Lue keskustelun säännöt.
Liika "kiltteys" on elämäni kompastuskivi. Miten oikein selviän tästä elämästä?
Minä olen mitä olen, minun on hyvä sinällään olla tällainen kuin olen ja se tulee luonnostaan.
Mutta huomaan, että olen altis ihmisten halveksunnalle tai mitä se ikinä onkaan.
Mielestäni en ehkä ole niinkään kiltti mutta en löydä sopivaa termiä. Pidän muiden auttamisesta, hoivaamisesta (olen aina ollut sellainen) ja välttelen mielelläni draamaa/konflikteja. Parasta on, kun voidaan ihmiset olla mitä ollaan hyvässä kunnioittavassa hengessä.
Pyrin tekemään ahkerasti töitä, haluan olla hyvä tyyppi mutta kuitenkin intoverttina ehkä myös hieman etäinen, väsyn ja tarvitsen omaa aikaa.
Olen vain mitä olen, tarkoitus ei ole nostaa itseään jalustalle tms vaan ymmärtää ristiriita minkä selitän seuraavaksi.
Monet ihmiset tavallaan pitävät minusta mutta koska olen mukava, en jaksa oikein kamalasti draamailla ja oikeasti tahdon olla ahkera sekä sellainen kaikkien kaveri, niin tulee ristiriitoja.
Monet ovat niin dramaattisia ja saatan ymmärtää heitä mutta myös muita osapuolia.
Olen jotenkin niin ymmärtäväinen ja herkkä tuntemaan ja aistimaan ilmapiiriä, mikroilmeitä jne.
Varmasti moni muukin.
Ihmiset puhuvat, että olen liian kiltti. Moni haluaa käyttää minua, toiset purkavat tunteitaan (ei haittaa tietyssä määrin) ja joskus olen kohdannut jopa väkivaltaa miehiltä, onneksi on nykyään tietoisemmat rajat.
Kuulen usein nälvimistä tai outoa halveksuntaa siitä, että olen tällainen. Sen vain huomaa ja silloin on vaikea tietää miten olla. On myös vaikeaa jos huomaan toisia kohtaan tällaista käytöstä tai selän takana puhumista, tulee vähän huono fiilis.
Olen ollut joskus seurassakin ja liittynyt mukaan kuuntelemaan uskoen, että jossain ihmisessä on oikeasti jotain vialla ja huomannut myöhemmin, että se olikin taas turhaa draamaa ja asioiden suurentelua, useammalta ihmiseltä.
Nykyään olenkin yksin oikeastaan. Ihmissuhteet vievät voimia ja on hankala olla. Ei aina mutta aika usein.
Olen usein syyttänyt itseäni, että olen liian herkkä tähän maailmaan. Täällä on vaikeaa olla, en osaa.
Olen usein masentunut ja uupunut. Yritän olla kovempi, näyttää "vihaisemmalta" kun kävelen kadulla tai muuta mutta ei sekään ole mukavaa.
Yritän keksiä keinoja itseni suojelemiseen.
Helvetti kun en tiedä miten päin olla välillä enkä myöskään tiedä mikä tämän keskustelun pointti nyt on. Halusin kai vain avautua.
Minusta tuntuu, ettei tästä elämästä tule mitään, ei täällä. En pidä tästä hengestä enkä vain jaksaisi tätä kaikkea, tuntuu niin vaikealta.
Kiitos. Miten muilla?
Kommentit (193)
Vierailija kirjoitti:
Tämä on julma maailma. Kilttejä ei arvosteta.
