Entinen koulukiusaaja ei ole automaattisesti hirveä ihminen aikuisenakin

Varmaan joissakin tapauksissa on mahdollista, että kouluväkivaltaa harrastanut muuttuu. Esimerkiksi jos on oman pelkonsa vuoksi osallistunut pahuuteen muita kohtaan ns. päätekijöiden ohella ja jo tällöin silti pitänyt tilannetta vääränä. Mutta henkilöt, jotka tarkoituksella ovat itse aktiivisesti vahingoittaneet muuta luultavasti äärimmäisen harvoin muuttuvat.

Yleensä hyvä ihminen on hyvä aikuisenakin ja vastaavasti hyvyyden puute ihmisessä jatkuu läpi elämän. Se vähä mitä lapsena tuntemistani ihmisistä tiedän, ei anna olettaa, että ihmiset pohjimmiltaan muuttuisivat paremmiksi ajan myötä. Toki hienoa, jos joltakin tällainen on onnistunut. Vielä parempi olisi tietenkin ollut, jos sitä hyvyyttä olisi löytynyt jo lapsena.

Itse en onnekseni ole joutunut kohtaamaan vakavampaa kouluväkivaltaa edes sivullisen roolissa mutta ihmettelen, miksi siihen ei yhä vieläkään puututa oikeasti lähes koskaan ja vähätellään käyttämällä sanaa "kiusaaminen". Mitään kehitystä ei näytä tapahtuvan.

Mun yksi kiusaaja joutui myös vankilaan yli 10 vuodeksi, yhdestä toisesta tuli taas menestyvä yrittäjä. Vankilassa lusinut on myös jo vapaalla, hänellä on mies, lapsia ja on työelämässä. Häntä haastateltiin kerran jopa tv-uutisiin, jossa kiitteli yhteiskuntaa vankien auttamisesta. Voi saatana kun vituttaa.

Musta ei tullut mitään. Ei, vaikka opiskelin yliopistossa työllistävän tutkinnon. Opintojen jälkeen vaan romahdin ja jouduin osastolle. En vaan kykene sosiaalisiin kontakteihin, olen lukittautunut kotiin ja mitään apua en enempää saa, kun ei ole rahaa. Ja en usko, että kiusaaja voi oikeasti muuttua. Häikäilemättömyys ja narsismi ovat valttikortteja yhteiskunnassa pärjäämiselle. Monesti olen miettinyt, että miksi minusta ei voinut tulla syntyessään ilkeää ihmistä, varmasti elämäni olisi nyt paljon parempaa.

Kiusaaja ei ole automaattisesti kiusaaja aikuisenakin, mutta todennäköisyys on paljon suurempi, kuin alkujaankin kiusaamattomalla ihmisellä.

Vierailija kirjoitti:

Mun yksi kiusaaja joutui myös vankilaan yli 10 vuodeksi, yhdestä toisesta tuli taas menestyvä yrittäjä. Vankilassa lusinut on myös jo vapaalla, hänellä on mies, lapsia ja on työelämässä. Häntä haastateltiin kerran jopa tv-uutisiin, jossa kiitteli yhteiskuntaa vankien auttamisesta. Voi saatana kun vituttaa.

Musta ei tullut mitään. Ei, vaikka opiskelin yliopistossa työllistävän tutkinnon. Opintojen jälkeen vaan romahdin ja jouduin osastolle. En vaan kykene sosiaalisiin kontakteihin, olen lukittautunut kotiin ja mitään apua en enempää saa, kun ei ole rahaa. Ja en usko, että kiusaaja voi oikeasti muuttua. Häikäilemättömyys ja narsismi ovat valttikortteja yhteiskunnassa pärjäämiselle. Monesti olen miettinyt, että miksi minusta ei voinut tulla syntyessään ilkeää ihmistä, varmasti elämäni olisi nyt paljon parempaa.

Minun kiusaajani on myös irstas elostelija, silliviiksinen pyrkyri. Sama kyynärpäätaktiikka lapsesta vaariin saakka. Kuvotti nähdä tuo demoni jutussa, jossa mainosti omaan yritystään ja esiintyi hyväntekijänä.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan joissakin tapauksissa on mahdollista, että kouluväkivaltaa harrastanut muuttuu. Esimerkiksi jos on oman pelkonsa vuoksi osallistunut pahuuteen muita kohtaan ns. päätekijöiden ohella ja jo tällöin silti pitänyt tilannetta vääränä. Mutta henkilöt, jotka tarkoituksella ovat itse aktiivisesti vahingoittaneet muuta luultavasti äärimmäisen harvoin muuttuvat.

