Lue keskustelun säännöt.
Tykkäätkö sienistä? Sienestätkö itse?
Kommentit (157)
Parin viikon päästä kansallismaisemaa mukailevilta pelloilta löytyy taas silokkeja. Perinteistä suomalaista kulttuuria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhden kerran olen löytänyt mustatorvisieniä. Vaikeasti löydettävä laji mutta etsimisen arvoinen kyllä
Keräsin ekaa kertaa rouskuja. Ryöppäsin eilen ja nyt paistelen niitä. Saapa nähdä, maistuuko meikäläiselle, kun haju on noin etova.
Tykkään, ja sienestän. Ei ne niin suuri herkku kuitenkaan ole että maksaisin muiden keräämistä sienistä, eikä kerääminenkään ole niin suuri intohimo että keräisin muille tai myyntiin, mutta kerään omaan käyttöön. Mulle on tärkeää, että nimenomaan kerään itse, ja syön ne itse, se yhdistelmä/kokonaisuus.
Eniten tykkään herkkutatista esim. risotossa. Rouskut myös hyviä.
Vierailija kirjoitti:
Yhden kerran olen löytänyt mustatorvisieniä. Vaikeasti löydettävä laji mutta etsimisen arvoinen kyllä
Pohjois-Savosta näitä löytyy nyt enemmän, kuin jaksaa kerätä. Parhaimmillaan tuli pari litraa joltain 2*2m alueelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Keräsin ekaa kertaa rouskuja. Ryöppäsin eilen ja nyt paistelen niitä. Saapa nähdä, maistuuko meikäläiselle, kun haju on noin etova.
Vähän kävi kuten arvasinkin. Karvarousku oli mielestäni suorastaan pahanmakuinen. Pikkurouskut (?) laimeampia, mutta silti aika ikävän makuisia. Haaparousku oli ihan ok, mutta jotain puuttui. Tykkään kyllä haaparouskusta tehdystä sienisalaatista. En tiedä olisiko noissa muissa potentiaalia jossain muussa muodossa, mutta nyt halusin vaan maistella kunkin lajin perusmakua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keräsin ekaa kertaa rouskuja. Ryöppäsin eilen ja nyt paistelen niitä. Saapa nähdä, maistuuko meikäläiselle, kun haju on noin etova.
Vähän kävi kuten arvasinkin. Karvarousku oli mielestäni suorastaan pahanmakuinen. Pikkurouskut (?) laimeampia, mutta silti aika ikävän makuisia. Haaparousku oli ihan ok, mutta jotain puuttui. Tykkään kyllä haaparouskusta tehdystä sienisalaatista. En tiedä olisiko noissa muissa potentiaalia jossain muussa muodossa, mutta nyt halusin vaan maistella kunkin lajin perusmakua.
Eihän ne yleisimmät rouskut mitään huikeita makuelämyksiä pelkiltään ole. Sikurirouskua on monet kehuneet, itseltäni se on vielä kokeilematta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keräsin ekaa kertaa rouskuja. Ryöppäsin eilen ja nyt paistelen niitä. Saapa nähdä, maistuuko meikäläiselle, kun haju on noin etova.
Vähän kävi kuten arvasinkin. Karvarousku oli mielestäni suorastaan pahanmakuinen. Pikkurouskut (?) laimeampia, mutta silti aika ikävän makuisia. Haaparousku oli ihan ok, mutta jotain puuttui. Tykkään kyllä haaparouskusta tehdystä sienisalaatista. En tiedä olisiko noissa muissa potentiaalia jossain muussa muodossa, mutta nyt halusin vaan maistella kunkin lajin perusmakua.
Eihän ne yleisimmät rouskut mitään huikeita makuelämyksiä pelkiltään ole. Sikurirouskua on monet kehuneet, itseltäni se on vielä kokeilematta.
Itse olen kuivannut sikurirouskua, mutta vielä en ole kokeillut sitä minkään ruoan mausteena. Pitäisi kai muistuttaa currya?
Muut rouskut olen suolannut sienisalaattia varten tai säilönyt etikkaliemeen. Liemiä olen yrittänyt varioida mausteilla, kuten valkosipulilla, inkiväärillä tai chilillä.
Herkkutatti ja kantarelli ovat hyviä. Parhaiten ne sopivat kastikkeiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietääkö kukaan, miten pitkään mustatorvisieniä voi löytyä? Jos on jonkun paikan tyhjentänyt sienistä elokuussa, kannattaako mennä samana syksynä uudestaan tsekkaamaan tilannetta?
