Lue keskustelun säännöt.
Mikä häiritsee ihmisten puheessa eniten?
Kiroilu? Mutina? Itse en kestä jos toinen henkilö ei puhu selkeästi vaan jonnekin puseron sisään ja on vaikeaa kuulla mitä sanoo!
Kommentit (401)
Monet etenkin nuoret naiset puhuvat nykyään niin valtavalla nopeudella, että on todella vaikea seurata mitä oikein yrittävät sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samojen, itsestään selvien asioiden siunailu ja toistelu.
Ex-mieheni oli tässä mestari. Sunnuntai-iltapäivänä alkoi toistelu: Joo, huomenna töihin. Se on työpäivä huomenna. Joopa-joo, töihin aamulla. Aamulla taas töihin...jne.
Mainittakoon, että hän oli mennyt töihinsä, vieläpä melkoisen vaativaan ja hyvää suomenkieltä edellyttävään hommaansa jo 36 vuoden ajan.
Ei auttanut yhtään vaikka kuittailin alussa koko ajan: Älä, ihan totta? Vai töihin, mitä se se on? Ohoh, vai töihin menet, onko ihan ensimmäinen aamu...
Joka sunnuntai-iltapäivä tämä töihin menemisen taivastelu.
Auh, mulla on just tällainen mies. Ei juuri mitään mielenkiintoisia keskusteluja, mutta päivät päästään aivan turhaa jaarittelua just tuohon tyyliin kaikesta. Olis ennemmin hiljaa ja puhuis vain silloin, kun on jotain asiaa. Nyt olen opetellut, että ynähdän vain jotain, kun se puhuu, enkä oikeasti kuuntele ollenkaan, koska se on ihan järjettömän kuormittavaa, jos joka kerta pitää keskeyttää omat ajatukset, kuunnella ajatuksen kanssa mitä se sanoo, todeta että turhaa, ja saada taas kiinni omista ajatuksista. Iän myötä tuo höpinä selvästi vain pahenee.
Onko tämä itsestäänselvyyksien hokeminen yleistäkin? Minulla on erittäin kiva anoppi, ei edes iäkäs. Mutta puhe saattaa jumittua: " Sielläpä on tummia pilviä taivaalla. Onpa pilviä tummia taivaalla. Taivaallapa on tummia pilviä. Jopa on pilviä taivaalla, tummia. On, on nyt tummia pilviä, taivaalla...."
Lauseet muuttuvat onneksi, kun rupeaa aurinko paistamaan ja sittenhän sitä ruvetaan hohhoilemaan miten aurinko rupesi paistamaan.
Nämä hokija-tyypit, joita tunnen ovat ihan täysijärkisiä, tosi fiksun tuntuisia. Kun he eivät hoe jokapaiväisiä ilmiöitä, he keskustelevat ja pohdiskelevat aiheita, jotka liittyvät vaikkapa taiteisiin, tieteisiin, kulttuuriin, politiikkaan, luontoon, kirjallisuuteen. Mutta mitä tuo "kappas aurinko paistaa"-hokeminen tarkoittaa?
Esim, mies joka pitkän työuran aikana hokee menevänsä töihin aamulla? Voiko kyse olla jostain...paniikkihäiriöstä ja ihminen yrittää rauhoittaa itseään tms?
Vierailija kirjoitti:
Monet etenkin nuoret naiset puhuvat nykyään niin valtavalla nopeudella, että on todella vaikea seurata mitä oikein yrittävät sanoa.
Se on epäkohteliasta, kuin vasiten koittas pudottaa kuulijan kyydistä. Pitää vaan sania, et puhu levollisemmin ja selkeämmin.
Vierailija kirjoitti:
Monet etenkin nuoret naiset puhuvat nykyään niin valtavalla nopeudella, että on todella vaikea seurata mitä oikein yrittävät sanoa.
Ylimääräiset mitäänmeinaamattomat sanat pois niin puhenopeuden voisi puolittaa ja mutta asia selviäisi yhtä nopeasti. Jos taas jätäisivät pois turhat sanat muttppuhenopues olisi sama, asia seliväisi 2 x nopeammin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selkeästi ja kuulijaa kunnioittaen puhuttava. Artikuloitava vokaalit ja konsonantit huolellisesti. Se on kaunista, kun myös puheen sisältö ja sanavalinnat priimaa.
Vierailija kirjoitti:
Itse asiassa.
Miksi? Sehän juuri todistaa puhujan olevan sivistynyt ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mainoksissa kuulee mutinaa sekä ihan selviä virheitä. Mitä hittoa se pomo sanoo S-marketin mainoksessa siitä bonus-Seposta? Jotain "ette viehko sitä Seppoa" niin siis mitä? Saako KUKAAN selvää mitä sille Sepolle ei saa tehdä? Vietellä, vauhkoa, viukoa, veihkua, vinkua? Ei vaan saa selvää.
S-mainos: "Älkää lietsoko Seppoa" Minusta muuten typerässä mainoksessa, jonkun takia juuri tämä lause on hauska. 😁 Lietsoa synonyymeja, jos sana on jollekin outo: yllyttää, kiihottaa, stimuloida, panna käyntiin, saada aikaan.
KIITOS! Tämä on vaivannut jo pitkään ja kuulin sen sanan lähinnä v:llä alkavaksi. Lähinnä "viestoa" tai "veistoa" se kuulostaa. Lietsoa on ihan normaali sana mutta jotenkin se ukkeli sen mutisee epäselväksi. Hah.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun erittäin kultaisella miehelläni on tapana vastata mieleisiin kysymyksiin kymmenen minuutin luennolla.
Ihan oikeasti.
