Lue keskustelun säännöt.
Tykkäätkö sienistä? Sienestätkö itse?
Kommentit (157)
Vierailija kirjoitti:
Onko sienet terveellisiä?
Ovat, ja ovat erinomainen lihankaltainen proteiininlähde. Viime vuosituhannen kasvissyöjät harrastivat sieniä sekä pähkinöitä ruokavaliossaan, eivätkä meuhanneet ylenmäärin dieetistään kuin nykyisiet keinoainefanivegaanit..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tykkään. Kantarelleja en vainnlöydä. En koskaan lapsena niitä oppinut keräämään kun isäni kanssa haettiin vain rouskuja. Suopilovahveroita löydän. Syksy on ihanaa!
Tämä vuosi on ollut ihan huikea kantarellivuosi melkein koko maassa. Missä päin asut?
Pirkanmaalla. Ja oikeasti ahdistaa, kun olen vain muutamia löytänyt. Olen yrittänyt metsissä kierrellä. Huoh.
Onpa käynyt huono tuuri. Itse asun Ylöjärvellä, enkä edes jaksa kerätä kaikkia vastaantulevia kantarelleja, kun eivät lukeudu lempisieniini.
Mistä löydät? Voisin lähteä vaikka heti keräämään jos saisin vähän vinkkiä paikoista.
Eilen pyörin Julkujärven ja Pikku-Ahveniston maastoissa ja kanttarelleja oli todellakin paljon. Niitä löytää nyt miltei minkälaisesta maastosta tahansa. Koukkujärvelle päin lähdettäessä ja sillä alueella oli myös paljon. Yksi pomminvarma paikka on ollut Viljakkalan Majamaan alue, mutta siellä en ole tänä vuonna käynyt.
Kiitos! Asun lähellä Viljakkalaa. Lähden heti.
En löytänyt mitään. Ajoin siellä Viljakkalan suunnalla vinkatulla tiellä ja pysähtelin metsään. Kai on tarkoitettu ettei mun saa löytää kantarelleja.
Tultiin juuri miehen ja tytön kanssa sienestä. Löydettiin tatteja, kantarelleja, kulta/keltarouskuja, vaaleaorakasta, mustatorvisieniä, joitain muita rouskuja ja haperoja..
Ollaa joku muutama vuosi sitten löydetty upea metsä josta löytyy kaikenlaisia sieniä.
Juuri ollaan kohta syöty kantarellikastike ja päästään tekemään lisää, nam 😊 tatit pitää syödä paistettuna.
Vierailija kirjoitti:
Onko vinkkejä, miten uskaltaa kokeilla itselle uusia sienilajeja? Tunnistan monet käytännössä 100 % varmaksi, kun olen vanhempieni kanssa sienessä käynyt nuorempana paljonkin. Nyt ei vanhemmista enää ole sieneen lähtijöiksi eikä tuttavapiirissä ole muita, joita sienestys kiinnostaisi.
Käyn siis sienessä yksin, mutta on jotenkin hirveän korkea kynnys poimia itsekseen lajeja, joita ei ole aikaisemmin yksin poiminut. Ääh. Sinne jää lampaankäävät ja haperotkin..
Lampaankääpä on helppo ja hauska sieni, ainoa mihin sen voi sekoittaa on typäskääpä, joka maistuu pahalta mutta ei ole myrkyllinen. No ehkä joku voisi orakkaisiin sekoittaa, mutta niillä on piikit pillien sijaan. Vaalea- ja rusko-orakkaat ovat täysin syötäviä, sekasieniin tulee poimittua niitäkin.
Lampaankääpää voi syödä täysin kypsentämättäkin (esim marinoituna), toisin kuin useimpia ruokasieniä. Kaiken lisäksi siihen ei helposti onnistu saamaan sitä niljakasta suutuntumaa, mikä on monille sienissä se juttu miksi eivät syö. Maku on myös omaa luokkaansa, jalojen sienilajien joukkoon menee heittämällä.
Tatit on kiva ryhmä myös, sieltä löytyy täysin syömäkelvottomia vain se sappitatti, jonka tunnistaa viimeistään maistamalla. Tateissa on löysempi rakenne, vaativat tarkkuutta kypsentäessä. Kuuma pannu ja pienissä erissä paistaminen on se juttu. Herkkutatti on makunsa puolesta ylivertainen, voitatti on toinen jolla on erittäin tunnistettava ja herkullinen ominaismakunsa. Voitatit nyljetään, se on joko kivaa puuhaa tai tosi ällöä ja vaivalloista, riippuu ihmisestä. Muut tattilajit voi huoletta jättää opettelematta, eikä siinä mitään menetä.
Uuden sienilajin opettelussa on kyllä tärkeää tunnistaa myös ne "matkijalajit", eli mihin voi erehtyä tunnistamisessa. Tunnetuimmat myrkkysienet on toki hyvä tuntea erikseen, mutta se ei poista velvollisuutta opetella kunnolla jokainen sienilaji jota poimii. Kulinaristiset elämykset ovat harvassa kun harvinaisten lajien pariin mennään. Ehkä joku sikurirousku voisi olla sellainen.
