Hei sinä, joka annat lapsesi olla koko päivän kylässä, oletatko, että

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja hyvä muistaa että perhe jossa lapsi saa olla kaverilla pitkään ei tarkoita sitä että lapsi olisi mitenkään rajaton tai ettei hänellä olisi esim. kotiintuloaikoja ollenkaan.

 

Onko pikemminkin kyse siitä, että vanhempana haluat hyödyntää lapsen kaverin vanhempia, jotka hoitavat ja ruokkivat lastasi koko päivän?

Eikö nuo ole sama asia. Toinen vaan kieltää sen olemassaolon.

Vierailija kirjoitti:

Tyttöni kaveri tuli meille, ja ilmoitti että hänen tarvii vasta klo 22 olla kotona. Oli arkipäivä ja iltapäivä. Kysyin milloin pitää mennä kotiin syömään, niin ei kuulemma ole ruoka-aikaa ja kaikki syö milloin haluaa. Käskin pois meiltä kun ruoka oli valmis. Ihan sama minulle, menikö kotiin tai muualle, mutta meillä ei ilmoitusluontoisesti olla klo 22 asti.

Ihan vaan kokemuksesta sanon, että tälläisistä jää pahimmassa tapauksessa elämän kestäviä häpeätraumoja sille kotiin "käsketylle" lapselle/nuorelle. Hän ei välttämättä ole ilkeyttään siellä hengaamassa joten asian voisi esittää ystävällisesti etenkin jos hän ei ole joka päivä teillä "kärkkymässä" ruokaa ja seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa erikoinen keskustelu, miten niin "antaa" olla kylässä? Eikö sillä kyläpaikalla ole mitään vastuuta siitä, kauanko antaa muiden kyläillä? Meillä useinkin on lasten kavereita kylässä koko päivän viikonloppuisin, ja tietysti heidät ruokitaan! Jos meillä on esimerkiksi varattuna jokin ruoka niin, että riittää vain omalle porukalle, silloin tietysti jo lähtökohtaisestikin sanon, että kaverit voivat tulla kylään vain tietyksi aikaa, ja sitten kun se aikaraja koittaa, käyn muistuttamassa että kello on nyt sen verran, tullaanko sinua hakemaan vai oletko pyörällä tmv.

No eipä se oikeastaan ole kyläpaikan vastuulla. Jos omaan kotiin vaan pelmahtaa kutsumatta vieraita lapsia, niin eipä niistä kukaan voi velvoittaa ottamaan vastuuta. Pihalle tietenkin voi heittää heti kun huvittaa. Kyllä se vastuu on tasan sen lapsen omilla vanhemmilla. Paitsi jos kyläilystä on erikseen aikuisten

Kyllä oman kodin säännöistä vastaa perhe, jossa kyläillään. Tämän puitteissa ilmoitetaan vierailevalle lapselle. Toinen vanhempi vastaa lapsestaan ei kyläpaikan säännöistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan lapsuudesta, että meidät käskettiin kotiin muutaman kerran, kun isäntäväki alkoi syömään. Ja ihan kasvatuksellistakin tuo on, vieraan on kiva ymmärtää aikuisenakin, milloin on aika lähteä. Muutama aikuinen ystäväni ei sitä ymmärrä, että koko päivää ei tarvitsisi kyläillä. Mutta heitä ei varmaan ole koskaan lapsenakaan ohjattu kotimatkalle, kun sen aika olisi.

Tällaisen kasvatuksen kyllä kuuluisi tulla ihan niiltä omilta vanhemmilta. Kun se oma lapsi alkaa olla siinä iässä, että omatoimisesti kyläilee kavereiden luona, voi antaa kotiintuloajat, ja selittää, että ei ole sopivaa olla iltaan asti, koska se toinen perhe tarvitsee myös omaa rauhaa. Pitää myös opettaa, että kotona sitten syödään, ja sopia se kotiintuloaika sen mukaan.

