Miten päästä yli siitä että läheisin ystävä on katkaissut selittämättä välit?

Vierailija kirjoitti:

Varoitusmerkkejä kavereissa

- Maine ja mammona tärkeää

- Koko ajan kyselee ja matkii kaiken mitä teette

- Hyötysmistarkoitus

- Puhuu pahaa muista (sinustakin!)

- Pitävät itseään parempina

- Puhuu jatkuvasti omista lapsistaan mutta ei koskaan kysy sinun/ sinusta

- Korostaa tekemisiään, menemisiään ja ystäviään, mutta jättää juuri sinut ulkopuolelle

Mulla oli just tälläinen tapaus Kysyn että no, mitenkäs teidän taaperon koulu on lähtenyt käyntiin ja kuuntelen pitkää selostusta, mutta minulta ei kysytä miten meidän lapsen päiväkodin aloitus (!!) tai omat työni äitiysloman jälkeen ovat lähteneet. Näitä riittää, jotka eivät koskaan kysy!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on shokki ja olen myös kokenut sen. Minua auttoi tieto siitä, että ex-ystäväni kävi terapiassa sairaan lapsuutensa takia. Hän oli kai tulkinnut terapeutin sanomisia niin, ettei ihmisiä tarvitse kohdata tai asioita selvittää, senkun vaan katkaisee välit tekstarilla jos menee johonkin hermo. Hän on hyvin rikkonainen ihminen. Olin itsekin, että sikäli pystyn jotenkin ymmärtämään häntä. Ikinä en kuitenkaan ole hylännyt ihmisiä, eli sen osalta en hyväksy tai ymmärrä hänen toimintaansa yhtään. En haluaisi häntä enää ystäväkseni. En tarvitse noin kylmiä ja epäluotettavia ihmisiä ympärilleni.

On tulkinnut terapeutin sanat ihan oikein, ikäviin ihmisiin saa ja kannattaa katkaista välit eikä heille tarvitse antaa selitystä.

En ole omasta mielestäni ikävä ihminen. Olimme hyvin läheisiä ystäviä ja hän halusi nähdä minua ihan omasta tahdostaan. Ei se ollut niin että olisin vain roikkunut hänessä. Mielestäni on aika edes vastuutonta terapeutilta kannustaa potilasta kilahtamaan ja polttamaan siltoja joka suuntaan. Tervehenkinen ihminen selvittää ja selittää asiat sen kanssa, jota kohtaan on jotain hampaankolossa.

Vierailija kirjoitti:

Kohtalotoveri kirjoitti:

Voimia ap.

Minulla ei ole vastausta, aika parantaa kai pahimmat haavat, mutta itse suren edelleen parasta ystävääni, joka teki minulle kolme vuotta sitten samoin.

Olisi edes selittänyt.

Olen pähkäillyt ja miettinyt ja arvelen, että itse kuormitin häntä liikaa puhumalla omasta raskaasta elämänvaiheestani. Voi kumpa hän olisi sanonut sen silloin ääneen!

Olisi ollut rehellinen ja sanonut, että pitää minusta ystävänä ja haluaa parhaansa mukaan auttaa, mutta nyt on liikaa. Hänen voimavaransa eivät riitä kuuntelemaan, kuinka vatvon ongelmiani. Että puhutaan jostain ihan muusta.

Tai jos hän tunsi toisin, niin olisi sanonut, että on väsynyt ja kyllästynyt minuun, on aika erota.

Hyvin sydämetöntä jättää asia roikkumaan ja ilman selitystä laittaa välit poikki.

Toisenlainen näkökulma omien kokemusteni pohjalta:

Minulla oli ystävä, jolla elämä meni sille mallille, ettei hän osannut puhua mistään muusta kuin omasta raskaasta elämänvaiheestaan. Kuuntelin, ymmärrsin, tuin jne. Yritin vaihtaa puheenaihetta, jotta samaa toistava kela katkeaisi, koska ajattelin sen auttavan ystäväänikin. Hän käänsi joka kerta puheen takaisin omaan tilanteeseensa. Lopulta sanoin suoraan, mutta ystävällisesti, että nyt minulla ei enää ole voimavaroja tähän, joten meidän täytyy hieman ottaa etäisyyttä. Ystävä veti herneen todella syvälle nenään ja huusi minulle miten olen kylmä ja tunteeton kun hylkään hänet tällaisella hetkellä jne. jne. Voinet päätellä, että emme ole enää olleet missään tekemisissä.

