Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten päästä yli siitä että läheisin ystävä on katkaissut selittämättä välit?
25.08.2023 |
Syitä voi olla monia, olen miettinyt mm. psyykkistä sairastumista, päihderiippuvuutta, uskonlahkoon liittymistä. Olen etsinyt syitä itsestäni ja miettinyt viimeistä kohtaamistamme ja lukenut viimeisiksi jääneitä keskusteluitamme. Mikään ei selitä asiaa. En ole saanut yhtäkkiseen selän kääntämiseen mitään selitystä ja siksi tuntuu tosi hankalalta päästä asiasta yli. Millainen ajatus voisi auttaa? Onko jollakulla jotain ajatusta tai kokemusta asiasta? Päällimmäisenä vain suru, ikävä, katkeruus ja viha.
Kommentit (616)
En ole täysin päässyt yli. Tapahtuneesta aikaa muutama vuosi. Olimme ja olemme keski-ikäisiä ja takana kolmenkymmenen vuoden ystävyys. Minulla ei ole mitään käsitystä miksi ystävä halusi katkaista välit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hän huomasi, ettet ole sellainen ihminen, jonka kanssa haluaa viettää aikaansa. Olitko negatiivinen, piikikäs ja jaoit liikaa mielipiteitäsi?
Ei kaikki ole sinun kaltaisiasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä tästä!
Voisiko joku terapeutti kommentoida asiaa. Miten ihmeessä aina neuvoksi annetaan terapiassa käyvälle että senkun teet ja hylkäät - sinulla on oikeus
Eli raha puhuu -terapeutti toistaa tarinaa minkä potilas haluaa kuulla jotta ei siirrytä epämukavuusalueelle jossa potilas joutuisi todella kasvamaan ja kohtaaamaan haastavan tilanteen ja itselleen vaikean ihmisen.
Vastuutonta terapeutilta - potilas ei kehity ja hänen lähipiirissään olevat ihmiset voivat kärsiä syvästi.
Minulla on ihan huippu terapeutti ja nimenomaan mennään epämukavuusalueille, mutta ihan oleellinen osa kasvua on se, että vaikeat ihmiset poistetaan elämästä eikä niitä opetella sietämään. Miksi pitäisi? Siksihän sitä on sairastunut, että on sietänyt heitä, ei sitä parane sietämällä vielä enemmän vaan ĺopettamalla sietämisen.
Oletko oikeasti sitä mieltä, että ystävät sairastuttavat ihmisen? Ehkä teidänkaltaisilla ei pitäisi olla yhtään ystävää, koska ette sellaisia ansaitse. Itsellänikin on traumataustaa, mutta se ei ole johtanut narsistiseen käytökseen. Olen jopa selvittänyt asiat niiden ihmisten kanssa, jotka ne traumat minulle aiheuttivat. Ja jopa - ei ole ollut tarvetta katkaista välejä kenenkään! Enkä näe ihmisiä noin ikävinä kuin sinä. Pikemminkin koen empatiaa jokaista kohtaan, koska kenenkään elämä ei ole yhtä kevyttä tanssahtelua.
Kuulostat edelleen läheisriippuvalta tai taipuvaiselta sellaiseen. Ei ole narsistista vaan tervettä käytöstä pitää oma itsensä ykkösenä, se on jokaisen velvollisuus ja moni tekee niin luonnostaan. Empatiaa voi kokea etäältäkin altistamatta itseään toiselle ihmiselle. Sitten, kun sinulla tulee eteen se piste, että sinä et enää voi ottaa lisää kuormaa siitä, että kenenkään elämä ei ole kevyttä tanssahtelua niin katsotaan asiaa uudelleen.
Sori, jos viesti menee metsään, mutta tältä viestisi kuulostaa.
Ap paljon tsemppiä sinulle! Onneks pääsit eroon sairaasta ihmisestä! Luepa täältä näiden traumaparantujien mielipiteitä, niin huomaat ettei heillä ole muuta tarkoitusta ihmisille kuin hyötyä heistä. Muut saa viskata menemään. Et tarvitse sellaista ihmistä elämääsi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne traumat pitäisi nimenomaan käsitellä siellä terapiassa, niin ettei viattomien kaverien tarvitse joutua välien katkaisun ja muun "kostotoiminnan" välilliseksi kohteeksi. Tuohan on ihan klassista toimintaa, että purkaa omia traumojaan ympärillä oleviin ihmisiin.
