Lue keskustelun säännöt.
Onko kumppanille kerrottava omasta biologisesta isästä?
31.08.2023 |
Biologinen isäni on kuollut jo kauan sitten, silloin kun olin lapsi. Hänen henkilöllisyyttään ei tiedä oikeastaan muut kuin ne ketkä tunsi tai tiesi hänet silloin, mutta esimerkiksi kukaan nykyinen tuttuni kenen kanssa olen tutustunut myöhemmin ei tiedä että isäni ei ole biologinen isäni.
Olen ollut kumppanini kanssa yhdessä neljä vuotta, ollaan asuttu yhdessä pari vuotta. Asia ei vaan ole tullut koskaan puheeksi. Minua on kuitenkin alkanut mietityttää omien perhesuunnitelmiemme seurauksena, pitäisikö tästä kertoa kumppanille?
Kommentit (106)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa siis toki ihmeessä, miten vuosikymmneiä sitten kuolleen alle 40v. kuolleen biologisen isän sairaushistorian saa selville?
Ei välttämättä mitenkään, mutta ainakaan et voi kertoa adoptioisän sairaushistoriaa osana lapsen tutkimusta, koska se voi haitata hoitoa. Sitten, jos et siinä tilanteessa kerro adoptioisän sairauksista, joista miehesi on tietoinen, voi asia herättää ihmetystä vähän hitaammassakin hämäläisessä.
Millaisissa tilanteissa tällaisia suvun sairaushistorioita kysellään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko av:lla ihmisillä jotenkin erityisen sairaita lapsia kun aina pitää olla valmis selvittämään koko suvun sairaushistoria?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa siis toki ihmeessä, miten vuosikymmneiä sitten kuolleen alle 40v. kuolleen biologisen isän sairaushistorian saa selville?
Ei välttämättä mitenkään, mutta ainakaan et voi kertoa adoptioisän sairaushistoriaa osana lapsen tutkimusta, koska se voi haitata hoitoa. Sitten, jos et siinä tilanteessa kerro adoptioisän sairauksista, joista miehesi on tietoinen, voi asia herättää ihmetystä vähän hitaammassakin hämäläisessä.
Kerropa pari esimerkkiä missä tällainen skenaario voisi tulla vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa siis toki ihmeessä, miten vuosikymmneiä sitten kuolleen alle 40v. kuolleen biologisen isän sairaushistorian saa selville?
Ei välttämättä mitenkään, mutta ainakaan et voi kertoa adoptioisän sairaushistoriaa osana lapsen tutkimusta, koska se voi haitata hoitoa. Sitten, jos et siinä tilanteessa kerro adoptioisän sairauksista, joista miehesi on tietoinen, voi asia herättää ihmetystä vähän hitaammassakin hämäläisessä.
Millaisissa tilanteissa tällaisia suvun sairaushistorioita kysellään?
Aina, jos epäillään jotain perinnöllistä sairautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa siis toki ihmeessä, miten vuosikymmneiä sitten kuolleen alle 40v. kuolleen biologisen isän sairaushistorian saa selville?
Ei välttämättä mitenkään, mutta ainakaan et voi kertoa adoptioisän sairaushistoriaa osana lapsen tutkimusta, koska se voi haitata hoitoa. Sitten, jos et siinä tilanteessa kerro adoptioisän sairauksista, joista miehesi on tietoinen, voi asia herättää ihmetystä vähän hitaammassakin hämäläisessä.
Millaisissa tilanteissa tällaisia suvun sairaushistorioita kysellään?
Aina, jos epäillään jotain perinnöllistä sairautta.
Kuten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa siis toki ihmeessä, miten vuosikymmneiä sitten kuolleen alle 40v. kuolleen biologisen isän sairaushistorian saa selville?
Ei välttämättä mitenkään, mutta ainakaan et voi kertoa adoptioisän sairaushistoriaa osana lapsen tutkimusta, koska se voi haitata hoitoa. Sitten, jos et siinä tilanteessa kerro adoptioisän sairauksista, joista miehesi on tietoinen, voi asia herättää ihmetystä vähän hitaammassakin hämäläisessä.
Millaisissa tilanteissa tällaisia suvun sairaushistorioita kysellään?
