Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten päästä yli siitä että läheisin ystävä on katkaissut selittämättä välit?
25.08.2023 |
Syitä voi olla monia, olen miettinyt mm. psyykkistä sairastumista, päihderiippuvuutta, uskonlahkoon liittymistä. Olen etsinyt syitä itsestäni ja miettinyt viimeistä kohtaamistamme ja lukenut viimeisiksi jääneitä keskusteluitamme. Mikään ei selitä asiaa. En ole saanut yhtäkkiseen selän kääntämiseen mitään selitystä ja siksi tuntuu tosi hankalalta päästä asiasta yli. Millainen ajatus voisi auttaa? Onko jollakulla jotain ajatusta tai kokemusta asiasta? Päällimmäisenä vain suru, ikävä, katkeruus ja viha.
Kommentit (616)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap paljon tsemppiä sinulle! Onneks pääsit eroon sairaasta ihmisestä! Luepa täältä näiden traumaparantujien mielipiteitä, niin huomaat ettei heillä ole muuta tarkoitusta ihmisille kuin hyötyä heistä. Muut saa viskata menemään. Et tarvitse sellaista ihmistä elämääsi!
Nämä väkisinripustautujatko eivät halua hyötyä näistä ihmisistä, jotka yrittävät pyristellä irti? "Muttakun MINÄ haluan olla hänen ystävänsä vaikka väkisin, hän on minulle sen velkaa ja minä tarvitsen häntä eikä hän saa hylätä minua."
Olisitteko samaa mieltä, jos kyse olisi parisuhteesta, jossa toinen voi huonosti? Että pitää vaan sietää epämukavuutta, koska toinen ei halua lopettaa suhdetta?
Kukaan ei ole puhunut ripustautujista. Aiheena on se, että joku häipyy toisen elämästä äkkiarvaamatta. Ilman ennakkomerkkejä.
Usein häipymisen syynä on se, että toinen ripustautuu liikaa eikä mikään määrä puhetta saa häntä tajuamaan, että suhde ei ole terveellä pohjalla. Silloin on pakko vain pistää välit poikki, jotta oma mielenterveys ei kärsi.
t. eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä tästä!
Voisiko joku terapeutti kommentoida asiaa. Miten ihmeessä aina neuvoksi annetaan terapiassa käyvälle että senkun teet ja hylkäät - sinulla on oikeus
Eli raha puhuu -terapeutti toistaa tarinaa minkä potilas haluaa kuulla jotta ei siirrytä epämukavuusalueelle jossa potilas joutuisi todella kasvamaan ja kohtaaamaan haastavan tilanteen ja itselleen vaikean ihmisen.
Vastuutonta terapeutilta - potilas ei kehity ja hänen lähipiirissään olevat ihmiset voivat kärsiä syvästi.
Minulla on ihan huippu terapeutti ja nimenomaan mennään epämukavuusalueille, mutta ihan oleellinen osa kasvua on se, että vaikeat ihmiset poistetaan elämästä eikä niitä opetella sietämään. Miksi pitäisi? Siksihän sitä on sairastunut, että on sietänyt heitä, ei sitä parane sietämällä vielä enemmän vaan ĺopettamalla sietämisen.
Oletko oikeasti sitä mieltä, että ystävät sairastuttavat ihmisen? Ehkä teidänkaltaisilla ei pitäisi olla yhtään ystävää, koska ette sellaisia ansaitse. Itsellänikin on traumataustaa, mutta se ei ole johtanut narsistiseen käytökseen. Olen jopa selvittänyt asiat niiden ihmisten kanssa, jotka ne traumat minulle aiheuttivat. Ja jopa - ei ole ollut tarvetta katkaista välejä kenenkään! Enkä näe ihmisiä noin ikävinä kuin sinä. Pikemminkin koen empatiaa jokaista kohtaan, koska kenenkään elämä ei ole yhtä kevyttä tanssahtelua.
Kuulostat edelleen läheisriippuvalta tai taipuvaiselta sellaiseen. Ei ole narsistista vaan tervettä käytöstä pitää oma itsensä ykkösenä, se on jokaisen velvollisuus ja moni tekee niin luonnostaan. Empatiaa voi kokea etäältäkin altistamatta itseään toiselle ihmiselle. Sitten, kun sinulla tulee eteen se piste, että sinä et enää voi ottaa lisää kuormaa siitä, että kenenkään elämä ei ole kevyttä tanssahtelua niin katsotaan asiaa uudelleen.
Sori, jos viesti menee metsään, mutta tältä viestisi kuulostaa.
En tiedä miten tämän voisi enää selkeämmin ilmaista, mutta pointti on edelleenkin se, MITEN asiat tekee. Haluatko aiheuttaa ystävällesi trauman hylkäämällä hänet vailla selitystä vai haluatko kohdata hänet kuin ihminen kohtaa ihmisen.
