Miten päästä yli siitä että läheisin ystävä on katkaissut selittämättä välit?

Voi myös olla, että ystäväsi oli tosi yksinäinen eikä kestänyt, jos sulla itselläsi oli muita ystäviä. Silloin voi tuntua helpommalta vain katkaista välit. Todennäköisesti tehnyt ja tulee tekemään samoin myös monelle muulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kohtalotoveri kirjoitti:

Voimia ap.

Minulla ei ole vastausta, aika parantaa kai pahimmat haavat, mutta itse suren edelleen parasta ystävääni, joka teki minulle kolme vuotta sitten samoin.

Olisi edes selittänyt.

Olen pähkäillyt ja miettinyt ja arvelen, että itse kuormitin häntä liikaa puhumalla omasta raskaasta elämänvaiheestani. Voi kumpa hän olisi sanonut sen silloin ääneen!

Olisi ollut rehellinen ja sanonut, että pitää minusta ystävänä ja haluaa parhaansa mukaan auttaa, mutta nyt on liikaa. Hänen voimavaransa eivät riitä kuuntelemaan, kuinka vatvon ongelmiani. Että puhutaan jostain ihan muusta.

Tai jos hän tunsi toisin, niin olisi sanonut, että on väsynyt ja kyllästynyt minuun, on aika erota.

Hyvin sydämetöntä jättää asia roikkumaan ja ilman selitystä laittaa välit poikki.

On kyllä kova vaatimus että ystävän pitäisi sanoa että en jaksa enää kuunnella vaikeuksistasi, ole hiljaa. Todella kova vaatimus. Harva pystyy esiintymään noin kovapintaisena ja romuttamaan mielikuvan itsestään empaattisena ihmisenä. Vaikka jokaisella tulee se raja joskus vastaan, oli miten empaattinen tahansa.

Juuri siksi olisi hyvin tärkeää tarkkailla merkkejä toisen väsymisestä ja osata lopettaa ajoissa. Tuohan on hyvin yksisuuntaista, jos toinen vaan paahtaa menemään ja edellyttää että toinen sitten määrää lopettamaan kun on aika.

Rehellisenä ja suoraselkäisenä ihmisenä minä arvostan 100% suoraa puhetta. Ghostaajia kohtaan arvostus on pyöreä nolla. Mutta kaipa se välttelevä ja mukavuudenhaluinen toimintatapa on tätä päivää. Johan se nähdään deittimaailmassa.

Sinulla on kovin mustavalkoinen ajatusmaailma. Et yhtään huomioi sitä, että ihmissuhteissa asiat ovat tilannekohtaisia. Joskus on hyvä puhua asiat halki, joskus se on yhtä hyödyllistä kuin seinälle puhuminen. Jos tilanne on jälkimmäinen, ei oikein ole muuta vaihtoehtoa kuin lähteä perustelematta, koska oma hyvinvointi pitää kuitenkin aina olla asia numero 1 jokaisen elämässä. 

Vierailija kirjoitti:

Kohtalotoveri kirjoitti:

Voimia ap.

Minulla ei ole vastausta, aika parantaa kai pahimmat haavat, mutta itse suren edelleen parasta ystävääni, joka teki minulle kolme vuotta sitten samoin.

Olisi edes selittänyt.

Olen pähkäillyt ja miettinyt ja arvelen, että itse kuormitin häntä liikaa puhumalla omasta raskaasta elämänvaiheestani. Voi kumpa hän olisi sanonut sen silloin ääneen!

Olisi ollut rehellinen ja sanonut, että pitää minusta ystävänä ja haluaa parhaansa mukaan auttaa, mutta nyt on liikaa. Hänen voimavaransa eivät riitä kuuntelemaan, kuinka vatvon ongelmiani. Että puhutaan jostain ihan muusta.

Tai jos hän tunsi toisin, niin olisi sanonut, että on väsynyt ja kyllästynyt minuun, on aika erota.

Hyvin sydämetöntä jättää asia roikkumaan ja ilman selitystä laittaa välit poikki.

Toisenlainen näkökulma omien kokemusteni pohjalta:

Minulla oli ystävä, jolla elämä meni sille mallille, ettei hän osannut puhua mistään muusta kuin omasta raskaasta elämänvaiheestaan. Kuuntelin, ymmärrsin, tuin jne. Yritin vaihtaa puheenaihetta, jotta samaa toistava kela katkeaisi, koska ajattelin sen auttavan ystäväänikin. Hän käänsi joka kerta puheen takaisin omaan tilanteeseensa. Lopulta sanoin suoraan, mutta ystävällisesti, että nyt minulla ei enää ole voimavaroja tähän, joten meidän täytyy hieman ottaa etäisyyttä. Ystävä veti herneen todella syvälle nenään ja huusi minulle miten olen kylmä ja tunteeton kun hylkään hänet tällaisella hetkellä jne. jne. Voinet päätellä, että emme ole enää olleet missään tekemisissä.

Pointtini: Joskus on oltava itsekäs ja lähdettävä sen sijaan, että jäisi kuuntelemaan haukkumista ja huutoa siitä, että yrittää pitää huolta omasta jaksamisestaan. Ystävä ei ole terapeutti. 

