Lue keskustelun säännöt.
Miksi et menisi vanhempasi hautajaisiin?
04.09.2026 |
En ymmärrä, kuinka kylmä ihminen voi olla, jos ei edes vanhempansa hautajaisiin mene.
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
En koronan alussa päässyt matkustamaan Suomeen isovanhemmat hautajaisiin. Silloin ajattelin, että tärkeämpää oli ollut soitella hänelle viikoittain vuosien ajan kuin seisoa arkun äärellä. Yhtä hyvin syy poissaoloon voi olla jokin muu, tärkeintä on mitä on tehnyt henkilön eläessä.
Ei nyt kysytty isovanhempien vaan vanhempien hautajaisista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin kerran hautajaisissa ja siellä oli tosi tylsää. Odotin jatkuvasti milloin tilaisuus loppuu. Miksi menisin uudelleen?
Välit poikki vanhemman tekosen takia , siksi en mennyt . Teko vaikutti suuresti elämääni .
Ehkä se kylmä, etäinen ja toksinen onkin ollut vanhempi. Sitähän sinä et voi tietää. Kaltaisiasi muodollisuuksien ja sovinnaisuussääntöjen puoltajia tässä maassa riittää.
Vierailija kirjoitti:
Olin kerran hautajaisissa ja siellä oli tosi tylsää. Odotin jatkuvasti milloin tilaisuus loppuu. Miksi menisin uudelleen?
Niin, sinunhan ei koskaan tarvitse järjestää hautajaisia kenellekään: ei äidillesi tai isällesi, ei puolisollesi, ei lapsellesi. Kevyt elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli sitten kyse vanhemmasta tai ihan tahansa kenestä muusta, niin jos ei ollut muutenkaan tekemisissä, niin on kornia mennä hautajaisiin vain tavan vuoksi.
En yksinkertaisesti ehtinyt kun piti palauttaa videoita
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poikani ei mennyt isänsä hautajaisiin. Isä oli perseillyt vuosikaudet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin kerran hautajaisissa ja siellä oli tosi tylsää. Odotin jatkuvasti milloin tilaisuus loppuu. Miksi menisin uudelleen?
Niin, sinunhan ei koskaan tarvitse järjestää hautajaisia kenellekään: ei äidillesi tai isällesi, ei puolisollesi, ei lapsellesi. Kevyt elämä.
Eipä siihen kukaan velvoita. Toisaalta en vaadi samaa muiltakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tavallaan en mennyt äitini hautajaisiin, koska emme järjestäneet hautajaisia. Meillä ei ole sukua elossa ja äidin muutamat ystävätkin ovat jo niin huonokuntoisia, etteivät olisi päässeet hautajaisiin. Meitä oli siis vain viisi ihmistä, joista yksikään ei kuulu kirkkoon, ja olisi ollut vain kiusallista, jos sieltä olisi tullut joku pappi puhumaan latteuksia ihmisestä, jota ei ollut koskaan edes tavannut. Muistamme äitiä omilla tavoillamme, joka päivä.
Vierailija kirjoitti:
Oli sitten kyse vanhemmasta tai ihan tahansa kenestä muusta, niin jos ei ollut muutenkaan tekemisissä, niin on kornia mennä hautajaisiin vain tavan vuoksi.
Joku muu kuin sinä siis järjestää vanhempasi hautajaiset. Kätevää nakittaa velvollisuudet toisille. Perintö sinullekin varmasti kelpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin kerran hautajaisissa ja siellä oli tosi tylsää. Odotin jatkuvasti milloin tilaisuus loppuu. Miksi menisin uudelleen?
Niin, sinunhan ei koskaan tarvitse järjestää hautajaisia kenellekään: ei äidillesi tai isällesi, ei puolisollesi, ei lapsellesi. Kevyt elämä.
Eipä siihen kukaan velvoita. Toisaalta en vaadi samaa muiltakaan.
Jokainen ihminen on haudattava, mutta hautajaisia ei tarvitse pitää. Suora tuhkaus on ok. Senkin tilaaminen vaan jää kuolinpesän vastuulle.
Minulla on vanhempieni tekojen seurauksena kompleksinen traumanjälkeinen stressihäiriö. Pärjään elämässäni muuten ihan hyvin, mutta vähäinenkin yhteydenpito vanhempiini aiheuttaa vatsakipuja ja huonovointisuutta, rytmihäiriöitä ja dissosiaatiota. Isäni kuolee lähivuosina, ja tavallaan tuntuisi mielekkäältä mennä hautajaisiin, mutta en tiedä miten fysiikka kestää sen tilaisuuden, kun pelkkä viestittely äidin kanssa voi aiheuttaa sen että olen oksennuksen partaalla monta päivää. Traumaterapiat on käyty ja niiden ansiosta pärjään muuten, mutta en oikein voi koko tilaisuutta vetää mitään neliöhengitysharjoitusta vaan kestääkseni sen, enkä haluaisi lähteä nappailemaan rauhoittavia kun en muuten niitä tarvitse enkä tiedä saisinko edes reseptiä niihin vain tästä syystä. Todennäköisesti sinnittelen kirkko-osuuden puolison ja taskumatin tuella ja lähden sitten kotiin, mutta saa nähdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No tavallaan en mennyt äitini hautajaisiin, koska emme järjestäneet hautajaisia. Meillä ei ole sukua elossa ja äidin muutamat ystävätkin ovat jo niin huonokuntoisia, etteivät olisi päässeet hautajaisiin. Meitä oli siis vain viisi ihmistä, joista yksikään ei kuulu kirkkoon, ja olisi ollut vain kiusallista, jos sieltä olisi tullut joku pappi puhumaan latteuksia ihmisestä, jota ei ollut koskaan edes tavannut. Muistamme äitiä omilla tavoillamme, joka päivä.