Pointtini: Joskus on oltava itsekäs ja lähdettävä sen sijaan, että jäisi kuuntelemaan haukkumista ja huutoa siitä, että yrittää pitää huolta omasta jaksamisestaan. Ystävä ei ole terapeutti. 

Olen huomannut, että puhun ehkä kahdelle ystävälleni liikaa traumastani. En kuitenkaan sinänsä siitä itse traumasta vaan kertoilen innoissani asioita, kun hoitoni on nyt niin hyvällä tolalla ja etenee, että sitä haluaa jakaa. Tietysti se vie tilaa muilta kuulumisilta, mutta toisaalta minulla ei ole muita kuulumisia, koska tämä toipuminen on ihan kokopäivätyötä ja pyrin edelleen antamaan tilaa myös toiselle, kuten olen aina tehnyt. Ymmärrän silti, että voi ärsyttää. Toisaalta olen itsekin kuunnellut lapsista, työasioista jne. 

Mitähän se oikein tarkoittaa, että suomalaiset ovat epäempaattinen kansa. Kun toisaalta suomalaisille naureskellaan myös sinisilmäisyydestä ja siitä, että kaikkiin luotetaan ja kaikkien kanssa aletaan kaveeraamaan. 

Jos jättää jonkun "kaverin", jonka huomaa hyväksikäyttäjäksi, vaikka sitten henkiseksi hyväksikäyttäjäksi, niin ehkä kyse onkin siitä, että on alun perin ollut liian kiltti kun on edes aloittanut kaveruutta tällaisen tyypin kanssa. On ollut niin luottavainen, että ei ole huomannut manipuloimista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs sukulaiseni teki saman. Ilman selityksiä. Auttaisi jos saisi jonkun syyn, mutta ei. Vaikeaa.

Syy on se, ettei halunnut enää olla tekemisissä. 

Ei vaan se on seuraus.

Ei, vaan nimenomaan syy. Ihminen tekee päätöksiä omien halujensa ja toiveidensa pohjalta. Eli syy on se, ettei halua olla tekemisissä ja seuraus on se, että pistää välit poikki. 

t. eri

Huolestuttavaa, jos ihmiset ovat niin tuuliviirejä, että heille tulee satunnaisia haluja kohdella ihmisiä toksisesti ilman mitään syytä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on shokki ja olen myös kokenut sen. Minua auttoi tieto siitä, että ex-ystäväni kävi terapiassa sairaan lapsuutensa takia. Hän oli kai tulkinnut terapeutin sanomisia niin, ettei ihmisiä tarvitse kohdata tai asioita selvittää, senkun vaan katkaisee välit tekstarilla jos menee johonkin hermo. Hän on hyvin rikkonainen ihminen. Olin itsekin, että sikäli pystyn jotenkin ymmärtämään häntä. Ikinä en kuitenkaan ole hylännyt ihmisiä, eli sen osalta en hyväksy tai ymmärrä hänen toimintaansa yhtään. En haluaisi häntä enää ystäväkseni. En tarvitse noin kylmiä ja epäluotettavia ihmisiä ympärilleni.

On tulkinnut terapeutin sanat ihan oikein, ikäviin ihmisiin saa ja kannattaa katkaista välit eikä heille tarvitse antaa selitystä.

En ole omasta mielestäni ikävä ihminen. Olimme hyvin läheisiä ystäviä ja hän halusi nähdä minua ihan omasta tahdostaan. Ei se ollut niin että olisin vain roikkunut hänessä. Mielestäni on aika edes vastuutonta terapeutilta kannustaa potilasta kilahtamaan ja polttamaan siltoja joka suuntaan. Tervehenkinen ihminen selvittää ja selittää asiat sen kanssa, jota kohtaan on jotain hampaankolossa.