Ystävä ei ole edes ystävä, jos ei saa kertaakaan suutaan auki tyytymättömyydestään suhteeseen. Pelkkä lurkki ja toisen ihmisen viihdekäyttäjä. Ehkä olisi syytä keskustella paljon enemmän siitä, mitä ystävältä voi ja sopii odottaa. Samanlaista jengiähän nämä kevytystävät ovat kuin parisuhdevedättäjät. 

Ei ystävän tehtävä ole ajatella itse mikä toiselle tekee hyvää ja ei tee, vaan keskustella siitä. Jos toinen ei siihen keskusteluun pysty, tilanne on toinen, mutta nyt se joka ei pystynyt, olit sinä. Mikään muodikas iskulauseilu ei sitä muuta. 

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä tästä!

Voisiko joku terapeutti kommentoida asiaa. Miten ihmeessä aina neuvoksi annetaan terapiassa käyvälle että senkun teet ja hylkäät - sinulla on oikeus

Eli raha puhuu -terapeutti toistaa tarinaa minkä potilas haluaa kuulla jotta ei siirrytä epämukavuusalueelle jossa potilas joutuisi todella kasvamaan ja kohtaaamaan haastavan tilanteen ja itselleen vaikean ihmisen.

Vastuutonta terapeutilta - potilas ei kehity ja hänen lähipiirissään olevat ihmiset voivat kärsiä syvästi.

Minulla on ihan huippu terapeutti ja nimenomaan mennään epämukavuusalueille, mutta ihan oleellinen osa kasvua on se, että vaikeat ihmiset poistetaan elämästä eikä niitä opetella sietämään. Miksi pitäisi? Siksihän sitä on sairastunut, että on sietänyt heitä, ei sitä parane sietämällä vielä enemmän vaan ĺopettamalla  sietämisen. 

Tuollaisen tarkoituskin on , että sen huomaa ja mietityttää.Kohta 7 vuotta kun ei ole kumppanin kaveri käynyt ,koska en halua kun en saanut.

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä tästä!

Voisiko joku terapeutti kommentoida asiaa. Miten ihmeessä aina neuvoksi annetaan terapiassa käyvälle että senkun teet ja hylkäät - sinulla on oikeus

Eli raha puhuu -terapeutti toistaa tarinaa minkä potilas haluaa kuulla jotta ei siirrytä epämukavuusalueelle jossa potilas joutuisi todella kasvamaan ja kohtaaamaan haastavan tilanteen ja itselleen vaikean ihmisen.

Vastuutonta terapeutilta - potilas ei kehity ja hänen lähipiirissään olevat ihmiset voivat kärsiä syvästi.

Sinä kuulostat ihmiseltä, joka aiheuttaa niitä traumoja. Sinä vain olet oikeassa ja muiden kuuluu siedättyä sinulle ja ajatuksillesi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on shokki ja olen myös kokenut sen. Minua auttoi tieto siitä, että ex-ystäväni kävi terapiassa sairaan lapsuutensa takia. Hän oli kai tulkinnut terapeutin sanomisia niin, ettei ihmisiä tarvitse kohdata tai asioita selvittää, senkun vaan katkaisee välit tekstarilla jos menee johonkin hermo. Hän on hyvin rikkonainen ihminen. Olin itsekin, että sikäli pystyn jotenkin ymmärtämään häntä. Ikinä en kuitenkaan ole hylännyt ihmisiä, eli sen osalta en hyväksy tai ymmärrä hänen toimintaansa yhtään. En haluaisi häntä enää ystäväkseni. En tarvitse noin kylmiä ja epäluotettavia ihmisiä ympärilleni.

On tulkinnut terapeutin sanat ihan oikein, ikäviin ihmisiin saa ja kannattaa katkaista välit eikä heille tarvitse antaa selitystä.

En ole omasta mielestäni ikävä ihminen. Olimme hyvin läheisiä ystäviä ja hän halusi nähdä minua ihan omasta tahdostaan. Ei se ollut niin että olisin vain roikkunut hänessä. Mielestäni on aika edes vastuutonta terapeutilta kannustaa potilasta kilahtamaan ja polttamaan siltoja joka suuntaan. Tervehenkinen ihminen selvittää ja selittää asiat sen kanssa, jota kohtaan on jotain hampaankolossa.

Tämä on vain sun näkemyksesi etkä tiedä mitä ystäväsi ajattelee, paitsi jos osaisit tehdä tulkintoja hänen käytöksestään..

Mitä ihmeen tulkintoja pitäisi alkaa tekemään, kun toinen ei suostu puhumaan? Siinä on riski erittäin suurelle väärinymmärrykselle. Haasta vähän omaa ajatusmalliasi. Mistä lähtee tarpeesi piiloutua ja vältellä konflikteja?

Ystäväsi katkaisi välit tekstarilla ja sinä vielä mietit, että mitä tästä pitäisi tulkita?? Hän ei halua olla ystäväsi eikä ole sulle mitään selityksiä velkaa. Siinä kaikki mitä sun tarvii tietää.