Muistamallako joku kaivoi äidillesi haudan?
Vierailija kirjoitti:
No tavallaan en mennyt äitini hautajaisiin, koska emme järjestäneet hautajaisia. Meillä ei ole sukua elossa ja äidin muutamat ystävätkin ovat jo niin huonokuntoisia, etteivät olisi päässeet hautajaisiin. Meitä oli siis vain viisi ihmistä, joista yksikään ei kuulu kirkkoon, ja olisi ollut vain kiusallista, jos sieltä olisi tullut joku pappi puhumaan latteuksia ihmisestä, jota ei ollut koskaan edes tavannut. Muistamme äitiä omilla tavoillamme, joka päivä.
Olitte siis ulkoistaneet hautauksen ja ette pitäneet mitään muistelutilaisuutta perheen kesken.
Ei kirkkoon kuulumattoman hautajaisiin yleensä pappia pyydetä.
Narsisti isän hautajaisiin en mene pilas mun elämän.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on vanhempieni tekojen seurauksena kompleksinen traumanjälkeinen stressihäiriö. Pärjään elämässäni muuten ihan hyvin, mutta vähäinenkin yhteydenpito vanhempiini aiheuttaa vatsakipuja ja huonovointisuutta, rytmihäiriöitä ja dissosiaatiota. Isäni kuolee lähivuosina, ja tavallaan tuntuisi mielekkäältä mennä hautajaisiin, mutta en tiedä miten fysiikka kestää sen tilaisuuden, kun pelkkä viestittely äidin kanssa voi aiheuttaa sen että olen oksennuksen partaalla monta päivää. Traumaterapiat on käyty ja niiden ansiosta pärjään muuten, mutta en oikein voi koko tilaisuutta vetää mitään neliöhengitysharjoitusta vaan kestääkseni sen, enkä haluaisi lähteä nappailemaan rauhoittavia kun en muuten niitä tarvitse enkä tiedä saisinko edes reseptiä niihin vain tästä syystä. Todennäköisesti sinnittelen kirkko-osuuden puolison ja taskumatin tuella ja lähden sitten kotiin, mutta saa nähdä.
Täällä puhutaan kahdesta asiasta: vanhemman hautajaisiin osallistumisesta ja niiden järjestämisvelvollisuudesta. Kun isäni kuoli, äitini ei olisi pärjännyt omin päin vaan tarvitsi apua kun mentiin hautaustoimistoon ja poliisilaitokselle palauttamaan isäni ladattu ase, valittiin arkku ja uurna, mietittiin muistotilaisuustarjoiluja ja kutsuja, päätettiin hautapaikasta ja hautakivestä, keskusteltiin papin kanssa siunaustilaisuuden musiikista jne.
Ei siinä aikuisten lasten osuudeksi jäänyt pelkästään saapua valmiiseen pöytään tai olla saapumatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tavallaan en mennyt äitini hautajaisiin, koska emme järjestäneet hautajaisia. Meillä ei ole sukua elossa ja äidin muutamat ystävätkin ovat jo niin huonokuntoisia, etteivät olisi päässeet hautajaisiin. Meitä oli siis vain viisi ihmistä, joista yksikään ei kuulu kirkkoon, ja olisi ollut vain kiusallista, jos sieltä olisi tullut joku pappi puhumaan latteuksia ihmisestä, jota ei ollut koskaan edes tavannut. Muistamme äitiä omilla tavoillamme, joka päivä.
Muistamallako joku kaivoi äidillesi haudan?
Tietenkin hautausmaan työntekijä kaivoi haudan, maksua vastaan. Tätä toimenpidettä ei kutsuta hautajaisiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En koronan alussa päässyt matkustamaan Suomeen isovanhemmat hautajaisiin. Silloin ajattelin, että tärkeämpää oli ollut soitella hänelle viikoittain vuosien ajan kuin seisoa arkun äärellä. Yhtä hyvin syy poissaoloon voi olla jokin muu, tärkeintä on mitä on tehnyt henkilön eläessä.
Ei nyt kysytty isovanhempien vaan vanhempien hautajaisista.
Vanhempani onneksi ovat vielä elossa, mutta olisin kyllä ajatellut samoin. Hautajaiset ovat eläviä varten, ei kuollut enää välitä kuka on paikalla ja kuka ei.
En koronan alussa päässyt matkustamaan Suomeen isovanhemmat hautajaisiin. Silloin ajattelin, että tärkeämpää oli ollut soitella hänelle viikoittain vuosien ajan kuin seisoa arkun äärellä. Yhtä hyvin syy poissaoloon voi olla jokin muu, tärkeintä on mitä on tehnyt henkilön eläessä.