Minäminä-maailmaan tiedoksi, että se ei ole hylkäämistä, jos ystävä haluaa huolehtia omasta hyvinvoinnistaan ja ottaa etäisyyttä. Ystävä ei ole olemassa vain sinua varten eikä hänellä ole velvollisuutta olla ain käytettävissäsi. Jos siitä saa traumoja, että ihmiset haluavat välillä omaa tilaa tai jopa kokonaan pois sinun elämästäsi, vika on ihan muulla kuin niissä muissa ihmisissä.
t. eri
Se nimenomaan on hylkäämistä että häipyy ilman selitystä. Sinä edustat sitä minäminä-maailmaa. Jos käyt terapiassa, suosittelen vaihtamaan terapeuttia. Ajatusmaailmasi on niin minä-keskeinen, ettei ympärilläsi ole kohta yhtään ihmistä.
En halua olla kanssasi tekemisissä on ihan riittävä selitys. Jos saisit jonkun tarkemman analyysin, niin muuttaisiko se yhtään mitään? "En pidä sinusta" saisi sinulle paremman mielen ja tuntuisi vähemmän hylkäämiseltä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap paljon tsemppiä sinulle! Onneks pääsit eroon sairaasta ihmisestä! Luepa täältä näiden traumaparantujien mielipiteitä, niin huomaat ettei heillä ole muuta tarkoitusta ihmisille kuin hyötyä heistä. Muut saa viskata menemään. Et tarvitse sellaista ihmistä elämääsi!
Nämä väkisinripustautujatko eivät halua hyötyä näistä ihmisistä, jotka yrittävät pyristellä irti? "Muttakun MINÄ haluan olla hänen ystävänsä vaikka väkisin, hän on minulle sen velkaa ja minä tarvitsen häntä eikä hän saa hylätä minua."
Olisitteko samaa mieltä, jos kyse olisi parisuhteesta, jossa toinen voi huonosti? Että pitää vaan sietää epämukavuutta, koska toinen ei halua lopettaa suhdetta?
Kukaan ei ole puhunut ripustautujista. Aiheena on se, että joku häipyy toisen elämästä äkkiarvaamatta. Ilman ennakkomerkkejä.
Ja juuri se ennalta-arvaamattomuus ja ettei toiselta saa mitään selitystä jättää oikeasti syvät haavat! Miettikää vähän miten kohtelette ihmisiä! Jo vanha viisaus sanoo, että sen edestään löytää, minkä taakseen jättää. Tuskin kukaan haluaisi, että oma puoliso vaikka muuttaisi pois yhteisestä kodista eikä suostuisi vastaamaan sinulle edes yhdellä viestillä. Voisi olla vähän pöllämystynyt olo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä tästä!
Voisiko joku terapeutti kommentoida asiaa. Miten ihmeessä aina neuvoksi annetaan terapiassa käyvälle että senkun teet ja hylkäät - sinulla on oikeus
Eli raha puhuu -terapeutti toistaa tarinaa minkä potilas haluaa kuulla jotta ei siirrytä epämukavuusalueelle jossa potilas joutuisi todella kasvamaan ja kohtaaamaan haastavan tilanteen ja itselleen vaikean ihmisen.
Vastuutonta terapeutilta - potilas ei kehity ja hänen lähipiirissään olevat ihmiset voivat kärsiä syvästi.
Minulla on ihan huippu terapeutti ja nimenomaan mennään epämukavuusalueille, mutta ihan oleellinen osa kasvua on se, että vaikeat ihmiset poistetaan elämästä eikä niitä opetella sietämään. Miksi pitäisi? Siksihän sitä on sairastunut, että on sietänyt heitä, ei sitä parane sietämällä vielä enemmän vaan ĺopettamalla sietämisen.
Oletko oikeasti sitä mieltä, että ystävät sairastuttavat ihmisen? Ehkä teidänkaltaisilla ei pitäisi olla yhtään ystävää, koska ette sellaisia ansaitse. Itsellänikin on traumataustaa, mutta se ei ole johtanut narsistiseen käytökseen. Olen jopa selvittänyt asiat niiden ihmisten kanssa, jotka ne traumat minulle aiheuttivat. Ja jopa - ei ole ollut tarvetta katkaista välejä kenenkään! Enkä näe ihmisiä noin ikävinä kuin sinä. Pikemminkin koen empatiaa jokaista kohtaan, koska kenenkään elämä ei ole yhtä kevyttä tanssahtelua.
Kuulostat edelleen läheisriippuvalta tai taipuvaiselta sellaiseen. Ei ole narsistista vaan tervettä käytöstä pitää oma itsensä ykkösenä, se on jokaisen velvollisuus ja moni tekee niin luonnostaan. Empatiaa voi kokea etäältäkin altistamatta itseään toiselle ihmiselle. Sitten, kun sinulla tulee eteen se piste, että sinä et enää voi ottaa lisää kuormaa siitä, että kenenkään elämä ei ole kevyttä tanssahtelua niin katsotaan asiaa uudelleen.
Sori, jos viesti menee metsään, mutta tältä viestisi kuulostaa.
En tiedä miten tämän voisi enää selkeämmin ilmaista, mutta pointti on edelleenkin se, MITEN asiat tekee. Haluatko aiheuttaa ystävällesi trauman hylkäämällä hänet vailla selitystä vai haluatko kohdata hänet kuin ihminen kohtaa ihmisen.
