Mihin se perustuu, että köyhien lapsista tulee itsekin köyhiä?
Jos lapsi elää yli 5 vuotta köyhyydessä, tulee hänestä köyhä 70 % todennäköisyydellä.
Harva ei-köyhä aikuinen saa vanhemmiltaa tukea. Perinnöt tulevat vasta 50+ -vuotiaina. Miksi sitten köyhien jälkeläiset pysyvät todennäkäisemmpim köyhinä ja muut eivät?
Kommentit (408)
Vierailija kirjoitti:
koska opitaan kotoa asenne maksimoida TUKIEN määrä, ei omaisuuden tai tulojen määrää.
Tai sitten voi keksiä että on aika loogista ja inhimillistä että jos kotona on ollut tuen tarve niin siitä kasvaa ihminen joka myös isommalla todennäköisyydellä tarvitsee tukea.
Ihan oikeasti ihmiset nyt. Yksikään jolla on mahdollisuudet valita että maksimoisiko omaisuuden ja tulojen määrän vai tukien määrän ei valitse niitä tukia, jokainen järjellä ymmärtää että maksimoidut tulot on tuhat kertaa enemmän kuin maksimoidut tuet.
Kannattaa myös huomioida että me näemme kanssaihmisistämme vain sen pintakuoren. Kukaan ei hirveän avoimesti puhu puolitutuille sairauksistaan ja vaikeuksistaan, kenenkään tilannetta ei oikein voi ulkopuolelta tuomita.
Huono esimerkki.
Toki jos lähipiiristä saa parempaa esimerkkiä, on mahdollisuus valita ponnisteleeko siihen parempaan.
Näin se vaan menee.
Ollaan siskoni kanssa köyhän yksinhuoltajaäidin lapsia. Mitään maksullisia harrastuksia ei koskaan ollut, töihin menin jo yläasteikäisenä ja maksoin omat lukiokirjatkin vuokran ohella.
Onneksi äiti vei meidät ihan pienestä asti joka viikko kirjastoon ja luki meille valtavasti. Rakastuin kirjoihin, lukemiseen ja opiskeluun ja nykyään nelikymppisinä sekä minä että siskoni olemme korkeasti koulutettuja, samoin kuin puolisomme ja rahaa on vähintäänkin riittävästi.
Näinkin voi käydä. Olemme sukumme ensimmäiset ylioppilaat ja yliopiston käyneet. Meidän lapsillamme on ihan eri lähtökohdat mitä itsellämme oli, mutta ovatko sen onnellisempia, vaikea sanoa.
Heh, olipa tyhmä kysymys. Köyhyys ja tyhmyys kulkevat suvuittain. Samoin älykkyys ja varakkuus. Itse kuuluun luonnollisesti älykkäisiin ja varakkaisiin.
Onhan se nyt ihan selvää ja helppoa matematiikkaa, että köyhyys jatkuu. Suurin osa ihmisistä on köyhiä nyt ja aina. Rikkailla on etumatkaa, koska lisääntyvät vähemmän ja sitä rahaa on jo olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei pidä muuten paikkaansa
Väite täältä.
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000009757661.html
Yhden ihmisen kokemus?
Ei kerro koko totuutta.
Omat lapseni ponnisti köyhyydestä hyviin tuloihin, akateemisiksi. Äitinsä kannustuksella. Isät hajottaa perheet, syöksee äidit lapsineen köyhyyteen mutta äiditpä on niin sisukkaita että sieltä nousee koko isätön perhe parempiin tuloihin kuin isä ikinä. Siellä se raukka vinkuu yksin yksiössään, ei tienaa mitään eikä sentilläkään ole lapsiaan kyennyt avustamaan.
Maailmassa on monta hyvin hyvin menestynyttä miestä jotka ovat yh äitien yksin kasvattamia ja kannustamia. Montako yh isän kasvattamaa löytyy? Niinpä!
Tiedän monia itsenikaltaisia yh äitejä.
Omista vanhemmistani toisella oli koulutus ja toinen suoraan koulunpenkiltä töihin mennyt. Duunareja olivat ja valittivat rahan riittämättömyyttä. Juuri siksi hankin itselleni heitä paremman koulutuksen että voi toimia päinvastoin hyvänä mallina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
koska opitaan kotoa asenne maksimoida TUKIEN määrä, ei omaisuuden tai tulojen määrää.
Tai sitten voi keksiä että on aika loogista ja inhimillistä että jos kotona on ollut tuen tarve niin siitä kasvaa ihminen joka myös isommalla todennäköisyydellä tarvitsee tukea.
