Lue keskustelun säännöt.
Kokemuksia? Puoliso muuttui lapsensa synnyttyä (uusperhe)
30.08.2023 |
Teen aloituksen silläkin uhalla, että sontaa sataa niskaan, koska uusperhe. Mutta jospa joku osaisi kertoilla mahdollisia omia kokemuksiaan suunnilleen vastaavassa tilanteessa, niin saisi vähän perspektiiviä asioihin jatkokäsittelyä ajatellen.
Tilanne on siis se, että meillä on uusperhe, jossa vain minulla oli lapsia ennestään. Seurustelimme aluksi noin 9kk ihan vaan kahden kesken ennen kuin edes otin puolison puheeksi lasteni kanssa. Tämän jälkeen meni vielä hetki, että tapasivat. Kaikki meni hyvin ja aloimme hissukseen viettää aikaa yhdessä enemmän. Jossain vaiheessa sitten puoliso asui meillä aina, kun lapseni olivat minulla ja kahdestaan asuimme, kun lapset olivat toisen vanhemman luona. Asiat sujuivat hyvin, en odottanut puolisoni "rakastuvan" lapsiini, mutta tulivat toimeen ja tykkäsivät toisistaan ja teimme usein asioita yhdessä (lautapelejä, leikkipuistoilua, uimista, päiväretkiä, leffoja, kävelyjä, talvilajeja, lukemista jne). Meillä oli välillä haastavaa puolison epävarmuuksien ja mustasukkaisuuden vuoksi, mutta asiat muuttuivat kuitenkin parempaan suuntaan. Jälkiviisas voi tietysti tässä vaiheessa olla, mutta silloin hän osasi puhua ja kääntää kaiken hyväksi.
Tätä yhteiseloa oli jatkunut jo pitkästi yli vuoden verran, kun puolison oma asunto myytiin. Hän itse halusi laittaa sen myyntiin ja että etsisimme yhteisen kodin. Tuota reilun vuoden yhdessä asumista oli siis edeltänyt myös koko porukan tutustumisvaihe + meidän kahdenkeskinen seurusteluvaiheemme. Hän muutti osoitteensa virallisesti luokseni, mutta käytännössä juuri mikään ei tuossa kohtaa muuttunut, koska hänhän oli jo muutenkin asunut kanssamme.
Löysimme jonkin ajan kuluttua yhteisen kodin ja muutimme sinne. Edelleen hän tuli hyvin toimeen lasteni kanssa, mutta ehkä jotain pientä oli muuttunut näin jälkikäteen ajateltuna. Hän alkoi ottaa hiukan enemmän "käskyttäjän" roolia, mutta minusta se vaikutti ihan normaalilta. Aiemmin hän ei nimittäin oikein ollut uskaltanut käskyttää tai komentaa lapsiani, vaikka siihen olisi joskus ollut ihan aihetta ja myös minun siunaus.
Aloimme odottaa yhteistä lasta, hänen ensimmäistään ja jotain tapahtui raskauden loppumetreillä. Puoliso alkoi olla todella kireä ja ärtynyt lasteni ollessa meillä. Valitti suunnilleen kaikesta mitä tekivät tai eivät tehneet (välillä heille suoraan, välillä minulle), yhteiset tekemiset olivat pikkuhiljaa jääneet pois ja kun yritin jotain ehdottaa, niin vastaus oli luokkaa "onko pakko?".
Vauvan synnyttyä tilanne paheni huomattavasti. Lapseni eivät saaneet oikein olla vauvan lähellä (kyse ei ole mistään täysin vahdittavista pikkulapsista, vaan kouluikäisistä), eivät saaneet olla mukana missään vauvaan liittyvässä, tekivät edelleen kaiken "väärin" syömisestä ja vapaa-ajan vietosta alkaen. Puoliso kävi syyllistämässä lapsia kun söivät, että syövät liikaa (alipainoisia kumpikin) ja ruoka on kallista, suihkussa käymisestä tuli myös sanomista ja ihan mistä vaan. Kun puhutin häntä näistä jutuista useita useita kertoja, niin vastaus oli luokkaa "minä maksan heidän asumisestaan, he eivät maksa mitään". Selvennyksenä, että olen itse maksanut aina puolet kaikesta ja lasteni menot tietysti kokonaan, samoin hoitanut kuskaukset, hankinnat, lastenvahdit ym tarvittaessa, että puoliso ei ole kyllä joutunut miksikään ilmaiseksi "lapsenlikaksi". Yleensä ruuatkin olivat valmiina puolison kotiutuessa töistä, koska minä pääsin aiemmin kotiin.
(Jatkuu seuraavassa viestissä)
Kommentit (428)
Ap, teet oikein ja olet oikeassa.
Olet huomannut nykyisen tilanteen omituisuuden ja vanhempien lapsiesi kärsimykset. Ammattiapu voi auttaa, mutta todennäköisesti ei.
Puolisollasi on suurempia ongelmia, ehkä tavoitteena aiheuttaa kärsimystä vanhemmille lapsillesi ja sitä kautta sinulle. Hän kyllä tietää sen. Voi jopa olla kyse jo persoonallisuuden häiriöstä. Siihen ei auta kuin ero, mutta manipulaatio jatkuu lopun elämäänne.
Nämä on näitä tarinoita, että aluksi on liian hyvää ollakseen totta ja sitten todellinen luonne tulee esiin.
Voimia sinulle ja kerro vanhemmille lapsille ihan suoraan, että puolisosi käytös ei ole tavanomaista, sinun lapsesi eivät ole tehneet mitään väärää, puoliso toimii väärin, tilanne on vaikea ja kiittele, miten hyvin lapsesi ovat kestäneet ja toimineet. Kerro yrittäväsi löytää ratkaisu tilanteeseen.
Hienoa, että ajattelet lastesi parasta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koko ketjua lukematta kysyisin AP:ltä, kuinka paljon vanhempien lasten toinen vanhempi puuttuu lasten elämään ja kasvatukseen?
Oma kokemukseni uusperheestä osoitti sen, että perheen ulkopuoliset vanhemmat tulee rajata todella tiukasti ulkopuolelle. On ne toisen vanhemman jutut ja sitten on oman perheen jutut. Ellei uusperheen molemmat vanhemmat tunne todella olevansa sen perheyksikön määräysvaltaisia ja varsinkin jos ei ole sitä tunnetta, ettei omaa perhettä koskevia päätöksiä tehdä myös sen ulkopuolella, ihminen turhautuu varsin helposti.
Eli mielestäsi aikuinen saa kiusata lapsia ja vika on muissa? Hyi oksetus. Ap on antanut jo vuoden lastensa elää sietämättömissä oloissa, joissa lapset joutuvat olemaan jatkuvasti peloissaan ja varpaillaan ja heitä haukutaan mm. syömisestä (vaikka lapset alipainoisia) ja suihkussa käymisestä. Sellainen on lapsille äärimmäisen vahingollista.
Mitään tekosyytä moiselle käytökselle ei ole eikä yhdenkään lapsen pidä sellaiselle altistua.
Ei saa, enkä niin kirjoittanutkaan. Tiedustelin AP:lta hänen ja ex-puolisonsa välistä suhdetta sekä exän suhdetta nykyiseen perhekuvioon.
Vierailija kirjoitti:
Ap, teet oikein ja olet oikeassa.
Olet huomannut nykyisen tilanteen omituisuuden ja vanhempien lapsiesi kärsimykset. Ammattiapu voi auttaa, mutta todennäköisesti ei.
Puolisollasi on suurempia ongelmia, ehkä tavoitteena aiheuttaa kärsimystä vanhemmille lapsillesi ja sitä kautta sinulle. Hän kyllä tietää sen. Voi jopa olla kyse jo persoonallisuuden häiriöstä. Siihen ei auta kuin ero, mutta manipulaatio jatkuu lopun elämäänne.
Nämä on näitä tarinoita, että aluksi on liian hyvää ollakseen totta ja sitten todellinen luonne tulee esiin.
Voimia sinulle ja kerro vanhemmille lapsille ihan suoraan, että puolisosi käytös ei ole tavanomaista, sinun lapsesi eivät ole tehneet mitään väärää, puoliso toimii väärin, tilanne on vaikea ja kiittele, miten hyvin lapsesi ovat kestäneet ja toimineet. Kerro yrittäväsi löytää ratkaisu tilanteeseen.
Hienoa, että ajattelet lastesi parasta!
Kiitos viestistäsi ja kiitos muillekin tähän ketjuun taas kirjoittaneille.
Ymmärrän että osalla on tarve haukkua minua ja yrittää syyllistämisen kautta ns herätellä minua toimimaan, vaikka olen jo toimet aloittanut. Ja sitten on se osa, joka tykkää vaan lyödä lyötyä, vaikka tämä olisi jo ottanut ekat askeleet oikeaan suuntaan.
En tiedä miten osa kuvittelee maailman toimivan, mutta minun maailmassani sopivia tai edes välttäviä vuokra-asuntoja ei ilmaannu yleensä kuin tarjottimella silloin, kun tarve ilmenee. Minulla on ollut hakuvahti vuokra-asunnoista päällä jo jonkin aikaa, että saan kaikki ilmoitukset. Joten en ihan saa kiinni näistä "muuttakaa heti!" neuvoista. Monella on ilmeisesti myös isot summat sukan varressa, kun on varaa maksaa omistusasuntoa, vuokraa ja pahimmillaan 3kk vuokravakuutta samaan aikaan, hoitovapaalla ollessaan.
Kun kerran muutto ei juuri tällä sekunnilla ole mahdollista, niin mitä vahinkoa se tähän asiaan erikoistunut terapeutti voisi tässä "odotusaikana" tehdä? Ei se nyt ainakaan tilannetta huononna. Eikä myöskään tarkoita, että tilanne jäisi junnaamaan paikoilleen x ajaksi.
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loppuosa
Vanhempien lastesi ollessa teillä arjen tulisi olla mahdollisimman normaalia. Ei huvituksia, ei syyllisyydentunteen paikkausta herkuilla ja sirkushuveilla, vaan normaalia perhearkea, missä ei unohdeta puolisoa ja yhteistä lasta. Se on myös yksi hyvä perheen myrkyttäjä, jos kumppani häviää saatavista joka toinen viikkoa ja panostaa kaiken tarmonsa vanhempiin lapsiin jättäen parisuhteen ja yhteisen lapsen hattuhyllylle odottamaan seuraavaa viikkoa. Kohteletko lapsia tasavertaisesti, osallistuthan varmasti vähintään puoliksi yhteisen menoihin ja hoitoon? Onhan kumppanillasi omaa aikaa ja lepoa? Onko hänellä oikeus ylipäätänsä kertoa sinulle huolistaan ja ärsytyksen aiheistaan ilman, että otat kaiken automaattisesti hyökkäyksenä? Tuleeko puolisosi aidosti kuulluksi, nähdyksi ja kohdatuksi? Osaatko kiittää ja pyytää anteeksi?Tässä muutamia asioita, jotka tuli mieleen. Joku puolisoasi selvästi painaa ja ärsyttää, on tärkeää että pääsette juttelemaan. Suosittelen parisuhdeterapiaa ja nimenomaan sellaisella terapeutilla, joka on erikoistunut uusperheisiin ja joka ymmärtää uusperheiden sudenkuoppia.
Lopuksi vielä. Uusperheen muodostuminen vie aikaa ja yhteisen lapsen syntymä sekoittaa aina pakkaa. Jokainen joutuu hakemaan paikkaansa uudestaan ja rooliaan perheessä. Tutkimusten mukaan suurimmat kehitysvaiheet olisi käyty läpi keskimäärin 4-7 vuodessa. Sitä ennen erilaiset vaiheet, riidat ja kriisit valitettavasti kuuluvat asiaan.
Omasta tilanteestani avaan vielä sen verran, että olen hyvin kiintynyt bonuksiin ja voin sanoa rakastavani heitä. Suhteemme ei kuitenkaan ole täysin suora ja mutkaton, koska mieheni on eräänlaisena tulppana jatkuvasti siinä välissä. Kaikkiin ihmissuhteisiin kuuluu riitoja ja sanaharkkaa, mutta jos siinäkin on jatkuvasti joku mikromanageeraamassa vieressä ja estämässä kahden ihmisen välisen suhteen luonnollista syntymistä, niin jännite jää aina kytemään. Kyllähän sitä omankin lapsen kanssa ottaa välistä yhteen ja oma lapsi toisinaan ärsyttää ja rasittaa, mutta tällaisia asioita ei saisi käydä bonusten kanssa, koska kaikki tulkitaan automaattisesti pahaksi ja huonoksi ja heti saa pahan äitipuoli- leiman, vaikka kyseessä olisi täysin normaali kärhämä ihmissuhteessa. On mielestäni tärkeää antaa lapsen/lasten ja bonusvanhemman myös niin sanotusti ottaa yhteen ja sopia keskenään kärhämänsä. Ellei homma mene aivan täysin yli. On todella vaikeaa olla läheinen ja luontevasti sellaisten ihmisten kanssa, joiden välissä on aina joku mikromanageeraamassa ja säätämässä välissä. Mieti vaikka jos anoppisi olisi jatkuvasti häsläämässä sinun ja kumppanisi välissä, niin millä tavalla se vaikuttaisi teidän keskinäiseen suhteeseen?
Et ilmeisesti lukenut aloitusta lainkaan. Miksi? Koko viestisi ei sovellu aloittajalle mitenkään.
En ehtinyt lukea ensimmäistä sivua pidemmälle, sen myönnän. Kirjoitinkin heti alkuun etten osaa ottaa kantaa tarkemmin juuri ap:n tilanteeseen, pyrin kirjoittamaan omasta kokemuksestani ja sen myötä ap:lle kysymyksiä pohdittavaksi. Ei me tätä tilannetta voida av:lla ratkaista, vaan ap:n pitää keskustella asioista puolisonsa kanssa. Puolison omaa versiota emme tiedä, joten siinäkin mielessä on vaikea sanoa juuta tai jaata ap:n tilanteeseen.
No kylläpä on puolusteleva asenne sitä lapsia kaltoinkohtelvaa kohtaan. Kyllä sellaisesta pitäisi osata sanoa juuta tai jaata. Oli todella hyvä ja selkeä aloitus. Jos ap ei vallan valehdellut, eikä tarina ole ihan keksitty, mitä en itse asiassa usko, oli niin looginen hyvä ja kuvaava kirjoitus, niin jokainen järkevä osaa tuosta nähdä, että jos lapset kasvaa tuollaisessa kodissa, ilmapiirissä ja puolison kohtelussa, niin se on todella haitallista. Ei ole mitään väliä, mitkä puolison syyt tuohon käytökseen itse asiassa ovat. Niin ei vain voi olla, jos lapsistaan haluaa pitää huolen.
Sinä sen sijaan kannustit jäämään tuohon suhteeseen ja tilanteeseen, että kaikilla on uusperheessä alussa ongelmia, olihan sinulla mielipide, siinä oli sinun juu ja jaa. Kannattasi ehkä nyt sitten lukea se aloitus edes kunnolla uudestaan ajatuksella, ennenkuin kannustaa tuollaiseen tilanteeseen jäämään ja vähättelee noin isoja ongelmia...
No minusta ei ollut selkeä aloitus. Ap kertoi epämääräisesti, että puoliso arvostelee lapsia ja puuttuu syömisiin. Ei puhu lapsille rumasti suoraan, mutta sanoo herkästi siivoamisesta ja muusta ja ap:n mielestä sävy ei ole kiva. Minusta tämä jättää hyvin paljon kysymyksiä ilmaan eikä ap avaa omaa rooliaan millään tavalla. Ei avaa puolisonsa jaksamista millään tavalla, ei avaa sitä miten vauvavuosi on mennyt ja miten vastuut jakautuvat perheessä. Ei avaa sitä onko puolison kanssa yhdessä keskusteltu ja sovittu perheen säännöistä, vai onko oletuksena se, että toinen sopeutuu hiljaa.
En valitettavasti itse osaa ap:n hyvin laveasta kuvauksesta sanoa, onko kaltoinkohtelua vai ei. Ap:n tulkinta ikävästä sävystä on hänen omaa tulkintaansa. Tässä tapauksessa hyvin mieluusti kuulisin sen toisenkin puolen tarinasta.
Tässä alla suoria lainauksia tiivistelmäksi suoraan aloituksesta, mikä sinulle niissä on niin epäselvää? Et vain usko? Eikö kuulosta mitenkään poikkeukselliselta?