Minäminä-maailmaan tiedoksi, että se ei ole hylkäämistä, jos ystävä haluaa huolehtia omasta hyvinvoinnistaan ja ottaa etäisyyttä. Ystävä ei ole olemassa vain sinua varten eikä hänellä ole velvollisuutta olla ain käytettävissäsi. Jos siitä saa traumoja, että ihmiset haluavat välillä omaa tilaa tai jopa kokonaan pois sinun elämästäsi, vika on ihan muulla kuin niissä muissa ihmisissä.
t. eri
Se nimenomaan on hylkäämistä että häipyy ilman selitystä. Sinä edustat sitä minäminä-maailmaa. Jos käyt terapiassa, suosittelen vaihtamaan terapeuttia. Ajatusmaailmasi on niin minä-keskeinen, ettei ympärilläsi ole kohta yhtään ihmistä.
Onko sinulle tullut koskaan mieleen, että sinulle on saatettu yrittää selittää moneenkin kertaa, mutta et ole vain pystynyt vastaanottamaan tietoa? Nytkään et selkeästi yhtään kuullut, mitä sinulle kokonaisuudessaan sanottiin, vaan hyökkäsit heti ilmaisun "minäminä!-kohdalla ja käänsit asian toisen ihmisen syyksi pysähtymättä lainkaan miettimään omaa toimintaasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap paljon tsemppiä sinulle! Onneks pääsit eroon sairaasta ihmisestä! Luepa täältä näiden traumaparantujien mielipiteitä, niin huomaat ettei heillä ole muuta tarkoitusta ihmisille kuin hyötyä heistä. Muut saa viskata menemään. Et tarvitse sellaista ihmistä elämääsi!
Nämä väkisinripustautujatko eivät halua hyötyä näistä ihmisistä, jotka yrittävät pyristellä irti? "Muttakun MINÄ haluan olla hänen ystävänsä vaikka väkisin, hän on minulle sen velkaa ja minä tarvitsen häntä eikä hän saa hylätä minua."
Olisitteko samaa mieltä, jos kyse olisi parisuhteesta, jossa toinen voi huonosti? Että pitää vaan sietää epämukavuutta, koska toinen ei halua lopettaa suhdetta?
Kukaan ei ole puhunut ripustautujista. Aiheena on se, että joku häipyy toisen elämästä äkkiarvaamatta. Ilman ennakkomerkkejä.
Usein häipymisen syynä on se, että toinen ripustautuu liikaa eikä mikään määrä puhetta saa häntä tajuamaan, että suhde ei ole terveellä pohjalla. Silloin on pakko vain pistää välit poikki, jotta oma mielenterveys ei kärsi.
t. eri
Tottakai sellaisiakin ihmisiä on. Ja paljon onkin. Mutta on oikeasti myös näitä, joilla tulee joku oikosulku päähänsä ja alkavat pitää täyttä radiohiljaisuutta melkein kaikkia läheisiä kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma ystäväni laittoi välit poikki, kun sairastuin. Tai siis ei laittanut välejä poikki, mutta otti valtavan etäisyyden. Sanoi, että ollaan sitten taas yhdessä, kun olen tervehtynyt. Sinänsä ok, meidän ystävyys on mennyt aika yksipuolisesti hänen ehdoillaan ja hän on dominoinut 90 % ajasta keskusteluissamme. Minulla on kuitenkin muitakin ystäviä, joiden kanssa on tasapainoisemmat systeemit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä tästä!
Voisiko joku terapeutti kommentoida asiaa. Miten ihmeessä aina neuvoksi annetaan terapiassa käyvälle että senkun teet ja hylkäät - sinulla on oikeus
Eli raha puhuu -terapeutti toistaa tarinaa minkä potilas haluaa kuulla jotta ei siirrytä epämukavuusalueelle jossa potilas joutuisi todella kasvamaan ja kohtaaamaan haastavan tilanteen ja itselleen vaikean ihmisen.
Vastuutonta terapeutilta - potilas ei kehity ja hänen lähipiirissään olevat ihmiset voivat kärsiä syvästi.
Minulla on ihan huippu terapeutti ja nimenomaan mennään epämukavuusalueille, mutta ihan oleellinen osa kasvua on se, että vaikeat ihmiset poistetaan elämästä eikä niitä opetella sietämään. Miksi pitäisi? Siksihän sitä on sairastunut, että on sietänyt heitä, ei sitä parane sietämällä vielä enemmän vaan ĺopettamalla sietämisen.
Oletko oikeasti sitä mieltä, että ystävät sairastuttavat ihmisen? Ehkä teidänkaltaisilla ei pitäisi olla yhtään ystävää, koska ette sellaisia ansaitse. Itsellänikin on traumataustaa, mutta se ei ole johtanut narsistiseen käytökseen. Olen jopa selvittänyt asiat niiden ihmisten kanssa, jotka ne traumat minulle aiheuttivat. Ja jopa - ei ole ollut tarvetta katkaista välejä kenenkään! Enkä näe ihmisiä noin ikävinä kuin sinä. Pikemminkin koen empatiaa jokaista kohtaan, koska kenenkään elämä ei ole yhtä kevyttä tanssahtelua.