Aina, jos epäillään jotain perinnöllistä sairautta.
Yleensä perinnöllisten saurauksienkin selvittämiseen riittää lapsen vanhempien tiedot. Esimerkiksi geenivirhesairausetkin saadaan selville testaamalla vain vanhemmat. Isovanhemmilla ei niissä ole mitään merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa siis toki ihmeessä, miten vuosikymmneiä sitten kuolleen alle 40v. kuolleen biologisen isän sairaushistorian saa selville?
Ei välttämättä mitenkään, mutta ainakaan et voi kertoa adoptioisän sairaushistoriaa osana lapsen tutkimusta, koska se voi haitata hoitoa. Sitten, jos et siinä tilanteessa kerro adoptioisän sairauksista, joista miehesi on tietoinen, voi asia herättää ihmetystä vähän hitaammassakin hämäläisessä.
Kerropa pari esimerkkiä missä tällainen skenaario voisi tulla vastaan.
Lapsella on veristä ulostetta ja isällä on ollut paksusuolen syöpä. Lapsi valittaa päänsärkyä ja isällä on ollut aivokasvain. Lapsella on motorisia haasteita ja isällä on MS-tauti. Tarvitseeko jatkaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa siis toki ihmeessä, miten vuosikymmneiä sitten kuolleen alle 40v. kuolleen biologisen isän sairaushistorian saa selville?
Ei välttämättä mitenkään, mutta ainakaan et voi kertoa adoptioisän sairaushistoriaa osana lapsen tutkimusta, koska se voi haitata hoitoa. Sitten, jos et siinä tilanteessa kerro adoptioisän sairauksista, joista miehesi on tietoinen, voi asia herättää ihmetystä vähän hitaammassakin hämäläisessä.
Millaisissa tilanteissa tällaisia suvun sairaushistorioita kysellään?
Aina, jos epäillään jotain perinnöllistä sairautta.
Kuten?
Et taida olla lääkäri?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa siis toki ihmeessä, miten vuosikymmneiä sitten kuolleen alle 40v. kuolleen biologisen isän sairaushistorian saa selville?
Ei välttämättä mitenkään, mutta ainakaan et voi kertoa adoptioisän sairaushistoriaa osana lapsen tutkimusta, koska se voi haitata hoitoa. Sitten, jos et siinä tilanteessa kerro adoptioisän sairauksista, joista miehesi on tietoinen, voi asia herättää ihmetystä vähän hitaammassakin hämäläisessä.
Kerropa pari esimerkkiä missä tällainen skenaario voisi tulla vastaan.
Lapsella on veristä ulostetta ja isällä on ollut paksusuolen syöpä. Lapsi valittaa päänsärkyä ja isällä on ollut aivokasvain. Lapsella on motorisia haasteita ja isällä on MS-tauti. Tarvitseeko jatkaa?
Siis kenen isällä? Sen lapsen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa siis toki ihmeessä, miten vuosikymmneiä sitten kuolleen alle 40v. kuolleen biologisen isän sairaushistorian saa selville?
Ei välttämättä mitenkään, mutta ainakaan et voi kertoa adoptioisän sairaushistoriaa osana lapsen tutkimusta, koska se voi haitata hoitoa. Sitten, jos et siinä tilanteessa kerro adoptioisän sairauksista, joista miehesi on tietoinen, voi asia herättää ihmetystä vähän hitaammassakin hämäläisessä.
Kerropa pari esimerkkiä missä tällainen skenaario voisi tulla vastaan.
Lapsella on veristä ulostetta ja isällä on ollut paksusuolen syöpä. Lapsi valittaa päänsärkyä ja isällä on ollut aivokasvain. Lapsella on motorisia haasteita ja isällä on MS-tauti. Tarvitseeko jatkaa?
Siis kenen isällä? Sen lapsen?
Taitaa olla isoja haasteita seurata keskustelua. Varmaankin sillä lapsen äidin adoptioisällä, jonka sairaushistoria voi haitata lapsen diagnosoimista, jos väitetään, että hän on lapsen biologinen isoisä. Ei oo ihan oikeasti noin monimutkaista keskustelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa siis toki ihmeessä, miten vuosikymmneiä sitten kuolleen alle 40v. kuolleen biologisen isän sairaushistorian saa selville?