(Noista lainauksita selviää myös peräänkuuluttamiasi vastuunjaon asioita, niin rahallisesti kuin lastenhoidossa. Ja mikään, mikään ei oikeuta noin rumaa ja jatkuvaa käytöstä lapsia kohtaan, oli puolison ongelma ja syy käytökseen sitten mikä tahansa. Jo se, ettei sano noille lapsille koskaan mitään positiivista, on iso ongelma. Ja syyllistää heitä, siis heille itselleen myös, jatkuvasti. Juuri siivoamisesta sanomista ei muuten ollut ainakaan aloituksessa mainittu.)
"Aloimme odottaa yhteistä lasta, hänen ensimmäistään ja jotain tapahtui raskauden loppumetreillä. Puoliso alkoi olla todella kireä ja ärtynyt lasteni ollessa meillä. Valitti suunnilleen kaikesta mitä tekivät tai eivät tehneet (välillä heille suoraan, välillä minulle)"
"...eivät saaneet olla mukana missään vauvaan liittyvässä, tekivät edelleen kaiken "väärin" syömisestä ja vapaa-ajan vietosta alkaen. Puoliso kävi syyllistämässä lapsia kun söivät, että syövät liikaa (alipainoisia kumpikin) ja ruoka on kallista, suihkussa käymisestä tuli myös sanomista ja ihan mistä vaan"
"Selvennyksenä, että olen itse maksanut aina puolet kaikesta ja lasteni menot tietysti kokonaan, samoin hoitanut kuskaukset, hankinnat, lastenvahdit ym tarvittaessa, että puoliso ei ole kyllä joutunut miksikään ilmaiseksi "lapsenlikaksi". Yleensä ruuatkin olivat valmiina puolison kotiutuessa töistä, koska minä pääsin aiemmin kotiin."
"Itse olen aivan loppu, olen puun ja kuoren välissä sillä tavalla, kun yritän pitää rauhan maassa ja ennakoida kaikkien seuraavia liikkeitä, ettei tulisi turhia "yhteentörmäyksiä"."
"Tunnelma kotona on kireä ne ajat, kun lapseni ovat meillä. Tuntuu että hekin pidättävät hengitystään ja yrittävät vain pysyä pois tieltä mahdollisimman paljon. Eihän tämmöistä elämää voi lapsia pistää käymään läpi!? He tekevät kaiken mitä puoliso pyytää eivätkä sano hänelle vastaan ja silti tämä ei ole mihinkään tyytyväinen. Aina löytyy jotain tehtävää, syyllistettävää, kritisoitavaa. Ei sano ikinä mitään positiivista."
"Onko tässä enää toivoa? Alan olla siinä pisteessä, että minun on suojeltava lapsiani. En halua nuorimmankaan joutuvan kasvamaan kodissa, jossa on jatkuvasti kireä ja myrkyllinen ilmapiiri."
Edelleen nuo esimerkit jättävät hyvin paljon arvailujen varaan. Millaisessa tilanteessa on sanottu, että syövät liikaa? Ovatko lapset syöneet siis jo useamman lautasen, vai ovatko jääneet oikeasti nälkäiseksi? Millaisesta tilanteesta on ollut kyse? Mitä ihan oikeasti on tapahtunut? On täysin eri asia esimerkiksi sanoa lapsille syömisestä siinä tilanteessa, kun lapset syövät hyvää ruokaa ihan vain syömisen ilosta jo kolmatta lautasta putkeen, eivät todelliseen nälkäänsä niin, että huomiselle ei jää ruokaa. Versus sellainen tilanne, että lasten syömistä rajoitetaan niin, että he jäävät nälkäisiksi ja näkevät nälkää. Ap ei avaa näitä tilanteita edelleenkään yhtään enempää, vaan on häipynyt jo aikapäiviä sitten paikalta.
Eikä me näitä tilanteita voida ratkaista. Sekään ei auta, että aina huudetaan ensimmäiseksi eroa. Ap on yhteinen tekijä näissä molemmissa suhteissaan nykyisen ja eksänsä kanssa. Jostain syystä kumpikaan suhde ei meinaa kestää ja ap ei avaa yhtään millään tavalla pohtivasti omaa osuuttaan. Voihan toki aina pistää pelin poikki ja yrittää onneaan uudessa suhteessa, aina vain uudet lapset, ero ja homma uudestaan.
Yhteinen tekijä sun viesteissä näyttää olevan se, että sanot, ettet voi ottaa kantaa tai ei me voida ratkaista, eikä voi tietää miten on, ja siihen päälle syyllistät kuitenkin perusteetta jostain syystä ap:ta jollain ihan hatusta vedetyllä heitolla (tällä kertaa oli tuo: "Ap on yhteinen tekijä näissä molemmissa suhteissaan nykyisen ja eksänsä kanssa. jne)" Ap sitäpaitsi muuten kertoi, että heillä yhteishuoltajuus toimii oikein hyvin exän kanssa ja hyvät välit...
Ja keksit mitä kummallisimpia skenaarioita puolustella lasten huonoa kohtelua ja vääntää ettei se välttämättä olisi niin. Yhden kerran tai joskus harvoin tapahtuessa, asiattoman sanomisen ja syyllistämisen tms. voi jotenkin selitellä ehkä parhain päin tai että joskus tekee virheen, mutta kun ap:n kertoman mukaan tuo on puolison jatkuva käytösmalli, niin ei sitä kyllä selitellä millään enää parhain päin. No jää sinä sitten edelleen silti arvailemaan.
Ap avasi näitä tilanteita paljon konkreettisemmin ja paremmin vasta viimeisimpien viestien aikana. Kaikki sitä ennen jäi arvailujen varaan, myöskin kaikilla muilla kommentoijilla. Minä en väittänyt, että tilanne aivan pakosti on tavalla x, vaan olen esittänyt erilaisia mahdollisuuksia siitä, mitä tuossa on voinut käydä. Ja esittänyt kysymyksiä, joita on tärkeä miettiä.
Nyt kun ap avasi tilanteita laajemmin, niin on täysin selvää, että kumppanin käytös on asiatonta ja huonoa lapsia kohtaan, eikä siinä ole tulkinnan varaa, ja sen on muututtava. Samalla on tärkeä selvittää, jos se vain on mahdollista, että mistä tuo kaikki johtuu. Ihan jo pelkästään sen yhteisen lapsen takia. Siinä auttavat ammattilaiset paljon paremmin, kuin av:n tietäjät. Oli ap:lta todella viisas veto varata aikaa uusperheisiin erikoistuneelle parisuhdeterapeutille ensi hätään.
Se, että sinulle piti vääntää rautalangasta, ei tarkoita sitä, että muut eivät olisi ymmärtäneet paremmin jo aiemmin. Itse ainakin ymmärsin kuvion ja pääasiat jo erittäin selkeästä ja hyvinkirjoitetusta aloituksesta.
Vai niin, olet siis niitä kerrassaan maagisia ihmisiä, jotka ymmärtävät kokonaistilanteen yhdestä kappaleesta ilman tarkentavia kysymyksiä. Hieno homma! Miksi et ole hakeutunut terapeutiksi, sillä sillä saralla tuollaista maagista kykyä todella tarvitaan? Erityisesti parisuhdeterapiassa olisi todellista tarvetta sille, että pelkästään yhden ihmisen kertoma yleiskuvaus ilman tarkempia esimerkkejä antaa täydellisen kuvan kokonaistilanteesta ja heti pystyy terapeutti kertomaan, että mistä on kyse. Jännä miten ne muut ammattilaiset ovat niin huonoja, että joutuvat kyselemään ja selvittämään asioita monesta eri näkökulmasta niin paljon enemmän.
Kyllä menee sinussa lahjakkuus hukkaan ellet ole alalla :).
Aloitus oli pitkä ja siinä oli hyviä esimerkkejä ja looginen tilannekuva pidemmältä ajalta. Lisäksi oli pari lisäviestiä keskustelun alkupuolella jotka työdensivät kuvaa. Siinä ei ole mitään maagista. Täydellisestä kokonaiskuvasta en ole puhunut, vaan pääpiirteiden ymmärtämisestä. Vaikka ehkä olen sitten lahjakaskin tällaisissa asioissa. Jokaisella on vahvuutensa :)
Yleensä parisuhdeterapiassa joutuu käymään useamman kerran sen 1,5 tuntia, että terapeutti saa pääpiirteistä edes jonkinlaista kuvaa ja silloinkin jää paljon pimentoon. Silti sinä sait pääpiirteet kristallin kinkkaana itsellesi näkyviin muutaman viestin perusteella ilman tarkentavia kysymyksiä, vau! Meillä terapeutti kyseli meidän molempien kokemuksia ja näkemyksiä eikä julistanut heti alkuun kumpaakaan ku*ipääksi ja antanut ainoaksi ohjeeksi eroa. Hänen täytyy olla rinnallasi kerrassaan poskettoman huono.
Se on kyllä hienoa miten täällä av:lla on niin monta osaajaa, jotka ratkaisevat vastaukset mitä kinkkisimpiin kysymyksiin sekunneissa. Parisuhteissa aina pitää erota heti ja aina kyse on siitä, että toinen on paha ja toinen on hyvä. Totuus selviää tietäjille heti. Miten ihmeessä niin monet ammattilaiset vatuloi ja vatvoo, terveydenhuollossa ja sosiaalialalla. Vastaukset ovat niin yksinkertaisia ja selkeitä aina täällä av:lla!
Nohnoh, varohan taas sitä liiallista oman elämän suoraa projisointia av:n juttuihin. Tosiaan, tämä av-palsta ei ole parisuhdeterapia, eikä maalailusi kuvasta omaa ajatteluani.
Tässä ei ole ollut kyse siitä kumpi on hyvä tai aha tai onko joku kusipää. Vaan kyse oli selvästä lasten huonosta jatkuvasta haitallisesta kohtelusta puolison osalta. (Oletuarvoni oli kyllä, että ap ei valehtele, sillä kertomus ooi hyvin liiginen ja kuvaava) No, sinä tarvitstit ymmärtääksesi pääasian (lasten kaltoinkohtelu) enemmän selvennystä, ok.
Mielstäni oli kuitenkin vähän ikävää koittaa keksiä monella tapaa syitä miten ap:ssä voisi olla vikaa. Hyvin tuulesta temmattuja juttuja ja täysin omasta elämästä suoraa perusteetta projisoituja. Jopa niin, että sanoit että ap on se yhdistävä tekijä liitossa, josta hän on eronnut ja nyt tässä liitossa, jossa on isoja vaikeuksia. Ikäviä heittoja ihan sivuraiteella ap:n hankalassa tilanteessa.
Et ymmärtänyt eroa väitteiden ja eri näkökulmien välillä. En väittänyt, että tilanne olisi minkäänlainen. Et ymmärrä tarkentavien kysymysten tärkeyttä, vaan pidät sitä selittelynä (?). En myöskään ole väittänyt ap:n valehtelevan, ihminen vain aina tuppaa kertomaan asiat omasta näkökulmastaan ennen kuin ymmärtää toista. Me tarkastelemme näitä asioita hyvin erilaisesta näkökulmasta, sillä taas ei ole mitään merkitystä ap:n kannalta eikä tämä meidän keskustelumme tuo hänen asiaansa yhtään mitään hyötyä. Se miten sinä olet minut ymmärtänyt ja tuohtunut (?) siitä etten heti suorilta käsin kiirehtinyt tuomitsemaan ap:n puolisoa, ei varsinaisesti liity asiaan. Minun egoni kyllä kestää sen, että voin myöntää tarkempien kysymysten jälkeen, että siinä ei ole kysymyksen varaa toimiiko ap:n kumppani epäasiallisesti lapsia kohtaan. Kyllä toimii, se tuli ap:n jälkimmäisissä vastauksissa hyvin ilmi.
Olisiko sinulla jotain lisäannettavaa ap:lle tähän aiheeseen, vai perustammeko oman ketjun tälle aiheen vierestä jankkaukselle?
Kukahan tässä tuohtui ja alkoi käydä minulle henkiökohtaisuuksiin...? No sinusta on ilmeisesti hyödyllistä kommentoida keskusteluun, jossa puhutaan lasten kaltoinkohtelusta, että mm. ap on yhdistävä tekijä hänen kahdessa "eponnistuneessa" suhteessaan, ja se on sitä virkistävää näkäkulman tuomista keskusteluun? Jos näin, niin kyllä, ymmärrämme nämä asiat vähän eri tavalla. MInusta tällainen oli vähän vyön ali, eikä liittynyt aiheeseen millään tavalla, mutta toki voit olla eri mieltä siitäkin.
En ole myöskään puhunut selittelystä, enkä ole "tuohtunut" siitä ette "heti tuominnut" ap:n puolisoa. Kyllä puhumme aika erilaisiasista lähtökohdista mitä ilmeisimminkin. Ja tottakai voi kysyä lisäkysymyksiä. Kieltäydyt näkemästä ilmiselvästi näkökantaani ja haluat vääntää ajatteluni sellaiseksi mitä se ei ole, mutta ei se oikeastaan haittaa.
Olen tuo edellisen viestin kirjoittaja ja se joka väitteli tässä tuon toisen kanssa (pl.ensimmäinen vastaus tuohon ketjun ensimmåiseen viestiin on joltakulta toiselta.)
Kerron tässä nyt tässä vielä oman näkökulmani katsoa asiaa. Pääasia on mielestäni tässä ap:n puolison jatkuva ja huomattavan huono ja haitallinen kohtelu lapsia kohtaan ja se, että tuollainen olisi tärkeää saada aika nopeasti loppumaan lasten terveen kasvun ja kehityksen turvaamiseksi.
Mielestäni on vähän huono kulma lähteä suhtautumaan tällaiseen lasten elämän isoon ongelmaan - heille tehtävään ja jo jonkin aikaa jatkuneeseen selvään henkiseen väkivaltaan lähtökohtaisesti aikuisten parisuhdeongelmana. Myös parisuhdeterapia ei välttämättä siis ole tällaisissa tapauksissa se oikea osoite. (Perheterapia ja yksilöterapiat saattavat olla parempia osoitteita jos terapioista puhutaan.)
Jos olisi kyse vähän pienemmistä ongelmista perheessä, niin pidemmätkin terapiat voisivat mahdollisesti olla hyvinkin hyödyllisiä. Nyt on kuitenkin kyse tilanteesta, joka on lapsille selvästi niin haitallinen, että on mielestäni selvää, että se pitää saada mieluiten aika pikaisella aikataululla loppumaan ensin. Tämä asia menee mielestäni heittämällä parisuhteen edelle. Vaikka onkin erittäin vaikea tilanne.
Aivan liian usein tällaisiin lapsille selkeästi haitallisiin tilanteisiin jäädään aivan liian pitkäksi aikaa ja usein lapset kasvavat vuosikausia tai koko lapsuutensa tällaisessa myrkyllisessä kodin ilmapiirissä, mikä voi aiheuttaa heille monenlaista vakavaa ongelmaa ja traumaa. Lapset menevät rikki tuollaisessa kasvuympäristössä.
Tällaisissa tilanteissa, joissa lapsille tehdään henkistä väkivaltaa, niin eron peruste on hyvin painava. On usein huono tie koittaa lähteä kovin pitkäksi aikaa ratkaiseman perheen ongelmia esim. siellä terapiassa tai keskenään kotona samalla, jos puolison haitallinen käytös saa jatkua perheessä. (Väkivallan tekijä ja kotikiusaaja saattaa skarpata hetkeksi, mutta käytös palaa usein vääjäämättä.) Samalla se puoliso, joka koittaa saada parannusta tilanteeseen uupuu enemmän ja enemmän koko ajan. Lapsilla on se yksi lapsuus vain ja erittäin tärkeä vaihe terveelle kasvulle ja kehitykselle. Ap on antanut puolisollen jo pidempään mahdollisuuden muutokseen.
