Lue keskustelun säännöt.
Aatelkaa että entisajan köyhillä oli talo, oma sauna ja oma perunamaa
Kommentit (223)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siihen aikaan köyhät tekivät työtä omalla pientilalla eivätkä eläneet tuilla.
No ei tassan ollut omia tiloja.
Oli joillakin pieni oma talo, torppa tai tila. Isäni on maatalosta kotoisin . Lähellä asui samanikäisiä lapsia, joilla oli vain pieni talo. Olivat hyvin köyhiä. Kävivät välillä tunkiolla etsimässä perunankuori syötäväksi.
60-luvulla en nähnyt että kukaan olisi syönyt perunankuoria. Äiti kertoi että kouluun otettiin eväät, sitten jotkut kerjäsivät muilta.
Heillä oli pieni talo, ei maata. Perheen isä oli työkyvytön / alkoholisti / masentunut. Eipä siinä kovin kummoista elämä ollut. Nukkuivat lattialla. Myöhemmin aikuisena tulivat kylään, silloinkin jo aikuistuneet lapset kävivät kovalle lattialle nukkumaan. 1960-luvulla ei varmaan valtioltakaan saanut mitään rahaa. Jos vanhemmat olivat työkyvyttömiä, niin elämä oli kurjaa.
Koulussa kateutta aiheutti se, jos eväsleivän välissä oli lihaa. Niinkuin talollisilla usein oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nykyajan köyhän, esi -isilleen katkeran , rivitaloasunto pääkaupunkiseudulla on arvokkaampi kuin nämä torppien muutamat kymmenet hehtaarit, usein kivisiä, sen isontalon huonoimpia maita. Ja elintaso on aivan toista.
Jos sen köyhän maisterin rivitaloasunnon arvo on 300 000 euroa, nuo tilat nykyisin ja huonoin päärakennuksin eivät ole juuri minkään arvoisia. Itselle on tarjottu 25 000 euroa.
Unohtamatta sitä pikkuseikkaa että torpparit eivät omistaneet torppaansa, vaan vuokrasit sen.
Ja se vuokra oli keskimäärin 14 vrk/v eli kaksi viikkoa töitä, sillä maksoi torppansa vuokran. Osa päivistä saattoi olla ns. naistenpäiviä eli pyykinpesua ja siivousta.
Saatko mistään tänä päivänä vuodeksi kodin 2 viikon työn hinnalla?
Oletko lukenut täällä pohjantähden alla. Väinö Linna.
Olen, kuvitteellinen romani jossa on pieniä totuuden siemeniäkin. Mutta ei ole mikään kattava historiallinen totuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin harva haluaa nykyään elää niin alkeellisesti mitä siihen aikaan elettiin. Jos halua on, niin myynnissä on hyvin halvalla mökkejä, jotka sijaitsevat jossain korvessa ja joissa ei ole mitään mukavuuksia. Sopii kokeilla.
Työmäärä oli valtava. Saippuasta löhtien kaikki tehtiin itse. Pyykin peseminen oli valtava urakka järvessä tai meressä. Vesi lämmitettiin.
Ja jos oma tai viljelty maa ei tuottanut satoa niin sitten nähtiin nälkää tai lähdettiin kerjuulle. Ei ollut hirveän montaa ylilihavaa ihmistä tuolloin köyhissä.
Onneksi ei ole enää, tai ainakaan kohta ei ole.
Hahahahhhhaaahhahaaa!
T. Orpo ja Purra
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siihen aikaan köyhät tekivät työtä omalla pientilalla eivätkä eläneet tuilla.
No ei tassan ollut omia tiloja.
Oli joillakin pieni oma talo, torppa tai tila. Isäni on maatalosta kotoisin . Lähellä asui samanikäisiä lapsia, joilla oli vain pieni talo. Olivat hyvin köyhiä. Kävivät välillä tunkiolla etsimässä perunankuori syötäväksi.
60-luvulla en nähnyt että kukaan olisi syönyt perunankuoria. Äiti kertoi että kouluun otettiin eväät, sitten jotkut kerjäsivät muilta.
Heillä oli pieni talo, ei maata. Perheen isä oli työkyvytön / alkoholisti / masentunut. Eipä siinä kovin kummoista elämä ollut. Nukkuivat lattialla. Myöhemmin aikuisena tulivat kylään, silloinkin jo aikuistuneet lapset kävivät kovalle lattialle nukkumaan. 1960-luvulla ei varmaan valtioltakaan saanut mitään rahaa. Jos vanhemmat olivat työkyvyttömiä, niin elämä oli kurjaa.
