Kokemuksia? Puoliso muuttui lapsensa synnyttyä (uusperhe)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Loppuosa

Vanhempien lastesi ollessa teillä arjen tulisi olla mahdollisimman normaalia. Ei huvituksia, ei syyllisyydentunteen paikkausta herkuilla ja sirkushuveilla, vaan normaalia perhearkea, missä ei unohdeta puolisoa ja yhteistä lasta. Se on myös yksi hyvä perheen myrkyttäjä, jos kumppani häviää saatavista joka toinen viikkoa ja panostaa kaiken tarmonsa vanhempiin lapsiin jättäen parisuhteen ja yhteisen lapsen hattuhyllylle odottamaan seuraavaa viikkoa. Kohteletko lapsia tasavertaisesti, osallistuthan varmasti vähintään puoliksi yhteisen menoihin ja hoitoon? Onhan kumppanillasi omaa aikaa ja lepoa? Onko hänellä oikeus ylipäätänsä kertoa sinulle huolistaan ja ärsytyksen aiheistaan ilman, että otat kaiken automaattisesti hyökkäyksenä? Tuleeko puolisosi aidosti kuulluksi, nähdyksi ja kohdatuksi? Osaatko kiittää ja pyytää anteeksi?

Tässä muutamia asioita, jotka tuli mieleen. Joku puolisoasi selvästi painaa ja ärsyttää, on tärkeää että pääsette juttelemaan. Suosittelen parisuhdeterapiaa ja nimenomaan sellaisella terapeutilla, joka on erikoistunut uusperheisiin ja joka ymmärtää uusperheiden sudenkuoppia.

Lopuksi vielä. Uusperheen muodostuminen vie aikaa ja yhteisen lapsen syntymä sekoittaa aina pakkaa. Jokainen joutuu hakemaan paikkaansa uudestaan ja rooliaan perheessä. Tutkimusten mukaan suurimmat kehitysvaiheet olisi käyty läpi keskimäärin 4-7 vuodessa. Sitä ennen erilaiset vaiheet, riidat ja kriisit valitettavasti kuuluvat asiaan.

Omasta tilanteestani avaan vielä sen verran, että olen hyvin kiintynyt bonuksiin ja voin sanoa rakastavani heitä. Suhteemme ei kuitenkaan ole täysin suora ja mutkaton, koska mieheni on eräänlaisena tulppana jatkuvasti siinä välissä. Kaikkiin ihmissuhteisiin kuuluu riitoja ja sanaharkkaa, mutta jos siinäkin on jatkuvasti joku mikromanageeraamassa vieressä ja estämässä kahden ihmisen välisen suhteen luonnollista syntymistä, niin jännite jää aina kytemään. Kyllähän sitä omankin lapsen kanssa ottaa välistä yhteen ja oma lapsi toisinaan ärsyttää ja rasittaa, mutta tällaisia asioita ei saisi käydä bonusten kanssa, koska kaikki tulkitaan automaattisesti pahaksi ja huonoksi ja heti saa pahan äitipuoli- leiman, vaikka kyseessä olisi täysin normaali kärhämä ihmissuhteessa. On mielestäni tärkeää antaa lapsen/lasten ja bonusvanhemman myös niin sanotusti ottaa yhteen ja sopia keskenään kärhämänsä. Ellei homma mene aivan täysin yli. On todella vaikeaa olla läheinen ja luontevasti sellaisten ihmisten kanssa, joiden välissä on aina joku mikromanageeraamassa ja säätämässä välissä. Mieti vaikka jos anoppisi olisi jatkuvasti häsläämässä sinun ja kumppanisi välissä, niin millä tavalla se vaikuttaisi teidän keskinäiseen suhteeseen?

Et ilmeisesti lukenut aloitusta lainkaan. Miksi? Koko viestisi ei sovellu aloittajalle mitenkään.

En ehtinyt lukea ensimmäistä sivua pidemmälle, sen myönnän. Kirjoitinkin heti alkuun etten osaa ottaa kantaa tarkemmin juuri ap:n tilanteeseen, pyrin kirjoittamaan omasta kokemuksestani ja sen myötä ap:lle kysymyksiä pohdittavaksi. Ei me tätä tilannetta voida av:lla ratkaista, vaan ap:n pitää keskustella asioista puolisonsa kanssa. Puolison omaa versiota emme tiedä, joten siinäkin mielessä on vaikea sanoa juuta tai jaata ap:n tilanteeseen.

No kylläpä on puolusteleva asenne sitä lapsia kaltoinkohtelvaa kohtaan. Kyllä sellaisesta pitäisi osata sanoa juuta tai jaata. Oli todella hyvä ja selkeä aloitus. Jos ap ei vallan valehdellut, eikä tarina ole ihan keksitty, mitä en itse asiassa usko, oli niin looginen hyvä ja kuvaava kirjoitus, niin jokainen järkevä osaa tuosta nähdä, että jos lapset kasvaa tuollaisessa kodissa, ilmapiirissä ja puolison kohtelussa, niin se on todella haitallista. Ei ole mitään väliä, mitkä puolison syyt tuohon käytökseen itse asiassa ovat. Niin ei vain voi olla, jos lapsistaan haluaa pitää huolen.

Sinä sen sijaan kannustit jäämään tuohon suhteeseen ja tilanteeseen, että kaikilla on uusperheessä alussa ongelmia, olihan sinulla mielipide, siinä oli sinun juu ja jaa. Kannattasi ehkä nyt sitten lukea se aloitus edes kunnolla uudestaan ajatuksella, ennenkuin kannustaa tuollaiseen tilanteeseen jäämään ja vähättelee noin isoja ongelmia...

No minusta ei ollut selkeä aloitus. Ap kertoi epämääräisesti, että puoliso arvostelee lapsia ja puuttuu syömisiin. Ei puhu lapsille rumasti suoraan, mutta sanoo herkästi siivoamisesta ja muusta ja ap:n mielestä sävy ei ole kiva. Minusta tämä jättää hyvin paljon kysymyksiä ilmaan eikä ap avaa omaa rooliaan millään tavalla. Ei avaa puolisonsa jaksamista millään tavalla, ei avaa sitä miten vauvavuosi on mennyt ja miten vastuut jakautuvat perheessä. Ei avaa sitä onko puolison kanssa yhdessä keskusteltu ja sovittu perheen säännöistä, vai onko oletuksena se, että toinen sopeutuu hiljaa.

En valitettavasti itse osaa ap:n hyvin laveasta kuvauksesta sanoa, onko kaltoinkohtelua vai ei. Ap:n tulkinta ikävästä sävystä on hänen omaa tulkintaansa. Tässä tapauksessa hyvin mieluusti kuulisin sen toisenkin puolen tarinasta.

Tässä alla suoria lainauksia tiivistelmäksi suoraan aloituksesta, mikä sinulle niissä on niin epäselvää? Et vain usko? Eikö kuulosta mitenkään poikkeukselliselta?

(Noista lainauksita selviää myös peräänkuuluttamiasi vastuunjaon asioita, niin rahallisesti kuin lastenhoidossa. Ja mikään, mikään ei oikeuta noin rumaa ja jatkuvaa käytöstä lapsia kohtaan, oli puolison ongelma ja syy käytökseen sitten mikä tahansa. Jo se, ettei sano noille lapsille koskaan mitään positiivista, on iso ongelma. Ja syyllistää heitä, siis heille itselleen myös, jatkuvasti. Juuri siivoamisesta sanomista ei muuten ollut ainakaan aloituksessa mainittu.)

"Aloimme odottaa yhteistä lasta, hänen ensimmäistään ja jotain tapahtui raskauden loppumetreillä. Puoliso alkoi olla todella kireä ja ärtynyt lasteni ollessa meillä. Valitti suunnilleen kaikesta mitä tekivät tai eivät tehneet (välillä heille suoraan, välillä minulle)"

"...eivät saaneet olla mukana missään vauvaan liittyvässä, tekivät edelleen kaiken "väärin" syömisestä ja vapaa-ajan vietosta alkaen. Puoliso kävi syyllistämässä lapsia kun söivät, että syövät liikaa (alipainoisia kumpikin) ja ruoka on kallista, suihkussa käymisestä tuli myös sanomista ja ihan mistä vaan"

"Selvennyksenä, että olen itse maksanut aina puolet kaikesta ja lasteni menot tietysti kokonaan, samoin hoitanut kuskaukset, hankinnat, lastenvahdit ym tarvittaessa, että puoliso ei ole kyllä joutunut miksikään ilmaiseksi "lapsenlikaksi". Yleensä ruuatkin olivat valmiina puolison kotiutuessa töistä, koska minä pääsin aiemmin kotiin."

"Itse olen aivan loppu, olen puun ja kuoren välissä sillä tavalla, kun yritän pitää rauhan maassa ja ennakoida kaikkien seuraavia liikkeitä, ettei tulisi turhia "yhteentörmäyksiä"."

"Tunnelma kotona on kireä ne ajat, kun lapseni ovat meillä. Tuntuu että hekin pidättävät hengitystään ja yrittävät vain pysyä pois tieltä mahdollisimman paljon. Eihän tämmöistä elämää voi lapsia pistää käymään läpi!? He tekevät kaiken mitä puoliso pyytää eivätkä sano hänelle vastaan ja silti tämä ei ole mihinkään tyytyväinen. Aina löytyy jotain tehtävää, syyllistettävää, kritisoitavaa. Ei sano ikinä mitään positiivista."

"Onko tässä enää toivoa? Alan olla siinä pisteessä, että minun on suojeltava lapsiani. En halua nuorimmankaan joutuvan kasvamaan kodissa, jossa on jatkuvasti kireä ja myrkyllinen ilmapiiri."

Edelleen nuo esimerkit jättävät hyvin paljon arvailujen varaan. Millaisessa tilanteessa on sanottu, että syövät liikaa? Ovatko lapset syöneet siis jo useamman lautasen, vai ovatko jääneet oikeasti nälkäiseksi? Millaisesta tilanteesta on ollut kyse? Mitä ihan oikeasti on tapahtunut? On täysin eri asia esimerkiksi sanoa lapsille syömisestä siinä tilanteessa, kun lapset syövät hyvää ruokaa ihan vain syömisen ilosta jo kolmatta lautasta putkeen, eivät todelliseen nälkäänsä niin, että huomiselle ei jää ruokaa. Versus sellainen tilanne, että lasten syömistä rajoitetaan niin, että he jäävät nälkäisiksi ja näkevät nälkää. Ap ei avaa näitä tilanteita edelleenkään yhtään enempää, vaan on häipynyt jo aikapäiviä sitten paikalta.

Eikä me näitä tilanteita voida ratkaista. Sekään ei auta, että aina huudetaan ensimmäiseksi eroa. Ap on yhteinen tekijä näissä molemmissa suhteissaan nykyisen ja eksänsä kanssa. Jostain syystä kumpikaan suhde ei meinaa kestää ja ap ei avaa yhtään millään tavalla pohtivasti omaa osuuttaan. Voihan toki aina pistää pelin poikki ja yrittää onneaan uudessa suhteessa, aina vain uudet lapset, ero ja homma uudestaan.

Yhteinen tekijä sun viesteissä näyttää olevan se, että sanot, ettet voi ottaa kantaa tai ei me voida ratkaista, eikä voi tietää miten on, ja siihen päälle syyllistät kuitenkin perusteetta jostain syystä ap:ta jollain ihan hatusta vedetyllä heitolla (tällä kertaa oli tuo: "Ap on yhteinen tekijä näissä molemmissa suhteissaan nykyisen ja eksänsä kanssa. jne)" Ap sitäpaitsi muuten kertoi, että heillä yhteishuoltajuus toimii oikein hyvin exän kanssa ja hyvät välit...

Ja keksit mitä kummallisimpia skenaarioita puolustella lasten huonoa kohtelua ja vääntää ettei se välttämättä olisi niin. Yhden kerran tai joskus harvoin tapahtuessa, asiattoman sanomisen ja syyllistämisen tms. voi jotenkin selitellä ehkä parhain päin tai että joskus tekee virheen, mutta kun ap:n kertoman mukaan tuo on puolison jatkuva käytösmalli, niin ei sitä kyllä selitellä millään enää parhain päin. No jää sinä sitten edelleen silti arvailemaan.

Ap avasi näitä tilanteita paljon konkreettisemmin ja paremmin vasta viimeisimpien viestien aikana. Kaikki sitä ennen jäi arvailujen varaan, myöskin kaikilla muilla kommentoijilla. Minä en väittänyt, että tilanne aivan pakosti on tavalla x, vaan olen esittänyt erilaisia mahdollisuuksia siitä, mitä tuossa on voinut käydä. Ja esittänyt kysymyksiä, joita on tärkeä miettiä.

Nyt kun ap avasi tilanteita laajemmin, niin on täysin selvää, että kumppanin käytös on asiatonta ja huonoa lapsia kohtaan, eikä siinä ole tulkinnan varaa, ja sen on muututtava. Samalla on tärkeä selvittää, jos se vain on mahdollista, että mistä tuo kaikki johtuu. Ihan jo pelkästään sen yhteisen lapsen takia. Siinä auttavat ammattilaiset paljon paremmin, kuin av:n tietäjät. Oli ap:lta todella viisas veto varata aikaa uusperheisiin erikoistuneelle parisuhdeterapeutille ensi hätään.

Se, että sinulle piti vääntää rautalangasta, ei tarkoita sitä, että muut eivät olisi ymmärtäneet paremmin jo aiemmin. Itse ainakin ymmärsin kuvion ja pääasiat jo erittäin selkeästä ja hyvinkirjoitetusta aloituksesta.

Vai niin, olet siis niitä kerrassaan maagisia ihmisiä, jotka ymmärtävät kokonaistilanteen yhdestä kappaleesta ilman tarkentavia kysymyksiä. Hieno homma! Miksi et ole hakeutunut terapeutiksi, sillä sillä saralla tuollaista maagista kykyä todella tarvitaan? Erityisesti parisuhdeterapiassa olisi todellista tarvetta sille, että pelkästään yhden ihmisen kertoma yleiskuvaus ilman tarkempia esimerkkejä antaa täydellisen kuvan kokonaistilanteesta ja heti pystyy terapeutti kertomaan, että mistä on kyse. Jännä miten ne muut ammattilaiset ovat niin huonoja, että joutuvat kyselemään ja selvittämään asioita monesta eri näkökulmasta niin paljon enemmän.

Kyllä menee sinussa lahjakkuus hukkaan ellet ole alalla :).

Aloitus oli pitkä ja siinä oli hyviä esimerkkejä ja looginen tilannekuva pidemmältä ajalta. Lisäksi oli pari lisäviestiä keskustelun alkupuolella jotka työdensivät kuvaa. Siinä ei ole mitään maagista. Täydellisestä kokonaiskuvasta en ole puhunut, vaan pääpiirteiden ymmärtämisestä. Vaikka ehkä olen sitten lahjakaskin tällaisissa asioissa. Jokaisella on vahvuutensa :)

...Enkä kykene edes ottamaan tuota sun edeltävää viestiäsi veetuiluna. Hyvä kun sinäkin ymmärsit mistä on kyse.

Toivottavasti ap saa tilanteen paremmalle tolalle pikaisesti.

Niin, on tärkeää että he saavat apua ammattilaiselta, joka pyrkii selvittämään kokonaiskuvaa ja sitä, mitä on tapahtunut, että asiat ovat luisuneet tuohon tilaan. Oli syy mikä tahansa, niin se olisi tärkeä selvittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Loppuosa

Vanhempien lastesi ollessa teillä arjen tulisi olla mahdollisimman normaalia. Ei huvituksia, ei syyllisyydentunteen paikkausta herkuilla ja sirkushuveilla, vaan normaalia perhearkea, missä ei unohdeta puolisoa ja yhteistä lasta. Se on myös yksi hyvä perheen myrkyttäjä, jos kumppani häviää saatavista joka toinen viikkoa ja panostaa kaiken tarmonsa vanhempiin lapsiin jättäen parisuhteen ja yhteisen lapsen hattuhyllylle odottamaan seuraavaa viikkoa. Kohteletko lapsia tasavertaisesti, osallistuthan varmasti vähintään puoliksi yhteisen menoihin ja hoitoon? Onhan kumppanillasi omaa aikaa ja lepoa? Onko hänellä oikeus ylipäätänsä kertoa sinulle huolistaan ja ärsytyksen aiheistaan ilman, että otat kaiken automaattisesti hyökkäyksenä? Tuleeko puolisosi aidosti kuulluksi, nähdyksi ja kohdatuksi? Osaatko kiittää ja pyytää anteeksi?

Tässä muutamia asioita, jotka tuli mieleen. Joku puolisoasi selvästi painaa ja ärsyttää, on tärkeää että pääsette juttelemaan. Suosittelen parisuhdeterapiaa ja nimenomaan sellaisella terapeutilla, joka on erikoistunut uusperheisiin ja joka ymmärtää uusperheiden sudenkuoppia.

