Lue keskustelun säännöt.
Aatelkaa että entisajan köyhillä oli talo, oma sauna ja oma perunamaa
Kommentit (223)
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut kaikilla köyhillä omaa asuntoa. Esim. mummini äiti oli kirkonkirjojen mukaan "loisneiti" ennen kuin avioitui valtion virkamiehen kanssa. Loinen tarkoitti henkilöä, joka teki talon töitä ansaitakseen nukkumapaikan ja ruokaa. Hän saattoi siirtyä talosta toiseen hyvinkin usein, riippuen siitä, missä apua tarvittiin.
Piika ja renki perheettömiä palvelijoita, joilla oli vähintäänkin oma huone.
Mäkitupa -nimitys tulee siitä, että asumus oli maalattiainen, usein mäen rinteeseen kaivettu maakuoppa, jonka seinät olivat usein yläosastaan hirttä. Ne asumukset muistuttivat enemmän maakellaria kuin taloa.
Jostain luin, että Espoon tai Vantaan metsissä olisi olemassa vielä jonkun mäkituvan jäänteitä, jopa niin "tuore" tapaus, että siinä olisi jotain lahoja puurakenteita jäljellä. Mahdollisesti 1900-luvun alusta?
Seurasaaressa on oikein ulkoilmamuseo, johon on kerätty näitä vanhoja rakennuksia ympäri Suomen. On sekä köyhän että varakkaamman väen asumuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siihen aikaan köyhät tekivät työtä omalla pientilalla eivätkä eläneet tuilla.
Höpö höpö. Köyhät olivat tilattomia tai torppareita, käytännössä maaorjia.
Höpö, höpö, Suomessa ei ole ollut maaorjuutta.
Luetun ymmärtäminen taas🤡
Ed kirjoittaa, että käytännössä maaorjia, mikä tarkoittaa sitä, että heidän olonsa oli maaorjan kaltaista. Menikö jakeluun?
Entisajan köyhä ei halunnut asua suuren kaupungin keskustassa, jossa muutamalla rahalla pääsi 5min välein julkisilla joka paikkaan ja sai ilman työtä valmista syötävää. Entisajan köyhällä oli vain se sauna pesupaikkana - puut kaadettiin ja pilkottiin itse ja vesi kannettiin järvestä. Kyllä köyhä saa yhä tonnilla mökin metsän keskeltä, ilman sähköä ja viemäriä, peltotilkun kanssa, jos kantti kestää siinä ja vain siinä elää.
Vierailija kirjoitti:
Torppareilla oli torppa jota eivät itse omistaneet. Ei ollut köyhillä omaa taloa ja maata. Mars takaisin koulun penkille.
On yleinen virhe kuvitella, että torppari eli vuokraviljelija on sama asia kuin köyhä.
Kuvitelma syntynee Väinö Linnan tekeleistä ja vasemmiston propagandasta.
Ääriesimerkkinä torppari Jääskeläinen, joka osti Rosenbröijerin leskeltä suuren palan Jyväskylän ympäriltä reellisellä hopeaa ja sitten lohkoi ja myi maat voitolla.
Osa torppareista oli emätalon poikien ja tyttärien, jolloin heidän riistämisensä ei ollut oikein se juttu.
Oli myös torppareita, jotka oikeutetusti sanoivat: "Kuu on torpparin aurinko". Johtuen taksvärkkien kertymisestä samaan aikaan kuin torpan pakollisten töidenkin.
Mutta onneksi olet käynyt koulun penkillä ja Tiedät Totuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siihen aikaan köyhät tekivät työtä omalla pientilalla eivätkä eläneet tuilla.
Höpö höpö. Köyhät olivat tilattomia tai torppareita, käytännössä maaorjia.
Höpö, höpö, Suomessa ei ole ollut maaorjuutta.
Luetun ymmärtäminen taas🤡
Ed kirjoittaa, että käytännössä maaorjia, mikä tarkoittaa sitä, että heidän olonsa oli maaorjan kaltaista. Menikö jakeluun?
Ei ollut!
PalstaTrolli kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Torppareilla oli torppa jota eivät itse omistaneet. Ei ollut köyhillä omaa taloa ja maata. Mars takaisin koulun penkille.
On yleinen virhe kuvitella, että torppari eli vuokraviljelija on sama asia kuin köyhä.
Kuvitelma syntynee Väinö Linnan tekeleistä ja vasemmiston propagandasta.
Ääriesimerkkinä torppari Jääskeläinen, joka osti Rosenbröijerin leskeltä suuren palan Jyväskylän ympäriltä reellisellä hopeaa ja sitten lohkoi ja myi maat voitolla.
Osa torppareista oli emätalon poikien ja tyttärien, jolloin heidän riistämisensä ei ollut oikein se juttu.
Oli myös torppareita, jotka oikeutetusti sanoivat: "Kuu on torpparin aurinko". Johtuen taksvärkkien kertymisestä samaan aikaan kuin torpan pakollisten töidenkin.
Mutta onneksi olet käynyt koulun penkillä ja Tiedät Totuuden.