Koulussa kateutta aiheutti se, jos eväsleivän välissä oli lihaa. Niinkuin talollisilla usein oli.
Meidän äiti oli sota-ajan lapsi. Muistan hänen puhuneen "sai sen verran että henki pysyi" ruokaa. Tytöt olivat toimittaneet rintamalle leipiä. Ei hän paljoa pettuleivästä puhunut.
60-luvulla kun itse olin lapsi, oli kouluruokailu, hänen aikanaan ei ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isoisäni oli torppari. Edellunen torppari oli saanut lähdöt kun teki avioliiton ulkopuolisen lapsen. Näkyy torpan kirjoista jousta on saatu kopio "isosta talosta " vai oliko peräti kirkonkirjoissakin.
Vielä 50-luvulla, torpan omat maat olivat kivisiä peltoja, lehmät olivat kesän sen ison talon metsässä, tehtiin lehmistä x-määrä miestyöpäiviä ja x-määrä naistyöpäiviä. Äiti ja teini-ikäiset sisareni kävivät pyykkiä pesemässä, suursiivoa tekemässä, perunan nostossa.
Jos kuvailidin millaista elämä vielä 50- luvun alussa oli entisessä torpassa ei sitä kukaan uskoisi, pilkkaisi vaan ja luulisi tarinaksi.
Eikö torpat lakkautettu 1900-luvun alussa? Venäjällä oli maaorjuus, joka oli karua.
Mutta ehkä oli sovittu lunastaa torppa työllä. Sitähän sitten saattoi riittää 50-luvulle asti. Vai hankkiko perhe lisätienestejä entisessä kantatalossaan?
Ei. Kyllä vaari oli maksanut tiluksensa isolle talolle ja isä hänelle sitten ostaessaa tilan omiin nimiisä. Kauppakirjat on hallussani koska tila on nyt minulla.
Kyse ei ollut ansiosta vaan nk. Taksvärkistä. Työllä maksettiin se että lehmät saivat laiduntaa kesällä siellä naapurin metsässä.
50-luvulla lehmät laiduntivat vielä metsissä, nykyisin pelloilla. Silloin kasvoi metsämansikatkin metsäkallioilla kun karja piti heinäkasvullisuuden kurissa.Isä hankki lisäansioita kirvesmiehenä ja hevosen kanssa tukinajossa.
Torpat lunastettiin omiksi jo 1920-luvulla, ei niistä enää 50-luvulla mitään naisten- ja miestenpäiviä tehty, tuo on pelkkää hupapuhetta. Naapurin metsässä laiduntaminenkin tuntuu aika oudolta, kun ottaa huomioon, että laidun piti aidata eikä se ollut mikään halpa asia. Kunhan omaksi iloksesi kerrot meille juttuja sääliä kerjäten.
Kuule ny, tiedän todella hyvin. Olihan siellä tietysti aitoja mutta samassa metsässä kävi sen ison talon lehmät ja meidän 5 lehmää. Toisen naapurin 7-8 lehmää.
Mökkimme oli siinä rajalla, n. 300 m siihen naaourin metsään jonne lehmät laskettiin. Siis meidän alueella oli risu tai piikkilanka, samoin tietysti sen alueen rajoilla minne lehmät eivät saaneet mennä.Hevosellamme oli oma haka omassa metsässä, samoin lampailla omansa.
Monet kerrat hain lehmiä sieltä metsästä alakoululaisena jos eivät viiden -kuuden maissa tulleet siihen rajalle josta ne päästettiin navetan viereen lypsyhakaan yöpymään.
On kyllä kumma kun kirjoja lukeneet nuoret yrittävät kumota tosielämän.
Juuri näin. Minäkin lapsena siis alakoululaisena hain lehmiä metsistä, aina löytyivät kun lehmillä oli nimetkin siihen aikaan ja niin huudeltiin Mansikkia ja sieltä tulivat muutkin sitten perässä. Sitten lypsettiin käsin. En kuole ikinä nälkään kun osaa lypsää ja hädän tullen tehdä vaikka mitä entisiä maatalon hommia.
Kenen lehmiä aiot paukata lypsämään?
Kyllä nykyajan köyhätkin saavat samanlaisen tuvan, saunan ja perunamaan. Tosin harvalle taitaa sellainen kelvata. Maaseudulla on paljon hylättyjä vanhoja mummon mökkejä, jotka eivät paljon mitään maksa. Joku varmaan myisi ihan nimellisellä hinnalla eroon päästäkseen tai osamaksulla. Kiinteistöveroa siitä joutuu maksamaan.
