Lue keskustelun säännöt.
40+ ikäisiä, jotka eronneet "ihan hyvästä", sisarukselliseksi muuttuneesta suhteesta?
26.08.2023 |
Kaipaisin kertomuksia, miten meni, kannattiko, jos niin miksi, ja jos ei, niin miksi ei. Mieheni kanssa siis pitkä suhde takana, lapsista nuorin enää asuu kotona. Suhteeni mieheni kanssa ns. toimii, eli siis arki sujuu, emme riitele oikeasti ikinä, välillä juttelemme niitä näitä (ei mitään syvällisiä keskusteluita kuitenkaan) ja naurammekin yhdessä joskus jollekin tilannekomiikalle tai vitseille. Kotityöt jaetaan tasaisesti, talous ok (tosin olisi ok vaikkemme yhdessä olisikaan, molemmat töissä). Mutta, intohimoa ei ole yhtään minun puoleltani, ja ihan kaikki keinot kokeiltu, mutta ei ole enää vuosiin kipinöinyt. Mies tuntee vetoa minuun, ja noin 1 x kk on elämää makkarissa, lähinnä velvollisuudentunnosta, mutta tästä en saa itse mitään. Mies on taitava kyllä, mutta kun en tunne minkäänlaista vetoa häneen, ei tekninen taitavuuskaan riitä. Ja mies on kyllä ihan normaalipainoinen ja hygienia kunnossa, eli vetovoiman puuttuminen ei johdu siitä. (Muihin kyllä koen vetoa, mutten silti ole ollut koskaan sängyssä kenenkään toisen kanssa.) Toisaalta olen ihan tottunut tähän intohimottomuuteen, mutta toisaalta mietin, että vielä(kö?) olisi ihanaa saada säpinää elämään, kokea perhosia vatsassa, kokea halua johonkuhun? Kaduttaako, jos turvallisen ja toimivan, sisaruksellisen suhteen lopettaa tällaisen takia? Haihattelenko?
Kommentit (1077)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea, mut sinkkuus on kyllä loppuen lopuks raakaa peliä. Aluksi täytyy katsoa peilikuvaa, jos ei ole todellinen catch niin markkinat on pienet. Tinderissä noista 40+ miehistä kiinnostuu myös 30+ ja 20+ naiset. Naisilla en tiedä meneekö samanlailla. Toiset miehet (pellet sellaiset ikävä kyllä) karttaa äitejä niin kaukaa kun voi, haluavat elää jotain ihmeellistä ikinuoruutta ilman lapsia.
Ikuisen kipinän jahtaaminen väistämättä johtaa siihen että parisuhdetta tulee vaihtaa 2-5 vuoden välein. En usko parisuhteen ikuiseen kipinään, ellei parisuhde ole vuoristorataa (jolloin jää koukkuun ihan muuhun kuin kipinään)
Jos 40+ miestä jahtaa 20+ naiset, ne ovat naisia jotka haluavat vedättää vanhaa ukkoa ja nauravat tälle kavereiden kanssa. Ehkä laittavat vielä jonkun videon tiktokkiin :)
Jos 40+ miestä jahtaa 30+ naiset, ne ovat naisia jotka haluavat lapsen heti ja nyt, ja jostain syystä eivät saa oman ikäistään miestä. He ovat niitä jotka 10-15 vuoden kuluttua jättävät miehen kun ei ole sitä kipinää.
Meille 40+ naisille tästä on se hyöty että meille jää fiksut miehet! Miehille tulee aina yllätyksenä että emme me edes halua niitä miehiä joille naisen nuoruus on ainoa arvo ja jotka ovat sen vuoksi valmiita mihin tahansa vailla mitään itsekunnioitusta. On hyvä asia, että he ja ikinuoruuden etsijät karsiutuvat pois joukosta. Sitä ei kannata harmitella sekuntiakaan.
Itselleni ei ole koskaan ollut niin helppoa löytää hyvää miestä kuin 45-vuotiaana eronneena.
Niin mutta mikä tekee sinusta niin hyvän että juuri sinä löydät tämän miehen? Riittääkö apn taso siihen, että juuri hän myös löytää tämän miehen? Kilpailu näistä miehistä on raakaa. Moni varmasti valmiina ottamaan apn miehen omakseen, onko miehet valmiita ottamaan aptä? Tottakai jos riittää, niin siitä vaan. Minusta kannattaa myös olla valmis viettämään loppuelämä yksin, jos se ei ole vaihtoehto niin sitten ei ole erokaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea, mut sinkkuus on kyllä loppuen lopuks raakaa peliä. Aluksi täytyy katsoa peilikuvaa, jos ei ole todellinen catch niin markkinat on pienet. Tinderissä noista 40+ miehistä kiinnostuu myös 30+ ja 20+ naiset. Naisilla en tiedä meneekö samanlailla. Toiset miehet (pellet sellaiset ikävä kyllä) karttaa äitejä niin kaukaa kun voi, haluavat elää jotain ihmeellistä ikinuoruutta ilman lapsia.
Ikuisen kipinän jahtaaminen väistämättä johtaa siihen että parisuhdetta tulee vaihtaa 2-5 vuoden välein. En usko parisuhteen ikuiseen kipinään, ellei parisuhde ole vuoristorataa (jolloin jää koukkuun ihan muuhun kuin kipinään)
Jos 40+ miestä jahtaa 20+ naiset, ne ovat naisia jotka haluavat vedättää vanhaa ukkoa ja nauravat tälle kavereiden kanssa. Ehkä laittavat vielä jonkun videon tiktokkiin :)
Jos 40+ miestä jahtaa 30+ naiset, ne ovat naisia jotka haluavat lapsen heti ja nyt, ja jostain syystä eivät saa oman ikäistään miestä. He ovat niitä jotka 10-15 vuoden kuluttua jättävät miehen kun ei ole sitä kipinää.