Tämän huomannut näin 49-vuotiaana. Nykyisin en enää miellytä enkä tee asioista tai tapaa ihmisiä, joista en pidä. Näin olen paljon onnellisempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap kirjoittaa aika lailla auki oman maailmani. Omalla kohdallani lisäisin sen yksityiskohdan, että en osaa ottaa kohteliaisuuksia vastaan. Koen sellaiset yleensä vaivaannuttavina. Kuin en olisi kohteliaisuutta edes ansainnut. Lieviä itsetunto-ongelmia siis. Välttelen myös konflikteja - joka usein tulkitaan pelkuruudeksi tai vastaavaksi. En vain pidä niistä. Useimmiten ovat täysin turhia. Eikä monenkaan ihmisen kanssa voi edes puhua järkevästi, jos käyvät kierroksilla. Koen siis parhaimmaksi odottaa, että pahin menee ohi. Tästä saan sitten (parhaimmassa tapauksessa) kiitoksena lisää vihaa niskaani. Turhauttavaa
Vierailija kirjoitti:
Ap kirjoittaa aika lailla auki oman maailmani. Omalla kohdallani lisäisin sen yksityiskohdan, että en osaa ottaa kohteliaisuuksia vastaan. Koen sellaiset yleensä vaivaannuttavina. Kuin en olisi kohteliaisuutta edes ansainnut. Lieviä itsetunto-ongelmia siis. Välttelen myös konflikteja - joka usein tulkitaan pelkuruudeksi tai vastaavaksi. En vain pidä niistä. Useimmiten ovat täysin turhia. Eikä monenkaan ihmisen kanssa voi edes puhua järkevästi, jos käyvät kierroksilla. Koen siis parhaimmaksi odottaa, että pahin menee ohi. Tästä saan sitten (parhaimmassa tapauksessa) kiitoksena lisää vihaa niskaani. Turhauttavaa
Olen opetellut ihan tietoisesti siihen, että otan vastaan kiitokset, kehut, tarjoamiset ja lahjat. Kiitän kauniisti enkä ala vängätä vastaan.
Minä taas olen elänyt kodissa, jossa ei ollut yhtäkään konfliktia, mutta se oli silti perhehelvetti. Niin että konfliktinvälttelijä tuntuu vaarallisimmalta ihmiseltä ikinä. Avoin riita on usein nopeasti ohi ja unohdettu.
Näin me ollaan erilaisia.
Kuin minun näppäimistöltäni. Olen aina ollut kiltti ja avulias, niin koulussa kuin työpaikoillakin ja onhan minua tietysti käytetty hyväksi, mutta mitäpä siitä. Koulussa sain kolmasti hymypoika-patsaan ja työpaikalla minut on valittu lukuisia kertoja kuukauden työntekijäksi, tai millä nimellä tuota missäkin firmassa on kutsuttu. Tosin minä olen mies.
Näillä mennään ap, ollaan jämäkämpiä seuraavassa elämässä.
minä olen aina ollut kiltti. Tein nuorena paljon tutuille esim palveluksia, koska luulin että saisin sitten heiltä takaisin joskus apua. Enpä sitten saanutkaan heiltä mitään takaisin. Ihmiset ovat todella törkeitä. Muistakaa pitää rajanne näiden sekopäiden kanssa jotka koittavat hyväksikäyttää. Eniten ärsyttää, että olen itse niin kiltti etten hyväksikäyttäisi ketään. Sitten nämä tulee ja jyrää vaikka sanoo ei. Esim yksi sukulaiseni yrittää lainailla minulta rahaa vaikka olen sanonut monta kertaa jämäkästi Ei. Jouduin estämään hänet kokonaan koska ei uskonut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuin minun näppäimistöltäni. Olen aina ollut kiltti ja avulias, niin koulussa kuin työpaikoillakin ja onhan minua tietysti käytetty hyväksi, mutta mitäpä siitä. Koulussa sain kolmasti hymypoika-patsaan ja työpaikalla minut on valittu lukuisia kertoja kuukauden työntekijäksi, tai millä nimellä tuota missäkin firmassa on kutsuttu. Tosin minä olen mies.
Näillä mennään ap, ollaan jämäkämpiä seuraavassa elämässä.
En ole ap, mutta minä olen päättänyt yrittää jo tässä elämässä. Jo ajatus on vapauttava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kirjoittaa aika lailla auki oman maailmani. Omalla kohdallani lisäisin sen yksityiskohdan, että en osaa ottaa kohteliaisuuksia vastaan. Koen sellaiset yleensä vaivaannuttavina. Kuin en olisi kohteliaisuutta edes ansainnut. Lieviä itsetunto-ongelmia siis. Välttelen myös konflikteja - joka usein tulkitaan pelkuruudeksi tai vastaavaksi. En vain pidä niistä. Useimmiten ovat täysin turhia. Eikä monenkaan ihmisen kanssa voi edes puhua järkevästi, jos käyvät kierroksilla. Koen siis parhaimmaksi odottaa, että pahin menee ohi. Tästä saan sitten (parhaimmassa tapauksessa) kiitoksena lisää vihaa niskaani. Turhauttavaa
Olen opetellut ihan tietoisesti siihen, että otan vastaan kiitokset, kehut, tarjoamiset ja lahjat. Kiitän kauniisti enkä ala vängätä vastaan.