Minulle on kolme eri ihmistä hoitotahoistani sanonut, että usein käy niin, että ihminen tekee alussa ylilyöntejä, kun harjoittelee rajojensa pitämistä. Minä kilahdin ihan huolella omalle ystävälleni, joka jatkuvasti tökkii rajojani. Käytökseni ei ollut mitenkään rakentavaa, mutta sanoma taisi mennä perille. Ollaan ystävät edelleen, toisaalta pidän häntä sen verran etäämmällä, ettei pääse hyppimään rajojeni yli. 

Tutkimus: Suomalaiset ovat lähes maailman huonoimpia asettumaan toisen ihmisen asemaan

Tuoreen amerikkalaistutkimuksen mukaan suomalaiset kuuluvat maailman vähiten empaattisiin kansakuntiin.

Henripekka Kallio

289

14.10.2016 20:45

Mitä punaisempi maa kartalla on, sitä empaattisemmiksi asukkaat paljastuivat yhdysvaltalaistutkimuksessa.

Mitä punaisempi maa kartalla on, sitä empaattisemmiksi asukkaat paljastuivat yhdysvaltalaistutkimuksessa.

Tuoreen amerikkalaistutkimuksen mukaan suomalaiset kuuluvat maailman vähiten empaattisiin kansakuntiin. Empatia tarkoittaa jokapäiväisessä elämässä tarvittavaa kykyä asettua toisen ihmisen asemaan ja ymmärtää tämän tunteita ja näkökulmia.

Psykologian tutkijat kolmesta yhdysvaltalaisesta yliopistosta kartoittivat empatiaa verkkokyselyillä ympäri maailmaa. Vastaajia kertyi yli 100000. Tutkimukseen otettiin mukaan 63 valtiota, joista saatiin riittävän suuri määrä vastauksia. Tutkijoiden mukaan kyseessä on ensimmäinen yritys kartoittaa empatiaa maailmanlaajuisesti valtioiden tasolla.

Tutkimuksen mukaan maailman empaattisimpia maita ovat Ecuador, Saudi-Arabia ja Peru. Kymmenen kärkeen yltävät myös Tanska, Yhdistyneet Arabiemiirikunnat, Etelä-Korea, Yhdysvallat, Taiwan, Costa Rica ja Kuwait.

Maailman vähiten empaattisimmaksi maaksi paljastui Liettua, jonka jälkeen huonoimmat empatiapisteet saivat Venezuela, Viro, Puola ja Bulgaria. Suomi sai 63 maan vertailussa kuudenneksi kehnoimmat empatiapisteet.

Tutkijoiden mukaan heidän tutkimusaineistonsa osoittaa, että empaattisuus on yhteydessä ihmisten hyvään itsetuntoon ja myönteiseen käsitykseen omasta hyvinvoinnistaan.

Empaattiset ihmiset ovat tutkijoiden mukaan taipuvaisia kiltteyteen, huomaavaisuuteen, myötätuntoisuuteen ja anteliaisuuteen. He ovat usein herkkätunteisia, mutta luotettavia, järjestelmällisiä ja vastuuntuntoisia.

Tutkimuksen mukaan empaattiset ihmiset suhtautuivat keskimääräistä myönteisemmin vapaaehtoistyöhön ja muiden auttamiseen, mutta tutkijoiden yllätykseksi vastaajien alttius rahan lahjoittamiseen ei korreloinut empatian kanssa.

Yhteisöllisissä maissa vastaajille kertyi enemmän empatiapisteitä kuin yksilöllisyyttä korostavissa maissa. Tutkijoiden mukaan tämä saattaa selittyä esimerkiksi lasten kasvatuksella. Esimerkiksi Aasian maissa lapsia on opetettu pelkäämään yksinäisyyttä ja eristäytymistä, kun taas länsimaissa vanhemmat saattavat korostavat lapsilleen itsenäisyyden ja erottautumisen hyötyjä.

Tutkimusartikkeli julkaistiin tiedelehdessä Journal of Cross-Cultural Psychology.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kohtalotoveri kirjoitti:

Voimia ap.

Minulla ei ole vastausta, aika parantaa kai pahimmat haavat, mutta itse suren edelleen parasta ystävääni, joka teki minulle kolme vuotta sitten samoin.