Meille 40+ naisille tästä on se hyöty että meille jää fiksut miehet! Miehille tulee aina yllätyksenä että emme me edes halua niitä miehiä joille naisen nuoruus on ainoa arvo ja jotka ovat sen vuoksi valmiita mihin tahansa vailla mitään itsekunnioitusta. On hyvä asia, että he ja ikinuoruuden etsijät karsiutuvat pois joukosta. Sitä ei kannata harmitella sekuntiakaan.
Itselleni ei ole koskaan ollut niin helppoa löytää hyvää miestä kuin 45-vuotiaana eronneena.
Juuri näin. Kun myös nelikymppisenä pitää huolta itsestään ja kunnostaan, niin miehiä löytyy aina. Ja muunlaiset miehet eivät kiinnosta, kuin yllä kuvatun kaltaiset hyvät, fiksut miehet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä oli aikas samanlainem tilanne. Nyt neljän vuoden jälkeen en osaa sanoa kannattiko. Olen kyllä pärjännyt yksin mutta kovasti yksinäistä elämä on. Uutta suhdetta ei löydy kun ri vaan ole miehiä jotka haluaisivat sitoutua edes seurusteluun, suurin osa hakee vain sivusuhdetta ja satunnaista seksiä. Eli ei se intohimo miehiin mihinkään ole johtanut. Mieti mitä arvotat ja mikä on tärkeää. Itse ajattelin että olisin onnellisempi vaikak yksin. En ole, en niinkään kaipaa ex miestä enkä parisuhdetta mutta yksilönä kuitenkin olin onnellisempi osana kaverillista kumppanuutta kuin tässä nykytilassa missä kelpaan vain seksiin vaimon selän takana.
Kiitos vastauksestasi. Haluaisin kuulla vielä vähän lisää, eli sinäkö nimenomaan erotessasi halusit uuden suhteen? Ja se vetää mielen matalaksi, ettei sitä nyt ole löytynyt?
Pohdin siis että katuisinko minäkin, lähtökohtani kun on kuitenkin se, etten oikeastaan ajattele haluavani mitään uutta suhdetta. En halua ainakaan sitoutua enää, se tuntuu siltä että sitoisin itseni taas kultaiseen häkkiin, kuten nyt tunnen olevani. Kiinni yhdessä ihmisessä ja niin moni ovi on suljettu. Kaikessa pitää ottaa toinen huomioon.
Ajatuksissani ja haaveissani olen itsellinen nainen, joka reissaa ystävien kanssa ja itsekseen, ja ehkä joskus flirttailee ja viettää hetken jonkun kivan tyypin kanssa, muttei sen kummempaa. Enkä siis mitään sänkyseikkailuja ole hakemassa, mutta niitäkin saisi olla, JOS sattuisi vetovoimaa löytymään.
Mikä siis on se mitä kaverillisesta kumppanuudesta kaipaat, millaisissa tilanteissa?
Ap
Itsellinen keski-ikäinen nainen (ja mies) on hyvin todennäköisesti yksinäinen nainen. Jos sinkkuystäväsi ovat kovia reissaajia (sen sijaan että etsivät lähinnä epätoivoisesti parisuhdetta) niin mikset voi tehdä noita reissuja jo nyt? Tai yksin?
Oletkohan koskaan elellyt pitempään sinkkuna-minä olen nyt 10 vuotta ja olen ihan äärettömän yksinäinen sekä kateellinen perheellisille kavereille. Koen elämän ihan turhaksi. Mitään hienoa tässä itsellisyydessä ei kyllä näin keski-ikäisenä ole. On vaan tyhjää, hiljaista eikä kukaan tosiaankaan ota minua millään tavalla huomioon.
Miksen voi tehdä reissuja jo nyt... No, mieheni ei kauheasti tykkää, jos menen naisystävieni kanssa. Ei nyt suoraan kielläkään, mutta saattaa sanoa "se ja se ihmetteli miksi lähdit ystäväsi kanssa etkä minun" ja mies myös vähän syyllistää jos lähden, muistuttelee muka leikillään naureskellen että olenhan sitten kunnolla, mutta tiedän hänen olevan vähän epävarma ja mustasukkainen (vaikkei sinänsä tarvitsisi) ja tämä taas vie terän reissujen mukavuudesta itseltäni, kun tiedän että mies vähän murjottaa kotona.
Yksin en todellakaan voisi lähteä reissuun, se aiheuttaisi jo niin suurta ihmetystä ja epäluuloa, ettei tulisi kuuloonkaan. Ja toisekseen mies tietysti haluaisi tulla mukaan ja loukkaantuisi, jos en ottaisi.
Kyllä mieheni kanssa reissataan kaksinkin, mutta se on, noh, tylsää. Mies selaa kännykkäänsä esim. kun olemme syömässä, emme keskustele oikein mistään, istumme hiljaa vähän tylsääntyneinä yhdessä.
Ja jos yritän puhua vieraiden kanssa, mies ei osallistu keskusteluun, on jäyhä ja juro vieressä ja se siitä sitten...Ap
Kuulostaa siltä, että todellisuudessa suhteessanne hiertää tosi moni muukin asia kuin seksi.