Minä taas olen elänyt kodissa, jossa ei ollut yhtäkään konfliktia, mutta se oli silti perhehelvetti. Niin että konfliktinvälttelijä tuntuu vaarallisimmalta ihmiseltä ikinä. Avoin riita on usein nopeasti ohi ja unohdettu.
Näin me ollaan erilaisia.
Miksi konfliktia välttelevä tuntuisi vaaralliselta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiltit on niin kultaa. Muistelen vieläkin yhtä yläasteen kaveria joka oli oikeasti herttainen tyttö, ei pomottanut, tuominnut,.vaatinut liikoja, töksäytellyt ikäviä tai meuhkannut vain itsestään. Näitä edellä mainittuja on nimittäin tullut koettua. Toki kilttejä on ollut matkan varrella muitakin, töissä ja opiskeluissa.
Hakeudu hyvien tyyppien seuraan, sellaisten jotka huomioi toiset.
Itsekin olen ollut liian rajaton, suostunut pompoteltavaksi, kuunnellut ilkeyksiä, muuttanut itseäni muiden takia. Se ei kannata. Rajat eivät ole helppoja, joku suuttuikin kun en aina alistunut. On kuitenkin mahdollista sekä olla ystävällinen että asettaa rajat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä tuo "konfliktia välttelevä".
En koe olevani mitenkään erityisen kiltti, ehkä nyt välttelen sitä konfliktia. Jos sitä "konfliktia" joku yrittää, niin mulla se näennäinen kiltteys kyllä häviää = vttlnko? En, vaan kerron elämän reaaliteeteistä.
(jännä juttu sinänsä, "äijä"miehetkin alkaa itkua tihraa .... heteromies olen ).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kirjoittaa aika lailla auki oman maailmani. Omalla kohdallani lisäisin sen yksityiskohdan, että en osaa ottaa kohteliaisuuksia vastaan. Koen sellaiset yleensä vaivaannuttavina. Kuin en olisi kohteliaisuutta edes ansainnut. Lieviä itsetunto-ongelmia siis. Välttelen myös konflikteja - joka usein tulkitaan pelkuruudeksi tai vastaavaksi. En vain pidä niistä. Useimmiten ovat täysin turhia. Eikä monenkaan ihmisen kanssa voi edes puhua järkevästi, jos käyvät kierroksilla. Koen siis parhaimmaksi odottaa, että pahin menee ohi. Tästä saan sitten (parhaimmassa tapauksessa) kiitoksena lisää vihaa niskaani. Turhauttavaa
Olen opetellut ihan tietoisesti siihen, että otan vastaan kiitokset, kehut, tarjoamiset ja lahjat. Kiitän kauniisti enkä ala vängätä vastaan.
Minä taas olen elänyt kodissa, jossa ei ollut yhtäkään konfliktia, mutta se oli silti perhehelvetti. Niin että konfliktinvälttelijä tuntuu vaarallisimmalta ihmiseltä ikinä. Avoin riita on usein nopeasti ohi ja unohdettu.
Näin me ollaan erilaisia.
Miksi konfliktia välttelevä tuntuisi vaaralliselta?
Koska hän ei ole aidosti se mitä on. Jos suoraan tuo esille tunteensa, ne ovat avoimesti sitä mitä ne ovat. Konfliktia välttelevän mitta täyttyy naps ja se oli sitten siinä, vaikka mitään merkkejä ei ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiltteys ei ole hyvyyttä. Hyvyys ei ole kiltteyttä. Hyvä ihminen voi olla ilman kiltteyttä. Kiltteys on itsensä väheksymistä. Toisten miellyttämistä, kynnysmattona olemista.
Itserakkaus pelastaa tältä. On tervettä olla myös itserakkautta. Itseään ei saa unohtaa ja hylätä. Sinun tulee olla ykkönen itsellesi. Kukaan muu ei huolehdi hyvinvoinnistasi kuin sinä itse.
Kantapään kautta olen itsekin tämän oppinut. Nyt olen lapsiani opettanut olemasta kilttejä, unohtamatta kuitenkaan lähimmäisen rakkautta. Se on eri asia. Ei Jeesuskaan ollut kiltti.