Hyväntahtoiset empaattiset "kiltit" ihmiset koittavat usein jäädä ratkaisemaan tällaisia ongelmia usein niin pitkään, että kaikki perheenjäsenet (paitsi se kotikiusaaja) ovat ihan hajalla ja tilanne moninkertaisesti huonontunut. Sitten ehkä erotaan ja kaikki parantelee vuosikausia tai koko loppuikänsä niitä traumoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loppuosa
Vanhempien lastesi ollessa teillä arjen tulisi olla mahdollisimman normaalia. Ei huvituksia, ei syyllisyydentunteen paikkausta herkuilla ja sirkushuveilla, vaan normaalia perhearkea, missä ei unohdeta puolisoa ja yhteistä lasta. Se on myös yksi hyvä perheen myrkyttäjä, jos kumppani häviää saatavista joka toinen viikkoa ja panostaa kaiken tarmonsa vanhempiin lapsiin jättäen parisuhteen ja yhteisen lapsen hattuhyllylle odottamaan seuraavaa viikkoa. Kohteletko lapsia tasavertaisesti, osallistuthan varmasti vähintään puoliksi yhteisen menoihin ja hoitoon? Onhan kumppanillasi omaa aikaa ja lepoa? Onko hänellä oikeus ylipäätänsä kertoa sinulle huolistaan ja ärsytyksen aiheistaan ilman, että otat kaiken automaattisesti hyökkäyksenä? Tuleeko puolisosi aidosti kuulluksi, nähdyksi ja kohdatuksi? Osaatko kiittää ja pyytää anteeksi?Tässä muutamia asioita, jotka tuli mieleen. Joku puolisoasi selvästi painaa ja ärsyttää, on tärkeää että pääsette juttelemaan. Suosittelen parisuhdeterapiaa ja nimenomaan sellaisella terapeutilla, joka on erikoistunut uusperheisiin ja joka ymmärtää uusperheiden sudenkuoppia.
Lopuksi vielä. Uusperheen muodostuminen vie aikaa ja yhteisen lapsen syntymä sekoittaa aina pakkaa. Jokainen joutuu hakemaan paikkaansa uudestaan ja rooliaan perheessä. Tutkimusten mukaan suurimmat kehitysvaiheet olisi käyty läpi keskimäärin 4-7 vuodessa. Sitä ennen erilaiset vaiheet, riidat ja kriisit valitettavasti kuuluvat asiaan.
Omasta tilanteestani avaan vielä sen verran, että olen hyvin kiintynyt bonuksiin ja voin sanoa rakastavani heitä. Suhteemme ei kuitenkaan ole täysin suora ja mutkaton, koska mieheni on eräänlaisena tulppana jatkuvasti siinä välissä. Kaikkiin ihmissuhteisiin kuuluu riitoja ja sanaharkkaa, mutta jos siinäkin on jatkuvasti joku mikromanageeraamassa vieressä ja estämässä kahden ihmisen välisen suhteen luonnollista syntymistä, niin jännite jää aina kytemään. Kyllähän sitä omankin lapsen kanssa ottaa välistä yhteen ja oma lapsi toisinaan ärsyttää ja rasittaa, mutta tällaisia asioita ei saisi käydä bonusten kanssa, koska kaikki tulkitaan automaattisesti pahaksi ja huonoksi ja heti saa pahan äitipuoli- leiman, vaikka kyseessä olisi täysin normaali kärhämä ihmissuhteessa. On mielestäni tärkeää antaa lapsen/lasten ja bonusvanhemman myös niin sanotusti ottaa yhteen ja sopia keskenään kärhämänsä. Ellei homma mene aivan täysin yli. On todella vaikeaa olla läheinen ja luontevasti sellaisten ihmisten kanssa, joiden välissä on aina joku mikromanageeraamassa ja säätämässä välissä. Mieti vaikka jos anoppisi olisi jatkuvasti häsläämässä sinun ja kumppanisi välissä, niin millä tavalla se vaikuttaisi teidän keskinäiseen suhteeseen?
Et ilmeisesti lukenut aloitusta lainkaan. Miksi? Koko viestisi ei sovellu aloittajalle mitenkään.
En ehtinyt lukea ensimmäistä sivua pidemmälle, sen myönnän. Kirjoitinkin heti alkuun etten osaa ottaa kantaa tarkemmin juuri ap:n tilanteeseen, pyrin kirjoittamaan omasta kokemuksestani ja sen myötä ap:lle kysymyksiä pohdittavaksi. Ei me tätä tilannetta voida av:lla ratkaista, vaan ap:n pitää keskustella asioista puolisonsa kanssa. Puolison omaa versiota emme tiedä, joten siinäkin mielessä on vaikea sanoa juuta tai jaata ap:n tilanteeseen.
No kylläpä on puolusteleva asenne sitä lapsia kaltoinkohtelvaa kohtaan. Kyllä sellaisesta pitäisi osata sanoa juuta tai jaata. Oli todella hyvä ja selkeä aloitus. Jos ap ei vallan valehdellut, eikä tarina ole ihan keksitty, mitä en itse asiassa usko, oli niin looginen hyvä ja kuvaava kirjoitus, niin jokainen järkevä osaa tuosta nähdä, että jos lapset kasvaa tuollaisessa kodissa, ilmapiirissä ja puolison kohtelussa, niin se on todella haitallista. Ei ole mitään väliä, mitkä puolison syyt tuohon käytökseen itse asiassa ovat. Niin ei vain voi olla, jos lapsistaan haluaa pitää huolen.
Sinä sen sijaan kannustit jäämään tuohon suhteeseen ja tilanteeseen, että kaikilla on uusperheessä alussa ongelmia, olihan sinulla mielipide, siinä oli sinun juu ja jaa. Kannattasi ehkä nyt sitten lukea se aloitus edes kunnolla uudestaan ajatuksella, ennenkuin kannustaa tuollaiseen tilanteeseen jäämään ja vähättelee noin isoja ongelmia...
No minusta ei ollut selkeä aloitus. Ap kertoi epämääräisesti, että puoliso arvostelee lapsia ja puuttuu syömisiin. Ei puhu lapsille rumasti suoraan, mutta sanoo herkästi siivoamisesta ja muusta ja ap:n mielestä sävy ei ole kiva. Minusta tämä jättää hyvin paljon kysymyksiä ilmaan eikä ap avaa omaa rooliaan millään tavalla. Ei avaa puolisonsa jaksamista millään tavalla, ei avaa sitä miten vauvavuosi on mennyt ja miten vastuut jakautuvat perheessä. Ei avaa sitä onko puolison kanssa yhdessä keskusteltu ja sovittu perheen säännöistä, vai onko oletuksena se, että toinen sopeutuu hiljaa.
En valitettavasti itse osaa ap:n hyvin laveasta kuvauksesta sanoa, onko kaltoinkohtelua vai ei. Ap:n tulkinta ikävästä sävystä on hänen omaa tulkintaansa. Tässä tapauksessa hyvin mieluusti kuulisin sen toisenkin puolen tarinasta.
Tässä alla suoria lainauksia tiivistelmäksi suoraan aloituksesta, mikä sinulle niissä on niin epäselvää? Et vain usko? Eikö kuulosta mitenkään poikkeukselliselta?
(Noista lainauksita selviää myös peräänkuuluttamiasi vastuunjaon asioita, niin rahallisesti kuin lastenhoidossa. Ja mikään, mikään ei oikeuta noin rumaa ja jatkuvaa käytöstä lapsia kohtaan, oli puolison ongelma ja syy käytökseen sitten mikä tahansa. Jo se, ettei sano noille lapsille koskaan mitään positiivista, on iso ongelma. Ja syyllistää heitä, siis heille itselleen myös, jatkuvasti. Juuri siivoamisesta sanomista ei muuten ollut ainakaan aloituksessa mainittu.)
"Aloimme odottaa yhteistä lasta, hänen ensimmäistään ja jotain tapahtui raskauden loppumetreillä. Puoliso alkoi olla todella kireä ja ärtynyt lasteni ollessa meillä. Valitti suunnilleen kaikesta mitä tekivät tai eivät tehneet (välillä heille suoraan, välillä minulle)"
"...eivät saaneet olla mukana missään vauvaan liittyvässä, tekivät edelleen kaiken "väärin" syömisestä ja vapaa-ajan vietosta alkaen. Puoliso kävi syyllistämässä lapsia kun söivät, että syövät liikaa (alipainoisia kumpikin) ja ruoka on kallista, suihkussa käymisestä tuli myös sanomista ja ihan mistä vaan"
"Selvennyksenä, että olen itse maksanut aina puolet kaikesta ja lasteni menot tietysti kokonaan, samoin hoitanut kuskaukset, hankinnat, lastenvahdit ym tarvittaessa, että puoliso ei ole kyllä joutunut miksikään ilmaiseksi "lapsenlikaksi". Yleensä ruuatkin olivat valmiina puolison kotiutuessa töistä, koska minä pääsin aiemmin kotiin."
"Itse olen aivan loppu, olen puun ja kuoren välissä sillä tavalla, kun yritän pitää rauhan maassa ja ennakoida kaikkien seuraavia liikkeitä, ettei tulisi turhia "yhteentörmäyksiä"."
"Tunnelma kotona on kireä ne ajat, kun lapseni ovat meillä. Tuntuu että hekin pidättävät hengitystään ja yrittävät vain pysyä pois tieltä mahdollisimman paljon. Eihän tämmöistä elämää voi lapsia pistää käymään läpi!? He tekevät kaiken mitä puoliso pyytää eivätkä sano hänelle vastaan ja silti tämä ei ole mihinkään tyytyväinen. Aina löytyy jotain tehtävää, syyllistettävää, kritisoitavaa. Ei sano ikinä mitään positiivista."
"Onko tässä enää toivoa? Alan olla siinä pisteessä, että minun on suojeltava lapsiani. En halua nuorimmankaan joutuvan kasvamaan kodissa, jossa on jatkuvasti kireä ja myrkyllinen ilmapiiri."
Edelleen nuo esimerkit jättävät hyvin paljon arvailujen varaan. Millaisessa tilanteessa on sanottu, että syövät liikaa? Ovatko lapset syöneet siis jo useamman lautasen, vai ovatko jääneet oikeasti nälkäiseksi? Millaisesta tilanteesta on ollut kyse? Mitä ihan oikeasti on tapahtunut? On täysin eri asia esimerkiksi sanoa lapsille syömisestä siinä tilanteessa, kun lapset syövät hyvää ruokaa ihan vain syömisen ilosta jo kolmatta lautasta putkeen, eivät todelliseen nälkäänsä niin, että huomiselle ei jää ruokaa. Versus sellainen tilanne, että lasten syömistä rajoitetaan niin, että he jäävät nälkäisiksi ja näkevät nälkää. Ap ei avaa näitä tilanteita edelleenkään yhtään enempää, vaan on häipynyt jo aikapäiviä sitten paikalta.
Eikä me näitä tilanteita voida ratkaista. Sekään ei auta, että aina huudetaan ensimmäiseksi eroa. Ap on yhteinen tekijä näissä molemmissa suhteissaan nykyisen ja eksänsä kanssa. Jostain syystä kumpikaan suhde ei meinaa kestää ja ap ei avaa yhtään millään tavalla pohtivasti omaa osuuttaan. Voihan toki aina pistää pelin poikki ja yrittää onneaan uudessa suhteessa, aina vain uudet lapset, ero ja homma uudestaan.
Yhteinen tekijä sun viesteissä näyttää olevan se, että sanot, ettet voi ottaa kantaa tai ei me voida ratkaista, eikä voi tietää miten on, ja siihen päälle syyllistät kuitenkin perusteetta jostain syystä ap:ta jollain ihan hatusta vedetyllä heitolla (tällä kertaa oli tuo: "Ap on yhteinen tekijä näissä molemmissa suhteissaan nykyisen ja eksänsä kanssa. jne)" Ap sitäpaitsi muuten kertoi, että heillä yhteishuoltajuus toimii oikein hyvin exän kanssa ja hyvät välit...
Ja keksit mitä kummallisimpia skenaarioita puolustella lasten huonoa kohtelua ja vääntää ettei se välttämättä olisi niin. Yhden kerran tai joskus harvoin tapahtuessa, asiattoman sanomisen ja syyllistämisen tms. voi jotenkin selitellä ehkä parhain päin tai että joskus tekee virheen, mutta kun ap:n kertoman mukaan tuo on puolison jatkuva käytösmalli, niin ei sitä kyllä selitellä millään enää parhain päin. No jää sinä sitten edelleen silti arvailemaan.
Ap avasi näitä tilanteita paljon konkreettisemmin ja paremmin vasta viimeisimpien viestien aikana. Kaikki sitä ennen jäi arvailujen varaan, myöskin kaikilla muilla kommentoijilla. Minä en väittänyt, että tilanne aivan pakosti on tavalla x, vaan olen esittänyt erilaisia mahdollisuuksia siitä, mitä tuossa on voinut käydä. Ja esittänyt kysymyksiä, joita on tärkeä miettiä.
Nyt kun ap avasi tilanteita laajemmin, niin on täysin selvää, että kumppanin käytös on asiatonta ja huonoa lapsia kohtaan, eikä siinä ole tulkinnan varaa, ja sen on muututtava. Samalla on tärkeä selvittää, jos se vain on mahdollista, että mistä tuo kaikki johtuu. Ihan jo pelkästään sen yhteisen lapsen takia. Siinä auttavat ammattilaiset paljon paremmin, kuin av:n tietäjät. Oli ap:lta todella viisas veto varata aikaa uusperheisiin erikoistuneelle parisuhdeterapeutille ensi hätään.
Se, että sinulle piti vääntää rautalangasta, ei tarkoita sitä, että muut eivät olisi ymmärtäneet paremmin jo aiemmin. Itse ainakin ymmärsin kuvion ja pääasiat jo erittäin selkeästä ja hyvinkirjoitetusta aloituksesta.
Vai niin, olet siis niitä kerrassaan maagisia ihmisiä, jotka ymmärtävät kokonaistilanteen yhdestä kappaleesta ilman tarkentavia kysymyksiä. Hieno homma! Miksi et ole hakeutunut terapeutiksi, sillä sillä saralla tuollaista maagista kykyä todella tarvitaan? Erityisesti parisuhdeterapiassa olisi todellista tarvetta sille, että pelkästään yhden ihmisen kertoma yleiskuvaus ilman tarkempia esimerkkejä antaa täydellisen kuvan kokonaistilanteesta ja heti pystyy terapeutti kertomaan, että mistä on kyse. Jännä miten ne muut ammattilaiset ovat niin huonoja, että joutuvat kyselemään ja selvittämään asioita monesta eri näkökulmasta niin paljon enemmän.
Kyllä menee sinussa lahjakkuus hukkaan ellet ole alalla :).
Aloitus oli pitkä ja siinä oli hyviä esimerkkejä ja looginen tilannekuva pidemmältä ajalta. Lisäksi oli pari lisäviestiä keskustelun alkupuolella jotka työdensivät kuvaa. Siinä ei ole mitään maagista. Täydellisestä kokonaiskuvasta en ole puhunut, vaan pääpiirteiden ymmärtämisestä. Vaikka ehkä olen sitten lahjakaskin tällaisissa asioissa. Jokaisella on vahvuutensa :)
Yleensä parisuhdeterapiassa joutuu käymään useamman kerran sen 1,5 tuntia, että terapeutti saa pääpiirteistä edes jonkinlaista kuvaa ja silloinkin jää paljon pimentoon. Silti sinä sait pääpiirteet kristallin kinkkaana itsellesi näkyviin muutaman viestin perusteella ilman tarkentavia kysymyksiä, vau! Meillä terapeutti kyseli meidän molempien kokemuksia ja näkemyksiä eikä julistanut heti alkuun kumpaakaan ku*ipääksi ja antanut ainoaksi ohjeeksi eroa. Hänen täytyy olla rinnallasi kerrassaan poskettoman huono.
Se on kyllä hienoa miten täällä av:lla on niin monta osaajaa, jotka ratkaisevat vastaukset mitä kinkkisimpiin kysymyksiin sekunneissa. Parisuhteissa aina pitää erota heti ja aina kyse on siitä, että toinen on paha ja toinen on hyvä. Totuus selviää tietäjille heti. Miten ihmeessä niin monet ammattilaiset vatuloi ja vatvoo, terveydenhuollossa ja sosiaalialalla. Vastaukset ovat niin yksinkertaisia ja selkeitä aina täällä av:lla!
Nohnoh, varohan taas sitä liiallista oman elämän suoraa projisointia av:n juttuihin. Tosiaan, tämä av-palsta ei ole parisuhdeterapia, eikä maalailusi kuvasta omaa ajatteluani.