Vierailija kirjoitti:

Minä olin pari vuotta yhden ystävän pässi narussa.

Emme kelvanneet seuraksi matkoille, emme juhliin, emme juhlapyhinä mm juhannus, uusi vuosi, pääsiäinen tai muu. Kelpasimme kaveriksi vain silloin, kun ei ollut muita tärkeämpiä kavereita.

Viimeinen pisara oli, kun olimme suunnitelleet yhteistä reissua, niin menikin sinne yhteisen puolitutun kanssa. Niin härskiä käytöstä, itse olisin vähintään pyytänyt sitten molempia. Oikein tälläinen röyhkeä oman edun etsijä, joka luulee olevansa kaikkien ns suosikkikaveri.

Siinä hetkessä päätin, että miksi ihmeessä seuraan paskantärkeää omien asioidensa esittelijää somessa ns kaverinani? Lopetin seuraamasta, ja viimeisen kuukauden olen voinut tosi hyvin, kun ei tarvitse mistään nähdä tai tietää tätä ulkopuolelle jättävää ns kaveria. Hän saa jatkaa tekemistensä esittelyä somessa.

Me on tavattu fiksuja, jalat maassa olevia ihmisiä ja jätetty päivittämättä kaikki sinne someen.

En käsitä että mietimme tätä ihmistä jopa kolmannen lapsemme kummiksi! Kummitäti pitää olla ehdottoman luotettava. Sellainen, jolle voi aina soittaa, joka ei sovi asioita ristiin, joka sanoo kyllä, kun ehdotat jotain ja järjestää aikaa.

Tää someseuraamisen lopettaminen on kyllä toooodella ankara rangaistus entiselle ystävälle. Varmaan hän nyt katuu, kun huomaa, että ette laittele sydämiä jokaiseen postaukseen? Vai olisiko niitä, jotka eivät edes katso, kuka on tykännyt ja kuka ei ja koko manööveri on jäänyt merkityksettömäksi.

Itse lopetin yhden juuri nyt.Saattaa mennä aika pitkään kun huomaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne traumat pitäisi nimenomaan käsitellä siellä terapiassa, niin ettei viattomien kaverien tarvitse joutua välien katkaisun ja muun "kostotoiminnan" välilliseksi kohteeksi. Tuohan on ihan klassista toimintaa, että purkaa omia traumojaan ympärillä oleviin ihmisiin.

Olen traumaterapiassa ja kyllä siinä on oleellinen tavoite, että poistan haitalliset ihmiset joko kokonaan elämästäni tai luon suhteen heihin uudelleen tavalla, joka ei riko minun rajojani. Se ei ole mitään kostotoimintaa vaan omasta hyvinvoinnistaan vastaamista ja mielenterveytensä rakentamista. Traumatisoituneet ihmiset ovat monesti olleet ihan liian joustavia kynnysmattoja. 

No minä en tämän henkilön YSTÄVÄNÄ ollut todellakaan hänen traumojensa aiheuttaja. Traumat olivat syntyneet hänen lapsuudessaan, kun hän kasvoi kahden vakavasti mielenterveydeltään sairaan vanhemman kanssa, joista toinen tappoi itsensä. Aika narsistista ajatella, että terapian aloitettua ne omat (traumojen myötä kieroutuneet) tunteet olisivat jotenkin ainut totuus, ja että ihmiset voi jaotella "haitallisiin" ja "hyödyllisiin". Mikä terapiasuuntaus se tuollainen on?? Ihan sairasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on shokki ja olen myös kokenut sen. Minua auttoi tieto siitä, että ex-ystäväni kävi terapiassa sairaan lapsuutensa takia. Hän oli kai tulkinnut terapeutin sanomisia niin, ettei ihmisiä tarvitse kohdata tai asioita selvittää, senkun vaan katkaisee välit tekstarilla jos menee johonkin hermo. Hän on hyvin rikkonainen ihminen. Olin itsekin, että sikäli pystyn jotenkin ymmärtämään häntä. Ikinä en kuitenkaan ole hylännyt ihmisiä, eli sen osalta en hyväksy tai ymmärrä hänen toimintaansa yhtään. En haluaisi häntä enää ystäväkseni. En tarvitse noin kylmiä ja epäluotettavia ihmisiä ympärilleni.

On tulkinnut terapeutin sanat ihan oikein, ikäviin ihmisiin saa ja kannattaa katkaista välit eikä heille tarvitse antaa selitystä.

En ole omasta mielestäni ikävä ihminen. Olimme hyvin läheisiä ystäviä ja hän halusi nähdä minua ihan omasta tahdostaan. Ei se ollut niin että olisin vain roikkunut hänessä. Mielestäni on aika edes vastuutonta terapeutilta kannustaa potilasta kilahtamaan ja polttamaan siltoja joka suuntaan. Tervehenkinen ihminen selvittää ja selittää asiat sen kanssa, jota kohtaan on jotain hampaankolossa.

Tämä on vain sun näkemyksesi etkä tiedä mitä ystäväsi ajattelee, paitsi jos osaisit tehdä tulkintoja hänen käytöksestään..