Oliko torppari Jääskeläinen varastanut jostain reellisen hopeaa vai liekö löytänyt metsästä jostain kallion kolosta aarteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isoisäni oli torppari. Edellunen torppari oli saanut lähdöt kun teki avioliiton ulkopuolisen lapsen. Näkyy torpan kirjoista jousta on saatu kopio "isosta talosta " vai oliko peräti kirkonkirjoissakin.
Vielä 50-luvulla, torpan omat maat olivat kivisiä peltoja, lehmät olivat kesän sen ison talon metsässä, tehtiin lehmistä x-määrä miestyöpäiviä ja x-määrä naistyöpäiviä. Äiti ja teini-ikäiset sisareni kävivät pyykkiä pesemässä, suursiivoa tekemässä, perunan nostossa.
Jos kuvailidin millaista elämä vielä 50- luvun alussa oli entisessä torpassa ei sitä kukaan uskoisi, pilkkaisi vaan ja luulisi tarinaksi.
Eikö torpat lakkautettu 1900-luvun alussa? Venäjällä oli maaorjuus, joka oli karua.
Mutta ehkä oli sovittu lunastaa torppa työllä. Sitähän sitten saattoi riittää 50-luvulle asti. Vai hankkiko perhe lisätienestejä entisessä kantatalossaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Torppareilla oli torppa jota eivät itse omistaneet. Ei ollut köyhillä omaa taloa ja maata. Mars takaisin koulun penkille.
Torpparius ei tarkoittanut välttämättä köyhyyttä. Jotkut kihlakunnan rikkaimmista oli torppareita. Torppa ei tarkoittanut rakennusta vaan maatilan tyyppiä.
Vai maatilan tyyppiä. Mene sinäkin takaisin koulunpenkille. Torppari joka sai isolta tilalta torpan asuttavakseen, teki tuolle tilalle taksvärkkiä ja lisäksi yöllä sai hoidella torpan peltotilkkua. Torppa ei kuulunut torpparille ennenkuin torpparilaki sisällisodan jälkeen tuli voimaan ja torppari sai lunastaa torpan jos halusi, jos ei halunnut sai lähteä. Miten jollain suomalaisella voi olla näin heikot tiedot, että ihan kihlakunnan rikkaimmat olivat torppareita. Ihan säälittää.
Varakkaitakin torppia oli. Sehän riippui. Torppa voi olla myös rakennus, leikillinen ja vähättelevä nimitys pikku talolle vaikka olisi omakin. Talo, mökki, mäkitupa, mitä niitä olikin.
Nykyään on leikillinen nimi. Silloin ennen sisällisotaa ei ollut. Torppa ja torppari olivat yksi yhteiskuntaluokka siihen aikaan. Missähän niitä varakkaita torppareita lienee ollut. Mitä pohjoisemmaksi mentiin, sitä karumpaa oli elämä.
Torppari oli yleensä talon nuorempi poika kun se päätila meni esikoiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
EI PERKELE OLLUT!
En tiedä mistä puhut, mutta emppispiste vakuuttuneisuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siihen aikaan köyhät tekivät työtä omalla pientilalla eivätkä eläneet tuilla.
Jos työikäinen terve mies ei tehnyt töitä niin passitettiin Pelson pakkotyömaalle. Jos sielläkin lusmusi niin sitten vaivaistaloon. Siinä olisi nyky työnvieroksujille mallia
Mene oksentamaan Suomen Uutisiin. Persut on niitä työttömiä työn vieroksujia ja juoppoja.
30-luvulla ei ollut persuja, tahvo.
NYKYTYÖTTÖMIEN ENEMMISTÖ ON PERSUJEN MATALASTI KOULUTETTUJA ÄÄNESTÄJIÄ. Tollo
Persut laittaa kokoomuksen kanssa työnvieroksujat kuriin mikä on erinomainen juttu.
9 euron työläisistä muodostuu uusi alaluokka joiden asema on samankaltainen kuin torppareilla ja mäkitupalaisilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ulkohuussi, vaatteita paikattiin, tehtiin itse, lastenkin oli pakko lähteä poimimaan marjoja myös myyntiin, ruoka oli yksinkerysista, tapsus oli päästä kerran vuodessa lähimpään kaupunkiin...näistä unohdatte aina olla kateellisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isoisäni oli torppari. Edellunen torppari oli saanut lähdöt kun teki avioliiton ulkopuolisen lapsen. Näkyy torpan kirjoista jousta on saatu kopio "isosta talosta " vai oliko peräti kirkonkirjoissakin.
Vielä 50-luvulla, torpan omat maat olivat kivisiä peltoja, lehmät olivat kesän sen ison talon metsässä, tehtiin lehmistä x-määrä miestyöpäiviä ja x-määrä naistyöpäiviä. Äiti ja teini-ikäiset sisareni kävivät pyykkiä pesemässä, suursiivoa tekemässä, perunan nostossa.
Jos kuvailidin millaista elämä vielä 50- luvun alussa oli entisessä torpassa ei sitä kukaan uskoisi, pilkkaisi vaan ja luulisi tarinaksi.
