Lue keskustelun säännöt.
Onko kumppanille kerrottava omasta biologisesta isästä?
31.08.2023 |
Biologinen isäni on kuollut jo kauan sitten, silloin kun olin lapsi. Hänen henkilöllisyyttään ei tiedä oikeastaan muut kuin ne ketkä tunsi tai tiesi hänet silloin, mutta esimerkiksi kukaan nykyinen tuttuni kenen kanssa olen tutustunut myöhemmin ei tiedä että isäni ei ole biologinen isäni.
Olen ollut kumppanini kanssa yhdessä neljä vuotta, ollaan asuttu yhdessä pari vuotta. Asia ei vaan ole tullut koskaan puheeksi. Minua on kuitenkin alkanut mietityttää omien perhesuunnitelmiemme seurauksena, pitäisikö tästä kertoa kumppanille?
Kommentit (106)
Entä jos puolisosi salailisi samaa asiaa, ja kävisi ilmi että biologinen hulttioisäsi on myös hänen isänsä? Olisit sitten naimisissa velipuolesi kanssa ja lapsenne äiti ja isä olisivat samalla heidän setä ja täti..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos on saanut alkunsa luovutetuilla sukusoluilla? Pitääkö siitäkin kertoa puolisolle?
Minusta kaikki pitää kertoa, miksi salata tuollaista? Jos sinä ja puolisosi olette vaikka molemmat koeputkilapsia, niin pitäisi tarkistaa ettei ainakaan samalta klinikalta.
Vierailija kirjoitti:
Entä jos puolisosi salailisi samaa asiaa, ja kävisi ilmi että biologinen hulttioisäsi on myös hänen isänsä? Olisit sitten naimisissa velipuolesi kanssa ja lapsenne äiti ja isä olisivat samalla heidän setä ja täti..
Onko tuollainen pikkukylissä yleistäkin?
Onneksi ihmiset ei yleensä nai ihan niin pienistä piireistä.
Itse en ole kertonut edes lasteni isälle ettei isä ole biologinen isäni. En nähnyt siihen mitään syytä kertoa. Hän ei tee sillä tiedolla yhtään mitään, eikä myöskään lapsemme.
Onhan maailmassa paljon ihmisiä, jotka eivät itsekään tiedä omaa biologista isäänsä. Jotkut eivät tiedä edes sitä, kuka on oma biologinen äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minua kiinnostaisi kovasti jos mieheni bioisällä sattuisikin olemaan jokin tietyistä sukunimistä tai hän olisi eräästä tietystä kylästä. Emme asu lähelläkään tätä eristynyttä kylää, mutta yksi sukuhaarani on ko. kylästä ja siellä on kyllä naitu sukulaisia ristiinrastiin kun muutakaan ei ole ollut, eikä siitä ole kuin pari sukupolvea "aikaa".
Vierailija kirjoitti:
Itse en ole kertonut edes lasteni isälle ettei isä ole biologinen isäni. En nähnyt siihen mitään syytä kertoa. Hän ei tee sillä tiedolla yhtään mitään, eikä myöskään lapsemme.
Jos lapsellasi jossain vaiheessa epäillään perinnöllistä sairautta, olisi tieto geneettisistä juurista tarpeellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et kerro jos et halua. Sinulla on syysi olla kertomatta ja se riittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse kertoa, mutta ihmettelen kovasti jos ei kumppanille HALUA kertoa...
Biologinen isäni tappoi äitipuoleni ja pikkusisarukseni. En tosiaankaan aio kertoa edes miehelleni saati lapsilleni tämän ihmisen henkilöllisyyttä.
Ymmärrän täysin, ettet halua. Mutta kyllähän se asian laita (isäsi henkilöllisyys) lapsillesi paljastuu viimeistään kuolemasi jälkeen perunkirjoituksessa.
Ei paljastu. Adoption myötä meni niin perintöoikeus kuin kaikki muukin.
Oletko varma, että se ei lue missään? Lukeeko se syntymätodistuksessasi? Kirkonkirjoissa, jos lapsi innostuu tutkimaan sukujuuriaan? Jos se tieto on ikinä kirjattu mihinkään, niin se on yhä olemassa ja voi tulla pinnalle. Tietenkin tilanne on eri, jos äiti ei ole ikinä kertonut kenellekään isän nimeä. Silloin salaisuuden voi viedä hautaansa, mutta en ymmärrä, miksi joku salaisi lapseltaan tällaisen asian.
Adoption myötä ainoa olemassa oleva juridinen vanhempi on se adoptoinut isä. Kirkonkirjat on nykyään sähköisessä muodossa, ei kirkon sakastissa oleva iso kirja mihin merkitään tiedot mustekynällä.