Siellä vaan ei ole juoksevaa vettä, jos et sitten itse juokse ämpäri kädessä. Huussi löytyy pihan perältä ja se sauna, missä lämmität sen kantamasi veden padassa. Maatakin on sen verran, että sen perunamaan saa tehtyä. Aika kova työ sitä on kääntää lapiolla ja kuokalla.
Polttopuut voivat tulla kalliiksi, niiden pilkkomisessakin on oma työnsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siihen aikaan köyhät tekivät työtä omalla pientilalla eivätkä eläneet tuilla.
Valtio halusi tuhota pientilalliset voidakseen hallita ja kontrolloida ihmisiä entistä pahemmin.
Pientilat syntyivät vasta itsenäistymisen jälkeen kun torpparit saivat lunastaa palstansa. Lisää pientiloja syntyi Kainuuseen ja muualle syrjä seuduille valtion kannustuksella. Toki myös evakoita asutettiin korpeen.
60-luvulla tuli selväksi että pienviljely on mennyttä. Tuottavuus oli niin huono että ei sillä oikein perhettä elättänyt. Ei siinä mitään valtion salaliittoa ole. Moni lähti Ruotsiin töihin kun ei Suomests löytynyt töitä ex-pientalonpojille ja jäi sille tielle.
Vierailija kirjoitti:
Torppari oli vuokraviljelijä, joka ei omistanut tilaansa, vaan maksoi siinä torpassa olemisestaan talonpojalle, joka kuului alimpaan säätyyn autonomian aikana. Suuri osa ihmisistä oli säätyjen ulkopuolisia, kuten torpparit ja tilattomat.
Torppari maksoi yleensä vuokran tekemällä töitä tilanomistajan pelloilla ns taksvärkki
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin. Peltomaan oli tarkoitus tuottaa ruokaa perheelle. Jos ei ollut peltoa, niin ei ollut ruokaa. Eipä sitä kovin äveriästä elämää torpassa vietetty. Ei ollut sosiaalitukia, minkäänlaisia. Jotain köyhänapua sai.
Meren tai järven rannalla voitiin kalastaa. Se oli helpotus. Talvellakin käytiin pilkillä.
Sotien välillä kutsuntoihin tuli välillä nälkämaan nuoria miehiä jotka olivat eläneet koko elämänsä ruuan puutteessa ja olivat 150-160cm pitkiä ja painoivat 40-50kg. Moni sitten sai kunnon kasvupyrähdyksen kun kasarmilla sai (rauhan aikana) kerrankin syödä kyllikseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nykyajan köyhän, esi -isilleen katkeran , rivitaloasunto pääkaupunkiseudulla on arvokkaampi kuin nämä torppien muutamat kymmenet hehtaarit, usein kivisiä, sen isontalon huonoimpia maita. Ja elintaso on aivan toista.
Jos sen köyhän maisterin rivitaloasunnon arvo on 300 000 euroa, nuo tilat nykyisin ja huonoin päärakennuksin eivät ole juuri minkään arvoisia. Itselle on tarjottu 25 000 euroa.
Unohtamatta sitä pikkuseikkaa että torpparit eivät omistaneet torppaansa, vaan vuokrasit sen.
Ja se vuokra oli keskimäärin 14 vrk/v eli kaksi viikkoa töitä, sillä maksoi torppansa vuokran. Osa päivistä saattoi olla ns. naistenpäiviä eli pyykinpesua ja siivousta.
Saatko mistään tänä päivänä vuodeksi kodin 2 viikon työn hinnalla?
Nykyään saa kodin ja ruokaa, vaikka ei tekisi päivääkään töitä. Torppari oli useimmiten köyhä eikä suinkaan saanut aina vatsaansa täyteen.
Mutta torpparikin oli paremmassa asemassa kuin maaseudun tilattomat, joiden määrä kasvoi huimasti 1800-luvulla. Heillä ei ollut edes vuokramaata ja he elivät tilapäistöillä ja välillä kerjuulla.
Torppari viljeli tilaa, joka takasi ihan mukavan elannon. Tutkimusten mukaan torpparit eivät olleet köyhiä, päinvastoin, moni oli samoissa tuloissa pienimpien tilallisten kanssa.
Kannattaa nyt muistaa, että Väinö Linnan kuvaus torppareista ei ollut lähelläkään totuutta. Toki moni oli Kivivuoren Oton tapaan käsityöläinen, torpanpidon lisäksi teki töitä rakennuksilla tai metsätöissä, mutta torpparien tilanne oli varsin hyvä verrattuna niihin, jotka eivät alkoholismin tai sairauksien vuoksi kyenneet töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nykyajan köyhän, esi -isilleen katkeran , rivitaloasunto pääkaupunkiseudulla on arvokkaampi kuin nämä torppien muutamat kymmenet hehtaarit, usein kivisiä, sen isontalon huonoimpia maita. Ja elintaso on aivan toista.
