Aatelkaa että entisajan köyhillä oli talo, oma sauna ja oma perunamaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä nykyajan köyhän, esi -isilleen katkeran , rivitaloasunto pääkaupunkiseudulla on arvokkaampi kuin nämä torppien muutamat kymmenet hehtaarit, usein kivisiä, sen isontalon huonoimpia maita. Ja elintaso on aivan toista.

Jos sen köyhän maisterin rivitaloasunnon arvo on 300 000 euroa, nuo tilat nykyisin ja huonoin päärakennuksin eivät ole juuri minkään arvoisia. Itselle on tarjottu 25 000 euroa.

Unohtamatta sitä pikkuseikkaa että torpparit eivät omistaneet torppaansa, vaan vuokrasit sen.

Ja se vuokra oli keskimäärin 14 vrk/v eli kaksi viikkoa töitä, sillä maksoi torppansa vuokran. Osa päivistä saattoi olla ns. naistenpäiviä eli pyykinpesua ja siivousta.

Saatko mistään tänä päivänä vuodeksi kodin 2 viikon työn hinnalla?

Nykyään saa kodin ja ruokaa, vaikka ei tekisi päivääkään töitä. Torppari oli useimmiten köyhä eikä suinkaan saanut aina vatsaansa täyteen.

Mutta torpparikin oli paremmassa asemassa kuin maaseudun tilattomat, joiden määrä kasvoi huimasti 1800-luvulla. Heillä ei ollut edes vuokramaata ja he elivät tilapäistöillä ja välillä kerjuulla.

Torppari viljeli tilaa, joka takasi ihan mukavan elannon. Tutkimusten mukaan torpparit eivät olleet köyhiä, päinvastoin, moni oli samoissa tuloissa pienimpien tilallisten kanssa.

Kannattaa nyt muistaa, että Väinö Linnan kuvaus torppareista ei ollut lähelläkään totuutta. Toki moni oli Kivivuoren Oton tapaan käsityöläinen, torpanpidon lisäksi teki töitä rakennuksilla tai metsätöissä, mutta torpparien tilanne oli varsin hyvä verrattuna niihin, jotka eivät alkoholismin tai sairauksien vuoksi kyenneet töihin.

Kuka tässä puhuu fiktiosta? Nyt puhutaan historiallisista faktoista eikä mistään romaaneista.

Torppareiden heikentynyt asema oli yksi syy vuoden 1918 sisällissotaan. Torppareiden asema perustui usein suullisiin sopimuksiin, jotka saatettiin irtisanoa tuosta vain. Lisäksi ehdot olivat usein kohtuuttomia.

Parhaimmillaan torpparit olivat suhteellisen hyväosaisia, huonoimmillaan kaikkea muuta. He eivät kuitenkaan olleet synonyymi maaseudun köyhille vaan köyhempiä ja huono-osaisempia olivat mäkitupalaiset, jotka työskentelivät usein tilapäisinä palkollisina taloissa, torpissa ja metsissä. Heillä, toisin kuin torppareilla, ei ollut viljeltävää vuokramaata ja siitä saatavaa tuloa ja toimeentulo oli todella heikkoa.

Torppareiden asema ei ollut syynä 1918 tapahtumiin, tuon syyn sosialidemokraatit ovat keksineet Väinö Linnan tarinoista. Torpparit olivat pääosin varsin tyytyväisiä elämäänsä, ongelmia toi se, että torppaa ei voinut periä. Jostain kaiketi kertoo sekin, että torppareista suurin osa oli valkoisten puolella ainakin jos uskomme tutkimuksiin. Iso osa punakapinaan osallistuneista oli kaupunkien loisväkeä.

Piiat ja rengit saivat talosta täyden ylöspidon, mäkitupalaiset olivat erilaisia puoli-itsenäisiä sekatyöläisiä, jotka parhaimmillaan elättivät itsensä varsin hyvin ja huonoimmillaan olivat laiskoja ja saamattomia. Koska ei ollut toimeentulotukea eikä perheen aikuisista elättäjiksi, laitettiin lapset kerjuulle

Missähän muka tuollaiset luettiin entisaikaan köyhiksi? Avaajalla ei taida olla oikein käsitystä tämän maailman menosta, saatikka köyhistä.

Nykyään köyhillä on kokonainen lämmin asunto käytössä, juokseva vesi, taloyhtiösauna ja ei tarvitse syödä pelkkää perunaa. Asiat ovat menneet parempaan suuntaan, mikä ei tullut kovin monelle yllätyksenä.