Tykkäsin nuorempana tosi paljon, niin paljon, että tein sieniaiheisen gradunkin. Nyt en ole sienestänyt pitkiin aikoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tykkää, en sienestä enkä syö. Hyi olkoot!
Teija Sopanen, sienifriikki ja sienikeittokirjojen kirjoittaja, entinen missi ja tv-kuuluttaja söi sieniä PALJON. Kuoli sitten muistaakseni yllättäen vatsasyöpään, joka tappoi hänet 3 kuukaudessa.
Sieniä, ei kiitos missään muodossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun suosikkini ovat koivuhapero ja viinihapero.
Haperot ovat kyllä mielenkiintoisia, mutta en tunne niitä. Varsinkin kaikki punasävyiset ovat mielestäni kovin samannäköisiä kaikki. No, ei niissä kyllä myrkyllisiä taida ollakaan.
Koivuhapero on melko helppo tunnistaa vihreän lakkinsa ansiosta. Tosin koivuhapero on aina otettava juurta myöten irti maasta sen varmistamiseksi, ettei jalan tyvessä ole mukulaa (=kavalakärpässieni). Viinihaperon tunnistus ei myöskään kovin vaikeaa ole. Se on punaisista haperoista ehkä eniten tummanpunaisin eikä sen jalassa ole myöskään punahäivettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tykkää, en sienestä enkä syö. Hyi olkoot!
Teija Sopanen, sienifriikki ja sienikeittokirjojen kirjoittaja, entinen missi ja tv-kuuluttaja söi sieniä PALJON. Kuoli sitten muistaakseni yllättäen vatsasyöpään, joka tappoi hänet 3 kuukaudessa.
Sieniä, ei kiitos missään muodossa.
Niin veditkö tuosta sen johtopäätöksen, että sienet aiheuttavat vatsasyöpää?
Joojoo. Sienestämisestä tykkään, mutta olen aika nirso syömisen suhteen. Kantarelli, suppilovahverot ja herkkusienet maistuu.
Se kerääminen on se juttu itelle. Tykkään muutenkin syksystä ja syksyisessä metsässä sienien etsiminen on ihanaa :D
Opin tykkäämään sienistä vasta aikuisiällä, sillä perheessäni ei syöty edes herkkusieniä. Minusta on kuitenkin kuoriutunut aikamoinen sienihullu ja viime vuosien aikana olen oppinut tuntemaan aika laajan kirjon eri lajeja. Suosikkejani ovat suppilovahverot, orakkaat ja lampaankääpä. Kantarelli on myös hyvää, mutta en onnistu melkein koskaan löytämään niitä, kun ovat niin suosittu ja helposti tunnistettava sieni. Sienestän lähinnä kaupunkimetsissä, joissa on paljon muitakin sienestäjiä, joten kilpailua on paljon. Onneksi muita sieniä löytyy kuitenkin hyvin. Ihmettelinkin aina, että tuntuu etteivät useimmat joko tunne tai jaksa kerätä esim. orakkaita, vaikka ne ovat ihan loistavia sieniä.
Kerään paljon myös haperoita ja erilaisia tatteja. Yritän joka syksy oppia jonkun uuden sienen, tänä vuonna olen tutustunut rouskuihin ja tehnyt jo aika monta purkkia sienisäilykkeitä niistä. Tänä syksynä kiinnostaisi opetella jotain valmuskalajeja. Sienestämisestä on ylipäänsä tullut paljon hauskempaa, kun on oppinut enemmän lajeja, jolloin joka kerta löytää metsästä edes jotakin. Haaveenani olisi joskus löytää mustatorvisieniä, mutta niitä ei ole osunut vielä kertaakaan omalle kohdalleni.
Vierailija kirjoitti:
Opin tykkäämään sienistä vasta aikuisiällä, sillä perheessäni ei syöty edes herkkusieniä. Minusta on kuitenkin kuoriutunut aikamoinen sienihullu ja viime vuosien aikana olen oppinut tuntemaan aika laajan kirjon eri lajeja. Suosikkejani ovat suppilovahverot, orakkaat ja lampaankääpä. Kantarelli on myös hyvää, mutta en onnistu melkein koskaan löytämään niitä, kun ovat niin suosittu ja helposti tunnistettava sieni. Sienestän lähinnä kaupunkimetsissä, joissa on paljon muitakin sienestäjiä, joten kilpailua on paljon. Onneksi muita sieniä löytyy kuitenkin hyvin. Ihmettelinkin aina, että tuntuu etteivät useimmat joko tunne tai jaksa kerätä esim. orakkaita, vaikka ne ovat ihan loistavia sieniä.