Ihan oikeasti ihmiset nyt. Yksikään jolla on mahdollisuudet valita että maksimoisiko omaisuuden ja tulojen määrän vai tukien määrän ei valitse niitä tukia, jokainen järjellä ymmärtää että maksimoidut tulot on tuhat kertaa enemmän kuin maksimoidut tuet.
Kannattaa myös huomioida että me näemme kanssaihmisistämme vain sen pintakuoren. Kukaan ei hirveän avoimesti puhu puolitutuille sairauksistaan ja vaikeuksistaan, kenenkään tilannetta ei oikein voi ulkopuolelta tuomita.
"kenenkään tilannetta ei oikein voi ulkopuolelta tuomita".
Ja silti kaikki tuomitsevat 😄
Vierailija kirjoitti:
Alapeukuttakaa vaan, mutta geenit selittävät tulotason vaihtelusta naisten kohdalla 40 prosenttia ja miehillä noin puolet.
https://www.is.fi/taloussanomat/oma-raha/art-2000001714163.html
Tätä yritetään muuttaa aktiivisesti monessa maassa. Eli palkkaamalla töihin tietty prosentti mustia, köyhemmiltä alueilta, niitä joiden vanhemmat eivät käyneet kouluja jne. Samoin yliopistot vähentävät yksityiskoulujen käyneitä ja ottavat aktiivisesti enemmän huonojen alueiden valtion kouluista.
Vierailija kirjoitti:
Isä rakennusmies, äiti toimistoapulainen.
Vanhemmilta ei juuri saanut mallia koulutuksen hankkimiseen, mutta yrittämiseen ja työntekoon kylläkin.
Luin tieni yliopistoon opiskelemaan teknisen alan tutkintoa kaupallisella sivuaineella, suurimman osan työuraa ollut palkkatyöläisenä vaikka lyhyen pätkän myös yrittäjänä. Aina olen työssä keskittynyt siihen miten voin auttaa asiakastani tai työnantajaani pärjäämään liiketoiminnassaan paremmin, ja se on johtanut hyvään ura- ja palkkakehitykseen.
Nykyään olen johtavassa asemassa isossa firmassa ja vuositulot yli 120000€.
Eli Suomessa voi vallan mainiosti menestyä erinomaisesti riippumatta lähtökohdista.
Sanoisin että köyhistä oloista ponnistava voi pärjätä jopa paremmin kuin varakkaasta kodista tuleva koska jälkimmäisellä on kovempi motivaatio.
Jutun pihvi on tässä -> Vanhemmilta ei juuri saanut mallia koulutuksen hankkimiseen, mutta yrittämiseen ja työntekoon kylläkin.
On taloudellista köyhyyttä ja sitten on joissain perheissä sen lisäksi myös henkistä köyhyyttä.
Esimerkiksi omassa suvussa on ollut sukupolvien ajan köyhyyttä, mielenterveysongelmia, prostituutiota, avioliiton ulkopuolisia lapsia, pois annettuja lapsia, itsemurhia, väkivaltaa ja rikollisuutta tai muuta yhteiskunnan ulkopuolella elämistä.
Se, että on joku (laillinen) työpaikka, ei käytä huumeita tai ryyppää, on edes suunnilleen järjissään, on jo saavutus, joka varmaan vastaa jonkun keskiluokkaisen perheen lapsen kapuamista hienoimpaan yläluokkaan. Ei kaikilla vain ole samat edellytykset.
Vierailija kirjoitti:
Alapeukuttakaa vaan, mutta geenit selittävät tulotason vaihtelusta naisten kohdalla 40 prosenttia ja miehillä noin puolet.
https://www.is.fi/taloussanomat/oma-raha/art-2000001714163.html
Sama perinnöllisyys on joidenkin tutkimusten mukaan kahvin juonnilla. Mitä tapahtuu, jos kahvia ei olekaan saatavilla? Miten kahvinjuonnin geneettistä komponenttia sitten mitataan? Pään perinnölisyys taas on kaksostutkimusten mukaan nolla, koska kaikilla elävillä ihmisillä on pää. Kuinka perinnöllinen on pään kehittyminen ihmislajilla, osaatko arvioida? Entä, jos kohdun olosuhteet muuttuvatkin yllättäen niin, että pää lakkaa kehittymästä? Mikä on sitten pään perinnöllisyys? Ei ominaisuuksien periytyminen ole oikeasti niin yksinkertainen juttu, kuin oletetaan. Ympäristö ja geenit ovat jatkuvasti vuorovaikutuksessa toistensa kanssa, etkä pysty mitenkään arvioimaan suoraan kaksostutkimuksista, miten paljon mikäkin piirre on kenelläkin yksilöllä periytyvä. Sen takia hyvin harva perinnölliseksi tiedetty ominaisuus omaa tunnettuja vahvoja geneettisiä assosiaatioita. Esimerkiksi skitsofrenian perinnöllisyys on kaksostutkimusten mukaan jopa 80%, mutta geenit selittävät vaihtelusta hyvällä tahdolla 3%, siis heikot tilastolliset korrelaatiot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huoh näitä kommentteja taas. Tyhmyys, laiskuus, opittu että tukien varassa on helpompaa jnejne.