Jos sen köyhän maisterin rivitaloasunnon arvo on 300 000 euroa, nuo tilat nykyisin ja huonoin päärakennuksin eivät ole juuri minkään arvoisia. Itselle on tarjottu 25 000 euroa.
Unohtamatta sitä pikkuseikkaa että torpparit eivät omistaneet torppaansa, vaan vuokrasit sen.
Ja se vuokra oli keskimäärin 14 vrk/v eli kaksi viikkoa töitä, sillä maksoi torppansa vuokran. Osa päivistä saattoi olla ns. naistenpäiviä eli pyykinpesua ja siivousta.
Saatko mistään tänä päivänä vuodeksi kodin 2 viikon työn hinnalla?
Oletko lukenut täällä pohjantähden alla. Väinö Linna.
Olen lukenut, se on satua, kuten Linna itsekin on kertonut. Pappilalla saattoi silläkin olla torppansa ja siitä päätti kirkkovaltuusto, ei kirkkoherra. Myös vuokran osalta, kirkkoherran vaimolla ei todellisessa elämässä ollut mitään sananvaltaa taksvärkin suuruuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isoisäni oli torppari. Edellunen torppari oli saanut lähdöt kun teki avioliiton ulkopuolisen lapsen. Näkyy torpan kirjoista jousta on saatu kopio "isosta talosta " vai oliko peräti kirkonkirjoissakin.
Vielä 50-luvulla, torpan omat maat olivat kivisiä peltoja, lehmät olivat kesän sen ison talon metsässä, tehtiin lehmistä x-määrä miestyöpäiviä ja x-määrä naistyöpäiviä. Äiti ja teini-ikäiset sisareni kävivät pyykkiä pesemässä, suursiivoa tekemässä, perunan nostossa.
Jos kuvailidin millaista elämä vielä 50- luvun alussa oli entisessä torpassa ei sitä kukaan uskoisi, pilkkaisi vaan ja luulisi tarinaksi.
Eikö torpat lakkautettu 1900-luvun alussa? Venäjällä oli maaorjuus, joka oli karua.
Mutta ehkä oli sovittu lunastaa torppa työllä. Sitähän sitten saattoi riittää 50-luvulle asti. Vai hankkiko perhe lisätienestejä entisessä kantatalossaan?
Ei. Kyllä vaari oli maksanut tiluksensa isolle talolle ja isä hänelle sitten ostaessaa tilan omiin nimiisä. Kauppakirjat on hallussani koska tila on nyt minulla.
Kyse ei ollut ansiosta vaan nk. Taksvärkistä. Työllä maksettiin se että lehmät saivat laiduntaa kesällä siellä naapurin metsässä.
50-luvulla lehmät laiduntivat vielä metsissä, nykyisin pelloilla. Silloin kasvoi metsämansikatkin metsäkallioilla kun karja piti heinäkasvullisuuden kurissa.Isä hankki lisäansioita kirvesmiehenä ja hevosen kanssa tukinajossa.
Torpat lunastettiin omiksi jo 1920-luvulla, ei niistä enää 50-luvulla mitään naisten- ja miestenpäiviä tehty, tuo on pelkkää hupapuhetta. Naapurin metsässä laiduntaminenkin tuntuu aika oudolta, kun ottaa huomioon, että laidun piti aidata eikä se ollut mikään halpa asia. Kunhan omaksi iloksesi kerrot meille juttuja sääliä kerjäten.
Kuule ny, tiedän todella hyvin. Olihan siellä tietysti aitoja mutta samassa metsässä kävi sen ison talon lehmät ja meidän 5 lehmää. Toisen naapurin 7-8 lehmää.
Mökkimme oli siinä rajalla, n. 300 m siihen naaourin metsään jonne lehmät laskettiin. Siis meidän alueella oli risu tai piikkilanka, samoin tietysti sen alueen rajoilla minne lehmät eivät saaneet mennä.Hevosellamme oli oma haka omassa metsässä, samoin lampailla omansa.
Monet kerrat hain lehmiä sieltä metsästä alakoululaisena jos eivät viiden -kuuden maissa tulleet siihen rajalle josta ne päästettiin navetan viereen lypsyhakaan yöpymään.
On kyllä kumma kun kirjoja lukeneet nuoret yrittävät kumota tosielämän.
