nyt minulla.
Kyse ei ollut ansiosta vaan nk. Taksvärkistä. Työllä maksettiin se että lehmät saivat laiduntaa kesällä siellä naapurin metsässä.
50-luvulla lehmät laiduntivat vielä metsissä, nykyisin pelloilla. Silloin kasvoi metsämansikatkin metsäkallioilla kun karja piti heinäkasvullisuuden kurissa.Isä hankki lisäansioita kirvesmiehenä ja hevosen kanssa tukinajossa.
Torpat lunastettiin omiksi jo 1920-luvulla, ei niistä enää 50-luvulla mitään naisten- ja miestenpäiviä tehty, tuo on pelkkää hupapuhetta. Naapurin metsässä laiduntaminenkin tuntuu aika oudolta, kun ottaa huomioon, että laidun piti aidata eikä se ollut mikään halpa asia. Kunhan omaksi iloksesi kerrot meille juttuja sääliä kerjäten.
Kuule ny, tiedän todella hyvin. Olihan siellä tietysti aitoja mutta samassa metsässä kävi sen ison talon lehmät ja meidän 5 lehmää. Toisen naapurin 7-8 lehmää.
Mökkimme oli siinä rajalla, n. 300 m siihen naaourin metsään jonne lehmät laskettiin. Siis meidän alueella oli risu tai piikkilanka, samoin tietysti sen alueen rajoilla minne lehmät eivät saaneet mennä.Hevosellamme oli oma haka omassa metsässä, samoin lampailla omansa.
Monet kerrat hain lehmiä sieltä metsästä alakoululaisena jos eivät viiden -kuuden maissa tulleet siihen rajalle josta ne päästettiin navetan viereen lypsyhakaan yöpymään.
On kyllä kumma kun kirjoja lukeneet nuoret yrittävät kumota tosielämän.
Juuri näin. Minäkin lapsena siis alakoululaisena hain lehmiä metsistä, aina löytyivät kun lehmillä oli nimetkin siihen aikaan ja niin huudeltiin Mansikkia ja sieltä tulivat muutkin sitten perässä. Sitten lypsettiin käsin. En kuole ikinä nälkään kun osaa lypsää ja hädän tullen tehdä vaikka mitä entisiä maatalon hommia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isoisäni oli torppari. Edellunen torppari oli saanut lähdöt kun teki avioliiton ulkopuolisen lapsen. Näkyy torpan kirjoista jousta on saatu kopio "isosta talosta " vai oliko peräti kirkonkirjoissakin.
Vielä 50-luvulla, torpan omat maat olivat kivisiä peltoja, lehmät olivat kesän sen ison talon metsässä, tehtiin lehmistä x-määrä miestyöpäiviä ja x-määrä naistyöpäiviä. Äiti ja teini-ikäiset sisareni kävivät pyykkiä pesemässä, suursiivoa tekemässä, perunan nostossa.
Jos kuvailidin millaista elämä vielä 50- luvun alussa oli entisessä torpassa ei sitä kukaan uskoisi, pilkkaisi vaan ja luulisi tarinaksi.
Eikö torpat lakkautettu 1900-luvun alussa? Venäjällä oli maaorjuus, joka oli karua.
Mutta ehkä oli sovittu lunastaa torppa työllä. Sitähän sitten saattoi riittää 50-luvulle asti. Vai hankkiko perhe lisätienestejä entisessä kantatalossaan?
Ei. Kyllä vaari oli maksanut tiluksensa isolle talolle ja isä hänelle sitten ostaessaa tilan omiin nimiisä. Kauppakirjat on hallussani koska tila on nyt minulla.
Kyse ei ollut ansiosta vaan nk. Taksvärkistä. Työllä maksettiin se että lehmät saivat laiduntaa kesällä siellä naapurin metsässä.
50-luvulla lehmät laiduntivat vielä metsissä, nykyisin pelloilla. Silloin kasvoi metsämansikatkin metsäkallioilla kun karja piti heinäkasvullisuuden kurissa.Isä hankki lisäansioita kirvesmiehenä ja hevosen kanssa tukinajossa.
Torpat lunastettiin omiksi jo 1920-luvulla, ei niistä enää 50-luvulla mitään naisten- ja miestenpäiviä tehty, tuo on pelkkää hupapuhetta. Naapurin metsässä laiduntaminenkin tuntuu aika oudolta, kun ottaa huomioon, että laidun piti aidata eikä se ollut mikään halpa asia. Kunhan omaksi iloksesi kerrot meille juttuja sääliä kerjäten.
Aidat eivät 50-luvun maaseudulla olleet valkoiseksi maalattuja säleaitoja vaan nk risuaitoja , rangoista ladottuja tai piikkilankaa. Tottakai se iso alue oli aidattu joka puolelta, ei enää sentään paimenta tarvittu mukana. Lehmien laidunalue ylttyi n kilometrin päähän ison talon paimenpoika-sähkölankoihin. Alueen keskellä oli alavalla alueella viljelyspeltoa joka oli aidattu. Samoin alueen ainoalla kesämökillä oli aidat ja on vieläkin.
Siis uskomatinta että historiankirjoista joku luulee tietävänsä millaista elämä oli.
Ja tuohan oli vaihtokauppaa, syököön lehmät mridän heinää, korvataan se niin monella työpäivällä. Se toinen naapuri eli jo nykyaik aa, heillä oli traktori, hän teki sen kanssa työpäivänsä. Meiltä kävi tytöt pari kertaa vuodessa tekemässä jotain, pojat muistaakseni heinäaikaan.