Ei välttämättä mitenkään, mutta ainakaan et voi kertoa adoptioisän sairaushistoriaa osana lapsen tutkimusta, koska se voi haitata hoitoa. Sitten, jos et siinä tilanteessa kerro adoptioisän sairauksista, joista miehesi on tietoinen, voi asia herättää ihmetystä vähän hitaammassakin hämäläisessä.
Kerropa pari esimerkkiä missä tällainen skenaario voisi tulla vastaan.
Lapsella on veristä ulostetta ja isällä on ollut paksusuolen syöpä. Lapsi valittaa päänsärkyä ja isällä on ollut aivokasvain. Lapsella on motorisia haasteita ja isällä on MS-tauti. Tarvitseeko jatkaa?
Näistä mikään ei kyllä ole mikään suoraan periytyvä sairaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse kertoa, mutta ihmettelen kovasti jos ei kumppanille HALUA kertoa...
Biologinen isäni tappoi äitipuoleni ja pikkusisarukseni. En tosiaankaan aio kertoa edes miehelleni saati lapsilleni tämän ihmisen henkilöllisyyttä.
Ymmärrän täysin, ettet halua. Mutta kyllähän se asian laita (isäsi henkilöllisyys) lapsillesi paljastuu viimeistään kuolemasi jälkeen perunkirjoituksessa.
Ei paljastu. Adoption myötä meni niin perintöoikeus kuin kaikki muukin.
Oletko varma, että se ei lue missään? Lukeeko se syntymätodistuksessasi? Kirkonkirjoissa, jos lapsi innostuu tutkimaan sukujuuriaan? Jos se tieto on ikinä kirjattu mihinkään, niin se on yhä olemassa ja voi tulla pinnalle. Tietenkin tilanne on eri, jos äiti ei ole ikinä kertonut kenellekään isän nimeä. Silloin salaisuuden voi viedä hautaansa, mutta en ymmärrä, miksi joku salaisi lapseltaan tällaisen asian.
Adoption myötä ainoa olemassa oleva juridinen vanhempi on se adoptoinut isä. Kirkonkirjat on nykyään sähköisessä muodossa, ei kirkon sakastissa oleva iso kirja mihin merkitään tiedot mustekynällä.
Ei se historia sieltä mihinkään katoa. Ei alkuperäistä isää poisteta niistä kirkon kirjoista tai muista papereista, vaikka lapsi adoptoitaisiinkin. Ei kukaan lähde suttaamaan alkuperäisiä sairaala-arkistoja mustalla tussilla adoption jälkeen. Se, että kirkonkirjat ovat nykyään sähköisessä muodossa tekee tiedonhausta vain helpompaa.
Se tieto on olemassa ja löydettävissä, jos sen vain haluaa etsiä.
Mitään kirkonkirjoja ei ole ollut enää vuosikymmeniin. Ne kirkkoonkuuluvatkin on tietoineen seurakunnan rekisterissä. Muut on dvv:n. Syntymätodistuksessakin on pääosassa vauvan tiedot, ei vanhempien.
Uskotko ihan aidosti ja oikeasti, että lapsen ei olisi mitenkään mahdollista selvittää isovanhempiensa henkilöllisyyttä virallisia kanavia pitkin, jos tämä tieto on niihin kirjattuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa siis toki ihmeessä, miten vuosikymmneiä sitten kuolleen alle 40v. kuolleen biologisen isän sairaushistorian saa selville?
Ei välttämättä mitenkään, mutta ainakaan et voi kertoa adoptioisän sairaushistoriaa osana lapsen tutkimusta, koska se voi haitata hoitoa. Sitten, jos et siinä tilanteessa kerro adoptioisän sairauksista, joista miehesi on tietoinen, voi asia herättää ihmetystä vähän hitaammassakin hämäläisessä.
Kerropa pari esimerkkiä missä tällainen skenaario voisi tulla vastaan.
Lapsella on veristä ulostetta ja isällä on ollut paksusuolen syöpä. Lapsi valittaa päänsärkyä ja isällä on ollut aivokasvain. Lapsella on motorisia haasteita ja isällä on MS-tauti. Tarvitseeko jatkaa?