Jaa? Eikö nuo nyt olekaan pikkuasioita? Ei me kuitenkaan riidellä mistään. Eikä mies mua kiellä lähtemästä mihinkään, ei tosin tykkääkään, mutta jos näistä valitan, niin eikö mulle sitten huudeta että valitan turhasta ja mikään suhde ja kukaan mies ei ole täydellinen?
Ap
Minäkään en pitkässä liitossa tunnistanut, kuinka paljon se hiertää, kun mies aina kehitti ongelman jokaisesta pienestäkin menosta ja harrastuksesta. Kaverinaiset, jotka olivat itse olleet kontrolloivissa suhteissa, vainusivat asioiden oikean tolan. Lopulta raivasin omille jutuilleni tilaa ja siinä vaiheessa mies otti eron. Tajusin raahanneeni melkoista kivirekeä.
Juu, siinä voi käydä niin, että kun alkaa pitää huolta enemmän siitä mistä itse enemmän haluaa, eikä jousta ja tee toisen mieliksi liikaa, niin mies (tai miksei nainenkin, no se toinen osapuoli) ei tykkääkään enää, kun haluaa ja on tottunut siihen, että toinen joustaa ja mukautuu hänen toiveisiinsa. Itse hän ei jousta eikä mukaudu vastavuoroisesti. Kun sitten oikaisee tilannetta tasa-puolisemmaksi, huomattuaan ettei mene nyt ihan reilusti eikä ole vastavuoroista, niin se toinen saattaakin lähteä, ei olekaan hänestä kivaa enää. Vähän tällaista samasuuntaista huomiota ja kokemusta on itsellänikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea, mut sinkkuus on kyllä loppuen lopuks raakaa peliä. Aluksi täytyy katsoa peilikuvaa, jos ei ole todellinen catch niin markkinat on pienet. Tinderissä noista 40+ miehistä kiinnostuu myös 30+ ja 20+ naiset. Naisilla en tiedä meneekö samanlailla. Toiset miehet (pellet sellaiset ikävä kyllä) karttaa äitejä niin kaukaa kun voi, haluavat elää jotain ihmeellistä ikinuoruutta ilman lapsia.
Ikuisen kipinän jahtaaminen väistämättä johtaa siihen että parisuhdetta tulee vaihtaa 2-5 vuoden välein. En usko parisuhteen ikuiseen kipinään, ellei parisuhde ole vuoristorataa (jolloin jää koukkuun ihan muuhun kuin kipinään)
Jos 40+ miestä jahtaa 20+ naiset, ne ovat naisia jotka haluavat vedättää vanhaa ukkoa ja nauravat tälle kavereiden kanssa. Ehkä laittavat vielä jonkun videon tiktokkiin :)
Jos 40+ miestä jahtaa 30+ naiset, ne ovat naisia jotka haluavat lapsen heti ja nyt, ja jostain syystä eivät saa oman ikäistään miestä. He ovat niitä jotka 10-15 vuoden kuluttua jättävät miehen kun ei ole sitä kipinää.
Meille 40+ naisille tästä on se hyöty että meille jää fiksut miehet! Miehille tulee aina yllätyksenä että emme me edes halua niitä miehiä joille naisen nuoruus on ainoa arvo ja jotka ovat sen vuoksi valmiita mihin tahansa vailla mitään itsekunnioitusta. On hyvä asia, että he ja ikinuoruuden etsijät karsiutuvat pois joukosta. Sitä ei kannata harmitella sekuntiakaan.
Itselleni ei ole koskaan ollut niin helppoa löytää hyvää miestä kuin 45-vuotiaana eronneena.
Juuri näin. Kun myös nelikymppisenä pitää huolta itsestään ja kunnostaan, niin miehiä löytyy aina. Ja muunlaiset miehet eivät kiinnosta, kuin yllä kuvatun kaltaiset hyvät, fiksut miehet.
No ainahan sitä miehiä löytyy, jos vain tarpeeksi joustaa kriteereistään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä eroa. Sinulla on nyt jotain hyvin arvokasta. Älä heitä sitä pois minkään huuman takia.
Voisit kokeilla tuoda suhteeseen niitä syvällisiä keskusteluja? Uusi, intiimimpi taso suhteeseen? Ehkä aloittaa yhdessä jokin uusi, haastava harrastus? Näkisit uusia puolia miehessäsi, ja ehkä se intohimokin voisi löytyä.
Ei mieheni kanssa syvälliset keskustelut onnistu, ei ole koskaan onnistuneet. Hän on jäyhä, vähän yksinkertainen mies, ei hän osaa keskustella mitään syvällistä, eikä koe tarvetta. Ei analysoi mitään, ei pohdi mitään, paitsi ehkä jotain hyvin konkreettista asiaa, tyyliin miten joku moottori toimii tms.
Uusi, haastava harrastus 40+ pariskunnalle... Mikäköhän se olisi. Tanssikurssilla joskus käytiin, ja kuntosalilla, mutta ei niistä mitään intohimoa saa. Mies tykkää kalastaa ja pyytelee joskus minua mukaan, mutta mua evvk. Itse harrastan patikointia ja luonnossa liikkumista, mutta miestä ne evvk.
