Lue keskustelun säännöt.
Aatelkaa että entisajan köyhillä oli talo, oma sauna ja oma perunamaa
Kommentit (223)
Vierailija kirjoitti:
Ja mitäkö 50- luvun mökin muija teki viidellä lehmällä? Isot talot veivät meijeriin, mökeistä ei koska ei ne olosuhteet täyttyneet. Äiti oli kyllä hyvin siisti maitotalouden kanssa. Uudessa navetassa oli karjakeittiö.
Äiti vei kaupunkiin itsekirnuttua maalaisvoita erääseen pikkukauppaan, sillä oli kysyntää vielä siihen aikaan. Perhekin oli suurempi ja kesällä myi mökkiläisillä maitoa, voita, kermaa kun kaupat oli kaukana. Mistä maito meni meijeriin eivät tommosta pikkukauppaa käyneet.
Uuden navetan käyttöikä jäi vain lyhyeksi, vanhemmilla ikää ja kun me nuorimmat lähdettiin töihin, lopettivat viljelyn ja karjanpidon. Hevosta pitivät vielä jonkun vuoden.
Lisään vielä näistä köyhien elukoista. Vaikka ensisijainen tarkoitus oli saada itse ruokaa, lampaista villaa, siasta lihaa, niistä myös tuli sitä vähäistä rahaa. Vasikat teurastamolle, samoin lammasluku niissä muutamissa, karitsat tai täyskasvuinen teurastajan häkkilavalle. Meille ei päässyt autolla vielä silloin, teurasostaja ajeli kylillä hevosella jossa korkealaitainen häkki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ollu. Ne oli vuokratönöjä, joissa 1 huone ja keittiö. Vuokratontti. Mäkitupalaisia. Asuivat hyvin köyhästi, googlettele kuvia, järkytyt. Ei ole vaatteita edes päälle ihmisille.
Loisperhe 10 henkeä saattoi asua toisen perheen talon olohuoneen NURKASSA. mulla suvussa kai näitä, no kaikilla on.
Jos jollakulla oli oma talo, erillinen sauna ja oma perunamaa, niin kyse ei todellakaan ollut köyhästä. Ei, köyhiä olivat ne, joilla ei ollut taloa, maata eikä edes varaa ostaa vaatteita (=hankkia kangasta ja ommella). Piikoja ja renkejä olivat, talottomia, kiertolaisia.
Taloudellinen tilanne (onko köyhä, pienituloinen, keskituloinen, hyvin toimeentuleva, rikas) pitää suhteuttaa siihen sen aikaiseen yleiseen tilanteeseen. Sellaiset 200 vuotta sitten köyhillä ei todellakaan ollut omaa taloa, ja kyllä se 1900-luvun alussakin oli todella harvinaista, että oikeasti omistivat jotain.
No ei todellakaan ollut, ap. Valoja päälle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siihen aikaan köyhät tekivät työtä omalla pientilalla eivätkä eläneet tuilla.
No ei tassan ollut omia tiloja.
Oli joillakin pieni oma talo, torppa tai tila. Isäni on maatalosta kotoisin . Lähellä asui samanikäisiä lapsia, joilla oli vain pieni talo. Olivat hyvin köyhiä. Kävivät välillä tunkiolla etsimässä perunankuori syötäväksi.
60-luvulla en nähnyt että kukaan olisi syönyt perunankuoria. Äiti kertoi että kouluun otettiin eväät, sitten jotkut kerjäsivät muilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siihen aikaan köyhät tekivät työtä omalla pientilalla eivätkä eläneet tuilla.
No ei tassan ollut omia tiloja.
Oli joillakin pieni oma talo, torppa tai tila. Isäni on maatalosta kotoisin . Lähellä asui samanikäisiä lapsia, joilla oli vain pieni talo. Olivat hyvin köyhiä. Kävivät välillä tunkiolla etsimässä perunankuori syötäväksi.
60-luvulla en nähnyt että kukaan olisi syönyt perunankuoria. Äiti kertoi että kouluun otettiin eväät, sitten jotkut kerjäsivät muilta.
Tuosta 50-luvun lopusta muistan kun meillä oli eväänä ruisleipäviipaleita, vain voita välissä. Ruisleipää tietysti muillakin mutta vähän kateellinen kun keskikylällä kaupan vieressä asujilla oli sipuliteemakkaraa tai lauantaimakkaraa leivän välissä. Tuoksu oli olevinaan niin hyvä. Meille ei makkaroita ostettu.