Lopuksi vielä. Uusperheen muodostuminen vie aikaa ja yhteisen lapsen syntymä sekoittaa aina pakkaa. Jokainen joutuu hakemaan paikkaansa uudestaan ja rooliaan perheessä. Tutkimusten mukaan suurimmat kehitysvaiheet olisi käyty läpi keskimäärin 4-7 vuodessa. Sitä ennen erilaiset vaiheet, riidat ja kriisit valitettavasti kuuluvat asiaan.

Omasta tilanteestani avaan vielä sen verran, että olen hyvin kiintynyt bonuksiin ja voin sanoa rakastavani heitä. Suhteemme ei kuitenkaan ole täysin suora ja mutkaton, koska mieheni on eräänlaisena tulppana jatkuvasti siinä välissä. Kaikkiin ihmissuhteisiin kuuluu riitoja ja sanaharkkaa, mutta jos siinäkin on jatkuvasti joku mikromanageeraamassa vieressä ja estämässä kahden ihmisen välisen suhteen luonnollista syntymistä, niin jännite jää aina kytemään. Kyllähän sitä omankin lapsen kanssa ottaa välistä yhteen ja oma lapsi toisinaan ärsyttää ja rasittaa, mutta tällaisia asioita ei saisi käydä bonusten kanssa, koska kaikki tulkitaan automaattisesti pahaksi ja huonoksi ja heti saa pahan äitipuoli- leiman, vaikka kyseessä olisi täysin normaali kärhämä ihmissuhteessa. On mielestäni tärkeää antaa lapsen/lasten ja bonusvanhemman myös niin sanotusti ottaa yhteen ja sopia keskenään kärhämänsä. Ellei homma mene aivan täysin yli. On todella vaikeaa olla läheinen ja luontevasti sellaisten ihmisten kanssa, joiden välissä on aina joku mikromanageeraamassa ja säätämässä välissä. Mieti vaikka jos anoppisi olisi jatkuvasti häsläämässä sinun ja kumppanisi välissä, niin millä tavalla se vaikuttaisi teidän keskinäiseen suhteeseen?

Et ilmeisesti lukenut aloitusta lainkaan. Miksi? Koko viestisi ei sovellu aloittajalle mitenkään.

En ehtinyt lukea ensimmäistä sivua pidemmälle, sen myönnän. Kirjoitinkin heti alkuun etten osaa ottaa kantaa tarkemmin juuri ap:n tilanteeseen, pyrin kirjoittamaan omasta kokemuksestani ja sen myötä ap:lle kysymyksiä pohdittavaksi. Ei me tätä tilannetta voida av:lla ratkaista, vaan ap:n pitää keskustella asioista puolisonsa kanssa. Puolison omaa versiota emme tiedä, joten siinäkin mielessä on vaikea sanoa juuta tai jaata ap:n tilanteeseen.

No kylläpä on puolusteleva asenne sitä lapsia kaltoinkohtelvaa kohtaan. Kyllä sellaisesta pitäisi osata sanoa juuta tai jaata. Oli todella hyvä ja selkeä aloitus. Jos ap ei vallan valehdellut, eikä tarina ole ihan keksitty, mitä en itse asiassa usko, oli niin looginen hyvä ja kuvaava kirjoitus, niin jokainen järkevä osaa tuosta nähdä, että jos lapset kasvaa tuollaisessa kodissa, ilmapiirissä ja puolison kohtelussa, niin se on todella haitallista. Ei ole mitään väliä, mitkä puolison syyt tuohon käytökseen itse asiassa ovat. Niin ei vain voi olla, jos lapsistaan haluaa pitää huolen.

Sinä sen sijaan kannustit jäämään tuohon suhteeseen ja tilanteeseen, että kaikilla on uusperheessä alussa ongelmia, olihan sinulla mielipide, siinä oli sinun juu ja jaa. Kannattasi ehkä nyt sitten lukea se aloitus edes kunnolla uudestaan ajatuksella, ennenkuin kannustaa tuollaiseen tilanteeseen jäämään ja vähättelee noin isoja ongelmia...

No minusta ei ollut selkeä aloitus. Ap kertoi epämääräisesti, että puoliso arvostelee lapsia ja puuttuu syömisiin. Ei puhu lapsille rumasti suoraan, mutta sanoo herkästi siivoamisesta ja muusta ja ap:n mielestä sävy ei ole kiva. Minusta tämä jättää hyvin paljon kysymyksiä ilmaan eikä ap avaa omaa rooliaan millään tavalla. Ei avaa puolisonsa jaksamista millään tavalla, ei avaa sitä miten vauvavuosi on mennyt ja miten vastuut jakautuvat perheessä. Ei avaa sitä onko puolison kanssa yhdessä keskusteltu ja sovittu perheen säännöistä, vai onko oletuksena se, että toinen sopeutuu hiljaa.

En valitettavasti itse osaa ap:n hyvin laveasta kuvauksesta sanoa, onko kaltoinkohtelua vai ei. Ap:n tulkinta ikävästä sävystä on hänen omaa tulkintaansa. Tässä tapauksessa hyvin mieluusti kuulisin sen toisenkin puolen tarinasta.

Tässä alla suoria lainauksia tiivistelmäksi suoraan aloituksesta, mikä sinulle niissä on niin epäselvää? Et vain usko? Eikö kuulosta mitenkään poikkeukselliselta?

(Noista lainauksita selviää myös peräänkuuluttamiasi vastuunjaon asioita, niin rahallisesti kuin lastenhoidossa. Ja mikään, mikään ei oikeuta noin rumaa ja jatkuvaa käytöstä lapsia kohtaan, oli puolison ongelma ja syy käytökseen sitten mikä tahansa. Jo se, ettei sano noille lapsille koskaan mitään positiivista, on iso ongelma. Ja syyllistää heitä, siis heille itselleen myös, jatkuvasti. Juuri siivoamisesta sanomista ei muuten ollut ainakaan aloituksessa mainittu.)

"Aloimme odottaa yhteistä lasta, hänen ensimmäistään ja jotain tapahtui raskauden loppumetreillä. Puoliso alkoi olla todella kireä ja ärtynyt lasteni ollessa meillä. Valitti suunnilleen kaikesta mitä tekivät tai eivät tehneet (välillä heille suoraan, välillä minulle)"

"...eivät saaneet olla mukana missään vauvaan liittyvässä, tekivät edelleen kaiken "väärin" syömisestä ja vapaa-ajan vietosta alkaen. Puoliso kävi syyllistämässä lapsia kun söivät, että syövät liikaa (alipainoisia kumpikin) ja ruoka on kallista, suihkussa käymisestä tuli myös sanomista ja ihan mistä vaan"

"Selvennyksenä, että olen itse maksanut aina puolet kaikesta ja lasteni menot tietysti kokonaan, samoin hoitanut kuskaukset, hankinnat, lastenvahdit ym tarvittaessa, että puoliso ei ole kyllä joutunut miksikään ilmaiseksi "lapsenlikaksi". Yleensä ruuatkin olivat valmiina puolison kotiutuessa töistä, koska minä pääsin aiemmin kotiin."

"Itse olen aivan loppu, olen puun ja kuoren välissä sillä tavalla, kun yritän pitää rauhan maassa ja ennakoida kaikkien seuraavia liikkeitä, ettei tulisi turhia "yhteentörmäyksiä"."

"Tunnelma kotona on kireä ne ajat, kun lapseni ovat meillä. Tuntuu että hekin pidättävät hengitystään ja yrittävät vain pysyä pois tieltä mahdollisimman paljon. Eihän tämmöistä elämää voi lapsia pistää käymään läpi!? He tekevät kaiken mitä puoliso pyytää eivätkä sano hänelle vastaan ja silti tämä ei ole mihinkään tyytyväinen. Aina löytyy jotain tehtävää, syyllistettävää, kritisoitavaa. Ei sano ikinä mitään positiivista."

"Onko tässä enää toivoa? Alan olla siinä pisteessä, että minun on suojeltava lapsiani. En halua nuorimmankaan joutuvan kasvamaan kodissa, jossa on jatkuvasti kireä ja myrkyllinen ilmapiiri."

Edelleen nuo esimerkit jättävät hyvin paljon arvailujen varaan. Millaisessa tilanteessa on sanottu, että syövät liikaa? Ovatko lapset syöneet siis jo useamman lautasen, vai ovatko jääneet oikeasti nälkäiseksi? Millaisesta tilanteesta on ollut kyse? Mitä ihan oikeasti on tapahtunut? On täysin eri asia esimerkiksi sanoa lapsille syömisestä siinä tilanteessa, kun lapset syövät hyvää ruokaa ihan vain syömisen ilosta jo kolmatta lautasta putkeen, eivät todelliseen nälkäänsä niin, että huomiselle ei jää ruokaa. Versus sellainen tilanne, että lasten syömistä rajoitetaan niin, että he jäävät nälkäisiksi ja näkevät nälkää. Ap ei avaa näitä tilanteita edelleenkään yhtään enempää, vaan on häipynyt jo aikapäiviä sitten paikalta.

Eikä me näitä tilanteita voida ratkaista. Sekään ei auta, että aina huudetaan ensimmäiseksi eroa. Ap on yhteinen tekijä näissä molemmissa suhteissaan nykyisen ja eksänsä kanssa. Jostain syystä kumpikaan suhde ei meinaa kestää ja ap ei avaa yhtään millään tavalla pohtivasti omaa osuuttaan. Voihan toki aina pistää pelin poikki ja yrittää onneaan uudessa suhteessa, aina vain uudet lapset, ero ja homma uudestaan.

Yhteinen tekijä sun viesteissä näyttää olevan se, että sanot, ettet voi ottaa kantaa tai ei me voida ratkaista, eikä voi tietää miten on, ja siihen päälle syyllistät kuitenkin perusteetta jostain syystä ap:ta jollain ihan hatusta vedetyllä heitolla (tällä kertaa oli tuo: "Ap on yhteinen tekijä näissä molemmissa suhteissaan nykyisen ja eksänsä kanssa. jne)" Ap sitäpaitsi muuten kertoi, että heillä yhteishuoltajuus toimii oikein hyvin exän kanssa ja hyvät välit...

Ja keksit mitä kummallisimpia skenaarioita puolustella lasten huonoa kohtelua ja vääntää ettei se välttämättä olisi niin. Yhden kerran tai joskus harvoin tapahtuessa, asiattoman sanomisen ja syyllistämisen tms. voi jotenkin selitellä ehkä parhain päin tai että joskus tekee virheen, mutta kun ap:n kertoman mukaan tuo on puolison jatkuva käytösmalli, niin ei sitä kyllä selitellä millään enää parhain päin. No jää sinä sitten edelleen silti arvailemaan.

Ap avasi näitä tilanteita paljon konkreettisemmin ja paremmin vasta viimeisimpien viestien aikana. Kaikki sitä ennen jäi arvailujen varaan, myöskin kaikilla muilla kommentoijilla. Minä en väittänyt, että tilanne aivan pakosti on tavalla x, vaan olen esittänyt erilaisia mahdollisuuksia siitä, mitä tuossa on voinut käydä. Ja esittänyt kysymyksiä, joita on tärkeä miettiä.

Nyt kun ap avasi tilanteita laajemmin, niin on täysin selvää, että kumppanin käytös on asiatonta ja huonoa lapsia kohtaan, eikä siinä ole tulkinnan varaa, ja sen on muututtava. Samalla on tärkeä selvittää, jos se vain on mahdollista, että mistä tuo kaikki johtuu. Ihan jo pelkästään sen yhteisen lapsen takia. Siinä auttavat ammattilaiset paljon paremmin, kuin av:n tietäjät. Oli ap:lta todella viisas veto varata aikaa uusperheisiin erikoistuneelle parisuhdeterapeutille ensi hätään.

Se, että sinulle piti vääntää rautalangasta, ei tarkoita sitä, että muut eivät olisi ymmärtäneet paremmin jo aiemmin. Itse ainakin ymmärsin kuvion ja pääasiat jo erittäin selkeästä ja hyvinkirjoitetusta aloituksesta.

Vai niin, olet siis niitä kerrassaan maagisia ihmisiä, jotka ymmärtävät kokonaistilanteen yhdestä kappaleesta ilman tarkentavia kysymyksiä. Hieno homma! Miksi et ole hakeutunut terapeutiksi, sillä sillä saralla tuollaista maagista kykyä todella tarvitaan? Erityisesti parisuhdeterapiassa olisi todellista tarvetta sille, että pelkästään yhden ihmisen kertoma yleiskuvaus ilman tarkempia esimerkkejä antaa täydellisen kuvan kokonaistilanteesta ja heti pystyy terapeutti kertomaan, että mistä on kyse. Jännä miten ne muut ammattilaiset ovat niin huonoja, että joutuvat kyselemään ja selvittämään asioita monesta eri näkökulmasta niin paljon enemmän.

Kyllä menee sinussa lahjakkuus hukkaan ellet ole alalla :).

Aloitus oli pitkä ja siinä oli hyviä esimerkkejä ja looginen tilannekuva pidemmältä ajalta. Lisäksi oli pari lisäviestiä keskustelun alkupuolella jotka työdensivät kuvaa. Siinä ei ole mitään maagista. Täydellisestä kokonaiskuvasta en ole puhunut, vaan pääpiirteiden ymmärtämisestä. Vaikka ehkä olen sitten lahjakaskin tällaisissa asioissa. Jokaisella on vahvuutensa :)

Yleensä parisuhdeterapiassa joutuu käymään useamman kerran sen 1,5 tuntia, että terapeutti saa pääpiirteistä edes jonkinlaista kuvaa ja silloinkin jää paljon pimentoon. Silti sinä sait pääpiirteet kristallin kinkkaana itsellesi näkyviin muutaman viestin perusteella ilman tarkentavia kysymyksiä, vau! Meillä terapeutti kyseli meidän molempien kokemuksia ja näkemyksiä eikä julistanut heti alkuun kumpaakaan ku*ipääksi ja antanut ainoaksi ohjeeksi eroa. Hänen täytyy olla rinnallasi kerrassaan poskettoman huono.

Se on kyllä hienoa miten täällä av:lla on niin monta osaajaa, jotka ratkaisevat vastaukset mitä kinkkisimpiin kysymyksiin sekunneissa. Parisuhteissa aina pitää erota heti ja aina kyse on siitä, että toinen on paha ja toinen on hyvä. Totuus selviää tietäjille heti. Miten ihmeessä niin monet ammattilaiset vatuloi ja vatvoo, terveydenhuollossa ja sosiaalialalla. Vastaukset ovat niin yksinkertaisia ja selkeitä aina täällä av:lla!

Nohnoh, varohan taas sitä liiallista oman elämän suoraa projisointia av:n juttuihin. Tosiaan, tämä av-palsta ei ole parisuhdeterapia, eikä maalailusi kuvasta omaa ajatteluani.

Hyvin ylimielisesti sinä täällä tunnut suhtautuvan. Tuokin kirjoittelusi oikein alleviivaa sitä. Se nyt vain on faktaa, että parisuhteen ongelmissa pitää kuulla molempia osapuolia ja auttaa myös puolisoita sekä keskustelemaan, että ymmärtämään toisiaan. Voit kutsua sitä projisoinniksi tai miksi haluat, mutta mustavalkoiset totuudet harvoin toimivat ihmissuhteissa. Toinen on äärimmäisen harvoin yksinkertaisesti sadistinen psykopaatti narsisti, joiden kohdalla voi väittää aika aukottomasti, että syy on pelkästään heissä eikä muissa ihmisissä. Muissa ihmissuhteissa totuus on paljon monimutkaisempi.

Ap kysyi kokemuksia ja näkemyksiä. Näissä tilanteissa on aina tärkeä osata ottaa huomioon monia eri asioita ja sitä toisenkin näkökulmaa. Tietenkään tämä ei ole mikään parisuhdeterapia, mutta koen aika hedelmättömäksi lähteä heti huutelemaan yksinkertaistettuja totuuksia monimutkaisista asioista. Varsinkin kun tiedän sen, miten monimutkaisista kokonaisuuksista uusperhe koostuu silloinkin, kun kaikki toimii hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Loppuosa

Vanhempien lastesi ollessa teillä arjen tulisi olla mahdollisimman normaalia. Ei huvituksia, ei syyllisyydentunteen paikkausta herkuilla ja sirkushuveilla, vaan normaalia perhearkea, missä ei unohdeta puolisoa ja yhteistä lasta. Se on myös yksi hyvä perheen myrkyttäjä, jos kumppani häviää saatavista joka toinen viikkoa ja panostaa kaiken tarmonsa vanhempiin lapsiin jättäen parisuhteen ja yhteisen lapsen hattuhyllylle odottamaan seuraavaa viikkoa. Kohteletko lapsia tasavertaisesti, osallistuthan varmasti vähintään puoliksi yhteisen menoihin ja hoitoon? Onhan kumppanillasi omaa aikaa ja lepoa? Onko hänellä oikeus ylipäätänsä kertoa sinulle huolistaan ja ärsytyksen aiheistaan ilman, että otat kaiken automaattisesti hyökkäyksenä? Tuleeko puolisosi aidosti kuulluksi, nähdyksi ja kohdatuksi? Osaatko kiittää ja pyytää anteeksi?