Olen traumaterapiassa ja kyllä siinä on oleellinen tavoite, että poistan haitalliset ihmiset joko kokonaan elämästäni tai luon suhteen heihin uudelleen tavalla, joka ei riko minun rajojani. Se ei ole mitään kostotoimintaa vaan omasta hyvinvoinnistaan vastaamista ja mielenterveytensä rakentamista. Traumatisoituneet ihmiset ovat monesti olleet ihan liian joustavia kynnysmattoja.
No minä en tämän henkilön YSTÄVÄNÄ ollut todellakaan hänen traumojensa aiheuttaja. Traumat olivat syntyneet hänen lapsuudessaan, kun hän kasvoi kahden vakavasti mielenterveydeltään sairaan vanhemman kanssa, joista toinen tappoi itsensä. Aika narsistista ajatella, että terapian aloitettua ne omat (traumojen myötä kieroutuneet) tunteet olisivat jotenkin ainut totuus, ja että ihmiset voi jaotella "haitallisiin" ja "hyödyllisiin". Mikä terapiasuuntaus se tuollainen on?? Ihan sairasta.
Ymmärrätkö, että ystävälläsi oli omat rajat hämärtyneet lapsuutensa johdosta. Se on värittänyt hänen JOKAISTA ihmissuhdettaan, hyviä ja huonoja. Terapiassa hän kasvaa niiltä osin, jotka ovat jääneet kehittymättä ja se vaikuttaa hänen jokaiseen ihmissuhteeseensa.
Ne hyvät ihmissuhteet jatkuvat sellaisenaan, koska niissä ei syntynyt ongelmia traumatisoituneen henk koht ongelmista. Sitten on ne ihmissuhteet, jotka voivat jatkua jonkinlaisella fiksauksella. Terapiassakävijä joko toisen huomaamatta muuttaa omaa suhtautumistaan tai sanoo siitä suoraan tai asiaa ruoditaan konfliktein (terapiassa oppii, että konflikti on ok silloin kun se on tarpeen). Sitten on ne ihmissuhteet, jotka terapiassakävijä kokee liian työläiksi tai mahdottomiksi saada toimimaan niin, että hän saa pidettyä omista rajoistaan kiinni.
Olin hänen ainut läheinen ystävä. Muut olivat sellaisia, että asuivat ulkomailla tai muualla kauempana ja hän näki heitä ehkä kerran pari vuodessa. Mutta jos se nyt auttoi häntä tervehtymään traumoistaan, että aiheutti minulle trauman, niin best of luck. Edelleen olen silti sitä mieltä, että yksi traumatisoitunut ihminen ei ole muita tärkeämpi, niin että hänellä on parantumisprosessissaan oikeus talloa muiden päältä aiheuttaen osaltaan heille traumoja. Se ON sairasta, että laitetaan paha kiertämään.
Miksi te ette keskustele asiasta? Oletko lähestynyt häntä kunnioittavasti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä tästä!
Voisiko joku terapeutti kommentoida asiaa. Miten ihmeessä aina neuvoksi annetaan terapiassa käyvälle että senkun teet ja hylkäät - sinulla on oikeus
Eli raha puhuu -terapeutti toistaa tarinaa minkä potilas haluaa kuulla jotta ei siirrytä epämukavuusalueelle jossa potilas joutuisi todella kasvamaan ja kohtaaamaan haastavan tilanteen ja itselleen vaikean ihmisen.
Vastuutonta terapeutilta - potilas ei kehity ja hänen lähipiirissään olevat ihmiset voivat kärsiä syvästi.
Minulla on ihan huippu terapeutti ja nimenomaan mennään epämukavuusalueille, mutta ihan oleellinen osa kasvua on se, että vaikeat ihmiset poistetaan elämästä eikä niitä opetella sietämään. Miksi pitäisi? Siksihän sitä on sairastunut, että on sietänyt heitä, ei sitä parane sietämällä vielä enemmän vaan ĺopettamalla sietämisen.
Oletko oikeasti sitä mieltä, että ystävät sairastuttavat ihmisen? Ehkä teidänkaltaisilla ei pitäisi olla yhtään ystävää, koska ette sellaisia ansaitse. Itsellänikin on traumataustaa, mutta se ei ole johtanut narsistiseen käytökseen. Olen jopa selvittänyt asiat niiden ihmisten kanssa, jotka ne traumat minulle aiheuttivat. Ja jopa - ei ole ollut tarvetta katkaista välejä kenenkään! Enkä näe ihmisiä noin ikävinä kuin sinä. Pikemminkin koen empatiaa jokaista kohtaan, koska kenenkään elämä ei ole yhtä kevyttä tanssahtelua.