Todennäköisesti suurimmassa osassa tapauksissa puhutaan vaikeista ylisukupolvisista traumoista, sairauksista ja ihan vaan huonosta onnesta/kohtalosta. Kaikenlainen hyvin- ja pahoinvointi periytyy ja voi vaikuttaa pitkälle monen sukupolven ajan. Jos jossakin ketjun linkissä tapahtuu rankkoja traumoja jotka romuttaa elämän ja talouden niin sitä korjailee seuraavat polvet vielä pitkään.
Mielenterveyden merkitys koko elämässä on kiistaton ja koko käsite mielenterveys on aika hatara niille joilla sitä on. On vaikea samaistua ihmiseen jonka kasvuvuosina on ollut tekijöitä jotka rikkoo koko mielen, persoonallisuuden, identiteetin ja lähtökohdat. Ulospäin työ/opiskelukunnoton näyttää sitten normaalikuplassa eläville siltä että laiskuuttaan haluaa elää tuilla tai tyhmyyttään tekee vain vähän siivoustöitä, kun ei ole käsitystä mitä on loppuun kuluneet voimavarat.Pysytään nöyrinä, huomenna voi itsekin joutua autokolariin ja joutua sähköpyörätuoliin loppuelämäksi.
Jos olisit tehnyt duunarihommia ja tutustunut ihmisiin, olisit itsekin huomannut omituisia ajatusvääristymiä mitä voi olla. Rahankäyttö on aivan holtitonta, säästäminen on vieras ajatus ja koulutusta ihan oikeasti halveksitaan. Nämä eivät ole ulkoisia tekijöitä vaan ihmisen omia ajatuksia, joita ei voi muuttaa kukaan muu kuin tämä ihminen itse.
En pelkää yhtään sanoa tätä, vaikka manaat minulle sen takia auto-onnettomuutta ja loppuelämää pyörätuolissa. Varo ettei se ole oma kohtalosi.
Olen tehnyt duunarihommia ja nähnyt ihmisiä. Ehkä en osannut nyt muotoilla ajatuksiani ihan oikein, tuntuu että ymmärsit ehkä vähän väärin. Totta kai olen samaa mieltä että luettelemasi asiat ovat ihmisen omia ajatuksia ja ihmisen itsen korjattavissa, ainakin jossakin määrin, tiettyyn pisteeseen asti. Monet mielen asiat eivät ole päätöksestä ja tahdosta kiinni. Erilaisten kasvuvuosina syntyneiden ajatusmallien purkamiseen ja korjaamiseen voi tarvita psykoterapeuttista apua että muutos lähtee liikkeelle. Esimerkiksi holtittoman rahankäytön taustalla voi olla epävakaapersoonallisuushäiriö/kaksisuuntainen mielialahäiriö, joka johtuu niistä traumaattisista kasvuoloista ja tapahtumista.
Kaikenlaisia omituisia ajatusvääristymiähän kyllä löytyy kaikista yhteiskuntaluokista laidasta laitaan. Köyhä tuhlaa holtittomasti tuet, rikas tuhlaa perintörahojansa. Sama ongelma mutta eri portaalla vaan.
Ei. En ymmärtänyt väärin. Vaan tartuin siihen että kuittasit kaiken sairauksien ja traumojen aiheuttamaksi, kuten monet tekevät. Et puhunut mistään muusta. Mutta ajatusmallit eivät ole sairauksia, vaan asenteita. Ne tarttuvat lähipiirin puheista, ei traumaattisista kokemuksista.
Niin, kaikki mitä kuvaat, ihmisen ajatusmallit ja asenteet ovat osa mielenterveyden kokonaisuutta. Ja todellakin lähipiirin, etenkin äidin ja isän puheet vaikuttavat. Joskus ne vaikuttavat siten että ajatusmallit vääristyvät. Ajatusmallit eivät ole sairauksia mutta ne voivat olla sairaita. Sinä annoit esimerkkejä niistä vääristyneistä malleista, esim holtiton rahankäyttö, joka voi olla myös mielen sairaus, mutta samalla se on mielestäsi jostain asenteista johtuvaa eikä sairaus?