Kuulostat edelleen läheisriippuvalta tai taipuvaiselta sellaiseen. Ei ole narsistista vaan tervettä käytöstä pitää oma itsensä ykkösenä, se on jokaisen velvollisuus ja moni tekee niin luonnostaan. Empatiaa voi kokea etäältäkin altistamatta itseään toiselle ihmiselle. Sitten, kun sinulla tulee eteen se piste, että sinä et enää voi ottaa lisää kuormaa siitä, että kenenkään elämä ei ole kevyttä tanssahtelua niin katsotaan asiaa uudelleen.
Sori, jos viesti menee metsään, mutta tältä viestisi kuulostaa.
En tiedä miten tämän voisi enää selkeämmin ilmaista, mutta pointti on edelleenkin se, MITEN asiat tekee. Haluatko aiheuttaa ystävällesi trauman hylkäämällä hänet vailla selitystä vai haluatko kohdata hänet kuin ihminen kohtaa ihmisen.
Minäminä-maailmaan tiedoksi, että se ei ole hylkäämistä, jos ystävä haluaa huolehtia omasta hyvinvoinnistaan ja ottaa etäisyyttä. Ystävä ei ole olemassa vain sinua varten eikä hänellä ole velvollisuutta olla ain käytettävissäsi. Jos siitä saa traumoja, että ihmiset haluavat välillä omaa tilaa tai jopa kokonaan pois sinun elämästäsi, vika on ihan muulla kuin niissä muissa ihmisissä.
t. eri
Se nimenomaan on hylkäämistä että häipyy ilman selitystä. Sinä edustat sitä minäminä-maailmaa. Jos käyt terapiassa, suosittelen vaihtamaan terapeuttia. Ajatusmaailmasi on niin minä-keskeinen, ettei ympärilläsi ole kohta yhtään ihmistä.
Onko sinulle tullut koskaan mieleen, että sinulle on saatettu yrittää selittää moneenkin kertaa, mutta et ole vain pystynyt vastaanottamaan tietoa? Nytkään et selkeästi yhtään kuullut, mitä sinulle kokonaisuudessaan sanottiin, vaan hyökkäsit heti ilmaisun "minäminä!-kohdalla ja käänsit asian toisen ihmisen syyksi pysähtymättä lainkaan miettimään omaa toimintaasi.
Kyllä, kuuntelen aina ystäviäni ja muistan kaiken mitä he ovat sanoneet. Sinun tilanteesi nyt ei vaan toimi hyvänä esimerkkinä minun elämääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap paljon tsemppiä sinulle! Onneks pääsit eroon sairaasta ihmisestä! Luepa täältä näiden traumaparantujien mielipiteitä, niin huomaat ettei heillä ole muuta tarkoitusta ihmisille kuin hyötyä heistä. Muut saa viskata menemään. Et tarvitse sellaista ihmistä elämääsi!
Nämä väkisinripustautujatko eivät halua hyötyä näistä ihmisistä, jotka yrittävät pyristellä irti? "Muttakun MINÄ haluan olla hänen ystävänsä vaikka väkisin, hän on minulle sen velkaa ja minä tarvitsen häntä eikä hän saa hylätä minua."
Olisitteko samaa mieltä, jos kyse olisi parisuhteesta, jossa toinen voi huonosti? Että pitää vaan sietää epämukavuutta, koska toinen ei halua lopettaa suhdetta?
Kukaan ei ole puhunut ripustautujista. Aiheena on se, että joku häipyy toisen elämästä äkkiarvaamatta. Ilman ennakkomerkkejä.
Ja juuri se ennalta-arvaamattomuus ja ettei toiselta saa mitään selitystä jättää oikeasti syvät haavat! Miettikää vähän miten kohtelette ihmisiä! Jo vanha viisaus sanoo, että sen edestään löytää, minkä taakseen jättää. Tuskin kukaan haluaisi, että oma puoliso vaikka muuttaisi pois yhteisestä kodista eikä suostuisi vastaamaan sinulle edes yhdellä viestillä. Voisi olla vähän pöllämystynyt olo.
Joskus on vain pakko lähteä. Sellaista on elämä. Ei voi kuluttaa itseään puhki perustelemalla valintojaan, jos toinen ei ole halukas kuulemaan niitä perusteluja. Seinälle puhuminen on hyödytöntä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap paljon tsemppiä sinulle! Onneks pääsit eroon sairaasta ihmisestä! Luepa täältä näiden traumaparantujien mielipiteitä, niin huomaat ettei heillä ole muuta tarkoitusta ihmisille kuin hyötyä heistä. Muut saa viskata menemään. Et tarvitse sellaista ihmistä elämääsi!
Nämä väkisinripustautujatko eivät halua hyötyä näistä ihmisistä, jotka yrittävät pyristellä irti? "Muttakun MINÄ haluan olla hänen ystävänsä vaikka väkisin, hän on minulle sen velkaa ja minä tarvitsen häntä eikä hän saa hylätä minua."
Olisitteko samaa mieltä, jos kyse olisi parisuhteesta, jossa toinen voi huonosti? Että pitää vaan sietää epämukavuutta, koska toinen ei halua lopettaa suhdetta?
Kukaan ei ole puhunut ripustautujista. Aiheena on se, että joku häipyy toisen elämästä äkkiarvaamatta. Ilman ennakkomerkkejä.
