Lue keskustelun säännöt.
Onko kumppanille kerrottava omasta biologisesta isästä?
31.08.2023 |
Biologinen isäni on kuollut jo kauan sitten, silloin kun olin lapsi. Hänen henkilöllisyyttään ei tiedä oikeastaan muut kuin ne ketkä tunsi tai tiesi hänet silloin, mutta esimerkiksi kukaan nykyinen tuttuni kenen kanssa olen tutustunut myöhemmin ei tiedä että isäni ei ole biologinen isäni.
Olen ollut kumppanini kanssa yhdessä neljä vuotta, ollaan asuttu yhdessä pari vuotta. Asia ei vaan ole tullut koskaan puheeksi. Minua on kuitenkin alkanut mietityttää omien perhesuunnitelmiemme seurauksena, pitäisikö tästä kertoa kumppanille?
Kommentit (106)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse kertoa, mutta ihmettelen kovasti jos ei kumppanille HALUA kertoa...
Biologinen isäni tappoi äitipuoleni ja pikkusisarukseni. En tosiaankaan aio kertoa edes miehelleni saati lapsilleni tämän ihmisen henkilöllisyyttä.
Ymmärrän täysin, ettet halua. Mutta kyllähän se asian laita (isäsi henkilöllisyys) lapsillesi paljastuu viimeistään kuolemasi jälkeen perunkirjoituksessa.
Ei paljastu. Adoption myötä meni niin perintöoikeus kuin kaikki muukin.
Oletko varma, että se ei lue missään? Lukeeko se syntymätodistuksessasi? Kirkonkirjoissa, jos lapsi innostuu tutkimaan sukujuuriaan? Jos se tieto on ikinä kirjattu mihinkään, niin se on yhä olemassa ja voi tulla pinnalle. Tietenkin tilanne on eri, jos äiti ei ole ikinä kertonut kenellekään isän nimeä. Silloin salaisuuden voi viedä hautaansa, mutta en ymmärrä, miksi joku salaisi lapseltaan tällaisen asian.
Adoption myötä ainoa olemassa oleva juridinen vanhempi on se adoptoinut isä. Kirkonkirjat on nykyään sähköisessä muodossa, ei kirkon sakastissa oleva iso kirja mihin merkitään tiedot mustekynällä.
Jos lapset alkavat joskus tekemään geneettistä sukututkimusta, saattaa tulokset yllättää kun geneettisiä sukulaisia löytyykin ihan muualta kuin on odotettu. Ja tämähän ei ole kaukaa haettu mahdollisuus, sillä DNA-testit sukututkimuskäytössä ovat varsin suosittuja nykyään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse kertoa, mutta ihmettelen kovasti jos ei kumppanille HALUA kertoa...
Biologinen isäni tappoi äitipuoleni ja pikkusisarukseni. En tosiaankaan aio kertoa edes miehelleni saati lapsilleni tämän ihmisen henkilöllisyyttä.
Ymmärrän täysin, ettet halua. Mutta kyllähän se asian laita (isäsi henkilöllisyys) lapsillesi paljastuu viimeistään kuolemasi jälkeen perunkirjoituksessa.
Ei paljastu. Adoption myötä meni niin perintöoikeus kuin kaikki muukin.
Oletko varma, että se ei lue missään? Lukeeko se syntymätodistuksessasi? Kirkonkirjoissa, jos lapsi innostuu tutkimaan sukujuuriaan? Jos se tieto on ikinä kirjattu mihinkään, niin se on yhä olemassa ja voi tulla pinnalle. Tietenkin tilanne on eri, jos äiti ei ole ikinä kertonut kenellekään isän nimeä. Silloin salaisuuden voi viedä hautaansa, mutta en ymmärrä, miksi joku salaisi lapseltaan tällaisen asian.
Adoption myötä ainoa olemassa oleva juridinen vanhempi on se adoptoinut isä. Kirkonkirjat on nykyään sähköisessä muodossa, ei kirkon sakastissa oleva iso kirja mihin merkitään tiedot mustekynällä.