Tämä on aika laaja aihe, kun puhutaan ihmisen koko persoonallisuudesta ja mielestä ja miten se kasvaa ja määrittää elämän. Ja ylipäätänsä mitä ajatusmalleilla tarkoitetaan tässä. Me puhumme ehkä vähän eri asioista ja selvästi eri näkökulmasta. Minua kiinnostaa pitkän aikavälin juurisyyt, sinua se pintataso/käytös mikä näkyy ulkopuolisille.
Esimerkiksi mainitsemasi holtiton rahankäyttö ja koulutuksen halveksinta kuulostavat näköalattoman ja toivottoman ihmisen käytökseltä, ehkä masennukselta? Tai narsistisilta piirteiltä. Joku sen on aiheuttanut. Ehkä ihan vaan se että vanhemmat tuhlaili ja sanoi ettei kouluista ole mihinkään, mutta silloinhan lapsi on vaan kasvanut siihen toivottomaan, näköalattomaan ja masentuneeseen malliin. Veikkaan että jossakin vaiheessa näissä sukupolvien kierteissä taaksepäin löytyy niitä suurempia vaikeuksia jotka sitten kulkee eteenpäin eri muodoissa. Aina traumalla ei tarkoiteta jotain väkivaltaa ja kuolemaa, trauma voi olla myös vaikka se että kasvoi lyttäävän, ahdistavan ja näköalattoman narsistivanhemman kanssa. Jättää jälkensä persoonaan mikä määrittää elämässä pärjäämistä.
Kasvatus vaikuttaa todella paljon.
Meillä autetaan läksyissä ja kokeisiin lukemisessa paljon. Kysellään koealuetta läpi ennen koetta. Varmistetaan että lapsi osaa 90% asioista ennen kokeeseen menoa.
Tästä seuraa automaattisesti hyvät numerot ja polku lukioon ja yliopistoon.
Vierailija kirjoitti:
Esimerkiksi omassa suvussa on ollut sukupolvien ajan köyhyyttä, mielenterveysongelmia, prostituutiota, avioliiton ulkopuolisia lapsia, pois annettuja lapsia, itsemurhia, väkivaltaa ja rikollisuutta tai muuta yhteiskunnan ulkopuolella elämistä.
Se, että on joku (laillinen) työpaikka, ei käytä huumeita tai ryyppää, on edes suunnilleen järjissään, on jo saavutus, joka varmaan vastaa jonkun keskiluokkaisen perheen lapsen kapuamista hienoimpaan yläluokkaan. Ei kaikilla vain ole samat edellytykset.
Oikeasti, Suomessa? 😳
On myös röyhkeää köyhyyttä. Naapurin naapurina asuu yh-naisoletettu joka kehuskelee saamillaan tuilla. Viisi lasta on saanut aikaiseksi. Hän tilailee erilaisten hyväntekeväisyysjärjestöjen kautta erilaisia etuuksia kotiinsa toimitettuna. Esimerkiksi mansikoita. Niitä hän myy eteenpäin.
Kiertää naapurustossa ruinaamassa lapsille vaatteita ja leluja. Näitä myös ilmoittelee ilmoitustaululla, että ottaa vastaan.
Mutta kaikista järkyttävintä on, että hän laittaa lapset kerjäyslappusen kanssa naapureihin kerjäämään rahaa.
Varsinainen esimerkki lapsille.
No kyllä meidän lapset on saaneet paljon tukea aloittaessaan opinnot. Me miehen kanssa kumpikin on lähdetty tyhjästä. Ei me rikkaita olla, mutta hyvin toimeentulevia. Kaikki tutut on auttaneet lapsiaan. Myös veljeni on päällikkötasolla, varatj ja osastopäällikkö nykyään n. 150 hengen firmassa ja ihan nollasta lähti hänkin.
Ainut tapa tasata tuloeroja on se että hakkaa ja ryöstää porvarin Tätä opetin pojilleni pienesta pitäen.Nyt ovat isoja liivijengiläisiä ja heillä on miljoonia.
Äidin kelpaa nyt asustella poikien ostamassa kämpässä Espanijassa juomasta,nuorista miehistä ja auringosta nauttien.
Kasvattakaa lapsenne oikein!
Yritit siis sanoa, että hyvä itseluottamus edesauttaa työpaikkojen saannissa ja muutenkin elämässä lähes joka asiassa.
Mutta koska olet oppinut kotonasi asenteen, että toiseksi jääneen täytyy olla katkera negatiivinen uhriutuja, joka näkee itsensä vain syrjittynä ja kaltoinkohdeltuna, niin he eivät edes vaivaudu yrittämään. Tiedätkö, että kovalla yrittämiselläkin voi jäädä toiseksi? Tiedätkö, että palkkatyötä ei välttämättä saa edes kovalla yrittämisellä tai useita tutkintoja suorittamalla?