Näistä mikään ei kyllä ole mikään suoraan periytyvä sairaus.
Kaikilla näissä perinnöllinen elementti on erittäin suuri riskitekijä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä pitääkö kertoa. Itse ehkä kertoisin mikäli tietäisin kuka hän on. Ei äitinikäään osaa nimetä ketään erikseen. Siinä fanitetussa seurassa oli niin monta pelaajaa. Lisäksi valmentaja, apuvalmentaja, peliasuhuoltaja ym...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa siis toki ihmeessä, miten vuosikymmneiä sitten kuolleen alle 40v. kuolleen biologisen isän sairaushistorian saa selville?
Ei välttämättä mitenkään, mutta ainakaan et voi kertoa adoptioisän sairaushistoriaa osana lapsen tutkimusta, koska se voi haitata hoitoa. Sitten, jos et siinä tilanteessa kerro adoptioisän sairauksista, joista miehesi on tietoinen, voi asia herättää ihmetystä vähän hitaammassakin hämäläisessä.
Kerropa pari esimerkkiä missä tällainen skenaario voisi tulla vastaan.
Lapsella on veristä ulostetta ja isällä on ollut paksusuolen syöpä. Lapsi valittaa päänsärkyä ja isällä on ollut aivokasvain. Lapsella on motorisia haasteita ja isällä on MS-tauti. Tarvitseeko jatkaa?
Siis kenen isällä? Sen lapsen?
Taitaa olla isoja haasteita seurata keskustelua. Varmaankin sillä lapsen äidin adoptioisällä, jonka sairaushistoria voi haitata lapsen diagnosoimista, jos väitetään, että hän on lapsen biologinen isoisä. Ei oo ihan oikeasti noin monimutkaista keskustelua.
Ei kukaan lääkäri ala diagnosoimaan lapselle mitään noista pelkästään yhden isovanhemman tietojen perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse kertoa, mutta ihmettelen kovasti jos ei kumppanille HALUA kertoa...
Biologinen isäni tappoi äitipuoleni ja pikkusisarukseni. En tosiaankaan aio kertoa edes miehelleni saati lapsilleni tämän ihmisen henkilöllisyyttä.
Ymmärrän täysin, ettet halua. Mutta kyllähän se asian laita (isäsi henkilöllisyys) lapsillesi paljastuu viimeistään kuolemasi jälkeen perunkirjoituksessa.
Ei paljastu. Adoption myötä meni niin perintöoikeus kuin kaikki muukin.
Oletko varma, että se ei lue missään? Lukeeko se syntymätodistuksessasi? Kirkonkirjoissa, jos lapsi innostuu tutkimaan sukujuuriaan? Jos se tieto on ikinä kirjattu mihinkään, niin se on yhä olemassa ja voi tulla pinnalle. Tietenkin tilanne on eri, jos äiti ei ole ikinä kertonut kenellekään isän nimeä. Silloin salaisuuden voi viedä hautaansa, mutta en ymmärrä, miksi joku salaisi lapseltaan tällaisen asian.
Adoption myötä ainoa olemassa oleva juridinen vanhempi on se adoptoinut isä. Kirkonkirjat on nykyään sähköisessä muodossa, ei kirkon sakastissa oleva iso kirja mihin merkitään tiedot mustekynällä.
Ei se historia sieltä mihinkään katoa. Ei alkuperäistä isää poisteta niistä kirkon kirjoista tai muista papereista, vaikka lapsi adoptoitaisiinkin. Ei kukaan lähde suttaamaan alkuperäisiä sairaala-arkistoja mustalla tussilla adoption jälkeen. Se, että kirkonkirjat ovat nykyään sähköisessä muodossa tekee tiedonhausta vain helpompaa.
Se tieto on olemassa ja löydettävissä, jos sen vain haluaa etsiä.
Mitään kirkonkirjoja ei ole ollut enää vuosikymmeniin. Ne kirkkoonkuuluvatkin on tietoineen seurakunnan rekisterissä. Muut on dvv:n. Syntymätodistuksessakin on pääosassa vauvan tiedot, ei vanhempien.
Uskotko ihan aidosti ja oikeasti, että lapsen ei olisi mitenkään mahdollista selvittää isovanhempiensa henkilöllisyyttä virallisia kanavia pitkin, jos tämä tieto on niihin kirjattuna.