Tässä muutamia asioita, jotka tuli mieleen. Joku puolisoasi selvästi painaa ja ärsyttää, on tärkeää että pääsette juttelemaan. Suosittelen parisuhdeterapiaa ja nimenomaan sellaisella terapeutilla, joka on erikoistunut uusperheisiin ja joka ymmärtää uusperheiden sudenkuoppia.

Lopuksi vielä. Uusperheen muodostuminen vie aikaa ja yhteisen lapsen syntymä sekoittaa aina pakkaa. Jokainen joutuu hakemaan paikkaansa uudestaan ja rooliaan perheessä. Tutkimusten mukaan suurimmat kehitysvaiheet olisi käyty läpi keskimäärin 4-7 vuodessa. Sitä ennen erilaiset vaiheet, riidat ja kriisit valitettavasti kuuluvat asiaan.

Omasta tilanteestani avaan vielä sen verran, että olen hyvin kiintynyt bonuksiin ja voin sanoa rakastavani heitä. Suhteemme ei kuitenkaan ole täysin suora ja mutkaton, koska mieheni on eräänlaisena tulppana jatkuvasti siinä välissä. Kaikkiin ihmissuhteisiin kuuluu riitoja ja sanaharkkaa, mutta jos siinäkin on jatkuvasti joku mikromanageeraamassa vieressä ja estämässä kahden ihmisen välisen suhteen luonnollista syntymistä, niin jännite jää aina kytemään. Kyllähän sitä omankin lapsen kanssa ottaa välistä yhteen ja oma lapsi toisinaan ärsyttää ja rasittaa, mutta tällaisia asioita ei saisi käydä bonusten kanssa, koska kaikki tulkitaan automaattisesti pahaksi ja huonoksi ja heti saa pahan äitipuoli- leiman, vaikka kyseessä olisi täysin normaali kärhämä ihmissuhteessa. On mielestäni tärkeää antaa lapsen/lasten ja bonusvanhemman myös niin sanotusti ottaa yhteen ja sopia keskenään kärhämänsä. Ellei homma mene aivan täysin yli. On todella vaikeaa olla läheinen ja luontevasti sellaisten ihmisten kanssa, joiden välissä on aina joku mikromanageeraamassa ja säätämässä välissä. Mieti vaikka jos anoppisi olisi jatkuvasti häsläämässä sinun ja kumppanisi välissä, niin millä tavalla se vaikuttaisi teidän keskinäiseen suhteeseen?

Et ilmeisesti lukenut aloitusta lainkaan. Miksi? Koko viestisi ei sovellu aloittajalle mitenkään.

En ehtinyt lukea ensimmäistä sivua pidemmälle, sen myönnän. Kirjoitinkin heti alkuun etten osaa ottaa kantaa tarkemmin juuri ap:n tilanteeseen, pyrin kirjoittamaan omasta kokemuksestani ja sen myötä ap:lle kysymyksiä pohdittavaksi. Ei me tätä tilannetta voida av:lla ratkaista, vaan ap:n pitää keskustella asioista puolisonsa kanssa. Puolison omaa versiota emme tiedä, joten siinäkin mielessä on vaikea sanoa juuta tai jaata ap:n tilanteeseen.

No kylläpä on puolusteleva asenne sitä lapsia kaltoinkohtelvaa kohtaan. Kyllä sellaisesta pitäisi osata sanoa juuta tai jaata. Oli todella hyvä ja selkeä aloitus. Jos ap ei vallan valehdellut, eikä tarina ole ihan keksitty, mitä en itse asiassa usko, oli niin looginen hyvä ja kuvaava kirjoitus, niin jokainen järkevä osaa tuosta nähdä, että jos lapset kasvaa tuollaisessa kodissa, ilmapiirissä ja puolison kohtelussa, niin se on todella haitallista. Ei ole mitään väliä, mitkä puolison syyt tuohon käytökseen itse asiassa ovat. Niin ei vain voi olla, jos lapsistaan haluaa pitää huolen.

Sinä sen sijaan kannustit jäämään tuohon suhteeseen ja tilanteeseen, että kaikilla on uusperheessä alussa ongelmia, olihan sinulla mielipide, siinä oli sinun juu ja jaa. Kannattasi ehkä nyt sitten lukea se aloitus edes kunnolla uudestaan ajatuksella, ennenkuin kannustaa tuollaiseen tilanteeseen jäämään ja vähättelee noin isoja ongelmia...

No minusta ei ollut selkeä aloitus. Ap kertoi epämääräisesti, että puoliso arvostelee lapsia ja puuttuu syömisiin. Ei puhu lapsille rumasti suoraan, mutta sanoo herkästi siivoamisesta ja muusta ja ap:n mielestä sävy ei ole kiva. Minusta tämä jättää hyvin paljon kysymyksiä ilmaan eikä ap avaa omaa rooliaan millään tavalla. Ei avaa puolisonsa jaksamista millään tavalla, ei avaa sitä miten vauvavuosi on mennyt ja miten vastuut jakautuvat perheessä. Ei avaa sitä onko puolison kanssa yhdessä keskusteltu ja sovittu perheen säännöistä, vai onko oletuksena se, että toinen sopeutuu hiljaa.

En valitettavasti itse osaa ap:n hyvin laveasta kuvauksesta sanoa, onko kaltoinkohtelua vai ei. Ap:n tulkinta ikävästä sävystä on hänen omaa tulkintaansa. Tässä tapauksessa hyvin mieluusti kuulisin sen toisenkin puolen tarinasta.

Tässä alla suoria lainauksia tiivistelmäksi suoraan aloituksesta, mikä sinulle niissä on niin epäselvää? Et vain usko? Eikö kuulosta mitenkään poikkeukselliselta?

(Noista lainauksita selviää myös peräänkuuluttamiasi vastuunjaon asioita, niin rahallisesti kuin lastenhoidossa. Ja mikään, mikään ei oikeuta noin rumaa ja jatkuvaa käytöstä lapsia kohtaan, oli puolison ongelma ja syy käytökseen sitten mikä tahansa. Jo se, ettei sano noille lapsille koskaan mitään positiivista, on iso ongelma. Ja syyllistää heitä, siis heille itselleen myös, jatkuvasti. Juuri siivoamisesta sanomista ei muuten ollut ainakaan aloituksessa mainittu.)

"Aloimme odottaa yhteistä lasta, hänen ensimmäistään ja jotain tapahtui raskauden loppumetreillä. Puoliso alkoi olla todella kireä ja ärtynyt lasteni ollessa meillä. Valitti suunnilleen kaikesta mitä tekivät tai eivät tehneet (välillä heille suoraan, välillä minulle)"

"...eivät saaneet olla mukana missään vauvaan liittyvässä, tekivät edelleen kaiken "väärin" syömisestä ja vapaa-ajan vietosta alkaen. Puoliso kävi syyllistämässä lapsia kun söivät, että syövät liikaa (alipainoisia kumpikin) ja ruoka on kallista, suihkussa käymisestä tuli myös sanomista ja ihan mistä vaan"

"Selvennyksenä, että olen itse maksanut aina puolet kaikesta ja lasteni menot tietysti kokonaan, samoin hoitanut kuskaukset, hankinnat, lastenvahdit ym tarvittaessa, että puoliso ei ole kyllä joutunut miksikään ilmaiseksi "lapsenlikaksi". Yleensä ruuatkin olivat valmiina puolison kotiutuessa töistä, koska minä pääsin aiemmin kotiin."

"Itse olen aivan loppu, olen puun ja kuoren välissä sillä tavalla, kun yritän pitää rauhan maassa ja ennakoida kaikkien seuraavia liikkeitä, ettei tulisi turhia "yhteentörmäyksiä"."

"Tunnelma kotona on kireä ne ajat, kun lapseni ovat meillä. Tuntuu että hekin pidättävät hengitystään ja yrittävät vain pysyä pois tieltä mahdollisimman paljon. Eihän tämmöistä elämää voi lapsia pistää käymään läpi!? He tekevät kaiken mitä puoliso pyytää eivätkä sano hänelle vastaan ja silti tämä ei ole mihinkään tyytyväinen. Aina löytyy jotain tehtävää, syyllistettävää, kritisoitavaa. Ei sano ikinä mitään positiivista."

"Onko tässä enää toivoa? Alan olla siinä pisteessä, että minun on suojeltava lapsiani. En halua nuorimmankaan joutuvan kasvamaan kodissa, jossa on jatkuvasti kireä ja myrkyllinen ilmapiiri."

Edelleen nuo esimerkit jättävät hyvin paljon arvailujen varaan. Millaisessa tilanteessa on sanottu, että syövät liikaa? Ovatko lapset syöneet siis jo useamman lautasen, vai ovatko jääneet oikeasti nälkäiseksi? Millaisesta tilanteesta on ollut kyse? Mitä ihan oikeasti on tapahtunut? On täysin eri asia esimerkiksi sanoa lapsille syömisestä siinä tilanteessa, kun lapset syövät hyvää ruokaa ihan vain syömisen ilosta jo kolmatta lautasta putkeen, eivät todelliseen nälkäänsä niin, että huomiselle ei jää ruokaa. Versus sellainen tilanne, että lasten syömistä rajoitetaan niin, että he jäävät nälkäisiksi ja näkevät nälkää. Ap ei avaa näitä tilanteita edelleenkään yhtään enempää, vaan on häipynyt jo aikapäiviä sitten paikalta.

Eikä me näitä tilanteita voida ratkaista. Sekään ei auta, että aina huudetaan ensimmäiseksi eroa. Ap on yhteinen tekijä näissä molemmissa suhteissaan nykyisen ja eksänsä kanssa. Jostain syystä kumpikaan suhde ei meinaa kestää ja ap ei avaa yhtään millään tavalla pohtivasti omaa osuuttaan. Voihan toki aina pistää pelin poikki ja yrittää onneaan uudessa suhteessa, aina vain uudet lapset, ero ja homma uudestaan.

Yhteinen tekijä sun viesteissä näyttää olevan se, että sanot, ettet voi ottaa kantaa tai ei me voida ratkaista, eikä voi tietää miten on, ja siihen päälle syyllistät kuitenkin perusteetta jostain syystä ap:ta jollain ihan hatusta vedetyllä heitolla (tällä kertaa oli tuo: "Ap on yhteinen tekijä näissä molemmissa suhteissaan nykyisen ja eksänsä kanssa. jne)" Ap sitäpaitsi muuten kertoi, että heillä yhteishuoltajuus toimii oikein hyvin exän kanssa ja hyvät välit...

Ja keksit mitä kummallisimpia skenaarioita puolustella lasten huonoa kohtelua ja vääntää ettei se välttämättä olisi niin. Yhden kerran tai joskus harvoin tapahtuessa, asiattoman sanomisen ja syyllistämisen tms. voi jotenkin selitellä ehkä parhain päin tai että joskus tekee virheen, mutta kun ap:n kertoman mukaan tuo on puolison jatkuva käytösmalli, niin ei sitä kyllä selitellä millään enää parhain päin. No jää sinä sitten edelleen silti arvailemaan.

Ap avasi näitä tilanteita paljon konkreettisemmin ja paremmin vasta viimeisimpien viestien aikana. Kaikki sitä ennen jäi arvailujen varaan, myöskin kaikilla muilla kommentoijilla. Minä en väittänyt, että tilanne aivan pakosti on tavalla x, vaan olen esittänyt erilaisia mahdollisuuksia siitä, mitä tuossa on voinut käydä. Ja esittänyt kysymyksiä, joita on tärkeä miettiä.

Nyt kun ap avasi tilanteita laajemmin, niin on täysin selvää, että kumppanin käytös on asiatonta ja huonoa lapsia kohtaan, eikä siinä ole tulkinnan varaa, ja sen on muututtava. Samalla on tärkeä selvittää, jos se vain on mahdollista, että mistä tuo kaikki johtuu. Ihan jo pelkästään sen yhteisen lapsen takia. Siinä auttavat ammattilaiset paljon paremmin, kuin av:n tietäjät. Oli ap:lta todella viisas veto varata aikaa uusperheisiin erikoistuneelle parisuhdeterapeutille ensi hätään.

Se, että sinulle piti vääntää rautalangasta, ei tarkoita sitä, että muut eivät olisi ymmärtäneet paremmin jo aiemmin. Itse ainakin ymmärsin kuvion ja pääasiat jo erittäin selkeästä ja hyvinkirjoitetusta aloituksesta.

Vai niin, olet siis niitä kerrassaan maagisia ihmisiä, jotka ymmärtävät kokonaistilanteen yhdestä kappaleesta ilman tarkentavia kysymyksiä. Hieno homma! Miksi et ole hakeutunut terapeutiksi, sillä sillä saralla tuollaista maagista kykyä todella tarvitaan? Erityisesti parisuhdeterapiassa olisi todellista tarvetta sille, että pelkästään yhden ihmisen kertoma yleiskuvaus ilman tarkempia esimerkkejä antaa täydellisen kuvan kokonaistilanteesta ja heti pystyy terapeutti kertomaan, että mistä on kyse. Jännä miten ne muut ammattilaiset ovat niin huonoja, että joutuvat kyselemään ja selvittämään asioita monesta eri näkökulmasta niin paljon enemmän.

Kyllä menee sinussa lahjakkuus hukkaan ellet ole alalla :).

Aloitus oli pitkä ja siinä oli hyviä esimerkkejä ja looginen tilannekuva pidemmältä ajalta. Lisäksi oli pari lisäviestiä keskustelun alkupuolella jotka työdensivät kuvaa. Siinä ei ole mitään maagista. Täydellisestä kokonaiskuvasta en ole puhunut, vaan pääpiirteiden ymmärtämisestä. Vaikka ehkä olen sitten lahjakaskin tällaisissa asioissa. Jokaisella on vahvuutensa :)

Yleensä parisuhdeterapiassa joutuu käymään useamman kerran sen 1,5 tuntia, että terapeutti saa pääpiirteistä edes jonkinlaista kuvaa ja silloinkin jää paljon pimentoon. Silti sinä sait pääpiirteet kristallin kinkkaana itsellesi näkyviin muutaman viestin perusteella ilman tarkentavia kysymyksiä, vau! Meillä terapeutti kyseli meidän molempien kokemuksia ja näkemyksiä eikä julistanut heti alkuun kumpaakaan ku*ipääksi ja antanut ainoaksi ohjeeksi eroa. Hänen täytyy olla rinnallasi kerrassaan poskettoman huono.

Se on kyllä hienoa miten täällä av:lla on niin monta osaajaa, jotka ratkaisevat vastaukset mitä kinkkisimpiin kysymyksiin sekunneissa. Parisuhteissa aina pitää erota heti ja aina kyse on siitä, että toinen on paha ja toinen on hyvä. Totuus selviää tietäjille heti. Miten ihmeessä niin monet ammattilaiset vatuloi ja vatvoo, terveydenhuollossa ja sosiaalialalla. Vastaukset ovat niin yksinkertaisia ja selkeitä aina täällä av:lla!

Nohnoh, varohan taas sitä liiallista oman elämän suoraa projisointia av:n juttuihin. Tosiaan, tämä av-palsta ei ole parisuhdeterapia, eikä maalailusi kuvasta omaa ajatteluani.

Tässä ei ole ollut kyse siitä kumpi on hyvä tai aha tai onko joku kusipää. Vaan kyse oli selvästä lasten huonosta jatkuvasta haitallisesta kohtelusta puolison osalta. (Oletuarvoni oli kyllä, että ap ei valehtele, sillä kertomus ooi hyvin liiginen ja kuvaava) No, sinä tarvitstit ymmärtääksesi pääasian (lasten kaltoinkohtelu) enemmän selvennystä, ok.

Mielstäni oli kuitenkin vähän ikävää koittaa keksiä monella tapaa syitä miten ap:ssä voisi olla vikaa. Hyvin tuulesta temmattuja juttuja ja täysin omasta elämästä suoraa perusteetta projisoituja. Jopa niin, että sanoit että ap on se yhdistävä tekijä liitossa, josta hän on eronnut ja nyt tässä liitossa, jossa on isoja vaikeuksia. Ikäviä heittoja ihan sivuraiteella ap:n hankalassa tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä, miten toiset sai tekstistä sen kuvan, että kyseinen puoliso on nainen ja toiset pitävät miehenä. Itse ajattelin, että ap on nainen ja puoliso mies.

Tosin onko sillä nyt niin väliäkään tänä päivänä..

Niin no, ajattelin itse näin, että ei oikein ole väliä millaiset vehkeet meillä osapuolilla on housuissamme. Tätä tapahtuu varmasti molemmin päin ja kaikki kokemukset ovat tervetulleita.

Ap.

