Mihin se perustuu, että köyhien lapsista tulee itsekin köyhiä?

Olen aina ollut ns. Huono osainen mutta en koe jääneeni mistään oleellisesta paitsi. Elämä kuin suoraan salatuista elämistä. Toisaalta en tule koskaan kokemaan korkealta putoamista kun valmiiksi jo alhaalla.

Vierailija kirjoitti:

Älykkyys periytyy. On helppoa käydä kouluja, kun pystyy oppimaan mitä vaan.

Entäs tekemään, tuottamaan. Rehellisesti. Edes oman palkkansa verran.

Motivaatio banaani kirjoitti:

Olen aina ollut ns. Huono osainen mutta en koe jääneeni mistään oleellisesta paitsi. Elämä kuin suoraan salatuista elämistä. Toisaalta en tule koskaan kokemaan korkealta putoamista kun valmiiksi jo alhaalla.

Luudanvarrelta tipahtaminen ei sattunut minuun kaan. Vaan näyttää kipeää tekevän niille jotka vaikka lööperiä puhumalla ovat asemiin päässeet.

Köyhyydessä eläminen tarkoittaa, että perheessä on vähintään toinen vanhempi työtön ja toinen korkeintaan pienituloinen. Joku syyhän tuolle tilanteelle on ja mielenterveyden ongelmat varmaan yksi merkittävä syy ja nehän periytyvät.

Köyhien perheissä korostuu nykynuorten ongelmat. Esim. puhelimessa puhuminen. Köyhän perheen lapselle voi olla vaikeampaa soittaa sedälle ja pyytää sen firmasta itselleen työpaikkaa.

Tiedot ja taidot periytyvät. Meidän perheemme ei koskaan ollut köyhä, ja meille opetettiin vastuullista rahankäyttöä. Nykypäivänä käytän edelleen rahaa mielelläni tiettyihin asioihin, mutta käytän sitä vastuullisesti ja järki päässä.

Köyhällä ei myöskään ole mitään perittävää. Minä tiedän, että tulen perimään tulevaisuudessaKIN isoja rahoja. Yhden ison perinnön olen jo saanut. Mitään määriä en tietenkään tiedä nyt, mutta silti tiedän, että rahaa tulee kyllä joskus ihan mukava summa taas.

Olen myös oppinut kotona sen, että hyvä palkka vaatii useimmiten ahkeraa opiskelua.

Sitten on niitä ihmisiä, joilla on jokin ihmeellinen pakkomielle leikkiä köyhää. Äitini on tällainen. Tiedän, että hänellä on rahaa, vaikka aina esittää olevansa niin rahaton raukka. En käsitä mistä se juontaa juurensa. Nytkin on juuri äskettäin perinyt toisen vanhempansa ja minä olen saanut saman summan itselleni. Lisäksi hän saa rahaa vanhempansa asunnosta, kun se menee myyntiin. Voisin vaikka vannoa, että siltikin vetää sitä köyhyysrooliaan. En käsitä miksi joku haluaa leikkiä köyhää.

Vierailija kirjoitti:

Tiedot ja taidot periytyvät. Meidän perheemme ei koskaan ollut köyhä, ja meille opetettiin vastuullista rahankäyttöä. Nykypäivänä käytän edelleen rahaa mielelläni tiettyihin asioihin, mutta käytän sitä vastuullisesti ja järki päässä.

Köyhällä ei myöskään ole mitään perittävää. Minä tiedän, että tulen perimään tulevaisuudessaKIN isoja rahoja. Yhden ison perinnön olen jo saanut. Mitään määriä en tietenkään tiedä nyt, mutta silti tiedän, että rahaa tulee kyllä joskus ihan mukava summa taas.

Olen myös oppinut kotona sen, että hyvä palkka vaatii useimmiten ahkeraa opiskelua.

Sitten on niitä ihmisiä, joilla on jokin ihmeellinen pakkomielle leikkiä köyhää. Äitini on tällainen. Tiedän, että hänellä on rahaa, vaikka aina esittää olevansa niin rahaton raukka. En käsitä mistä se juontaa juurensa. Nytkin on juuri äskettäin perinyt toisen vanhempansa ja minä olen saanut saman summan itselleni. Lisäksi hän saa rahaa vanhempansa asunnosta, kun se menee myyntiin. Voisin vaikka vannoa, että siltikin vetää sitä köyhyysrooliaan. En käsitä miksi joku haluaa leikkiä köyhää.