Elin sitä 60-lukua eikä silloin ollut noin takapajuista kuin korkeintaan jossain todellisilla korpimailla, minne me muut kansakoulussa keräsimme paketteja annettavaksi köyhille lahjaksi. Ison talon lehmiä ei takuuvarmasti laskettu hajalleen metsään susien ruuaksi, kuka ne 50 lypsävää sieltä kävi noutamassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajatelkaa, että nykyään joku tukipummi Kontulasta elää leveämpää elämää kuin Ranskan kuningas 200 vuotta sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isoisäni oli torppari. Edellunen torppari oli saanut lähdöt kun teki avioliiton ulkopuolisen lapsen. Näkyy torpan kirjoista jousta on saatu kopio "isosta talosta " vai oliko peräti kirkonkirjoissakin.
Vielä 50-luvulla, torpan omat maat olivat kivisiä peltoja, lehmät olivat kesän sen ison talon metsässä, tehtiin lehmistä x-määrä miestyöpäiviä ja x-määrä naistyöpäiviä. Äiti ja teini-ikäiset sisareni kävivät pyykkiä pesemässä, suursiivoa tekemässä, perunan nostossa.
Jos kuvailidin millaista elämä vielä 50- luvun alussa oli entisessä torpassa ei sitä kukaan uskoisi, pilkkaisi vaan ja luulisi tarinaksi.
Eikö torpat lakkautettu 1900-luvun alussa? Venäjällä oli maaorjuus, joka oli karua.
Mutta ehkä oli sovittu lunastaa torppa työllä. Sitähän sitten saattoi riittää 50-luvulle asti. Vai hankkiko perhe lisätienestejä entisessä kantatalossaan?
Ei. Kyllä vaari oli maksanut tiluksensa isolle talolle ja isä hänelle sitten ostaessaa tilan omiin nimiisä. Kauppakirjat on hallussani koska tila on nyt minulla.
Kyse ei ollut ansiosta vaan nk. Taksvärkistä. Työllä maksettiin se että lehmät saivat laiduntaa kesällä siellä naapurin metsässä.
50-luvulla lehmät laiduntivat vielä metsissä, nykyisin pelloilla. Silloin kasvoi metsämansikatkin metsäkallioilla kun karja piti heinäkasvullisuuden kurissa.Isä hankki lisäansioita kirvesmiehenä ja hevosen kanssa tukinajossa.
Torpat lunastettiin omiksi jo 1920-luvulla, ei niistä enää 50-luvulla mitään naisten- ja miestenpäiviä tehty, tuo on pelkkää hupapuhetta. Naapurin metsässä laiduntaminenkin tuntuu aika oudolta, kun ottaa huomioon, että laidun piti aidata eikä se ollut mikään halpa asia. Kunhan omaksi iloksesi kerrot meille juttuja sääliä kerjäten.
Kuule ny, tiedän todella hyvin. Olihan siellä tietysti aitoja mutta samassa metsässä kävi sen ison talon lehmät ja meidän 5 lehmää. Toisen naapurin 7-8 lehmää.
Mökkimme oli siinä rajalla, n. 300 m siihen naaourin metsään jonne lehmät laskettiin. Siis meidän alueella oli risu tai piikkilanka, samoin tietysti sen alueen rajoilla minne lehmät eivät saaneet mennä.Hevosellamme oli oma haka omassa metsässä, samoin lampailla omansa.
Monet kerrat hain lehmiä sieltä metsästä alakoululaisena jos eivät viiden -kuuden maissa tulleet siihen rajalle josta ne päästettiin navetan viereen lypsyhakaan yöpymään.
On kyllä kumma kun kirjoja lukeneet nuoret yrittävät kumota tosielämän.
Juuri näin. Minäkin lapsena siis alakoululaisena hain lehmiä metsistä, aina löytyivät kun lehmillä oli nimetkin siihen aikaan ja niin huudeltiin Mansikkia ja sieltä tulivat muutkin sitten perässä. Sitten lypsettiin käsin. En kuole ikinä nälkään kun osaa lypsää ja hädän tullen tehdä vaikka mitä entisiä maatalon hommia.
Elän vuotta 2023 ja lehmillä on edelleen nimet, tuliko yllätyksenä?
Käsinlypsyllä et todennäköisesti tule elantoasi hankkimaan ellet sitten löydä jostain entistä maataloa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nykyajan köyhän, esi -isilleen katkeran , rivitaloasunto pääkaupunkiseudulla on arvokkaampi kuin nämä torppien muutamat kymmenet hehtaarit, usein kivisiä, sen isontalon huonoimpia maita. Ja elintaso on aivan toista.