Niin ja muistuttaa. Lapset tuppaa unohtamaan. Myös se oma kullannuppu.

On ehkä ihan terveellista ja hyödyksi lapsillekin välillä syödä kaveriperheiden luona. Oppii erilaisia tapoja ruokailla. Muistan itse omasta lapsuudesta / nuoruudesta, että olin aika usein kavereilla syömässä ja kaverit myös meillä (ei ollut siis pulaa ruoasta, vaikkei rikkaita oltukaan). Toisessa paikassa oli tosi säännösteltyä; hyvin pienet leipäpalat ja pienet annokset ruokaa tarjolla, kun taas toisessa ei katsottu annoskokoja ja olo oli rennompaa. Tottuu myös erilaisiin ruokiin, ettei kaikki ole aina samanlaista kuin äiti laittaa kotona ja oppii ruokailun sosiaalista puolta. Oppii kiittämään ruoasta ja olemaan kohtelias. Toisilla on tarkasti omat paikat missä istutaan aina ruokapöydässä, toisilla taas ei. Kaikkia pikku juttuja sitä muistaakin laittaneensa merkille lapsuusajan kaverivierailuista - hyvässä ja joskus pahassakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletan että jos ei saa kyläpaikassa ruokaa, niin käskevät lapseni mennä kotiin syömään.

 

Mä taas oletan, et vanhemmat soittaa lapselleen jotta tulee kotiin syömään. Minulla ainakaan ei ole jääkaapissa läjäpäin pihvejä, paistan sen verran kun on omia perheenjäseniä.

Vaikka olisi, en ruokkisi päivittäin.

Eikö ole suht normia että pennut syö kavereillaan, kokopäivän vierailu on kyllä outoa, kotona ei kaikki hyvin?

Vierailija kirjoitti:

Mitäs sitten jos lapsi kieltäytyy lähtemästä kotiinsa?

Yhden lääkärin tytär oli tällainen. Lukittautui myös vessaan. Tuli huutamaan keittiöön, kun en ollut vielä välipalaa tarjonnut. Varasti pieniä värilegoja. En päästänyt lähtemään ennenkuin näytti taskut, jossa legot oli. En päästänyt enää meille leikkimään. Isä oli pankissa rahoittajana. Tytön silloinen 5v pikkuveli käytti isänsä luottokorttia peleihin. Isä kertoi itse kun näimme tivolissa. Ne akateemiset! 

Tottakai kysytään kavereita mukaan syömään jos ovat meillä ruoka-aikaan. Syövät meidänkin lapset kavereillaan. Ihan kamala ihminen olet jos lähetät lapsen pois. Lapsi on aina lapsi ja traumoja aiheutat tuolla käytökselläsi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyttöni kaveri tuli meille, ja ilmoitti että hänen tarvii vasta klo 22 olla kotona. Oli arkipäivä ja iltapäivä. Kysyin milloin pitää mennä kotiin syömään, niin ei kuulemma ole ruoka-aikaa ja kaikki syö milloin haluaa. Käskin pois meiltä kun ruoka oli valmis. Ihan sama minulle, menikö kotiin tai muualle, mutta meillä ei ilmoitusluontoisesti olla klo 22 asti.

Ihan vaan kokemuksesta sanon, että tälläisistä jää pahimmassa tapauksessa elämän kestäviä häpeätraumoja sille kotiin "käsketylle" lapselle/nuorelle. Hän ei välttämättä ole ilkeyttään siellä hengaamassa joten asian voisi esittää ystävällisesti etenkin jos hän ei ole joka päivä teillä "kärkkymässä" ruokaa ja seuraa.

Valitettavasti käskijä ei ole vastuussa. Ei kukaan tule kenenkään kotiin laatimaan sääntöjä. Toki voi miettiä miten puhuu tai puhuttelee, mutta. . .

minä en äitinä vastaa kuin omieni traumattomuudesta, sijaisvanhempana eheytän traumatisoitunutta. 