Tässä ei ole ollut kyse siitä kumpi on hyvä tai aha tai onko joku kusipää. Vaan kyse oli selvästä lasten huonosta jatkuvasta haitallisesta kohtelusta puolison osalta. (Oletuarvoni oli kyllä, että ap ei valehtele, sillä kertomus ooi hyvin liiginen ja kuvaava) No, sinä tarvitstit ymmärtääksesi pääasian (lasten kaltoinkohtelu) enemmän selvennystä, ok.
Mielstäni oli kuitenkin vähän ikävää koittaa keksiä monella tapaa syitä miten ap:ssä voisi olla vikaa. Hyvin tuulesta temmattuja juttuja ja täysin omasta elämästä suoraa perusteetta projisoituja. Jopa niin, että sanoit että ap on se yhdistävä tekijä liitossa, josta hän on eronnut ja nyt tässä liitossa, jossa on isoja vaikeuksia. Ikäviä heittoja ihan sivuraiteella ap:n hankalassa tilanteessa.
Et ymmärtänyt eroa väitteiden ja eri näkökulmien välillä. En väittänyt, että tilanne olisi minkäänlainen. Et ymmärrä tarkentavien kysymysten tärkeyttä, vaan pidät sitä selittelynä (?). En myöskään ole väittänyt ap:n valehtelevan, ihminen vain aina tuppaa kertomaan asiat omasta näkökulmastaan ennen kuin ymmärtää toista. Me tarkastelemme näitä asioita hyvin erilaisesta näkökulmasta, sillä taas ei ole mitään merkitystä ap:n kannalta eikä tämä meidän keskustelumme tuo hänen asiaansa yhtään mitään hyötyä. Se miten sinä olet minut ymmärtänyt ja tuohtunut (?) siitä etten heti suorilta käsin kiirehtinyt tuomitsemaan ap:n puolisoa, ei varsinaisesti liity asiaan. Minun egoni kyllä kestää sen, että voin myöntää tarkempien kysymysten jälkeen, että siinä ei ole kysymyksen varaa toimiiko ap:n kumppani epäasiallisesti lapsia kohtaan. Kyllä toimii, se tuli ap:n jälkimmäisissä vastauksissa hyvin ilmi.
Olisiko sinulla jotain lisäannettavaa ap:lle tähän aiheeseen, vai perustammeko oman ketjun tälle aiheen vierestä jankkaukselle?
Kukahan tässä tuohtui ja alkoi käydä minulle henkiökohtaisuuksiin...? No sinusta on ilmeisesti hyödyllistä kommentoida keskusteluun, jossa puhutaan lasten kaltoinkohtelusta, että mm. ap on yhdistävä tekijä hänen kahdessa "eponnistuneessa" suhteessaan, ja se on sitä virkistävää näkäkulman tuomista keskusteluun? Jos näin, niin kyllä, ymmärrämme nämä asiat vähän eri tavalla. MInusta tällainen oli vähän vyön ali, eikä liittynyt aiheeseen millään tavalla, mutta toki voit olla eri mieltä siitäkin.
En ole myöskään puhunut selittelystä, enkä ole "tuohtunut" siitä ette "heti tuominnut" ap:n puolisoa. Kyllä puhumme aika erilaisiasista lähtökohdista mitä ilmeisimminkin. Ja tottakai voi kysyä lisäkysymyksiä. Kieltäydyt näkemästä ilmiselvästi näkökantaani ja haluat vääntää ajatteluni sellaiseksi mitä se ei ole, mutta ei se oikeastaan haittaa.
Olen tuo edellisen viestin kirjoittaja ja se joka väitteli tässä tuon toisen kanssa (pl.ensimmäinen vastaus tuohon ketjun ensimmåiseen viestiin on joltakulta toiselta.)
Kerron tässä nyt tässä vielä oman näkökulmani katsoa asiaa. Pääasia on mielestäni tässä ap:n puolison jatkuva ja huomattavan huono ja haitallinen kohtelu lapsia kohtaan ja se, että tuollainen olisi tärkeää saada aika nopeasti loppumaan lasten terveen kasvun ja kehityksen turvaamiseksi.
Mielestäni on vähän huono kulma lähteä suhtautumaan tällaiseen lasten elämän isoon ongelmaan - heille tehtävään ja jo jonkin aikaa jatkuneeseen selvään henkiseen väkivaltaan lähtökohtaisesti aikuisten parisuhdeongelmana. Myös parisuhdeterapia ei välttämättä siis ole tällaisissa tapauksissa se oikea osoite. (Perheterapia ja yksilöterapiat saattavat olla parempia osoitteita jos terapioista puhutaan.)
Jos olisi kyse vähän pienemmistä ongelmista perheessä, niin pidemmätkin terapiat voisivat mahdollisesti olla hyvinkin hyödyllisiä. Nyt on kuitenkin kyse tilanteesta, joka on lapsille selvästi niin haitallinen, että on mielestäni selvää, että se pitää saada mieluiten aika pikaisella aikataululla loppumaan ensin. Tämä asia menee mielestäni heittämällä parisuhteen edelle. Vaikka onkin erittäin vaikea tilanne.
Aivan liian usein tällaisiin lapsille selkeästi haitallisiin tilanteisiin jäädään aivan liian pitkäksi aikaa ja usein lapset kasvavat vuosikausia tai koko lapsuutensa tällaisessa myrkyllisessä kodin ilmapiirissä, mikä voi aiheuttaa heille monenlaista vakavaa ongelmaa ja traumaa. Lapset menevät rikki tuollaisessa kasvuympäristössä.
Tällaisissa tilanteissa, joissa lapsille tehdään henkistä väkivaltaa, niin eron peruste on hyvin painava. On usein huono tie koittaa lähteä kovin pitkäksi aikaa ratkaiseman perheen ongelmia esim. siellä terapiassa tai keskenään kotona samalla, jos puolison haitallinen käytös saa jatkua perheessä. (Väkivallan tekijä ja kotikiusaaja saattaa skarpata hetkeksi, mutta käytös palaa usein vääjäämättä.) Samalla se puoliso, joka koittaa saada parannusta tilanteeseen uupuu enemmän ja enemmän koko ajan. Lapsilla on se yksi lapsuus vain ja erittäin tärkeä vaihe terveelle kasvulle ja kehitykselle. Ap on antanut puolisollen jo pidempään mahdollisuuden muutokseen.
Hyväntahtoiset empaattiset "kiltit" ihmiset koittavat usein jäädä ratkaisemaan tällaisia ongelmia usein niin pitkään, että kaikki perheenjäsenet (paitsi se kotikiusaaja) ovat ihan hajalla ja tilanne moninkertaisesti huonontunut. Sitten ehkä erotaan ja kaikki parantelee vuosikausia tai koko loppuikänsä niitä traumoja.
Kyllä, olen täsmälleen samaa mieltä, että tuollainen käytös pitää saada loppumaan, heti. Olen tästä myös ap:lle kirjoittanut. Hän varasi ajan parisuhdeterapeutille, on tärkeää lähteä liikkeelle jostakin hoitokontaktista mahdollisimman nopeasti. Parisuhdeterapia on ihan yhtä hyvä väylä mitä yksilöterapiakin ja ymmärrän ap:n halun nähdä, onko kumppanista työskentelyyn vai ei. Jos muutos vaikuttaa aivan mahdottomalta, niin muuta vaihtoehtoa ei ole kuin ero. Tässä on kyse kuitenkin heidän yhteisestäkin lapsesta, jonka perhe hajoaa, jos erotaan nyt ja heti. Joten ymmärrän miksi ap haluaa hakea apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, teet oikein ja olet oikeassa.
Olet huomannut nykyisen tilanteen omituisuuden ja vanhempien lapsiesi kärsimykset. Ammattiapu voi auttaa, mutta todennäköisesti ei.
Puolisollasi on suurempia ongelmia, ehkä tavoitteena aiheuttaa kärsimystä vanhemmille lapsillesi ja sitä kautta sinulle. Hän kyllä tietää sen. Voi jopa olla kyse jo persoonallisuuden häiriöstä. Siihen ei auta kuin ero, mutta manipulaatio jatkuu lopun elämäänne.
Nämä on näitä tarinoita, että aluksi on liian hyvää ollakseen totta ja sitten todellinen luonne tulee esiin.
Voimia sinulle ja kerro vanhemmille lapsille ihan suoraan, että puolisosi käytös ei ole tavanomaista, sinun lapsesi eivät ole tehneet mitään väärää, puoliso toimii väärin, tilanne on vaikea ja kiittele, miten hyvin lapsesi ovat kestäneet ja toimineet. Kerro yrittäväsi löytää ratkaisu tilanteeseen.
Hienoa, että ajattelet lastesi parasta!
Kiitos viestistäsi ja kiitos muillekin tähän ketjuun taas kirjoittaneille.
Ymmärrän että osalla on tarve haukkua minua ja yrittää syyllistämisen kautta ns herätellä minua toimimaan, vaikka olen jo toimet aloittanut. Ja sitten on se osa, joka tykkää vaan lyödä lyötyä, vaikka tämä olisi jo ottanut ekat askeleet oikeaan suuntaan.
En tiedä miten osa kuvittelee maailman toimivan, mutta minun maailmassani sopivia tai edes välttäviä vuokra-asuntoja ei ilmaannu yleensä kuin tarjottimella silloin, kun tarve ilmenee. Minulla on ollut hakuvahti vuokra-asunnoista päällä jo jonkin aikaa, että saan kaikki ilmoitukset. Joten en ihan saa kiinni näistä "muuttakaa heti!" neuvoista. Monella on ilmeisesti myös isot summat sukan varressa, kun on varaa maksaa omistusasuntoa, vuokraa ja pahimmillaan 3kk vuokravakuutta samaan aikaan, hoitovapaalla ollessaan.
Kun kerran muutto ei juuri tällä sekunnilla ole mahdollista, niin mitä vahinkoa se tähän asiaan erikoistunut terapeutti voisi tässä "odotusaikana" tehdä? Ei se nyt ainakaan tilannetta huononna. Eikä myöskään tarkoita, että tilanne jäisi junnaamaan paikoilleen x ajaksi.
Ap.
Ihmisiltä ehkä unohtuu elämän realiteetit ja on helppo huudella ulkopuolelta. Toivottavasti saat apua ja hyvää näkemystä tuolta terapiasta. Vahinkoa terapia voi aikaansaada esim. silloin, jos puolisosi ei ole siellä rehellinen, terapeutti ei saa oikeaa kuvaa tilanteesta ja siksi saat huonoja neuvoja jotka esim. sekoittavat ajatuksia, saa uskomaan muutokseen, vaikka se ei olisi realistinen odotus, ja näin vaikea tilanne vain ptkittyy ja sinä väsyt sielä enemmän. Toivottavasti terapautti on hyvä.
Sillä on myös merkitystä, onko ongelmissanne kyse enemmän uusperheongelmasta vai esim. toisen persoonallisuushöiriöisestä käytöksestä. Jos onkin jälkimmäisestä kyse, niin silloin yhteisestä terapiasta voi olla jopa haittaa, jos ongelmien syytä ei tunnisteta oikein.
- eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, teet oikein ja olet oikeassa.
Olet huomannut nykyisen tilanteen omituisuuden ja vanhempien lapsiesi kärsimykset. Ammattiapu voi auttaa, mutta todennäköisesti ei.
Puolisollasi on suurempia ongelmia, ehkä tavoitteena aiheuttaa kärsimystä vanhemmille lapsillesi ja sitä kautta sinulle. Hän kyllä tietää sen. Voi jopa olla kyse jo persoonallisuuden häiriöstä. Siihen ei auta kuin ero, mutta manipulaatio jatkuu lopun elämäänne.
Nämä on näitä tarinoita, että aluksi on liian hyvää ollakseen totta ja sitten todellinen luonne tulee esiin.
Voimia sinulle ja kerro vanhemmille lapsille ihan suoraan, että puolisosi käytös ei ole tavanomaista, sinun lapsesi eivät ole tehneet mitään väärää, puoliso toimii väärin, tilanne on vaikea ja kiittele, miten hyvin lapsesi ovat kestäneet ja toimineet. Kerro yrittäväsi löytää ratkaisu tilanteeseen.
Hienoa, että ajattelet lastesi parasta!
Kiitos viestistäsi ja kiitos muillekin tähän ketjuun taas kirjoittaneille.
Ymmärrän että osalla on tarve haukkua minua ja yrittää syyllistämisen kautta ns herätellä minua toimimaan, vaikka olen jo toimet aloittanut. Ja sitten on se osa, joka tykkää vaan lyödä lyötyä, vaikka tämä olisi jo ottanut ekat askeleet oikeaan suuntaan.
En tiedä miten osa kuvittelee maailman toimivan, mutta minun maailmassani sopivia tai edes välttäviä vuokra-asuntoja ei ilmaannu yleensä kuin tarjottimella silloin, kun tarve ilmenee. Minulla on ollut hakuvahti vuokra-asunnoista päällä jo jonkin aikaa, että saan kaikki ilmoitukset. Joten en ihan saa kiinni näistä "muuttakaa heti!" neuvoista. Monella on ilmeisesti myös isot summat sukan varressa, kun on varaa maksaa omistusasuntoa, vuokraa ja pahimmillaan 3kk vuokravakuutta samaan aikaan, hoitovapaalla ollessaan.
Kun kerran muutto ei juuri tällä sekunnilla ole mahdollista, niin mitä vahinkoa se tähän asiaan erikoistunut terapeutti voisi tässä "odotusaikana" tehdä? Ei se nyt ainakaan tilannetta huononna. Eikä myöskään tarkoita, että tilanne jäisi junnaamaan paikoilleen x ajaksi.
Ap.
Ihmisiltä ehkä unohtuu elämän realiteetit ja on helppo huudella ulkopuolelta. Toivottavasti saat apua ja hyvää näkemystä tuolta terapiasta. Vahinkoa terapia voi aikaansaada esim. silloin, jos puolisosi ei ole siellä rehellinen, terapeutti ei saa oikeaa kuvaa tilanteesta ja siksi saat huonoja neuvoja jotka esim. sekoittavat ajatuksia, saa uskomaan muutokseen, vaikka se ei olisi realistinen odotus, ja näin vaikea tilanne vain ptkittyy ja sinä väsyt sielä enemmän. Toivottavasti terapautti on hyvä.
Sillä on myös merkitystä, onko ongelmissanne kyse enemmän uusperheongelmasta vai esim. toisen persoonallisuushöiriöisestä käytöksestä. Jos onkin jälkimmäisestä kyse, niin silloin yhteisestä terapiasta voi olla jopa haittaa, jos ongelmien syytä ei tunnisteta oikein.
- eri
... jatkan... koska siis uusperheongelmien ratkaisuun ns. tavallisten ihmisten kesken ja persoonallisuuhäiriöiseen köytökseen auttaa eri keinot ja toimet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loppuosa
Vanhempien lastesi ollessa teillä arjen tulisi olla mahdollisimman normaalia. Ei huvituksia, ei syyllisyydentunteen paikkausta herkuilla ja sirkushuveilla, vaan normaalia perhearkea, missä ei unohdeta puolisoa ja yhteistä lasta. Se on myös yksi hyvä perheen myrkyttäjä, jos kumppani häviää saatavista joka toinen viikkoa ja panostaa kaiken tarmonsa vanhempiin lapsiin jättäen parisuhteen ja yhteisen lapsen hattuhyllylle odottamaan seuraavaa viikkoa. Kohteletko lapsia tasavertaisesti, osallistuthan varmasti vähintään puoliksi yhteisen menoihin ja hoitoon? Onhan kumppanillasi omaa aikaa ja lepoa? Onko hänellä oikeus ylipäätänsä kertoa sinulle huolistaan ja ärsytyksen aiheistaan ilman, että otat kaiken automaattisesti hyökkäyksenä? Tuleeko puolisosi aidosti kuulluksi, nähdyksi ja kohdatuksi? Osaatko kiittää ja pyytää anteeksi?Tässä muutamia asioita, jotka tuli mieleen. Joku puolisoasi selvästi painaa ja ärsyttää, on tärkeää että pääsette juttelemaan. Suosittelen parisuhdeterapiaa ja nimenomaan sellaisella terapeutilla, joka on erikoistunut uusperheisiin ja joka ymmärtää uusperheiden sudenkuoppia.