Ei se historia sieltä mihinkään katoa. Ei alkuperäistä isää poisteta niistä kirkon kirjoista tai muista papereista, vaikka lapsi adoptoitaisiinkin. Ei kukaan lähde suttaamaan alkuperäisiä sairaala-arkistoja mustalla tussilla adoption jälkeen. Se, että kirkonkirjat ovat nykyään sähköisessä muodossa tekee tiedonhausta vain helpompaa.
Se tieto on olemassa ja löydettävissä, jos sen vain haluaa etsiä.
Mitään kirkonkirjoja ei ole ollut enää vuosikymmeniin. Ne kirkkoonkuuluvatkin on tietoineen seurakunnan rekisterissä. Muut on dvv:n. Syntymätodistuksessakin on pääosassa vauvan tiedot, ei vanhempien.
Uskotko ihan aidosti ja oikeasti, että lapsen ei olisi mitenkään mahdollista selvittää isovanhempiensa henkilöllisyyttä virallisia kanavia pitkin, jos tämä tieto on niihin kirjattuna.
Kyllähän sieltä ne isovanhemmat selviää, ne juridiset nimittäin.
Adoptioon liittyvät tiedot eivät ole millään tavalla julkisia, eikä niihin pääse käsiksi kukaan ulkopuolinen. Biologiset lapsenlapset on tässä tapauksessa ulkopuolisia. Adoptioon liittyvät tiedot on samalla tavalla salassa pidettäviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse kertoa, mutta ihmettelen kovasti jos ei kumppanille HALUA kertoa...
Biologinen isäni tappoi äitipuoleni ja pikkusisarukseni. En tosiaankaan aio kertoa edes miehelleni saati lapsilleni tämän ihmisen henkilöllisyyttä.
Ymmärrän täysin, ettet halua. Mutta kyllähän se asian laita (isäsi henkilöllisyys) lapsillesi paljastuu viimeistään kuolemasi jälkeen perunkirjoituksessa.
Ei paljastu. Adoption myötä meni niin perintöoikeus kuin kaikki muukin.
Oletko varma, että se ei lue missään? Lukeeko se syntymätodistuksessasi? Kirkonkirjoissa, jos lapsi innostuu tutkimaan sukujuuriaan? Jos se tieto on ikinä kirjattu mihinkään, niin se on yhä olemassa ja voi tulla pinnalle. Tietenkin tilanne on eri, jos äiti ei ole ikinä kertonut kenellekään isän nimeä. Silloin salaisuuden voi viedä hautaansa, mutta en ymmärrä, miksi joku salaisi lapseltaan tällaisen asian.
Adoption myötä ainoa olemassa oleva juridinen vanhempi on se adoptoinut isä. Kirkonkirjat on nykyään sähköisessä muodossa, ei kirkon sakastissa oleva iso kirja mihin merkitään tiedot mustekynällä.
Jos lapset alkavat joskus tekemään geneettistä sukututkimusta, saattaa tulokset yllättää kun geneettisiä sukulaisia löytyykin ihan muualta kuin on odotettu. Ja tämähän ei ole kaukaa haettu mahdollisuus, sillä DNA-testit sukututkimuskäytössä ovat varsin suosittuja nykyään
Dna-testi osoittaa varmasti vain vanhemman ja lapsen välisen suhteen. Muut tulokset on suuntaa antavia. Eli jos ap:n lapsi tekee dna-testin niin ei se mitään yhtä isovanhempaa paljasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse kertoa, mutta ihmettelen kovasti jos ei kumppanille HALUA kertoa...
Biologinen isäni tappoi äitipuoleni ja pikkusisarukseni. En tosiaankaan aio kertoa edes miehelleni saati lapsilleni tämän ihmisen henkilöllisyyttä.
Ymmärrän täysin, ettet halua. Mutta kyllähän se asian laita (isäsi henkilöllisyys) lapsillesi paljastuu viimeistään kuolemasi jälkeen perunkirjoituksessa.
Ei paljastu. Adoption myötä meni niin perintöoikeus kuin kaikki muukin.
Oletko varma, että se ei lue missään? Lukeeko se syntymätodistuksessasi? Kirkonkirjoissa, jos lapsi innostuu tutkimaan sukujuuriaan? Jos se tieto on ikinä kirjattu mihinkään, niin se on yhä olemassa ja voi tulla pinnalle. Tietenkin tilanne on eri, jos äiti ei ole ikinä kertonut kenellekään isän nimeä. Silloin salaisuuden voi viedä hautaansa, mutta en ymmärrä, miksi joku salaisi lapseltaan tällaisen asian.