Kuulostat edelleen läheisriippuvalta tai taipuvaiselta sellaiseen. Ei ole narsistista vaan tervettä käytöstä pitää oma itsensä ykkösenä, se on jokaisen velvollisuus ja moni tekee niin luonnostaan. Empatiaa voi kokea etäältäkin altistamatta itseään toiselle ihmiselle. Sitten, kun sinulla tulee eteen se piste, että sinä et enää voi ottaa lisää kuormaa siitä, että kenenkään elämä ei ole kevyttä tanssahtelua niin katsotaan asiaa uudelleen.
Sori, jos viesti menee metsään, mutta tältä viestisi kuulostaa.
En tiedä miten tämän voisi enää selkeämmin ilmaista, mutta pointti on edelleenkin se, MITEN asiat tekee. Haluatko aiheuttaa ystävällesi trauman hylkäämällä hänet vailla selitystä vai haluatko kohdata hänet kuin ihminen kohtaa ihmisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä tästä!
Voisiko joku terapeutti kommentoida asiaa. Miten ihmeessä aina neuvoksi annetaan terapiassa käyvälle että senkun teet ja hylkäät - sinulla on oikeus
Eli raha puhuu -terapeutti toistaa tarinaa minkä potilas haluaa kuulla jotta ei siirrytä epämukavuusalueelle jossa potilas joutuisi todella kasvamaan ja kohtaaamaan haastavan tilanteen ja itselleen vaikean ihmisen.
Vastuutonta terapeutilta - potilas ei kehity ja hänen lähipiirissään olevat ihmiset voivat kärsiä syvästi.
Minulla on ihan huippu terapeutti ja nimenomaan mennään epämukavuusalueille, mutta ihan oleellinen osa kasvua on se, että vaikeat ihmiset poistetaan elämästä eikä niitä opetella sietämään. Miksi pitäisi? Siksihän sitä on sairastunut, että on sietänyt heitä, ei sitä parane sietämällä vielä enemmän vaan ĺopettamalla sietämisen.
Oletko oikeasti sitä mieltä, että ystävät sairastuttavat ihmisen? Ehkä teidänkaltaisilla ei pitäisi olla yhtään ystävää, koska ette sellaisia ansaitse. Itsellänikin on traumataustaa, mutta se ei ole johtanut narsistiseen käytökseen. Olen jopa selvittänyt asiat niiden ihmisten kanssa, jotka ne traumat minulle aiheuttivat. Ja jopa - ei ole ollut tarvetta katkaista välejä kenenkään! Enkä näe ihmisiä noin ikävinä kuin sinä. Pikemminkin koen empatiaa jokaista kohtaan, koska kenenkään elämä ei ole yhtä kevyttä tanssahtelua.
Joskus kyllä. Tosin se ei ole oikeaa ystävyyttä, vaan siinä tapauksessa toinen käyttää toista tavalla tai toisella hyväksi ystävyyden varjolla. Ystävä ei ole terapeutti eikä kenenkään tarvitse polttaa itseään loppuun olemalla jatkuvasti saatavilla ystävää varten.
t. eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokaisella tarinalla on kaksi puolta.
Eräs tuntemani henkilö on erittäin raskasta seuraa, kokoajan valittaa, dramatisoi, uhriutuu ja itkee kaikesta. Muiden pitäisi olla hänen 24/7 terapeutteja ja viihdyttäjiä. Matkii muita kaikessa, ei ole omaa tyyliä. Arvostelee suoraan ilkeästi ja muita seläntakana. Tulee kutsumatta toisten kotiin ym.
Valitti minulle siitä kuinka yhteinen ystävä katkaisi välit muka ilman syytä. Jos toistuvasti ilmaisee, ettei omat voimavarat riitä kannattelemaan yksipuolista raskasta ihmissuhdetta ja toinen vaan jatkaa, on oikeus lopettaa yhteys. Itsekin jouduin sen lopettamaan, mutta sanoin suoraan ettei minulla ole voimia tällaiseen, enkä koe että meidän välinen suhde on toimiva.
Tiedän, että tästäkin hän varmaan syyttää vain minua. Mutta kun ei jaksa tai saa jostain muuta kuin stressiä ja pahaa mieltä, eikä toinen halua muutosta tai näe itsessään vikaa pitää mennä eriteille.
Voisin kuvitella, että hän tekee tällaisen ystävä jätti ilman syytä aloituksen.
Enkä sano, että tämä on ap:n tilanne, mutta näinkin voi asiat mennä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne traumat pitäisi nimenomaan käsitellä siellä terapiassa, niin ettei viattomien kaverien tarvitse joutua välien katkaisun ja muun "kostotoiminnan" välilliseksi kohteeksi. Tuohan on ihan klassista toimintaa, että purkaa omia traumojaan ympärillä oleviin ihmisiin.
