Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tykkäätkö sienistä? Sienestätkö itse?
Kommentit (157)
Vierailija kirjoitti:
En tykkää, en sienestä enkä syö. Hyi olkoot!
Teija Sopanen, sienifriikki ja sienikeittokirjojen kirjoittaja, entinen missi ja tv-kuuluttaja söi sieniä PALJON. Kuoli sitten muistaakseni yllättäen vatsasyöpään, joka tappoi hänet 3 kuukaudessa.
Sieniä, ei kiitos missään muodossa.
Olet luonnosta vieraantunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opin tykkäämään sienistä vasta aikuisiällä, sillä perheessäni ei syöty edes herkkusieniä. Minusta on kuitenkin kuoriutunut aikamoinen sienihullu ja viime vuosien aikana olen oppinut tuntemaan aika laajan kirjon eri lajeja. Suosikkejani ovat suppilovahverot, orakkaat ja lampaankääpä. Kantarelli on myös hyvää, mutta en onnistu melkein koskaan löytämään niitä, kun ovat niin suosittu ja helposti tunnistettava sieni. Sienestän lähinnä kaupunkimetsissä, joissa on paljon muitakin sienestäjiä, joten kilpailua on paljon. Onneksi muita sieniä löytyy kuitenkin hyvin. Ihmettelinkin aina, että tuntuu etteivät useimmat joko tunne tai jaksa kerätä esim. orakkaita, vaikka ne ovat ihan loistavia sieniä.
Kerään paljon myös haperoita ja erilaisia tatteja. Yritän joka syksy oppia jonkun uuden sienen, tänä vuonna olen tutustunut rouskuihin ja tehnyt jo aika monta purkkia sienisäilykkeitä niistä. Tänä syksynä kiinnostaisi opetella jotain valmuskalajeja. Sienestämisestä on ylipäänsä tullut paljon hauskempaa, kun on oppinut enemmän lajeja, jolloin joka kerta löytää metsästä edes jotakin. Haaveenani olisi joskus löytää mustatorvisieniä, mutta niitä ei ole osunut vielä kertaakaan omalle kohdalleni.
Kuusilahokka on nimestään huolimatta kans hyvä...
Itse asiassa mieheni keräsi viime syksynä pienen satsin juuri kuusilahokkaa, mutta ne on jäänyt pakkaseen. Mulla on vähän sama ongelma kuin tuolla aiemmalla kommentoijalla, joka pelkää keräävänsä myrkkysieniä, että uusien ja harvinaisempien sienten kohdalla olen tosi epävarma, vaikka tunnistus menisi kaikkien tuntomerkkien kohdalla nappiin. Kuusilahokalle oli muistaakseni joku myrkyllinen näköislaji, niin en ole päässyt yli päähänpinttymästä, että oltaisiinkin vahingossa poimittu niitä. Sama juttu viime syksynä löydettyjen sinivalmuskojen kanssa, ihan oltiin varmoja että niitä ne on, mutta jälkikäteen näin jossain sieniryhmässä kuvia hyvin samannäköisistä (ja myrkyllisistä) seitikeistä, enkä ole uskaltanut syödä niitä. Typerää ja ärsyttävää, vaikka toki hyvä olla varovainen. Rouskut on onneksi helppo tunnistaa ja eiköhän sitä tänä syksynä uskaltauduta vielä etsimään uudestaan noita kuusilahokoitakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opin tykkäämään sienistä vasta aikuisiällä, sillä perheessäni ei syöty edes herkkusieniä. Minusta on kuitenkin kuoriutunut aikamoinen sienihullu ja viime vuosien aikana olen oppinut tuntemaan aika laajan kirjon eri lajeja. Suosikkejani ovat suppilovahverot, orakkaat ja lampaankääpä. Kantarelli on myös hyvää, mutta en onnistu melkein koskaan löytämään niitä, kun ovat niin suosittu ja helposti tunnistettava sieni. Sienestän lähinnä kaupunkimetsissä, joissa on paljon muitakin sienestäjiä, joten kilpailua on paljon. Onneksi muita sieniä löytyy kuitenkin hyvin. Ihmettelinkin aina, että tuntuu etteivät useimmat joko tunne tai jaksa kerätä esim. orakkaita, vaikka ne ovat ihan loistavia sieniä.
Kerään paljon myös haperoita ja erilaisia tatteja. Yritän joka syksy oppia jonkun uuden sienen, tänä vuonna olen tutustunut rouskuihin ja tehnyt jo aika monta purkkia sienisäilykkeitä niistä. Tänä syksynä kiinnostaisi opetella jotain valmuskalajeja. Sienestämisestä on ylipäänsä tullut paljon hauskempaa, kun on oppinut enemmän lajeja, jolloin joka kerta löytää metsästä edes jotakin. Haaveenani olisi joskus löytää mustatorvisieniä, mutta niitä ei ole osunut vielä kertaakaan omalle kohdalleni.