Adoption myötä ainoa olemassa oleva juridinen vanhempi on se adoptoinut isä. Kirkonkirjat on nykyään sähköisessä muodossa, ei kirkon sakastissa oleva iso kirja mihin merkitään tiedot mustekynällä.
Ei se historia sieltä mihinkään katoa. Ei alkuperäistä isää poisteta niistä kirkon kirjoista tai muista papereista, vaikka lapsi adoptoitaisiinkin. Ei kukaan lähde suttaamaan alkuperäisiä sairaala-arkistoja mustalla tussilla adoption jälkeen. Se, että kirkonkirjat ovat nykyään sähköisessä muodossa tekee tiedonhausta vain helpompaa.
Se tieto on olemassa ja löydettävissä, jos sen vain haluaa etsiä.
Mitään kirkonkirjoja ei ole ollut enää vuosikymmeniin. Ne kirkkoonkuuluvatkin on tietoineen seurakunnan rekisterissä. Muut on dvv:n. Syntymätodistuksessakin on pääosassa vauvan tiedot, ei vanhempien.
Uskotko ihan aidosti ja oikeasti, että lapsen ei olisi mitenkään mahdollista selvittää isovanhempiensa henkilöllisyyttä virallisia kanavia pitkin, jos tämä tieto on niihin kirjattuna.
Kerro toki, miten joku lapsenlapsi selvittää esimerkiksi äitinsä biologisen isän, joka on saanut aviottoman lapsen, joka on myöhemmin adoptoitu adoptoineen isän toimesta.
Ei varmaan mitenkään, jos isyyttä ei alunperin ole tunnustettu ja kirjattu mihinkään, mutta jos tieto isyydestä löytyy arkistoista, ne on löydettävissä.
itse selvitin helposti dna-testillä nimenomaan isoisäni henkilöllisyyden (oli saanut aviottoman lapsen)
Ei tarvitse kertoa, paitsi jos jostain syystä epäilet että te olisitte sisaruksia tai sukulaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse kertoa, mutta ihmettelen kovasti jos ei kumppanille HALUA kertoa...
Biologinen isäni tappoi äitipuoleni ja pikkusisarukseni. En tosiaankaan aio kertoa edes miehelleni saati lapsilleni tämän ihmisen henkilöllisyyttä.
Ymmärrän täysin, ettet halua. Mutta kyllähän se asian laita (isäsi henkilöllisyys) lapsillesi paljastuu viimeistään kuolemasi jälkeen perunkirjoituksessa.
Ei paljastu. Adoption myötä meni niin perintöoikeus kuin kaikki muukin.
Oletko varma, että se ei lue missään? Lukeeko se syntymätodistuksessasi? Kirkonkirjoissa, jos lapsi innostuu tutkimaan sukujuuriaan? Jos se tieto on ikinä kirjattu mihinkään, niin se on yhä olemassa ja voi tulla pinnalle. Tietenkin tilanne on eri, jos äiti ei ole ikinä kertonut kenellekään isän nimeä. Silloin salaisuuden voi viedä hautaansa, mutta en ymmärrä, miksi joku salaisi lapseltaan tällaisen asian.
Adoption myötä ainoa olemassa oleva juridinen vanhempi on se adoptoinut isä. Kirkonkirjat on nykyään sähköisessä muodossa, ei kirkon sakastissa oleva iso kirja mihin merkitään tiedot mustekynällä.
Jos lapset alkavat joskus tekemään geneettistä sukututkimusta, saattaa tulokset yllättää kun geneettisiä sukulaisia löytyykin ihan muualta kuin on odotettu. Ja tämähän ei ole kaukaa haettu mahdollisuus, sillä DNA-testit sukututkimuskäytössä ovat varsin suosittuja nykyään
Dna-testi osoittaa varmasti vain vanhemman ja lapsen välisen suhteen. Muut tulokset on suuntaa antavia. Eli jos ap:n lapsi tekee dna-testin niin ei se mitään yhtä isovanhempaa paljasta.