Siis sitten, kun asunto on myyty ja hän saa oman osuutensa rahoista, niin uskon sen köyhyysleikin jatkuvan edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Tiedot ja taidot periytyvät. Meidän perheemme ei koskaan ollut köyhä, ja meille opetettiin vastuullista rahankäyttöä. Nykypäivänä käytän edelleen rahaa mielelläni tiettyihin asioihin, mutta käytän sitä vastuullisesti ja järki päässä.

Köyhällä ei myöskään ole mitään perittävää. Minä tiedän, että tulen perimään tulevaisuudessaKIN isoja rahoja. Yhden ison perinnön olen jo saanut. Mitään määriä en tietenkään tiedä nyt, mutta silti tiedän, että rahaa tulee kyllä joskus ihan mukava summa taas.

Olen myös oppinut kotona sen, että hyvä palkka vaatii useimmiten ahkeraa opiskelua.

Sitten on niitä ihmisiä, joilla on jokin ihmeellinen pakkomielle leikkiä köyhää. Äitini on tällainen. Tiedän, että hänellä on rahaa, vaikka aina esittää olevansa niin rahaton raukka. En käsitä mistä se juontaa juurensa. Nytkin on juuri äskettäin perinyt toisen vanhempansa ja minä olen saanut saman summan itselleni. Lisäksi hän saa rahaa vanhempansa asunnosta, kun se menee myyntiin. Voisin vaikka vannoa, että siltikin vetää sitä köyhyysrooliaan. En käsitä miksi joku haluaa leikkiä köyhää.

Köyhäily on kulttuurin omimista. Sano äidilles, ettei se nykypäivänä ole soveliasta.

Sellaistahan se on ja niin kuuluu ollakin.

Köyhyys on tyhmän osa.

Tyytykööt ne vaan siihen.

Monilla köyhillä on sellainen asenne että hyvätuloiset ovat itsekkäitä riistäjiä jotka ovat saaneet kaiken ilmaiseksi, ilman että he olisivat tehneet asialle jotain itse. Kouluttautuminen ei myöskään kannata koska eihän meillä ole lukupäätä. Jos sinulle olisi koko elämäsi uskoteltu näin, niin haluaisitko sinä olla kuten vanhempasi, hyvä ihminen, viaton uhri jota pahat hyvätuloiset riistävät vai se hyvätuloinen joka riistää köyhiä. Hyvätuloisissa perheissä taas usein painotetaan koulutuksen ja työn tekemisen tärkeyttä. Lapsille opetetaan että jos haluaa pärjätä elämässä sen eteen pitää tehdä töitä ja järkeviä valintoja.

Sosiaalinen kierto Suomessa on loppunut. Ennen duunarien lapsista tuli korkeakoulutettuja, nyt keskiluokkaisten lapset päätyvät duunareiksi.

Koulutus ei enää takaa nousua yhteiskunnassa. On valkokaulusköyhälistö ja pätkätyöt.

Pelkkä älykkyys ei ole tae mistään jos muut luonteenpiirteet eivät tue menestymistä. Laiskuus, riippuvuus päihteisiin, tarmottomuus, sosiaalisten taitojen puuttuminen, ja kyvyttömyys asettaa tavoitteita & päästä niihin. Vastakkaisilla ominaisuuksilla varustettu ei- niin- älykäs menee pitemmälle pelkällä tahdonvoimalla.

Virossa jokainen kynnellekykenevä hankkii korkeakoulututkinnon. Viro on kärkisijoilla OECD:n koulutustasotilastoissa. Suomi on tippunut alle keskitason, jonnekin Chilen ja Turkin väliin.

Vierailija kirjoitti:

Opitaan vaan oleilemaan, ei ole mallia että ahkeruudella saa toivomiaan asioita.