Olisi edes selittänyt.

Olen pähkäillyt ja miettinyt ja arvelen, että itse kuormitin häntä liikaa puhumalla omasta raskaasta elämänvaiheestani. Voi kumpa hän olisi sanonut sen silloin ääneen!

Olisi ollut rehellinen ja sanonut, että pitää minusta ystävänä ja haluaa parhaansa mukaan auttaa, mutta nyt on liikaa. Hänen voimavaransa eivät riitä kuuntelemaan, kuinka vatvon ongelmiani. Että puhutaan jostain ihan muusta.

Tai jos hän tunsi toisin, niin olisi sanonut, että on väsynyt ja kyllästynyt minuun, on aika erota.

Hyvin sydämetöntä jättää asia roikkumaan ja ilman selitystä laittaa välit poikki.

Toisenlainen näkökulma omien kokemusteni pohjalta:

Minulla oli ystävä, jolla elämä meni sille mallille, ettei hän osannut puhua mistään muusta kuin omasta raskaasta elämänvaiheestaan. Kuuntelin, ymmärrsin, tuin jne. Yritin vaihtaa puheenaihetta, jotta samaa toistava kela katkeaisi, koska ajattelin sen auttavan ystäväänikin. Hän käänsi joka kerta puheen takaisin omaan tilanteeseensa. Lopulta sanoin suoraan, mutta ystävällisesti, että nyt minulla ei enää ole voimavaroja tähän, joten meidän täytyy hieman ottaa etäisyyttä. Ystävä veti herneen todella syvälle nenään ja huusi minulle miten olen kylmä ja tunteeton kun hylkään hänet tällaisella hetkellä jne. jne. Voinet päätellä, että emme ole enää olleet missään tekemisissä.

Pointtini: Joskus on oltava itsekäs ja lähdettävä sen sijaan, että jäisi kuuntelemaan haukkumista ja huutoa siitä, että yrittää pitää huolta omasta jaksamisestaan. Ystävä ei ole terapeutti. 

Olen huomannut, että puhun ehkä kahdelle ystävälleni liikaa traumastani. En kuitenkaan sinänsä siitä itse traumasta vaan kertoilen innoissani asioita, kun hoitoni on nyt niin hyvällä tolalla ja etenee, että sitä haluaa jakaa. Tietysti se vie tilaa muilta kuulumisilta, mutta toisaalta minulla ei ole muita kuulumisia, koska tämä toipuminen on ihan kokopäivätyötä ja pyrin edelleen antamaan tilaa myös toiselle, kuten olen aina tehnyt. Ymmärrän silti, että voi ärsyttää. Toisaalta olen itsekin kuunnellut lapsista, työasioista jne. 

Olennaista onkin se, osaatko itsekin kuunnella ja kysellä vai kaadatko vain kaiken ystävien niskaan antamatta itse mitään takaisin. Ystävyys on vastavuoroista toimintaa, ei yksisuuntaista "minä puhun ja sinä kuuntelet" toimintaa. Kukaan ei jaksa loputtomiin kuunnella ja ymmärtää, jos toinen ei koskaan anna tilaa muulle. 

Kohtalotoveri kirjoitti:

Voimia ap.

Minulla ei ole vastausta, aika parantaa kai pahimmat haavat, mutta itse suren edelleen parasta ystävääni, joka teki minulle kolme vuotta sitten samoin.

Olisi edes selittänyt.

Olen pähkäillyt ja miettinyt ja arvelen, että itse kuormitin häntä liikaa puhumalla omasta raskaasta elämänvaiheestani. Voi kumpa hän olisi sanonut sen silloin ääneen!

Olisi ollut rehellinen ja sanonut, että pitää minusta ystävänä ja haluaa parhaansa mukaan auttaa, mutta nyt on liikaa. Hänen voimavaransa eivät riitä kuuntelemaan, kuinka vatvon ongelmiani. Että puhutaan jostain ihan muusta.

Tai jos hän tunsi toisin, niin olisi sanonut, että on väsynyt ja kyllästynyt minuun, on aika erota.