Itselläsi ei taida olla tietoa näistä testeistä. Kyllä siellä sanotaan että "sinulla on 25% yhteisiä geeejä tämän henkilön kanssa, hän on todennäköisesti isovanhempasi tai puolisisaruksesi" ja henkilön iästä voi sitten päätellä että kumpi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse kertoa, mutta ihmettelen kovasti jos ei kumppanille HALUA kertoa...
Biologinen isäni tappoi äitipuoleni ja pikkusisarukseni. En tosiaankaan aio kertoa edes miehelleni saati lapsilleni tämän ihmisen henkilöllisyyttä.
Ymmärrän täysin, ettet halua. Mutta kyllähän se asian laita (isäsi henkilöllisyys) lapsillesi paljastuu viimeistään kuolemasi jälkeen perunkirjoituksessa.
Ei paljastu. Adoption myötä meni niin perintöoikeus kuin kaikki muukin.
Oletko varma, että se ei lue missään? Lukeeko se syntymätodistuksessasi? Kirkonkirjoissa, jos lapsi innostuu tutkimaan sukujuuriaan? Jos se tieto on ikinä kirjattu mihinkään, niin se on yhä olemassa ja voi tulla pinnalle. Tietenkin tilanne on eri, jos äiti ei ole ikinä kertonut kenellekään isän nimeä. Silloin salaisuuden voi viedä hautaansa, mutta en ymmärrä, miksi joku salaisi lapseltaan tällaisen asian.
Adoption myötä ainoa olemassa oleva juridinen vanhempi on se adoptoinut isä. Kirkonkirjat on nykyään sähköisessä muodossa, ei kirkon sakastissa oleva iso kirja mihin merkitään tiedot mustekynällä.
Jos lapset alkavat joskus tekemään geneettistä sukututkimusta, saattaa tulokset yllättää kun geneettisiä sukulaisia löytyykin ihan muualta kuin on odotettu. Ja tämähän ei ole kaukaa haettu mahdollisuus, sillä DNA-testit sukututkimuskäytössä ovat varsin suosittuja nykyään
Dna-testi osoittaa varmasti vain vanhemman ja lapsen välisen suhteen. Muut tulokset on suuntaa antavia. Eli jos ap:n lapsi tekee dna-testin niin ei se mitään yhtä isovanhempaa paljasta.
Itselläsi ei taida olla tietoa näistä testeistä. Kyllä siellä sanotaan että "sinulla on 25% yhteisiä geeejä tämän henkilön kanssa, hän on todennäköisesti isovanhempasi tai puolisisaruksesi" ja henkilön iästä voi sitten päätellä että kumpi.
Tai että "tässä on todennäköinen tätisi/setäsi/1. serkkusi" - kyllä jo nämä saattavat yllättää melkoisesti ja kiinnittää huomiota, lisäksi nämä henkilöt voivat itse ottaa yhteyttä testin tekijään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse kertoa, mutta ihmettelen kovasti jos ei kumppanille HALUA kertoa...
Biologinen isäni tappoi äitipuoleni ja pikkusisarukseni. En tosiaankaan aio kertoa edes miehelleni saati lapsilleni tämän ihmisen henkilöllisyyttä.
Ymmärrän täysin, ettet halua. Mutta kyllähän se asian laita (isäsi henkilöllisyys) lapsillesi paljastuu viimeistään kuolemasi jälkeen perunkirjoituksessa.
Ei paljastu. Adoption myötä meni niin perintöoikeus kuin kaikki muukin.
Oletko varma, että se ei lue missään? Lukeeko se syntymätodistuksessasi? Kirkonkirjoissa, jos lapsi innostuu tutkimaan sukujuuriaan? Jos se tieto on ikinä kirjattu mihinkään, niin se on yhä olemassa ja voi tulla pinnalle. Tietenkin tilanne on eri, jos äiti ei ole ikinä kertonut kenellekään isän nimeä. Silloin salaisuuden voi viedä hautaansa, mutta en ymmärrä, miksi joku salaisi lapseltaan tällaisen asian.