Ap
En syyllistä sinua mutta mietin aina että mikähän näitä naisia vaivaa jotka ryhtyvät seurustelemaan, menevät naimisiin ja hankkivat vielä lapsia sellaisten miesten kanssa jotka ovat noita jäyhiä jököttäjiä jotka eivät puhu mistään ja mikään ei kiinnosta. En itse voisi ikinä olla miehen kanssa josta ei saa juttu- tai harrastusseuraa juuri tuon vuoksi että 20 vuoden päästä suhde on mennyt siihen että istutaan vain illat hiljaa katsomassa telkkaria ja sitten mennään nukkumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ottaa eronnut mies jolla on jo lapsia. He jotka ovat jo kokeneet vauvarumban eivät missään nimessä halua sitä uudelleen. Omalle miehelleni olisi katastrofi saada vielä lapsia ja jos sinkkuuntuisi niin varmasti välttelisi alle nelikymppisiä naisia, koska tunnetusti näiden ainoa syy deittailla vanhempia miehiä on epätoivo ja lapsihaaveet.
Miten niin? Useinhan miehille tulee uudelleen vauvakuume 40-50-vuotiaana vaikka heillä olisikin jo ennestään (isoja) lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea, mut sinkkuus on kyllä loppuen lopuks raakaa peliä. Aluksi täytyy katsoa peilikuvaa, jos ei ole todellinen catch niin markkinat on pienet. Tinderissä noista 40+ miehistä kiinnostuu myös 30+ ja 20+ naiset. Naisilla en tiedä meneekö samanlailla. Toiset miehet (pellet sellaiset ikävä kyllä) karttaa äitejä niin kaukaa kun voi, haluavat elää jotain ihmeellistä ikinuoruutta ilman lapsia.
Ikuisen kipinän jahtaaminen väistämättä johtaa siihen että parisuhdetta tulee vaihtaa 2-5 vuoden välein. En usko parisuhteen ikuiseen kipinään, ellei parisuhde ole vuoristorataa (jolloin jää koukkuun ihan muuhun kuin kipinään)
Jos 40+ miestä jahtaa 20+ naiset, ne ovat naisia jotka haluavat vedättää vanhaa ukkoa ja nauravat tälle kavereiden kanssa. Ehkä laittavat vielä jonkun videon tiktokkiin :)
Jos 40+ miestä jahtaa 30+ naiset, ne ovat naisia jotka haluavat lapsen heti ja nyt, ja jostain syystä eivät saa oman ikäistään miestä. He ovat niitä jotka 10-15 vuoden kuluttua jättävät miehen kun ei ole sitä kipinää.
Meille 40+ naisille tästä on se hyöty että meille jää fiksut miehet! Miehille tulee aina yllätyksenä että emme me edes halua niitä miehiä joille naisen nuoruus on ainoa arvo ja jotka ovat sen vuoksi valmiita mihin tahansa vailla mitään itsekunnioitusta. On hyvä asia, että he ja ikinuoruuden etsijät karsiutuvat pois joukosta. Sitä ei kannata harmitella sekuntiakaan.
Itselleni ei ole koskaan ollut niin helppoa löytää hyvää miestä kuin 45-vuotiaana eronneena.
Juuri näin. Kun myös nelikymppisenä pitää huolta itsestään ja kunnostaan, niin miehiä löytyy aina. Ja muunlaiset miehet eivät kiinnosta, kuin yllä kuvatun kaltaiset hyvät, fiksut miehet.
No ainahan sitä miehiä löytyy, jos vain tarpeeksi joustaa kriteereistään.
On aina hyvä muistaa, että mitä vaadit toiselta, niin ole itse samanlainen. Hyvä pylly hyvästä pyllystä, tuuheat hiukset tuuheista hiuksista, hyvät rintalihakset hyvistä rinnoista jne...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Christiiina kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ottaa eronnut mies jolla on jo lapsia. He jotka ovat jo kokeneet vauvarumban eivät missään nimessä halua sitä uudelleen. Omalle miehelleni olisi katastrofi saada vielä lapsia ja jos sinkkuuntuisi niin varmasti välttelisi alle nelikymppisiä naisia, koska tunnetusti näiden ainoa syy deittailla vanhempia miehiä on epätoivo ja lapsihaaveet.
Miten niin? Useinhan miehille tulee uudelleen vauvakuume 40-50-vuotiaana vaikka heillä olisikin jo ennestään (isoja) lapsia.
Miten ne viimeisimmät treffit meni? Oliko ne kaks vai kolme viikkoa sitten sunnuntaina?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä eroa. Sinulla on nyt jotain hyvin arvokasta. Älä heitä sitä pois minkään huuman takia.
Voisit kokeilla tuoda suhteeseen niitä syvällisiä keskusteluja? Uusi, intiimimpi taso suhteeseen? Ehkä aloittaa yhdessä jokin uusi, haastava harrastus? Näkisit uusia puolia miehessäsi, ja ehkä se intohimokin voisi löytyä.
Ei mieheni kanssa syvälliset keskustelut onnistu, ei ole koskaan onnistuneet. Hän on jäyhä, vähän yksinkertainen mies, ei hän osaa keskustella mitään syvällistä, eikä koe tarvetta. Ei analysoi mitään, ei pohdi mitään, paitsi ehkä jotain hyvin konkreettista asiaa, tyyliin miten joku moottori toimii tms.
Uusi, haastava harrastus 40+ pariskunnalle... Mikäköhän se olisi. Tanssikurssilla joskus käytiin, ja kuntosalilla, mutta ei niistä mitään intohimoa saa. Mies tykkää kalastaa ja pyytelee joskus minua mukaan, mutta mua evvk. Itse harrastan patikointia ja luonnossa liikkumista, mutta miestä ne evvk.