Miksi kierrellä ja kaarrella, kun voisi ylpeänä ilmoittaa housuissaan olevasta vulvasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Loppuosa

Vanhempien lastesi ollessa teillä arjen tulisi olla mahdollisimman normaalia. Ei huvituksia, ei syyllisyydentunteen paikkausta herkuilla ja sirkushuveilla, vaan normaalia perhearkea, missä ei unohdeta puolisoa ja yhteistä lasta. Se on myös yksi hyvä perheen myrkyttäjä, jos kumppani häviää saatavista joka toinen viikkoa ja panostaa kaiken tarmonsa vanhempiin lapsiin jättäen parisuhteen ja yhteisen lapsen hattuhyllylle odottamaan seuraavaa viikkoa. Kohteletko lapsia tasavertaisesti, osallistuthan varmasti vähintään puoliksi yhteisen menoihin ja hoitoon? Onhan kumppanillasi omaa aikaa ja lepoa? Onko hänellä oikeus ylipäätänsä kertoa sinulle huolistaan ja ärsytyksen aiheistaan ilman, että otat kaiken automaattisesti hyökkäyksenä? Tuleeko puolisosi aidosti kuulluksi, nähdyksi ja kohdatuksi? Osaatko kiittää ja pyytää anteeksi?

Tässä muutamia asioita, jotka tuli mieleen. Joku puolisoasi selvästi painaa ja ärsyttää, on tärkeää että pääsette juttelemaan. Suosittelen parisuhdeterapiaa ja nimenomaan sellaisella terapeutilla, joka on erikoistunut uusperheisiin ja joka ymmärtää uusperheiden sudenkuoppia.

Lopuksi vielä. Uusperheen muodostuminen vie aikaa ja yhteisen lapsen syntymä sekoittaa aina pakkaa. Jokainen joutuu hakemaan paikkaansa uudestaan ja rooliaan perheessä. Tutkimusten mukaan suurimmat kehitysvaiheet olisi käyty läpi keskimäärin 4-7 vuodessa. Sitä ennen erilaiset vaiheet, riidat ja kriisit valitettavasti kuuluvat asiaan.

Omasta tilanteestani avaan vielä sen verran, että olen hyvin kiintynyt bonuksiin ja voin sanoa rakastavani heitä. Suhteemme ei kuitenkaan ole täysin suora ja mutkaton, koska mieheni on eräänlaisena tulppana jatkuvasti siinä välissä. Kaikkiin ihmissuhteisiin kuuluu riitoja ja sanaharkkaa, mutta jos siinäkin on jatkuvasti joku mikromanageeraamassa vieressä ja estämässä kahden ihmisen välisen suhteen luonnollista syntymistä, niin jännite jää aina kytemään. Kyllähän sitä omankin lapsen kanssa ottaa välistä yhteen ja oma lapsi toisinaan ärsyttää ja rasittaa, mutta tällaisia asioita ei saisi käydä bonusten kanssa, koska kaikki tulkitaan automaattisesti pahaksi ja huonoksi ja heti saa pahan äitipuoli- leiman, vaikka kyseessä olisi täysin normaali kärhämä ihmissuhteessa. On mielestäni tärkeää antaa lapsen/lasten ja bonusvanhemman myös niin sanotusti ottaa yhteen ja sopia keskenään kärhämänsä. Ellei homma mene aivan täysin yli. On todella vaikeaa olla läheinen ja luontevasti sellaisten ihmisten kanssa, joiden välissä on aina joku mikromanageeraamassa ja säätämässä välissä. Mieti vaikka jos anoppisi olisi jatkuvasti häsläämässä sinun ja kumppanisi välissä, niin millä tavalla se vaikuttaisi teidän keskinäiseen suhteeseen?

Et ilmeisesti lukenut aloitusta lainkaan. Miksi? Koko viestisi ei sovellu aloittajalle mitenkään.

En ehtinyt lukea ensimmäistä sivua pidemmälle, sen myönnän. Kirjoitinkin heti alkuun etten osaa ottaa kantaa tarkemmin juuri ap:n tilanteeseen, pyrin kirjoittamaan omasta kokemuksestani ja sen myötä ap:lle kysymyksiä pohdittavaksi. Ei me tätä tilannetta voida av:lla ratkaista, vaan ap:n pitää keskustella asioista puolisonsa kanssa. Puolison omaa versiota emme tiedä, joten siinäkin mielessä on vaikea sanoa juuta tai jaata ap:n tilanteeseen.

No kylläpä on puolusteleva asenne sitä lapsia kaltoinkohtelvaa kohtaan. Kyllä sellaisesta pitäisi osata sanoa juuta tai jaata. Oli todella hyvä ja selkeä aloitus. Jos ap ei vallan valehdellut, eikä tarina ole ihan keksitty, mitä en itse asiassa usko, oli niin looginen hyvä ja kuvaava kirjoitus, niin jokainen järkevä osaa tuosta nähdä, että jos lapset kasvaa tuollaisessa kodissa, ilmapiirissä ja puolison kohtelussa, niin se on todella haitallista. Ei ole mitään väliä, mitkä puolison syyt tuohon käytökseen itse asiassa ovat. Niin ei vain voi olla, jos lapsistaan haluaa pitää huolen.

Sinä sen sijaan kannustit jäämään tuohon suhteeseen ja tilanteeseen, että kaikilla on uusperheessä alussa ongelmia, olihan sinulla mielipide, siinä oli sinun juu ja jaa. Kannattasi ehkä nyt sitten lukea se aloitus edes kunnolla uudestaan ajatuksella, ennenkuin kannustaa tuollaiseen tilanteeseen jäämään ja vähättelee noin isoja ongelmia...

No minusta ei ollut selkeä aloitus. Ap kertoi epämääräisesti, että puoliso arvostelee lapsia ja puuttuu syömisiin. Ei puhu lapsille rumasti suoraan, mutta sanoo herkästi siivoamisesta ja muusta ja ap:n mielestä sävy ei ole kiva. Minusta tämä jättää hyvin paljon kysymyksiä ilmaan eikä ap avaa omaa rooliaan millään tavalla. Ei avaa puolisonsa jaksamista millään tavalla, ei avaa sitä miten vauvavuosi on mennyt ja miten vastuut jakautuvat perheessä. Ei avaa sitä onko puolison kanssa yhdessä keskusteltu ja sovittu perheen säännöistä, vai onko oletuksena se, että toinen sopeutuu hiljaa.

En valitettavasti itse osaa ap:n hyvin laveasta kuvauksesta sanoa, onko kaltoinkohtelua vai ei. Ap:n tulkinta ikävästä sävystä on hänen omaa tulkintaansa. Tässä tapauksessa hyvin mieluusti kuulisin sen toisenkin puolen tarinasta.

Tässä alla suoria lainauksia tiivistelmäksi suoraan aloituksesta, mikä sinulle niissä on niin epäselvää? Et vain usko? Eikö kuulosta mitenkään poikkeukselliselta?

(Noista lainauksita selviää myös peräänkuuluttamiasi vastuunjaon asioita, niin rahallisesti kuin lastenhoidossa. Ja mikään, mikään ei oikeuta noin rumaa ja jatkuvaa käytöstä lapsia kohtaan, oli puolison ongelma ja syy käytökseen sitten mikä tahansa. Jo se, ettei sano noille lapsille koskaan mitään positiivista, on iso ongelma. Ja syyllistää heitä, siis heille itselleen myös, jatkuvasti. Juuri siivoamisesta sanomista ei muuten ollut ainakaan aloituksessa mainittu.)

"Aloimme odottaa yhteistä lasta, hänen ensimmäistään ja jotain tapahtui raskauden loppumetreillä. Puoliso alkoi olla todella kireä ja ärtynyt lasteni ollessa meillä. Valitti suunnilleen kaikesta mitä tekivät tai eivät tehneet (välillä heille suoraan, välillä minulle)"

"...eivät saaneet olla mukana missään vauvaan liittyvässä, tekivät edelleen kaiken "väärin" syömisestä ja vapaa-ajan vietosta alkaen. Puoliso kävi syyllistämässä lapsia kun söivät, että syövät liikaa (alipainoisia kumpikin) ja ruoka on kallista, suihkussa käymisestä tuli myös sanomista ja ihan mistä vaan"

"Selvennyksenä, että olen itse maksanut aina puolet kaikesta ja lasteni menot tietysti kokonaan, samoin hoitanut kuskaukset, hankinnat, lastenvahdit ym tarvittaessa, että puoliso ei ole kyllä joutunut miksikään ilmaiseksi "lapsenlikaksi". Yleensä ruuatkin olivat valmiina puolison kotiutuessa töistä, koska minä pääsin aiemmin kotiin."

"Itse olen aivan loppu, olen puun ja kuoren välissä sillä tavalla, kun yritän pitää rauhan maassa ja ennakoida kaikkien seuraavia liikkeitä, ettei tulisi turhia "yhteentörmäyksiä"."

"Tunnelma kotona on kireä ne ajat, kun lapseni ovat meillä. Tuntuu että hekin pidättävät hengitystään ja yrittävät vain pysyä pois tieltä mahdollisimman paljon. Eihän tämmöistä elämää voi lapsia pistää käymään läpi!? He tekevät kaiken mitä puoliso pyytää eivätkä sano hänelle vastaan ja silti tämä ei ole mihinkään tyytyväinen. Aina löytyy jotain tehtävää, syyllistettävää, kritisoitavaa. Ei sano ikinä mitään positiivista."

"Onko tässä enää toivoa? Alan olla siinä pisteessä, että minun on suojeltava lapsiani. En halua nuorimmankaan joutuvan kasvamaan kodissa, jossa on jatkuvasti kireä ja myrkyllinen ilmapiiri."

Edelleen nuo esimerkit jättävät hyvin paljon arvailujen varaan. Millaisessa tilanteessa on sanottu, että syövät liikaa? Ovatko lapset syöneet siis jo useamman lautasen, vai ovatko jääneet oikeasti nälkäiseksi? Millaisesta tilanteesta on ollut kyse? Mitä ihan oikeasti on tapahtunut? On täysin eri asia esimerkiksi sanoa lapsille syömisestä siinä tilanteessa, kun lapset syövät hyvää ruokaa ihan vain syömisen ilosta jo kolmatta lautasta putkeen, eivät todelliseen nälkäänsä niin, että huomiselle ei jää ruokaa. Versus sellainen tilanne, että lasten syömistä rajoitetaan niin, että he jäävät nälkäisiksi ja näkevät nälkää. Ap ei avaa näitä tilanteita edelleenkään yhtään enempää, vaan on häipynyt jo aikapäiviä sitten paikalta.

Eikä me näitä tilanteita voida ratkaista. Sekään ei auta, että aina huudetaan ensimmäiseksi eroa. Ap on yhteinen tekijä näissä molemmissa suhteissaan nykyisen ja eksänsä kanssa. Jostain syystä kumpikaan suhde ei meinaa kestää ja ap ei avaa yhtään millään tavalla pohtivasti omaa osuuttaan. Voihan toki aina pistää pelin poikki ja yrittää onneaan uudessa suhteessa, aina vain uudet lapset, ero ja homma uudestaan.

Yhteinen tekijä sun viesteissä näyttää olevan se, että sanot, ettet voi ottaa kantaa tai ei me voida ratkaista, eikä voi tietää miten on, ja siihen päälle syyllistät kuitenkin perusteetta jostain syystä ap:ta jollain ihan hatusta vedetyllä heitolla (tällä kertaa oli tuo: "Ap on yhteinen tekijä näissä molemmissa suhteissaan nykyisen ja eksänsä kanssa. jne)" Ap sitäpaitsi muuten kertoi, että heillä yhteishuoltajuus toimii oikein hyvin exän kanssa ja hyvät välit...

Ja keksit mitä kummallisimpia skenaarioita puolustella lasten huonoa kohtelua ja vääntää ettei se välttämättä olisi niin. Yhden kerran tai joskus harvoin tapahtuessa, asiattoman sanomisen ja syyllistämisen tms. voi jotenkin selitellä ehkä parhain päin tai että joskus tekee virheen, mutta kun ap:n kertoman mukaan tuo on puolison jatkuva käytösmalli, niin ei sitä kyllä selitellä millään enää parhain päin. No jää sinä sitten edelleen silti arvailemaan.

Ap avasi näitä tilanteita paljon konkreettisemmin ja paremmin vasta viimeisimpien viestien aikana. Kaikki sitä ennen jäi arvailujen varaan, myöskin kaikilla muilla kommentoijilla. Minä en väittänyt, että tilanne aivan pakosti on tavalla x, vaan olen esittänyt erilaisia mahdollisuuksia siitä, mitä tuossa on voinut käydä. Ja esittänyt kysymyksiä, joita on tärkeä miettiä.

Nyt kun ap avasi tilanteita laajemmin, niin on täysin selvää, että kumppanin käytös on asiatonta ja huonoa lapsia kohtaan, eikä siinä ole tulkinnan varaa, ja sen on muututtava. Samalla on tärkeä selvittää, jos se vain on mahdollista, että mistä tuo kaikki johtuu. Ihan jo pelkästään sen yhteisen lapsen takia. Siinä auttavat ammattilaiset paljon paremmin, kuin av:n tietäjät. Oli ap:lta todella viisas veto varata aikaa uusperheisiin erikoistuneelle parisuhdeterapeutille ensi hätään.

Se, että sinulle piti vääntää rautalangasta, ei tarkoita sitä, että muut eivät olisi ymmärtäneet paremmin jo aiemmin. Itse ainakin ymmärsin kuvion ja pääasiat jo erittäin selkeästä ja hyvinkirjoitetusta aloituksesta.

Vai niin, olet siis niitä kerrassaan maagisia ihmisiä, jotka ymmärtävät kokonaistilanteen yhdestä kappaleesta ilman tarkentavia kysymyksiä. Hieno homma! Miksi et ole hakeutunut terapeutiksi, sillä sillä saralla tuollaista maagista kykyä todella tarvitaan? Erityisesti parisuhdeterapiassa olisi todellista tarvetta sille, että pelkästään yhden ihmisen kertoma yleiskuvaus ilman tarkempia esimerkkejä antaa täydellisen kuvan kokonaistilanteesta ja heti pystyy terapeutti kertomaan, että mistä on kyse. Jännä miten ne muut ammattilaiset ovat niin huonoja, että joutuvat kyselemään ja selvittämään asioita monesta eri näkökulmasta niin paljon enemmän.

Kyllä menee sinussa lahjakkuus hukkaan ellet ole alalla :).

Aloitus oli pitkä ja siinä oli hyviä esimerkkejä ja looginen tilannekuva pidemmältä ajalta. Lisäksi oli pari lisäviestiä keskustelun alkupuolella jotka työdensivät kuvaa. Siinä ei ole mitään maagista. Täydellisestä kokonaiskuvasta en ole puhunut, vaan pääpiirteiden ymmärtämisestä. Vaikka ehkä olen sitten lahjakaskin tällaisissa asioissa. Jokaisella on vahvuutensa :)

Yleensä parisuhdeterapiassa joutuu käymään useamman kerran sen 1,5 tuntia, että terapeutti saa pääpiirteistä edes jonkinlaista kuvaa ja silloinkin jää paljon pimentoon. Silti sinä sait pääpiirteet kristallin kinkkaana itsellesi näkyviin muutaman viestin perusteella ilman tarkentavia kysymyksiä, vau! Meillä terapeutti kyseli meidän molempien kokemuksia ja näkemyksiä eikä julistanut heti alkuun kumpaakaan ku*ipääksi ja antanut ainoaksi ohjeeksi eroa. Hänen täytyy olla rinnallasi kerrassaan poskettoman huono.

Se on kyllä hienoa miten täällä av:lla on niin monta osaajaa, jotka ratkaisevat vastaukset mitä kinkkisimpiin kysymyksiin sekunneissa. Parisuhteissa aina pitää erota heti ja aina kyse on siitä, että toinen on paha ja toinen on hyvä. Totuus selviää tietäjille heti. Miten ihmeessä niin monet ammattilaiset vatuloi ja vatvoo, terveydenhuollossa ja sosiaalialalla. Vastaukset ovat niin yksinkertaisia ja selkeitä aina täällä av:lla!

Nohnoh, varohan taas sitä liiallista oman elämän suoraa projisointia av:n juttuihin. Tosiaan, tämä av-palsta ei ole parisuhdeterapia, eikä maalailusi kuvasta omaa ajatteluani.

Hyvin ylimielisesti sinä täällä tunnut suhtautuvan. Tuokin kirjoittelusi oikein alleviivaa sitä. Se nyt vain on faktaa, että parisuhteen ongelmissa pitää kuulla molempia osapuolia ja auttaa myös puolisoita sekä keskustelemaan, että ymmärtämään toisiaan. Voit kutsua sitä projisoinniksi tai miksi haluat, mutta mustavalkoiset totuudet harvoin toimivat ihmissuhteissa. Toinen on äärimmäisen harvoin yksinkertaisesti sadistinen psykopaatti narsisti, joiden kohdalla voi väittää aika aukottomasti, että syy on pelkästään heissä eikä muissa ihmisissä. Muissa ihmissuhteissa totuus on paljon monimutkaisempi.

Ap kysyi kokemuksia ja näkemyksiä. Näissä tilanteissa on aina tärkeä osata ottaa huomioon monia eri asioita ja sitä toisenkin näkökulmaa. Tietenkään tämä ei ole mikään parisuhdeterapia, mutta koen aika hedelmättömäksi lähteä heti huutelemaan yksinkertaistettuja totuuksia monimutkaisista asioista. Varsinkin kun tiedän sen, miten monimutkaisista kokonaisuuksista uusperhe koostuu silloinkin, kun kaikki toimii hyvin.