Itse tarjoan lasten kavereille ruokaa, suurin osa sanoo syövänsä kotona. Omille lapsille olen sanonut, että pitää tulla kotiin syömään. Silti syövät joskus kavereilla.

Ei ole hirveästi kokemusta, että kylässä oltaisiin vielä ruoka-aikaan. Me emme viikonloppuisin usein syö lounasta vaan ennemminkin tuhtia aamupalaa/brunssia ja päivällä välipalaa, siksi oikea ruoka on vasta myöhemmin iltapäivästä tai alkuillasta. Sanoisin, että 1-4 luokkalaiset ei vielä niin paljoa edes syö etteikö silti ruokaa olisi riittävästi, vaikka yksi ylimääräinen lapsi tulisikin extempore syömään. Salaattia voi tehdä enemmän tai tarjoilla leipää ruuan kanssa, jotta varmasti lämmintä pääruokaa riittää kaikille eikä tarvitse erityisemmin varautua etukäteen. Sen sijaan enempi olisin huolissani mahdollisista ruokavalioista ja allergioista. Kaikki lapset ei osaa välttämättä sanoa, mitkä kaikki ruuat ovat kiellettyjä (joko allergia tai periaatesyistä). Ruokarajotteiden takia olisikin kaverin vanhempien kanssa syytä käydä keskustelu etukäteen. Meillä syödään kaikenlaista ruokaa, peruskotiruokaa ja myös erikoisempaa ruokaa etenkin viikonloppuisin, joten voisin kuvitella ettei kaikki lapset meillä edes haluaisi syödä :D Fiinimmälle illalliselle en ketään muita lapsia omani lisäksi edes halua.

 

Asia on taas erikseen jos joku lapsi alkaisi aina ilmestymään meille ruoka-aikaan, häätäisin varmaan aika äkäiseen kotiansa syömään.

Vierailija kirjoitti:

On ehkä ihan terveellista ja hyödyksi lapsillekin välillä syödä kaveriperheiden luona. Oppii erilaisia tapoja ruokailla. Muistan itse omasta lapsuudesta / nuoruudesta, että olin aika usein kavereilla syömässä ja kaverit myös meillä (ei ollut siis pulaa ruoasta, vaikkei rikkaita oltukaan). Toisessa paikassa oli tosi säännösteltyä; hyvin pienet leipäpalat ja pienet annokset ruokaa tarjolla, kun taas toisessa ei katsottu annoskokoja ja olo oli rennompaa. Tottuu myös erilaisiin ruokiin, ettei kaikki ole aina samanlaista kuin äiti laittaa kotona ja oppii ruokailun sosiaalista puolta. Oppii kiittämään ruoasta ja olemaan kohtelias. Toisilla on tarkasti omat paikat missä istutaan aina ruokapöydässä, toisilla taas ei. Kaikkia pikku juttuja sitä muistaakin laittaneensa merkille lapsuusajan kaverivierailuista - hyvässä ja joskus pahassakin.

Meillä on pöytätavat ja sosiaalisuus kotona opittu ja opetettu taito.

Meillä oli tota. Kun sain vuoden ja neljän vanhan puettua pihalle niin naapurin 10-vuotias poika oli pihalla kiukuttelemassa, että mennään teille syömään. Hänen äitinsä oli kova käymään karaokebaarissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On ehkä ihan terveellista ja hyödyksi lapsillekin välillä syödä kaveriperheiden luona. Oppii erilaisia tapoja ruokailla. Muistan itse omasta lapsuudesta / nuoruudesta, että olin aika usein kavereilla syömässä ja kaverit myös meillä (ei ollut siis pulaa ruoasta, vaikkei rikkaita oltukaan). Toisessa paikassa oli tosi säännösteltyä; hyvin pienet leipäpalat ja pienet annokset ruokaa tarjolla, kun taas toisessa ei katsottu annoskokoja ja olo oli rennompaa. Tottuu myös erilaisiin ruokiin, ettei kaikki ole aina samanlaista kuin äiti laittaa kotona ja oppii ruokailun sosiaalista puolta. Oppii kiittämään ruoasta ja olemaan kohtelias. Toisilla on tarkasti omat paikat missä istutaan aina ruokapöydässä, toisilla taas ei. Kaikkia pikku juttuja sitä muistaakin laittaneensa merkille lapsuusajan kaverivierailuista - hyvässä ja joskus pahassakin.