Jos sen köyhän maisterin rivitaloasunnon arvo on 300 000 euroa, nuo tilat nykyisin ja huonoin päärakennuksin eivät ole juuri minkään arvoisia. Itselle on tarjottu 25 000 euroa.
Unohtamatta sitä pikkuseikkaa että torpparit eivät omistaneet torppaansa, vaan vuokrasit sen.
Ja se vuokra oli keskimäärin 14 vrk/v eli kaksi viikkoa töitä, sillä maksoi torppansa vuokran. Osa päivistä saattoi olla ns. naistenpäiviä eli pyykinpesua ja siivousta.
Saatko mistään tänä päivänä vuodeksi kodin 2 viikon työn hinnalla?
Nykyään saa kodin ja ruokaa, vaikka ei tekisi päivääkään töitä. Torppari oli useimmiten köyhä eikä suinkaan saanut aina vatsaansa täyteen.
Mutta torpparikin oli paremmassa asemassa kuin maaseudun tilattomat, joiden määrä kasvoi huimasti 1800-luvulla. Heillä ei ollut edes vuokramaata ja he elivät tilapäistöillä ja välillä kerjuulla.
Torppari viljeli tilaa, joka takasi ihan mukavan elannon. Tutkimusten mukaan torpparit eivät olleet köyhiä, päinvastoin, moni oli samoissa tuloissa pienimpien tilallisten kanssa.
Kannattaa nyt muistaa, että Väinö Linnan kuvaus torppareista ei ollut lähelläkään totuutta. Toki moni oli Kivivuoren Oton tapaan käsityöläinen, torpanpidon lisäksi teki töitä rakennuksilla tai metsätöissä, mutta torpparien tilanne oli varsin hyvä verrattuna niihin, jotka eivät alkoholismin tai sairauksien vuoksi kyenneet töihin.
Kuka tässä puhuu fiktiosta? Nyt puhutaan historiallisista faktoista eikä mistään romaaneista.
Torppareiden heikentynyt asema oli yksi syy vuoden 1918 sisällissotaan. Torppareiden asema perustui usein suullisiin sopimuksiin, jotka saatettiin irtisanoa tuosta vain. Lisäksi ehdot olivat usein kohtuuttomia.
Parhaimmillaan torpparit olivat suhteellisen hyväosaisia, huonoimmillaan kaikkea muuta. He eivät kuitenkaan olleet synonyymi maaseudun köyhille vaan köyhempiä ja huono-osaisempia olivat mäkitupalaiset, jotka työskentelivät usein tilapäisinä palkollisina taloissa, torpissa ja metsissä. Heillä, toisin kuin torppareilla, ei ollut viljeltävää vuokramaata ja siitä saatavaa tuloa ja toimeentulo oli todella heikkoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isoisäni oli torppari. Edellunen torppari oli saanut lähdöt kun teki avioliiton ulkopuolisen lapsen. Näkyy torpan kirjoista jousta on saatu kopio "isosta talosta " vai oliko peräti kirkonkirjoissakin.
Vielä 50-luvulla, torpan omat maat olivat kivisiä peltoja, lehmät olivat kesän sen ison talon metsässä, tehtiin lehmistä x-määrä miestyöpäiviä ja x-määrä naistyöpäiviä. Äiti ja teini-ikäiset sisareni kävivät pyykkiä pesemässä, suursiivoa tekemässä, perunan nostossa.
Jos kuvailidin millaista elämä vielä 50- luvun alussa oli entisessä torpassa ei sitä kukaan uskoisi, pilkkaisi vaan ja luulisi tarinaksi.
Eikö torpat lakkautettu 1900-luvun alussa? Venäjällä oli maaorjuus, joka oli karua.
Mutta ehkä oli sovittu lunastaa torppa työllä. Sitähän sitten saattoi riittää 50-luvulle asti. Vai hankkiko perhe lisätienestejä entisessä kantatalossaan?
Ei. Kyllä vaari oli maksanut tiluksensa isolle talolle ja isä hänelle sitten ostaessaa tilan omiin nimiisä. Kauppakirjat on hallussani koska tila on nyt minulla.
Kyse ei ollut ansiosta vaan nk. Taksvärkistä. Työllä maksettiin se että lehmät saivat laiduntaa kesällä siellä naapurin metsässä.
50-luvulla lehmät laiduntivat vielä metsissä, nykyisin pelloilla. Silloin kasvoi metsämansikatkin metsäkallioilla kun karja piti heinäkasvullisuuden kurissa.Isä hankki lisäansioita kirvesmiehenä ja hevosen kanssa tukinajossa.