Joskus kysyttiin kotona että täytettäis "saapaslappu." Isä oli jyrkkä, meille ei kunnan saappaita pyydetä. Vaikka olis ehkä kipeemmin tarvittu kuin he, jotka joka vuosi anoivat. ( torpparin lapsenlapsi)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isoisäni oli torppari. Edellunen torppari oli saanut lähdöt kun teki avioliiton ulkopuolisen lapsen. Näkyy torpan kirjoista jousta on saatu kopio "isosta talosta " vai oliko peräti kirkonkirjoissakin.
Vielä 50-luvulla, torpan omat maat olivat kivisiä peltoja, lehmät olivat kesän sen ison talon metsässä, tehtiin lehmistä x-määrä miestyöpäiviä ja x-määrä naistyöpäiviä. Äiti ja teini-ikäiset sisareni kävivät pyykkiä pesemässä, suursiivoa tekemässä, perunan nostossa.
Jos kuvailidin millaista elämä vielä 50- luvun alussa oli entisessä torpassa ei sitä kukaan uskoisi, pilkkaisi vaan ja luulisi tarinaksi.
Eikö torpat lakkautettu 1900-luvun alussa? Venäjällä oli maaorjuus, joka oli karua.
Mutta ehkä oli sovittu lunastaa torppa työllä. Sitähän sitten saattoi riittää 50-luvulle asti. Vai hankkiko perhe lisätienestejä entisessä kantatalossaan?
Ei. Kyllä vaari oli maksanut tiluksensa isolle talolle ja isä hänelle sitten ostaessaa tilan omiin nimiisä. Kauppakirjat on hallussani koska tila on nyt minulla.
Kyse ei ollut ansiosta vaan nk. Taksvärkistä. Työllä maksettiin se että lehmät saivat laiduntaa kesällä siellä naapurin metsässä.
50-luvulla lehmät laiduntivat vielä metsissä, nykyisin pelloilla. Silloin kasvoi metsämansikatkin metsäkallioilla kun karja piti heinäkasvullisuuden kurissa.Isä hankki lisäansioita kirvesmiehenä ja hevosen kanssa tukinajossa.
Torpat lunastettiin omiksi jo 1920-luvulla, ei niistä enää 50-luvulla mitään naisten- ja miestenpäiviä tehty, tuo on pelkkää hupapuhetta. Naapurin metsässä laiduntaminenkin tuntuu aika oudolta, kun ottaa huomioon, että laidun piti aidata eikä se ollut mikään halpa asia. Kunhan omaksi iloksesi kerrot meille juttuja sääliä kerjäten.
Kuule ny, tiedän todella hyvin. Olihan siellä tietysti aitoja mutta samassa metsässä kävi sen ison talon lehmät ja meidän 5 lehmää. Toisen naapurin 7-8 lehmää.
Mökkimme oli siinä rajalla, n. 300 m siihen naaourin metsään jonne lehmät laskettiin. Siis meidän alueella oli risu tai piikkilanka, samoin tietysti sen alueen rajoilla minne lehmät eivät saaneet mennä.Hevosellamme oli oma haka omassa metsässä, samoin lampailla omansa.
Monet kerrat hain lehmiä sieltä metsästä alakoululaisena jos eivät viiden -kuuden maissa tulleet siihen rajalle josta ne päästettiin navetan viereen lypsyhakaan yöpymään.
On kyllä kumma kun kirjoja lukeneet nuoret yrittävät kumota tosielämän.
Kyllä mun lapsuudessa 60-luvulla lehmät laidunsi metsissä, tietysti myös pelloilla. Asuin maaseudulla ja metsien rajoilla oli kaikenlaisia aitauksiakin, lehmät ilmeisesti oppi olemaan siellä missä piti. Joskushan niitä karkailikin viljapeltoihin ja kerran muistan kun niitä ajettiin kovalla touhulla pois junaradalta, mihin ne oli jostain syystä keksineet lähteä seikkailemaan.
Meillä ei itsellä ollut lehmiä eikä mitään karjaa, mutta maalaiselämä oli tuttua kun sen keskellä eli.
Kyllä silloin oli köyhiä ihmisiä, muistan vaikka minkälaisia tapauksia. Oli isoja perheitä ja lapset huonoissa varusteissa eikä meilläkään rahassa ryvetty. Ei ollut omaa taloa, vaan vuokralla asuttiin vanhassa taloröttelössä. Vuokraisäntä vaimoineen kävi vielä syksyllä kiireesti poimimassa omenat puista vaikka vähän raakoinakin, ettei vaan vuokralaiset niitä saa itselleen. Isä teki piruuttaan niille vielä tikkaat sitä varten, ettei tule meiltä enää vaatimaan tuolia ja jakkaroita alleen. Oma perunapenkki saatiin sentään kuokkia.