Usein häipymisen syynä on se, että toinen ripustautuu liikaa eikä mikään määrä puhetta saa häntä tajuamaan, että suhde ei ole terveellä pohjalla. Silloin on pakko vain pistää välit poikki, jotta oma mielenterveys ei kärsi.
t. eri
Tottakai sellaisiakin ihmisiä on. Ja paljon onkin. Mutta on oikeasti myös näitä, joilla tulee joku oikosulku päähänsä ja alkavat pitää täyttä radiohiljaisuutta melkein kaikkia läheisiä kohtaan.
Ja heillä on kaikki oikeus toimia näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä tästä!
Voisiko joku terapeutti kommentoida asiaa. Miten ihmeessä aina neuvoksi annetaan terapiassa käyvälle että senkun teet ja hylkäät - sinulla on oikeus
Eli raha puhuu -terapeutti toistaa tarinaa minkä potilas haluaa kuulla jotta ei siirrytä epämukavuusalueelle jossa potilas joutuisi todella kasvamaan ja kohtaaamaan haastavan tilanteen ja itselleen vaikean ihmisen.
Vastuutonta terapeutilta - potilas ei kehity ja hänen lähipiirissään olevat ihmiset voivat kärsiä syvästi.
Minulla on ihan huippu terapeutti ja nimenomaan mennään epämukavuusalueille, mutta ihan oleellinen osa kasvua on se, että vaikeat ihmiset poistetaan elämästä eikä niitä opetella sietämään. Miksi pitäisi? Siksihän sitä on sairastunut, että on sietänyt heitä, ei sitä parane sietämällä vielä enemmän vaan ĺopettamalla sietämisen.
Oletko oikeasti sitä mieltä, että ystävät sairastuttavat ihmisen? Ehkä teidänkaltaisilla ei pitäisi olla yhtään ystävää, koska ette sellaisia ansaitse. Itsellänikin on traumataustaa, mutta se ei ole johtanut narsistiseen käytökseen. Olen jopa selvittänyt asiat niiden ihmisten kanssa, jotka ne traumat minulle aiheuttivat. Ja jopa - ei ole ollut tarvetta katkaista välejä kenenkään! Enkä näe ihmisiä noin ikävinä kuin sinä. Pikemminkin koen empatiaa jokaista kohtaan, koska kenenkään elämä ei ole yhtä kevyttä tanssahtelua.
Kuulostat edelleen läheisriippuvalta tai taipuvaiselta sellaiseen. Ei ole narsistista vaan tervettä käytöstä pitää oma itsensä ykkösenä, se on jokaisen velvollisuus ja moni tekee niin luonnostaan. Empatiaa voi kokea etäältäkin altistamatta itseään toiselle ihmiselle. Sitten, kun sinulla tulee eteen se piste, että sinä et enää voi ottaa lisää kuormaa siitä, että kenenkään elämä ei ole kevyttä tanssahtelua niin katsotaan asiaa uudelleen.
Sori, jos viesti menee metsään, mutta tältä viestisi kuulostaa.
En tiedä miten tämän voisi enää selkeämmin ilmaista, mutta pointti on edelleenkin se, MITEN asiat tekee. Haluatko aiheuttaa ystävällesi trauman hylkäämällä hänet vailla selitystä vai haluatko kohdata hänet kuin ihminen kohtaa ihmisen.
Minäminä-maailmaan tiedoksi, että se ei ole hylkäämistä, jos ystävä haluaa huolehtia omasta hyvinvoinnistaan ja ottaa etäisyyttä. Ystävä ei ole olemassa vain sinua varten eikä hänellä ole velvollisuutta olla ain käytettävissäsi. Jos siitä saa traumoja, että ihmiset haluavat välillä omaa tilaa tai jopa kokonaan pois sinun elämästäsi, vika on ihan muulla kuin niissä muissa ihmisissä.
t. eri
Se nimenomaan on hylkäämistä että häipyy ilman selitystä. Sinä edustat sitä minäminä-maailmaa. Jos käyt terapiassa, suosittelen vaihtamaan terapeuttia. Ajatusmaailmasi on niin minä-keskeinen, ettei ympärilläsi ole kohta yhtään ihmistä.
Onko sinulle tullut koskaan mieleen, että sinulle on saatettu yrittää selittää moneenkin kertaa, mutta et ole vain pystynyt vastaanottamaan tietoa? Nytkään et selkeästi yhtään kuullut, mitä sinulle kokonaisuudessaan sanottiin, vaan hyökkäsit heti ilmaisun "minäminä!-kohdalla ja käänsit asian toisen ihmisen syyksi pysähtymättä lainkaan miettimään omaa toimintaasi.
Kyllä, kuuntelen aina ystäviäni ja muistan kaiken mitä he ovat sanoneet. Sinun tilanteesi nyt ei vaan toimi hyvänä esimerkkinä minun elämääni.
Mikä minun tilaneeni? En ole puhunut sanaakaan omasta elämästäni :D Eikä ketjun aiheena ole sinun elämäsi, vaan puhutaan yleisellä tasolla.