Meillä on pöytätavat ja sosiaalisuus kotona op

Hyvä niin, mutta silti kaikissa perheissä ei pöytätavat ja seurustelukaan tapahdu saman kaavan mukaan. Siksi kyläily ja ruokailu kaveriperheissä on avartavaa.

Jos oma lapsi on kaverin luona niin kotiin tulee syömään. Siitä ei edes keskustella. Kun ruoka-aika on niin kotiin tultava. Sit vielä selvitän onko vanhemmille ok et siellä koko päivä kyläillään. 

No meillä saa kyllä todellakin ruokaa kaikenikäiset vieraat jos vaan maistuu. Lapsivieras tekee suuren palveluksen kun on lapseni kaverina ja minulla jää aikaa muuhun. Samoin on kiva jos ruokapöydässä on väkeä, mitä enemmän, sitä parempi.

Aika köyhää jos ei pikkuvieraalle riitä ruokaa 😳

Vierailija kirjoitti:

Tottakai kysytään kavereita mukaan syömään jos ovat meillä ruoka-aikaan. Syövät meidänkin lapset kavereillaan. Ihan kamala ihminen olet jos lähetät lapsen pois. Lapsi on aina lapsi ja traumoja aiheutat tuolla käytökselläsi. 

Miten ihmeessä voit sälyttää vieraalle ihmiselle toisen lapsen traumatisoitumisen?! Jos ajattelisin sinun laillasi, minulla olisi liuta lapsia ruokittavana! Haloo!

Meillä kaverit menevät koteihinsa syömään ja jatketaan leikkejä ruoan jälkeen. Välipalat (leipä ja jogurtti) tms tarjoan jos kaveri tulee suoraan koulusta meille. Meillä lapsi tykkää syödä enempi kotona, joten tulee omasta tahdostaan kotiin syömään. Usein käy niin, että kun ruoka on klo 16 pintaan, lapsi saattaa sanoa ettei jaksa enää lähteä leikkimään vaan jää sitten kotiin.

Vierailija kirjoitti:

No meillä saa kyllä todellakin ruokaa kaikenikäiset vieraat jos vaan maistuu. Lapsivieras tekee suuren palveluksen kun on lapseni kaverina ja minulla jää aikaa muuhun. Samoin on kiva jos ruokapöydässä on väkeä, mitä enemmän, sitä parempi.

Aika köyhää jos ei pikkuvieraalle riitä ruokaa 😳

Ei kaikilla kyse ole köyhyydestä. Sinun tulisi aikuisena hyväksyä ihmisten erilaisuus. Me voimme maksaa poikamme tyttöystävän ruokailun useastikin, johonkin ruokapaikkaan ja tarjotaan myös ruokaa kotonakin, on vastavuoroista. Kuitenkin raskaan työpäivän päätteeksi haluamme istahtaa ruokailemaan pääsääntöisesti oman perheen kanssa. Meillä ruokaillessa kerrotaan päivän kuulumisia. Toki kysymme kuulumiset myös minijäntekeleeltä mikäli ruokailee kanssamme. Kaikki ei ole yhtä avosylisiä kuin sinä olet. En moiti, hyväksyn sen. Tuota köyhäksi soimaamista en ymmärrä. Ehkä vain teoreettisesti toimit?!