Tässä ei ole ollut kyse siitä kumpi on hyvä tai aha tai onko joku kusipää. Vaan kyse oli selvästä lasten huonosta jatkuvasta haitallisesta kohtelusta puolison osalta. (Oletuarvoni oli kyllä, että ap ei valehtele, sillä kertomus ooi hyvin liiginen ja kuvaava) No, sinä tarvitstit ymmärtääksesi pääasian (lasten kaltoinkohtelu) enemmän selvennystä, ok.

Mielstäni oli kuitenkin vähän ikävää koittaa keksiä monella tapaa syitä miten ap:ssä voisi olla vikaa. Hyvin tuulesta temmattuja juttuja ja täysin omasta elämästä suoraa perusteetta projisoituja. Jopa niin, että sanoit että ap on se yhdistävä tekijä liitossa, josta hän on eronnut ja nyt tässä liitossa, jossa on isoja vaikeuksia. Ikäviä heittoja ihan sivuraiteella ap:n hankalassa tilanteessa.

Sinä et myöskään tiedä mitkä ovat minun kirjoittamiani viestejä, paitsi nämä, joissa olen vastannut sinulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Loppuosa

Vanhempien lastesi ollessa teillä arjen tulisi olla mahdollisimman normaalia. Ei huvituksia, ei syyllisyydentunteen paikkausta herkuilla ja sirkushuveilla, vaan normaalia perhearkea, missä ei unohdeta puolisoa ja yhteistä lasta. Se on myös yksi hyvä perheen myrkyttäjä, jos kumppani häviää saatavista joka toinen viikkoa ja panostaa kaiken tarmonsa vanhempiin lapsiin jättäen parisuhteen ja yhteisen lapsen hattuhyllylle odottamaan seuraavaa viikkoa. Kohteletko lapsia tasavertaisesti, osallistuthan varmasti vähintään puoliksi yhteisen menoihin ja hoitoon? Onhan kumppanillasi omaa aikaa ja lepoa? Onko hänellä oikeus ylipäätänsä kertoa sinulle huolistaan ja ärsytyksen aiheistaan ilman, että otat kaiken automaattisesti hyökkäyksenä? Tuleeko puolisosi aidosti kuulluksi, nähdyksi ja kohdatuksi? Osaatko kiittää ja pyytää anteeksi?

Tässä muutamia asioita, jotka tuli mieleen. Joku puolisoasi selvästi painaa ja ärsyttää, on tärkeää että pääsette juttelemaan. Suosittelen parisuhdeterapiaa ja nimenomaan sellaisella terapeutilla, joka on erikoistunut uusperheisiin ja joka ymmärtää uusperheiden sudenkuoppia.

Lopuksi vielä. Uusperheen muodostuminen vie aikaa ja yhteisen lapsen syntymä sekoittaa aina pakkaa. Jokainen joutuu hakemaan paikkaansa uudestaan ja rooliaan perheessä. Tutkimusten mukaan suurimmat kehitysvaiheet olisi käyty läpi keskimäärin 4-7 vuodessa. Sitä ennen erilaiset vaiheet, riidat ja kriisit valitettavasti kuuluvat asiaan.

Omasta tilanteestani avaan vielä sen verran, että olen hyvin kiintynyt bonuksiin ja voin sanoa rakastavani heitä. Suhteemme ei kuitenkaan ole täysin suora ja mutkaton, koska mieheni on eräänlaisena tulppana jatkuvasti siinä välissä. Kaikkiin ihmissuhteisiin kuuluu riitoja ja sanaharkkaa, mutta jos siinäkin on jatkuvasti joku mikromanageeraamassa vieressä ja estämässä kahden ihmisen välisen suhteen luonnollista syntymistä, niin jännite jää aina kytemään. Kyllähän sitä omankin lapsen kanssa ottaa välistä yhteen ja oma lapsi toisinaan ärsyttää ja rasittaa, mutta tällaisia asioita ei saisi käydä bonusten kanssa, koska kaikki tulkitaan automaattisesti pahaksi ja huonoksi ja heti saa pahan äitipuoli- leiman, vaikka kyseessä olisi täysin normaali kärhämä ihmissuhteessa. On mielestäni tärkeää antaa lapsen/lasten ja bonusvanhemman myös niin sanotusti ottaa yhteen ja sopia keskenään kärhämänsä. Ellei homma mene aivan täysin yli. On todella vaikeaa olla läheinen ja luontevasti sellaisten ihmisten kanssa, joiden välissä on aina joku mikromanageeraamassa ja säätämässä välissä. Mieti vaikka jos anoppisi olisi jatkuvasti häsläämässä sinun ja kumppanisi välissä, niin millä tavalla se vaikuttaisi teidän keskinäiseen suhteeseen?

Et ilmeisesti lukenut aloitusta lainkaan. Miksi? Koko viestisi ei sovellu aloittajalle mitenkään.

En ehtinyt lukea ensimmäistä sivua pidemmälle, sen myönnän. Kirjoitinkin heti alkuun etten osaa ottaa kantaa tarkemmin juuri ap:n tilanteeseen, pyrin kirjoittamaan omasta kokemuksestani ja sen myötä ap:lle kysymyksiä pohdittavaksi. Ei me tätä tilannetta voida av:lla ratkaista, vaan ap:n pitää keskustella asioista puolisonsa kanssa. Puolison omaa versiota emme tiedä, joten siinäkin mielessä on vaikea sanoa juuta tai jaata ap:n tilanteeseen.

No kylläpä on puolusteleva asenne sitä lapsia kaltoinkohtelvaa kohtaan. Kyllä sellaisesta pitäisi osata sanoa juuta tai jaata. Oli todella hyvä ja selkeä aloitus. Jos ap ei vallan valehdellut, eikä tarina ole ihan keksitty, mitä en itse asiassa usko, oli niin looginen hyvä ja kuvaava kirjoitus, niin jokainen järkevä osaa tuosta nähdä, että jos lapset kasvaa tuollaisessa kodissa, ilmapiirissä ja puolison kohtelussa, niin se on todella haitallista. Ei ole mitään väliä, mitkä puolison syyt tuohon käytökseen itse asiassa ovat. Niin ei vain voi olla, jos lapsistaan haluaa pitää huolen.

Sinä sen sijaan kannustit jäämään tuohon suhteeseen ja tilanteeseen, että kaikilla on uusperheessä alussa ongelmia, olihan sinulla mielipide, siinä oli sinun juu ja jaa. Kannattasi ehkä nyt sitten lukea se aloitus edes kunnolla uudestaan ajatuksella, ennenkuin kannustaa tuollaiseen tilanteeseen jäämään ja vähättelee noin isoja ongelmia...

No minusta ei ollut selkeä aloitus. Ap kertoi epämääräisesti, että puoliso arvostelee lapsia ja puuttuu syömisiin. Ei puhu lapsille rumasti suoraan, mutta sanoo herkästi siivoamisesta ja muusta ja ap:n mielestä sävy ei ole kiva. Minusta tämä jättää hyvin paljon kysymyksiä ilmaan eikä ap avaa omaa rooliaan millään tavalla. Ei avaa puolisonsa jaksamista millään tavalla, ei avaa sitä miten vauvavuosi on mennyt ja miten vastuut jakautuvat perheessä. Ei avaa sitä onko puolison kanssa yhdessä keskusteltu ja sovittu perheen säännöistä, vai onko oletuksena se, että toinen sopeutuu hiljaa.

En valitettavasti itse osaa ap:n hyvin laveasta kuvauksesta sanoa, onko kaltoinkohtelua vai ei. Ap:n tulkinta ikävästä sävystä on hänen omaa tulkintaansa. Tässä tapauksessa hyvin mieluusti kuulisin sen toisenkin puolen tarinasta.

Tässä alla suoria lainauksia tiivistelmäksi suoraan aloituksesta, mikä sinulle niissä on niin epäselvää? Et vain usko? Eikö kuulosta mitenkään poikkeukselliselta?

(Noista lainauksita selviää myös peräänkuuluttamiasi vastuunjaon asioita, niin rahallisesti kuin lastenhoidossa. Ja mikään, mikään ei oikeuta noin rumaa ja jatkuvaa käytöstä lapsia kohtaan, oli puolison ongelma ja syy käytökseen sitten mikä tahansa. Jo se, ettei sano noille lapsille koskaan mitään positiivista, on iso ongelma. Ja syyllistää heitä, siis heille itselleen myös, jatkuvasti. Juuri siivoamisesta sanomista ei muuten ollut ainakaan aloituksessa mainittu.)

"Aloimme odottaa yhteistä lasta, hänen ensimmäistään ja jotain tapahtui raskauden loppumetreillä. Puoliso alkoi olla todella kireä ja ärtynyt lasteni ollessa meillä. Valitti suunnilleen kaikesta mitä tekivät tai eivät tehneet (välillä heille suoraan, välillä minulle)"

"...eivät saaneet olla mukana missään vauvaan liittyvässä, tekivät edelleen kaiken "väärin" syömisestä ja vapaa-ajan vietosta alkaen. Puoliso kävi syyllistämässä lapsia kun söivät, että syövät liikaa (alipainoisia kumpikin) ja ruoka on kallista, suihkussa käymisestä tuli myös sanomista ja ihan mistä vaan"

"Selvennyksenä, että olen itse maksanut aina puolet kaikesta ja lasteni menot tietysti kokonaan, samoin hoitanut kuskaukset, hankinnat, lastenvahdit ym tarvittaessa, että puoliso ei ole kyllä joutunut miksikään ilmaiseksi "lapsenlikaksi". Yleensä ruuatkin olivat valmiina puolison kotiutuessa töistä, koska minä pääsin aiemmin kotiin."

"Itse olen aivan loppu, olen puun ja kuoren välissä sillä tavalla, kun yritän pitää rauhan maassa ja ennakoida kaikkien seuraavia liikkeitä, ettei tulisi turhia "yhteentörmäyksiä"."

"Tunnelma kotona on kireä ne ajat, kun lapseni ovat meillä. Tuntuu että hekin pidättävät hengitystään ja yrittävät vain pysyä pois tieltä mahdollisimman paljon. Eihän tämmöistä elämää voi lapsia pistää käymään läpi!? He tekevät kaiken mitä puoliso pyytää eivätkä sano hänelle vastaan ja silti tämä ei ole mihinkään tyytyväinen. Aina löytyy jotain tehtävää, syyllistettävää, kritisoitavaa. Ei sano ikinä mitään positiivista."

"Onko tässä enää toivoa? Alan olla siinä pisteessä, että minun on suojeltava lapsiani. En halua nuorimmankaan joutuvan kasvamaan kodissa, jossa on jatkuvasti kireä ja myrkyllinen ilmapiiri."

Edelleen nuo esimerkit jättävät hyvin paljon arvailujen varaan. Millaisessa tilanteessa on sanottu, että syövät liikaa? Ovatko lapset syöneet siis jo useamman lautasen, vai ovatko jääneet oikeasti nälkäiseksi? Millaisesta tilanteesta on ollut kyse? Mitä ihan oikeasti on tapahtunut? On täysin eri asia esimerkiksi sanoa lapsille syömisestä siinä tilanteessa, kun lapset syövät hyvää ruokaa ihan vain syömisen ilosta jo kolmatta lautasta putkeen, eivät todelliseen nälkäänsä niin, että huomiselle ei jää ruokaa. Versus sellainen tilanne, että lasten syömistä rajoitetaan niin, että he jäävät nälkäisiksi ja näkevät nälkää. Ap ei avaa näitä tilanteita edelleenkään yhtään enempää, vaan on häipynyt jo aikapäiviä sitten paikalta.

Eikä me näitä tilanteita voida ratkaista. Sekään ei auta, että aina huudetaan ensimmäiseksi eroa. Ap on yhteinen tekijä näissä molemmissa suhteissaan nykyisen ja eksänsä kanssa. Jostain syystä kumpikaan suhde ei meinaa kestää ja ap ei avaa yhtään millään tavalla pohtivasti omaa osuuttaan. Voihan toki aina pistää pelin poikki ja yrittää onneaan uudessa suhteessa, aina vain uudet lapset, ero ja homma uudestaan.

Yhteinen tekijä sun viesteissä näyttää olevan se, että sanot, ettet voi ottaa kantaa tai ei me voida ratkaista, eikä voi tietää miten on, ja siihen päälle syyllistät kuitenkin perusteetta jostain syystä ap:ta jollain ihan hatusta vedetyllä heitolla (tällä kertaa oli tuo: "Ap on yhteinen tekijä näissä molemmissa suhteissaan nykyisen ja eksänsä kanssa. jne)" Ap sitäpaitsi muuten kertoi, että heillä yhteishuoltajuus toimii oikein hyvin exän kanssa ja hyvät välit...

Ja keksit mitä kummallisimpia skenaarioita puolustella lasten huonoa kohtelua ja vääntää ettei se välttämättä olisi niin. Yhden kerran tai joskus harvoin tapahtuessa, asiattoman sanomisen ja syyllistämisen tms. voi jotenkin selitellä ehkä parhain päin tai että joskus tekee virheen, mutta kun ap:n kertoman mukaan tuo on puolison jatkuva käytösmalli, niin ei sitä kyllä selitellä millään enää parhain päin. No jää sinä sitten edelleen silti arvailemaan.

Ap avasi näitä tilanteita paljon konkreettisemmin ja paremmin vasta viimeisimpien viestien aikana. Kaikki sitä ennen jäi arvailujen varaan, myöskin kaikilla muilla kommentoijilla. Minä en väittänyt, että tilanne aivan pakosti on tavalla x, vaan olen esittänyt erilaisia mahdollisuuksia siitä, mitä tuossa on voinut käydä. Ja esittänyt kysymyksiä, joita on tärkeä miettiä.

Nyt kun ap avasi tilanteita laajemmin, niin on täysin selvää, että kumppanin käytös on asiatonta ja huonoa lapsia kohtaan, eikä siinä ole tulkinnan varaa, ja sen on muututtava. Samalla on tärkeä selvittää, jos se vain on mahdollista, että mistä tuo kaikki johtuu. Ihan jo pelkästään sen yhteisen lapsen takia. Siinä auttavat ammattilaiset paljon paremmin, kuin av:n tietäjät. Oli ap:lta todella viisas veto varata aikaa uusperheisiin erikoistuneelle parisuhdeterapeutille ensi hätään.

Se, että sinulle piti vääntää rautalangasta, ei tarkoita sitä, että muut eivät olisi ymmärtäneet paremmin jo aiemmin. Itse ainakin ymmärsin kuvion ja pääasiat jo erittäin selkeästä ja hyvinkirjoitetusta aloituksesta.

Vai niin, olet siis niitä kerrassaan maagisia ihmisiä, jotka ymmärtävät kokonaistilanteen yhdestä kappaleesta ilman tarkentavia kysymyksiä. Hieno homma! Miksi et ole hakeutunut terapeutiksi, sillä sillä saralla tuollaista maagista kykyä todella tarvitaan? Erityisesti parisuhdeterapiassa olisi todellista tarvetta sille, että pelkästään yhden ihmisen kertoma yleiskuvaus ilman tarkempia esimerkkejä antaa täydellisen kuvan kokonaistilanteesta ja heti pystyy terapeutti kertomaan, että mistä on kyse. Jännä miten ne muut ammattilaiset ovat niin huonoja, että joutuvat kyselemään ja selvittämään asioita monesta eri näkökulmasta niin paljon enemmän.

Kyllä menee sinussa lahjakkuus hukkaan ellet ole alalla :).

Aloitus oli pitkä ja siinä oli hyviä esimerkkejä ja looginen tilannekuva pidemmältä ajalta. Lisäksi oli pari lisäviestiä keskustelun alkupuolella jotka työdensivät kuvaa. Siinä ei ole mitään maagista. Täydellisestä kokonaiskuvasta en ole puhunut, vaan pääpiirteiden ymmärtämisestä. Vaikka ehkä olen sitten lahjakaskin tällaisissa asioissa. Jokaisella on vahvuutensa :)

Yleensä parisuhdeterapiassa joutuu käymään useamman kerran sen 1,5 tuntia, että terapeutti saa pääpiirteistä edes jonkinlaista kuvaa ja silloinkin jää paljon pimentoon. Silti sinä sait pääpiirteet kristallin kinkkaana itsellesi näkyviin muutaman viestin perusteella ilman tarkentavia kysymyksiä, vau! Meillä terapeutti kyseli meidän molempien kokemuksia ja näkemyksiä eikä julistanut heti alkuun kumpaakaan ku*ipääksi ja antanut ainoaksi ohjeeksi eroa. Hänen täytyy olla rinnallasi kerrassaan poskettoman huono.