Kerro toki, miten joku lapsenlapsi selvittää esimerkiksi äitinsä biologisen isän, joka on saanut aviottoman lapsen, joka on myöhemmin adoptoitu adoptoineen isän toimesta.
Totta kai kuuluu kertoa. Olisi kuulunut kertoa ajat sitten. Itselleni olisi aivan käsittämätön tilanne, jos puoliso -läheisin ihminen maailmassa- olisi piilotellut minulta näin isoa asiaa. Esitän kysymyksen toisin päin: miksi sitä et voisi kertoa? Mitä pelkäät? Häpeät? Sinä et ole biologinen isäsi, eikä hänen tekonsa ole millään lailla sinun syysi tai häpeäsi. Suhteessa rehellisyys ja tietynlainen läpinäkyvyys on kaiken pohja.
Loukkaantuisin, jos näin iso asia jätettäisiin kertomatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse kertoa, mutta ihmettelen kovasti jos ei kumppanille HALUA kertoa...
Biologinen isäni tappoi äitipuoleni ja pikkusisarukseni. En tosiaankaan aio kertoa edes miehelleni saati lapsilleni tämän ihmisen henkilöllisyyttä.
Ymmärrän täysin, ettet halua. Mutta kyllähän se asian laita (isäsi henkilöllisyys) lapsillesi paljastuu viimeistään kuolemasi jälkeen perunkirjoituksessa.
Ei paljastu. Adoption myötä meni niin perintöoikeus kuin kaikki muukin.
Oletko varma, että se ei lue missään? Lukeeko se syntymätodistuksessasi? Kirkonkirjoissa, jos lapsi innostuu tutkimaan sukujuuriaan? Jos se tieto on ikinä kirjattu mihinkään, niin se on yhä olemassa ja voi tulla pinnalle. Tietenkin tilanne on eri, jos äiti ei ole ikinä kertonut kenellekään isän nimeä. Silloin salaisuuden voi viedä hautaansa, mutta en ymmärrä, miksi joku salaisi lapseltaan tällaisen asian.
Adoption myötä ainoa olemassa oleva juridinen vanhempi on se adoptoinut isä. Kirkonkirjat on nykyään sähköisessä muodossa, ei kirkon sakastissa oleva iso kirja mihin merkitään tiedot mustekynällä.
Ei se historia sieltä mihinkään katoa. Ei alkuperäistä isää poisteta niistä kirkon kirjoista tai muista papereista, vaikka lapsi adoptoitaisiinkin. Ei kukaan lähde suttaamaan alkuperäisiä sairaala-arkistoja mustalla tussilla adoption jälkeen. Se, että kirkonkirjat ovat nykyään sähköisessä muodossa tekee tiedonhausta vain helpompaa.
Se tieto on olemassa ja löydettävissä, jos sen vain haluaa etsiä.
Mitään kirkonkirjoja ei ole ollut enää vuosikymmeniin. Ne kirkkoonkuuluvatkin on tietoineen seurakunnan rekisterissä. Muut on dvv:n. Syntymätodistuksessakin on pääosassa vauvan tiedot, ei vanhempien.
Uskotko ihan aidosti ja oikeasti, että lapsen ei olisi mitenkään mahdollista selvittää isovanhempiensa henkilöllisyyttä virallisia kanavia pitkin, jos tämä tieto on niihin kirjattuna.
Kerro toki, miten joku lapsenlapsi selvittää esimerkiksi äitinsä biologisen isän, joka on saanut aviottoman lapsen, joka on myöhemmin adoptoitu adoptoineen isän toimesta.
Ei varmaan mitenkään, jos isyyttä ei alunperin ole tunnustettu ja kirjattu mihinkään, mutta jos tieto isyydestä löytyy arkistoista, ne on löydettävissä.
Kyllä minä ainakin mieleni pahoittaisin jos kumppanini kertoisi tai paljastuisi vuosien jälkeen ettei hänen biologinen isä olekaan se mies, jonka olen luullut olevan.
Ja jos itsekin mietit/kyselet asiaa, tiedät lähtökohtaisesti ettei ole ok. Outoa salailua. Salailet varmaan muutakin.