Lopuksi vielä. Uusperheen muodostuminen vie aikaa ja yhteisen lapsen syntymä sekoittaa aina pakkaa. Jokainen joutuu hakemaan paikkaansa uudestaan ja rooliaan perheessä. Tutkimusten mukaan suurimmat kehitysvaiheet olisi käyty läpi keskimäärin 4-7 vuodessa. Sitä ennen erilaiset vaiheet, riidat ja kriisit valitettavasti kuuluvat asiaan.
Omasta tilanteestani avaan vielä sen verran, että olen hyvin kiintynyt bonuksiin ja voin sanoa rakastavani heitä. Suhteemme ei kuitenkaan ole täysin suora ja mutkaton, koska mieheni on eräänlaisena tulppana jatkuvasti siinä välissä. Kaikkiin ihmissuhteisiin kuuluu riitoja ja sanaharkkaa, mutta jos siinäkin on jatkuvasti joku mikromanageeraamassa vieressä ja estämässä kahden ihmisen välisen suhteen luonnollista syntymistä, niin jännite jää aina kytemään. Kyllähän sitä omankin lapsen kanssa ottaa välistä yhteen ja oma lapsi toisinaan ärsyttää ja rasittaa, mutta tällaisia asioita ei saisi käydä bonusten kanssa, koska kaikki tulkitaan automaattisesti pahaksi ja huonoksi ja heti saa pahan äitipuoli- leiman, vaikka kyseessä olisi täysin normaali kärhämä ihmissuhteessa. On mielestäni tärkeää antaa lapsen/lasten ja bonusvanhemman myös niin sanotusti ottaa yhteen ja sopia keskenään kärhämänsä. Ellei homma mene aivan täysin yli. On todella vaikeaa olla läheinen ja luontevasti sellaisten ihmisten kanssa, joiden välissä on aina joku mikromanageeraamassa ja säätämässä välissä. Mieti vaikka jos anoppisi olisi jatkuvasti häsläämässä sinun ja kumppanisi välissä, niin millä tavalla se vaikuttaisi teidän keskinäiseen suhteeseen?
Et ilmeisesti lukenut aloitusta lainkaan. Miksi? Koko viestisi ei sovellu aloittajalle mitenkään.
En ehtinyt lukea ensimmäistä sivua pidemmälle, sen myönnän. Kirjoitinkin heti alkuun etten osaa ottaa kantaa tarkemmin juuri ap:n tilanteeseen, pyrin kirjoittamaan omasta kokemuksestani ja sen myötä ap:lle kysymyksiä pohdittavaksi. Ei me tätä tilannetta voida av:lla ratkaista, vaan ap:n pitää keskustella asioista puolisonsa kanssa. Puolison omaa versiota emme tiedä, joten siinäkin mielessä on vaikea sanoa juuta tai jaata ap:n tilanteeseen.
No kylläpä on puolusteleva asenne sitä lapsia kaltoinkohtelvaa kohtaan. Kyllä sellaisesta pitäisi osata sanoa juuta tai jaata. Oli todella hyvä ja selkeä aloitus. Jos ap ei vallan valehdellut, eikä tarina ole ihan keksitty, mitä en itse asiassa usko, oli niin looginen hyvä ja kuvaava kirjoitus, niin jokainen järkevä osaa tuosta nähdä, että jos lapset kasvaa tuollaisessa kodissa, ilmapiirissä ja puolison kohtelussa, niin se on todella haitallista. Ei ole mitään väliä, mitkä puolison syyt tuohon käytökseen itse asiassa ovat. Niin ei vain voi olla, jos lapsistaan haluaa pitää huolen.
Sinä sen sijaan kannustit jäämään tuohon suhteeseen ja tilanteeseen, että kaikilla on uusperheessä alussa ongelmia, olihan sinulla mielipide, siinä oli sinun juu ja jaa. Kannattasi ehkä nyt sitten lukea se aloitus edes kunnolla uudestaan ajatuksella, ennenkuin kannustaa tuollaiseen tilanteeseen jäämään ja vähättelee noin isoja ongelmia...
No minusta ei ollut selkeä aloitus. Ap kertoi epämääräisesti, että puoliso arvostelee lapsia ja puuttuu syömisiin. Ei puhu lapsille rumasti suoraan, mutta sanoo herkästi siivoamisesta ja muusta ja ap:n mielestä sävy ei ole kiva. Minusta tämä jättää hyvin paljon kysymyksiä ilmaan eikä ap avaa omaa rooliaan millään tavalla. Ei avaa puolisonsa jaksamista millään tavalla, ei avaa sitä miten vauvavuosi on mennyt ja miten vastuut jakautuvat perheessä. Ei avaa sitä onko puolison kanssa yhdessä keskusteltu ja sovittu perheen säännöistä, vai onko oletuksena se, että toinen sopeutuu hiljaa.
En valitettavasti itse osaa ap:n hyvin laveasta kuvauksesta sanoa, onko kaltoinkohtelua vai ei. Ap:n tulkinta ikävästä sävystä on hänen omaa tulkintaansa. Tässä tapauksessa hyvin mieluusti kuulisin sen toisenkin puolen tarinasta.
Tässä alla suoria lainauksia tiivistelmäksi suoraan aloituksesta, mikä sinulle niissä on niin epäselvää? Et vain usko? Eikö kuulosta mitenkään poikkeukselliselta?
(Noista lainauksita selviää myös peräänkuuluttamiasi vastuunjaon asioita, niin rahallisesti kuin lastenhoidossa. Ja mikään, mikään ei oikeuta noin rumaa ja jatkuvaa käytöstä lapsia kohtaan, oli puolison ongelma ja syy käytökseen sitten mikä tahansa. Jo se, ettei sano noille lapsille koskaan mitään positiivista, on iso ongelma. Ja syyllistää heitä, siis heille itselleen myös, jatkuvasti. Juuri siivoamisesta sanomista ei muuten ollut ainakaan aloituksessa mainittu.)
"Aloimme odottaa yhteistä lasta, hänen ensimmäistään ja jotain tapahtui raskauden loppumetreillä. Puoliso alkoi olla todella kireä ja ärtynyt lasteni ollessa meillä. Valitti suunnilleen kaikesta mitä tekivät tai eivät tehneet (välillä heille suoraan, välillä minulle)"
"...eivät saaneet olla mukana missään vauvaan liittyvässä, tekivät edelleen kaiken "väärin" syömisestä ja vapaa-ajan vietosta alkaen. Puoliso kävi syyllistämässä lapsia kun söivät, että syövät liikaa (alipainoisia kumpikin) ja ruoka on kallista, suihkussa käymisestä tuli myös sanomista ja ihan mistä vaan"
"Selvennyksenä, että olen itse maksanut aina puolet kaikesta ja lasteni menot tietysti kokonaan, samoin hoitanut kuskaukset, hankinnat, lastenvahdit ym tarvittaessa, että puoliso ei ole kyllä joutunut miksikään ilmaiseksi "lapsenlikaksi". Yleensä ruuatkin olivat valmiina puolison kotiutuessa töistä, koska minä pääsin aiemmin kotiin."
"Itse olen aivan loppu, olen puun ja kuoren välissä sillä tavalla, kun yritän pitää rauhan maassa ja ennakoida kaikkien seuraavia liikkeitä, ettei tulisi turhia "yhteentörmäyksiä"."
"Tunnelma kotona on kireä ne ajat, kun lapseni ovat meillä. Tuntuu että hekin pidättävät hengitystään ja yrittävät vain pysyä pois tieltä mahdollisimman paljon. Eihän tämmöistä elämää voi lapsia pistää käymään läpi!? He tekevät kaiken mitä puoliso pyytää eivätkä sano hänelle vastaan ja silti tämä ei ole mihinkään tyytyväinen. Aina löytyy jotain tehtävää, syyllistettävää, kritisoitavaa. Ei sano ikinä mitään positiivista."
"Onko tässä enää toivoa? Alan olla siinä pisteessä, että minun on suojeltava lapsiani. En halua nuorimmankaan joutuvan kasvamaan kodissa, jossa on jatkuvasti kireä ja myrkyllinen ilmapiiri."
Edelleen nuo esimerkit jättävät hyvin paljon arvailujen varaan. Millaisessa tilanteessa on sanottu, että syövät liikaa? Ovatko lapset syöneet siis jo useamman lautasen, vai ovatko jääneet oikeasti nälkäiseksi? Millaisesta tilanteesta on ollut kyse? Mitä ihan oikeasti on tapahtunut? On täysin eri asia esimerkiksi sanoa lapsille syömisestä siinä tilanteessa, kun lapset syövät hyvää ruokaa ihan vain syömisen ilosta jo kolmatta lautasta putkeen, eivät todelliseen nälkäänsä niin, että huomiselle ei jää ruokaa. Versus sellainen tilanne, että lasten syömistä rajoitetaan niin, että he jäävät nälkäisiksi ja näkevät nälkää. Ap ei avaa näitä tilanteita edelleenkään yhtään enempää, vaan on häipynyt jo aikapäiviä sitten paikalta.
Eikä me näitä tilanteita voida ratkaista. Sekään ei auta, että aina huudetaan ensimmäiseksi eroa. Ap on yhteinen tekijä näissä molemmissa suhteissaan nykyisen ja eksänsä kanssa. Jostain syystä kumpikaan suhde ei meinaa kestää ja ap ei avaa yhtään millään tavalla pohtivasti omaa osuuttaan. Voihan toki aina pistää pelin poikki ja yrittää onneaan uudessa suhteessa, aina vain uudet lapset, ero ja homma uudestaan.
Yhteinen tekijä sun viesteissä näyttää olevan se, että sanot, ettet voi ottaa kantaa tai ei me voida ratkaista, eikä voi tietää miten on, ja siihen päälle syyllistät kuitenkin perusteetta jostain syystä ap:ta jollain ihan hatusta vedetyllä heitolla (tällä kertaa oli tuo: "Ap on yhteinen tekijä näissä molemmissa suhteissaan nykyisen ja eksänsä kanssa. jne)" Ap sitäpaitsi muuten kertoi, että heillä yhteishuoltajuus toimii oikein hyvin exän kanssa ja hyvät välit...
Ja keksit mitä kummallisimpia skenaarioita puolustella lasten huonoa kohtelua ja vääntää ettei se välttämättä olisi niin. Yhden kerran tai joskus harvoin tapahtuessa, asiattoman sanomisen ja syyllistämisen tms. voi jotenkin selitellä ehkä parhain päin tai että joskus tekee virheen, mutta kun ap:n kertoman mukaan tuo on puolison jatkuva käytösmalli, niin ei sitä kyllä selitellä millään enää parhain päin. No jää sinä sitten edelleen silti arvailemaan.
Ap avasi näitä tilanteita paljon konkreettisemmin ja paremmin vasta viimeisimpien viestien aikana. Kaikki sitä ennen jäi arvailujen varaan, myöskin kaikilla muilla kommentoijilla. Minä en väittänyt, että tilanne aivan pakosti on tavalla x, vaan olen esittänyt erilaisia mahdollisuuksia siitä, mitä tuossa on voinut käydä. Ja esittänyt kysymyksiä, joita on tärkeä miettiä.
Nyt kun ap avasi tilanteita laajemmin, niin on täysin selvää, että kumppanin käytös on asiatonta ja huonoa lapsia kohtaan, eikä siinä ole tulkinnan varaa, ja sen on muututtava. Samalla on tärkeä selvittää, jos se vain on mahdollista, että mistä tuo kaikki johtuu. Ihan jo pelkästään sen yhteisen lapsen takia. Siinä auttavat ammattilaiset paljon paremmin, kuin av:n tietäjät. Oli ap:lta todella viisas veto varata aikaa uusperheisiin erikoistuneelle parisuhdeterapeutille ensi hätään.
Se, että sinulle piti vääntää rautalangasta, ei tarkoita sitä, että muut eivät olisi ymmärtäneet paremmin jo aiemmin. Itse ainakin ymmärsin kuvion ja pääasiat jo erittäin selkeästä ja hyvinkirjoitetusta aloituksesta.
Vai niin, olet siis niitä kerrassaan maagisia ihmisiä, jotka ymmärtävät kokonaistilanteen yhdestä kappaleesta ilman tarkentavia kysymyksiä. Hieno homma! Miksi et ole hakeutunut terapeutiksi, sillä sillä saralla tuollaista maagista kykyä todella tarvitaan? Erityisesti parisuhdeterapiassa olisi todellista tarvetta sille, että pelkästään yhden ihmisen kertoma yleiskuvaus ilman tarkempia esimerkkejä antaa täydellisen kuvan kokonaistilanteesta ja heti pystyy terapeutti kertomaan, että mistä on kyse. Jännä miten ne muut ammattilaiset ovat niin huonoja, että joutuvat kyselemään ja selvittämään asioita monesta eri näkökulmasta niin paljon enemmän.
Kyllä menee sinussa lahjakkuus hukkaan ellet ole alalla :).
Aloitus oli pitkä ja siinä oli hyviä esimerkkejä ja looginen tilannekuva pidemmältä ajalta. Lisäksi oli pari lisäviestiä keskustelun alkupuolella jotka työdensivät kuvaa. Siinä ei ole mitään maagista. Täydellisestä kokonaiskuvasta en ole puhunut, vaan pääpiirteiden ymmärtämisestä. Vaikka ehkä olen sitten lahjakaskin tällaisissa asioissa. Jokaisella on vahvuutensa :)
Yleensä parisuhdeterapiassa joutuu käymään useamman kerran sen 1,5 tuntia, että terapeutti saa pääpiirteistä edes jonkinlaista kuvaa ja silloinkin jää paljon pimentoon. Silti sinä sait pääpiirteet kristallin kinkkaana itsellesi näkyviin muutaman viestin perusteella ilman tarkentavia kysymyksiä, vau! Meillä terapeutti kyseli meidän molempien kokemuksia ja näkemyksiä eikä julistanut heti alkuun kumpaakaan ku*ipääksi ja antanut ainoaksi ohjeeksi eroa. Hänen täytyy olla rinnallasi kerrassaan poskettoman huono.
Se on kyllä hienoa miten täällä av:lla on niin monta osaajaa, jotka ratkaisevat vastaukset mitä kinkkisimpiin kysymyksiin sekunneissa. Parisuhteissa aina pitää erota heti ja aina kyse on siitä, että toinen on paha ja toinen on hyvä. Totuus selviää tietäjille heti. Miten ihmeessä niin monet ammattilaiset vatuloi ja vatvoo, terveydenhuollossa ja sosiaalialalla. Vastaukset ovat niin yksinkertaisia ja selkeitä aina täällä av:lla!
Nohnoh, varohan taas sitä liiallista oman elämän suoraa projisointia av:n juttuihin. Tosiaan, tämä av-palsta ei ole parisuhdeterapia, eikä maalailusi kuvasta omaa ajatteluani.
Tässä ei ole ollut kyse siitä kumpi on hyvä tai aha tai onko joku kusipää. Vaan kyse oli selvästä lasten huonosta jatkuvasta haitallisesta kohtelusta puolison osalta. (Oletuarvoni oli kyllä, että ap ei valehtele, sillä kertomus ooi hyvin liiginen ja kuvaava) No, sinä tarvitstit ymmärtääksesi pääasian (lasten kaltoinkohtelu) enemmän selvennystä, ok.
Mielstäni oli kuitenkin vähän ikävää koittaa keksiä monella tapaa syitä miten ap:ssä voisi olla vikaa. Hyvin tuulesta temmattuja juttuja ja täysin omasta elämästä suoraa perusteetta projisoituja. Jopa niin, että sanoit että ap on se yhdistävä tekijä liitossa, josta hän on eronnut ja nyt tässä liitossa, jossa on isoja vaikeuksia. Ikäviä heittoja ihan sivuraiteella ap:n hankalassa tilanteessa.
Et ymmärtänyt eroa väitteiden ja eri näkökulmien välillä. En väittänyt, että tilanne olisi minkäänlainen. Et ymmärrä tarkentavien kysymysten tärkeyttä, vaan pidät sitä selittelynä (?). En myöskään ole väittänyt ap:n valehtelevan, ihminen vain aina tuppaa kertomaan asiat omasta näkökulmastaan ennen kuin ymmärtää toista. Me tarkastelemme näitä asioita hyvin erilaisesta näkökulmasta, sillä taas ei ole mitään merkitystä ap:n kannalta eikä tämä meidän keskustelumme tuo hänen asiaansa yhtään mitään hyötyä. Se miten sinä olet minut ymmärtänyt ja tuohtunut (?) siitä etten heti suorilta käsin kiirehtinyt tuomitsemaan ap:n puolisoa, ei varsinaisesti liity asiaan. Minun egoni kyllä kestää sen, että voin myöntää tarkempien kysymysten jälkeen, että siinä ei ole kysymyksen varaa toimiiko ap:n kumppani epäasiallisesti lapsia kohtaan. Kyllä toimii, se tuli ap:n jälkimmäisissä vastauksissa hyvin ilmi.
