Mihin se perustuu, että köyhien lapsista tulee itsekin köyhiä?

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ei ole syntyneet kultalusikka suussa. Kaikille ei riitä elämän valttikortteja.

Koyhillä ei ole varaa kouluttaa lapsiaan, sillä koulutus maksaa ja koulutusaika on hukkaan heitettyä aikaa. Parempi päästä työhön kiinni, kuin maksaa vuosikausien koulutksesta, millä sitä eläisi ja maksaisi kaiken.

Kun putoaa köyhyyskuoppaan, sieltä ei helpolla nousta ylös.

Köyhyys ja älykkyys ei ole rinnastettavissa toisiinsa.

Kultalusikat ja muovilusikat.

Eli köyhyys on PERIYTYVÄ ominaisuus vaikka ei varsinaisesti vika olekkaan.

Ihan hyvin voi olla köyhä vaikka ei olisikaan tyhmä.

Tyhmyys ei ole vaatimuksena siihen,että voi olla köyhä,mutta hyvä lisäominaisuus joka estää rikastumisen.

Surullista, että köyhät vanhemmat ovat jääräpäisesti esteenä lapsensa rikastumiselle. Yhtä asiaa vaan en ymmärrä? Miksi köyhyys on AINA jonkun toisen syytä?

Vanhempien syy koska eivät anna kultalusikkaa ja rahaa.

Valtion syy koska ei rahoita elämää enemmän.

Menestyvän ihmisen syy ,koska vie ahneena maailman KAIKKI rahat.

Jos ihminen ottaa vastuun itsestään niin huomaa,että ei kukaan taikka mikään estä häntä vaurastumasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esimerkiksi omassa suvussa on ollut sukupolvien ajan köyhyyttä, mielenterveysongelmia, prostituutiota, avioliiton ulkopuolisia lapsia, pois annettuja lapsia, itsemurhia, väkivaltaa ja rikollisuutta tai muuta yhteiskunnan ulkopuolella elämistä.

Se, että on joku (laillinen) työpaikka, ei käytä huumeita tai ryyppää, on edes suunnilleen järjissään, on jo saavutus, joka varmaan vastaa jonkun keskiluokkaisen perheen lapsen kapuamista hienoimpaan yläluokkaan. Ei kaikilla vain ole samat edellytykset.

Oikeasti, Suomessa? 😳

Joo. Kyllä näitä on, tuskinpa olen ainoa 😅 Eikä näistä kaikista asioista puhuta ja huudella kylillä. Itseasiassa jopa aika hyvää kulissia on saatettu pitää, sitten perheen sisällä kiertäneet nämä jutut niin, ettei niistä sovi muille puhua. Itse olen kyllästynyt puhumattomuuteen. Eikä minua hävetä taustani, vaan olen ylpeä siitä mihin olen päässyt.

Vierailija kirjoitti:

Se johtuu useimmiten matalasta älykkyydestä. Äly on pitkälti perinnöllistä, ja älykkyys on suurin menestystä ennakoiva piirre ihmisessä.

Toki myös mielenterveysongelmat tai hankalat luonteenpiirteet (jotka pitkälti geneettisiä) vaikuttavat.  Samoin verkostojen puute.

Tuskin nyt usemmiten, mutta varmaan tuokin tekijä muiden ohella jotain vaikuttaa.

Mitä vähemmän yhteiskunnassa on aseman periytyvyyttä tukevia voimia, sitä tehokkaammin kaikki hyvät geenit päätyvät ylempiin yhteiskuntakerroksiin.

Huono-osaisuus on usein ylisukupolvista, siitä löytyy paljon tutkimustietoa. Puhutaan siis ylisukupolvisesta huono- osaisuudesta. Siihen vaikuttaa laajasti moni asia, mutta jos kotona on esim. mielenterveys- ja/tai päihdeongelmia, työttömyyttä, lapsiperheköyhyyttä, monimuotoisia sosiaalisia ongelmia niin kyllähän ne ihan takuulla vaikuttavat seuraavaankin sukupolveen. Jos lapsuudenkodissa ei kukaan koskaan lähde töihin, ei herää aamulla huolehtimaan kouluun lähtijää, ei ole turvallisia päivittäisiä rutiineja, jotka tukevat kasvua ja kehitystä ei opitakaan sellaiseen elämisen malliin. Jos lisäksi vähän kaikesta on puutetta kuten ruuasta, päivittäistavaroista, sopivista vaatteista tulee siitä ns. normaalia siinä kasvuympäristössä jossa elät. 