Mitä ihmeen tulkintoja pitäisi alkaa tekemään, kun toinen ei suostu puhumaan? Siinä on riski erittäin suurelle väärinymmärrykselle. Haasta vähän omaa ajatusmalliasi. Mistä lähtee tarpeesi piiloutua ja vältellä konflikteja?

Ystäväsi katkaisi välit tekstarilla ja sinä vielä mietit, että mitä tästä pitäisi tulkita?? Hän ei halua olla ystäväsi eikä ole sulle mitään selityksiä velkaa. Siinä kaikki mitä sun tarvii tietää.

Sinä ITSE SANOIT että pitäisi osata tulkita tätä ystävää. Mikä manipuloiva narsku tähän ketjuun on eksynyt?

Vierailija kirjoitti:

Katkeruus ja viha tuntuvat vähän ylimitoitetuilta reaktioilta. Ystävyys on kuitenkin vastavuoroista eikä koskaan pakollista. Sellaisiakin ihmisiä on, jotka olettavat voivansa pakottaa toisen ystävyyteen, vaikka tämä monin eri tavoin olisi yrittänyt viestiä haluavansa vain tuttavuutta.

Kyllä syy ystävyyden katkeamiseen useimmiten löytyy peilistä, ellei mitään ulkoista syytä ole olemassa. Tuskin olet mikään hyvä ystävä ollut, jos häntä noin vihaat, entistä ystävääsi. Vain siksi, ettei enää suostu olemaan ystäväsi. Minusta se kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, sillä ystävälle toivoo hyvää ja häntä arvostaa. Ystävä ei ole sätkynukke, jota sinun pitäisi voida käskeä.

Yllättävästi olen tavannut kuvatun kaltaisen ihmisen itsekin. Ensin oli vaikea uskoa, että tuolla tavalla ajattelevia ihmisiä ylipäätään on olemassa. Hän liimaantui kiinni kuin takiainen ja koetti painostaa yhteydenpitoon.

Ystävyyden katkaisuun voi olla hyvin monia syitä ja kyse olla kovin erilaisista ihmisistä ja motiiveista. Ei kannattaisi noin suoraan projisoida ap:tä oman elämäsi ex-ystävään.

Mistään ei tullut aloituksessa esiin noita kertomasi kaltaisia asioita, joita itse olet elämässäsi kohdannut.

Yhtä hyvin voisi vaikka olla, että ap:n ystävä onkin esim. joku persoonallisuushäiriöinen, joka käyttänyt ap:ta vain itsekkäästi hyväkseen ystävänä kun hänelle on sopinut, ja pystyy huoletta ilman tunnontuskia hylkäämään ystävän ilman selityksiä, jos vaikka on löytänyt uuden "ystävän" itselleen, eikä ap:lta ole esim. saanut enää tarpeeksi huomiota ja apua tms...

Moni muukin skenaario on täysin mahdollinen, sillä aloituksesta ei ilmennyt, millainen ystävyyssuhde on ollut, se olisi hyvä tietää ennen omaa "tuomiota". Onko suhde ollut vastavuoroinen, onko aiemminkin ollut jotain ongelmia, millaisia, jne?

Joskus vain myös ihmiset kliseisesti, varsinkin nuorina, "kasvavat erilleen" ja on ns. helpompi vaan häipyä kuin jäädä puimaan ja selittelemään. Voi olla uudet kiinnostuksenkohteet ja puuhat elämässä tms. eikä tunnu enää että ap:n kanssa olisi mitään yhteistä.

Reilua olisi kyllä kertoa joku syy, (jos ei ole kyse siitä, että ap on käyttäytynyt todella ikävästi ja törkeästi tms.) kuin vain ghostata läheinen, se on kuitenkin aika brutaali ja ikävä tapa lopettaa ihmissuhde ja ymmärrettävästi siitä nousee myös niitä vihan ja katkeruuden tunteitakin helposti.

Minun hyvä ystäväni "jätti" minut teini-iässä ilman selityksiä, todennäköisesti lähinnä siksi, koska hänellä oli uudet mielenkiintoiset kuviot ja tuttavuudet, enkä saanut mitään selitystä. Muistan että se tuntui ihan kauhealta silloin. En ollut todellakaan tehnyt ainakaan mitään ikävyyksiä hänelle ja olimme olleet pari vuotta aika läheisiä ystäviä. Hän kuitenkin kuului koulussa enemmän niihin vähän "suositumpiin" oppilaisiin kuin mitä minä, ehkä silläkin oli vaikutusta. Jotain tällaisiin asioihin viittaavaa kuulin vähän jossain vaiheessa sitten hänen toiselta kaveriltaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kohtalotoveri kirjoitti:

Voimia ap.

Minulla ei ole vastausta, aika parantaa kai pahimmat haavat, mutta itse suren edelleen parasta ystävääni, joka teki minulle kolme vuotta sitten samoin.

Olisi edes selittänyt.

Olen pähkäillyt ja miettinyt ja arvelen, että itse kuormitin häntä liikaa puhumalla omasta raskaasta elämänvaiheestani. Voi kumpa hän olisi sanonut sen silloin ääneen!