Ap
Kun mies kalastaa, voit itse patikoida. Illalla saunotte ja syötte mitä on löytynyt metsästä ja saatu saaliiksi vedestä.
Ei kaikkea tarvitse tehdä yhtä aikaa ja kylki kyljessä.
Tällaisesta haaveilin itse kun odoteltiin lapsen kotoa muuttoa. Joillakin alkaa silloin suhde kukoistaa. Meillä ikävä kyllä ei, miehelle iski päälle lykätty kriisipommi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvät 40+ miehet on varattuja.
Ei ne ole. Pitkät parisuhteet pikkulapsi-vaiheineen on niin vaikeita että ihan hyviä ihmisiä päätyy eroamaan. En ole huono nainen eikä miesystäväni joka on eronnut jo kahdesti ole huono mies vaan tosi ihana ja huomaavainen, just hyvä mulle.
Ja ihmiset ovat kasvaneet nuoruusvuosistaan. Keski-ikäisenä hahmottaa itsensä paremmin, arvot ovat saattaneet muuttua, se mikä tekee onnelliseksi on myös saattanut muuttua. Ei silloin ole ihme jos entisen kumppanin kanssa yhteiselo voikin alkaa tuntumaan liian raskaalta. Vaikka molemmat ovat ihan hyviä ihmisiä.
Minä erosin hieman yli nelikymppisenä lähes 20 vuoden suhteesta. Olemme edelleen hyviä ystäviä exän kanssa. Hyvä ihminen, mutta ei (minun kanssa) parisuhteeseen. Liitossamme hänen ongelmansa ja murheensa olivat jatkuvasti keskiössä, hän oli jatkuvasti keskiössä, sitten tulivat ehkä lasten tarpeet ja minun tarpeilleni oli tuskin lainkaan tilaa. Samoin vuosien saatossa kaikki vastuut kasautuivat minulle. Lopulta arki oli niin kertakaikkisen raskasta ja negatiivista etten enää kestänyt. Tajusin olevani yksinäni yksinhuoltajana onnellisempi.
Nyt seitsemän vuoden jälkeen voin sanoa, että oli kyllä todella hyvä päätös erota. Exäni on kasvanut ihmisenä ja jopa pyytänyt anteeksi itsekeskeisyyttään. Minulla on ollut kivoja kepeitä suhteita kivojen (ikäisteni) miesten kanssa ja olen löytänyt seksuaalisuuteni uudelleen. Ja kolme vuotta sitten löysin elämäni rakkauden, ja mies löysi minussa elämänsä rakkauden. Tämä on se loppuelämämme suhde, se on meille molemmille aivan selvää.
On aivan uskomatonta jakaa arki positiivisen ja iloisen ihmisen kanssa, joka aidosti haluaa huolehtia minusta, jonka kanssa voi puhua kaikesta, joka on syvällisesti kiinnostunut minusta, jonka kanssa on ihanaa puuhata molempia kiinnostavien asioiden parissa, joka hyväksyy minut täysin tällaisena vajavaisena kuin olen ja jonka kanssa seksi on jotain aivan ihanaa (ja tämä kaikki pätee siis myös toisinpäin). Ja hän tosiaankin haluaa olla bonusukkina sitten joskus minun lapsenlapsilleni samoin kuin minä haluan olla bonusmummina hänen lapsenlapsilleen. Meillä on kaikilla oikein hyvät välit keskenämme, kellään ei ole mitään katkeruuksia hampaankolossa.
Tiedän ettei syvällisen onnellisia parisuhteita niin vain tipahda kaikille eteen, mutta se on mahdollista. Ja itse en voinut enää tyytyä vähempään. Mieluummin sitten yksin asuen, mutta hyvällä sosiaalisella verkostolla (tätä olen ihan itse rakentanut myös näin aikuisena tutustuen aktiivisesti naapureihin, hankkimalla koiran, harrastusten ja vapaaehtoistöiden kautta). Totaalinen yksinäisyys on tietenkin kamalaa, mutta jakaa nyt arki jonkun kanssa, joka ei ole tippaakaan kiinnostunut sinusta edes kivana ystävänä. Huh, ei kiitos.
Ei seksi kestä montaa vuotta, pitää valita mitä haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä oli aikas samanlainem tilanne. Nyt neljän vuoden jälkeen en osaa sanoa kannattiko. Olen kyllä pärjännyt yksin mutta kovasti yksinäistä elämä on. Uutta suhdetta ei löydy kun ri vaan ole miehiä jotka haluaisivat sitoutua edes seurusteluun, suurin osa hakee vain sivusuhdetta ja satunnaista seksiä. Eli ei se intohimo miehiin mihinkään ole johtanut. Mieti mitä arvotat ja mikä on tärkeää. Itse ajattelin että olisin onnellisempi vaikak yksin. En ole, en niinkään kaipaa ex miestä enkä parisuhdetta mutta yksilönä kuitenkin olin onnellisempi osana kaverillista kumppanuutta kuin tässä nykytilassa missä kelpaan vain seksiin vaimon selän takana.
Kiitos vastauksestasi. Haluaisin kuulla vielä vähän lisää, eli sinäkö nimenomaan erotessasi halusit uuden suhteen? Ja se vetää mielen matalaksi, ettei sitä nyt ole löytynyt?