Päihdeongelma perheessä vaikuttaa ihan jokaiseen sen ilmiön vieressä elävään ja se tuo usein mukanaan muita ilmiöitä (huolenpidon estyminen, väkivalta, epämääräisiä ihmisiä ja ihmissuhteita, köyhyyden lisääntyminen, kasvuolojen rikkinäisyys). 

Toiset tekevät noissa olosuhteissa elettyään tietoisen päätöksen, että hankkivat itselleen paremman elämän koulutuksen ja kunnollisen työpaikan myötä. Se vaatii kuitenkin jonkinlaista vahvuutta ja myös lahjakkuutta. Toiset jatkavat samaa elämäntyyliä, johon ovat tottuneet syystä ja toisesta. Ei ole motivaatiota tai haluakaan tehdä muuta. Myöskin voi olla puutteellisten lähtökohtien vuoksi monenlaista lahjattomuutta ja osaamattomuutta, tai ei tunnisteta omia lahjoja, koska mitään ei ole tuettu koskaan. Elämäntyyli voi olla niin opittu ja tiukassa, ympäristö ja ihmiset siinä niin määrittäviä tekijöitä, että saman polun jatkuminen on ikävä kyllä lähes selvää.

Älykkyys periytyy. On helppoa käydä kouluja, kun pystyy oppimaan mitä vaan.

Esim. koulutus on niin kallista ettei pappa betalar voi onnistua. Eikä opiskeluun aina edes ehdi kun on mentävä töihin heti oppivelvollisuuden suoritettuaan, vanhemmilla ei ole ehkä varaa elättää ellei nuori elätä itse itseään. Asia jota eivät ns.hyväosaiset ymmärrä ja psykopaatteja se ei liikuta.

Jos ei alle kaksi vuotiaana saa kunnon ravintoa aivot eivät kehity.

Itsellä ainakin huono itsetunto kasvatuksen myötä. Huono rahan käyttö ja mt ongelmat.

Köyhissä kodeissa (ja av:lla) opetetaan, että rikkaat ovat epärehellisiä, ahneita sikoja, jotka riistävät köyhiltä. Muita ihmisiä. Epäinhimillisiä ja etäisiä. Köyhyys on rehellistä ja todellista. Ponnistapa ryysyistä rikkauksiin, kun nämä opit on painettu kalloon jo pienestä pitäen.

Olenkin miettinyt, kun täällä haukutaan vuokranantajia, sijoittajia ja jopa omistusasujia ja työssäkäyviä, että millaista tulevaisuutta te toivotte omille lapsillenne? Jos uutisia katsoessanne räkänauratte, että kyllä nyt Koistisia yöllä valvottaa, kun ostivat typerykset sen sijoituskaksion ja heti korot nousi, oikein niille porvareille, niin mitä luulette lastenne tästä oppivan. Kuinka suurella todennäköisyydellä hankkivat asunto-omaisuutta?

Kyllä minä ainakin huomasin jo opiskeluaikoina, että kaverien vanhemmat todellakin auttoivat heitä, maksoivat vuokria, ostivat asuntoja ym. Minun vanhemmillani ei ollut varaa ja pakotettiin ottamaan opintolainaa. Sain onneksi töitä ja sen lainan maksettua pienillä tuloillani juuri ennen kuin äitini kuoli.

Sitten sain siitä perinnönjaosta lisää lainaa. No, nyt 43-vuotiaana olen vihdoin velaton, mutta minun tapauksessani se tarkoittaa sitä, että minulla ei ole eikä tule omistusasuntoa. Kun isä joskus kuolee, niin jos hänen vanha omakotitalonsa on vieläkin myymättä, varmaan on, niin joudun luopumaan perinnöstä.

Samaan aikaan ne kaverini, jotka opiskeluaikoina saivat kaikkea vanhemmiltaan, ovat nyt sitten perineet näiltä merkittäviä omaisuuksia ja ostelleet niillä itselleen isoja asuntoja hyvältä paikalta. Ja nämä eivät suinkaan olleet ne tosi rikkaat perheet vaan ihan jotkut opettaja-lääkärivanhemmat. Tunnen kyllä tosi rikkaitakin, joiden lapset ovat koko elämänsä elelleet osakesalkuilla.