Vanhemmat muutti siitä sitten 70-luvulla kerrostaloon, edelleen vuokralle mutta sentään jo mukavuuksien pariin.
Minä ostin mieheni kanssa hänen sukulaiseltaan vanhan talon, jossa oli puulämmitys ja vesi kaivossa. Pienestä alettiin, kymmeneen vuoteen ei tullut sitä vettä sisälle joten ei se lastenkaan kanssa helppoa ollut mutta minulle se oli jo iso asia, että se oli oma.
En tiedä haluaisiko monikaan nykynuori asua niissä oloissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siihen aikaan köyhät tekivät työtä omalla pientilalla eivätkä eläneet tuilla.
No ei tassan ollut omia tiloja.
Oli joillakin pieni oma talo, torppa tai tila. Isäni on maatalosta kotoisin . Lähellä asui samanikäisiä lapsia, joilla oli vain pieni talo. Olivat hyvin köyhiä. Kävivät välillä tunkiolla etsimässä perunankuori syötäväksi.
60-luvulla en nähnyt että kukaan olisi syönyt perunankuoria. Äiti kertoi että kouluun otettiin eväät, sitten jotkut kerjäsivät muilta.
60-luvulla oli kouluruokailu, ihan maksuton ateria jokaiselle. Eväät oli voileipiä, niitä ei kunta tarjonnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isoisäni oli torppari. Edellunen torppari oli saanut lähdöt kun teki avioliiton ulkopuolisen lapsen. Näkyy torpan kirjoista jousta on saatu kopio "isosta talosta " vai oliko peräti kirkonkirjoissakin.
Vielä 50-luvulla, torpan omat maat olivat kivisiä peltoja, lehmät olivat kesän sen ison talon metsässä, tehtiin lehmistä x-määrä miestyöpäiviä ja x-määrä naistyöpäiviä. Äiti ja teini-ikäiset sisareni kävivät pyykkiä pesemässä, suursiivoa tekemässä, perunan nostossa.
Jos kuvailidin millaista elämä vielä 50- luvun alussa oli entisessä torpassa ei sitä kukaan uskoisi, pilkkaisi vaan ja luulisi tarinaksi.
Eikö torpat lakkautettu 1900-luvun alussa? Venäjällä oli maaorjuus, joka oli karua.
Mutta ehkä oli sovittu lunastaa torppa työllä. Sitähän sitten saattoi riittää 50-luvulle asti. Vai hankkiko perhe lisätienestejä entisessä kantatalossaan?
Ei. Kyllä vaari oli maksanut tiluksensa isolle talolle ja isä hänelle sitten ostaessaa tilan omiin nimiisä. Kauppakirjat on hallussani koska tila on nyt minulla.
Kyse ei ollut ansiosta vaan nk. Taksvärkistä. Työllä maksettiin se että lehmät saivat laiduntaa kesällä siellä naapurin metsässä.
50-luvulla lehmät laiduntivat vielä metsissä, nykyisin pelloilla. Silloin kasvoi metsämansikatkin metsäkallioilla kun karja piti heinäkasvullisuuden kurissa.Isä hankki lisäansioita kirvesmiehenä ja hevosen kanssa tukinajossa.
Torpat lunastettiin omiksi jo 1920-luvulla, ei niistä enää 50-luvulla mitään naisten- ja miestenpäiviä tehty, tuo on pelkkää hupapuhetta. Naapurin metsässä laiduntaminenkin tuntuu aika oudolta, kun ottaa huomioon, että laidun piti aidata eikä se ollut mikään halpa asia. Kunhan omaksi iloksesi kerrot meille juttuja sääliä kerjäten.
Kuule ny, tiedän todella hyvin. Olihan siellä tietysti aitoja mutta samassa metsässä kävi sen ison talon lehmät ja meidän 5 lehmää. Toisen naapurin 7-8 lehmää.
Mökkimme oli siinä rajalla, n. 300 m siihen naaourin metsään jonne lehmät laskettiin. Siis meidän alueella oli risu tai piikkilanka, samoin tietysti sen alueen rajoilla minne lehmät eivät saaneet mennä.Hevosellamme oli oma haka omassa metsässä, samoin lampailla omansa.
Monet kerrat hain lehmiä sieltä metsästä alakoululaisena jos eivät viiden -kuuden maissa tulleet siihen rajalle josta ne päästettiin navetan viereen lypsyhakaan yöpymään.
On kyllä kumma kun kirjoja lukeneet nuoret yrittävät kumota tosielämän.