Yleensä hyvä ihminen on hyvä aikuisenakin ja vastaavasti hyvyyden puute ihmisessä jatkuu läpi elämän. Se vähä mitä lapsena tuntemistani ihmisistä tiedän, ei anna olettaa, että ihmiset pohjimmiltaan muuttuisivat paremmiksi ajan myötä. Toki hienoa, jos joltakin tällainen on onnistunut. Vielä parempi olisi tietenkin ollut, jos sitä hyvyyttä olisi löytynyt jo lapsena.

Itse en onnekseni ole joutunut kohtaamaan vakavampaa kouluväkivaltaa edes sivullisen roolissa mutta ihmettelen, miksi siihen ei yhä vieläkään puututa oikeasti lähes koskaan ja vähätellään käyttämällä sanaa "kiusaaminen". Mitään kehitystä ei näytä tapahtuvan.

Kyllä nykyään on monissa kouluissa käytäntönä, että jos väkivaltaa käytetään, kutsutaan poliisi paikalle ja kannustetaan uhria tekemään rikosilmoitus. Että on vähän kehitystäkin tapahtunut. Tiedän myös tapauksen, jossa väkivaltaisesti muita oppilaita kohtaan käyttäytyvälle hankittiin oma avustaja, jotta tilanteita ei syntyisi, kunnes pääsi erityisluokalle. Onneksi pääsi, useinhan niitä paikkoja ei kaikille tarvitsijoille ole. T.Opettaja

Tunnetun kiusaajan valitseminen esimerkiksi presidentiksi on huomattava riski, suorastaan leikkimistä tulella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse onkin usein siitä, että _mitä se kiusaaminen on tehnyt sille kiusatulle_.

Se on se syy, joka saa vihan aikaan.

No ei yhtään mitään. Kaikkia kiusattiin ja lapset on typeriä ja nahistelee tms. Jos kiusattu ei kestä elämää myöhemminkään niin kysymyksessä on jokin yliherkkyys. Koska sielläkin tapahtuu epämiellyttäviä asioita. Minusta kiusaaminen teki myös hetkeksi kiusaajan, mutta kovetti myös ja moinen touhu unouhtui kunnes aikuistuin. Eläimet näykkivät myös pienenä toisinaan. Luonnon tapa karsia geenit, joista olisi haittaa populaatiolle.

Yläkoulun open korjaukset tekstiisi:

a) kaikkia ei tosiaankaan kiusata. Yleensä esim. vakavasti kiusaavaa oppilasta ei kiusata, koska kaikki vähän pelkäävät häntä eivätkä halua joutua tulilinjalle. Kutsu n tällaisia kiusaajia patologisiksi eli sairaalloisiksi kiusaajiksi.

Kaikki kiusaajat eivät ole sairaalloisia kiusaajia, on myös ajattelemattomia kiusaajia, jotka lopettavat kun asia otetaan käsittelyyn. Patologiset eivät lopeta, vaihtavat vain uhria. Tällaiset kiusaajat ovat usein kotona laiminlyötyjä emotionaalisesti, perhe voi olla hyvin toimeentuleva  tai köyhä, mutta lapsille ei ole aikaa. He hakevat korvausta.

On myös sellaisia positiivisia ja huumorintajuisia oppilaita, joilla on terve itsetunto, ja jotka eivät mitenkään ulkoisesti tai muuten poikkea muista. Heitä harvemmin kiusataan.

b) Nahistelu on eri asia kuin kiusaaminen. Pojat nahistelee, tytöt ei juurikaan. Nahistelu voi tosin olla piilotettua kiusaamista, paineen purkua joltakulta, mutta yleensä se on ihan normaalia maskuliinista "kilpailua" ja paikan hakemista ryhmässä, sekä tietysti viihdettä ja ajankulua pojille.

c) Lapset eivät ole "typeriä", ajattelemattomia kyllä, ja "empatiaelementti" on vielä monilla heikosti kehittynyt. Samoin otsalohko, joka ei vielä siivilöi pois riskikäyttäytymistä tehokkaasti kuten vanhempana.

d) kiusaamisen seuraukset eivät haavoita vain yliherkkiä, vaikka varmasti kovempiluontoiset, vähemmän herkät ja toiminnalliset kaverit (kuten kommentoija?) eivät siitä haavoitu niin paljon. Mutta kiusatuksi usein joutuukin herkkä tai intellektuelli poika, joka ei vastaa "poikaideaalia".

Tutkittu tosiasia on, että yksinäisillä nuorilla aikuisilla on yleensä takana koulukiusaamista, joka on aiheuttanut heille hyvin heikon sosiaalisen itsetunnon, muihin ei luoteta ja muita on vaikea lähestyä.