Sienikirjoista kannattaa lukea niitä teoriaosuuksiakin, eikä pelkästään katsella kuvia.
Siis se typäskääpä on syömäkelvottoman paha? Vilahti tuossa kun tuota sieniatlasta katselin että on joku muukin, oliko sitten vuohenkääpä, mutta se sitten on syötävä.
Miesystävä oli kerran poiminut jotain oisko haperoita, ja minusta ne maistuivat pahalta, tosi karvaalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eilen viimeksi menin sieneen. Päätin että poimin vain "luxussieniä". 2 kassia täynnä kantarelleja ja herkkutatteja oli saalis.
Vierailija kirjoitti:
Siis se typäskääpä on syömäkelvottoman paha? Vilahti tuossa kun tuota sieniatlasta katselin että on joku muukin, oliko sitten vuohenkääpä, mutta se sitten on syötävä.
Miesystävä oli kerran poiminut jotain oisko haperoita, ja minusta ne maistuivat pahalta, tosi karvaalta.
Typäskääpää ei suositella syötäväksi. Ei siis ole myrkyllinen, mutta maku on huono.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sienestän ja pidän sienistä. Syksyt menee pitkälti metsässä, lempivuodenaika. Kerään rouskuja, kantarelleja, tatteja, suppilovahveroita, vaaleaorakkaita, limanuljaskoja, kehnäsieniä, herkkusieniä, mustesieniä... Haperoita en oikein tunnista.
Ostin kuivurin ja sen käyttöön pitäisi perehtyä.
Tunnistan vain kantarellit ja suppikset. Erinomaisia ruokasieniä, suppis on gourmeeta. Harmittaa, että muut jää poimimatta, kun en tunne - skidinä käytiin paljon sienessä, mutta unohtunut.
Muutin ulkomailta Stadiin ja tsennaan jotkut vanhat jemmat Kylillä, missä on aareaittoja.
Anteeksi, että sinkkuna ajattelen koko ajan naisia, mutta tämähän olisi hyvä deittikohde - sienestämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kantarellit, suppikset ja mustatorvisienet. Niitä kerätään ja syödään.
Tykkään ja sienestän, mutta mulla on trehaloosi-intoleranssi, joten en voi syödä sieniä. Mies syö kaikki mitä löydetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan kerännyt/löytänyt Kehnäsieniä on kuulemma herkullinen 3 tähden sieni?
Mustat torvisienet, suppilovahverot ja herkku- ja ruskotatit ovat satoisia, kun niitä löytää ja kuivaan ne talven varalle, niin eivät tuki pakastinta. Kantarellit ja vaaleaorakkaat syön tuoreeltaan kastikkeissa tai piirakassa, lampaankäävät pihviksi paistettuna. Tänä vuonna on kyllä hyvä sienivuosi, ainoastaan leppärouskut ovat loistaneet poissaolollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän se sienien löytäminen vaatii sen, että silmät kalibroituu niille sienille. Kun kerran näet kantarelleja, niin alat kyllä vihdoin nähdä niitä joka paikassa. Tekisi mieli lähteä tuon Viljakkalassakin ilman sieniä käyneen kanssa johonkin metsään. Ihan mihin vaan. En usko, että tällä hetkellä keskisestä Suomesta etelään löytyy metsää, jossa ei olisi yhtään kantarelliä. Kyllä niitä on, ne vaan ovat piilossa!
Mä en nyt tiedä missä on Viljakkala (Pirkanmaalla, olettaisin) mutta eiköhän se kartasta löydy.
Nyt olen saanut kalibroitua katseeni mustatorvisieniin. Luulin, että ei niitä ole, mutta onhan niitä, mun silmät ei vaan nähneet niitä - okei, näkö ei ole paras mahdollinen, mutta en mä nyt vielä ole yhtä sokea kuin mummoni. Sitten kun on suppilovahveroaika, niin sitten ei enää mitään muuta näekään. Illalla kun käy nukkumaan ja laittaa silmät kiinni, näkee vaan suppilovahveroita. (käytän suppilovahvero- sanaa, vaikka se minulle sisältää sekä kosteikko- että suppilovahverot).
Kävin eilen 45min metsässä keräämässä sieniä. Olen luvannut anopille kantarellejä, joten niitä oli haettava. Ensimmäiset kasvavat omassa pihassa, joten toi mun "haettava" on vähän liioittelua. Tiedän, että on HYVIN harvinaista elää tällaisen aarteen äärellä. Keräsin niitä kantarellejä, lampaankääpiä, orakkaita ja suppilo/kosteikkovahveroita (molempia löytyi, en tiedä kumpi on kumpi, mutta minulle sillä ei ole väliä).
Typäskääpä ei oikeastaan maistu millekään. Jos on pannullinen pelkkiä typäskääpiä, niin onhan se vähän plääh. Mut jos pannulla on enimmäkseen lampaankääpää ja seassa jokunen typäskäävän pala, niin ei se haittaa. Orakkaiden kanssa vähän sama juttu, kerään sekä vaaleaa orakasta että rusko-orakasta, toisten mielestä vain vaalea orakas on hyvä ruokasieni, mutta en ole huomannut eroa (eikä Ruokavirastokaan erottele näitä sen kummemmin, niitä saa myydä sekaisin).