Vierailija kirjoitti:
Kiltteys ei ole hyvyyttä. Hyvyys ei ole kiltteyttä. Hyvä ihminen voi olla ilman kiltteyttä. Kiltteys on itsensä väheksymistä. Toisten miellyttämistä, kynnysmattona olemista.
Itserakkaus pelastaa tältä. On tervettä olla myös itserakkautta. Itseään ei saa unohtaa ja hylätä. Sinun tulee olla ykkönen itsellesi. Kukaan muu ei huolehdi hyvinvoinnistasi kuin sinä itse.
Kantapään kautta olen itsekin tämän oppinut. Nyt olen lapsiani opettanut olemasta kilttejä, unohtamatta kuitenkaan lähimmäisen rakkautta. Se on eri asia. Ei Jeesuskaan ollut kiltti.
Käyttäisin itserakkauden sijaan sanaa omanarvontunto. Ja kyllä, jokaisen on tultava itselleen ykkösenä. Sen voi tehdä myös terveesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin pidin itseäni ennen kilttinä, sitten tajusin, että se oli osittain huonoa itsetuntoa. En tunnistanut omia tarpeitani enkä uskaltanut pitää puoliani enkä asettaa rajoja. Nyt uskallan. Minulla ns. kiltteyden takana oli myös halu manipuloida muita ihmiä liehittelemällä ja mielistelemällä. Kannattaisi ap:nkin miettiä, onko pohjimmiltaan aina kyse kiltteydessä
Vierailija kirjoitti:
Minäkin pidin itseäni ennen kilttinä, sitten tajusin, että se oli osittain huonoa itsetuntoa. En tunnistanut omia tarpeitani enkä uskaltanut pitää puoliani enkä asettaa rajoja. Nyt uskallan. Minulla ns. kiltteyden takana oli myös halu manipuloida muita ihmiä liehittelemällä ja mielistelemällä. Kannattaisi ap:nkin miettiä, onko pohjimmiltaan aina kyse kiltteydessä
Tuo on jo todella hyvin, jos tunnistit halun manipuloida. Itse tiedostan, että olen ollut kiltti, koska minut on kasvatettu uskomaan, että se on ainoa mahdollisuus minulle saada ihmissuhde pysymään kasassa.
Vierailija kirjoitti:
Minusta vika on tässä maailmassa ja enempi niissä, jotka on ikäviä muita kohtaan vain sen takia, koska joku on mukava ja hyväntahtoinen. Millainen syy se on edes olla ilkeä ja halveksuva jotain kohtaan?
Tulin tähän johtopäätökseen, kun katsoin erään kiusatuksi tulleen tubettajan videota ja videolla hän niin hyvin ja kypsällä tavalla käsitteli tätä koko tilannetta, on siis ns. kiltti ihminen itsekin, kun taas tilanteessa se kiusaaja käyttäytyi todella julmasti ja epäkypsästi. Ei ollut vaikea arvioida, kumpi on oikeassa/väärässä ja kumman kaltainen ihminen mielummin olisin.
Minusta kilttejä ihmisiä ja kiltteyttä parajataan liikaa. Ongelma on enempi niissä, jotka käyttävät hyväksi toisten kiltteyttä. Kukaan ei meinaa mene rikki siitä, että hänelle on kiltti. Kun taas aika moni kyllä menee julmasta ja sadistisesta kohtelusta rikki.
Olen huomannut (ja kokenut) saman. Ihan kuin se viattomuus tai kiltteys olisi sairaus, josta pitää äkkiä päästä eroon, ettei se vahingossakaan pääse leviämään. Tuo on myös rakennettu osaksi työelämää (ja elämää yleensäkin) - elikkä pitää olla valmis kävelemään toisten yli päästäkseen eteenpäin. Onko se oikeudenmukaista, että kävelee toisen yli saadakseen jotain lisää? Onko silloin ansainnut saamansa, jos on kenties tuhonnut toisen ihmisen elämän siinä sivussa? Kätevästi tämä vielä käännetään sen toisen syyksi: "mitäs antoi toisten kävellä" yli tai "saa syyttää itseään omasta kohtalostaan" - koko ajatus omien tekojen seurauksista puuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kirjoittaa aika lailla auki oman maailmani. Omalla kohdallani lisäisin sen yksityiskohdan, että en osaa ottaa kohteliaisuuksia vastaan. Koen sellaiset yleensä vaivaannuttavina. Kuin en olisi kohteliaisuutta edes ansainnut. Lieviä itsetunto-ongelmia siis. Välttelen myös konflikteja - joka usein tulkitaan pelkuruudeksi tai vastaavaksi. En vain pidä niistä. Useimmiten ovat täysin turhia. Eikä monenkaan ihmisen kanssa voi edes puhua järkevästi, jos käyvät kierroksilla. Koen siis parhaimmaksi odottaa, että pahin menee ohi. Tästä saan sitten (parhaimmassa tapauksessa) kiitoksena lisää vihaa niskaani. Turhauttavaa
Olen opetellut ihan tietoisesti siihen, että otan vastaan kiitokset, kehut, tarjoamiset ja lahjat. Kiitän kauniisti enkä ala vängätä vastaan.