Torpat lunastettiin omiksi jo 1920-luvulla, ei niistä enää 50-luvulla mitään naisten- ja miestenpäiviä tehty, tuo on pelkkää hupapuhetta. Naapurin metsässä laiduntaminenkin tuntuu aika oudolta, kun ottaa huomioon, että laidun piti aidata eikä se ollut mikään halpa asia. Kunhan omaksi iloksesi kerrot meille juttuja sääliä kerjäten.
Kuule ny, tiedän todella hyvin. Olihan siellä tietysti aitoja mutta samassa metsässä kävi sen ison talon lehmät ja meidän 5 lehmää. Toisen naapurin 7-8 lehmää.
Mökkimme oli siinä rajalla, n. 300 m siihen naaourin metsään jonne lehmät laskettiin. Siis meidän alueella oli risu tai piikkilanka, samoin tietysti sen alueen rajoilla minne lehmät eivät saaneet mennä.Hevosellamme oli oma haka omassa metsässä, samoin lampailla omansa.
Monet kerrat hain lehmiä sieltä metsästä alakoululaisena jos eivät viiden -kuuden maissa tulleet siihen rajalle josta ne päästettiin navetan viereen lypsyhakaan yöpymään.
On kyllä kumma kun kirjoja lukeneet nuoret yrittävät kumota tosielämän.
Elin sitä 60-lukua eikä silloin ollut noin takapajuista kuin korkeintaan jossain todellisilla korpimailla, minne me muut kansakoulussa keräsimme paketteja annettavaksi köyhille lahjaksi. Ison talon lehmiä ei takuuvarmasti laskettu hajalleen metsään susien ruuaksi, kuka ne 50 lypsävää sieltä kävi noutamassa?
Puhun 50- luvusta. Älä kiistä tosiasioita.
Siellä ne oli metsässä josta kulki polku sen talon pihan lävitse kouluun. Niitä pelkäsin, isoja ayshire-lehmiä. Meidän lehmät oli pienkikokoisia suomalaisia.
60-luvun alussa minä korpikylän tyttö olin jo kaupungissa maitokaupan harjoittelijana.
Ihmisillä katsos on elämä on erilaista, joku elää syrjäseudulla torpparin lapsenlapsena missä ei ollut aukeita laakeita. Joku elää ökykartanossa viljavammilla mailla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siihen aikaan köyhät tekivät työtä omalla pientilalla eivätkä eläneet tuilla.
Jos työikäinen terve mies ei tehnyt töitä niin passitettiin Pelson pakkotyömaalle. Jos sielläkin lusmusi niin sitten vaivaistaloon. Siinä olisi nyky työnvieroksujille mallia
Mene oksentamaan Suomen Uutisiin. Persut on niitä työttömiä työn vieroksujia ja juoppoja.
30-luvulla ei ollut persuja, tahvo.
NYKYTYÖTTÖMIEN ENEMMISTÖ ON PERSUJEN MATALASTI KOULUTETTUJA ÄÄNESTÄJIÄ. Tollo
Persut laittaa kokoomuksen kanssa työnvieroksujat kuriin mikä on erinomainen juttu.
9 euron työläisistä muodostuu uusi alaluokka joiden asema on samankaltainen kuin torppareilla ja mäkitupalaisilla.
Toki, jos sen 9 euron lisäksi ei tulisi esim. toimeentulotukea, asumistukea, lapsilisiä ja mitä näitä nyt on. Ihan siis se pelkkä 9 euroa ja elätä itsesi ja perheesi sillä.
Nykyajan köyhät elää sellaisessa yltäkylläaisyydessä ettei sata vuotta sitten osattu edes haaveilla siitä. Vielä 1950-luvulla monen köyhän tavoittamaton unelma oli lasten oppikouluun pääsy tai jääkaapin osto. Mietipä sitä, kun siellä saunallisessa kämpässäsi availet viikonloppulonkeroa ja laitat katkeraa vihapostia av:n lisäksi kelalle, sossuille, vuokrataloyhtiölle, toimintaterapeutille, lastesi erityisluokaopelle ja mitä näitä nyt palveluja saatkaan muiden kustantamana.
Missään eikä koskaan ole köyhän asiat olleet niin hyvin kuin nyky-Suomessa. Esim. Ruotsissa ei makseta asumistukia eikä kotihoidontukia. Ja suomalaisista toimeentulotuen saajistakin puolet jäisi ilman tukea, jos meillä olisi samat kriteerit kuin Ruotsissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isoisäni oli torppari. Edellunen torppari oli saanut lähdöt kun teki avioliiton ulkopuolisen lapsen. Näkyy torpan kirjoista jousta on saatu kopio "isosta talosta " vai oliko peräti kirkonkirjoissakin.