Olen traumaterapiassa ja kyllä siinä on oleellinen tavoite, että poistan haitalliset ihmiset joko kokonaan elämästäni tai luon suhteen heihin uudelleen tavalla, joka ei riko minun rajojani. Se ei ole mitään kostotoimintaa vaan omasta hyvinvoinnistaan vastaamista ja mielenterveytensä rakentamista. Traumatisoituneet ihmiset ovat monesti olleet ihan liian joustavia kynnysmattoja.
No minä en tämän henkilön YSTÄVÄNÄ ollut todellakaan hänen traumojensa aiheuttaja. Traumat olivat syntyneet hänen lapsuudessaan, kun hän kasvoi kahden vakavasti mielenterveydeltään sairaan vanhemman kanssa, joista toinen tappoi itsensä. Aika narsistista ajatella, että terapian aloitettua ne omat (traumojen myötä kieroutuneet) tunteet olisivat jotenkin ainut totuus, ja että ihmiset voi jaotella "haitallisiin" ja "hyödyllisiin". Mikä terapiasuuntaus se tuollainen on?? Ihan sairasta.
Ymmärrätkö, että ystävälläsi oli omat rajat hämärtyneet lapsuutensa johdosta. Se on värittänyt hänen JOKAISTA ihmissuhdettaan, hyviä ja huonoja. Terapiassa hän kasvaa niiltä osin, jotka ovat jääneet kehittymättä ja se vaikuttaa hänen jokaiseen ihmissuhteeseensa.
Ne hyvät ihmissuhteet jatkuvat sellaisenaan, koska niissä ei syntynyt ongelmia traumatisoituneen henk koht ongelmista. Sitten on ne ihmissuhteet, jotka voivat jatkua jonkinlaisella fiksauksella. Terapiassakävijä joko toisen huomaamatta muuttaa omaa suhtautumistaan tai sanoo siitä suoraan tai asiaa ruoditaan konfliktein (terapiassa oppii, että konflikti on ok silloin kun se on tarpeen). Sitten on ne ihmissuhteet, jotka terapiassakävijä kokee liian työläiksi tai mahdottomiksi saada toimimaan niin, että hän saa pidettyä omista rajoistaan kiinni.
Olin hänen ainut läheinen ystävä. Muut olivat sellaisia, että asuivat ulkomailla tai muualla kauempana ja hän näki heitä ehkä kerran pari vuodessa. Mutta jos se nyt auttoi häntä tervehtymään traumoistaan, että aiheutti minulle trauman, niin best of luck. Edelleen olen silti sitä mieltä, että yksi traumatisoitunut ihminen ei ole muita tärkeämpi, niin että hänellä on parantumisprosessissaan oikeus talloa muiden päältä aiheuttaen osaltaan heille traumoja. Se ON sairasta, että laitetaan paha kiertämään.
Miksi te ette keskustele asiasta? Oletko lähestynyt häntä kunnioittavasti?
Hän on edelleenkin se osapuoli, joka katosi kuin pieru saharaan. Yritin lähestyä häntä ja pyysin anteeksikin vaikka en tiennyt mitä olin tehnyt väärin. Ei mitään vastausta. Nyt olen ihan kiitollinen, että en ole enää hänen varaterapeuttinsa, vaan voin keskittyä molemminpuolisiin ystävyyssuhteisiini. Hän olisi varmasti tuhonnut minut paranemisprosessissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun entinen bestis on myös tällainen traumaparantuja. Kokee oikeudekseen toimia miten haluaa koska asettaa rajoja. On hylännyt omat ystävänsä, jopa lapsensa, siskonsa, vanhempansa, kaverinsa. Jokunen kaveri on saanut jäädä koska on ollut myös tällainen traumaparantuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä tästä!
Voisiko joku terapeutti kommentoida asiaa. Miten ihmeessä aina neuvoksi annetaan terapiassa käyvälle että senkun teet ja hylkäät - sinulla on oikeus
Eli raha puhuu -terapeutti toistaa tarinaa minkä potilas haluaa kuulla jotta ei siirrytä epämukavuusalueelle jossa potilas joutuisi todella kasvamaan ja kohtaaamaan haastavan tilanteen ja itselleen vaikean ihmisen.
Vastuutonta terapeutilta - potilas ei kehity ja hänen lähipiirissään olevat ihmiset voivat kärsiä syvästi.