Pohdin siis että katuisinko minäkin, lähtökohtani kun on kuitenkin se, etten oikeastaan ajattele haluavani mitään uutta suhdetta. En halua ainakaan sitoutua enää, se tuntuu siltä että sitoisin itseni taas kultaiseen häkkiin, kuten nyt tunnen olevani. Kiinni yhdessä ihmisessä ja niin moni ovi on suljettu. Kaikessa pitää ottaa toinen huomioon.
Ajatuksissani ja haaveissani olen itsellinen nainen, joka reissaa ystävien kanssa ja itsekseen, ja ehkä joskus flirttailee ja viettää hetken jonkun kivan tyypin kanssa, muttei sen kummempaa. Enkä siis mitään sänkyseikkailuja ole hakemassa, mutta niitäkin saisi olla, JOS sattuisi vetovoimaa löytymään.
Mikä siis on se mitä kaverillisesta kumppanuudesta kaipaat, millaisissa tilanteissa?
Ap
Itsellinen keski-ikäinen nainen (ja mies) on hyvin todennäköisesti yksinäinen nainen. Jos sinkkuystäväsi ovat kovia reissaajia (sen sijaan että etsivät lähinnä epätoivoisesti parisuhdetta) niin mikset voi tehdä noita reissuja jo nyt? Tai yksin?
Oletkohan koskaan elellyt pitempään sinkkuna-minä olen nyt 10 vuotta ja olen ihan äärettömän yksinäinen sekä kateellinen perheellisille kavereille. Koen elämän ihan turhaksi. Mitään hienoa tässä itsellisyydessä ei kyllä näin keski-ikäisenä ole. On vaan tyhjää, hiljaista eikä kukaan tosiaankaan ota minua millään tavalla huomioon.
Vähän samat fiilikset, vaikka takana on vasta 2 vuotta erosta. Onneksi on aikuiset lapset, vähän muutakin sukua ja sisarukset sekä yhdessä hoidettava mökki.
Työskentelen nykyään yksin ja asun yksin. Äskettäin alkaneesta tapailusta ei ehkä tule sen ihmeempää. Vuosien takainen ex on ystävä, joka vihjailee silloin tällöin toisemme tyytyväisenä pitämisestä, mutta itseäni ei kiinnosta.
Se miksi täältä saat hyvin ristiriitaisia vastauksia, johtuu siitä että moni käyttää kuitenkin omaa arvopohjaansa/elämäntilannetta asettuakseen sinun rooliin. Moni on jo ehkä kokenut yhden tai useammankin eron, joko omasta toimesta tai sitten puolison käynnistämänä. Luultavasti et tule saamaan tältä foorumilta sitä "oikeaa" vastausta, vaan saat ehkä näkökulmia muiden elämän tilanteisiin ja arvoihin.
Ehkä sellainen asia, joka tulee mieleen on mitä itse todella haluat elämältäsi? Olet klassisesti siinä puolessa välissä elämää, jolloin ihminen on yleensä elämänsä risteysvaiheessa. Sitä katsoo taaksepäin ja miettii valintojaan ja samalla yrittää nähdä tulevaa, että mitä minä haluan elämältäni. Asiaa ei myöskään helpota nykypäivän hektisyys ja informaatiotulva. Uutiset ja sosiaalinen media suoltaa meille miten meidän pitäisi elää ja kuinka teemme kaiken väärin. On kiire suorittamaan ja haikailemaan yhä enemmän ja enemmän uusia asioita ja kokemuksia. Tämän vuoksi parisuhdekin saattaa muuttuu helposti ruutiniksi ja sen kokee tylsäksi. Toisen naama rupeaa tympimään, kun joka tuutista tulee mukamas parempaa "vaihtoehtoa".
Ehkä yhteenvetona vaihtoehtoja on kaksi: löydä omat arvosi ja mitä haluat tehdä elämälläsi. Kuuluuko elämääsi nykyinen puoliso myös tulevaisuudessa. Näetkö teidät vielä yhdessä? Jos näet, kannattaa asiaa lähteä korjaamaan puolison kanssa nyt, kun se on vielä mahdollista. Jos taas et näe puolisosi kanssa yhteistä tulevaisuutta, niin se kannattaa tehdä myös puolisollekin selväksi. Se että toinen rakentaa yhteistä maailmaa ja toisella on toinen jalka lähtökuopissa ei ole mikään reilutilanne kumppanille, etenkin jos hän ei ole edes tietoinen siitä että sinua epäilyttää nykyinen liitto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea, mut sinkkuus on kyllä loppuen lopuks raakaa peliä. Aluksi täytyy katsoa peilikuvaa, jos ei ole todellinen catch niin markkinat on pienet. Tinderissä noista 40+ miehistä kiinnostuu myös 30+ ja 20+ naiset. Naisilla en tiedä meneekö samanlailla. Toiset miehet (pellet sellaiset ikävä kyllä) karttaa äitejä niin kaukaa kun voi, haluavat elää jotain ihmeellistä ikinuoruutta ilman lapsia.
Ikuisen kipinän jahtaaminen väistämättä johtaa siihen että parisuhdetta tulee vaihtaa 2-5 vuoden välein. En usko parisuhteen ikuiseen kipinään, ellei parisuhde ole vuoristorataa (jolloin jää koukkuun ihan muuhun kuin kipinään)
Jos 40+ miestä jahtaa 20+ naiset, ne ovat naisia jotka haluavat vedättää vanhaa ukkoa ja nauravat tälle kavereiden kanssa. Ehkä laittavat vielä jonkun videon tiktokkiin :)
Jos 40+ miestä jahtaa 30+ naiset, ne ovat naisia jotka haluavat lapsen heti ja nyt, ja jostain syystä eivät saa oman ikäistään miestä. He ovat niitä jotka 10-15 vuoden kuluttua jättävät miehen kun ei ole sitä kipinää.