Viite: vaihtotalous
Vierailija kirjoitti:
Maalla köyhiä oli mäkitupalaiset ja loiset. Heillä ei ollut mitään omaa viljelysmaata, ei edes vuokraviljelmää. Loisilla ei ollut edes kattoa pään päällä vaan asuivat toisten nurkissa.
Mäkitupalaisella oli sen verran pihamaata että pottumaa ja kasvimaa ja marjapensaita ym. oli heilläkin. Kävivät kausitöissä maataloissa, aina jossain apuja tarvittiin kun lähes kaikki tehtiin käsin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entisajan köyhä ei halunnut asua suuren kaupungin keskustassa, jossa muutamalla rahalla pääsi 5min välein julkisilla joka paikkaan ja sai ilman työtä valmista syötävää. Entisajan köyhällä oli vain se sauna pesupaikkana - puut kaadettiin ja pilkottiin itse ja vesi kannettiin järvestä. Kyllä köyhä saa yhä tonnilla mökin metsän keskeltä, ilman sähköä ja viemäriä, peltotilkun kanssa, jos kantti kestää siinä ja vain siinä elää.
Mitähän hellevattia kirjoitat. Luuletko, että ennen sotia ja sotien jälkeenkään olisi ollut jotain 5 min. välein kulkevaa julkista liikennettä? Bussit ja junat olivat muttei 5 min. välein. Ei kaikilla ollut rahaakaan ajella busseilla ja junilla, hyvä kun saivat pottua pöytään perheelleen sinne hellahuoneeseen kaupungeissa. Useat palasivatkin takaisin maaseudulle mäkitupalaisiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Torppari oli vuokraviljelijä, joka ei omistanut tilaansa, vaan maksoi siinä torpassa olemisestaan talonpojalle, joka kuului alimpaan säätyyn autonomian aikana. Suuri osa ihmisistä oli säätyjen ulkopuolisia, kuten torpparit ja tilattomat.
Ja mieti, että se maksu oli jotain 14 vrk/vuodessa, siis 2 vko oli töissä tilalla, muuten sai tehdä torpassaan työt eli ei se mitään kovin kamalaa riistoa ollut.
Ei ollut mitään 14 vrk vuodessa oli oikein suunnattomasti enemmän. Siksi sanotaan, että torpparin aurinko on kuu koska joutui tekemään torppansa työt usein illalla ja yöllä. Kyllä se oli melkoista riistoa, josta sinulla ei ole aavistustakaan kun tuollaisia kirjoitat.
Vierailija kirjoitti:
Torppareilla oli torppa jota eivät itse omistaneet. Ei ollut köyhillä omaa taloa ja maata. Mars takaisin koulun penkille.
...ja torpparit ei olleet köyhiä! Torpparit olivat sellaista kohtalaisen hyvin toimeen tulevaa keskiluokkaa.
Köyhät oli niitä ketkä kulkivat talosta taloon tehden piian ja rengin töitä yösijaa ja ruokaa vastaan. Ehkä jonkun lantin sai palkaksi silloin tällöin. Elämä oli rankkaa ja työtä oli tehtävä paljon.
Mene jonnekin syrjäseudulle niin saat kun oot työssä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Torppari oli vuokraviljelijä, joka ei omistanut tilaansa, vaan maksoi siinä torpassa olemisestaan talonpojalle, joka kuului alimpaan säätyyn autonomian aikana. Suuri osa ihmisistä oli säätyjen ulkopuolisia, kuten torpparit ja tilattomat.
Ja mieti, että se maksu oli jotain 14 vrk/vuodessa, siis 2 vko oli töissä tilalla, muuten sai tehdä torpassaan työt eli ei se mitään kovin kamalaa riistoa ollut.
Ei ollut mitään 14 vrk vuodessa oli oikein suunnattomasti enemmän. Siksi sanotaan, että torpparin aurinko on kuu koska joutui tekemään torppansa työt usein illalla ja yöllä. Kyllä se oli melkoista riistoa, josta sinulla ei ole aavistustakaan kun tuollaisia kirjoitat.
Joillain torppareilla riistoa ja joillain ei. Riippui ihan siitä millainen isäntä oli. Samassa kylässäkin saattoi olla taloissa eri käytännöt ja ymmärrykset.
Ja mitäkö 50- luvun mökin muija teki viidellä lehmällä? Isot talot veivät meijeriin, mökeistä ei koska ei ne olosuhteet täyttyneet. Äiti oli kyllä hyvin siisti maitotalouden kanssa. Uudessa navetassa oli karjakeittiö.
Äiti vei kaupunkiin itsekirnuttua maalaisvoita erääseen pikkukauppaan, sillä oli kysyntää vielä siihen aikaan. Perhekin oli suurempi ja kesällä myi mökkiläisillä maitoa, voita, kermaa kun kaupat oli kaukana. Mistä maito meni meijeriin eivät tommosta pikkukauppaa käyneet.
Uuden navetan käyttöikä jäi vain lyhyeksi, vanhemmilla ikää ja kun me nuorimmat lähdettiin töihin, lopettivat viljelyn ja karjanpidon. Hevosta pitivät vielä jonkun vuoden.
Torpat lunastettiin omiksi jo 1920-luvulla, ei niistä enää 50-luvulla mitään naisten- ja miestenpäiviä tehty, tuo on pelkkää hupapuhetta. Naapurin metsässä laiduntaminenkin tuntuu aika oudolta, kun ottaa huomioon, että laidun piti aidata eikä se ollut mikään halpa asia. Kunhan omaksi iloksesi kerrot meille juttuja sääliä kerjäten.