Adoption myötä ainoa olemassa oleva juridinen vanhempi on se adoptoinut isä. Kirkonkirjat on nykyään sähköisessä muodossa, ei kirkon sakastissa oleva iso kirja mihin merkitään tiedot mustekynällä.
Ei se historia sieltä mihinkään katoa. Ei alkuperäistä isää poisteta niistä kirkon kirjoista tai muista papereista, vaikka lapsi adoptoitaisiinkin. Ei kukaan lähde suttaamaan alkuperäisiä sairaala-arkistoja mustalla tussilla adoption jälkeen. Se, että kirkonkirjat ovat nykyään sähköisessä muodossa tekee tiedonhausta vain helpompaa.
Se tieto on olemassa ja löydettävissä, jos sen vain haluaa etsiä.
Mitään kirkonkirjoja ei ole ollut enää vuosikymmeniin. Ne kirkkoonkuuluvatkin on tietoineen seurakunnan rekisterissä. Muut on dvv:n. Syntymätodistuksessakin on pääosassa vauvan tiedot, ei vanhempien.
Uskotko ihan aidosti ja oikeasti, että lapsen ei olisi mitenkään mahdollista selvittää isovanhempiensa henkilöllisyyttä virallisia kanavia pitkin, jos tämä tieto on niihin kirjattuna.
Kyllähän sieltä ne isovanhemmat selviää, ne juridiset nimittäin.
Adoptioon liittyvät tiedot eivät ole millään tavalla julkisia, eikä niihin pääse käsiksi kukaan ulkopuolinen. Biologiset lapsenlapset on tässä tapauksessa ulkopuolisia. Adoptioon liittyvät tiedot on samalla tavalla salassa pidettäviä.
Uskokaa tai älkää mutta salaisia ne on. Kuten esimerkiksi terveystiedot tai sosiaalipuolen tiedot.
Eikä mihinkään henkilötietoja sisältäviin arkistoihinkaan pääse kuka vaan selailemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse kertoa, mutta ihmettelen kovasti jos ei kumppanille HALUA kertoa...
Biologinen isäni tappoi äitipuoleni ja pikkusisarukseni. En tosiaankaan aio kertoa edes miehelleni saati lapsilleni tämän ihmisen henkilöllisyyttä.
Ymmärrän täysin, ettet halua. Mutta kyllähän se asian laita (isäsi henkilöllisyys) lapsillesi paljastuu viimeistään kuolemasi jälkeen perunkirjoituksessa.
Ei paljastu. Adoption myötä meni niin perintöoikeus kuin kaikki muukin.
Oletko varma, että se ei lue missään? Lukeeko se syntymätodistuksessasi? Kirkonkirjoissa, jos lapsi innostuu tutkimaan sukujuuriaan? Jos se tieto on ikinä kirjattu mihinkään, niin se on yhä olemassa ja voi tulla pinnalle. Tietenkin tilanne on eri, jos äiti ei ole ikinä kertonut kenellekään isän nimeä. Silloin salaisuuden voi viedä hautaansa, mutta en ymmärrä, miksi joku salaisi lapseltaan tällaisen asian.
Adoption myötä ainoa olemassa oleva juridinen vanhempi on se adoptoinut isä. Kirkonkirjat on nykyään sähköisessä muodossa, ei kirkon sakastissa oleva iso kirja mihin merkitään tiedot mustekynällä.
Jos lapset alkavat joskus tekemään geneettistä sukututkimusta, saattaa tulokset yllättää kun geneettisiä sukulaisia löytyykin ihan muualta kuin on odotettu. Ja tämähän ei ole kaukaa haettu mahdollisuus, sillä DNA-testit sukututkimuskäytössä ovat varsin suosittuja nykyään
Dna-testi osoittaa varmasti vain vanhemman ja lapsen välisen suhteen. Muut tulokset on suuntaa antavia. Eli jos ap:n lapsi tekee dna-testin niin ei se mitään yhtä isovanhempaa paljasta.
Itselläsi ei taida olla tietoa näistä testeistä. Kyllä siellä sanotaan että "sinulla on 25% yhteisiä geeejä tämän henkilön kanssa, hän on todennäköisesti isovanhempasi tai puolisisaruksesi" ja henkilön iästä voi sitten päätellä että kumpi.