Vielä 50-luvulla, torpan omat maat olivat kivisiä peltoja, lehmät olivat kesän sen ison talon metsässä, tehtiin lehmistä x-määrä miestyöpäiviä ja x-määrä naistyöpäiviä. Äiti ja teini-ikäiset sisareni kävivät pyykkiä pesemässä, suursiivoa tekemässä, perunan nostossa.
Jos kuvailidin millaista elämä vielä 50- luvun alussa oli entisessä torpassa ei sitä kukaan uskoisi, pilkkaisi vaan ja luulisi tarinaksi.
Eikö torpat lakkautettu 1900-luvun alussa? Venäjällä oli maaorjuus, joka oli karua.
Mutta ehkä oli sovittu lunastaa torppa työllä. Sitähän sitten saattoi riittää 50-luvulle asti. Vai hankkiko perhe lisätienestejä entisessä kantatalossaan?
Ei. Kyllä vaari oli maksanut tiluksensa isolle talolle ja isä hänelle sitten ostaessaa tilan omiin nimiisä. Kauppakirjat on hallussani koska tila on nyt minulla.
Kyse ei ollut ansiosta vaan nk. Taksvärkistä. Työllä maksettiin se että lehmät saivat laiduntaa kesällä siellä naapurin metsässä.
50-luvulla lehmät laiduntivat vielä metsissä, nykyisin pelloilla. Silloin kasvoi metsämansikatkin metsäkallioilla kun karja piti heinäkasvullisuuden kurissa.Isä hankki lisäansioita kirvesmiehenä ja hevosen kanssa tukinajossa.
Torpat lunastettiin omiksi jo 1920-luvulla, ei niistä enää 50-luvulla mitään naisten- ja miestenpäiviä tehty, tuo on pelkkää hupapuhetta. Naapurin metsässä laiduntaminenkin tuntuu aika oudolta, kun ottaa huomioon, että laidun piti aidata eikä se ollut mikään halpa asia. Kunhan omaksi iloksesi kerrot meille juttuja sääliä kerjäten.
Kuule ny, tiedän todella hyvin. Olihan siellä tietysti aitoja mutta samassa metsässä kävi sen ison talon lehmät ja meidän 5 lehmää. Toisen naapurin 7-8 lehmää.
Mökkimme oli siinä rajalla, n. 300 m siihen naaourin metsään jonne lehmät laskettiin. Siis meidän alueella oli risu tai piikkilanka, samoin tietysti sen alueen rajoilla minne lehmät eivät saaneet mennä.Hevosellamme oli oma haka omassa metsässä, samoin lampailla omansa.
Monet kerrat hain lehmiä sieltä metsästä alakoululaisena jos eivät viiden -kuuden maissa tulleet siihen rajalle josta ne päästettiin navetan viereen lypsyhakaan yöpymään.
On kyllä kumma kun kirjoja lukeneet nuoret yrittävät kumota tosielämän.
Elin sitä 60-lukua eikä silloin ollut noin takapajuista kuin korkeintaan jossain todellisilla korpimailla, minne me muut kansakoulussa keräsimme paketteja annettavaksi köyhille lahjaksi. Ison talon lehmiä ei takuuvarmasti laskettu hajalleen metsään susien ruuaksi, kuka ne 50 lypsävää sieltä kävi noutamassa?
Puhun 50- luvusta. Älä kiistä tosiasioita.
Siellä ne oli metsässä josta kulki polku sen talon pihan lävitse kouluun. Niitä pelkäsin, isoja ayshire-lehmiä. Meidän lehmät oli pienkikokoisia suomalaisia.
60-luvun alussa minä korpikylän tyttö olin jo kaupungissa maitokaupan harjoittelijana.Ihmisillä katsos on elämä on erilaista, joku elää syrjäseudulla torpparin lapsenlapsena missä ei ollut aukeita laakeita. Joku elää ökykartanossa viljavammilla mailla.
Syrjäseudulla oli siis myös isoja taloja ja kouluun kansakouluasetuksen mukaisesit alle 5 km matkaa? Yritä nyt päättää, missä köyhän lapsuutesi vietit.
Nykyään saa kodin ja ruokaa, vaikka ei tekisi päivääkään töitä. Torppari oli useimmiten köyhä eikä suinkaan saanut aina vatsaansa täyteen.
Mutta torpparikin oli paremmassa asemassa kuin maaseudun tilattomat, joiden määrä kasvoi huimasti 1800-luvulla. Heillä ei ollut edes vuokramaata ja he elivät tilapäistöillä ja välillä kerjuulla.