Hyvin sydämetöntä jättää asia roikkumaan ja ilman selitystä laittaa välit poikki.

On kyllä kova vaatimus että ystävän pitäisi sanoa että en jaksa enää kuunnella vaikeuksistasi, ole hiljaa. Todella kova vaatimus. Harva pystyy esiintymään noin kovapintaisena ja romuttamaan mielikuvan itsestään empaattisena ihmisenä. Vaikka jokaisella tulee se raja joskus vastaan, oli miten empaattinen tahansa.

Juuri siksi olisi hyvin tärkeää tarkkailla merkkejä toisen väsymisestä ja osata lopettaa ajoissa. Tuohan on hyvin yksisuuntaista, jos toinen vaan paahtaa menemään ja edellyttää että toinen sitten määrää lopettamaan kun on aika.

Ne traumat pitäisi nimenomaan käsitellä siellä terapiassa, niin ettei viattomien kaverien tarvitse joutua välien katkaisun ja muun "kostotoiminnan" välilliseksi kohteeksi. Tuohan on ihan klassista toimintaa, että purkaa omia traumojaan ympärillä oleviin ihmisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs sukulaiseni teki saman. Ilman selityksiä. Auttaisi jos saisi jonkun syyn, mutta ei. Vaikeaa.

Syy on se, ettei halunnut enää olla tekemisissä. 

Ei vaan se on seuraus.

Ei, vaan nimenomaan syy. Ihminen tekee päätöksiä omien halujensa ja toiveidensa pohjalta. Eli syy on se, ettei halua olla tekemisissä ja seuraus on se, että pistää välit poikki. 

t. eri

Huolestuttavaa, jos ihmiset ovat niin tuuliviirejä, että heille tulee satunnaisia haluja kohdella ihmisiä toksisesti ilman mitään syytä.

Kukaan ei ole puhunut mitään satunnaisuudesta. Halu voi olla kehittynyt jopa vuosien mittaa. Se, että toimii halujensa pohjalta ei ole aina sama asia kuin hetken mielijohteesta toimiminen. Ystävyyden lopettaminen on kuitenkin "hieman" eri tason asia kuin vaikkapa spontaani suklaapatukan ostaminen, koska nyt sattuu tekemään mieli suklaata. Ymmärrätkö eron? 

Suomessa itsenäisyys ja jopa itsekkyys ovat arvostettavia piirteitä. Muualla maailmassa ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on shokki ja olen myös kokenut sen. Minua auttoi tieto siitä, että ex-ystäväni kävi terapiassa sairaan lapsuutensa takia. Hän oli kai tulkinnut terapeutin sanomisia niin, ettei ihmisiä tarvitse kohdata tai asioita selvittää, senkun vaan katkaisee välit tekstarilla jos menee johonkin hermo. Hän on hyvin rikkonainen ihminen. Olin itsekin, että sikäli pystyn jotenkin ymmärtämään häntä. Ikinä en kuitenkaan ole hylännyt ihmisiä, eli sen osalta en hyväksy tai ymmärrä hänen toimintaansa yhtään. En haluaisi häntä enää ystäväkseni. En tarvitse noin kylmiä ja epäluotettavia ihmisiä ympärilleni.

On tulkinnut terapeutin sanat ihan oikein, ikäviin ihmisiin saa ja kannattaa katkaista välit eikä heille tarvitse antaa selitystä.

En ole omasta mielestäni ikävä ihminen. Olimme hyvin läheisiä ystäviä ja hän halusi nähdä minua ihan omasta tahdostaan. Ei se ollut niin että olisin vain roikkunut hänessä. Mielestäni on aika edes vastuutonta terapeutilta kannustaa potilasta kilahtamaan ja polttamaan siltoja joka suuntaan. Tervehenkinen ihminen selvittää ja selittää asiat sen kanssa, jota kohtaan on jotain hampaankolossa.

Tämä on vain sun näkemyksesi etkä tiedä mitä ystäväsi ajattelee, paitsi jos osaisit tehdä tulkintoja hänen käytöksestään..

Vierailija kirjoitti:

Kohtalotoveri kirjoitti:

Voimia ap.