Kuusilahokka on nimestään huolimatta kans hyvä...
Itse asiassa mieheni keräsi viime syksynä pienen satsin juuri kuusilahokkaa, mutta ne on jäänyt pakkaseen. Mulla on vähän sama ongelma kuin tuolla aiemmalla kommentoijalla, joka pelkää keräävänsä myrkkysieniä, että uusien ja harvinaisempien sienten kohdalla olen tosi epävarma, vaikka tunnistus menisi kaikkien tuntomerkkien kohdalla nappiin. Kuusilahokalle oli muistaakseni joku myrkyllinen näköislaji, niin en ole päässyt yli päähänpinttymästä, että oltaisiinkin vahingossa poimittu niitä. Sama juttu viime syksynä löydettyjen sinivalmuskojen kanssa, ihan oltiin varmoja että niitä ne on, mutta jälkikäteen näin jossain sieniryhmässä kuvia hyvin samannäköisistä (ja myrkyllisistä) seitikeistä, enkä ole uskaltanut syödä niitä. Typerää ja ärsyttävää, vaikka toki hyvä olla varovainen. Rouskut on onneksi helppo tunnistaa ja eiköhän sitä tänä syksynä uskaltauduta vielä etsimään uudestaan noita kuusilahokoitakin.
Sellainen kuin kitkerälahokka on olemassa. Se on todella kadmiuminkeltainen ja todella pahan makuinen...
Tykkään sienistä ja lempisieniäni ovat metsäsienet, sen tarkemmin en osaa sanoa. En sienestä itse, koska en tunnista sieniä, eikä ole tullut mentyä sienikurssille, tai pyydettyä ketään opastamaan.
Täytyy sanoa, että en erityisemmin tykkää, en sienestä enkä laita sieniruokia. Mutta kuitenkin kun tässä äskettäin lounaalla oli alkuruokana tattikeittoa niin hyväähän se oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin pelkään myrkyllisten sienien keräämistä, mutta toisaalta olen sitä mieltä, että sitä kuuluukin pelätä. Kyllä niihin ihan oikeasti voi kuollakin.
Onneksi on helppoja ja varmojakin lajeja olemassa, pitäydyn muutamissa tutuissa. Sienestys on tosi kivaa, varsinkin aurinkoisina ja kauniina alkusyksyn päivinä on ihana kuljeskella metsissä.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin pelkään myrkyllisten sienien keräämistä
No älä sitten kerää niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mä oikein tajua miten joku luottaa itseensä, kun lueskelee. Jonku kangasrouskunkin voi sekoittaa seitikkiin tai pulkkosieneen? No se maitiaisnestekö sitten on semmoinen ettei millään muulla ole? Ehkä siitä huolimatta epäilisin silmiäni...
Mitäs kaikkea teette keräämistänne sienistä, onko jollain jotain epätavallisempaa reseptiä?
Jokainen sienten ystävä on varmaan kokkaillut sienistä keittoa, risottoa, kermakastiketta jne. Olisi kiva kokeilla jotain ihan uutta ohjetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En syö sieniä, mutta tykkään poimia kantarelleja ja suppilovahveroita.
Tunnen huonosti sieniä, pääosin kerään kantarelleja ja suppiksia. Niitä tulee kerättyä. Mulle luonnossa liikkuminen on enemmän se juttu, sienestys tulee siinä sivussa, se on kuin terapiaa mulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En mä oikein tajua miten joku luottaa itseensä, kun lueskelee. Jonku kangasrouskunkin voi sekoittaa seitikkiin tai pulkkosieneen? No se maitiaisnestekö sitten on semmoinen ettei millään muulla ole? Ehkä siitä huolimatta epäilisin silmiäni...
Valkoista maitiaisnestettä sisältävät sienet ovat käytännössä aina syömiskelpoisia rouskuja. Pikaisella googletuksella selvisi, että on myös maitohiippo niminen sieni, joka erittää valkoista maitiaisnestettä, mutta sitä tuskin kukaan onnistuu rouskuun sekoittamaan..
pitäisin sienistä, mutta aina menee maha kuralle vaikka kuinka kypsentää ... kaupan valmiissa sienipurkeissa olevat suolasienet ei aiheuta samaa ongelmaa. Kun tietäsi miten itse saa sen entsyymin pois, joka aiheuttaa tuon mahataudin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulemma saa syödä vain semmoisia sieniä mitkä tunnistaa. Itse tunnistan vain kärpässienen.