Eikö torpat lakkautettu 1900-luvun alussa? Venäjällä oli maaorjuus, joka oli karua.
Mutta ehkä oli sovittu lunastaa torppa työllä. Sitähän sitten saattoi riittää 50-luvulle asti. Vai hankkiko perhe lisätienestejä entisessä kantatalossaan?
Ei. Kyllä vaari oli maksanut tiluksensa isolle talolle ja isä hänelle sitten ostaessaa tilan omiin nimiisä. Kauppakirjat on hallussani koska tila on nyt minulla.
Kyse ei ollut ansiosta vaan nk. Taksvärkistä. Työllä maksettiin se että lehmät saivat laiduntaa kesällä siellä naapurin metsässä.
50-luvulla lehmät laiduntivat vielä metsissä, nykyisin pelloilla. Silloin kasvoi metsämansikatkin metsäkallioilla kun karja piti heinäkasvullisuuden kurissa.
Isä hankki lisäansioita kirvesmiehenä ja hevosen kanssa tukinajossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksanut lukea kuin aloituksen.
Vastaan siihen: nykyäänkin pääset pientilan omistajaksi pilkkahintaan. Maaseudulla on vanhoja taloja pottumaineen ja pihasau oineen jokaiselle halukkaalle.
Miksei näitä osteta?!
Itse asun tuommoisessa torpassa, ulkovessa ja muut epämukavuudet.
Semmoisen talon varmaan haluaisitkin. Ei vessaa, juoksevaa vettä, pesukoneita ja paljon matkaa palveluihin ilman julkista liikennettä. Tämmöisiä on vieläkin kaupan, eli ei siinä ajattelemista ole. Ostat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siihen aikaan köyhät tekivät työtä omalla pientilalla eivätkä eläneet tuilla.
Valtio halusi tuhota pientilalliset voidakseen hallita ja kontrolloida ihmisiä entistä pahemmin.
Valtion lainsäädännöllä luotiin kannattamattomat pientilat.
Jep, ei ollut kulkureita saati kerjäläisiä, eikä kukaan kuollut lumihankeen.
Omassa lapsuudessa ei 50-luvulla oli hyvin köyhiä ihmisiä, jotka kuitenkin asui periaatteessa omassa talossa. Eli jossain pienessä hökkelissä ilman ainuttakaan mukavuutta. Kaikenlaisia pieniä mökkeröitä oli siellä täällä. Niitä näkee joskus maaseudulla vieläkin lahoamassa tien varsilla kun ei kukaan ole purkanut pois.
Niissä huonokuntoisissa vanhoissa taloissa asui vuokralaisiakin paljolti. Usein vielä 70-luvullakin.
Onhan se oma mökki tietysti aina oma, mutta köyhästi ja kädestä suuhun sitä silti elettiin. Eikä ne mökit mitään luksusasuntoja olleet, rotankoloja lähinnä. Nykyään kukaan ei haluaisi sellaisessa asua.
Yleensä ne oli tulleet perintönä, niissä oli asuneet jo pari edellistä polvea.
Sodan jälkeen perustettiin rintamamiestiloja ja alkoi pienviljelijöitten kausi, kesti suunnilleen yhden sukupolven ajan. Mutta piti antaa sodankäyneille miehille tilaisuus saada maata ja oma koti. Heistäkin monet kuului siihen ns. maattomaan kansaan, jolle aukeni ensimmäisenä koko suvusta mahdollisuus saada omaa maata. Siihen tartuttiin innolla, mutta ei se ilmaista tietysti ollut. Siitä alkoi kuitenkin sellainen hetkellinen hyvinvoinnin kausi, joka sitten muutaman vuosikymmenen päästä taas romahti.
Maaseutu, jota innolla rakennettiin, alkoi autioitua.
Halpoja entisiä rintamamiestaloja ja tiloja on siellä kyllä. Mutta kuka haluaa ostaa?
Vierailija kirjoitti:
Torppari oli vuokraviljelijä, joka ei omistanut tilaansa, vaan maksoi siinä torpassa olemisestaan talonpojalle, joka kuului alimpaan säätyyn autonomian aikana. Suuri osa ihmisistä oli säätyjen ulkopuolisia, kuten torpparit ja tilattomat.
Ja mieti, että se maksu oli jotain 14 vrk/vuodessa, siis 2 vko oli töissä tilalla, muuten sai tehdä torpassaan työt eli ei se mitään kovin kamalaa riistoa ollut.
Oma äitini oli 9-lapsisen mäkitupalaisen tytär ja joutui 8 v pikkupiiaksi taloon.
Kertoi kuskanneensa toisen pikkutytön kanssa lehmiä veneellä sareen laitumelle.
Kerran sattui kova ukonilma ja rankkasade. Toinen piti huolta lehmästä ja toinen souti ukkosmyrskyssä.
Hän oli syntynyt 1913.
Kerroin tästä esiteineille lapsenlapsilleni ja kyllä se antoi heille ajattelemisen aihetta.