Ihminen joka käy terapiassa ja hakee oikeutusta hylätäkseen läheisen ihmisen - itseään suojellakseen on julminta mahdollista ihmistyyppiä.
Ymmärrän jos hakee etäisyyttä seksuaaliseen hyväksikäyttöön tai fyysiseen väkivaltaan - muuten narsistista käytöstä jollei kohtaa toista ihmistä ja keskustele rehellisestl ja anna mahdollisuutta molemminpuoliseen anteeksiantoon ja kunnioitukseen.
Miksei Suomessa siirrytä vertaisterapiaryhmiin, ryhmäterapioihin.
Ben Furman puhuu samasta asiasta. Jokainen ihminen haluaa nykyään trauman jota narsistisesti hoivata kun sen sijaan voisi luoda omaa onneaan ja levittää sitä muille.
Ja vertausryhmissä ratkoa samankaltaisia asioita yhdessä.
Yksikään valtio ei pysty rahoittamaan nykyistä ja alati kasvavaa yksilöterapian määrää. Tulokset erittäin heikkoja, yksinäisyys vaan lisääntyy ja terapeutit
rikastuu.
Ottakaa vastuu omasta onnestanne ja hyväksykää erilaisuutta - yhteisöllisyys oppiaineiksi kouluihin tämän hirviöindividualismin sijasta jossa piehtaroidaan narsismissa ja syytetään kaikesta muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää kerätkö itsellenne huonoa karmaa kohtelemalla ihmisiä epäkunnioittavasti! Olipa kyse sitten siitä, että on rääväsuu tai että nakkaa inmisiä menemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap paljon tsemppiä sinulle! Onneks pääsit eroon sairaasta ihmisestä! Luepa täältä näiden traumaparantujien mielipiteitä, niin huomaat ettei heillä ole muuta tarkoitusta ihmisille kuin hyötyä heistä. Muut saa viskata menemään. Et tarvitse sellaista ihmistä elämääsi!
Nämä väkisinripustautujatko eivät halua hyötyä näistä ihmisistä, jotka yrittävät pyristellä irti? "Muttakun MINÄ haluan olla hänen ystävänsä vaikka väkisin, hän on minulle sen velkaa ja minä tarvitsen häntä eikä hän saa hylätä minua."
Olisitteko samaa mieltä, jos kyse olisi parisuhteesta, jossa toinen voi huonosti? Että pitää vaan sietää epämukavuutta, koska toinen ei halua lopettaa suhdetta?
Kukaan ei ole puhunut ripustautujista. Aiheena on se, että joku häipyy toisen elämästä äkkiarvaamatta. Ilman ennakkomerkkejä.
Usein häipymisen syynä on se, että toinen ripustautuu liikaa eikä mikään määrä puhetta saa häntä tajuamaan, että suhde ei ole terveellä pohjalla. Silloin on pakko vain pistää välit poikki, jotta oma mielenterveys ei kärsi.
t. eri
Tottakai sellaisiakin ihmisiä on. Ja paljon onkin. Mutta on oikeasti myös näitä, joilla tulee joku oikosulku päähänsä ja alkavat pitää täyttä radiohiljaisuutta melkein kaikkia läheisiä kohtaan.
Huomaan, että olen sairastaessani passiivisempi ystävieni suuntaan. Tämä johtuu siitä, että mieli on väsynyt ja asioiden prosessoiminen vaatii tilaa ja rauhaa - muuten se menee sitten siihen, että kuormittaa toisia niillä jutuillaan, kun haluaa käsitellä niitä aktiivisesti eikä keskittymiskyky riitä muuhun aivotoiminnan ollessa epänormaali. Lisäksi sieltä voi tulla haitallisia sammakoita mm. tällä viikolla ystävä sanoi, että oman syyllisyyden käsittelyn aloittaminen on varmaan vaikeaa, vaikka terapeutti on kaksi viikkoa hartiavoimin iskostanut, että minä en ole syyllinen millään tasolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap paljon tsemppiä sinulle! Onneks pääsit eroon sairaasta ihmisestä! Luepa täältä näiden traumaparantujien mielipiteitä, niin huomaat ettei heillä ole muuta tarkoitusta ihmisille kuin hyötyä heistä. Muut saa viskata menemään. Et tarvitse sellaista ihmistä elämääsi!
Nämä väkisinripustautujatko eivät halua hyötyä näistä ihmisistä, jotka yrittävät pyristellä irti? "Muttakun MINÄ haluan olla hänen ystävänsä vaikka väkisin, hän on minulle sen velkaa ja minä tarvitsen häntä eikä hän saa hylätä minua."
Olisitteko samaa mieltä, jos kyse olisi parisuhteesta, jossa toinen voi huonosti? Että pitää vaan sietää epämukavuutta, koska toinen ei halua lopettaa suhdetta?
Kukaan ei ole puhunut ripustautujista. Aiheena on se, että joku häipyy toisen elämästä äkkiarvaamatta. Ilman ennakkomerkkejä.