Kyllä mun lapsuudessa 60-luvulla lehmät laidunsi metsissä, tietysti myös pelloilla. Asuin maaseudulla ja metsien rajoilla oli kaikenlaisia aitauksiakin, lehmät ilmeisesti oppi olemaan siellä missä piti. Joskushan niitä karkailikin viljapeltoihin ja kerran muistan kun niitä ajettiin kovalla touhulla pois junaradalta, mihin ne oli jostain syystä keksineet lähteä seikkailemaan.
Meillä ei itsellä ollut lehmiä eikä mitään karjaa, mutta maalaiselämä oli tuttua kun sen keskellä eli.
Kyllä silloin oli köyhiä ihmisiä, muistan vaikka minkälaisia tapauksia. Oli isoja perheitä ja lapset huonoissa varusteissa eikä meilläkään rahassa ryvetty. Ei ollut omaa taloa, vaan vuokralla asuttiin vanhassa taloröttelössä. Vuokraisäntä vaimoineen kävi vielä syksyllä kiireesti poimimassa omenat puista vaikka vähän raakoinakin, ettei vaan vuokralaiset niitä saa itselleen. Isä teki piruuttaan niille vielä tikkaat sitä varten, ettei tule meiltä enää vaatimaan tuolia ja jakkaroita alleen. Oma perunapenkki saatiin sentään kuokkia.
Vanhemmat muutti siitä sitten 70-luvulla kerrostaloon, edelleen vuokralle mutta sentään jo mukavuuksien pariin.
Minä ostin mieheni kanssa hänen sukulaiseltaan vanhan talon, jossa oli puulämmitys ja vesi kaivossa. Pienestä alettiin, kymmeneen vuoteen ei tullut sitä vettä sisälle joten ei se lastenkaan kanssa helppoa ollut mutta minulle se oli jo iso asia, että se oli oma.
En tiedä haluaisiko monikaan nykynuori asua niissä oloissa.
Ja minun lapsuudessani 60-luvulla lehmät laidunsi laitumella, ei koskaan pellolla! Joku laidun saattoi ulottua metsän puolelle, mutta sekin oli aidattu. Ei 60-luvulla enää ollut paimenkulttuuria!
Jos taloröttelön ohessa ei vuokrattu omenapuutarhaa, niin tietenkin vuokranantaja kävi sieltä omat omenansa hakemassa, eihän siinä mitään väärää ole. Sama pihan kanssa muutenkin, tuolloin oli ihan normaalia, että pihassa oli tenniskentän sijaan perunamaa. Paremmilla ihmisillä oli kokonainen perunapelto.
Meillä oli sähköt ja vesijohto ja viemäri ja televisio ja pari autoa, naapurissa ei. Mutta meillä tehtiin töitä ja naapurin aikamiespoika äitinsä kanssa asui ns. kunnan huoneissa eli kunnan omistamassa mökissä, koska muutto muualle olisi tarkoittanut sitä, että olisivat joutuneet töihin. Sossu kun ei siihen aikaan maksanut niille, joille työ ei maittanut.
Vierailija kirjoitti:
Mitä valitusta!
Ai valitusta, kun yritetään oikoa teidän vääriä käsityksiänne.
Vain teidän kuviteltu totuutenneko on oikea?
Ennen oli ihan järkyttävää köyhyyttä, vielä pitkään sodan jälkeenkin. Kaikille ei vaan niitä hyviä kortteja jaossa ollut.
Meidän luokalla oli poika, joka söi väriliituja nälkäänsä. Vieläkin kun katson hänen nukkavierua olemustaan ekaluokan luokkakuvassa, tulee kamalan surullinen olo. Se talokin, jossa asuivat ei edes näyttänyt ihmisasumukselta.
Nykynuorten valitukset omista oloistaan menee kyllä hiukan eri luokkaan.
Hyvinvoivia ja toimeentulevia lapsia, nuoria ja työikäisiä ihmisiä on tavattoman paljon myös tässä ajassa, miksi tätä ei nähdä vaan tuijotetaan taaksepäin hakien sieltä jotain oikeutusta omille tämän päivän vaatimuksilleen?
Miksi ette vaadi tilille näitä ikätovereitanne, joilla menee hyvin? Kysykää, mitä he ovat mahdollisesti tehneet hyvän elintasonsa eteen!
Ehkä sieltä vastaus löytyisikin, mutta sitä vaan ette halua tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kouluruoka. Lopetin kansakoulun 1960.
Oli kaura/ruispuuroa, makaroonivelliä, puolukkapuuroa, hernekeittoa, lihakeittoa.
