G: PAHIN pimahduksesi tavaroiden heittelyn tiimoilta?

...ja poltin ne!





Vitutti aika rankasti ;-) mutta sitte helpotti.

Ettekö tosiaan pysty kontrolloimaan vihaanne, onko pakko käydä käsiksi johonkin? Anoppi heittelee aina lautasia suutuspäissään ja mun mielestä se on todella SÄÄLITTÄVÄÄ ja teatraalista. Olen aina ajatellut että moinen ihminen ei ole ihan viisas.

Ja ne kanat oli marinadissa.... Oli vähän siivoominen. Myös jacky makupala olohuoneen seinässä vei tovin poistaa.

Suhde lapsen isään ei ollut paras mahdollinen. Puhuttiin joskus iltamyöhällä puhelimessa ja kimmastuin, kun mies ilmoitti menevänsä jäävänsä vielä baariin ja oli muutenkin ärsyttäävä. No, ukko ei tullut kotiin mutta kahdesta kännykästä meni näyttö. Oli hauskaa, kun olin niihin aikoihin vielä sen verran köyhä, että ei ollut heti rahaa ostaa uutta kännykkää. No, nykyään olen onnellisesti naimisissa eri miehen kanssa eikä tavaroita enää lentele... tai no joskus töissä heittelen papereita...

Sit on tullu heiteltyä pussilinen raakaa pastaa, jotain sulatejuustokinkku- tahnaa kattoon, kun ei alkanut leipomukset onnistua, kenkiä, tyynyjä, laseja, mikä nyt sattuu olemaan lähettyvillä...

Rupesi naurattamaan.

Naurattaa vieläkin.

aviomiehelleni ja nakkasin lasin seinään, mutta se kimposkin telkkariin ja tuli pieni kolo telkkarin lasiin muistoksi ja paljon lasinsiruja. Jälkeenpäin ollaan vaan naurettu tuolle. :D

ovat singonneet kädestäni seinään.. veljeäni olen nakannut juustoleivällä joskus nuoruudessa

ja kallis. Ei harmita yhtään.

Lapsuuskodissa heittelin vaikka mitä, esimerkiksi äitini kännissä portailta alas, onneksi isäni otti kopin!

Kaukosäätimellä veljeä, raukalta meni taju...



Miestäni heittelen yleensä vihkisormuksella, huuto kuuluu naapuriin asti...

viimeisin omat silalasini, joista meni toinen linssi rikki - tama riidellessani miehen kanssa. En tee pahaa toiselle vaan ennemminkin satutan itseani tai siis rikon omia tavaroitani.

Eikö ihmiset muka pysty keskustelemaan asioista???

kun emme osaa " hillitä itseämme" ? Jos ei teillä kerran ole mitään muuta annettavaa kuin osoittaa olevanne kaiken tällaisen yläpuolella?



Ai niin, mutta sehän se pääasia taisi ollakin: että me raivohullut tajuaisimme, miten hyviä ihmisiä te täydellisessä kontrollikyvyssä olette meihin verrattuna.



Minä en ole koskaan heittänyt ketään ihmistä kohti yhtään mitään enkä hajottanut yhtään mitään. Se, että saatan raivostuessani singota voileivän huoneen poikki seinään tuskin tekee minusta yhteiskuntakelvotonta yksilöä.

Jos ajetaan ahtaalle niin kyllä siinä helposti fyysiseen toimintaan ryhtyy. Esim. narsistisen ihmisen kanssa keskustelut ovat yhtä alistamista ja myönnän hermostuneeni tällaiseen itsekkääseen ihmiseen ja heitelleeni tavaroita kun keskustelu ei johtanut koskaan mihinkään vaan kaikki oli aina itseäni vastaan. Jos toista ei kuunnella ja ei anneta edes sananvaltaa niin hermot siinä menee!

sitä en meinannut yhdellä kertaa löytää, ni sen jälkeen olen suutuspäissäni sen kiltisti asetellu pöydälle... hullu kai sitä sitte raskaana on ja muulloinki... :) pakko jotenki purkaa agressioita.. ai niin, raskaana ollessani poljin myös jalkaa maahan, jos en muuta keksinyt ja oikein kiukutti... :D:D:D

sen verran on vielä " järkeä" ollut päässä että olen kerennyt miettiä heittelyni seurauksia. lähinnä sitä etkuiteski sit harmittaa ihan kauheasti heittelyn jälkeen et tuokin piti hajottaa, olikohan aivan viisasta...



Ehkä se helpottas välillä kun pistäs astiaston uusiksi, toistaiseksi olen hilinnyt itseni :)

pojan sinappipaskavaipalla päin pläsiä. olipahan vähän aikaa hiljaa...

En ollut ennen heitelleyt mitään enkä saanut mitään ihmeempiä kohtauksia. Mutta kun aloin syömään pillereitä niin johan alkoi tapahtua... Yksi tapaus jäi erityisesti mieleeni. Sitä ei voi varsinaisesti sanoa heittämiseksi mutta kerron kuitenkin. Riideltiin siis miehen kanssa vuosia sitten, joka muuten on vielä nykyinen ;) Raivo vaan kasvoi päässäni ja otin sellasen puisen jakkaran jonka hakkasin palasiksi. Siis löin sitä niin kovaa lattiaan useita kertoja että jakkarasta irtosi jalat ja " puiset tikut" vain lenteli ilmassa...

Usein kävin myös käsiksi mieheeni. Yritin lyödä tai jotain. Mies puristi ranteista ja piti väkisin kiinni.



Siis ihan sairasta touhua!!!!!!!!!!!!!!!! No, lopulta tajusin lopettaa hormonaaliset ehkäisyt ja raivoamiset loppuivat siihen. Yhtään tavaraa en ole vuosiin rikkonut enkä käynyt mieheeni käsiksi väkivaltaisissa fiiliksissä! Toki välillä suutun mutta ei tulisi mieleenkään alkaa riehumaan!



Te kaikki jotka saatte kauheita raivareita, mitä käytätte ehkäisynä?????????????????????????????

Olimme vaihteneet paperilla appivanhempien kanssa taloja. Heidän piti muuttaa pienempään ja meidän isompaan taloon. Muutto venyi ja venyi, vaikka raha-asiatkin oli kuukausia sitten hoidettu. Lopulta meni anopiltani kysymään, onko hän jo mahdollisesti aloittanut pakkaamisen ja vastaus oli: " Olen minä jo talvihatut pakannut" . Voi tsiisus multa meni hermo!!!!! Ämmällä oli ollut 5kk aikaa pakata ja talvihatut oli paketissa!