Lue keskustelun säännöt.
Onko kumppanille kerrottava omasta biologisesta isästä?
31.08.2023 |
Biologinen isäni on kuollut jo kauan sitten, silloin kun olin lapsi. Hänen henkilöllisyyttään ei tiedä oikeastaan muut kuin ne ketkä tunsi tai tiesi hänet silloin, mutta esimerkiksi kukaan nykyinen tuttuni kenen kanssa olen tutustunut myöhemmin ei tiedä että isäni ei ole biologinen isäni.
Olen ollut kumppanini kanssa yhdessä neljä vuotta, ollaan asuttu yhdessä pari vuotta. Asia ei vaan ole tullut koskaan puheeksi. Minua on kuitenkin alkanut mietityttää omien perhesuunnitelmiemme seurauksena, pitäisikö tästä kertoa kumppanille?
Kommentit (106)
Jos sinulla ja kumppanillasi on perhehaaveita, on luonnollista, että asia nousee pintaan.
Sinun ei tarvitse kertoa, mutta voisihan kertominen myös syventää sinun ja kumppanin välistä suhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tarvi kertoa koska asia ei kuulu muille.
En tiedä miten kumppanin biologiset vanhemmat olisivat vaikuttaneet omiin perheenperustamissuunnitelmiimme.
Ei tarvitse kertoa, mutta ihmettelen kovasti jos ei kumppanille HALUA kertoa...
Onko asialla mitään merkitystä?
sinu
Sinulla on isä. Ei sinun tarvitse muille kertoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse kertoa, mutta ihmettelen kovasti jos ei kumppanille HALUA kertoa...
Biologinen isäni tappoi äitipuoleni ja pikkusisarukseni. En tosiaankaan aio kertoa edes miehelleni saati lapsilleni tämän ihmisen henkilöllisyyttä.
Tiedän että isäni vanhimman siskon isä on ss-mies, mutta tätä ei tosiaankaan ole merkitty sukupuihin vaan täti on papan lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole ihmisen pakko kuin kuolla ja maksaa veroja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse kertoa, mutta ihmettelen kovasti jos ei kumppanille HALUA kertoa...
Biologinen isäni tappoi äitipuoleni ja pikkusisarukseni. En tosiaankaan aio kertoa edes miehelleni saati lapsilleni tämän ihmisen henkilöllisyyttä.
Ymmärrän täysin, ettet halua. Mutta kyllähän se asian laita (isäsi henkilöllisyys) lapsillesi paljastuu viimeistään kuolemasi jälkeen perunkirjoituksessa.
Jos minulle selviäisi nyt, 19 vuoden yhdessäolon jälkeen, että vaimoni isä ei olekaan hänen biologinen isänsä, niin kyllä olisin aika ihmeissäni. En siksi, että se vaikuttaisi mihinkään vaan, että mitä ovat ne luurangot siellä kaapissa, jotka on pitänyt haudata niin syvälle, että siitä ei ole voinut kertoa edes puolisolle.
Tällaisilla asioilla on kuitenkin taipumus tulla esiin. Kun esimerkiksi lapsi sairastuu ja lääkäri kysyy suvussa kulkeneista sairauksista, kerrotko tässä vaiheessa totuuden, vai valehteletko lääkärillekin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse kertoa, mutta ihmettelen kovasti jos ei kumppanille HALUA kertoa...
Biologinen isäni tappoi äitipuoleni ja pikkusisarukseni. En tosiaankaan aio kertoa edes miehelleni saati lapsilleni tämän ihmisen henkilöllisyyttä.
Ymmärrän täysin, ettet halua. Mutta kyllähän se asian laita (isäsi henkilöllisyys) lapsillesi paljastuu viimeistään kuolemasi jälkeen perunkirjoituksessa.
Ei paljastu. Adoption myötä meni niin perintöoikeus kuin kaikki muukin.
Vierailija kirjoitti:
Jos minulle selviäisi nyt, 19 vuoden yhdessäolon jälkeen, että vaimoni isä ei olekaan hänen biologinen isänsä, niin kyllä olisin aika ihmeissäni. En siksi, että se vaikuttaisi mihinkään vaan, että mitä ovat ne luurangot siellä kaapissa, jotka on pitänyt haudata niin syvälle, että siitä ei ole voinut kertoa edes puolisolle.