Sinulla ei taida olla tietoa noista testistä saatika perimästä.
Perimä kun jakaantuu satunnaisesti, Esimerkiksi sisaruksilla voi olla n. 35-60% yhteistä perimää. Mutta koska perimä tosiaan jakaantuu satunnaisesti, se luku voi ollamikä vaan tuolta väliltä.
Sama homma serkuksilla ja pikkuserkuksilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse kertoa, mutta ihmettelen kovasti jos ei kumppanille HALUA kertoa...
Biologinen isäni tappoi äitipuoleni ja pikkusisarukseni. En tosiaankaan aio kertoa edes miehelleni saati lapsilleni tämän ihmisen henkilöllisyyttä.
Ymmärrän täysin, ettet halua. Mutta kyllähän se asian laita (isäsi henkilöllisyys) lapsillesi paljastuu viimeistään kuolemasi jälkeen perunkirjoituksessa.
Ei paljastu. Adoption myötä meni niin perintöoikeus kuin kaikki muukin.
Oletko varma, että se ei lue missään? Lukeeko se syntymätodistuksessasi? Kirkonkirjoissa, jos lapsi innostuu tutkimaan sukujuuriaan? Jos se tieto on ikinä kirjattu mihinkään, niin se on yhä olemassa ja voi tulla pinnalle. Tietenkin tilanne on eri, jos äiti ei ole ikinä kertonut kenellekään isän nimeä. Silloin salaisuuden voi viedä hautaansa, mutta en ymmärrä, miksi joku salaisi lapseltaan tällaisen asian.
Adoption myötä ainoa olemassa oleva juridinen vanhempi on se adoptoinut isä. Kirkonkirjat on nykyään sähköisessä muodossa, ei kirkon sakastissa oleva iso kirja mihin merkitään tiedot mustekynällä.
Jos lapset alkavat joskus tekemään geneettistä sukututkimusta, saattaa tulokset yllättää kun geneettisiä sukulaisia löytyykin ihan muualta kuin on odotettu. Ja tämähän ei ole kaukaa haettu mahdollisuus, sillä DNA-testit sukututkimuskäytössä ovat varsin suosittuja nykyään
Dna-testi osoittaa varmasti vain vanhemman ja lapsen välisen suhteen. Muut tulokset on suuntaa antavia. Eli jos ap:n lapsi tekee dna-testin niin ei se mitään yhtä isovanhempaa paljasta.
Itselläsi ei taida olla tietoa näistä testeistä. Kyllä siellä sanotaan että "sinulla on 25% yhteisiä geeejä tämän henkilön kanssa, hän on todennäköisesti isovanhempasi tai puolisisaruksesi" ja henkilön iästä voi sitten päätellä että kumpi.
Sinulla ei taida olla tietoa noista testistä saatika perimästä.
Perimä kun jakaantuu satunnaisesti, Esimerkiksi sisaruksilla voi olla n. 35-60% yhteistä perimää. Mutta koska perimä tosiaan jakaantuu satunnaisesti, se luku voi ollamikä vaan tuolta väliltä.
Sama homma serkuksilla ja pikkuserkuksilla.
En tiedä oliko tuo 25% vaan joku esimerkki tuossa, mutta idea kuitenkin on tuo. Testi antaa lähisukulaisesta kohtuullisen tarkkoja vaihtoehtoja, että mikä se mahdollinen sukulaisuussuhde voisi olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse kertoa, mutta ihmettelen kovasti jos ei kumppanille HALUA kertoa...
Biologinen isäni tappoi äitipuoleni ja pikkusisarukseni. En tosiaankaan aio kertoa edes miehelleni saati lapsilleni tämän ihmisen henkilöllisyyttä.
Ymmärrän täysin, ettet halua. Mutta kyllähän se asian laita (isäsi henkilöllisyys) lapsillesi paljastuu viimeistään kuolemasi jälkeen perunkirjoituksessa.
Ei paljastu. Adoption myötä meni niin perintöoikeus kuin kaikki muukin.