Olisi ollut rehellinen ja sanonut, että pitää minusta ystävänä ja haluaa parhaansa mukaan auttaa, mutta nyt on liikaa. Hänen voimavaransa eivät riitä kuuntelemaan, kuinka vatvon ongelmiani. Että puhutaan jostain ihan muusta.

Tai jos hän tunsi toisin, niin olisi sanonut, että on väsynyt ja kyllästynyt minuun, on aika erota.

Hyvin sydämetöntä jättää asia roikkumaan ja ilman selitystä laittaa välit poikki.

Toisenlainen näkökulma omien kokemusteni pohjalta:

Minulla oli ystävä, jolla elämä meni sille mallille, ettei hän osannut puhua mistään muusta kuin omasta raskaasta elämänvaiheestaan. Kuuntelin, ymmärrsin, tuin jne. Yritin vaihtaa puheenaihetta, jotta samaa toistava kela katkeaisi, koska ajattelin sen auttavan ystäväänikin. Hän käänsi joka kerta puheen takaisin omaan tilanteeseensa. Lopulta sanoin suoraan, mutta ystävällisesti, että nyt minulla ei enää ole voimavaroja tähän, joten meidän täytyy hieman ottaa etäisyyttä. Ystävä veti herneen todella syvälle nenään ja huusi minulle miten olen kylmä ja tunteeton kun hylkään hänet tällaisella hetkellä jne. jne. Voinet päätellä, että emme ole enää olleet missään tekemisissä.

Pointtini: Joskus on oltava itsekäs ja lähdettävä sen sijaan, että jäisi kuuntelemaan haukkumista ja huutoa siitä, että yrittää pitää huolta omasta jaksamisestaan. Ystävä ei ole terapeutti. 

Ystävä ei ole edes ystävä, jos ei saa kertaakaan suutaan auki tyytymättömyydestään suhteeseen. Pelkkä lurkki ja toisen ihmisen viihdekäyttäjä. Ehkä olisi syytä keskustella paljon enemmän siitä, mitä ystävältä voi ja sopii odottaa. Samanlaista jengiähän nämä kevytystävät ovat kuin parisuhdevedättäjät. 

Ei ystävän tehtävä ole ajatella itse mikä toiselle tekee hyvää ja ei tee, vaan keskustella siitä. Jos toinen ei siihen keskusteluun pysty, tilanne on toinen, mutta nyt se joka ei pystynyt, olit sinä. Mikään muodikas iskulauseilu ei sitä muuta. 

Millä perusteella? Olisiko minun vain pitänyt hyväksyä, että minulle huudetaan ja minua haukutaan, kun kerron tunteistani? Mitä keskustelua on sellainen, että toinen sanoo, miltä tuntuu ja toinen vastaa raivoamalla ja syyttelemällä? 

t. sama

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne traumat pitäisi nimenomaan käsitellä siellä terapiassa, niin ettei viattomien kaverien tarvitse joutua välien katkaisun ja muun "kostotoiminnan" välilliseksi kohteeksi. Tuohan on ihan klassista toimintaa, että purkaa omia traumojaan ympärillä oleviin ihmisiin.

Olen traumaterapiassa ja kyllä siinä on oleellinen tavoite, että poistan haitalliset ihmiset joko kokonaan elämästäni tai luon suhteen heihin uudelleen tavalla, joka ei riko minun rajojani. Se ei ole mitään kostotoimintaa vaan omasta hyvinvoinnistaan vastaamista ja mielenterveytensä rakentamista. Traumatisoituneet ihmiset ovat monesti olleet ihan liian joustavia kynnysmattoja. 

No minä en tämän henkilön YSTÄVÄNÄ ollut todellakaan hänen traumojensa aiheuttaja. Traumat olivat syntyneet hänen lapsuudessaan, kun hän kasvoi kahden vakavasti mielenterveydeltään sairaan vanhemman kanssa, joista toinen tappoi itsensä. Aika narsistista ajatella, että terapian aloitettua ne omat (traumojen myötä kieroutuneet) tunteet olisivat jotenkin ainut totuus, ja että ihmiset voi jaotella "haitallisiin" ja "hyödyllisiin". Mikä terapiasuuntaus se tuollainen on?? Ihan sairasta.

Ymmärrätkö, että ystävälläsi oli omat rajat hämärtyneet lapsuutensa johdosta. Se on värittänyt hänen JOKAISTA ihmissuhdettaan, hyviä ja huonoja. Terapiassa hän kasvaa niiltä osin, jotka ovat jääneet kehittymättä ja se vaikuttaa hänen jokaiseen ihmissuhteeseensa. 

Ne hyvät ihmissuhteet jatkuvat sellaisenaan, koska niissä ei syntynyt ongelmia traumatisoituneen henk koht ongelmista. Sitten on ne ihmissuhteet, jotka voivat jatkua jonkinlaisella fiksauksella. Terapiassakävijä joko toisen huomaamatta muuttaa omaa suhtautumistaan tai sanoo siitä suoraan tai asiaa ruoditaan konfliktein (terapiassa oppii, että konflikti on ok silloin kun se on tarpeen). Sitten on ne ihmissuhteet, jotka terapiassakävijä kokee liian työläiksi tai mahdottomiksi saada toimimaan niin, että hän saa pidettyä omista rajoistaan kiinni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kohtalotoveri kirjoitti:

Voimia ap.