Uskoisin että populaatio tarvitsee myös herkkiä ihmisiä, esim. taiteen ja tieteen tuottamiseen, lasten hoitamiseen jne. Ei meidän tarvitse käyttäytyä kuin eläinten, kuten vaikkapa kanojen, jotka voivat nokkia hengiltä laumansa erilaisen yksilön.

Ihmisen ja eläimen välillä on ero!

Kasvattavatko kiusaajat omat lapsensa omaa arvomaailmaansa vastaavaksi,

en tiedä. Ilman syvää katumusta kierre jatkuu seuraavissa sukupolvissa.

Se riippuu hyvin paljon niistä kiusaamistapauksen yksityiskohdista. Mitä olen sivusta nähnyt, yläasteella todella v*ttumaiset ihmiset ovat edelleen yhtä v*ttumaisia, mutta ehkä peittävät sen aikuisena paremmin. Sadistiset nöyryyttäjät kiertäisin erityisen kaukaa, sellainen luonteenpiirre ei ihmisestä katoa.

Mutta meidän koulussa oli myös sellaisia ilkeilijöitä, joilla oli näin jälkeenpäin ajateltuna selkeästi itsellään paha olla. Ja oli myös sellaisia kiusaajien hännystelijöitä, jotka olivat todella epävarmoja itsestään, ja joiden voisin kuvitella katuvan siihen osallistumaan aidosti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kaikki lapsena kiusanneet ole mitään persoonallisuushäiriöisiä paholaisia aikuisena. Osa on ja he ovat kiusanneet koska ovat sadistisia ja empatiakyvyttömiä. Nämä tapaukset tuskin muuttuvat. Osa taas on voinut kiusata vain lapsuuden tai murrosiän typeryyttään, halusta tulla hyväksytyksi ja keinona käsitellä omaa pahaa oloaan. Eivät he mitään luonnehäiriöisiä automaattisesti ole. Kyllä ihminen voi aikuistuessaan viisastua ja katua.

Moni on kiusatessaan vielä täysin keskenkasvuinen lapsi.

Se ei yhtään auta eikä lohduta kiusattua. Hällä voi mennä elämä pilalle ja itsevarmuus ja luottamus muihin ihmisiin ainakin.

Noin herkkä ihminen ei pärjää missään nimessä, kun pienikin vastoinkäyminen on liikaa. Kiusaaminen on vain yksi pieni asia muiden joukossa, lapset kiusaavat pääosin silkkaa keskenkasvuisuuttaan. Sitten ne jotka ei asiasta pääse yli, on niitä jotka etsivät vaan syntipukkia omalle kurjalle elämälleen.

-itsekin kiusattu

Mun poikaa rääkkäsi ala-asteella kaksi kaverusta.

Nyt pojat on yläasteella. Toisen kanssa puhuivat asiasta myöhemmin ja ovat tällä hetkellä sopuisasti luokkakavereita ja toinen on edelleenkin k**ipää. Itse en ainakaan voi yksioikoisesti vetää johtopäätöstä, että kerran kiusaaja aina kiusaaja.

Onks tää nyt Stubbin vai Haaviston vaalikampanjaa? 

Kiusaaja on kiusannut siksi, koska hänellä on siihen taipuvainen luonne. 

Normaali, kiltti ja mukava ihminen ei kiusaa ketään. Ei lapsena eikä aikuisena.

En äänestä kiusaajaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun yksi kiusaaja joutui myös vankilaan yli 10 vuodeksi, yhdestä toisesta tuli taas menestyvä yrittäjä. Vankilassa lusinut on myös jo vapaalla, hänellä on mies, lapsia ja on työelämässä. Häntä haastateltiin kerran jopa tv-uutisiin, jossa kiitteli yhteiskuntaa vankien auttamisesta. Voi saatana kun vituttaa.

Musta ei tullut mitään. Ei, vaikka opiskelin yliopistossa työllistävän tutkinnon. Opintojen jälkeen vaan romahdin ja jouduin osastolle. En vaan kykene sosiaalisiin kontakteihin, olen lukittautunut kotiin ja mitään apua en enempää saa, kun ei ole rahaa. Ja en usko, että kiusaaja voi oikeasti muuttua. Häikäilemättömyys ja narsismi ovat valttikortteja yhteiskunnassa pärjäämiselle. Monesti olen miettinyt, että miksi minusta ei voinut tulla syntyessään ilkeää ihmistä, varmasti elämäni olisi nyt paljon parempaa.

Minun kiusaajani on myös irstas elostelija, silliviiksinen pyrkyri. Sama kyynärpäätaktiikka lapsesta vaariin saakka. Kuvotti nähdä tuo demoni jutussa, jossa mainosti omaan yritystään ja esiintyi hyväntekijänä.

