G: PAHIN pimahduksesi tavaroiden heittelyn tiimoilta?

keittiön kaappia vasten niin että kaappiin jäi jälki. Kiva kun oltiin juuri pantu asunto myyntiin ja keittiö oli remontoitu vain pari vuotta aiemmin...



Kerran hermostun valvotun yön jälkeen aamiaisella kiukutteleviin lapsiin ja iskin puurolautasen pöytään niin, että puurot lensi kattoon asti ja pöytään tuli lommo. Puuroa katosta pyyhkiessäni jo nauratti ja selitin lapsille, että aina ei äitinkään pinna ihan kaikkea kestä.



Meillä räiskyy kaikki muut paitsi mies. Raukalla onkin kestämistä meidän ovepaiskojien kanssa, kun se itse on semmoinen tavarahysteerikko, ettei kestä sitä että tavarat menee rikki tai edes kuluu käytössä... Minä olen kyllä vähitellen rauhoittunut 30 täytettyäni enkä nyt ole moneen vuoteen heitellyt mitään.



Eikä kyse ole koskaan ollut siitä etten yhtään kykenisi itseäni hillitsemään. Koskaan en ole toista ihmistä satuttanut ja aina olen jopa hetken pystynyt harkitsemaan minkä tavaran viskaan :-)

Valvoin öitä esikoisen kanssa useasti (oli aika itkuinen) ja tuttipullo ei kelvannut.

rasvapuoli osui seinään. Seinässä on tietysti vieläkin pieni tahra joka näkyy tietyssä valossa jos osaa katsoa.

Sen lisäksi hakannut/heitellyt tyynyjä ym pehmeää ja särkymätöntä seiniin/lattialle/sängylle: ei kuulu ääntä, mikään ei hajoa, kehenkään ei satu jos tyyny kimpoaa. Kerran kun lapsi oli parikuinen, minä väsyt ja tuli miehen kanssa riita menin kylppäriin ja hakkasin vasaralla yhden vihaamani mukin säpäleiksi. Nykyisin lähinnää moukaroin tyynyjä itsekseni tai teen raivosiivousta.



Mies on kerran heittänyt kahvinkoneen suodatintelineen (sen muovisen mihin se pussi laitetaan) lattiaan ja kännykkää erinäisiä kertoja.



Koskaan ei olla heitelty mitään ihmisiä kohti, eikä heittelyt tapahdu lapsen silmien edessä. Fyysinen toiminta helpottaa ylikierroksilla käyviä aivoja. Parempi vaihtoehto minusta on möyhentää jotain tyynyjä yksikseen kuin nimitellä (mitä emme tee koskaan) tai käydä käsiksi ihmiseen. Kun pahimman aggression saa purettua on paljon helpompi keskustella siitä mikä suututti ettei tarvitse samasta asiasta jatkuvasti riidellä.

Itse kerran potkasin sellasen fisher prisen lelun(johon laitetaan sivusta erimuotoisia palikoita sisään) seinään ja lommohan siihen tuli...

että mulla tuo tavaroiden nakkelu on tapahtunut nuoruudessani,ei edes nykyisen mieheni aikana eikä enää kun olen lapsia saanut.

Kotona oon heittänyt kännykän seinään useita kertoja. Pamauttanut lavuaarin hanan kiinni niin kovalla voimalla, että hana irtosi ja vettä ruiskusi tovin pitkin vessaa kun etsin veden pääkatkaisijaa (enkä muuten heti löytänyt sitä).....

Ovea paiskonut sillä seurauksella että yksi ovi hajosi kokonaan. Toisella kertaa kattolamppu tippui katosta kun ovi jysähti voimalla.



Joskus puren tyynynkulmaa täysillä kun saan hillittömän raivokohtauksen.



Hullu olen, tiedetään....

Sit vielä vakuutellaan, että osataan järkevästi erota, niin ei vaikuta lapseen. Aivan tosi vaikee uskoa.

Okei, oli hermot muutenkin kireellä monista muista asioista johtuen.



Vihreetä " geeliä" oli joka puolella ja keittiössä haisi ihanan metsäiselle pitkän aikaa.

kylmää sellaista.

Hitto että otti päähän rankasti, kun " sormet verillä" sai sitä kuivunutta putsailla pitkin keittiötä.....että älkää vaan tehkö samaa erhettä, enpä ole itsekään moista toistanut.