Minulla ei ole vastausta, aika parantaa kai pahimmat haavat, mutta itse suren edelleen parasta ystävääni, joka teki minulle kolme vuotta sitten samoin.

Olisi edes selittänyt.

Olen pähkäillyt ja miettinyt ja arvelen, että itse kuormitin häntä liikaa puhumalla omasta raskaasta elämänvaiheestani. Voi kumpa hän olisi sanonut sen silloin ääneen!

Olisi ollut rehellinen ja sanonut, että pitää minusta ystävänä ja haluaa parhaansa mukaan auttaa, mutta nyt on liikaa. Hänen voimavaransa eivät riitä kuuntelemaan, kuinka vatvon ongelmiani. Että puhutaan jostain ihan muusta.

Tai jos hän tunsi toisin, niin olisi sanonut, että on väsynyt ja kyllästynyt minuun, on aika erota.

Hyvin sydämetöntä jättää asia roikkumaan ja ilman selitystä laittaa välit poikki.

Toisenlainen näkökulma omien kokemusteni pohjalta:

Minulla oli ystävä, jolla elämä meni sille mallille, ettei hän osannut puhua mistään muusta kuin omasta raskaasta elämänvaiheestaan. Kuuntelin, ymmärrsin, tuin jne. Yritin vaihtaa puheenaihetta, jotta samaa toistava kela katkeaisi, koska ajattelin sen auttavan ystäväänikin. Hän käänsi joka kerta puheen takaisin omaan tilanteeseensa. Lopulta sanoin suoraan, mutta ystävällisesti, että nyt minulla ei enää ole voimavaroja tähän, joten meidän täytyy hieman ottaa etäisyyttä. Ystävä veti herneen todella syvälle nenään ja huusi minulle miten olen kylmä ja tunteeton kun hylkään hänet tällaisella hetkellä jne. jne. Voinet päätellä, että emme ole enää olleet missään tekemisissä.

Pointtini: Joskus on oltava itsekäs ja lähdettävä sen sijaan, että jäisi kuuntelemaan haukkumista ja huutoa siitä, että yrittää pitää huolta omasta jaksamisestaan. Ystävä ei ole terapeutti. 

Ystävä ei ole edes ystävä, jos ei saa kertaakaan suutaan auki tyytymättömyydestään suhteeseen.  

Mitä selität? Tuossahan luki ihan selvästi: Lopulta sanoin suoraan, mutta ystävällisesti, että nyt minulla ei enää ole voimavaroja tähän, joten meidän täytyy hieman ottaa etäisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olin pari vuotta yhden ystävän pässi narussa.

Emme kelvanneet seuraksi matkoille, emme juhliin, emme juhlapyhinä mm juhannus, uusi vuosi, pääsiäinen tai muu. Kelpasimme kaveriksi vain silloin, kun ei ollut muita tärkeämpiä kavereita.

Viimeinen pisara oli, kun olimme suunnitelleet yhteistä reissua, niin menikin sinne yhteisen puolitutun kanssa. Niin härskiä käytöstä, itse olisin vähintään pyytänyt sitten molempia. Oikein tälläinen röyhkeä oman edun etsijä, joka luulee olevansa kaikkien ns suosikkikaveri.

Siinä hetkessä päätin, että miksi ihmeessä seuraan paskantärkeää omien asioidensa esittelijää somessa ns kaverinani? Lopetin seuraamasta, ja viimeisen kuukauden olen voinut tosi hyvin, kun ei tarvitse mistään nähdä tai tietää tätä ulkopuolelle jättävää ns kaveria. Hän saa jatkaa tekemistensä esittelyä somessa.

Me on tavattu fiksuja, jalat maassa olevia ihmisiä ja jätetty päivittämättä kaikki sinne someen.

En käsitä että mietimme tätä ihmistä jopa kolmannen lapsemme kummiksi! Kummitäti pitää olla ehdottoman luotettava. Sellainen, jolle voi aina soittaa, joka ei sovi asioita ristiin, joka sanoo kyllä, kun ehdotat jotain ja järjestää aikaa.

Tää someseuraamisen lopettaminen on kyllä toooodella ankara rangaistus entiselle ystävälle. Varmaan hän nyt katuu, kun huomaa, että ette laittele sydämiä jokaiseen postaukseen? Vai olisiko niitä, jotka eivät edes katso, kuka on tykännyt ja kuka ei ja koko manööveri on jäänyt merkityksettömäksi.

Sori en nyt ihan saa sun jutusta kiinni. Mutta minä olen siis poistanut sellaisen henkilön, joka pelottavalla tavalla matki ja kopioi meidän elämää. Hän nimenomaan katsoi ja tutki kaiken sieltä. Mitään omaa ei kertonut suoraan tai avoimesti kasvokkain, vaan laittoi meidät seuraamaan sieltä somesta.