Minulla on ihan huippu terapeutti ja nimenomaan mennään epämukavuusalueille, mutta ihan oleellinen osa kasvua on se, että vaikeat ihmiset poistetaan elämästä eikä niitä opetella sietämään. Miksi pitäisi? Siksihän sitä on sairastunut, että on sietänyt heitä, ei sitä parane sietämällä vielä enemmän vaan ĺopettamalla sietämisen.
Oletko oikeasti sitä mieltä, että ystävät sairastuttavat ihmisen? Ehkä teidänkaltaisilla ei pitäisi olla yhtään ystävää, koska ette sellaisia ansaitse. Itsellänikin on traumataustaa, mutta se ei ole johtanut narsistiseen käytökseen. Olen jopa selvittänyt asiat niiden ihmisten kanssa, jotka ne traumat minulle aiheuttivat. Ja jopa - ei ole ollut tarvetta katkaista välejä kenenkään! Enkä näe ihmisiä noin ikävinä kuin sinä. Pikemminkin koen empatiaa jokaista kohtaan, koska kenenkään elämä ei ole yhtä kevyttä tanssahtelua.
Kuulostat edelleen läheisriippuvalta tai taipuvaiselta sellaiseen. Ei ole narsistista vaan tervettä käytöstä pitää oma itsensä ykkösenä, se on jokaisen velvollisuus ja moni tekee niin luonnostaan. Empatiaa voi kokea etäältäkin altistamatta itseään toiselle ihmiselle. Sitten, kun sinulla tulee eteen se piste, että sinä et enää voi ottaa lisää kuormaa siitä, että kenenkään elämä ei ole kevyttä tanssahtelua niin katsotaan asiaa uudelleen.
Sori, jos viesti menee metsään, mutta tältä viestisi kuulostaa.
En tiedä miten tämän voisi enää selkeämmin ilmaista, mutta pointti on edelleenkin se, MITEN asiat tekee. Haluatko aiheuttaa ystävällesi trauman hylkäämällä hänet vailla selitystä vai haluatko kohdata hänet kuin ihminen kohtaa ihmisen.
Minäminä-maailmaan tiedoksi, että se ei ole hylkäämistä, jos ystävä haluaa huolehtia omasta hyvinvoinnistaan ja ottaa etäisyyttä. Ystävä ei ole olemassa vain sinua varten eikä hänellä ole velvollisuutta olla ain käytettävissäsi. Jos siitä saa traumoja, että ihmiset haluavat välillä omaa tilaa tai jopa kokonaan pois sinun elämästäsi, vika on ihan muulla kuin niissä muissa ihmisissä.
t. eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen katkaissut välit parhaaseen ystävääni sekä yhteen sisarukseeni, molempien kohdalla syy oli jatkuvat alkoholin käytöstä johtuvat oharit. Kumpikaan ei varmaan vielä tänä päivänäkään tajua että miksi ulkoistin heidät elämästäni. Mun mielestä vaan oon surkeeta jos vielä lähemmäs nelikymppisten ihmisten elämän ainoa sisältö on päihteet ja bilettäminen.
Vierailija kirjoitti:
Jokaisella tarinalla on kaksi puolta.
Eräs tuntemani henkilö on erittäin raskasta seuraa, kokoajan valittaa, dramatisoi, uhriutuu ja itkee kaikesta. Muiden pitäisi olla hänen 24/7 terapeutteja ja viihdyttäjiä. Matkii muita kaikessa, ei ole omaa tyyliä. Arvostelee suoraan ilkeästi ja muita seläntakana. Tulee kutsumatta toisten kotiin ym.
Valitti minulle siitä kuinka yhteinen ystävä katkaisi välit muka ilman syytä. Jos toistuvasti ilmaisee, ettei omat voimavarat riitä kannattelemaan yksipuolista raskasta ihmissuhdetta ja toinen vaan jatkaa, on oikeus lopettaa yhteys. Itsekin jouduin sen lopettamaan, mutta sanoin suoraan ettei minulla ole voimia tällaiseen, enkä koe että meidän välinen suhde on toimiva.
Tiedän, että tästäkin hän varmaan syyttää vain minua. Mutta kun ei jaksa tai saa jostain muuta kuin stressiä ja pahaa mieltä, eikä toinen halua muutosta tai näe itsessään vikaa pitää mennä eriteille.
Voisin kuvitella, että hän tekee tällaisen ystävä jätti ilman syytä aloituksen.
Enkä sano, että tämä on ap:n tilanne, mutta näinkin voi asiat mennä.