Se on kyllä hienoa miten täällä av:lla on niin monta osaajaa, jotka ratkaisevat vastaukset mitä kinkkisimpiin kysymyksiin sekunneissa. Parisuhteissa aina pitää erota heti ja aina kyse on siitä, että toinen on paha ja toinen on hyvä. Totuus selviää tietäjille heti. Miten ihmeessä niin monet ammattilaiset vatuloi ja vatvoo, terveydenhuollossa ja sosiaalialalla. Vastaukset ovat niin yksinkertaisia ja selkeitä aina täällä av:lla!

Nohnoh, varohan taas sitä liiallista oman elämän suoraa projisointia av:n juttuihin. Tosiaan, tämä av-palsta ei ole parisuhdeterapia, eikä maalailusi kuvasta omaa ajatteluani.

Hyvin ylimielisesti sinä täällä tunnut suhtautuvan. Tuokin kirjoittelusi oikein alleviivaa sitä. Se nyt vain on faktaa, että parisuhteen ongelmissa pitää kuulla molempia osapuolia ja auttaa myös puolisoita sekä keskustelemaan, että ymmärtämään toisiaan. Voit kutsua sitä projisoinniksi tai miksi haluat, mutta mustavalkoiset totuudet harvoin toimivat ihmissuhteissa. Toinen on äärimmäisen harvoin yksinkertaisesti sadistinen psykopaatti narsisti, joiden kohdalla voi väittää aika aukottomasti, että syy on pelkästään heissä eikä muissa ihmisissä. Muissa ihmissuhteissa totuus on paljon monimutkaisempi.

Ap kysyi kokemuksia ja näkemyksiä. Näissä tilanteissa on aina tärkeä osata ottaa huomioon monia eri asioita ja sitä toisenkin näkökulmaa. Tietenkään tämä ei ole mikään parisuhdeterapia, mutta koen aika hedelmättömäksi lähteä heti huutelemaan yksinkertaistettuja totuuksia monimutkaisista asioista. Varsinkin kun tiedän sen, miten monimutkaisista kokonaisuuksista uusperhe koostuu silloinkin, kun kaikki toimii hyvin.

Tässä ei ole ollut kyse siitä kumpi on hyvä tai aha tai onko joku kusipää. Vaan kyse oli selvästä lasten huonosta jatkuvasta haitallisesta kohtelusta puolison osalta. (Oletuarvoni oli kyllä, että ap ei valehtele, sillä kertomus ooi hyvin liiginen ja kuvaava) No, sinä tarvitstit ymmärtääksesi pääasian (lasten kaltoinkohtelu) enemmän selvennystä, ok.

Mielstäni oli kuitenkin vähän ikävää koittaa keksiä monella tapaa syitä miten ap:ssä voisi olla vikaa. Hyvin tuulesta temmattuja juttuja ja täysin omasta elämästä suoraa perusteetta projisoituja. Jopa niin, että sanoit että ap on se yhdistävä tekijä liitossa, josta hän on eronnut ja nyt tässä liitossa, jossa on isoja vaikeuksia. Ikäviä heittoja ihan sivuraiteella ap:n hankalassa tilanteessa.

Sinä et myöskään tiedä mitkä ovat minun kirjoittamiani viestejä, paitsi nämä, joissa olen vastannut sinulle.

Vaikka ois irjoituksissasi paljon mielenkiintoisiakin asioita je erilaisia näkökulmia. Tuo ensimmäinen siesi muuten tässä viestiketjussa ei ole minun, muut kyllä on.

Yleensä ei suositella eroa noin vauvavaiheessa, mutta en itse voisi katsoa vierestä lasteni huonoa kohtelua. Puolisosi käytöksestä päätellen hän taitaa toivoa, että lapsesi eivät enää asuisi teillä ollenkaan. Hän taitaa haluta keskittyä omaan vauvaansa ja teihin ydinperheenä, eikä siihen maailmankuvaan sovi puolison aiemmat lapset. Tämä on tietenkin väärin ja todella julmaa käytöstä lapsiasi kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Loppuosa

Vanhempien lastesi ollessa teillä arjen tulisi olla mahdollisimman normaalia. Ei huvituksia, ei syyllisyydentunteen paikkausta herkuilla ja sirkushuveilla, vaan normaalia perhearkea, missä ei unohdeta puolisoa ja yhteistä lasta. Se on myös yksi hyvä perheen myrkyttäjä, jos kumppani häviää saatavista joka toinen viikkoa ja panostaa kaiken tarmonsa vanhempiin lapsiin jättäen parisuhteen ja yhteisen lapsen hattuhyllylle odottamaan seuraavaa viikkoa. Kohteletko lapsia tasavertaisesti, osallistuthan varmasti vähintään puoliksi yhteisen menoihin ja hoitoon? Onhan kumppanillasi omaa aikaa ja lepoa? Onko hänellä oikeus ylipäätänsä kertoa sinulle huolistaan ja ärsytyksen aiheistaan ilman, että otat kaiken automaattisesti hyökkäyksenä? Tuleeko puolisosi aidosti kuulluksi, nähdyksi ja kohdatuksi? Osaatko kiittää ja pyytää anteeksi?

Tässä muutamia asioita, jotka tuli mieleen. Joku puolisoasi selvästi painaa ja ärsyttää, on tärkeää että pääsette juttelemaan. Suosittelen parisuhdeterapiaa ja nimenomaan sellaisella terapeutilla, joka on erikoistunut uusperheisiin ja joka ymmärtää uusperheiden sudenkuoppia.

Lopuksi vielä. Uusperheen muodostuminen vie aikaa ja yhteisen lapsen syntymä sekoittaa aina pakkaa. Jokainen joutuu hakemaan paikkaansa uudestaan ja rooliaan perheessä. Tutkimusten mukaan suurimmat kehitysvaiheet olisi käyty läpi keskimäärin 4-7 vuodessa. Sitä ennen erilaiset vaiheet, riidat ja kriisit valitettavasti kuuluvat asiaan.

Omasta tilanteestani avaan vielä sen verran, että olen hyvin kiintynyt bonuksiin ja voin sanoa rakastavani heitä. Suhteemme ei kuitenkaan ole täysin suora ja mutkaton, koska mieheni on eräänlaisena tulppana jatkuvasti siinä välissä. Kaikkiin ihmissuhteisiin kuuluu riitoja ja sanaharkkaa, mutta jos siinäkin on jatkuvasti joku mikromanageeraamassa vieressä ja estämässä kahden ihmisen välisen suhteen luonnollista syntymistä, niin jännite jää aina kytemään. Kyllähän sitä omankin lapsen kanssa ottaa välistä yhteen ja oma lapsi toisinaan ärsyttää ja rasittaa, mutta tällaisia asioita ei saisi käydä bonusten kanssa, koska kaikki tulkitaan automaattisesti pahaksi ja huonoksi ja heti saa pahan äitipuoli- leiman, vaikka kyseessä olisi täysin normaali kärhämä ihmissuhteessa. On mielestäni tärkeää antaa lapsen/lasten ja bonusvanhemman myös niin sanotusti ottaa yhteen ja sopia keskenään kärhämänsä. Ellei homma mene aivan täysin yli. On todella vaikeaa olla läheinen ja luontevasti sellaisten ihmisten kanssa, joiden välissä on aina joku mikromanageeraamassa ja säätämässä välissä. Mieti vaikka jos anoppisi olisi jatkuvasti häsläämässä sinun ja kumppanisi välissä, niin millä tavalla se vaikuttaisi teidän keskinäiseen suhteeseen?

Et ilmeisesti lukenut aloitusta lainkaan. Miksi? Koko viestisi ei sovellu aloittajalle mitenkään.

En ehtinyt lukea ensimmäistä sivua pidemmälle, sen myönnän. Kirjoitinkin heti alkuun etten osaa ottaa kantaa tarkemmin juuri ap:n tilanteeseen, pyrin kirjoittamaan omasta kokemuksestani ja sen myötä ap:lle kysymyksiä pohdittavaksi. Ei me tätä tilannetta voida av:lla ratkaista, vaan ap:n pitää keskustella asioista puolisonsa kanssa. Puolison omaa versiota emme tiedä, joten siinäkin mielessä on vaikea sanoa juuta tai jaata ap:n tilanteeseen.

No kylläpä on puolusteleva asenne sitä lapsia kaltoinkohtelvaa kohtaan. Kyllä sellaisesta pitäisi osata sanoa juuta tai jaata. Oli todella hyvä ja selkeä aloitus. Jos ap ei vallan valehdellut, eikä tarina ole ihan keksitty, mitä en itse asiassa usko, oli niin looginen hyvä ja kuvaava kirjoitus, niin jokainen järkevä osaa tuosta nähdä, että jos lapset kasvaa tuollaisessa kodissa, ilmapiirissä ja puolison kohtelussa, niin se on todella haitallista. Ei ole mitään väliä, mitkä puolison syyt tuohon käytökseen itse asiassa ovat. Niin ei vain voi olla, jos lapsistaan haluaa pitää huolen.

Sinä sen sijaan kannustit jäämään tuohon suhteeseen ja tilanteeseen, että kaikilla on uusperheessä alussa ongelmia, olihan sinulla mielipide, siinä oli sinun juu ja jaa. Kannattasi ehkä nyt sitten lukea se aloitus edes kunnolla uudestaan ajatuksella, ennenkuin kannustaa tuollaiseen tilanteeseen jäämään ja vähättelee noin isoja ongelmia...

No minusta ei ollut selkeä aloitus. Ap kertoi epämääräisesti, että puoliso arvostelee lapsia ja puuttuu syömisiin. Ei puhu lapsille rumasti suoraan, mutta sanoo herkästi siivoamisesta ja muusta ja ap:n mielestä sävy ei ole kiva. Minusta tämä jättää hyvin paljon kysymyksiä ilmaan eikä ap avaa omaa rooliaan millään tavalla. Ei avaa puolisonsa jaksamista millään tavalla, ei avaa sitä miten vauvavuosi on mennyt ja miten vastuut jakautuvat perheessä. Ei avaa sitä onko puolison kanssa yhdessä keskusteltu ja sovittu perheen säännöistä, vai onko oletuksena se, että toinen sopeutuu hiljaa.

En valitettavasti itse osaa ap:n hyvin laveasta kuvauksesta sanoa, onko kaltoinkohtelua vai ei. Ap:n tulkinta ikävästä sävystä on hänen omaa tulkintaansa. Tässä tapauksessa hyvin mieluusti kuulisin sen toisenkin puolen tarinasta.

Tässä alla suoria lainauksia tiivistelmäksi suoraan aloituksesta, mikä sinulle niissä on niin epäselvää? Et vain usko? Eikö kuulosta mitenkään poikkeukselliselta?

(Noista lainauksita selviää myös peräänkuuluttamiasi vastuunjaon asioita, niin rahallisesti kuin lastenhoidossa. Ja mikään, mikään ei oikeuta noin rumaa ja jatkuvaa käytöstä lapsia kohtaan, oli puolison ongelma ja syy käytökseen sitten mikä tahansa. Jo se, ettei sano noille lapsille koskaan mitään positiivista, on iso ongelma. Ja syyllistää heitä, siis heille itselleen myös, jatkuvasti. Juuri siivoamisesta sanomista ei muuten ollut ainakaan aloituksessa mainittu.)

"Aloimme odottaa yhteistä lasta, hänen ensimmäistään ja jotain tapahtui raskauden loppumetreillä. Puoliso alkoi olla todella kireä ja ärtynyt lasteni ollessa meillä. Valitti suunnilleen kaikesta mitä tekivät tai eivät tehneet (välillä heille suoraan, välillä minulle)"

"...eivät saaneet olla mukana missään vauvaan liittyvässä, tekivät edelleen kaiken "väärin" syömisestä ja vapaa-ajan vietosta alkaen. Puoliso kävi syyllistämässä lapsia kun söivät, että syövät liikaa (alipainoisia kumpikin) ja ruoka on kallista, suihkussa käymisestä tuli myös sanomista ja ihan mistä vaan"

"Selvennyksenä, että olen itse maksanut aina puolet kaikesta ja lasteni menot tietysti kokonaan, samoin hoitanut kuskaukset, hankinnat, lastenvahdit ym tarvittaessa, että puoliso ei ole kyllä joutunut miksikään ilmaiseksi "lapsenlikaksi". Yleensä ruuatkin olivat valmiina puolison kotiutuessa töistä, koska minä pääsin aiemmin kotiin."

"Itse olen aivan loppu, olen puun ja kuoren välissä sillä tavalla, kun yritän pitää rauhan maassa ja ennakoida kaikkien seuraavia liikkeitä, ettei tulisi turhia "yhteentörmäyksiä"."

"Tunnelma kotona on kireä ne ajat, kun lapseni ovat meillä. Tuntuu että hekin pidättävät hengitystään ja yrittävät vain pysyä pois tieltä mahdollisimman paljon. Eihän tämmöistä elämää voi lapsia pistää käymään läpi!? He tekevät kaiken mitä puoliso pyytää eivätkä sano hänelle vastaan ja silti tämä ei ole mihinkään tyytyväinen. Aina löytyy jotain tehtävää, syyllistettävää, kritisoitavaa. Ei sano ikinä mitään positiivista."

"Onko tässä enää toivoa? Alan olla siinä pisteessä, että minun on suojeltava lapsiani. En halua nuorimmankaan joutuvan kasvamaan kodissa, jossa on jatkuvasti kireä ja myrkyllinen ilmapiiri."

Edelleen nuo esimerkit jättävät hyvin paljon arvailujen varaan. Millaisessa tilanteessa on sanottu, että syövät liikaa? Ovatko lapset syöneet siis jo useamman lautasen, vai ovatko jääneet oikeasti nälkäiseksi? Millaisesta tilanteesta on ollut kyse? Mitä ihan oikeasti on tapahtunut? On täysin eri asia esimerkiksi sanoa lapsille syömisestä siinä tilanteessa, kun lapset syövät hyvää ruokaa ihan vain syömisen ilosta jo kolmatta lautasta putkeen, eivät todelliseen nälkäänsä niin, että huomiselle ei jää ruokaa. Versus sellainen tilanne, että lasten syömistä rajoitetaan niin, että he jäävät nälkäisiksi ja näkevät nälkää. Ap ei avaa näitä tilanteita edelleenkään yhtään enempää, vaan on häipynyt jo aikapäiviä sitten paikalta.

Eikä me näitä tilanteita voida ratkaista. Sekään ei auta, että aina huudetaan ensimmäiseksi eroa. Ap on yhteinen tekijä näissä molemmissa suhteissaan nykyisen ja eksänsä kanssa. Jostain syystä kumpikaan suhde ei meinaa kestää ja ap ei avaa yhtään millään tavalla pohtivasti omaa osuuttaan. Voihan toki aina pistää pelin poikki ja yrittää onneaan uudessa suhteessa, aina vain uudet lapset, ero ja homma uudestaan.

Yhteinen tekijä sun viesteissä näyttää olevan se, että sanot, ettet voi ottaa kantaa tai ei me voida ratkaista, eikä voi tietää miten on, ja siihen päälle syyllistät kuitenkin perusteetta jostain syystä ap:ta jollain ihan hatusta vedetyllä heitolla (tällä kertaa oli tuo: "Ap on yhteinen tekijä näissä molemmissa suhteissaan nykyisen ja eksänsä kanssa. jne)" Ap sitäpaitsi muuten kertoi, että heillä yhteishuoltajuus toimii oikein hyvin exän kanssa ja hyvät välit...

Ja keksit mitä kummallisimpia skenaarioita puolustella lasten huonoa kohtelua ja vääntää ettei se välttämättä olisi niin. Yhden kerran tai joskus harvoin tapahtuessa, asiattoman sanomisen ja syyllistämisen tms. voi jotenkin selitellä ehkä parhain päin tai että joskus tekee virheen, mutta kun ap:n kertoman mukaan tuo on puolison jatkuva käytösmalli, niin ei sitä kyllä selitellä millään enää parhain päin. No jää sinä sitten edelleen silti arvailemaan.

Ap avasi näitä tilanteita paljon konkreettisemmin ja paremmin vasta viimeisimpien viestien aikana. Kaikki sitä ennen jäi arvailujen varaan, myöskin kaikilla muilla kommentoijilla. Minä en väittänyt, että tilanne aivan pakosti on tavalla x, vaan olen esittänyt erilaisia mahdollisuuksia siitä, mitä tuossa on voinut käydä. Ja esittänyt kysymyksiä, joita on tärkeä miettiä.

Nyt kun ap avasi tilanteita laajemmin, niin on täysin selvää, että kumppanin käytös on asiatonta ja huonoa lapsia kohtaan, eikä siinä ole tulkinnan varaa, ja sen on muututtava. Samalla on tärkeä selvittää, jos se vain on mahdollista, että mistä tuo kaikki johtuu. Ihan jo pelkästään sen yhteisen lapsen takia. Siinä auttavat ammattilaiset paljon paremmin, kuin av:n tietäjät. Oli ap:lta todella viisas veto varata aikaa uusperheisiin erikoistuneelle parisuhdeterapeutille ensi hätään.

Se, että sinulle piti vääntää rautalangasta, ei tarkoita sitä, että muut eivät olisi ymmärtäneet paremmin jo aiemmin. Itse ainakin ymmärsin kuvion ja pääasiat jo erittäin selkeästä ja hyvinkirjoitetusta aloituksesta.