Olen usein syksyisin opetellut yhden uuden sienen. Nyt se on vähän jäänyt, kun en oikeasti kerää kuin muutamaa lajia, eikä niistä muista niin tykätäkään. Esimerkiksi tuo mustatorvisieni - minä en siitä niin välitä (paitsi kuivattuna ja murennettuna kastikkeisiin ja keittoihin mausteeksi), mutta siskoni pitää siitä, niinpä etsin sitä ja hälytän hänet sitten keräämään ;-) Tänääkin käyn yhden vakipaikan katsomassa, onko sinne ilmestynyt niitä - ei ole tämä syksy kaikkein paras mustatorvisienivuosi.
Olen kerännyt usein paljon punikkitatteja, mutta oikeasti se ei ole meidän mielestä niin kauhean houkutteleva tatti. Herkkutatit on paljon parempia, ja kun meillä ON valinnanvaraa niin valitaan vaan parhaat päältä :-)
Ja puhun tässä nyt vain "minä"-muodossa, meillä kyllä teinitkin käyvät sienessä kanssani, ja syövät innolla sieniä. Osittain teinien mieltymysten mukaan on noi kerättävät sienetkin muotoutuneet, esimerkiksi mustavahakkaista eivät pitäneet, ja rouskuja eivät mielellään syö, kun heidän mielestään kaikki sienet pitää ruskistaa, ja rouskut ovat minun mielestäni kertakaikkisen parhaita suolasieninä... Mutta sopivissa ruuissa nekin kelpaavat, koska ovat sieniä! (joo, mun lapset ON omituisia, tulleet minuun)
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan vain kantarellit ja suppikset. Erinomaisia ruokasieniä, suppis on gourmeeta. Harmittaa, että muut jää poimimatta, kun en tunne - skidinä käytiin paljon sienessä, mutta unohtunut.
Muutin ulkomailta Stadiin ja tsennaan jotkut vanhat jemmat Kylillä, missä on aareaittoja.
Anteeksi, että sinkkuna ajattelen koko ajan naisia, mutta tämähän olisi hyvä deittikohde - sienestämään.
Miksi kukaan lähtisi tuntemattoman miehen kanssa metsään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan vain kantarellit ja suppikset. Erinomaisia ruokasieniä, suppis on gourmeeta. Harmittaa, että muut jää poimimatta, kun en tunne - skidinä käytiin paljon sienessä, mutta unohtunut.
Muutin ulkomailta Stadiin ja tsennaan jotkut vanhat jemmat Kylillä, missä on aareaittoja.
Anteeksi, että sinkkuna ajattelen koko ajan naisia, mutta tämähän olisi hyvä deittikohde - sienestämään.
Miksi kukaan lähtisi tuntemattoman miehen kanssa metsään?
Ai niin - tämäkin aspekti. Come On -me ollaan kasvettu kimpassa pohjoimaisessa hyvinvointivaltiossa. Kyllä suomalaisen miehen kanssa toiv. uskaltaa lähteä sienestämään?
Kuka on opettanut pelkäämään? Ei ainakaan isät, eikä ne ne harvat vaka-kasvattaja - miehet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sienet terveellisiä?
Ovat, ja ovat erinomainen lihankaltainen proteiininlähde. Viime vuosituhannen kasvissyöjät harrastivat sieniä sekä pähkinöitä ruokavaliossaan, eivätkä meuhanneet ylenmäärin dieetistään kuin nykyisiet keinoainefanivegaanit..
Ja tuovat umami-makua ruokiin
En uskalla. Luulen tunnistavani kanttarellin, herkkutatin ja kärpässienen. Siinä minun osaamiseni 🤣 Kaupasta tulee ostettua kanttarelleja, ovat herkullisia
Tykkään kovasti sienestää, mutta monesti säilönnän jälkeen jää sieniruuat aika satunnaisiksi kokkailuiksi. Mustatorvisieniä olen tänä syksynä löytänyt ja kuivannut, herkkutatteja myös. Kantarelleja löytyi mökiltä, josta sitten tehtiin lämpimät voileivät illalla. Leppärouskuja on ollut paljon, mutta suurin osa niin matoisia, että on jäänyt metsään. Tuo matoisuus on vaivannut myös herkkutatteja. Leppärouskut (kuusen-, männyn- ja koivunleppärouskut) toimii mainiosti kantarellin kanssa kypsennettynä pannulla, eivät vaadi ryöppäystä kuten useimmat rouskut, ja maku on kantarellia vahvempi ja rouskuille ominaisen metsäinen, mutta kuitenkin hienostuneen makea.
Oletko Facebookissa? Siellä on todella paljon erilaisia sieniryhmiä, joissa tunnistetaan sieniä. Itse olen oppinut todella paljon esim. Suomen sieniseuran sivuilta.