Sinä kuitenkin annoit selityksen. En usko että ap:n kohdalla on samanlaisesta tilanteesta kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne traumat pitäisi nimenomaan käsitellä siellä terapiassa, niin ettei viattomien kaverien tarvitse joutua välien katkaisun ja muun "kostotoiminnan" välilliseksi kohteeksi. Tuohan on ihan klassista toimintaa, että purkaa omia traumojaan ympärillä oleviin ihmisiin.
Olen traumaterapiassa ja kyllä siinä on oleellinen tavoite, että poistan haitalliset ihmiset joko kokonaan elämästäni tai luon suhteen heihin uudelleen tavalla, joka ei riko minun rajojani. Se ei ole mitään kostotoimintaa vaan omasta hyvinvoinnistaan vastaamista ja mielenterveytensä rakentamista. Traumatisoituneet ihmiset ovat monesti olleet ihan liian joustavia kynnysmattoja.
No minä en tämän henkilön YSTÄVÄNÄ ollut todellakaan hänen traumojensa aiheuttaja. Traumat olivat syntyneet hänen lapsuudessaan, kun hän kasvoi kahden vakavasti mielenterveydeltään sairaan vanhemman kanssa, joista toinen tappoi itsensä. Aika narsistista ajatella, että terapian aloitettua ne omat (traumojen myötä kieroutuneet) tunteet olisivat jotenkin ainut totuus, ja että ihmiset voi jaotella "haitallisiin" ja "hyödyllisiin". Mikä terapiasuuntaus se tuollainen on?? Ihan sairasta.
Ymmärrätkö, että ystävälläsi oli omat rajat hämärtyneet lapsuutensa johdosta. Se on värittänyt hänen JOKAISTA ihmissuhdettaan, hyviä ja huonoja. Terapiassa hän kasvaa niiltä osin, jotka ovat jääneet kehittymättä ja se vaikuttaa hänen jokaiseen ihmissuhteeseensa.
Ne hyvät ihmissuhteet jatkuvat sellaisenaan, koska niissä ei syntynyt ongelmia traumatisoituneen henk koht ongelmista. Sitten on ne ihmissuhteet, jotka voivat jatkua jonkinlaisella fiksauksella. Terapiassakävijä joko toisen huomaamatta muuttaa omaa suhtautumistaan tai sanoo siitä suoraan tai asiaa ruoditaan konfliktein (terapiassa oppii, että konflikti on ok silloin kun se on tarpeen). Sitten on ne ihmissuhteet, jotka terapiassakävijä kokee liian työläiksi tai mahdottomiksi saada toimimaan niin, että hän saa pidettyä omista rajoistaan kiinni.
Olin hänen ainut läheinen ystävä. Muut olivat sellaisia, että asuivat ulkomailla tai muualla kauempana ja hän näki heitä ehkä kerran pari vuodessa. Mutta jos se nyt auttoi häntä tervehtymään traumoistaan, että aiheutti minulle trauman, niin best of luck. Edelleen olen silti sitä mieltä, että yksi traumatisoitunut ihminen ei ole muita tärkeämpi, niin että hänellä on parantumisprosessissaan oikeus talloa muiden päältä aiheuttaen osaltaan heille traumoja. Se ON sairasta, että laitetaan paha kiertämään.
Jokaisen on vastattava itsestään. SInun logiikallasi ei saisi lähteä parisuhteestakaan, jos toiselle tulee paha mieli? Olen pahoillani, että ystäväsi jätti sinut ja toivon, että löydät uuden ja paremman ja pääset yli mielipahasta.
Vierailija kirjoitti:
Ap paljon tsemppiä sinulle! Onneks pääsit eroon sairaasta ihmisestä! Luepa täältä näiden traumaparantujien mielipiteitä, niin huomaat ettei heillä ole muuta tarkoitusta ihmisille kuin hyötyä heistä. Muut saa viskata menemään. Et tarvitse sellaista ihmistä elämääsi!
Nämä väkisinripustautujatko eivät halua hyötyä näistä ihmisistä, jotka yrittävät pyristellä irti? "Muttakun MINÄ haluan olla hänen ystävänsä vaikka väkisin, hän on minulle sen velkaa ja minä tarvitsen häntä eikä hän saa hylätä minua."
Olisitteko samaa mieltä, jos kyse olisi parisuhteesta, jossa toinen voi huonosti? Että pitää vaan sietää epämukavuutta, koska toinen ei halua lopettaa suhdetta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä tästä!
Voisiko joku terapeutti kommentoida asiaa. Miten ihmeessä aina neuvoksi annetaan terapiassa käyvälle että senkun teet ja hylkäät - sinulla on oikeus
Eli raha puhuu -terapeutti toistaa tarinaa minkä potilas haluaa kuulla jotta ei siirrytä epämukavuusalueelle jossa potilas joutuisi todella kasvamaan ja kohtaaamaan haastavan tilanteen ja itselleen vaikean ihmisen.