Ei ole tapana muutenkaan heitellä mitään, tuolla kerralla sitten ekan kerran " kilahti" .

ja yhden kännykän rikkomisen varmistin saksilla.. huh huh, ei enää aikoihin tollasta touhua. :)

ja nuorempana heitin kattilasta kylmät keitot siskon päälle ja parvekkeelta sen tavaroita alas. Sitten toisten päiväkirjoja vessanpönttöön.. oli aika rajuja riitoja teininä.

Mulla " napsahtaa" ,jos haen jotain tärkeää paperia kaapista missä on miljuunia papereita, enkä löydä etsimääni.

silloin lentää kaikki paperit lattialle.

Samoin saattaa käydä, jos en löydä jotain vaatetta.

Nää edellämainitut tapahtuu silloin, jos menkat on alkamassa. (Jos on tapahtuakseen)

Joskus on multakin tuttipullot lennelly, mutta pimeässä huoneessa, niin lapsi ei ole nähnyt.

Samaten saatan imuroidessa potkia muovituolit pois tieltä, jos ketuttaa. Tämäkin tapahtui kerran ja juuri kun menkat oli alkamassa.

Miehen ex- avovaimo heitteli suuttuessaan aina astiastot palasiksi. Toinen oli käynyt miehen töissäollessa (mies oli laittanut tämän naisen taipaleelle, mutta nainen ei ollut suostunut palauttaan avaimia) polkaiseen olohuoneesta todella arvokkaan lasipöydän palasiksi... olipa varsin mukava yllätys miehelle, kun tuli töistä.



Itse en nakkele tavaroita, vaan pieksän suutani vain.

mielenkiinnosta kyselen että eikö teidän lapset säiky kun äiti hajottaa taloa? entäpä heittyelevätkö teillä lapset tavaroita päin pläsiä kun suuttuvat? ei taida kaukaa tarvita hakea ja ihmetellä että miksi jotkut muksut heittelevät toisia tavaroilla kun hermo menee...



menkää kävelylle kun hermo menee. aikuinen ihminen ei välttämättä pysty tunteitaan kontrolloimaan, mutta kyllä käytöstään.

Vierailija:

Jos ajetaan ahtaalle niin kyllä siinä helposti fyysiseen toimintaan ryhtyy. Esim. narsistisen ihmisen kanssa keskustelut ovat yhtä alistamista ja myönnän hermostuneeni tällaiseen itsekkääseen ihmiseen ja heitelleeni tavaroita kun keskustelu ei johtanut koskaan mihinkään vaan kaikki oli aina itseäni vastaan. Jos toista ei kuunnella ja ei anneta edes sananvaltaa niin hermot siinä menee!

Tätähän ne vaimonhakkaajatkin käyttävät puolustuksenaan: kun se nalkutti ja solvasi, niin oli pakko lyödä. Ei muuten ole pakko olla väkivaltainen (lasken esineiden ja esineillä heittelyn sellaiseksi, vaikka tietysti lievempää se on kuin nyrkillä täräyttäminen).

Pitäsköhän aloittaa semmoinen terapeuttinen paiskominen? Aloitan vaikka joulukuusesta...

olen myös temperamenttinen, tosin iän karttuessa oppinut vähän hillitsemäänkin. Eihän sitä lehmänhermoiset voi tajuta, miten joillakin kuohahtaa. Samaan tapaan kuin on helppoja lapsia ja vaativia lapsia, meissä aikuisissakin on eroja. Itse myös huomasin tuon e-pillerivaikutuksen, minulle ne eivät sovi, samoin raskaus- ja imetysajat ovat olleet myrskyisiä.



Hmm.. Olen mm. leikellyt saksilla mieheni kaikki sukat palasiksi, kaatanut maidot lattialle, hääkuvan paiskannut lattialle. Ja ikimaailmassa en ketään pystyisi vahingoittamaan.

Miten teidän lapset reagoi kun äiti ei pysty yhtään kontrolloimaan käytöstään? Mahtaa niistä tuntua kivalta...

Pahin oli kun heitin silloista jätkäkaveriani aromisuolapurkilla päähän, tuli ikävä jälki.. :-/

Meen äiti heitteli joskus astiat tiskialtaaseen kiukkuspäissään ja melkas kun ei siivota jälkiämme. No sai sen jälkeen siivota vähän enemmän.. :)