Psykopaattiset ja narsistiset piirteet. Yksinkertaisemmin ilmaistuna pahuus. Tiedän myös näitä tyyppejä, ja juuri näiden vuoksi en usko, että ihminen voi muuttua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaamiselle pitäisi olla nollatoleranssi kaikkialla, kaikkien pitäisi puuttua kiusaamiseen silloin kun kiusaamista havaitsee koska se on ainoa keino saada kiusaaminen loppumaan.

Tuskin kiusaaja jatkaa kiusaamista jos valtaosa sivullisista paheksuu kiusaajaa.

Tätä mä oikeastaan ihmettelen että miksi sivulliset ihmiset ei puutu kiusaamiseen? Hyväksyykö he kiusaamisen kun he eivät puutu asiaan?

Jos on hiljaa eikä puutu asiaan niin silloinhan hyväksyy kiusaamisen?

Niinpä, eli pahoja ihmisiä hekin eli oikeastaan me kaikki.

Onneks ihmiset voi muuttua ilman muiden uskomista siihen.

Kiusaajat löytävät aina jonkun tekosyyn teoilleen samoin kuin pettäjät. Kyse on luonnehäiriöstä.

Turhan mustavalkoista tosiaankin ajatella, että kerran kiusaaja lapsena on ikuisesti tuomittu olemaan huono ihminen, edes piilosti jos ei muuten. Paljonhan kiusaamistapauksissa on sitä, että yksi on ns. luokan mustalammas, jota koko luokka enemmän tai vähemmän kiusaa. Tällöinkö koko muu luokka on siis persoonallisuushäiriöisiä hulluja ja ovat tuomittu ikuisesti sitä olemaan? Enpä usko.

Vierailija kirjoitti:

Muistan omasta lapsuudesta, että muutamia lapsia kiusattiin hyvin epäreilusti ulkoisten piirteiden kuten ylipainon tai silmälasien takia. Itse pyrin puuttumaan epäoikeudenmukaisuuteen aina jos sellaista havaitsin.

Muistan myös, että muutaman lapsen kanssa kukaan muu ei halunnut leikkiä, koska he olivat ikäviä muita kohtaan tai "raskasta seuraa" kuten nykyään ehkä sanottaisiin.

Aina ulkopuolelle jätetty ei lasten maailmassa ole vain reppana uhri vaan joskus ulkopuolelle joutuu myös oman käytöksen, esimerkiksi puutteellisten sosiaalisten taitojen takia. Esim. Lapsi ei kunnioita muiden rajoja, lapsi on tyly muita kohtaan, lapsi on niin hyperaktiivinen ja levoton ettei yhteisistä leikeistä tule mitään. Ei aikuistenkaan ole pakko kaveerata sellaisen ihmisen kanssa, jonka seurassa ei ole hyvä olla - miksi sitten lasten pitäisi?

Minulle on käynyt juuri näin. Luokallani oli tyttö, joka ei tullut koskaan toimeen kenenkään kanssa pidempään. Monta kertaa, hänen kanssa yritettiin ja yritettiin kaveerata mutta joka_ikinen kerta se päättyi niin, että hän suuttui verisesti jostain ja lähti ovet paukkuen pois. Yleensä ennen tätä seurasi tilanne, jossa hän tölväisi jotain todella asiatonta, tai ei viitsinyt pitää jostain sovitusta asiasta kiinni, josta seurasi sitten konflikti. Totta kai se homma sitten levisi, kun hän koki että häntä kiusattiin ja aivan varmasti lopulta sitäkin siinä oli sitten mukana. 

Tämän perusteella minä olen siis entinen kiusaaja ja niin on lähes kaikki tuon ajan muutkin luokkalaiset. Tämän perusteella jokainen ihminen on jollain tavalla myös sortunut kiusaamiseen (ja näin itse asiassa itse ajattelen) mutta mielestäni se tieto pelkästään ei määritä kokonaan ihmistä.

Olin kouluaikana sellainen hieman ilkeähkö töksäyttelijä. Tein usein pilaa tosisita tilannekomiikan keinoin. Jne. Moni varmasti koki sen kiusaamisena ja siitä olen pahoillani. Olin katkera, koska olin alkoholistiperheen lapsi ja jotenkin se sitten ilmeni tällaisena piikittelynä. Koskaan en kuitenkaan lyönyt tai mennyt sen pidemmälle. En myöskään töksäytellyt niille, joiden tiesin olevan poikkeuksellisen arkoja, eli empatiakyky oli silloin jo olemassa.

Olen monesti miettinyt, että moni varmaan sai minusta todella ikävän kuvan. Olen siitä pahoillani. 

Nyt olen ollut työelämässä kohta 25 vuotta ja en ole koskaan töksäytellyt kellekään, koska elämäni on ollut helpompaa. Ja olen aikuistunut. 

Nousee.