Nyt kun luen tätä, niin tajuan, että tuo meidän kodin kopioiminen ja siitä päin naamaa valehteleminen on ollut kovan luokan rajojen rikkomista. Sen jälkeen olisi pitänyt poistaa heti. Sen jälkeen vielä pari vuotta tämä sai seurata meidän tekemisiä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä tästä!

Voisiko joku terapeutti kommentoida asiaa. Miten ihmeessä aina neuvoksi annetaan terapiassa käyvälle että senkun teet ja hylkäät - sinulla on oikeus

Eli raha puhuu -terapeutti toistaa tarinaa minkä potilas haluaa kuulla jotta ei siirrytä epämukavuusalueelle jossa potilas joutuisi todella kasvamaan ja kohtaaamaan haastavan tilanteen ja itselleen vaikean ihmisen.

Vastuutonta terapeutilta - potilas ei kehity ja hänen lähipiirissään olevat ihmiset voivat kärsiä syvästi.

Minulla on ihan huippu terapeutti ja nimenomaan mennään epämukavuusalueille, mutta ihan oleellinen osa kasvua on se, että vaikeat ihmiset poistetaan elämästä eikä niitä opetella sietämään. Miksi pitäisi? Siksihän sitä on sairastunut, että on sietänyt heitä, ei sitä parane sietämällä vielä enemmän vaan ĺopettamalla  sietämisen. 

Oletko oikeasti sitä mieltä, että ystävät sairastuttavat ihmisen? Ehkä teidänkaltaisilla ei pitäisi olla yhtään ystävää, koska ette sellaisia ansaitse. Itsellänikin on traumataustaa, mutta se ei ole johtanut narsistiseen käytökseen. Olen jopa selvittänyt asiat niiden ihmisten kanssa, jotka ne traumat minulle aiheuttivat. Ja jopa - ei ole ollut tarvetta katkaista välejä kenenkään! Enkä näe ihmisiä noin ikävinä kuin sinä. Pikemminkin koen empatiaa jokaista kohtaan, koska kenenkään elämä ei ole yhtä kevyttä tanssahtelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on shokki ja olen myös kokenut sen. Minua auttoi tieto siitä, että ex-ystäväni kävi terapiassa sairaan lapsuutensa takia. Hän oli kai tulkinnut terapeutin sanomisia niin, ettei ihmisiä tarvitse kohdata tai asioita selvittää, senkun vaan katkaisee välit tekstarilla jos menee johonkin hermo. Hän on hyvin rikkonainen ihminen. Olin itsekin, että sikäli pystyn jotenkin ymmärtämään häntä. Ikinä en kuitenkaan ole hylännyt ihmisiä, eli sen osalta en hyväksy tai ymmärrä hänen toimintaansa yhtään. En haluaisi häntä enää ystäväkseni. En tarvitse noin kylmiä ja epäluotettavia ihmisiä ympärilleni.

On tulkinnut terapeutin sanat ihan oikein, ikäviin ihmisiin saa ja kannattaa katkaista välit eikä heille tarvitse antaa selitystä.

En ole omasta mielestäni ikävä ihminen. Olimme hyvin läheisiä ystäviä ja hän halusi nähdä minua ihan omasta tahdostaan. Ei se ollut niin että olisin vain roikkunut hänessä. Mielestäni on aika edes vastuutonta terapeutilta kannustaa potilasta kilahtamaan ja polttamaan siltoja joka suuntaan. Tervehenkinen ihminen selvittää ja selittää asiat sen kanssa, jota kohtaan on jotain hampaankolossa.

Tämä on vain sun näkemyksesi etkä tiedä mitä ystäväsi ajattelee, paitsi jos osaisit tehdä tulkintoja hänen käytöksestään..

Mitä ihmeen tulkintoja pitäisi alkaa tekemään, kun toinen ei suostu puhumaan? Siinä on riski erittäin suurelle väärinymmärrykselle. Haasta vähän omaa ajatusmalliasi. Mistä lähtee tarpeesi piiloutua ja vältellä konflikteja?

Ystäväsi katkaisi välit tekstarilla ja sinä vielä mietit, että mitä tästä pitäisi tulkita?? Hän ei halua olla ystäväsi eikä ole sulle mitään selityksiä velkaa. Siinä kaikki mitä sun tarvii tietää.

Sinä ITSE SANOIT että pitäisi osata tulkita tätä ystävää. Mikä manipuloiva narsku tähän ketjuun on eksynyt?

Sinä. Syytät terapeuttia ja (entistä) ystävääsi, etkä hetkeäkään edes mieti, että vika voisi olla sinussa..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne traumat pitäisi nimenomaan käsitellä siellä terapiassa, niin ettei viattomien kaverien tarvitse joutua välien katkaisun ja muun "kostotoiminnan" välilliseksi kohteeksi. Tuohan on ihan klassista toimintaa, että purkaa omia traumojaan ympärillä oleviin ihmisiin.

