Miten päästä yli siitä että läheisin ystävä on katkaissut selittämättä välit?

Vierailija kirjoitti:

Ovatko nuo "psyykkinen sairastuminen, päihderiippuvuus, uskonlahkoon liittyminen" siis mielestäsi ihan mahdollisia syitä? Jos esimerkiksi yskonlahkoon liittyminen tai päihderiippuvuus ovat jopa todennäköisiä syitä välien katkeamiselle, niin olisin vain iloinen, että välit katkesivat.

Entä miksi tunnet katkeruutta ja vihaa? Mielestäni nuo tunteet ovat erittäin ikäviä ja jos ne ovat nyt päällimmäisinä, niin olen varma, että ne ovat olleet esillä myös ystävyyden aikana, joten taidan olla sitä mieltä, että hyvä kun toinen pääsi irti.

Jatka elämääsi.

Jos läheinen hylkää ilman selitystä, on täysin normaalia tuntea monenlaisia tunteita. Ap kirjoitti: "Päällimmäisenä vain suru, ikävä, katkeruus ja viha", Aivan normaaleja tunteita tällaisessa tilanteessa. Olisi kyllä enemmän outoa, jos ei tuntuisi missään ja kohauttasi vain olkiaan. Miksi koitat kääntää ne ap:tä vastaan jostain syystä ja jopa syyllistät niistä? Ei ole realistista odottaa, että aina tuntee vain positiivisia tunteita kun kohtaa vastoinkäymisiä, pettymyksiä tai joku tekee sinulle ikävästi tms. Olemme ihmisiä inhimillisine tunteineen.

Itse antaisin ap:lle neuvon, että kohtaa vain kaikki monet tunteet mitä asia herättää, niin päsee paremmiin yli, kuin että koittaisi niitä tukahduttaa. Asian käsitteyä tietenkin auttasi jos tietäsi syyn välien katkaisuun, mutta jos se vaan ei selviä eikä saa mitään vastausta asiaan, niin ei se auta kuin itse käydä asia läpi, kohdata tunteet ja asiat jotka mieleen nousee ja sitten jatkaa eteenpäin. Voimia ap:lle.

Vierailija kirjoitti:

Se on shokki ja olen myös kokenut sen. Minua auttoi tieto siitä, että ex-ystäväni kävi terapiassa sairaan lapsuutensa takia. Hän oli kai tulkinnut terapeutin sanomisia niin, ettei ihmisiä tarvitse kohdata tai asioita selvittää, senkun vaan katkaisee välit tekstarilla jos menee johonkin hermo. Hän on hyvin rikkonainen ihminen. Olin itsekin, että sikäli pystyn jotenkin ymmärtämään häntä. Ikinä en kuitenkaan ole hylännyt ihmisiä, eli sen osalta en hyväksy tai ymmärrä hänen toimintaansa yhtään. En haluaisi häntä enää ystäväkseni. En tarvitse noin kylmiä ja epäluotettavia ihmisiä ympärilleni.

On tulkinnut terapeutin sanat ihan oikein, ikäviin ihmisiin saa ja kannattaa katkaista välit eikä heille tarvitse antaa selitystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ovatko nuo "psyykkinen sairastuminen, päihderiippuvuus, uskonlahkoon liittyminen" siis mielestäsi ihan mahdollisia syitä? Jos esimerkiksi yskonlahkoon liittyminen tai päihderiippuvuus ovat jopa todennäköisiä syitä välien katkeamiselle, niin olisin vain iloinen, että välit katkesivat.

Entä miksi tunnet katkeruutta ja vihaa? Mielestäni nuo tunteet ovat erittäin ikäviä ja jos ne ovat nyt päällimmäisinä, niin olen varma, että ne ovat olleet esillä myös ystävyyden aikana, joten taidan olla sitä mieltä, että hyvä kun toinen pääsi irti.

Jatka elämääsi.

Höpö höpö. Ihan normaaleja shokkitunteita TERVEELLE ihmiselle. Ne on tarkoitus tuntea ja sitten ne jonain päivänä ovat poissa.

Miksi huudat? Ja vai että shokkitunteita... joopa joo.