Usein häipymisen syynä on se, että toinen ripustautuu liikaa eikä mikään määrä puhetta saa häntä tajuamaan, että suhde ei ole terveellä pohjalla. Silloin on pakko vain pistää välit poikki, jotta oma mielenterveys ei kärsi.
t. eri
Tottakai sellaisiakin ihmisiä on. Ja paljon onkin. Mutta on oikeasti myös näitä, joilla tulee joku oikosulku päähänsä ja alkavat pitää täyttä radiohiljaisuutta melkein kaikkia läheisiä kohtaan.
Ja miksi niin ei saisi tehdä? Koska SINÄ traumatisoidut ja SINULLE tulee paha mieli ja kaikkien pitää elää SINUN tunteidesi mukaan? Vai jostain muusta syystä?
Vierailija kirjoitti:
Ihminen joka käy terapiassa ja hakee oikeutusta hylätäkseen läheisen ihmisen - itseään suojellakseen on julminta mahdollista ihmistyyppiä.
Ymmärrän jos hakee etäisyyttä seksuaaliseen hyväksikäyttöön tai fyysiseen väkivaltaan - muuten narsistista käytöstä jollei kohtaa toista ihmistä ja keskustele rehellisestl ja anna mahdollisuutta molemminpuoliseen anteeksiantoon ja kunnioitukseen.
Miksei Suomessa siirrytä vertaisterapiaryhmiin, ryhmäterapioihin.
Ben Furman puhuu samasta asiasta. Jokainen ihminen haluaa nykyään trauman jota narsistisesti hoivata kun sen sijaan voisi luoda omaa onneaan ja levittää sitä muille.
Ja vertausryhmissä ratkoa samankaltaisia asioita yhdessä.
Yksikään valtio ei pysty rahoittamaan nykyistä ja alati kasvavaa yksilöterapian määrää. Tulokset erittäin heikkoja, yksinäisyys vaan lisääntyy ja terapeutit
rikastuu.Ottakaa vastuu omasta onnestanne ja hyväksykää erilaisuutta - yhteisöllisyys oppiaineiksi kouluihin tämän hirviöindividualismin sijasta jossa piehtaroidaan narsismissa ja syytetään kaikesta muita.
Aamen! Ulkopuoliset eivät ansaitse tulla sijaiskärsijöiksi, vaikka olisi millainen trauma siellä taustalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap paljon tsemppiä sinulle! Onneks pääsit eroon sairaasta ihmisestä! Luepa täältä näiden traumaparantujien mielipiteitä, niin huomaat ettei heillä ole muuta tarkoitusta ihmisille kuin hyötyä heistä. Muut saa viskata menemään. Et tarvitse sellaista ihmistä elämääsi!
Nämä väkisinripustautujatko eivät halua hyötyä näistä ihmisistä, jotka yrittävät pyristellä irti? "Muttakun MINÄ haluan olla hänen ystävänsä vaikka väkisin, hän on minulle sen velkaa ja minä tarvitsen häntä eikä hän saa hylätä minua."
Olisitteko samaa mieltä, jos kyse olisi parisuhteesta, jossa toinen voi huonosti? Että pitää vaan sietää epämukavuutta, koska toinen ei halua lopettaa suhdetta?
Kukaan ei ole puhunut ripustautujista. Aiheena on se, että joku häipyy toisen elämästä äkkiarvaamatta. Ilman ennakkomerkkejä.
Ja juuri se ennalta-arvaamattomuus ja ettei toiselta saa mitään selitystä jättää oikeasti syvät haavat! Miettikää vähän miten kohtelette ihmisiä! Jo vanha viisaus sanoo, että sen edestään löytää, minkä taakseen jättää. Tuskin kukaan haluaisi, että oma puoliso vaikka muuttaisi pois yhteisestä kodista eikä suostuisi vastaamaan sinulle edes yhdellä viestillä. Voisi olla vähän pöllämystynyt olo.
Joskus on vain pakko lähteä. Sellaista on elämä. Ei voi kuluttaa itseään puhki perustelemalla valintojaan, jos toinen ei ole halukas kuulemaan niitä perusteluja. Seinälle puhuminen on hyödytöntä.
Ennalta-arvaamattomuus tarkoittaa sitä, ettei ole saanut ennakkovaroitusta. Eli ei ole saanut sitä yhtäkään perustelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen joka käy terapiassa ja hakee oikeutusta hylätäkseen läheisen ihmisen - itseään suojellakseen on julminta mahdollista ihmistyyppiä.
Ymmärrän jos hakee etäisyyttä seksuaaliseen hyväksikäyttöön tai fyysiseen väkivaltaan - muuten narsistista käytöstä jollei kohtaa toista ihmistä ja keskustele rehellisestl ja anna mahdollisuutta molemminpuoliseen anteeksiantoon ja kunnioitukseen.
Miksei Suomessa siirrytä vertaisterapiaryhmiin, ryhmäterapioihin.
Ben Furman puhuu samasta asiasta. Jokainen ihminen haluaa nykyään trauman jota narsistisesti hoivata kun sen sijaan voisi luoda omaa onneaan ja levittää sitä muille.
Ja vertausryhmissä ratkoa samankaltaisia asioita yhdessä.