Kyllä mä allekirjoitan tämän. Oma lapsuudenperheeni oli köyhä, mutta vietin lapsuudessa paljon aikaa sukulaisten kanssa ja opin heiltä esim. rahan säästämisestä, pääsin mökkeilemään ja matkustamaan heidän kanssaan. Esim. Tätini luki sanomalehteä, itse en muista äitini koskaan lukeneen lehteä vaikka se meille tuli.

Veljeni ja hänen perheensä ovat vieläkin köyhempiä mitä lapsuudenperheeni oli. Veloissa lisäksi joka suuntaan. Siskoni on tehnyt (keski-ikäinen) elämässään töitä n. 5 vuotta, asuu vuokralla.

Itselläni on ollut aina tärkeää tehdä töitä. Kesätöitä 16-vuotiaasta alkaen. Sisarukseni eivät koskaan olleet kesätöissä. Mielekäs työ ja kohtuullinen palkka. Ostan vain laatua tai sitten jätän ostamatta -periaatteella. Ensiasunnon ostin ilman takausta oltuani työelämässä 5 vuotta. On perhe, okt, auto, mökki, lomamatkat... Auton ostin aika myöhään. Velaton alle 50-vuotiaana.

Raha menee rahan luo.

No, me asutaan vuokralla, mutta puoliso on ainoa lapsi ja hänen vanhemmilla omakotitalo, kesämökki ja 1/3 osa osuus perikunnan talosta johon kuuluu metsää ja peltoa.

Itse perin lisäksi myös omilta vanhemmiltani, joilla myös kiinteistöjä.

1. Ei perintöä

2. Ei säästettyjä lapsilisiä jotka toimivat käsirahana omistusasuntoon ja siten pääsee kerryttämään omaisuutta nopeasti

Nuo ne 2 suurinta syytä. Sitten toissijaisia asioita kuten ei vanhempia neuvomassa, ei ksokaan nähty esimerkkiä jne. Mutta ei nämä asiat auta kun ei tule ilmaista rahaa mistään kuten perintö tai lapsilisät.

Vierailija kirjoitti:

No, me asutaan vuokralla, mutta puoliso on ainoa lapsi ja hänen vanhemmilla omakotitalo, kesämökki ja 1/3 osa osuus perikunnan talosta johon kuuluu metsää ja peltoa.

Itse perin lisäksi myös omilta vanhemmiltani, joilla myös kiinteistöjä.

Molempien vanhemmat olleet tehtaassa töissä, jossa tienasi hyvin 3-vuorotyössä. Noita tehtaita ei enää ole.

Vierailija kirjoitti:

Olenkin miettinyt, kun täällä haukutaan vuokranantajia, sijoittajia ja jopa omistusasujia ja työssäkäyviä, että millaista tulevaisuutta te toivotte omille lapsillenne? Jos uutisia katsoessanne räkänauratte, että kyllä nyt Koistisia yöllä valvottaa, kun ostivat typerykset sen sijoituskaksion ja heti korot nousi, oikein niille porvareille, niin mitä luulette lastenne tästä oppivan. Kuinka suurella todennäköisyydellä hankkivat asunto-omaisuutta?

Kohta voidaan irtisanoa helposti kuka tahansa ja ansiosidonnainen on leikattu.

On myös väärää kuvaa, että työttömät ei muka halua töihin. Kyllä haluaa, mutta ei avustajaksi 2 h aamulla ja 2 h illalla. Menkää itse lukemaan noita avoimia työpaikka ilmoituksia.

Vanhuuseläkkeellä on miljoona neljäsataa tuhatta. Asuntomarkkinat menevät sekaisin noiden perintöjen takia.

Osalla on myös jo oma eikä välttämättä saa perikunnan asuntoa myytyä.

Meidän aikana oppikouluun pääsi vain rajamiesten lapset. Valtion palkkalistoilla kun olivat. Jäi paljon lahjakkuutta käyttämättä ja joutuivat pöllinparkkuuseen. Se kaltaista nykyisinkin.