Minulla ei ole vastausta, aika parantaa kai pahimmat haavat, mutta itse suren edelleen parasta ystävääni, joka teki minulle kolme vuotta sitten samoin.

Olisi edes selittänyt.

Olen pähkäillyt ja miettinyt ja arvelen, että itse kuormitin häntä liikaa puhumalla omasta raskaasta elämänvaiheestani. Voi kumpa hän olisi sanonut sen silloin ääneen!

Olisi ollut rehellinen ja sanonut, että pitää minusta ystävänä ja haluaa parhaansa mukaan auttaa, mutta nyt on liikaa. Hänen voimavaransa eivät riitä kuuntelemaan, kuinka vatvon ongelmiani. Että puhutaan jostain ihan muusta.

Tai jos hän tunsi toisin, niin olisi sanonut, että on väsynyt ja kyllästynyt minuun, on aika erota.

Hyvin sydämetöntä jättää asia roikkumaan ja ilman selitystä laittaa välit poikki.

On kyllä kova vaatimus että ystävän pitäisi sanoa että en jaksa enää kuunnella vaikeuksistasi, ole hiljaa. Todella kova vaatimus. Harva pystyy esiintymään noin kovapintaisena ja romuttamaan mielikuvan itsestään empaattisena ihmisenä. Vaikka jokaisella tulee se raja joskus vastaan, oli miten empaattinen tahansa.

Juuri siksi olisi hyvin tärkeää tarkkailla merkkejä toisen väsymisestä ja osata lopettaa ajoissa. Tuohan on hyvin yksisuuntaista, jos toinen vaan paahtaa menemään ja edellyttää että toinen sitten määrää lopettamaan kun on aika.

Rehellisenä ja suoraselkäisenä ihmisenä minä arvostan 100% suoraa puhetta. Ghostaajia kohtaan arvostus on pyöreä nolla. Mutta kaipa se välttelevä ja mukavuudenhaluinen toimintatapa on tätä päivää. Johan se nähdään deittimaailmassa.

Minä olen katkaissut välini ystävääni. Koin hänet liian tunkeilevana ja aikaavievänä. Puhelin soi joka päivä eikä hän ymmärtänyt, jos sanoin että nyt tarvitsee lopettaa (esim.puolen tunnin jälkeen). Jollen vastannut, niin hän soitti ja soitti tai lähetti viestejä.

Ystäväni puhui myös paljon pahaa muista. Ajattelin että varmaan puhuu minustakin muille kaikenlaista.

Harmittaa sinänsä, koska hyvin me tultiin juttuun. Harvan kanssa huumori osuu niin yksiin eikä mistään tullut riitoja (no, enpä nyt muutenkaan ole ystävien kesken riidellyt). Se liika takertuminen vain otti aivoon. Ollaan kuitenkin ihan tukevasti aikuisia eikä teinejä. On muutakin elämää.

Mikä ihmeen traumamuoti nykyään on? Jokainen ihminen selittää yhtäkkiä huonoa käytöstään traumoilla. Traumat estävät asiallisen käytöksen mukamas ja sitten ihmetellään, kun ystävä ei jaksa kuunnella yksipuolista minäminäpuhetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on shokki ja olen myös kokenut sen. Minua auttoi tieto siitä, että ex-ystäväni kävi terapiassa sairaan lapsuutensa takia. Hän oli kai tulkinnut terapeutin sanomisia niin, ettei ihmisiä tarvitse kohdata tai asioita selvittää, senkun vaan katkaisee välit tekstarilla jos menee johonkin hermo. Hän on hyvin rikkonainen ihminen. Olin itsekin, että sikäli pystyn jotenkin ymmärtämään häntä. Ikinä en kuitenkaan ole hylännyt ihmisiä, eli sen osalta en hyväksy tai ymmärrä hänen toimintaansa yhtään. En haluaisi häntä enää ystäväkseni. En tarvitse noin kylmiä ja epäluotettavia ihmisiä ympärilleni.

On tulkinnut terapeutin sanat ihan oikein, ikäviin ihmisiin saa ja kannattaa katkaista välit eikä heille tarvitse antaa selitystä.