Kerään paljon myös haperoita ja erilaisia tatteja. Yritän joka syksy oppia jonkun uuden sienen, tänä vuonna olen tutustunut rouskuihin ja tehnyt jo aika monta purkkia sienisäilykkeitä niistä. Tänä syksynä kiinnostaisi opetella jotain valmuskalajeja. Sienestämisestä on ylipäänsä tullut paljon hauskempaa, kun on oppinut enemmän lajeja, jolloin joka kerta löytää metsästä edes jotakin. Haaveenani olisi joskus löytää mustatorvisieniä, mutta niitä ei ole osunut vielä kertaakaan omalle kohdalleni.
Kuusilahokka on nimestään huolimatta kans hyvä...
Vierailija kirjoitti:
Onko vinkkejä, miten uskaltaa kokeilla itselle uusia sienilajeja? Tunnistan monet käytännössä 100 % varmaksi, kun olen vanhempieni kanssa sienessä käynyt nuorempana paljonkin. Nyt ei vanhemmista enää ole sieneen lähtijöiksi eikä tuttavapiirissä ole muita, joita sienestys kiinnostaisi.
Käyn siis sienessä yksin, mutta on jotenkin hirveän korkea kynnys poimia itsekseen lajeja, joita ei ole aikaisemmin yksin poiminut. Ääh. Sinne jää lampaankäävät ja haperotkin..
Olen itsekin aikamoinen kuumottelija myrkkysienten suhteen, mutta noissa sienissä ei kyllä ole juuri erehtymisen vaaraa. Sienikirjoissa on yleensä vaaralliset näköislajit listattuna ja esim. lampaankäävässä ei sellaisia ole. Yksi pahanmakuinen näköislaji kyllä on, mutta senkin huomaa viimeistään paistaessa tai kuivattaessa - lampaankääpä muuttuu kullankeltaiseksi lämmön vaikutuksesta, tupaskääpä tummuu. Yleensä efekti näkyy jo jonkin ajan päästä siitä kun sieniä on koskettanut. Haperoissakaan ei juuri ole vaarallisia näköislajeja, lukuunottamatta vihreitä haperoita, jotka on mahdollista sekoittaa kavalakärpässieneen, joka sekin on Suomessa hyvin harvinainen. Punaisissa haperoissa voi erehtyä poimimaan pahanmakuisia versioita, mutta tämänkin voi varmistaa ihan vain maistamalla pienen palan sientä.
Yleisesti ottaen kannattaa opetella tunnistamaan Suomessa yleiset myrkkysienet ja hankkia hyvä sienikirja, jossa on näköislajitkin. Loppujen lopuksi vaarallisia sieniä ei Suomen metsissä ole hirveän paljon, ja tosi monet sienet on niin helppo tunnistaa, ettei vaaraa ole lainkaan. Esim. orakkaan tuntee piikeistä ja lampaankäävän viimeistään tuosta kellastumisesta muiden tuntomerkkien kanssa. Kannattaa myös opetella analysoimaan sieniä samalla tavalla kuin sienikirjoissa, eli esim. onko kolotyvinen, pillit vai heltat, onko jalkka ontto, millainen haju jne. Ja tietysti olla hyvin varovainen ja tarkka niiden sienten kanssa, joilla on myrkyllisiä näköislajeja. Mutta helposti voi sienestää myös vain sellaisia sieniä, joissa tuota vaaraa ei käytännössä edes ole.
Liikaa ei minusta kannata pelätä sienestämistä, varsinkin kun selvästi olet jo oppinut tuntemaan nuorena monia sieniä. Jos asuinpaikkakunnallasi on sieniseura, niin sellaisen toimintaan voi mennä mukaan. Esim. täällä Tampereella on joka syksy sieninäyttely, jossa pääsee näkemään paljon erilaisia sieniä, ja lisäksi siententunnistusiltoja, jonne voi viedä löydöksensä tunnistettavaksi. Myös ihan sienikurssejahan löytyy myös välillä kansalaisopistojen kautta.
Tykkään ja juu sienestän :)
Tosin sienestän enimmäkseen vanhempieni kanssa kun he tuntee sienet paljon paremmin.
Ite tunnistan lähinnä tatin ja kanttarellin x)
Vanhempani tekevät herkullista sienikastiketta, se on lemppariani :)
Ite en osaa tehä yhtä hyvää jostain syystä x)
Mut suosittelen ehdottomasti sienestystä ja marjastusta kaikille, ilmaista ruokaa ja muutenkin metsä ja liikunta tekee hyvää :)
On hyvä sieni. Sammaleiselta kankaalta usein löytyy, mutta on valitettavasti usein toukkainen. Miedon makuinen, vähän pähkinäiseksi ehkä kuvailisin makua.