Minä sanoisin, että monilla juuri toisin päin. Eli on opittu, että ahkeruus ja kova työ ei kannata, niillä ei voi menestyä. Eli sellainen turha yrittää, kun kaikki menee pieleen kuitenkin-asenne.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka kovasti väitetään, että kaikilla olisi samat mahdollisuudet menestyä elämässä, niin todellisuudessa asia ei ole niin. Esim. Perheen ekonominen tilanne vaikuttaa siihen missä voi asua. Asuinalue vaikuttaa mihin kouluun menee. Koulun taso vaikuttaa vahvasti siihen miten opinnot sujuu, ja se siihen minne pääsee jatko-opintoihin. Varakkaamilla vanhemmilla on varaa elättää lasta toisen tai jopa asteen opintojen ajan. Köyhempien vanhempien lapset joutuvat useammin muuttamaan omilleen ja opiskelemaan tukien varassa. Sinne sekaan vielä talouden vaikutus sosiaalisiin suhteisiin, opiskelu motivaatioon, mielenterveyteen, jne. jne.

Tuo koskee ehkä suuremmissa kaupungeissa asuvia. Maaseudulla luetaann ylioppilaaksi paikkakunnan koulussa, niin köyhät kuin rikkaatkin. Vaikka harvassahan ne rikkaat maaseudulla on.

Vierailija kirjoitti:

Se johtuu useimmiten matalasta älykkyydestä. Äly on pitkälti perinnöllistä, ja älykkyys on suurin menestystä ennakoiva piirre ihmisessä.

Toki myös mielenterveysongelmat tai hankalat luonteenpiirteet (jotka pitkälti geneettisiä) vaikuttavat.  Samoin verkostojen puute.

Älyä voi olla mutta ilman kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä ei varallisuutta kerry.

Omilla pienituloisilla vanhemmilla oli se aate, että porvari (ajeli kallilla autolla ja sillä oli rahaa) oli paha ihminen, se tekee vääriä asioita ja on ilkeä.

Omistusasunnossa asuja onkin sitten joko perinyt kämpän tai oli verottajan kaveri. Asuttiin lapsena kaupungin vuokrakämpässä ja oma äiti ei töissä käynytkään, isä sitten teki pimeetä duunia.

Näiltä ei hirveästi mitään ura- tai rahaohjausta saanut

Rasismista.

Vierailija kirjoitti:

Virossa jokainen kynnellekykenevä hankkii korkeakoulututkinnon. Viro on kärkisijoilla OECD:n koulutustasotilastoissa. Suomi on tippunut alle keskitason, jonnekin Chilen ja Turkin väliin.

Korkeakoulu ei ole mikään automaattinen tie onneen. Tai takaa työtä. Monelle alalle koulutetaan liikaa ihmisiä.

Yksi tekijä voi olla asenne kotona. Varakkaan perheen lapsi oppii suhtautumaan luottavaisesti maailmaan, tulevaisuuteen ja omiin kykyihinsä. Hänelle on selvää, että hän on riittävän älykäs opiskelemaan, selvää, että hän tulee jossain vaiheessa saamaan hyvän työpaikan ja menestymään elämässään. Hänellä on hyvä itsetunto ja menestyjän asenne.

Vanhemmat ehkä myös elättävät lapsensa opintojen ajan, saavat järjestettyä ensimmäiset kesätyöpaikat, ja maksavat preppauskurssit.

Työttömän mielenterveyspotilaan tai päihdeongelmaisen lapsella voi olla eri juttu. Hänellä ei ole minkäänlaista itsetuntoa eikä terveitä rajoja. Ei vakaita oloja, eikä ehkä edes turvallista kotonaan. Hän ei näe kenenkään lähtevän töihin, eikä kukaan ole opiskellutkaan. Hän kuulee koko lapsuutensa kuinka tuollainen elämä on mahdollista vain niille toisille ihmisille, niille paremmille. Mahdollisia opiskeluhaluja pilkataan. Hän oppii, että on ihan turha haaveillakaan koulutuksesta tai työpaikasta, mistään omakotitalosta puhumattakaan. Ei tule onnistumaan! Ei toivoakaan! Hän ei koe olevanssa edes tarpeeksi älykäs, vaikka olisikin. Ehkä on traumojakin, paniikkia, ahdistusta, alkavaa päihdeongelmaa. Siitä onkin jo vähän vaikeampi ponnistaa.