En ole omasta mielestäni ikävä ihminen. Olimme hyvin läheisiä ystäviä ja hän halusi nähdä minua ihan omasta tahdostaan. Ei se ollut niin että olisin vain roikkunut hänessä. Mielestäni on aika edes vastuutonta terapeutilta kannustaa potilasta kilahtamaan ja polttamaan siltoja joka suuntaan. Tervehenkinen ihminen selvittää ja selittää asiat sen kanssa, jota kohtaan on jotain hampaankolossa.

Tämä on vain sun näkemyksesi etkä tiedä mitä ystäväsi ajattelee, paitsi jos osaisit tehdä tulkintoja hänen käytöksestään..

Mitä ihmeen tulkintoja pitäisi alkaa tekemään, kun toinen ei suostu puhumaan? Siinä on riski erittäin suurelle väärinymmärrykselle. Haasta vähän omaa ajatusmalliasi. Mistä lähtee tarpeesi piiloutua ja vältellä konflikteja?

Olen samaa mieltä tästä!

Voisiko joku terapeutti kommentoida asiaa. Miten ihmeessä aina neuvoksi annetaan terapiassa käyvälle että senkun teet ja hylkäät - sinulla on oikeus

Eli raha puhuu -terapeutti toistaa tarinaa minkä potilas haluaa kuulla jotta ei siirrytä epämukavuusalueelle jossa potilas joutuisi todella kasvamaan ja kohtaaamaan haastavan tilanteen ja itselleen vaikean ihmisen.

Vastuutonta terapeutilta - potilas ei kehity ja hänen lähipiirissään olevat ihmiset voivat kärsiä syvästi.

Vierailija kirjoitti:

Ne traumat pitäisi nimenomaan käsitellä siellä terapiassa, niin ettei viattomien kaverien tarvitse joutua välien katkaisun ja muun "kostotoiminnan" välilliseksi kohteeksi. Tuohan on ihan klassista toimintaa, että purkaa omia traumojaan ympärillä oleviin ihmisiin.

Olen traumaterapiassa ja kyllä siinä on oleellinen tavoite, että poistan haitalliset ihmiset joko kokonaan elämästäni tai luon suhteen heihin uudelleen tavalla, joka ei riko minun rajojani. Se ei ole mitään kostotoimintaa vaan omasta hyvinvoinnistaan vastaamista ja mielenterveytensä rakentamista. Traumatisoituneet ihmiset ovat monesti olleet ihan liian joustavia kynnysmattoja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs sukulaiseni teki saman. Ilman selityksiä. Auttaisi jos saisi jonkun syyn, mutta ei. Vaikeaa.

Syy on se, ettei halunnut enää olla tekemisissä. 

Ei vaan se on seuraus.

Ei, vaan nimenomaan syy. Ihminen tekee päätöksiä omien halujensa ja toiveidensa pohjalta. Eli syy on se, ettei halua olla tekemisissä ja seuraus on se, että pistää välit poikki. 

t. eri

Huolestuttavaa, jos ihmiset ovat niin tuuliviirejä, että heille tulee satunnaisia haluja kohdella ihmisiä toksisesti ilman mitään syytä.

Kukaan ei ole puhunut mitään satunnaisuudesta. Halu voi olla kehittynyt jopa vuosien mittaa. Se, että toimii halujensa pohjalta ei ole aina sama asia kuin hetken mielijohteesta toimiminen. Ystävyyden lopettaminen on kuitenkin "hieman" eri tason asia kuin vaikkapa spontaani suklaapatukan ostaminen, koska nyt sattuu tekemään mieli suklaata. Ymmärrätkö eron? 

Minäkin hylkäsin "yhtäkkiä" yhden kaverin, jonka kanssa en oikein koskaan edes halunnut olla tekemisissä, mutta kiltteyttäni suostuin, kun hän niin kovasti halusi olla mun kanssa. Mietin siis koko ajan tuon ystävyyssuhteen aikana, että miten pääsen tuosta tyypistä eroon. Yritin ensin hienovaraisilla vihjeillä, mutta kun ne eivät menneet perille, niin oli pakko sanoa, etten halua olla ystäväsi.