Oletko varma, että se ei lue missään? Lukeeko se syntymätodistuksessasi? Kirkonkirjoissa, jos lapsi innostuu tutkimaan sukujuuriaan? Jos se tieto on ikinä kirjattu mihinkään, niin se on yhä olemassa ja voi tulla pinnalle. Tietenkin tilanne on eri, jos äiti ei ole ikinä kertonut kenellekään isän nimeä. Silloin salaisuuden voi viedä hautaansa, mutta en ymmärrä, miksi joku salaisi lapseltaan tällaisen asian.
Adoption myötä ainoa olemassa oleva juridinen vanhempi on se adoptoinut isä. Kirkonkirjat on nykyään sähköisessä muodossa, ei kirkon sakastissa oleva iso kirja mihin merkitään tiedot mustekynällä.
Ei se historia sieltä mihinkään katoa. Ei alkuperäistä isää poisteta niistä kirkon kirjoista tai muista papereista, vaikka lapsi adoptoitaisiinkin. Ei kukaan lähde suttaamaan alkuperäisiä sairaala-arkistoja mustalla tussilla adoption jälkeen. Se, että kirkonkirjat ovat nykyään sähköisessä muodossa tekee tiedonhausta vain helpompaa.
Se tieto on olemassa ja löydettävissä, jos sen vain haluaa etsiä.
Mitään kirkonkirjoja ei ole ollut enää vuosikymmeniin. Ne kirkkoonkuuluvatkin on tietoineen seurakunnan rekisterissä. Muut on dvv:n. Syntymätodistuksessakin on pääosassa vauvan tiedot, ei vanhempien.
Uskotko ihan aidosti ja oikeasti, että lapsen ei olisi mitenkään mahdollista selvittää isovanhempiensa henkilöllisyyttä virallisia kanavia pitkin, jos tämä tieto on niihin kirjattuna.
Kerro toki, miten joku lapsenlapsi selvittää esimerkiksi äitinsä biologisen isän, joka on saanut aviottoman lapsen, joka on myöhemmin adoptoitu adoptoineen isän toimesta.
Ei varmaan mitenkään, jos isyyttä ei alunperin ole tunnustettu ja kirjattu mihinkään, mutta jos tieto isyydestä löytyy arkistoista, ne on löydettävissä.
Mitä arkistoja tarkoitat? Henkilötietoja käsittelevät arkistot ei ole mitenkään avoimia mistä kuka tahansa voisi löytää jotain itseään kiinnostavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse kertoa, mutta ihmettelen kovasti jos ei kumppanille HALUA kertoa...
Biologinen isäni tappoi äitipuoleni ja pikkusisarukseni. En tosiaankaan aio kertoa edes miehelleni saati lapsilleni tämän ihmisen henkilöllisyyttä.
Ymmärrän täysin, ettet halua. Mutta kyllähän se asian laita (isäsi henkilöllisyys) lapsillesi paljastuu viimeistään kuolemasi jälkeen perunkirjoituksessa.
Ei paljastu. Adoption myötä meni niin perintöoikeus kuin kaikki muukin.
Oletko varma, että se ei lue missään? Lukeeko se syntymätodistuksessasi? Kirkonkirjoissa, jos lapsi innostuu tutkimaan sukujuuriaan? Jos se tieto on ikinä kirjattu mihinkään, niin se on yhä olemassa ja voi tulla pinnalle. Tietenkin tilanne on eri, jos äiti ei ole ikinä kertonut kenellekään isän nimeä. Silloin salaisuuden voi viedä hautaansa, mutta en ymmärrä, miksi joku salaisi lapseltaan tällaisen asian.
Adoption myötä ainoa olemassa oleva juridinen vanhempi on se adoptoinut isä. Kirkonkirjat on nykyään sähköisessä muodossa, ei kirkon sakastissa oleva iso kirja mihin merkitään tiedot mustekynällä.
Ei se historia sieltä mihinkään katoa. Ei alkuperäistä isää poisteta niistä kirkon kirjoista tai muista papereista, vaikka lapsi adoptoitaisiinkin. Ei kukaan lähde suttaamaan alkuperäisiä sairaala-arkistoja mustalla tussilla adoption jälkeen. Se, että kirkonkirjat ovat nykyään sähköisessä muodossa tekee tiedonhausta vain helpompaa.
Se tieto on olemassa ja löydettävissä, jos sen vain haluaa etsiä.