Meille 40+ naisille tästä on se hyöty että meille jää fiksut miehet! Miehille tulee aina yllätyksenä että emme me edes halua niitä miehiä joille naisen nuoruus on ainoa arvo ja jotka ovat sen vuoksi valmiita mihin tahansa vailla mitään itsekunnioitusta. On hyvä asia, että he ja ikinuoruuden etsijät karsiutuvat pois joukosta. Sitä ei kannata harmitella sekuntiakaan.
Itselleni ei ole koskaan ollut niin helppoa löytää hyvää miestä kuin 45-vuotiaana eronneena.
Juuri näin. Kun myös nelikymppisenä pitää huolta itsestään ja kunnostaan, niin miehiä löytyy aina. Ja muunlaiset miehet eivät kiinnosta, kuin yllä kuvatun kaltaiset hyvät, fiksut miehet.
No ainahan sitä miehiä löytyy, jos vain tarpeeksi joustaa kriteereistään.
On aina hyvä muistaa, että mitä vaadit toiselta, niin ole itse samanlainen. Hyvä pylly hyvästä pyllystä, tuuheat hiukset tuuheista hiuksista, hyvät rintalihakset hyvistä rinnoista jne...
Naiset ja miehet arvostavat kumppanissa eri asioita. Akateeminen koulutus kauniista ulkonäöstä, korkean statuksen ammatti nuoruudesta jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea, mut sinkkuus on kyllä loppuen lopuks raakaa peliä. Aluksi täytyy katsoa peilikuvaa, jos ei ole todellinen catch niin markkinat on pienet. Tinderissä noista 40+ miehistä kiinnostuu myös 30+ ja 20+ naiset. Naisilla en tiedä meneekö samanlailla. Toiset miehet (pellet sellaiset ikävä kyllä) karttaa äitejä niin kaukaa kun voi, haluavat elää jotain ihmeellistä ikinuoruutta ilman lapsia.
Ikuisen kipinän jahtaaminen väistämättä johtaa siihen että parisuhdetta tulee vaihtaa 2-5 vuoden välein. En usko parisuhteen ikuiseen kipinään, ellei parisuhde ole vuoristorataa (jolloin jää koukkuun ihan muuhun kuin kipinään)
Jos 40+ miestä jahtaa 20+ naiset, ne ovat naisia jotka haluavat vedättää vanhaa ukkoa ja nauravat tälle kavereiden kanssa. Ehkä laittavat vielä jonkun videon tiktokkiin :)
Jos 40+ miestä jahtaa 30+ naiset, ne ovat naisia jotka haluavat lapsen heti ja nyt, ja jostain syystä eivät saa oman ikäistään miestä. He ovat niitä jotka 10-15 vuoden kuluttua jättävät miehen kun ei ole sitä kipinää.
Meille 40+ naisille tästä on se hyöty että meille jää fiksut miehet! Miehille tulee aina yllätyksenä että emme me edes halua niitä miehiä joille naisen nuoruus on ainoa arvo ja jotka ovat sen vuoksi valmiita mihin tahansa vailla mitään itsekunnioitusta. On hyvä asia, että he ja ikinuoruuden etsijät karsiutuvat pois joukosta. Sitä ei kannata harmitella sekuntiakaan.
Itselleni ei ole koskaan ollut niin helppoa löytää hyvää miestä kuin 45-vuotiaana eronneena.
Juuri näin. Kun myös nelikymppisenä pitää huolta itsestään ja kunnostaan, niin miehiä löytyy aina. Ja muunlaiset miehet eivät kiinnosta, kuin yllä kuvatun kaltaiset hyvät, fiksut miehet.
No ainahan sitä miehiä löytyy, jos vain tarpeeksi joustaa kriteereistään.
On aina hyvä muistaa, että mitä vaadit toiselta, niin ole itse samanlainen. Hyvä pylly hyvästä pyllystä, tuuheat hiukset tuuheista hiuksista, hyvät rintalihakset hyvistä rinnoista jne...
Naiset ja miehet arvostavat kumppanissa eri asioita. Akateeminen koulutus kauniista ulkonäöstä, korkean statuksen ammatti nuoruudesta jne.
Juu, jos sattuu olemaan korkean statuksen ammatti. Muussa tapauksessa ulkonäkö on se, mikä ratkaisee miehellä ja naisella. Nykyään vaan ulkonäköä on vaikea odottaa keneltäkään, koska valtaosa ihmisistä on ylipainoisia tai lihavia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea, mut sinkkuus on kyllä loppuen lopuks raakaa peliä. Aluksi täytyy katsoa peilikuvaa, jos ei ole todellinen catch niin markkinat on pienet. Tinderissä noista 40+ miehistä kiinnostuu myös 30+ ja 20+ naiset. Naisilla en tiedä meneekö samanlailla. Toiset miehet (pellet sellaiset ikävä kyllä) karttaa äitejä niin kaukaa kun voi, haluavat elää jotain ihmeellistä ikinuoruutta ilman lapsia.