Tällaisilla asioilla on kuitenkin taipumus tulla esiin. Kun esimerkiksi lapsi sairastuu ja lääkäri kysyy suvussa kulkeneista sairauksista, kerrotko tässä vaiheessa totuuden, vai valehteletko lääkärillekin?
Mitä se puolisolle kertominen tähän vaikuttaa? Tuskin jonkun vuosikymmeniä sitten kuolleen biologisen isän sairauksista on edes tietoa.
Tai mitkä tällaiset sairaudet on että isovanhempienkin sairaudet vaikuttaa?
Aika monella on tilanne ettei niistä isovanhempien sairauksista ole edes tietoa. Sitten vastataan että ei ole tietoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse kertoa, mutta ihmettelen kovasti jos ei kumppanille HALUA kertoa...
Biologinen isäni tappoi äitipuoleni ja pikkusisarukseni. En tosiaankaan aio kertoa edes miehelleni saati lapsilleni tämän ihmisen henkilöllisyyttä.
Ymmärrän täysin, ettet halua. Mutta kyllähän se asian laita (isäsi henkilöllisyys) lapsillesi paljastuu viimeistään kuolemasi jälkeen perunkirjoituksessa.
Ei paljastu. Adoption myötä meni niin perintöoikeus kuin kaikki muukin.
Oletko varma, että se ei lue missään? Lukeeko se syntymätodistuksessasi? Kirkonkirjoissa, jos lapsi innostuu tutkimaan sukujuuriaan? Jos se tieto on ikinä kirjattu mihinkään, niin se on yhä olemassa ja voi tulla pinnalle. Tietenkin tilanne on eri, jos äiti ei ole ikinä kertonut kenellekään isän nimeä. Silloin salaisuuden voi viedä hautaansa, mutta en ymmärrä, miksi joku salaisi lapseltaan tällaisen asian.
Miksi tämä on niin suuri salaisuus? Oliko isä sarjamurhaaja tai vastaavaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse kertoa, mutta ihmettelen kovasti jos ei kumppanille HALUA kertoa...
Biologinen isäni tappoi äitipuoleni ja pikkusisarukseni. En tosiaankaan aio kertoa edes miehelleni saati lapsilleni tämän ihmisen henkilöllisyyttä.
Ymmärrän täysin, ettet halua. Mutta kyllähän se asian laita (isäsi henkilöllisyys) lapsillesi paljastuu viimeistään kuolemasi jälkeen perunkirjoituksessa.
Ei paljastu. Adoption myötä meni niin perintöoikeus kuin kaikki muukin.
Oletko varma, että se ei lue missään? Lukeeko se syntymätodistuksessasi? Kirkonkirjoissa, jos lapsi innostuu tutkimaan sukujuuriaan? Jos se tieto on ikinä kirjattu mihinkään, niin se on yhä olemassa ja voi tulla pinnalle. Tietenkin tilanne on eri, jos äiti ei ole ikinä kertonut kenellekään isän nimeä. Silloin salaisuuden voi viedä hautaansa, mutta en ymmärrä, miksi joku salaisi lapseltaan tällaisen asian.
Adoption myötä ainoa olemassa oleva juridinen vanhempi on se adoptoinut isä. Kirkonkirjat on nykyään sähköisessä muodossa, ei kirkon sakastissa oleva iso kirja mihin merkitään tiedot mustekynällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse kertoa, mutta ihmettelen kovasti jos ei kumppanille HALUA kertoa...
Biologinen isäni tappoi äitipuoleni ja pikkusisarukseni. En tosiaankaan aio kertoa edes miehelleni saati lapsilleni tämän ihmisen henkilöllisyyttä.
Kuvittelis, että nimenomaan kannattais kertoa. Tietävät varoa, kun yhtenä päivänä "vaari" on vastassa lapsia koulusta.
Minusta olisi aika outoa ettei tuollaista asiaa elämästään kerro.
Yksikään minun kumppani ei ole ollut koskaan vähääkään kiinnostunut biologisesta isästäni, jota en itsekään koskaan tavannut. Miksi pitäisi kertoa? Kai hän itse kysyy jos kiinnostaa.
Lapseni ovat löytäneet isäpuoleisia pikkuserkkuja.
Ei ole mitään velvollisuutta jos et halua.