Vastuutonta terapeutilta - potilas ei kehity ja hänen lähipiirissään olevat ihmiset voivat kärsiä syvästi.
Minulla on ihan huippu terapeutti ja nimenomaan mennään epämukavuusalueille, mutta ihan oleellinen osa kasvua on se, että vaikeat ihmiset poistetaan elämästä eikä niitä opetella sietämään. Miksi pitäisi? Siksihän sitä on sairastunut, että on sietänyt heitä, ei sitä parane sietämällä vielä enemmän vaan ĺopettamalla sietämisen.
Oletko oikeasti sitä mieltä, että ystävät sairastuttavat ihmisen? Ehkä teidänkaltaisilla ei pitäisi olla yhtään ystävää, koska ette sellaisia ansaitse. Itsellänikin on traumataustaa, mutta se ei ole johtanut narsistiseen käytökseen. Olen jopa selvittänyt asiat niiden ihmisten kanssa, jotka ne traumat minulle aiheuttivat. Ja jopa - ei ole ollut tarvetta katkaista välejä kenenkään! Enkä näe ihmisiä noin ikävinä kuin sinä. Pikemminkin koen empatiaa jokaista kohtaan, koska kenenkään elämä ei ole yhtä kevyttä tanssahtelua.
Kuulostat edelleen läheisriippuvalta tai taipuvaiselta sellaiseen. Ei ole narsistista vaan tervettä käytöstä pitää oma itsensä ykkösenä, se on jokaisen velvollisuus ja moni tekee niin luonnostaan. Empatiaa voi kokea etäältäkin altistamatta itseään toiselle ihmiselle. Sitten, kun sinulla tulee eteen se piste, että sinä et enää voi ottaa lisää kuormaa siitä, että kenenkään elämä ei ole kevyttä tanssahtelua niin katsotaan asiaa uudelleen.
Sori, jos viesti menee metsään, mutta tältä viestisi kuulostaa.
En tiedä miten tämän voisi enää selkeämmin ilmaista, mutta pointti on edelleenkin se, MITEN asiat tekee. Haluatko aiheuttaa ystävällesi trauman hylkäämällä hänet vailla selitystä vai haluatko kohdata hänet kuin ihminen kohtaa ihmisen.
Minäminä-maailmaan tiedoksi, että se ei ole hylkäämistä, jos ystävä haluaa huolehtia omasta hyvinvoinnistaan ja ottaa etäisyyttä. Ystävä ei ole olemassa vain sinua varten eikä hänellä ole velvollisuutta olla ain käytettävissäsi. Jos siitä saa traumoja, että ihmiset haluavat välillä omaa tilaa tai jopa kokonaan pois sinun elämästäsi, vika on ihan muulla kuin niissä muissa ihmisissä.
t. eri
Se nimenomaan on hylkäämistä että häipyy ilman selitystä. Sinä edustat sitä minäminä-maailmaa. Jos käyt terapiassa, suosittelen vaihtamaan terapeuttia. Ajatusmaailmasi on niin minä-keskeinen, ettei ympärilläsi ole kohta yhtään ihmistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne traumat pitäisi nimenomaan käsitellä siellä terapiassa, niin ettei viattomien kaverien tarvitse joutua välien katkaisun ja muun "kostotoiminnan" välilliseksi kohteeksi. Tuohan on ihan klassista toimintaa, että purkaa omia traumojaan ympärillä oleviin ihmisiin.
Olen traumaterapiassa ja kyllä siinä on oleellinen tavoite, että poistan haitalliset ihmiset joko kokonaan elämästäni tai luon suhteen heihin uudelleen tavalla, joka ei riko minun rajojani. Se ei ole mitään kostotoimintaa vaan omasta hyvinvoinnistaan vastaamista ja mielenterveytensä rakentamista. Traumatisoituneet ihmiset ovat monesti olleet ihan liian joustavia kynnysmattoja.
No minä en tämän henkilön YSTÄVÄNÄ ollut todellakaan hänen traumojensa aiheuttaja. Traumat olivat syntyneet hänen lapsuudessaan, kun hän kasvoi kahden vakavasti mielenterveydeltään sairaan vanhemman kanssa, joista toinen tappoi itsensä. Aika narsistista ajatella, että terapian aloitettua ne omat (traumojen myötä kieroutuneet) tunteet olisivat jotenkin ainut totuus, ja että ihmiset voi jaotella "haitallisiin" ja "hyödyllisiin". Mikä terapiasuuntaus se tuollainen on?? Ihan sairasta.