Yksikään valtio ei pysty rahoittamaan nykyistä ja alati kasvavaa yksilöterapian määrää. Tulokset erittäin heikkoja, yksinäisyys vaan lisääntyy ja terapeutit
rikastuu.Ottakaa vastuu omasta onnestanne ja hyväksykää erilaisuutta - yhteisöllisyys oppiaineiksi kouluihin tämän hirviöindividualismin sijasta jossa piehtaroidaan narsismissa ja syytetään kaikesta muita.
Aamen! Ulkopuoliset eivät ansaitse tulla sijaiskärsijöiksi, vaikka olisi millainen trauma siellä taustalla.
Kaikkia ei voi miellyttää, siihen ei riitä ihmisen voimavarat. Useimmiten nämä ihmiset joutuvat terapiaan juuri siksi, että ovat viimeiseen asti yrittäneet miellyttää kaikkia muita itsensä kustannuksella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kohtalotoveri kirjoitti:
Voimia ap.
Minulla ei ole vastausta, aika parantaa kai pahimmat haavat, mutta itse suren edelleen parasta ystävääni, joka teki minulle kolme vuotta sitten samoin.
Olisi edes selittänyt.
Olen pähkäillyt ja miettinyt ja arvelen, että itse kuormitin häntä liikaa puhumalla omasta raskaasta elämänvaiheestani. Voi kumpa hän olisi sanonut sen silloin ääneen!
Olisi ollut rehellinen ja sanonut, että pitää minusta ystävänä ja haluaa parhaansa mukaan auttaa, mutta nyt on liikaa. Hänen voimavaransa eivät riitä kuuntelemaan, kuinka vatvon ongelmiani. Että puhutaan jostain ihan muusta.
Tai jos hän tunsi toisin, niin olisi sanonut, että on väsynyt ja kyllästynyt minuun, on aika erota.Hyvin sydämetöntä jättää asia roikkumaan ja ilman selitystä laittaa välit poikki.
On kyllä kova vaatimus että ystävän pitäisi sanoa että en jaksa enää kuunnella vaikeuksistasi, ole hiljaa. Todella kova vaatimus. Harva pystyy esiintymään noin kovapintaisena ja romuttamaan mielikuvan itsestään empaattisena ihmisenä. Vaikka jokaisella tulee se raja joskus vastaan, oli miten empaattinen tahansa.
Juuri siksi olisi hyvin tärkeää tarkkailla merkkejä toisen väsymisestä ja osata lopettaa ajoissa. Tuohan on hyvin yksisuuntaista, jos toinen vaan paahtaa menemään ja edellyttää että toinen sitten määrää lopettamaan kun on aika.
Rehellisenä ja suoraselkäisenä ihmisenä minä arvostan 100% suoraa puhetta. Ghostaajia kohtaan arvostus on pyöreä nolla. Mutta kaipa se välttelevä ja mukavuudenhaluinen toimintatapa on tätä päivää. Johan se nähdään deittimaailmassa.
Toisin sanoen et aio tarkkailla väsymisen ja ahdistuksen merkkejä ystävissäsi, vaan purat pahaa oloasi kunnes ystävä joutuu käskemään että olisit hiljaa. Tuo on itsekkyyttä. Ei mitään suoraselkäisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap paljon tsemppiä sinulle! Onneks pääsit eroon sairaasta ihmisestä! Luepa täältä näiden traumaparantujien mielipiteitä, niin huomaat ettei heillä ole muuta tarkoitusta ihmisille kuin hyötyä heistä. Muut saa viskata menemään. Et tarvitse sellaista ihmistä elämääsi!
Nämä väkisinripustautujatko eivät halua hyötyä näistä ihmisistä, jotka yrittävät pyristellä irti? "Muttakun MINÄ haluan olla hänen ystävänsä vaikka väkisin, hän on minulle sen velkaa ja minä tarvitsen häntä eikä hän saa hylätä minua."
Olisitteko samaa mieltä, jos kyse olisi parisuhteesta, jossa toinen voi huonosti? Että pitää vaan sietää epämukavuutta, koska toinen ei halua lopettaa suhdetta?
Kukaan ei ole puhunut ripustautujista. Aiheena on se, että joku häipyy toisen elämästä äkkiarvaamatta. Ilman ennakkomerkkejä.
Usein häipymisen syynä on se, että toinen ripustautuu liikaa eikä mikään määrä puhetta saa häntä tajuamaan, että suhde ei ole terveellä pohjalla. Silloin on pakko vain pistää välit poikki, jotta oma mielenterveys ei kärsi.
t. eri
Olen eri kommentoija kuin tuo mihin vastaat, mutta olen aivan samaa mieltä. Kun häipyy syytä kertomatta, on takana hyvin usein se, että ripustautuja vaatii selityksiä ja heittäytyy kaikin tavoin hankalaksi syyllistäen ja velvoittaen ystävyyden jatkumiseen. Sen takia on parempi vain jättää ne selitykset sanomatta.
Alue: Aihe vapaa
Juuri tuollaisen asenteeen takia sinuun laitetaan välit poikki. Ei kukaan jaksa jatkuvaa syyttelyä ja uhriutumista. Nytkin käännät taas kaiken muiden syyksi etkä pysty näkemään, että terapeuttina toiminen ei ole ystävän tehtävä eikä kaikki käy terpaiassa vaikka sinä käyt.