Vierailija kirjoitti:
Mitäs kaikkea teette keräämistänne sienistä, onko jollain jotain epätavallisempaa reseptiä?
Jokainen sienten ystävä on varmaan kokkaillut sienistä keittoa, risottoa, kermakastiketta jne. Olisi kiva kokeilla jotain ihan uutta ohjetta.
En oo ikinä tehnyt keittoa enkä risottoa, harvemmin kermakastikettakaan kun en oikein välitä.
Useimmiten meillä laitetaan munakasta, välillä sipulin kanssa, välillä perunan, riippuu vähän paljonko on löytynyt sieniä.
Tykkään samoilla metsissä, taskussa varuiksi taiteltava kassi. Poimin vain kanttarelleja ja muutaman rouskun otan myös. Niistä saa jo hyvän kastikkeen. Mulle myös tuo samoilu sinällään on rentouttavaa.
Vierailija kirjoitti:
Mitäs kaikkea teette keräämistänne sienistä, onko jollain jotain epätavallisempaa reseptiä?
Jokainen sienten ystävä on varmaan kokkaillut sienistä keittoa, risottoa, kermakastiketta jne. Olisi kiva kokeilla jotain ihan uutta ohjetta.
Meillä ollaan todella tylsiä. Sieniä syödään enimmäkseen voissa paistettuna ja suolalla maustettuna. Sit niistä tehdään kermakastiketta, vaikkapa kana-sienikastiketta tai possu-sienikastiketta. Pizzan (pitsan) päälle laitetaan, herkkutatti sopii oikein hyvin siihen. Meillä EI syödä sienikeittoa, vaikka meillä syödään koko vuoden läpi sieniruokaa kerran viikossa, näin loppukesästä joka päivä syödään sieniä. Eikä risottoa.
Mutta sieniä voi laittaa meillä sitten chili sin carneen, tai gumboon (ehkä ei rouskuja).
Vierailija kirjoitti:
En mä oikein tajua miten joku luottaa itseensä, kun lueskelee. Jonku kangasrouskunkin voi sekoittaa seitikkiin tai pulkkosieneen? No se maitiaisnestekö sitten on semmoinen ettei millään muulla ole? Ehkä siitä huolimatta epäilisin silmiäni...
No ainakaan noissa kahdessa myrkkysienessä ei ole tuota valkoista maitiasinestettä. Pulkkosieni muutenkin aika eri näköinen, ja molemmissa on maitiaisnesteen lisäksi muitakin erottavia tekijöitä kangasrouskusta. Kyllä hyvät kirjat ovat ihan ok tapa opetella uusia sieniä, jos ymmärtää yleisesti ottaen miten sienilaji määritellään. Se ei ole fiksu tapa opetella, että katsoo vähän jotain kuvia sienikirjasta ja toteaa sienensä olevan suht. samanlainen, vaan uusien sienien kanssa pitää käydä läpi jokainen lajia määrittävä seikka ja verrata myrkyllisiin näköislajeihin. Yhtä hyvin voi kysyä, miten joku luottaa vaikka äitiinsä tai mummoonsa, joka opettaa tunnistamaan sieniä. Yhtä lailla heillekin voi sattua virheitä, ja toisaalta samoihin tuntomerkkeihin hekin sienissä nojaavat kuin ne kirjat. Esimerkiksi rouskuissa tuo maitiaisneste on nimenmaan se juttu, joka opetetaan kaikille sientä tunnistaessa - siinä mielessä sama se, oppiiko sen kirjasta vai kaverilta.
Vierailija kirjoitti:
pitäisin sienistä, mutta aina menee maha kuralle vaikka kuinka kypsentää ... kaupan valmiissa sienipurkeissa olevat suolasienet ei aiheuta samaa ongelmaa. Kun tietäsi miten itse saa sen entsyymin pois, joka aiheuttaa tuon mahataudin.
Varmaan trehaloosi eli sienisokeri. Aiheuttaa osalle samanlaisia oireita kuin laktoosi toisille. Sitä on eniten parhaimman makuisissa sienissä kuten herkkutatissa ja kantarellissä. Mitähän sieniä niissä kaupan suolasienissä on, olisiko haaparouskua.
Alue: Aihe vapaa
Typäskääpä on ainakin joidenkin sienikirjojen mukaan nuorena ihan ok, mutta menee nopeasti pahanmakuiseksi. Haperoissa on paljon variaatiota kitkeryydessä, ja jos on erehtynyt poimimaan jotain tulihaperoita tms viinihaperon sijaan, voi tulla karvas yllätys. Ja kaiketi niissä ihan "oikeissakin" haperoissa jotkut on karvaampia kuin toiset. Minusta haperot ovat ihan hyviä ja välillä erinomaisia, ei pitäisi olla mitenkään superkitkeriä.