Ikuisen kipinän jahtaaminen väistämättä johtaa siihen että parisuhdetta tulee vaihtaa 2-5 vuoden välein. En usko parisuhteen ikuiseen kipinään, ellei parisuhde ole vuoristorataa (jolloin jää koukkuun ihan muuhun kuin kipinään)
Jos 40+ miestä jahtaa 20+ naiset, ne ovat naisia jotka haluavat vedättää vanhaa ukkoa ja nauravat tälle kavereiden kanssa. Ehkä laittavat vielä jonkun videon tiktokkiin :)
Jos 40+ miestä jahtaa 30+ naiset, ne ovat naisia jotka haluavat lapsen heti ja nyt, ja jostain syystä eivät saa oman ikäistään miestä. He ovat niitä jotka 10-15 vuoden kuluttua jättävät miehen kun ei ole sitä kipinää.
Meille 40+ naisille tästä on se hyöty että meille jää fiksut miehet! Miehille tulee aina yllätyksenä että emme me edes halua niitä miehiä joille naisen nuoruus on ainoa arvo ja jotka ovat sen vuoksi valmiita mihin tahansa vailla mitään itsekunnioitusta. On hyvä asia, että he ja ikinuoruuden etsijät karsiutuvat pois joukosta. Sitä ei kannata harmitella sekuntiakaan.
Itselleni ei ole koskaan ollut niin helppoa löytää hyvää miestä kuin 45-vuotiaana eronneena.
Hyvät 40+ miehet on varattuja.
Tai ne huonommat, joiden ero on vasta tulossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti asiaa myös lasten kannalta. Todennäköistä on että miehesi löytää piankin uuden ja uusperhe kuviot ovat todella rasittavia.
Itse yrittäisin kaikin keinoin elvyttää olemassaolevaa suhdetta.
Ja yksinäisyydestä.
Se iskee aamulla kun luet lehteä ja haluaisit kommentoida jotain. Tai yöllä kun heräät painajaiseen ja valvot yksin. Kukaan ei ole kysymässä että mitäs nyt? Ketään ei kiinnosta -jollei kyse ole hengen hädästä.Kestoyksinäisenä tilanteita joissa yksinäisyys iskee:
- Aamulla kun herää tyhjässä kodissa, kukaan ei toivota huomenia.
- Ulos kun menee, kaupunki on täynnä nauravia ja juttelevia pariskuntia ja perheitä, itse on vain turhanpäiväinen irrallinen höyhen joka ei merkitse kellekään mitään.
-Töissä tms paikoissa ihmiset juttelevat iloisesti asioista joita ovat tehneet viikonloppuna puolisonsa tai perheensä kanssa. Itse hymyilee vieressä ja muistelee telkkarin ääressä vietettyä viikonloppua.
-Päivän aikana kukaan ei laita whatsapp viestejä, soittele tai mitään muutakaan.
-Tyhjään kotiin tullessa kukaan ei tervehdi, ole paikalla, kysy mitä voisi tuoda kaupasta siellä käydessään, tule viereen sohvalle ja sänkyyn.
Kun osalla tuon kaltaiset kokemukset ovat arkea siinä parisuhteessakin. Kun on se puoliso, joka ei kysy tai kommentoi yhdellä sanalla ruudun äärestä ajatukset jossain ihan muualla. Yhdessä voi olla myös yksinäinen. Silloin siitä ei monen mielestä saisi olla edes surullinen, kun "onhan sulla puoliso".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti asiaa myös lasten kannalta. Todennäköistä on että miehesi löytää piankin uuden ja uusperhe kuviot ovat todella rasittavia.
Itse yrittäisin kaikin keinoin elvyttää olemassaolevaa suhdetta.
Ja yksinäisyydestä.
Se iskee aamulla kun luet lehteä ja haluaisit kommentoida jotain. Tai yöllä kun heräät painajaiseen ja valvot yksin. Kukaan ei ole kysymässä että mitäs nyt? Ketään ei kiinnosta -jollei kyse ole hengen hädästä.Kestoyksinäisenä tilanteita joissa yksinäisyys iskee:
- Aamulla kun herää tyhjässä kodissa, kukaan ei toivota huomenia.
- Ulos kun menee, kaupunki on täynnä nauravia ja juttelevia pariskuntia ja perheitä, itse on vain turhanpäiväinen irrallinen höyhen joka ei merkitse kellekään mitään.
-Töissä tms paikoissa ihmiset juttelevat iloisesti asioista joita ovat tehneet viikonloppuna puolisonsa tai perheensä kanssa. Itse hymyilee vieressä ja muistelee telkkarin ääressä vietettyä viikonloppua.
-Päivän aikana kukaan ei laita whatsapp viestejä, soittele tai mitään muutakaan.
-Tyhjään kotiin tullessa kukaan ei tervehdi, ole paikalla, kysy mitä voisi tuoda kaupasta siellä käydessään, tule viereen sohvalle ja sänkyyn.Kun osalla tuon kaltaiset kokemukset ovat arkea siinä parisuhteessakin. Kun on se puoliso, joka ei kysy tai kommentoi yhdellä sanalla ruudun äärestä ajatukset jossain ihan muualla. Yhdessä voi olla myös yksinäinen. Silloin siitä ei monen mielestä saisi olla edes surullinen, kun "onhan sulla puoliso".
Miksi olla hetkeäkään liian kauan tällaisen puolison kanssa?
Sait juuri sen mitä halusit: jännittävää ja uskomattoman hyvää seksiä lukuisten miesten kanssa. Erosit tylsästä miehestä, jotta sait jännemmän elämän. Jatka sitä nyt.