Olisiko sinulla jotain lisäannettavaa ap:lle tähän aiheeseen, vai perustammeko oman ketjun tälle aiheen vierestä jankkaukselle?
Kukahan tässä tuohtui ja alkoi käydä minulle henkiökohtaisuuksiin...? No sinusta on ilmeisesti hyödyllistä kommentoida keskusteluun, jossa puhutaan lasten kaltoinkohtelusta, että mm. ap on yhdistävä tekijä hänen kahdessa "eponnistuneessa" suhteessaan, ja se on sitä virkistävää näkäkulman tuomista keskusteluun? Jos näin, niin kyllä, ymmärrämme nämä asiat vähän eri tavalla. MInusta tällainen oli vähän vyön ali, eikä liittynyt aiheeseen millään tavalla, mutta toki voit olla eri mieltä siitäkin.
En ole myöskään puhunut selittelystä, enkä ole "tuohtunut" siitä ette "heti tuominnut" ap:n puolisoa. Kyllä puhumme aika erilaisiasista lähtökohdista mitä ilmeisimminkin. Ja tottakai voi kysyä lisäkysymyksiä. Kieltäydyt näkemästä ilmiselvästi näkökantaani ja haluat vääntää ajatteluni sellaiseksi mitä se ei ole, mutta ei se oikeastaan haittaa.
Olen tuo edellisen viestin kirjoittaja ja se joka väitteli tässä tuon toisen kanssa (pl.ensimmäinen vastaus tuohon ketjun ensimmåiseen viestiin on joltakulta toiselta.)
Kerron tässä nyt tässä vielä oman näkökulmani katsoa asiaa. Pääasia on mielestäni tässä ap:n puolison jatkuva ja huomattavan huono ja haitallinen kohtelu lapsia kohtaan ja se, että tuollainen olisi tärkeää saada aika nopeasti loppumaan lasten terveen kasvun ja kehityksen turvaamiseksi.
Mielestäni on vähän huono kulma lähteä suhtautumaan tällaiseen lasten elämän isoon ongelmaan - heille tehtävään ja jo jonkin aikaa jatkuneeseen selvään henkiseen väkivaltaan lähtökohtaisesti aikuisten parisuhdeongelmana. Myös parisuhdeterapia ei välttämättä siis ole tällaisissa tapauksissa se oikea osoite. (Perheterapia ja yksilöterapiat saattavat olla parempia osoitteita jos terapioista puhutaan.)
Jos olisi kyse vähän pienemmistä ongelmista perheessä, niin pidemmätkin terapiat voisivat mahdollisesti olla hyvinkin hyödyllisiä. Nyt on kuitenkin kyse tilanteesta, joka on lapsille selvästi niin haitallinen, että on mielestäni selvää, että se pitää saada mieluiten aika pikaisella aikataululla loppumaan ensin. Tämä asia menee mielestäni heittämällä parisuhteen edelle. Vaikka onkin erittäin vaikea tilanne.
Aivan liian usein tällaisiin lapsille selkeästi haitallisiin tilanteisiin jäädään aivan liian pitkäksi aikaa ja usein lapset kasvavat vuosikausia tai koko lapsuutensa tällaisessa myrkyllisessä kodin ilmapiirissä, mikä voi aiheuttaa heille monenlaista vakavaa ongelmaa ja traumaa. Lapset menevät rikki tuollaisessa kasvuympäristössä.
Tällaisissa tilanteissa, joissa lapsille tehdään henkistä väkivaltaa, niin eron peruste on hyvin painava. On usein huono tie koittaa lähteä kovin pitkäksi aikaa ratkaiseman perheen ongelmia esim. siellä terapiassa tai keskenään kotona samalla, jos puolison haitallinen käytös saa jatkua perheessä. (Väkivallan tekijä ja kotikiusaaja saattaa skarpata hetkeksi, mutta käytös palaa usein vääjäämättä.) Samalla se puoliso, joka koittaa saada parannusta tilanteeseen uupuu enemmän ja enemmän koko ajan. Lapsilla on se yksi lapsuus vain ja erittäin tärkeä vaihe terveelle kasvulle ja kehitykselle. Ap on antanut puolisollen jo pidempään mahdollisuuden muutokseen.
Hyväntahtoiset empaattiset "kiltit" ihmiset koittavat usein jäädä ratkaisemaan tällaisia ongelmia usein niin pitkään, että kaikki perheenjäsenet (paitsi se kotikiusaaja) ovat ihan hajalla ja tilanne moninkertaisesti huonontunut. Sitten ehkä erotaan ja kaikki parantelee vuosikausia tai koko loppuikänsä niitä traumoja.
Tämä. Saako ennustaa? Veikkaat, että AP on sen verran kilttinainen, että antaa tämän terapian alettua loputtomasti siimaa, ymmärtämystä ja kiitosta puolisolleen, joka varmasti tietää mitkä sanat, ilmeet, eleet kannattaa valita, että saa ap n pidettyä kulisseissa kiinni. Yksikin oikein valittu, ap ta miellyttävä lause, sana, katse riittää vakuuttamaan ap n siitä, että nyt puolison käytöksen muutos on tapahtunut! Vaikkei ole. Kaikki järkikamppeet tietävät, että ihmisen ajatusmaailma, asenteet, käytös muuttuu tooosi hitaasti, jos koskaan. Tai siihen tarvitaan pitkiä terapioita ja itsetutkuskelua. Tämä on valitettava tosiasia. Kohta ap huomaakin, että kas, siinä se lasten lapsuus hurhahtikin, ja puolison kanssa tässä yhdessä vielä taivalletaan ja ap koittaa samalla etsiä terapiasta apua oireileville nuorille, kohta aikuistuville lapsilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, teet oikein ja olet oikeassa.
Olet huomannut nykyisen tilanteen omituisuuden ja vanhempien lapsiesi kärsimykset. Ammattiapu voi auttaa, mutta todennäköisesti ei.
Puolisollasi on suurempia ongelmia, ehkä tavoitteena aiheuttaa kärsimystä vanhemmille lapsillesi ja sitä kautta sinulle. Hän kyllä tietää sen. Voi jopa olla kyse jo persoonallisuuden häiriöstä. Siihen ei auta kuin ero, mutta manipulaatio jatkuu lopun elämäänne.
Nämä on näitä tarinoita, että aluksi on liian hyvää ollakseen totta ja sitten todellinen luonne tulee esiin.
Voimia sinulle ja kerro vanhemmille lapsille ihan suoraan, että puolisosi käytös ei ole tavanomaista, sinun lapsesi eivät ole tehneet mitään väärää, puoliso toimii väärin, tilanne on vaikea ja kiittele, miten hyvin lapsesi ovat kestäneet ja toimineet. Kerro yrittäväsi löytää ratkaisu tilanteeseen.
Hienoa, että ajattelet lastesi parasta!
Kiitos viestistäsi ja kiitos muillekin tähän ketjuun taas kirjoittaneille.
Ymmärrän että osalla on tarve haukkua minua ja yrittää syyllistämisen kautta ns herätellä minua toimimaan, vaikka olen jo toimet aloittanut. Ja sitten on se osa, joka tykkää vaan lyödä lyötyä, vaikka tämä olisi jo ottanut ekat askeleet oikeaan suuntaan.
En tiedä miten osa kuvittelee maailman toimivan, mutta minun maailmassani sopivia tai edes välttäviä vuokra-asuntoja ei ilmaannu yleensä kuin tarjottimella silloin, kun tarve ilmenee. Minulla on ollut hakuvahti vuokra-asunnoista päällä jo jonkin aikaa, että saan kaikki ilmoitukset. Joten en ihan saa kiinni näistä "muuttakaa heti!" neuvoista. Monella on ilmeisesti myös isot summat sukan varressa, kun on varaa maksaa omistusasuntoa, vuokraa ja pahimmillaan 3kk vuokravakuutta samaan aikaan, hoitovapaalla ollessaan.
Kun kerran muutto ei juuri tällä sekunnilla ole mahdollista, niin mitä vahinkoa se tähän asiaan erikoistunut terapeutti voisi tässä "odotusaikana" tehdä? Ei se nyt ainakaan tilannetta huononna. Eikä myöskään tarkoita, että tilanne jäisi junnaamaan paikoilleen x ajaksi.
Ap.
Selittelyt jatkuvat:
Pidät selvänä että sinä lähdet yhteisestä kodista?
Kiusaaja lähtee miettimään miten apua hakee itselleen kun väkivaltaista toimintaa lapsia ja sinua kohtaan tekee.
Ei kiusatut/ väkivaltaa kokeneet uhrit.
Todellisuus konkretisoituu väkivaltaa tehneelle kun joutuu kohtaamaan nopeammin miten käy kun toimii toisia kohtaan väärin.
Sinä olet lahjakas kirjoittaja, selkeä ja ymmärrettävä. Miksi et ottaisi lahjaasi käytännössä käyttöön.
Lapsiltasi pyydät anteeksi kun et aiemmin osannut pysäyttää kiusaajaa ja annat itsellesi anteeksi myös, sillä sellaista elämä on...välillä joudutaan testaamaan käytännössä opittua ja ymmärrettyä.
Käytä energia mieluummin tekoihin kuin sanoihin. Sinä olet taatusti lastesi kunnioituksen ansainnut kun toimit nyt.
Olen kasvanut uusperheessä ja vanhempipuoleni kohteli minua sadistisesti ja kaltoin monin tavoin. Väkivalta oli moninaista ja kirjavaa. Keski-ikää lähestyessä olen ymmärtänyt oman elämänkokemukseni myötä, että kyse ei ollut vanhempipuolen persoonallisuushäiriöstä, millä aikaisemmin selittelin asiaa. Hänellä ei ole persoonallisuushäiriötä, vaan traumatausta ja onneton parisuhde. Koko meidän perhe oli vääristynyt, vanhemmallani oli vakavia ongelmia itsensä kanssa. Oli alkoholismia, uskottomuutta, työnarkomaniaa. Vanhempipuolellani oli traumataustaa perheväkivallasta. Aika kyse ei ole yksinkertaisesta hyvä vastaan paha -asetelmasta, vaan muutkin kuin persoonallisuushäiriöiset kykenevät sadistiseen käytökseen tietynlaisissa olosuhteissa. Meidän koko perhe olisi tarvinnut apua, ennen kaikkea perheen aikuiset.
Tämä tarina ei viittaa millään tavalla ap:n tilanteeseen, en sillä kertonut tätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, teet oikein ja olet oikeassa.
Olet huomannut nykyisen tilanteen omituisuuden ja vanhempien lapsiesi kärsimykset. Ammattiapu voi auttaa, mutta todennäköisesti ei.
Puolisollasi on suurempia ongelmia, ehkä tavoitteena aiheuttaa kärsimystä vanhemmille lapsillesi ja sitä kautta sinulle. Hän kyllä tietää sen. Voi jopa olla kyse jo persoonallisuuden häiriöstä. Siihen ei auta kuin ero, mutta manipulaatio jatkuu lopun elämäänne.
Nämä on näitä tarinoita, että aluksi on liian hyvää ollakseen totta ja sitten todellinen luonne tulee esiin.
Voimia sinulle ja kerro vanhemmille lapsille ihan suoraan, että puolisosi käytös ei ole tavanomaista, sinun lapsesi eivät ole tehneet mitään väärää, puoliso toimii väärin, tilanne on vaikea ja kiittele, miten hyvin lapsesi ovat kestäneet ja toimineet. Kerro yrittäväsi löytää ratkaisu tilanteeseen.
Hienoa, että ajattelet lastesi parasta!
Kiitos viestistäsi ja kiitos muillekin tähän ketjuun taas kirjoittaneille.
Ymmärrän että osalla on tarve haukkua minua ja yrittää syyllistämisen kautta ns herätellä minua toimimaan, vaikka olen jo toimet aloittanut. Ja sitten on se osa, joka tykkää vaan lyödä lyötyä, vaikka tämä olisi jo ottanut ekat askeleet oikeaan suuntaan.
En tiedä miten osa kuvittelee maailman toimivan, mutta minun maailmassani sopivia tai edes välttäviä vuokra-asuntoja ei ilmaannu yleensä kuin tarjottimella silloin, kun tarve ilmenee. Minulla on ollut hakuvahti vuokra-asunnoista päällä jo jonkin aikaa, että saan kaikki ilmoitukset. Joten en ihan saa kiinni näistä "muuttakaa heti!" neuvoista. Monella on ilmeisesti myös isot summat sukan varressa, kun on varaa maksaa omistusasuntoa, vuokraa ja pahimmillaan 3kk vuokravakuutta samaan aikaan, hoitovapaalla ollessaan.
Kun kerran muutto ei juuri tällä sekunnilla ole mahdollista, niin mitä vahinkoa se tähän asiaan erikoistunut terapeutti voisi tässä "odotusaikana" tehdä? Ei se nyt ainakaan tilannetta huononna. Eikä myöskään tarkoita, että tilanne jäisi junnaamaan paikoilleen x ajaksi.
Ap.
Ihmisiltä ehkä unohtuu elämän realiteetit ja on helppo huudella ulkopuolelta. Toivottavasti saat apua ja hyvää näkemystä tuolta terapiasta. Vahinkoa terapia voi aikaansaada esim. silloin, jos puolisosi ei ole siellä rehellinen, terapeutti ei saa oikeaa kuvaa tilanteesta ja siksi saat huonoja neuvoja jotka esim. sekoittavat ajatuksia, saa uskomaan muutokseen, vaikka se ei olisi realistinen odotus, ja näin vaikea tilanne vain ptkittyy ja sinä väsyt sielä enemmän. Toivottavasti terapautti on hyvä.
Sillä on myös merkitystä, onko ongelmissanne kyse enemmän uusperheongelmasta vai esim. toisen persoonallisuushöiriöisestä käytöksestä. Jos onkin jälkimmäisestä kyse, niin silloin yhteisestä terapiasta voi olla jopa haittaa, jos ongelmien syytä ei tunnisteta oikein.
- eri
Jälkimmäisestä kappaleesta, tätä olen miettinyt paljon ja olen terapeutille lähettänyt jo alustavan (pitkän) kuvauksen tilanteesta, sisältäen myös alkuperäisessä viestissä mainitsemani haasteet suhteen alusta.
Mitä enemmän asioita tässä pohtii ja yhdistelee, niin sitä enemmän alkaa tulla selväksi, että puolisolla on jotain isompia ongelmia itsensä ja menneisyytensä kanssa. Hän on epävarma ja piilottelee sitä painamalla "hienovaraisesti" muita alas. Hän tarvitsee jatkuvasti vahvistusta ja kehuja, mutta ei suo niitä muille jne. Näitä asioita alkaa nyt nähdä selkeämmin.
Selvästi myös aiempien suhteiden taakkoja on raahattu meidän suhteeseen ja osa asenteista kumpuaa niinkin kaukaa. Hänellä on myös taustalla suuri menetys aikuisuuden kynnyksellä ja vaikka siitä on kauan aikaa, se on varmasti jättänyt häneen jälkensä.
Tämä ei ollut puolustuspuhe, vaan halusin kertoa, että uskon, että hän tarvitsee myös ihan omaa terapiaa, että selviää elämässään edes itsekseen eteenpäin.
Kun puoliso kohtelee lapsia epäreilusti ja väärin, niin siihen tulee puuttua ihan siinä hetkessä, vaikka se tarkoittaisi sitä että "kävelee puolison päätöksen yli" tms. Lapsen oikeus reiluun ja hyvään kohteluun menee tällaisen yli. Ja lapsi oppii oikean tavan suhtautua väryyksiin.
Huomasin ap:n jossain viestissä tällaisen seikan, että ap:n puoliso on erittäin tarkka siitä, ettei hänen ylitseen kävellä lapsia koskevissa tilanteissa. (Ja hän itse kuitenkin tekee niin ap:lle.) Puoliso on pikkuhijaa kasvattanut epätervettä kontrollia perheessä. EI vääryyksiin tai mielivaltaan tarvitse alistua minkään verukkeen varjolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, teet oikein ja olet oikeassa.