Olen traumaterapiassa ja kyllä siinä on oleellinen tavoite, että poistan haitalliset ihmiset joko kokonaan elämästäni tai luon suhteen heihin uudelleen tavalla, joka ei riko minun rajojani. Se ei ole mitään kostotoimintaa vaan omasta hyvinvoinnistaan vastaamista ja mielenterveytensä rakentamista. Traumatisoituneet ihmiset ovat monesti olleet ihan liian joustavia kynnysmattoja. 

No minä en tämän henkilön YSTÄVÄNÄ ollut todellakaan hänen traumojensa aiheuttaja. Traumat olivat syntyneet hänen lapsuudessaan, kun hän kasvoi kahden vakavasti mielenterveydeltään sairaan vanhemman kanssa, joista toinen tappoi itsensä. Aika narsistista ajatella, että terapian aloitettua ne omat (traumojen myötä kieroutuneet) tunteet olisivat jotenkin ainut totuus, ja että ihmiset voi jaotella "haitallisiin" ja "hyödyllisiin". Mikä terapiasuuntaus se tuollainen on?? Ihan sairasta.

Kuulostat sellaiselta ihmiseltä, johon itseni olisi ehkä pakko katkaista välit tai ottaa ainakin iso etäisyys. Suhtaudut aika kärkkäästi, kontrolloivasti ja vahvasti toisen henkilökohtaisiin ja elämänsä vaikeimpiin asioihin. Lisäksi on otettava huomioon se tosiseikka, että sinä et ole ammattilainen hoitohenkilö ja vaikka olisit, sitä ei olisi hyvä sekoittaa ystävyyteen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kohtalotoveri kirjoitti:

Voimia ap.

Minulla ei ole vastausta, aika parantaa kai pahimmat haavat, mutta itse suren edelleen parasta ystävääni, joka teki minulle kolme vuotta sitten samoin.

Olisi edes selittänyt.

Olen pähkäillyt ja miettinyt ja arvelen, että itse kuormitin häntä liikaa puhumalla omasta raskaasta elämänvaiheestani. Voi kumpa hän olisi sanonut sen silloin ääneen!

Olisi ollut rehellinen ja sanonut, että pitää minusta ystävänä ja haluaa parhaansa mukaan auttaa, mutta nyt on liikaa. Hänen voimavaransa eivät riitä kuuntelemaan, kuinka vatvon ongelmiani. Että puhutaan jostain ihan muusta.

Tai jos hän tunsi toisin, niin olisi sanonut, että on väsynyt ja kyllästynyt minuun, on aika erota.

Hyvin sydämetöntä jättää asia roikkumaan ja ilman selitystä laittaa välit poikki.

Toisenlainen näkökulma omien kokemusteni pohjalta:

Minulla oli ystävä, jolla elämä meni sille mallille, ettei hän osannut puhua mistään muusta kuin omasta raskaasta elämänvaiheestaan. Kuuntelin, ymmärrsin, tuin jne. Yritin vaihtaa puheenaihetta, jotta samaa toistava kela katkeaisi, koska ajattelin sen auttavan ystäväänikin. Hän käänsi joka kerta puheen takaisin omaan tilanteeseensa. Lopulta sanoin suoraan, mutta ystävällisesti, että nyt minulla ei enää ole voimavaroja tähän, joten meidän täytyy hieman ottaa etäisyyttä. Ystävä veti herneen todella syvälle nenään ja huusi minulle miten olen kylmä ja tunteeton kun hylkään hänet tällaisella hetkellä jne. jne. Voinet päätellä, että emme ole enää olleet missään tekemisissä.

Pointtini: Joskus on oltava itsekäs ja lähdettävä sen sijaan, että jäisi kuuntelemaan haukkumista ja huutoa siitä, että yrittää pitää huolta omasta jaksamisestaan. Ystävä ei ole terapeutti. 

Ystävä ei ole edes ystävä, jos ei saa kertaakaan suutaan auki tyytymättömyydestään suhteeseen. Pelkkä lurkki ja toisen ihmisen viihdekäyttäjä. Ehkä olisi syytä keskustella paljon enemmän siitä, mitä ystävältä voi ja sopii odottaa. Samanlaista jengiähän nämä kevytystävät ovat kuin parisuhdevedättäjät. 

Ei ystävän tehtävä ole ajatella itse mikä toiselle tekee hyvää ja ei tee, vaan keskustella siitä. Jos toinen ei siihen keskusteluun pysty, tilanne on toinen, mutta nyt se joka ei pystynyt, olit sinä. Mikään muodikas iskulauseilu ei sitä muuta. 

Et sitten lukenut ollenkaan, mitä lainaamasi kirjoittaja kertoi. Oli vissiin liian kiire haukkumaan ja räksyttämään sen sijaan, että olisit keskittynyt siihen, mitä sinulle sanotaan. Ensinnäkin tuossa kerrottiin ihan selkeästi, että tyytymättömyys suhteeseen oli sanottu ääneen. Toisekseen, kukaan ei voi keskustella yksinään, jos toisen asenne on se, että vain hänestä pitää puhua ja kaikki muu aiheuttaa räjähdyksen. Kolmannakseen kukaan ei ole puhunut mistään iskulauseista. Sen keksit omasta päästäsi.

t. eri