Mitään kirkonkirjoja ei ole ollut enää vuosikymmeniin. Ne kirkkoonkuuluvatkin on tietoineen seurakunnan rekisterissä. Muut on dvv:n. Syntymätodistuksessakin on pääosassa vauvan tiedot, ei vanhempien.
Uskotko ihan aidosti ja oikeasti, että lapsen ei olisi mitenkään mahdollista selvittää isovanhempiensa henkilöllisyyttä virallisia kanavia pitkin, jos tämä tieto on niihin kirjattuna.
Kerro toki, miten joku lapsenlapsi selvittää esimerkiksi äitinsä biologisen isän, joka on saanut aviottoman lapsen, joka on myöhemmin adoptoitu adoptoineen isän toimesta.
Ei varmaan mitenkään, jos isyyttä ei alunperin ole tunnustettu ja kirjattu mihinkään, mutta jos tieto isyydestä löytyy arkistoista, ne on löydettävissä.
Mitä arkistoja tarkoitat? Henkilötietoja käsittelevät arkistot ei ole mitenkään avoimia mistä kuka tahansa voisi löytää jotain itseään kiinnostavaa.
Totta. Niin sanotut kirkonkirjat tarkoittaa seurakuntien keräämiä tietoja henkilöistä. Ne eivät ole julkisia, paitsi siltä osin kuin suoja-aika on jo kulunut.
Ilmeisesti aloittajalla on isäpuoli, jonka kumppani olettaa olevan aloittajan bioisä. Muuten olisi outoa, ettei asia ole herättänyt mitään keskustelua?
Eipä kai tuota ole pakko kertoa, mutta itsestäni tuntuisi oudolta, ettei kumppani olisi tuollaista asiaa kertonut. Toisaalta, meillä onkin todella avoimet ja keskustelevat välit ja miesystäväni taisi kertoa jo ensimmäisillä treffeillä, ettei käytännössä tunne omaa isäänsä, jonka oli nähnyt viimeksi 4-vuotiaana.
Eihän tuon tiedon salaamisesta tietenkään olisi ollut mitään haittaa. Esim. mitä tulee perinnöllisiin sairauksiin, niin eihän miesystävänikään voi tietää mitää hänelle tuntemattoman ihmisen sairauksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Adoptoituna kiinnostaa, että missä yhteydessä muka adoptio saati biologisen isän henkilöllisyys voisi tulla esiin? Jopa isän virkatodistuksessa minut mainittiin ihan vaan lapsena kuten sisaruksenikin. Lisäksi oli mainittu isyyden vahvistamispäivämäärä.
Ois suorastaan järkyttävää ettei puoliso tuollaista asiaa kertoisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse kertoa, mutta ihmettelen kovasti jos ei kumppanille HALUA kertoa...
Biologinen isäni tappoi äitipuoleni ja pikkusisarukseni. En tosiaankaan aio kertoa edes miehelleni saati lapsilleni tämän ihmisen henkilöllisyyttä.
Ymmärrän täysin, ettet halua. Mutta kyllähän se asian laita (isäsi henkilöllisyys) lapsillesi paljastuu viimeistään kuolemasi jälkeen perunkirjoituksessa.
En ole aiempi kirjoittaja mutta miksi paljastuisi jos kyse on vaan biologisesta isästä, joka ei ole mihinkään merkitty isäksi?
Minusta pitäisi kertoa. Varsinkin jos olette vakavasti yhdessä puolisosi kanssa.
Biologinen isä voi helposti jäädä ns. salaisuudeksi jos ei ole olemassa mitään tietoja. Oma biologinen isäni oli australialainen ja hänestä ei luonnollisestikaan ole mitään tietoja Suomen väestötietojärjestelmissä.
En kertoisi jos en haluaisi, varsinkin jos on erittäin todennäköistä että kukaan ei saa ikinä edes tietää asiasta.
Miksi te kannatte toisten ihmisten häpeää itsessänne?
Vaikea ennustaa tulevaisuutta, mutta jos lapsesi saa päähäsi tehdä parinkymmenen vuoden päästä dna-testin, niin sinulla voi olla selittelemistä esimerkiksi tällaisessa tilanteessa...