Olet huomannut nykyisen tilanteen omituisuuden ja vanhempien lapsiesi kärsimykset. Ammattiapu voi auttaa, mutta todennäköisesti ei.
Puolisollasi on suurempia ongelmia, ehkä tavoitteena aiheuttaa kärsimystä vanhemmille lapsillesi ja sitä kautta sinulle. Hän kyllä tietää sen. Voi jopa olla kyse jo persoonallisuuden häiriöstä. Siihen ei auta kuin ero, mutta manipulaatio jatkuu lopun elämäänne.
Nämä on näitä tarinoita, että aluksi on liian hyvää ollakseen totta ja sitten todellinen luonne tulee esiin.
Voimia sinulle ja kerro vanhemmille lapsille ihan suoraan, että puolisosi käytös ei ole tavanomaista, sinun lapsesi eivät ole tehneet mitään väärää, puoliso toimii väärin, tilanne on vaikea ja kiittele, miten hyvin lapsesi ovat kestäneet ja toimineet. Kerro yrittäväsi löytää ratkaisu tilanteeseen.
Hienoa, että ajattelet lastesi parasta!
Kiitos viestistäsi ja kiitos muillekin tähän ketjuun taas kirjoittaneille.
Ymmärrän että osalla on tarve haukkua minua ja yrittää syyllistämisen kautta ns herätellä minua toimimaan, vaikka olen jo toimet aloittanut. Ja sitten on se osa, joka tykkää vaan lyödä lyötyä, vaikka tämä olisi jo ottanut ekat askeleet oikeaan suuntaan.
En tiedä miten osa kuvittelee maailman toimivan, mutta minun maailmassani sopivia tai edes välttäviä vuokra-asuntoja ei ilmaannu yleensä kuin tarjottimella silloin, kun tarve ilmenee. Minulla on ollut hakuvahti vuokra-asunnoista päällä jo jonkin aikaa, että saan kaikki ilmoitukset. Joten en ihan saa kiinni näistä "muuttakaa heti!" neuvoista. Monella on ilmeisesti myös isot summat sukan varressa, kun on varaa maksaa omistusasuntoa, vuokraa ja pahimmillaan 3kk vuokravakuutta samaan aikaan, hoitovapaalla ollessaan.
Kun kerran muutto ei juuri tällä sekunnilla ole mahdollista, niin mitä vahinkoa se tähän asiaan erikoistunut terapeutti voisi tässä "odotusaikana" tehdä? Ei se nyt ainakaan tilannetta huononna. Eikä myöskään tarkoita, että tilanne jäisi junnaamaan paikoilleen x ajaksi.
Ap.
Selittelyt jatkuvat:
Pidät selvänä että sinä lähdet yhteisestä kodista?
Kiusaaja lähtee miettimään miten apua hakee itselleen kun väkivaltaista toimintaa lapsia ja sinua kohtaan tekee.
Ei kiusatut/ väkivaltaa kokeneet uhrit.
Todellisuus konkretisoituu väkivaltaa tehneelle kun joutuu kohtaamaan nopeammin miten käy kun toimii toisia kohtaan väärin.
Sinä olet lahjakas kirjoittaja, selkeä ja ymmärrettävä. Miksi et ottaisi lahjaasi käytännössä käyttöön.
Lapsiltasi pyydät anteeksi kun et aiemmin osannut pysäyttää kiusaajaa ja annat itsellesi anteeksi myös, sillä sellaista elämä on...välillä joudutaan testaamaan käytännössä opittua ja ymmärrettyä.
Käytä energia mieluummin tekoihin kuin sanoihin. Sinä olet taatusti lastesi kunnioituksen ansainnut kun toimit nyt.
Sinulla on siis kokemusta miten vastahakoinen kiusaaja saadaan lähtemään kodista, josta hän omistaa 50% ja silti tämä jatkaisi kiltisti osuutensa maksamista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, teet oikein ja olet oikeassa.
Olet huomannut nykyisen tilanteen omituisuuden ja vanhempien lapsiesi kärsimykset. Ammattiapu voi auttaa, mutta todennäköisesti ei.
Puolisollasi on suurempia ongelmia, ehkä tavoitteena aiheuttaa kärsimystä vanhemmille lapsillesi ja sitä kautta sinulle. Hän kyllä tietää sen. Voi jopa olla kyse jo persoonallisuuden häiriöstä. Siihen ei auta kuin ero, mutta manipulaatio jatkuu lopun elämäänne.
Nämä on näitä tarinoita, että aluksi on liian hyvää ollakseen totta ja sitten todellinen luonne tulee esiin.
Voimia sinulle ja kerro vanhemmille lapsille ihan suoraan, että puolisosi käytös ei ole tavanomaista, sinun lapsesi eivät ole tehneet mitään väärää, puoliso toimii väärin, tilanne on vaikea ja kiittele, miten hyvin lapsesi ovat kestäneet ja toimineet. Kerro yrittäväsi löytää ratkaisu tilanteeseen.
Hienoa, että ajattelet lastesi parasta!
Kiitos viestistäsi ja kiitos muillekin tähän ketjuun taas kirjoittaneille.
Ymmärrän että osalla on tarve haukkua minua ja yrittää syyllistämisen kautta ns herätellä minua toimimaan, vaikka olen jo toimet aloittanut. Ja sitten on se osa, joka tykkää vaan lyödä lyötyä, vaikka tämä olisi jo ottanut ekat askeleet oikeaan suuntaan.
En tiedä miten osa kuvittelee maailman toimivan, mutta minun maailmassani sopivia tai edes välttäviä vuokra-asuntoja ei ilmaannu yleensä kuin tarjottimella silloin, kun tarve ilmenee. Minulla on ollut hakuvahti vuokra-asunnoista päällä jo jonkin aikaa, että saan kaikki ilmoitukset. Joten en ihan saa kiinni näistä "muuttakaa heti!" neuvoista. Monella on ilmeisesti myös isot summat sukan varressa, kun on varaa maksaa omistusasuntoa, vuokraa ja pahimmillaan 3kk vuokravakuutta samaan aikaan, hoitovapaalla ollessaan.
Kun kerran muutto ei juuri tällä sekunnilla ole mahdollista, niin mitä vahinkoa se tähän asiaan erikoistunut terapeutti voisi tässä "odotusaikana" tehdä? Ei se nyt ainakaan tilannetta huononna. Eikä myöskään tarkoita, että tilanne jäisi junnaamaan paikoilleen x ajaksi.
Ap.
Ihmisiltä ehkä unohtuu elämän realiteetit ja on helppo huudella ulkopuolelta. Toivottavasti saat apua ja hyvää näkemystä tuolta terapiasta. Vahinkoa terapia voi aikaansaada esim. silloin, jos puolisosi ei ole siellä rehellinen, terapeutti ei saa oikeaa kuvaa tilanteesta ja siksi saat huonoja neuvoja jotka esim. sekoittavat ajatuksia, saa uskomaan muutokseen, vaikka se ei olisi realistinen odotus, ja näin vaikea tilanne vain ptkittyy ja sinä väsyt sielä enemmän. Toivottavasti terapautti on hyvä.
Sillä on myös merkitystä, onko ongelmissanne kyse enemmän uusperheongelmasta vai esim. toisen persoonallisuushöiriöisestä käytöksestä. Jos onkin jälkimmäisestä kyse, niin silloin yhteisestä terapiasta voi olla jopa haittaa, jos ongelmien syytä ei tunnisteta oikein.
- eri
Jälkimmäisestä kappaleesta, tätä olen miettinyt paljon ja olen terapeutille lähettänyt jo alustavan (pitkän) kuvauksen tilanteesta, sisältäen myös alkuperäisessä viestissä mainitsemani haasteet suhteen alusta.
Mitä enemmän asioita tässä pohtii ja yhdistelee, niin sitä enemmän alkaa tulla selväksi, että puolisolla on jotain isompia ongelmia itsensä ja menneisyytensä kanssa. Hän on epävarma ja piilottelee sitä painamalla "hienovaraisesti" muita alas. Hän tarvitsee jatkuvasti vahvistusta ja kehuja, mutta ei suo niitä muille jne. Näitä asioita alkaa nyt nähdä selkeämmin.
Selvästi myös aiempien suhteiden taakkoja on raahattu meidän suhteeseen ja osa asenteista kumpuaa niinkin kaukaa. Hänellä on myös taustalla suuri menetys aikuisuuden kynnyksellä ja vaikka siitä on kauan aikaa, se on varmasti jättänyt häneen jälkensä.
Tämä ei ollut puolustuspuhe, vaan halusin kertoa, että uskon, että hän tarvitsee myös ihan omaa terapiaa, että selviää elämässään edes itsekseen eteenpäin.
Kaikki nuo vaikuttavat myös teidän yhteiseen lapseen. Ongelma ei poistu pelkästään sillä, että otat ja lähdet, vaan tuo kaikki on läsnä teidän yhteisen lapsen elämässä myös. Toivottavasti miehesi ymmärtää terapian tarpeellisuuden, edes itsensä ja oman lapsensa takia. Myös ne biologiset lapset kärsivät aina aikuisen toimintahäiriöstä, vaikka pääasiallisena kohteena olisi bonuslapset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loppuosa
Vanhempien lastesi ollessa teillä arjen tulisi olla mahdollisimman normaalia. Ei huvituksia, ei syyllisyydentunteen paikkausta herkuilla ja sirkushuveilla, vaan normaalia perhearkea, missä ei unohdeta puolisoa ja yhteistä lasta. Se on myös yksi hyvä perheen myrkyttäjä, jos kumppani häviää saatavista joka toinen viikkoa ja panostaa kaiken tarmonsa vanhempiin lapsiin jättäen parisuhteen ja yhteisen lapsen hattuhyllylle odottamaan seuraavaa viikkoa. Kohteletko lapsia tasavertaisesti, osallistuthan varmasti vähintään puoliksi yhteisen menoihin ja hoitoon? Onhan kumppanillasi omaa aikaa ja lepoa? Onko hänellä oikeus ylipäätänsä kertoa sinulle huolistaan ja ärsytyksen aiheistaan ilman, että otat kaiken automaattisesti hyökkäyksenä? Tuleeko puolisosi aidosti kuulluksi, nähdyksi ja kohdatuksi? Osaatko kiittää ja pyytää anteeksi?Tässä muutamia asioita, jotka tuli mieleen. Joku puolisoasi selvästi painaa ja ärsyttää, on tärkeää että pääsette juttelemaan. Suosittelen parisuhdeterapiaa ja nimenomaan sellaisella terapeutilla, joka on erikoistunut uusperheisiin ja joka ymmärtää uusperheiden sudenkuoppia.
Lopuksi vielä. Uusperheen muodostuminen vie aikaa ja yhteisen lapsen syntymä sekoittaa aina pakkaa. Jokainen joutuu hakemaan paikkaansa uudestaan ja rooliaan perheessä. Tutkimusten mukaan suurimmat kehitysvaiheet olisi käyty läpi keskimäärin 4-7 vuodessa. Sitä ennen erilaiset vaiheet, riidat ja kriisit valitettavasti kuuluvat asiaan.
Omasta tilanteestani avaan vielä sen verran, että olen hyvin kiintynyt bonuksiin ja voin sanoa rakastavani heitä. Suhteemme ei kuitenkaan ole täysin suora ja mutkaton, koska mieheni on eräänlaisena tulppana jatkuvasti siinä välissä. Kaikkiin ihmissuhteisiin kuuluu riitoja ja sanaharkkaa, mutta jos siinäkin on jatkuvasti joku mikromanageeraamassa vieressä ja estämässä kahden ihmisen välisen suhteen luonnollista syntymistä, niin jännite jää aina kytemään. Kyllähän sitä omankin lapsen kanssa ottaa välistä yhteen ja oma lapsi toisinaan ärsyttää ja rasittaa, mutta tällaisia asioita ei saisi käydä bonusten kanssa, koska kaikki tulkitaan automaattisesti pahaksi ja huonoksi ja heti saa pahan äitipuoli- leiman, vaikka kyseessä olisi täysin normaali kärhämä ihmissuhteessa. On mielestäni tärkeää antaa lapsen/lasten ja bonusvanhemman myös niin sanotusti ottaa yhteen ja sopia keskenään kärhämänsä. Ellei homma mene aivan täysin yli. On todella vaikeaa olla läheinen ja luontevasti sellaisten ihmisten kanssa, joiden välissä on aina joku mikromanageeraamassa ja säätämässä välissä. Mieti vaikka jos anoppisi olisi jatkuvasti häsläämässä sinun ja kumppanisi välissä, niin millä tavalla se vaikuttaisi teidän keskinäiseen suhteeseen?
Et ilmeisesti lukenut aloitusta lainkaan. Miksi? Koko viestisi ei sovellu aloittajalle mitenkään.
En ehtinyt lukea ensimmäistä sivua pidemmälle, sen myönnän. Kirjoitinkin heti alkuun etten osaa ottaa kantaa tarkemmin juuri ap:n tilanteeseen, pyrin kirjoittamaan omasta kokemuksestani ja sen myötä ap:lle kysymyksiä pohdittavaksi. Ei me tätä tilannetta voida av:lla ratkaista, vaan ap:n pitää keskustella asioista puolisonsa kanssa. Puolison omaa versiota emme tiedä, joten siinäkin mielessä on vaikea sanoa juuta tai jaata ap:n tilanteeseen.
Olen lukenut sivun 7 alkuun ja edelleen annan samat vinkit ap:lle mitä edellisellä sivulla. Teillä on selvästi erilaiset siisteyskäsitykset ja kasvatustyyleissä eroa, oletteko tehneet teidän yhteiset säännöt siivoamisen ja jälkien siistimisten suhteen niin, että kumppanisi saa myös yhtäläisesti vaikuttaa sääntöihin? Vai onko hänen pitänyt vain omaksua teidän säännöt? Siivoathan kotona saman verran vähintään mitä puolisosi, eihän siivoaminen ole vain hänen harteillaan?
Kun olin järkyttävän väsynyt vauvan valvottamisen takia ja sen, että jouduin kantaan yhteisestä pääosin yksin vastuuta ja siivoamaan kaikkien muiden jäljet, niin naputin silloin paljon herkemmin sotkuista. Ja tein sen varmasti monesti ei niin ystävälliseen sävyyn. Olin tosiaan niin väsynyt, että mietin välistä tosissani sitä, millaisia keinoja minulla olisi saada vihdoinkin lepoa. Vaikka lopullisesti. Olethan ap kysynyt, miten puolisosi jaksaa (ihan oikeasti) ja annathan hänelle riittävästi lepoa?
Perheterapeutilla:
"Olemme todenneet, että meillä on kasvatustyyleissä eroa:
Toinen on lapsen tarpeisiin vastaavan kasvatuksen kannalla, ja toinen on väkivaltaisen kasvatuksen kannalla, tosin toistaiseksi hänenkin mielestään on kyllä riittänyt henkisen väkivallan malli. Miten pääsisimme sopivaan kompromissiin asiassa?"
Vierailija kirjoitti:
Olen kasvanut uusperheessä ja vanhempipuoleni kohteli minua sadistisesti ja kaltoin monin tavoin. Väkivalta oli moninaista ja kirjavaa. Keski-ikää lähestyessä olen ymmärtänyt oman elämänkokemukseni myötä, että kyse ei ollut vanhempipuolen persoonallisuushäiriöstä, millä aikaisemmin selittelin asiaa. Hänellä ei ole persoonallisuushäiriötä, vaan traumatausta ja onneton parisuhde. Koko meidän perhe oli vääristynyt, vanhemmallani oli vakavia ongelmia itsensä kanssa. Oli alkoholismia, uskottomuutta, työnarkomaniaa. Vanhempipuolellani oli traumataustaa perheväkivallasta. Aika kyse ei ole yksinkertaisesta hyvä vastaan paha -asetelmasta, vaan muutkin kuin persoonallisuushäiriöiset kykenevät sadistiseen käytökseen tietynlaisissa olosuhteissa. Meidän koko perhe olisi tarvinnut apua, ennen kaikkea perheen aikuiset.
Tämä tarina ei viittaa millään tavalla ap:n tilanteeseen, en sillä kertonut tätä.