Minä taas olen elänyt kodissa, jossa ei ollut yhtäkään konfliktia, mutta se oli silti perhehelvetti. Niin että konfliktinvälttelijä tuntuu vaarallisimmalta ihmiseltä ikinä. Avoin riita on usein nopeasti ohi ja unohdettu.
Näin me ollaan erilaisia.
Miksi konfliktia välttelevä tuntuisi vaaralliselta?
Koska hän ei ole aidosti se mitä on. Jos suoraan tuo esille tunteensa, ne ovat avoimesti sitä mitä ne ovat. Konfliktia välttelevän mitta täyttyy naps ja se oli sitten siinä, vaikka mitään merkkejä ei ollut.
Jään siis odottelemaan päivää, jolloin napsahtaa. Vain siksi, etten saanut (tai minulle ei suotu?) työkaluja, joilla käsitellä asioita kunnolla. Kivaa huomata, että oma elämä on vedetty vessasta alas jo kakarana.
-sama
Vauvana ja lapsena liian kilteiksi pakotetut kasvavat aikuisiksi, joille on annettu kuvaava termi: piilonarsisti.
Minulla on puolisona tälläinen ihminen.
Se on monimutkainen ja aikaa vaativa prosessi ymmärtää tämä kuvio.
Itsellä se vei vuosia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kirjoittaa aika lailla auki oman maailmani. Omalla kohdallani lisäisin sen yksityiskohdan, että en osaa ottaa kohteliaisuuksia vastaan. Koen sellaiset yleensä vaivaannuttavina. Kuin en olisi kohteliaisuutta edes ansainnut. Lieviä itsetunto-ongelmia siis. Välttelen myös konflikteja - joka usein tulkitaan pelkuruudeksi tai vastaavaksi. En vain pidä niistä. Useimmiten ovat täysin turhia. Eikä monenkaan ihmisen kanssa voi edes puhua järkevästi, jos käyvät kierroksilla. Koen siis parhaimmaksi odottaa, että pahin menee ohi. Tästä saan sitten (parhaimmassa tapauksessa) kiitoksena lisää vihaa niskaani. Turhauttavaa
Olen opetellut ihan tietoisesti siihen, että otan vastaan kiitokset, kehut, tarjoamiset ja lahjat. Kiitän kauniisti enkä ala vängätä vastaan.
Minä taas olen elänyt kodissa, jossa ei ollut yhtäkään konfliktia, mutta se oli silti perhehelvetti. Niin että konfliktinvälttelijä tuntuu vaarallisimmalta ihmiseltä ikinä. Avoin riita on usein nopeasti ohi ja unohdettu.
Näin me ollaan erilaisia.
Miksi konfliktia välttelevä tuntuisi vaaralliselta?
Koska hän ei ole aidosti se mitä on. Jos suoraan tuo esille tunteensa, ne ovat avoimesti sitä mitä ne ovat. Konfliktia välttelevän mitta täyttyy naps ja se oli sitten siinä, vaikka mitään merkkejä ei ollut.
Jään siis odottelemaan päivää, jolloin napsahtaa. Vain siksi, etten saanut (tai minulle ei suotu?) työkaluja, joilla käsitellä asioita kunnolla. Kivaa huomata, että oma elämä on vedetty vessasta alas jo kakarana.
-sama
En tarkoittanut, että se on sinulle naps vaan sille ihmissuhteelle.
Miksi et opettele työkaluja? Ihmiset käyvät kuntosalillakin. Olen itse käyttänyt satoja ja satoja tunteja oman mielenterveyteni parantamiseen, mikä sisältää uusien toimintamallien opettelua.
Suosittelen Juha Klaavun kirjaa Lapsuuden kehityksellinen trauma.