Jos lapset alkavat joskus tekemään geneettistä sukututkimusta, saattaa tulokset yllättää kun geneettisiä sukulaisia löytyykin ihan muualta kuin on odotettu. Ja tämähän ei ole kaukaa haettu mahdollisuus, sillä DNA-testit sukututkimuskäytössä ovat varsin suosittuja nykyään
Dna-testi osoittaa varmasti vain vanhemman ja lapsen välisen suhteen. Muut tulokset on suuntaa antavia. Eli jos ap:n lapsi tekee dna-testin niin ei se mitään yhtä isovanhempaa paljasta.
Et sitten ole geneettisestä sukututkimuksesta kuullut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse en ole kertonut edes lasteni isälle ettei isä ole biologinen isäni. En nähnyt siihen mitään syytä kertoa. Hän ei tee sillä tiedolla yhtään mitään, eikä myöskään lapsemme.
Itse olisin aika äimänä jos äiti olisi jättänyt kertomatta että biologinen isoisäni on joku ihan muu henkilö kuin olen luullut, ja sitä kautta iso kasa muita sukulaisia.
Onpa outoa ettei ole tullut puheeksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en ole kertonut edes lasteni isälle ettei isä ole biologinen isäni. En nähnyt siihen mitään syytä kertoa. Hän ei tee sillä tiedolla yhtään mitään, eikä myöskään lapsemme.
Jos lapsellasi jossain vaiheessa epäillään perinnöllistä sairautta, olisi tieto geneettisistä juurista tarpeellinen.
Millä tavalla?
Vierailija kirjoitti:
Onhan maailmassa paljon ihmisiä, jotka eivät itsekään tiedä omaa biologista isäänsä. Jotkut eivät tiedä edes sitä, kuka on oma biologinen äiti.
Näillä ihmisillä on lähes poikkeuksetta kaipuu juurilleen ja tietoon siitä, mistä on tullut. Ei niitä Kadonneen Jäljillä-ohjelmia turhaan tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse en ole kertonut edes lasteni isälle ettei isä ole biologinen isäni. En nähnyt siihen mitään syytä kertoa. Hän ei tee sillä tiedolla yhtään mitään, eikä myöskään lapsemme.
Kyllähän tuo nyt aika oleellinen tieto on kun aletaan miettiä perittyjä sairauksia. Tulevaisuudessa varmasti tulee vielä merkityksellisemmäksi kun lääketiede kehittyy.
Onhan se muutenkin tärkeää tietää mitkä geenit on perinyt
Kaikenlaista kummallista ihmiset salailevat ja hautovat. Ja aivan turhaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en ole kertonut edes lasteni isälle ettei isä ole biologinen isäni. En nähnyt siihen mitään syytä kertoa. Hän ei tee sillä tiedolla yhtään mitään, eikä myöskään lapsemme.
Kyllähän tuo nyt aika oleellinen tieto on kun aletaan miettiä perittyjä sairauksia. Tulevaisuudessa varmasti tulee vielä merkityksellisemmäksi kun lääketiede kehittyy.
Onhan se muutenkin tärkeää tietää mitkä geenit on perinyt
Missä tilanteessa?
Minä olen lasteni biologinen äiti ja yhtälailla minä kelpaan siihen perinnöllisten sairauksien pohdintaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en ole kertonut edes lasteni isälle ettei isä ole biologinen isäni. En nähnyt siihen mitään syytä kertoa. Hän ei tee sillä tiedolla yhtään mitään, eikä myöskään lapsemme.
Kyllähän tuo nyt aika oleellinen tieto on kun aletaan miettiä perittyjä sairauksia. Tulevaisuudessa varmasti tulee vielä merkityksellisemmäksi kun lääketiede kehittyy.
Onhan se muutenkin tärkeää tietää mitkä geenit on perinyt
Itse en ole koskaan miettinyt mitään perittyjä sairauksia tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en ole kertonut edes lasteni isälle ettei isä ole biologinen isäni. En nähnyt siihen mitään syytä kertoa. Hän ei tee sillä tiedolla yhtään mitään, eikä myöskään lapsemme.
Kyllähän tuo nyt aika oleellinen tieto on kun aletaan miettiä perittyjä sairauksia. Tulevaisuudessa varmasti tulee vielä merkityksellisemmäksi kun lääketiede kehittyy.
Onhan se muutenkin tärkeää tietää mitkä geenit on perinyt
Eihän se puoliso niitä puolisonsa sairauksia peri. Ja lapsilla on se vanhempi kenen kanssa selvitellä niitä perinnöllisiä sairauksia.
Ei ole pakko kertoa jos et halua. Se on ennen kaikkea sinun asiasi.
Mitä jos on saanut alkunsa luovutetuilla sukusoluilla? Pitääkö siitäkin kertoa puolisolle?