Ymmärrätkö, että ystävälläsi oli omat rajat hämärtyneet lapsuutensa johdosta. Se on värittänyt hänen JOKAISTA ihmissuhdettaan, hyviä ja huonoja. Terapiassa hän kasvaa niiltä osin, jotka ovat jääneet kehittymättä ja se vaikuttaa hänen jokaiseen ihmissuhteeseensa.
Ne hyvät ihmissuhteet jatkuvat sellaisenaan, koska niissä ei syntynyt ongelmia traumatisoituneen henk koht ongelmista. Sitten on ne ihmissuhteet, jotka voivat jatkua jonkinlaisella fiksauksella. Terapiassakävijä joko toisen huomaamatta muuttaa omaa suhtautumistaan tai sanoo siitä suoraan tai asiaa ruoditaan konfliktein (terapiassa oppii, että konflikti on ok silloin kun se on tarpeen). Sitten on ne ihmissuhteet, jotka terapiassakävijä kokee liian työläiksi tai mahdottomiksi saada toimimaan niin, että hän saa pidettyä omista rajoistaan kiinni.
Olin hänen ainut läheinen ystävä. Muut olivat sellaisia, että asuivat ulkomailla tai muualla kauempana ja hän näki heitä ehkä kerran pari vuodessa. Mutta jos se nyt auttoi häntä tervehtymään traumoistaan, että aiheutti minulle trauman, niin best of luck. Edelleen olen silti sitä mieltä, että yksi traumatisoitunut ihminen ei ole muita tärkeämpi, niin että hänellä on parantumisprosessissaan oikeus talloa muiden päältä aiheuttaen osaltaan heille traumoja. Se ON sairasta, että laitetaan paha kiertämään.
Miksi te ette keskustele asiasta? Oletko lähestynyt häntä kunnioittavasti?
Hän on edelleenkin se osapuoli, joka katosi kuin pieru saharaan. Yritin lähestyä häntä ja pyysin anteeksikin vaikka en tiennyt mitä olin tehnyt väärin. Ei mitään vastausta. Nyt olen ihan kiitollinen, että en ole enää hänen varaterapeuttinsa, vaan voin keskittyä molemminpuolisiin ystävyyssuhteisiini. Hän olisi varmasti tuhonnut minut paranemisprosessissaan.
Just näin, olen siis se, jonka kanssa olet tässä vääntänyt. Ystäväsi teki mitä teki ja hänellä on siihen omat syynsä. Sinä olet pystynyt kääntämään tuon jo mielessäsi paremmaksi. Joskus vaan käy noin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap paljon tsemppiä sinulle! Onneks pääsit eroon sairaasta ihmisestä! Luepa täältä näiden traumaparantujien mielipiteitä, niin huomaat ettei heillä ole muuta tarkoitusta ihmisille kuin hyötyä heistä. Muut saa viskata menemään. Et tarvitse sellaista ihmistä elämääsi!
Nämä väkisinripustautujatko eivät halua hyötyä näistä ihmisistä, jotka yrittävät pyristellä irti? "Muttakun MINÄ haluan olla hänen ystävänsä vaikka väkisin, hän on minulle sen velkaa ja minä tarvitsen häntä eikä hän saa hylätä minua."
Olisitteko samaa mieltä, jos kyse olisi parisuhteesta, jossa toinen voi huonosti? Että pitää vaan sietää epämukavuutta, koska toinen ei halua lopettaa suhdetta?
Kukaan ei ole puhunut ripustautujista. Aiheena on se, että joku häipyy toisen elämästä äkkiarvaamatta. Ilman ennakkomerkkejä.
Vierailija kirjoitti:
Huomaatko, että aloituksesi on syyllistävä? Huomaatko omia virheitäsi?
On sinun totuus ja on toisen osapuolen totuus.
Syitä voi olla monia.
Millä tavalla aloitus on mielestäsi syyllistävä?
En näe siinä mitään syyllistävää.
Alue: Aihe vapaa
Olin hänen ainut läheinen ystävä. Muut olivat sellaisia, että asuivat ulkomailla tai muualla kauempana ja hän näki heitä ehkä kerran pari vuodessa. Mutta jos se nyt auttoi häntä tervehtymään traumoistaan, että aiheutti minulle trauman, niin best of luck. Edelleen olen silti sitä mieltä, että yksi traumatisoitunut ihminen ei ole muita tärkeämpi, niin että hänellä on parantumisprosessissaan oikeus talloa muiden päältä aiheuttaen osaltaan heille traumoja. Se ON sairasta, että laitetaan paha kiertämään.