Vai niin, olet siis niitä kerrassaan maagisia ihmisiä, jotka ymmärtävät kokonaistilanteen yhdestä kappaleesta ilman tarkentavia kysymyksiä. Hieno homma! Miksi et ole hakeutunut terapeutiksi, sillä sillä saralla tuollaista maagista kykyä todella tarvitaan? Erityisesti parisuhdeterapiassa olisi todellista tarvetta sille, että pelkästään yhden ihmisen kertoma yleiskuvaus ilman tarkempia esimerkkejä antaa täydellisen kuvan kokonaistilanteesta ja heti pystyy terapeutti kertomaan, että mistä on kyse. Jännä miten ne muut ammattilaiset ovat niin huonoja, että joutuvat kyselemään ja selvittämään asioita monesta eri näkökulmasta niin paljon enemmän.

Kyllä menee sinussa lahjakkuus hukkaan ellet ole alalla :).

Aloitus oli pitkä ja siinä oli hyviä esimerkkejä ja looginen tilannekuva pidemmältä ajalta. Lisäksi oli pari lisäviestiä keskustelun alkupuolella jotka työdensivät kuvaa. Siinä ei ole mitään maagista. Täydellisestä kokonaiskuvasta en ole puhunut, vaan pääpiirteiden ymmärtämisestä. Vaikka ehkä olen sitten lahjakaskin tällaisissa asioissa. Jokaisella on vahvuutensa :)

Yleensä parisuhdeterapiassa joutuu käymään useamman kerran sen 1,5 tuntia, että terapeutti saa pääpiirteistä edes jonkinlaista kuvaa ja silloinkin jää paljon pimentoon. Silti sinä sait pääpiirteet kristallin kinkkaana itsellesi näkyviin muutaman viestin perusteella ilman tarkentavia kysymyksiä, vau! Meillä terapeutti kyseli meidän molempien kokemuksia ja näkemyksiä eikä julistanut heti alkuun kumpaakaan ku*ipääksi ja antanut ainoaksi ohjeeksi eroa. Hänen täytyy olla rinnallasi kerrassaan poskettoman huono.

Se on kyllä hienoa miten täällä av:lla on niin monta osaajaa, jotka ratkaisevat vastaukset mitä kinkkisimpiin kysymyksiin sekunneissa. Parisuhteissa aina pitää erota heti ja aina kyse on siitä, että toinen on paha ja toinen on hyvä. Totuus selviää tietäjille heti. Miten ihmeessä niin monet ammattilaiset vatuloi ja vatvoo, terveydenhuollossa ja sosiaalialalla. Vastaukset ovat niin yksinkertaisia ja selkeitä aina täällä av:lla!

Nohnoh, varohan taas sitä liiallista oman elämän suoraa projisointia av:n juttuihin. Tosiaan, tämä av-palsta ei ole parisuhdeterapia, eikä maalailusi kuvasta omaa ajatteluani.

Tässä ei ole ollut kyse siitä kumpi on hyvä tai aha tai onko joku kusipää. Vaan kyse oli selvästä lasten huonosta jatkuvasta haitallisesta kohtelusta puolison osalta. (Oletuarvoni oli kyllä, että ap ei valehtele, sillä kertomus ooi hyvin liiginen ja kuvaava) No, sinä tarvitstit ymmärtääksesi pääasian (lasten kaltoinkohtelu) enemmän selvennystä, ok.

Mielstäni oli kuitenkin vähän ikävää koittaa keksiä monella tapaa syitä miten ap:ssä voisi olla vikaa. Hyvin tuulesta temmattuja juttuja ja täysin omasta elämästä suoraa perusteetta projisoituja. Jopa niin, että sanoit että ap on se yhdistävä tekijä liitossa, josta hän on eronnut ja nyt tässä liitossa, jossa on isoja vaikeuksia. Ikäviä heittoja ihan sivuraiteella ap:n hankalassa tilanteessa.

Et ymmärtänyt eroa väitteiden ja eri näkökulmien välillä. En väittänyt, että tilanne olisi minkäänlainen. Et ymmärrä tarkentavien kysymysten tärkeyttä, vaan pidät sitä selittelynä (?). En myöskään ole väittänyt ap:n valehtelevan, ihminen vain aina tuppaa kertomaan asiat omasta näkökulmastaan ennen kuin ymmärtää toista. Me tarkastelemme näitä asioita hyvin erilaisesta näkökulmasta, sillä taas ei ole mitään merkitystä ap:n kannalta eikä tämä meidän keskustelumme tuo hänen asiaansa yhtään mitään hyötyä. Se miten sinä olet minut ymmärtänyt ja tuohtunut (?) siitä etten heti suorilta käsin kiirehtinyt tuomitsemaan ap:n puolisoa, ei varsinaisesti liity asiaan. Minun egoni kyllä kestää sen, että voin myöntää tarkempien kysymysten jälkeen, että siinä ei ole kysymyksen varaa toimiiko ap:n kumppani epäasiallisesti lapsia kohtaan. Kyllä toimii, se tuli ap:n jälkimmäisissä vastauksissa hyvin ilmi.

Olisiko sinulla jotain lisäannettavaa ap:lle tähän aiheeseen, vai perustammeko oman ketjun tälle aiheen vierestä jankkaukselle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain avoliitossa asuvat lesbot kutsuvat kumppaniaan puolisoksi.

Kyseessä siis naispari jossa toinen päätti hedelmöityshoidoilla myös hankkia lapsen tähän kuvioon.

Mihin tämä olettamuksesi perustuu? Tiedän aika paljon hetero-avopareja, jotka kutsuvat kumppaneitaan puolisoksi tai päinvastoin...

Useisiin kokemuksiin. Kukaan tuntemistani heteropariskunnista ei kutsu kumppaniaan puolisoksi.

Aika jännää, kun valta-osa mun heterosuhteissa olevista duunikavereista käyttävät puoliso- tai kumppanimääritelmää, olivat sitten avo- tai avioliitossa ja nykyään nk. vähemmistöihin luokiteiluilla  on samat oikeudet aviolittolain muutoksen myötä. Onko sulla jokin perustavanlainen ongelma liittyen heteronormatiivisista poikkeaviin liittyen? Mistä muuten itse tiedät millaisesta suhteesta on kysymys. Monesti tietyillä tyypeillä on tapana olettaa jonkun toisen henkilön identiteetti ulkonäön tai puheiden perusteella, jotka monesti menneet ihan persiilleen. Mun miespuolisen kaverin hakkasivat aikanaan skinit Hesassa 90 luvun puolivälissä vain sen vuoksi, että oli pitkät hiukset ja pidettiin homona, vaikka oli ihan umpihetero. Jätkä sai elinikäiset vammat ja liikkuu edelleen keppien kanssa. Tuomiot olivat ihan naurettavan mitättömiä elinikäisten vammojen aiheuttamisen suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vain avoliitossa asuvat lesbot kutsuvat kumppaniaan puolisoksi.

Kyseessä siis naispari jossa toinen päätti hedelmöityshoidoilla myös hankkia lapsen tähän kuvioon.

Siellähän takakammarin teinipoika runkkailee ja keksii omia juttuja...onneksi kuulut porukkaan, joka ei tule lisääntymään, kun yöt menevät pelatessa ja päivät nukkuessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Loppuosa

Vanhempien lastesi ollessa teillä arjen tulisi olla mahdollisimman normaalia. Ei huvituksia, ei syyllisyydentunteen paikkausta herkuilla ja sirkushuveilla, vaan normaalia perhearkea, missä ei unohdeta puolisoa ja yhteistä lasta. Se on myös yksi hyvä perheen myrkyttäjä, jos kumppani häviää saatavista joka toinen viikkoa ja panostaa kaiken tarmonsa vanhempiin lapsiin jättäen parisuhteen ja yhteisen lapsen hattuhyllylle odottamaan seuraavaa viikkoa. Kohteletko lapsia tasavertaisesti, osallistuthan varmasti vähintään puoliksi yhteisen menoihin ja hoitoon? Onhan kumppanillasi omaa aikaa ja lepoa? Onko hänellä oikeus ylipäätänsä kertoa sinulle huolistaan ja ärsytyksen aiheistaan ilman, että otat kaiken automaattisesti hyökkäyksenä? Tuleeko puolisosi aidosti kuulluksi, nähdyksi ja kohdatuksi? Osaatko kiittää ja pyytää anteeksi?

Tässä muutamia asioita, jotka tuli mieleen. Joku puolisoasi selvästi painaa ja ärsyttää, on tärkeää että pääsette juttelemaan. Suosittelen parisuhdeterapiaa ja nimenomaan sellaisella terapeutilla, joka on erikoistunut uusperheisiin ja joka ymmärtää uusperheiden sudenkuoppia.

Lopuksi vielä. Uusperheen muodostuminen vie aikaa ja yhteisen lapsen syntymä sekoittaa aina pakkaa. Jokainen joutuu hakemaan paikkaansa uudestaan ja rooliaan perheessä. Tutkimusten mukaan suurimmat kehitysvaiheet olisi käyty läpi keskimäärin 4-7 vuodessa. Sitä ennen erilaiset vaiheet, riidat ja kriisit valitettavasti kuuluvat asiaan.

Omasta tilanteestani avaan vielä sen verran, että olen hyvin kiintynyt bonuksiin ja voin sanoa rakastavani heitä. Suhteemme ei kuitenkaan ole täysin suora ja mutkaton, koska mieheni on eräänlaisena tulppana jatkuvasti siinä välissä. Kaikkiin ihmissuhteisiin kuuluu riitoja ja sanaharkkaa, mutta jos siinäkin on jatkuvasti joku mikromanageeraamassa vieressä ja estämässä kahden ihmisen välisen suhteen luonnollista syntymistä, niin jännite jää aina kytemään. Kyllähän sitä omankin lapsen kanssa ottaa välistä yhteen ja oma lapsi toisinaan ärsyttää ja rasittaa, mutta tällaisia asioita ei saisi käydä bonusten kanssa, koska kaikki tulkitaan automaattisesti pahaksi ja huonoksi ja heti saa pahan äitipuoli- leiman, vaikka kyseessä olisi täysin normaali kärhämä ihmissuhteessa. On mielestäni tärkeää antaa lapsen/lasten ja bonusvanhemman myös niin sanotusti ottaa yhteen ja sopia keskenään kärhämänsä. Ellei homma mene aivan täysin yli. On todella vaikeaa olla läheinen ja luontevasti sellaisten ihmisten kanssa, joiden välissä on aina joku mikromanageeraamassa ja säätämässä välissä. Mieti vaikka jos anoppisi olisi jatkuvasti häsläämässä sinun ja kumppanisi välissä, niin millä tavalla se vaikuttaisi teidän keskinäiseen suhteeseen?

Et ilmeisesti lukenut aloitusta lainkaan. Miksi? Koko viestisi ei sovellu aloittajalle mitenkään.

En ehtinyt lukea ensimmäistä sivua pidemmälle, sen myönnän. Kirjoitinkin heti alkuun etten osaa ottaa kantaa tarkemmin juuri ap:n tilanteeseen, pyrin kirjoittamaan omasta kokemuksestani ja sen myötä ap:lle kysymyksiä pohdittavaksi. Ei me tätä tilannetta voida av:lla ratkaista, vaan ap:n pitää keskustella asioista puolisonsa kanssa. Puolison omaa versiota emme tiedä, joten siinäkin mielessä on vaikea sanoa juuta tai jaata ap:n tilanteeseen.

No kylläpä on puolusteleva asenne sitä lapsia kaltoinkohtelvaa kohtaan. Kyllä sellaisesta pitäisi osata sanoa juuta tai jaata. Oli todella hyvä ja selkeä aloitus. Jos ap ei vallan valehdellut, eikä tarina ole ihan keksitty, mitä en itse asiassa usko, oli niin looginen hyvä ja kuvaava kirjoitus, niin jokainen järkevä osaa tuosta nähdä, että jos lapset kasvaa tuollaisessa kodissa, ilmapiirissä ja puolison kohtelussa, niin se on todella haitallista. Ei ole mitään väliä, mitkä puolison syyt tuohon käytökseen itse asiassa ovat. Niin ei vain voi olla, jos lapsistaan haluaa pitää huolen.

Sinä sen sijaan kannustit jäämään tuohon suhteeseen ja tilanteeseen, että kaikilla on uusperheessä alussa ongelmia, olihan sinulla mielipide, siinä oli sinun juu ja jaa. Kannattasi ehkä nyt sitten lukea se aloitus edes kunnolla uudestaan ajatuksella, ennenkuin kannustaa tuollaiseen tilanteeseen jäämään ja vähättelee noin isoja ongelmia...

No minusta ei ollut selkeä aloitus. Ap kertoi epämääräisesti, että puoliso arvostelee lapsia ja puuttuu syömisiin. Ei puhu lapsille rumasti suoraan, mutta sanoo herkästi siivoamisesta ja muusta ja ap:n mielestä sävy ei ole kiva. Minusta tämä jättää hyvin paljon kysymyksiä ilmaan eikä ap avaa omaa rooliaan millään tavalla. Ei avaa puolisonsa jaksamista millään tavalla, ei avaa sitä miten vauvavuosi on mennyt ja miten vastuut jakautuvat perheessä. Ei avaa sitä onko puolison kanssa yhdessä keskusteltu ja sovittu perheen säännöistä, vai onko oletuksena se, että toinen sopeutuu hiljaa.

En valitettavasti itse osaa ap:n hyvin laveasta kuvauksesta sanoa, onko kaltoinkohtelua vai ei. Ap:n tulkinta ikävästä sävystä on hänen omaa tulkintaansa. Tässä tapauksessa hyvin mieluusti kuulisin sen toisenkin puolen tarinasta.

Tässä alla suoria lainauksia tiivistelmäksi suoraan aloituksesta, mikä sinulle niissä on niin epäselvää? Et vain usko? Eikö kuulosta mitenkään poikkeukselliselta?

(Noista lainauksita selviää myös peräänkuuluttamiasi vastuunjaon asioita, niin rahallisesti kuin lastenhoidossa. Ja mikään, mikään ei oikeuta noin rumaa ja jatkuvaa käytöstä lapsia kohtaan, oli puolison ongelma ja syy käytökseen sitten mikä tahansa. Jo se, ettei sano noille lapsille koskaan mitään positiivista, on iso ongelma. Ja syyllistää heitä, siis heille itselleen myös, jatkuvasti. Juuri siivoamisesta sanomista ei muuten ollut ainakaan aloituksessa mainittu.)

"Aloimme odottaa yhteistä lasta, hänen ensimmäistään ja jotain tapahtui raskauden loppumetreillä. Puoliso alkoi olla todella kireä ja ärtynyt lasteni ollessa meillä. Valitti suunnilleen kaikesta mitä tekivät tai eivät tehneet (välillä heille suoraan, välillä minulle)"

"...eivät saaneet olla mukana missään vauvaan liittyvässä, tekivät edelleen kaiken "väärin" syömisestä ja vapaa-ajan vietosta alkaen. Puoliso kävi syyllistämässä lapsia kun söivät, että syövät liikaa (alipainoisia kumpikin) ja ruoka on kallista, suihkussa käymisestä tuli myös sanomista ja ihan mistä vaan"

"Selvennyksenä, että olen itse maksanut aina puolet kaikesta ja lasteni menot tietysti kokonaan, samoin hoitanut kuskaukset, hankinnat, lastenvahdit ym tarvittaessa, että puoliso ei ole kyllä joutunut miksikään ilmaiseksi "lapsenlikaksi". Yleensä ruuatkin olivat valmiina puolison kotiutuessa töistä, koska minä pääsin aiemmin kotiin."

"Itse olen aivan loppu, olen puun ja kuoren välissä sillä tavalla, kun yritän pitää rauhan maassa ja ennakoida kaikkien seuraavia liikkeitä, ettei tulisi turhia "yhteentörmäyksiä"."

"Tunnelma kotona on kireä ne ajat, kun lapseni ovat meillä. Tuntuu että hekin pidättävät hengitystään ja yrittävät vain pysyä pois tieltä mahdollisimman paljon. Eihän tämmöistä elämää voi lapsia pistää käymään läpi!? He tekevät kaiken mitä puoliso pyytää eivätkä sano hänelle vastaan ja silti tämä ei ole mihinkään tyytyväinen. Aina löytyy jotain tehtävää, syyllistettävää, kritisoitavaa. Ei sano ikinä mitään positiivista."

"Onko tässä enää toivoa? Alan olla siinä pisteessä, että minun on suojeltava lapsiani. En halua nuorimmankaan joutuvan kasvamaan kodissa, jossa on jatkuvasti kireä ja myrkyllinen ilmapiiri."