Hyvä ettei kaiva fläppitaulua esiin ja piirrä kuvaa vastauksestaan.
Hänen veljensä soittavat joskus äidilleen selvittääkseen jonkun teknisen pulman ja pyytävät kysymään iso-veljeltä neuvoa.
"No miksi te ette itse soita Artturille ja kysy neuvoa?"
" Siksi, että Artturi pitää pitkän luennon, eikä olisi aikaa kuunnella ihan niin pitkää ja perinpohjaista selvitystä. Että kysy sinä Artturilta ja kerro sitten lyhennettynä versiona se vastaus"
Mutta täytyypä sanoa, että esim. pitkillä automatkoilla olen oppinut mieheni luennoista paljon: Jenkkiautoista, 70-luvun rockbändeistä, toisen maailmansodan vaiheista sekä - lentokoneista,
miten vessaremontti kannattaa tehdä...jne jne.
Ja huom. mieheni ei siis puhu narisevalla "ettekö te tyhmät tätäkään tajua"-asenteella vaan erittäin innostuneesti...ympäristönsä unohtaneena.
Voi pupua.
Tunnustuksen hetki: Minä hölpötän toisen puheen päälle.
Ja ettei siinä olisi jo riittämiin, annanpa lisäksi (tökeröitä, tarpeettomia) neuvoja, joita vastapuoli ei todellakaan kaipaa tai tarvitse.
Hävettää.
Neuvokaa, miten oppisin pitämään turpani kiinni.
(Ja vaikka te neuvoisittekin, niin mielessäni tietysti rupean puhumaan päälle ja höpöttämään omia vasta-argumenttejani)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän koirapuistossa kävi taannoin yks sellanen eukko jonka joka toinen sana oli "niinku" ja siltä tuli puhetta taukoomatta. Aina kun oli pienikin vaara että joutuu sen kanssa tekemisiin niin minä ja moni muu käännyttiin äkkiä muualle. Ihan kauheeta joutua kuuntelemaan
mut niinku sit niiku me niinku mentiin niinku...
arrrgghhh!
En tiedä miksi tätä ilmiötä pitäisi kutsua.
Juttelet jonkun kanssa mistä nyt juttelettekaan, ja huomaat toistuvasti tulleesi "torpatuksi syyttä" - esim.:
"Siellä pellolla oli sellainen iso nisäkäs - -"
"Jaa lehmä vai?"
"Ei, kun se millä on isot utareet - -"
"NIINNIIN, eli lehmä."
"Harmi kun ei henkilö x liittynytkään seuraan"
"Ehkä häntä jännitti kyseinen tilaisuus - -"
"Ei, kun se ei tykkää jos on paljon ihmisiä"
"NIINNIIN SITÄ TARKOITIN"
En tiedä saatteko tästä kiinni, mutta tuo on helvetin rasittavaa.
Sama kaikesta väkisin eri mieltä oleva EI KUN -ihminen myös puhuu tauotta, niin että itse pitää tokaista aina päälle tuo "No sitä mä just stana tarkoitin".
Aiva niinkuin se EI tulis jotenkin automaatiolla, ja sitte itselle tulee tyhmä olo kun oot aina ns. väärässä, vaikka puhutte ihan samasta asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Karjalan murteella puhuminen. Mie, sie, siun, miun... En kestä yhtään kuunnella, jotenkin junttimaista ja alkukantaista.
Mie puhun Karjalan murteella. Mie ja sie on just parasta. Näin oon puhunut koko elämäni. Monet stadilaiset ovat myös ruvenneet viikon jälkeen myös puhumaan mie ja sie. 😊
Tämä tarttuu kyllä helposti, itsekin huomannu käyttävänsä noita kun muutaman päivän puhunut Karjalan murteella puhuvan kanssa
Vierailija kirjoitti:
Tunnustuksen hetki: Minä hölpötän toisen puheen päälle.
Ja ettei siinä olisi jo riittämiin, annanpa lisäksi (tökeröitä, tarpeettomia) neuvoja, joita vastapuoli ei todellakaan kaipaa tai tarvitse.
Hävettää.
Neuvokaa, miten oppisin pitämään turpani kiinni.
(Ja vaikka te neuvoisittekin, niin mielessäni tietysti rupean puhumaan päälle ja höpöttämään omia vasta-argumenttejani)
En tiedä, mutta tuo on kyllä ärsyttävimpiä tapoja mitä voi olla, yleensä tuossa kohtaa jätän keskustelun siihen ja siirryn muualle, en jaksa alkaa keksustelemaan jos jollain on olevinaan tärkeämpää asiaa ja tarve puhua päälle
Liian korkeaääninen puhe naisella. Kuten sillä hovimuusikon rouvalla. En ole ainuttakaan ohjelmaa voinut katsoa, jossa hän esiintyy, vain hänen äänensä takia. Ei muuta vikaa, mutta en kertakaikkiaan siedä kuunnella niin korkeaa ääntä.
Minua häiritsee se, että pitäisi puhua niin kuin muutkin paikalliset puhuvat, eli sitä samaa murretta kuin joku ikänsä paikkakunnalla asunut alkuperäisasukki puhuu. Mutta kaikki lounaisrannikon murteet (Rauman giäl, Laitilan ja Turun murteet...) ovat aivan jäätävän kamalia, joita en todellakaan halua puhua. Olen vuosikymmeniä asunut rannikkoseudulla, enkä suostu molottamaan edelleenkään semmoisia kammotusmurteita.
Kaikki jotka puhuvat murretta tai jotain ählämislangia. En asioi paikoissa joissa joku vääntää hauskaa murretta asiakaspalvelussa.