Niin, voihan tuolkaltaisen pahan kaltoinkohtelun taustalla ehkä joo olla myös jotain mielenterveyden häiriöitä, muita isoja ongelmia ja traumoja, eikä aina ole kyse persoonallisuushäiriöstä. Usein kuitenkin myös on.
Joillakin ihmisillä voi olla myös esim. voimakkaasti narsistisia piirteitä ja käytösmalleja, vaikka varsinaisen narsistisen persoonallisuhöiriön diagnostinen kynnys ei ylittyisikään. Ja voi olla useampi erilainen ongelma myös samanaikaisesti. Toisaalta traumatausta (varhais)lapsuudessa ja kaltoinkohtelu kyllä myös aiheuttaa mm. niitä persoonallisuushäiriöitäkin. Toi myös muita ongelmia.
Jos saa kysyä, mistä teit lopulta sen päätelmän, ettei taustalla ollutkaan persoonallisuushäiriötä?
Mielestäni persoonallisuushäiriö (joita on myös useita erityyppisiä ) ei tarkoita, että ihminen olisi lähtökohtaisesti paha tai asiaa pitäisi käsitellä hyvä - paha akselilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, teet oikein ja olet oikeassa.
Olet huomannut nykyisen tilanteen omituisuuden ja vanhempien lapsiesi kärsimykset. Ammattiapu voi auttaa, mutta todennäköisesti ei.
Puolisollasi on suurempia ongelmia, ehkä tavoitteena aiheuttaa kärsimystä vanhemmille lapsillesi ja sitä kautta sinulle. Hän kyllä tietää sen. Voi jopa olla kyse jo persoonallisuuden häiriöstä. Siihen ei auta kuin ero, mutta manipulaatio jatkuu lopun elämäänne.
Nämä on näitä tarinoita, että aluksi on liian hyvää ollakseen totta ja sitten todellinen luonne tulee esiin.
Voimia sinulle ja kerro vanhemmille lapsille ihan suoraan, että puolisosi käytös ei ole tavanomaista, sinun lapsesi eivät ole tehneet mitään väärää, puoliso toimii väärin, tilanne on vaikea ja kiittele, miten hyvin lapsesi ovat kestäneet ja toimineet. Kerro yrittäväsi löytää ratkaisu tilanteeseen.
Hienoa, että ajattelet lastesi parasta!
Kiitos viestistäsi ja kiitos muillekin tähän ketjuun taas kirjoittaneille.
Ymmärrän että osalla on tarve haukkua minua ja yrittää syyllistämisen kautta ns herätellä minua toimimaan, vaikka olen jo toimet aloittanut. Ja sitten on se osa, joka tykkää vaan lyödä lyötyä, vaikka tämä olisi jo ottanut ekat askeleet oikeaan suuntaan.
En tiedä miten osa kuvittelee maailman toimivan, mutta minun maailmassani sopivia tai edes välttäviä vuokra-asuntoja ei ilmaannu yleensä kuin tarjottimella silloin, kun tarve ilmenee. Minulla on ollut hakuvahti vuokra-asunnoista päällä jo jonkin aikaa, että saan kaikki ilmoitukset. Joten en ihan saa kiinni näistä "muuttakaa heti!" neuvoista. Monella on ilmeisesti myös isot summat sukan varressa, kun on varaa maksaa omistusasuntoa, vuokraa ja pahimmillaan 3kk vuokravakuutta samaan aikaan, hoitovapaalla ollessaan.
Kun kerran muutto ei juuri tällä sekunnilla ole mahdollista, niin mitä vahinkoa se tähän asiaan erikoistunut terapeutti voisi tässä "odotusaikana" tehdä? Ei se nyt ainakaan tilannetta huononna. Eikä myöskään tarkoita, että tilanne jäisi junnaamaan paikoilleen x ajaksi.
Ap.
Selittelyt jatkuvat:
Pidät selvänä että sinä lähdet yhteisestä kodista?
Kiusaaja lähtee miettimään miten apua hakee itselleen kun väkivaltaista toimintaa lapsia ja sinua kohtaan tekee.
Ei kiusatut/ väkivaltaa kokeneet uhrit.
Todellisuus konkretisoituu väkivaltaa tehneelle kun joutuu kohtaamaan nopeammin miten käy kun toimii toisia kohtaan väärin.
Sinä olet lahjakas kirjoittaja, selkeä ja ymmärrettävä. Miksi et ottaisi lahjaasi käytännössä käyttöön.
Lapsiltasi pyydät anteeksi kun et aiemmin osannut pysäyttää kiusaajaa ja annat itsellesi anteeksi myös, sillä sellaista elämä on...välillä joudutaan testaamaan käytännössä opittua ja ymmärrettyä.
Käytä energia mieluummin tekoihin kuin sanoihin. Sinä olet taatusti lastesi kunnioituksen ansainnut kun toimit nyt.
Sinulla on siis kokemusta miten vastahakoinen kiusaaja saadaan lähtemään kodista, josta hän omistaa 50% ja silti tämä jatkaisi kiltisti osuutensa maksamista?
Kokemusta löytyy, ikävä kyllä.
Avioerossa omaisuus ositetaan. Pankkilainan antajaan myös neuvotteluyhteys, siitä se lähtee.
On turha kuvitella, että koskaan ero helppoa olisi. Harvoin kauniisti kasvetaan erilleen ja ah niin auvoisen kilttinä ollaan kun tunteet meinaa viedä kuin pässiä narussa. Sellaista elämä on. Aikuiset kuitenkin osaavat säädellä tunteitaan ja sopia jos normaaleja ollaan, ajan kanssa.
Alku oli minullakin kuin aloittajalla, kymmenen kaunista ja yksitoista hyvää luvattiin ja vannottiin..mutta todellisuus paljastui eli yhteinen lapsi syntyi. Siitä se lähti: ruoka ja lapset, suihku ja lapset. Pikkuhiljaa ja kuin varkain muutamassa vuodessa lasten kasvaessa kasvoi puolisoni epäluulo ja kohtuuttomat vaatimukset ensin lapsiin ja lopulta minuun kohdistaen.
Minäkin hain apua perheneuvolan ja terapeuteista. Itse oli tajuttava että ovi ulos kärsimyksistä on edessäni, oven rivan alas voin painaa vain minä itse. Lasten oikeuksien tähden jos oma itsetunto jo niin pohjalla on ettei itsesuojeluvaisto toimi!
Valitsin lapset. Pääsimme turvaan. Ainut mikä harmittaa että ylipäätään olen altistanut lapset mielivaltaisen ihmisen läheisyyteen.
Ja nyt reilusti yli 20 vuotta myöhemmin lapset aika-ajoin kiittävät miten uskalsin puolustaa heitä. Itseisarvo on elämä, ei raha ja mammona. Mitä teen taloilla tai tavaroilla jos mielenterveysongelmat tai henki on vaarassa?
Näihin kysymyksiin itse jouduin vastaamaan itselleni onko ymmärettävä loputtomiin epävakaan puolisoni väkivaltaista käytöstä yli omien ja lasten oikeuksien. Ymmärtää voi, muttei kaikkea tarvitse hyväksyä.
Aloittajalla jos/kun kyse on lapsia alistava Puoliso ja pikkuhiljaa kiristyvä ilmapiiri, niin toivoisin että kiltisti kiusaaja tekee yhteistyötä ja hoitaa aikuisen oikeasti velvoitteet, mihin on sitoutunut.
Jos ei kiltisti hoida ja käyttää tässä valtaa, niin aloittaja voi onnitella itseään oikeasta päättelystään puolison epävakaudesta, sillä silloinhan kiusaaja paljastuu ja paljastaa viimeistäänkin korttinsa.
Uskalla puolustaa itseäsi ja lapsia. Paras kiitos tulee aikanaan lapsiltasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, teet oikein ja olet oikeassa.
Olet huomannut nykyisen tilanteen omituisuuden ja vanhempien lapsiesi kärsimykset. Ammattiapu voi auttaa, mutta todennäköisesti ei.
Puolisollasi on suurempia ongelmia, ehkä tavoitteena aiheuttaa kärsimystä vanhemmille lapsillesi ja sitä kautta sinulle. Hän kyllä tietää sen. Voi jopa olla kyse jo persoonallisuuden häiriöstä. Siihen ei auta kuin ero, mutta manipulaatio jatkuu lopun elämäänne.
Nämä on näitä tarinoita, että aluksi on liian hyvää ollakseen totta ja sitten todellinen luonne tulee esiin.
Voimia sinulle ja kerro vanhemmille lapsille ihan suoraan, että puolisosi käytös ei ole tavanomaista, sinun lapsesi eivät ole tehneet mitään väärää, puoliso toimii väärin, tilanne on vaikea ja kiittele, miten hyvin lapsesi ovat kestäneet ja toimineet. Kerro yrittäväsi löytää ratkaisu tilanteeseen.
Hienoa, että ajattelet lastesi parasta!
Kiitos viestistäsi ja kiitos muillekin tähän ketjuun taas kirjoittaneille.
Ymmärrän että osalla on tarve haukkua minua ja yrittää syyllistämisen kautta ns herätellä minua toimimaan, vaikka olen jo toimet aloittanut. Ja sitten on se osa, joka tykkää vaan lyödä lyötyä, vaikka tämä olisi jo ottanut ekat askeleet oikeaan suuntaan.
En tiedä miten osa kuvittelee maailman toimivan, mutta minun maailmassani sopivia tai edes välttäviä vuokra-asuntoja ei ilmaannu yleensä kuin tarjottimella silloin, kun tarve ilmenee. Minulla on ollut hakuvahti vuokra-asunnoista päällä jo jonkin aikaa, että saan kaikki ilmoitukset. Joten en ihan saa kiinni näistä "muuttakaa heti!" neuvoista. Monella on ilmeisesti myös isot summat sukan varressa, kun on varaa maksaa omistusasuntoa, vuokraa ja pahimmillaan 3kk vuokravakuutta samaan aikaan, hoitovapaalla ollessaan.
Kun kerran muutto ei juuri tällä sekunnilla ole mahdollista, niin mitä vahinkoa se tähän asiaan erikoistunut terapeutti voisi tässä "odotusaikana" tehdä? Ei se nyt ainakaan tilannetta huononna. Eikä myöskään tarkoita, että tilanne jäisi junnaamaan paikoilleen x ajaksi.
Ap.
Selittelyt jatkuvat:
Pidät selvänä että sinä lähdet yhteisestä kodista?
Kiusaaja lähtee miettimään miten apua hakee itselleen kun väkivaltaista toimintaa lapsia ja sinua kohtaan tekee.
Ei kiusatut/ väkivaltaa kokeneet uhrit.
Todellisuus konkretisoituu väkivaltaa tehneelle kun joutuu kohtaamaan nopeammin miten käy kun toimii toisia kohtaan väärin.
Sinä olet lahjakas kirjoittaja, selkeä ja ymmärrettävä. Miksi et ottaisi lahjaasi käytännössä käyttöön.
Lapsiltasi pyydät anteeksi kun et aiemmin osannut pysäyttää kiusaajaa ja annat itsellesi anteeksi myös, sillä sellaista elämä on...välillä joudutaan testaamaan käytännössä opittua ja ymmärrettyä.
Käytä energia mieluummin tekoihin kuin sanoihin. Sinä olet taatusti lastesi kunnioituksen ansainnut kun toimit nyt.
Sinulla on siis kokemusta miten vastahakoinen kiusaaja saadaan lähtemään kodista, josta hän omistaa 50% ja silti tämä jatkaisi kiltisti osuutensa maksamista?
Kokemusta löytyy, ikävä kyllä.
Avioerossa omaisuus ositetaan. Pankkilainan antajaan myös neuvotteluyhteys, siitä se lähtee.
On turha kuvitella, että koskaan ero helppoa olisi. Harvoin kauniisti kasvetaan erilleen ja ah niin auvoisen kilttinä ollaan kun tunteet meinaa viedä kuin pässiä narussa. Sellaista elämä on. Aikuiset kuitenkin osaavat säädellä tunteitaan ja sopia jos normaaleja ollaan, ajan kanssa.
Alku oli minullakin kuin aloittajalla, kymmenen kaunista ja yksitoista hyvää luvattiin ja vannottiin..mutta todellisuus paljastui eli yhteinen lapsi syntyi. Siitä se lähti: ruoka ja lapset, suihku ja lapset. Pikkuhiljaa ja kuin varkain muutamassa vuodessa lasten kasvaessa kasvoi puolisoni epäluulo ja kohtuuttomat vaatimukset ensin lapsiin ja lopulta minuun kohdistaen.
Minäkin hain apua perheneuvolan ja terapeuteista. Itse oli tajuttava että ovi ulos kärsimyksistä on edessäni, oven rivan alas voin painaa vain minä itse. Lasten oikeuksien tähden jos oma itsetunto jo niin pohjalla on ettei itsesuojeluvaisto toimi!
Valitsin lapset. Pääsimme turvaan. Ainut mikä harmittaa että ylipäätään olen altistanut lapset mielivaltaisen ihmisen läheisyyteen.
Ja nyt reilusti yli 20 vuotta myöhemmin lapset aika-ajoin kiittävät miten uskalsin puolustaa heitä. Itseisarvo on elämä, ei raha ja mammona. Mitä teen taloilla tai tavaroilla jos mielenterveysongelmat tai henki on vaarassa?
Näihin kysymyksiin itse jouduin vastaamaan itselleni onko ymmärettävä loputtomiin epävakaan puolisoni väkivaltaista käytöstä yli omien ja lasten oikeuksien. Ymmärtää voi, muttei kaikkea tarvitse hyväksyä.
Aloittajalla jos/kun kyse on lapsia alistava Puoliso ja pikkuhiljaa kiristyvä ilmapiiri, niin toivoisin että kiltisti kiusaaja tekee yhteistyötä ja hoitaa aikuisen oikeasti velvoitteet, mihin on sitoutunut.
Jos ei kiltisti hoida ja käyttää tässä valtaa, niin aloittaja voi onnitella itseään oikeasta päättelystään puolison epävakaudesta, sillä silloinhan kiusaaja paljastuu ja paljastaa viimeistäänkin korttinsa.
Uskalla puolustaa itseäsi ja lapsia. Paras kiitos tulee aikanaan lapsiltasi.
Nyt puhut jo taas ihan eri asiasta kuin minä. Täällä on kehotettu lähtemään *heti*. Kyseenalaistin sen, että miten se heti lähteminen käytännössä onnistuu. Jonka jälkeen sinä kyseenalaistit sen, että miksi minun pitäisi lähteä yhteisestä kodista lasten kanssa ja että puoliso ulos vaan. Miten laitat ulos, heti, ihmisen, joka ei aio omasta kodista lähteä?
Edelleen puhe oli tilanteesta, jossa jomman kumman pitäisi lähteä nyt pikapuolin johonkin. Siihen ei silloin auta kertomukset osituksista ja lainaneuvotteluista, ei silloin päästä lähtemään heti, jos niitä odotellaan. Sitä paitsi ei meistä kumpikaan tätä asuntoa yksin pitäisi, saati ostaisi toista ulos. Eli asunto pitää myydä.
Ap.
Just niin. Sama selittely ja hyssyttely aloittajalla edelleen
"Aika varattu terapiaan ja toinenkin tahtoo mukisematta..."
Eli vastuunpakoilua ja vastuunsiirtoa.
Aloittaja tunnistaa ja tunnustaa...
Sitten puolisolle selventää ja selkiyttää..
Homma jatkuu...Lapset kärsii kiusaajan käsittelyssä ja tunneilmastossa, mikä tämän päivän maalaisjärjelläkin ymmärretään väkivallan yhdeksi jos toiseksikin muodoksi...
Ja nyt sitten annetaan siimaa kiusaajalle...mennään terapiaan...
Ja odotetaan että joku muu tekee päätöksen lasten oikeuksien puolesta..
Aikaa kuluu ja kello käy....
Aloittaja tiedosti, tunnusti ja toimii...
Joo...kello käy ja aikaa kuluu ja Lapset...Voi että miten turhaa ja tarpeetonta lasten ja kaikkien osallisten elämän tuhlaamista ja tuhoamista.
Jonkun on joskus pakko uskaltaa itse viheltää peli poikki. Ihan itse. Vastuunsiirtoa väkivallan käyttäjälle, terapeutille ja kumminkaimalle on turha yrittää vierittää...
Lasten elämä on tässä ja nyt. Niin muuten on koko perheenkin.