Edelleen nuo esimerkit jättävät hyvin paljon arvailujen varaan. Millaisessa tilanteessa on sanottu, että syövät liikaa? Ovatko lapset syöneet siis jo useamman lautasen, vai ovatko jääneet oikeasti nälkäiseksi? Millaisesta tilanteesta on ollut kyse? Mitä ihan oikeasti on tapahtunut? On täysin eri asia esimerkiksi sanoa lapsille syömisestä siinä tilanteessa, kun lapset syövät hyvää ruokaa ihan vain syömisen ilosta jo kolmatta lautasta putkeen, eivät todelliseen nälkäänsä niin, että huomiselle ei jää ruokaa. Versus sellainen tilanne, että lasten syömistä rajoitetaan niin, että he jäävät nälkäisiksi ja näkevät nälkää. Ap ei avaa näitä tilanteita edelleenkään yhtään enempää, vaan on häipynyt jo aikapäiviä sitten paikalta.

Eikä me näitä tilanteita voida ratkaista. Sekään ei auta, että aina huudetaan ensimmäiseksi eroa. Ap on yhteinen tekijä näissä molemmissa suhteissaan nykyisen ja eksänsä kanssa. Jostain syystä kumpikaan suhde ei meinaa kestää ja ap ei avaa yhtään millään tavalla pohtivasti omaa osuuttaan. Voihan toki aina pistää pelin poikki ja yrittää onneaan uudessa suhteessa, aina vain uudet lapset, ero ja homma uudestaan.

Yhteinen tekijä sun viesteissä näyttää olevan se, että sanot, ettet voi ottaa kantaa tai ei me voida ratkaista, eikä voi tietää miten on, ja siihen päälle syyllistät kuitenkin perusteetta jostain syystä ap:ta jollain ihan hatusta vedetyllä heitolla (tällä kertaa oli tuo: "Ap on yhteinen tekijä näissä molemmissa suhteissaan nykyisen ja eksänsä kanssa. jne)" Ap sitäpaitsi muuten kertoi, että heillä yhteishuoltajuus toimii oikein hyvin exän kanssa ja hyvät välit...

Ja keksit mitä kummallisimpia skenaarioita puolustella lasten huonoa kohtelua ja vääntää ettei se välttämättä olisi niin. Yhden kerran tai joskus harvoin tapahtuessa, asiattoman sanomisen ja syyllistämisen tms. voi jotenkin selitellä ehkä parhain päin tai että joskus tekee virheen, mutta kun ap:n kertoman mukaan tuo on puolison jatkuva käytösmalli, niin ei sitä kyllä selitellä millään enää parhain päin. No jää sinä sitten edelleen silti arvailemaan.

Ap avasi näitä tilanteita paljon konkreettisemmin ja paremmin vasta viimeisimpien viestien aikana. Kaikki sitä ennen jäi arvailujen varaan, myöskin kaikilla muilla kommentoijilla. Minä en väittänyt, että tilanne aivan pakosti on tavalla x, vaan olen esittänyt erilaisia mahdollisuuksia siitä, mitä tuossa on voinut käydä. Ja esittänyt kysymyksiä, joita on tärkeä miettiä.

Nyt kun ap avasi tilanteita laajemmin, niin on täysin selvää, että kumppanin käytös on asiatonta ja huonoa lapsia kohtaan, eikä siinä ole tulkinnan varaa, ja sen on muututtava. Samalla on tärkeä selvittää, jos se vain on mahdollista, että mistä tuo kaikki johtuu. Ihan jo pelkästään sen yhteisen lapsen takia. Siinä auttavat ammattilaiset paljon paremmin, kuin av:n tietäjät. Oli ap:lta todella viisas veto varata aikaa uusperheisiin erikoistuneelle parisuhdeterapeutille ensi hätään.

Se, että sinulle piti vääntää rautalangasta, ei tarkoita sitä, että muut eivät olisi ymmärtäneet paremmin jo aiemmin. Itse ainakin ymmärsin kuvion ja pääasiat jo erittäin selkeästä ja hyvinkirjoitetusta aloituksesta.

Vai niin, olet siis niitä kerrassaan maagisia ihmisiä, jotka ymmärtävät kokonaistilanteen yhdestä kappaleesta ilman tarkentavia kysymyksiä. Hieno homma! Miksi et ole hakeutunut terapeutiksi, sillä sillä saralla tuollaista maagista kykyä todella tarvitaan? Erityisesti parisuhdeterapiassa olisi todellista tarvetta sille, että pelkästään yhden ihmisen kertoma yleiskuvaus ilman tarkempia esimerkkejä antaa täydellisen kuvan kokonaistilanteesta ja heti pystyy terapeutti kertomaan, että mistä on kyse. Jännä miten ne muut ammattilaiset ovat niin huonoja, että joutuvat kyselemään ja selvittämään asioita monesta eri näkökulmasta niin paljon enemmän.

Kyllä menee sinussa lahjakkuus hukkaan ellet ole alalla :).

Aloitus oli pitkä ja siinä oli hyviä esimerkkejä ja looginen tilannekuva pidemmältä ajalta. Lisäksi oli pari lisäviestiä keskustelun alkupuolella jotka työdensivät kuvaa. Siinä ei ole mitään maagista. Täydellisestä kokonaiskuvasta en ole puhunut, vaan pääpiirteiden ymmärtämisestä. Vaikka ehkä olen sitten lahjakaskin tällaisissa asioissa. Jokaisella on vahvuutensa :)

Yleensä parisuhdeterapiassa joutuu käymään useamman kerran sen 1,5 tuntia, että terapeutti saa pääpiirteistä edes jonkinlaista kuvaa ja silloinkin jää paljon pimentoon. Silti sinä sait pääpiirteet kristallin kinkkaana itsellesi näkyviin muutaman viestin perusteella ilman tarkentavia kysymyksiä, vau! Meillä terapeutti kyseli meidän molempien kokemuksia ja näkemyksiä eikä julistanut heti alkuun kumpaakaan ku*ipääksi ja antanut ainoaksi ohjeeksi eroa. Hänen täytyy olla rinnallasi kerrassaan poskettoman huono.

Se on kyllä hienoa miten täällä av:lla on niin monta osaajaa, jotka ratkaisevat vastaukset mitä kinkkisimpiin kysymyksiin sekunneissa. Parisuhteissa aina pitää erota heti ja aina kyse on siitä, että toinen on paha ja toinen on hyvä. Totuus selviää tietäjille heti. Miten ihmeessä niin monet ammattilaiset vatuloi ja vatvoo, terveydenhuollossa ja sosiaalialalla. Vastaukset ovat niin yksinkertaisia ja selkeitä aina täällä av:lla!

Nohnoh, varohan taas sitä liiallista oman elämän suoraa projisointia av:n juttuihin. Tosiaan, tämä av-palsta ei ole parisuhdeterapia, eikä maalailusi kuvasta omaa ajatteluani.

Tässä ei ole ollut kyse siitä kumpi on hyvä tai aha tai onko joku kusipää. Vaan kyse oli selvästä lasten huonosta jatkuvasta haitallisesta kohtelusta puolison osalta. (Oletuarvoni oli kyllä, että ap ei valehtele, sillä kertomus ooi hyvin liiginen ja kuvaava) No, sinä tarvitstit ymmärtääksesi pääasian (lasten kaltoinkohtelu) enemmän selvennystä, ok.

Mielstäni oli kuitenkin vähän ikävää koittaa keksiä monella tapaa syitä miten ap:ssä voisi olla vikaa. Hyvin tuulesta temmattuja juttuja ja täysin omasta elämästä suoraa perusteetta projisoituja. Jopa niin, että sanoit että ap on se yhdistävä tekijä liitossa, josta hän on eronnut ja nyt tässä liitossa, jossa on isoja vaikeuksia. Ikäviä heittoja ihan sivuraiteella ap:n hankalassa tilanteessa.

Et ymmärtänyt eroa väitteiden ja eri näkökulmien välillä. En väittänyt, että tilanne olisi minkäänlainen. Et ymmärrä tarkentavien kysymysten tärkeyttä, vaan pidät sitä selittelynä (?). En myöskään ole väittänyt ap:n valehtelevan, ihminen vain aina tuppaa kertomaan asiat omasta näkökulmastaan ennen kuin ymmärtää toista. Me tarkastelemme näitä asioita hyvin erilaisesta näkökulmasta, sillä taas ei ole mitään merkitystä ap:n kannalta eikä tämä meidän keskustelumme tuo hänen asiaansa yhtään mitään hyötyä. Se miten sinä olet minut ymmärtänyt ja tuohtunut (?) siitä etten heti suorilta käsin kiirehtinyt tuomitsemaan ap:n puolisoa, ei varsinaisesti liity asiaan. Minun egoni kyllä kestää sen, että voin myöntää tarkempien kysymysten jälkeen, että siinä ei ole kysymyksen varaa toimiiko ap:n kumppani epäasiallisesti lapsia kohtaan. Kyllä toimii, se tuli ap:n jälkimmäisissä vastauksissa hyvin ilmi.

Olisiko sinulla jotain lisäannettavaa ap:lle tähän aiheeseen, vai perustammeko oman ketjun tälle aiheen vierestä jankkaukselle?

Kukahan tässä tuohtui ja alkoi käydä minulle henkiökohtaisuuksiin...? No sinusta on ilmeisesti hyödyllistä kommentoida keskusteluun, jossa puhutaan lasten kaltoinkohtelusta, että mm. ap on yhdistävä tekijä hänen kahdessa "eponnistuneessa" suhteessaan, ja se on sitä virkistävää näkäkulman tuomista keskusteluun? Jos näin, niin kyllä, ymmärrämme nämä asiat vähän eri tavalla. MInusta tällainen oli vähän vyön ali, eikä liittynyt aiheeseen millään tavalla, mutta toki voit olla eri mieltä siitäkin.

En ole myöskään puhunut selittelystä, enkä ole "tuohtunut" siitä ette "heti tuominnut" ap:n puolisoa. Kyllä puhumme aika erilaisiasista lähtökohdista mitä ilmeisimminkin. Ja tottakai voi kysyä lisäkysymyksiä. Kieltäydyt näkemästä ilmiselvästi näkökantaani ja haluat vääntää ajatteluni sellaiseksi mitä se ei ole, mutta ei se oikeastaan haittaa.

Jos ap on nainen ja kaikkien kyseessä olevien lasten äiti, en ymmärrä, miten ei jo ole heittänyt tuollaista äijää kadulle.

Jos taas mies, yrittää ehkä pitää perhettä kasassa siksi, että tietää, ettei tule nuorinta lasta juurikaan näkemään eron jälkeen.

Jos molemmat ovat naisia... Onnea vaan ratkaisun löytämiseen. Vanhempien lasten takia toivoo, että heillä on edes isän luona hyvät oltavat, koska kahden äidin muodostama uusperhe ei voi muuta ollakaan kuin maanpäällinen hlvtti.

Se skenaario ei oikein ole mahdollinen, että molemmat olisivat miehiä. Asiat olisi siinä tilanteessa nimittäin jo ratkaistu.

Vierailija kirjoitti:

Jos ap on nainen ja kaikkien kyseessä olevien lasten äiti, en ymmärrä, miten ei jo ole heittänyt tuollaista äijää kadulle.

Jos taas mies, yrittää ehkä pitää perhettä kasassa siksi, että tietää, ettei tule nuorinta lasta juurikaan näkemään eron jälkeen.

Jos molemmat ovat naisia... Onnea vaan ratkaisun löytämiseen. Vanhempien lasten takia toivoo, että heillä on edes isän luona hyvät oltavat, koska kahden äidin muodostama uusperhe ei voi muuta ollakaan kuin maanpäällinen hlvtti.

Se skenaario ei oikein ole mahdollinen, että molemmat olisivat miehiä. Asiat olisi siinä tilanteessa nimittäin jo ratkaistu.

AP on nainen ja puoliso on mies. Se on käynyt ilmi jo näistä viesteistä. Tai no ei ap ole käyttänyt puolisostaan nimitystä mies tai lapsen isä, mutta on selvinnyt että hän itse on nainen ja lapsen (lasten) äiti ja että ei ole kyse naisparista.

Vierailija kirjoitti:

Mietin kyllä sitäkin, että kerrot ettei puoliso meinaa millään ymmärtää että nyt on tosi kyseessä. Silloin puoliso pitää jotenkin saada ymmärtämään. Pystyisitkö vuokraamaan pikkuista yksiötä tai menemään esim. lapsuudenkotiisi niille viikoille kun lapset ovat kylässä? Ilmottaisit puolisollesi, että niin kauan kun ei osaa käyttäytyä asiallisesti lasten kanssa, et voi päästää lapsia hänen lähellesi. Eli osa-aikainen asumusero.

Kouluikäisille lapsille jokainen viikko on noin kymmenen kertaa pitempi kuin meille aikuisille. Et voi altistaa lapsia tuollaiselle henkiselle väkivallalle mitä kerrot puolisosi harjoittavan!

Tämä on kyllä absurdein neuvo tässä ketjussa, jos tosiaan tarkoitat, että ap;n pitäisi vuokrata pikkuinen yksiö itselleen ja lapsilleen niille viikoille, kun lapset ovat "kylässä"? Tai menemään vanhemmilleen? (Etkä siis tarkoita, että puolison pitäisi poistua siihen yksiöön tai omille vanhemmilleen.) Oletan, että ap::n vanhemmat lapset ovat viikko-viikko-systeemillä (vaikka sitä ei ole kerrottukaan), eli joka toinen viikko ap asuisi lapsineen jossain pikkuruisessa yksiössä tai vanhempiensa nurkissa, ja lapset kävisivät sieltä koulua? Haloo. Pelkästään tuo sana "kylässä" on aika raivostuttava, kun kyseessä on kuitenkin näiden isompien lapsien toinen koti.

Missä ap:n ja puolison yhteinen lapsi olisi tänä aikana? Mukana siellä yksiössä/ap:n vanhemmilla vai isänsä eli ap:n puolison hoidettavana?

Tämä keskustelu olkoon kaikille parisuhdetta ja tai uusperhettä harkitseville opetus, että älä kaunistele ja selittele niitä ongelmia mitä jo alussa ilmenee. Ei yksikään tervepäinen ei ole ilkeä tai inhottava, ikinä. Eikä hän muuttunut lapsen syntymän jälkeen, kaikessa väsymyksessä ja muutoksessa ne ikävät piirteet korostuu, ei ilmene. Nyttenkin ap selittelee miksei ole jo lähtenyt, vaikka tätä järkyttävää käytöstä on kestänyt vuosia. Säälin todella lapsia, miten ihmeessä olet tuonut tuollaisen ihmisen heidän kotiinsa ja elämäänsä? Miksi annat puolisolle useita mahdollisuuksia, eikä lapsille yhtään mahdollisuutta turvalliseen ja hyvään kotiin?

On tosi vaikea ymmärtää, miksi joku ryhtyy näihin uuskuvioihin ja vielä tällaisiin huonoihin suhteisiin ja vielä siten että jaksaa vuosia taistella. Kotona kaikilla huono olo, erityisesti lapsilla. Lasten näkökulmasta olet tuonut heidän elämäänsä vieraan aikuisen, joka vielä kiusaa ja vainoaa heitä? Menisi luotto ja välit omaan vanhempaan jos näin tekisi. Ihan kauheaa. Miksi ylipäätään ihmiset on suhteissa ja hyväksyy sekuntiakaan tällaista täysin kamalaa käytöstä? 

Sallit väkivallan omia lapsiasi kohtaan pitkäaikaisesti? Mitä pelkäät erossa? Olet vajonnut ihmisyyden pohjamutiin, oli pelkosi mikä tahansa.

Uusperheet eivät toimi. Ikinä.

Uusperhe on ihan hyvä kuvio jos molemmat aikuiset on aikuisia ja he ovat järjeviä vastuuntuntoisia ihmisiä myös vaikeissakin tilanteissa. Eli he ajattelevat järjellä, eivätkä pidä tunteitaan totena, eivätkä ole tunteidensa vietävissä. Lisäksi heidän tulee osata kommunikoida kunnioittaa toisiaan. Siinä se. Rakkauttakaan ei tarvita, mutta on se niin perhanan mukava lisä.

Mitä tämän ketjun kuvioon tulee, niin minä nostaisin kissan pöydälle. Tai se olisi pitänyt nostaa jo ennen uutta lasta. Me olemme sitten VIISI henkinen perhe.

Sitten pointti joka jää lähes aina huomiotta. Puhutaan paljon naisten hormoneista, mutta myös miehillä tapahtuu paljon silloin kun he tulevat isäksi. Sitä suunnilleen haluaisi piestä jokaisen joka lähestyy raskaana olevaa puolisoa ja suojella jälkikasvuaan. Miehet eivät vaan puhu asiasta, eivätkä varmaan itse tiedosta näitä muutoksia mitä heissä tapahtuu. Ja tämä ei ole sitten kilpailu kenellä hormonit vaikuttaa eniten, koska sukupuolten sisällä vaihtelu on suurempaa kuin sukupuolten välillä.

Ap. Keskustele ja jos ei muutosta tapahdu jonkin ajan kuluessa, sinulla on yksi vaihtoehto.

Lapset, jotka eivät ole omia, ovat tympeä muistutus entisestäsi ja seksistä sen kanssa. Tuskin tykkäisit, jos naisella olisi muun äijän penskoja.