Koska koululla ei ollut veitsiä ja haarukoita kaikki oli keittoruokia. Joskus oli ruokailutapa-päivä jolloin kotoa piti tuoda ruokailuvälineet kun oli perunoita ja jotain kastiketta.
Maito ja leipä piti tuoda kotoa.
Kyllä nykyajan vanhemmilla olisi ruikutusta, kun ei joko liharuokaa joka päivä tai toiseen makuun kasvisruokaa joka päivä, ei oikean merkkistä kauramaitoa jne
Kohta tuo supistettu koulu lopetettiinkin ja kylän vähät lapset taksikyydittiin kirkonkylän kouluun.
Mitä soopaa sitä tänne nyt taas kaivetaan? Mistä entisajasta puhut? Torppareilla ei todellakaan ollut omaa mökkiä ja maata, mutta silti he olivat onnellisemmalla asemassa verrattuna kaikkein köyhimpiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen oikonut vääntyneitä nauloja, jotta sai nauloja seuraavassa rakentamisvaiheessa.
Kyllä nykyajan köyhän, esi -isilleen katkeran , rivitaloasunto pääkaupunkiseudulla on arvokkaampi kuin nämä torppien muutamat kymmenet hehtaarit, usein kivisiä, sen isontalon huonoimpia maita. Ja elintaso on aivan toista.
Jos sen köyhän maisterin rivitaloasunnon arvo on 300 000 euroa, nuo tilat nykyisin ja huonoin päärakennuksin eivät ole juuri minkään arvoisia. Itselle on tarjottu 25 000 euroa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nykyajan köyhän, esi -isilleen katkeran , rivitaloasunto pääkaupunkiseudulla on arvokkaampi kuin nämä torppien muutamat kymmenet hehtaarit, usein kivisiä, sen isontalon huonoimpia maita. Ja elintaso on aivan toista.
Jos sen köyhän maisterin rivitaloasunnon arvo on 300 000 euroa, nuo tilat nykyisin ja huonoin päärakennuksin eivät ole juuri minkään arvoisia. Itselle on tarjottu 25 000 euroa.
Unohtamatta sitä pikkuseikkaa että torpparit eivät omistaneet torppaansa, vaan vuokrasit sen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nykyajan köyhän, esi -isilleen katkeran , rivitaloasunto pääkaupunkiseudulla on arvokkaampi kuin nämä torppien muutamat kymmenet hehtaarit, usein kivisiä, sen isontalon huonoimpia maita. Ja elintaso on aivan toista.
Jos sen köyhän maisterin rivitaloasunnon arvo on 300 000 euroa, nuo tilat nykyisin ja huonoin päärakennuksin eivät ole juuri minkään arvoisia. Itselle on tarjottu 25 000 euroa.
Unohtamatta sitä pikkuseikkaa että torpparit eivät omistaneet torppaansa, vaan vuokrasit sen.
Ja se vuokra oli keskimäärin 14 vrk/v eli kaksi viikkoa töitä, sillä maksoi torppansa vuokran. Osa päivistä saattoi olla ns. naistenpäiviä eli pyykinpesua ja siivousta.
Saatko mistään tänä päivänä vuodeksi kodin 2 viikon työn hinnalla?
Tervetuloa maalle! Täältä saat talon ja peltoa kymppitonnilla, kahdella
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nykyajan köyhän, esi -isilleen katkeran , rivitaloasunto pääkaupunkiseudulla on arvokkaampi kuin nämä torppien muutamat kymmenet hehtaarit, usein kivisiä, sen isontalon huonoimpia maita. Ja elintaso on aivan toista.
Jos sen köyhän maisterin rivitaloasunnon arvo on 300 000 euroa, nuo tilat nykyisin ja huonoin päärakennuksin eivät ole juuri minkään arvoisia. Itselle on tarjottu 25 000 euroa.
Unohtamatta sitä pikkuseikkaa että torpparit eivät omistaneet torppaansa, vaan vuokrasit sen.
Ja se vuokra oli keskimäärin 14 vrk/v eli kaksi viikkoa töitä, sillä maksoi torppansa vuokran. Osa päivistä saattoi olla ns. naistenpäiviä eli pyykinpesua ja siivousta.
Saatko mistään tänä päivänä vuodeksi kodin 2 viikon työn hinnalla?
Oletko lukenut täällä pohjantähden alla. Väinö Linna.
Paljon nykyäänkin asuu taloissa köyhiä ihmisiä eikä edes hyvätuloisia. Pienellä eläkkeellä ovat meidän vanhemmat ja isovanhemmatkin eläneet yksin loppuaikansa omakotitalossa puolison menehdyttyä.