Kyllä, suurin osa ihmistä ei ole tunnekylmiä ja läheisen äkillinen hylkääminen ilman selityksiä olisi jonkinnäköinen shokki suurimmalle osalle meistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ovatko nuo "psyykkinen sairastuminen, päihderiippuvuus, uskonlahkoon liittyminen" siis mielestäsi ihan mahdollisia syitä? Jos esimerkiksi yskonlahkoon liittyminen tai päihderiippuvuus ovat jopa todennäköisiä syitä välien katkeamiselle, niin olisin vain iloinen, että välit katkesivat.

Entä miksi tunnet katkeruutta ja vihaa? Mielestäni nuo tunteet ovat erittäin ikäviä ja jos ne ovat nyt päällimmäisinä, niin olen varma, että ne ovat olleet esillä myös ystävyyden aikana, joten taidan olla sitä mieltä, että hyvä kun toinen pääsi irti.

Jatka elämääsi.

Höpö höpö. Ihan normaaleja shokkitunteita TERVEELLE ihmiselle. Ne on tarkoitus tuntea ja sitten ne jonain päivänä ovat poissa.

Miksi huudat? Ja vai että shokkitunteita... joopa joo.

Kyllä, suurin osa ihmistä ei ole tunnekylmiä ja läheisen äkillinen hylkääminen ilman selityksiä olisi jonkinnäköinen shokki suurimmalle osalle meistä.

t. eri vastaaja

Mihin nuo päihderiippuvuus, psyykkinen sairastuminen ja uskonlahko liittyvät? Sinuun vai häneen? 

Yleensä kysymys on tämän hylkääjän omista ongelmista ja elämäntilanteen muutoksesta. Toisten ego ei kestä näyttää heikkoutta ja se jota luulit ystävyydeksi ei sitä kestä. Hyväksy asia ja siirry eteenpäin. Hyviä muistoja jää kuitenkin jostakin tietystä ajanjaksosta- ehkä teitä yhdisti joskus joku asia ja ystävyys siinä hetkessä.

Ikävää on että luultavasti joudut syntipukiksi miksi suhde katkesi mutta pysy fiksuna ja hiljaa. Muut fiksut ympärillä kyllä ymmärtävät mistä kyse.

Joten koita ymmärtää ja antaa anteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Katkeruus ja viha tuntuvat vähän ylimitoitetuilta reaktioilta. Ystävyys on kuitenkin vastavuoroista eikä koskaan pakollista. Sellaisiakin ihmisiä on, jotka olettavat voivansa pakottaa toisen ystävyyteen, vaikka tämä monin eri tavoin olisi yrittänyt viestiä haluavansa vain tuttavuutta.

Kyllä syy ystävyyden katkeamiseen useimmiten löytyy peilistä, ellei mitään ulkoista syytä ole olemassa. Tuskin olet mikään hyvä ystävä ollut, jos häntä noin vihaat, entistä ystävääsi. Vain siksi, ettei enää suostu olemaan ystäväsi. Minusta se kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, sillä ystävälle toivoo hyvää ja häntä arvostaa. Ystävä ei ole sätkynukke, jota sinun pitäisi voida käskeä.

Yllättävästi olen tavannut kuvatun kaltaisen ihmisen itsekin. Ensin oli vaikea uskoa, että tuolla tavalla ajattelevia ihmisiä ylipäätään on olemassa. Hän liimaantui kiinni kuin takiainen ja koetti painostaa yhteydenpitoon.

Samaa mietin. Ystävyyden katketessa voi olla surullinen ja haikea olo. Mutta jos on vihainen ja katkera, niin ne ovat enemmän tunteita jotka voisivat liittyä pitkän parisuhteen päättymiseen esim pettämisen takia. Kertoo sellaisesta omistushalusta, että se voi olla syy miksi ystävyyssuhde muuttui liian raskaaksi toiselle osapuolelle. Harva aikuinen kuitenkaan haluaa niin intensiivisiä ystävyyssuhteita, että niiden lopettaminen nähdään petoksena.

Voimia ap.

Minulla ei ole vastausta, aika parantaa kai pahimmat haavat, mutta itse suren edelleen parasta ystävääni, joka teki minulle kolme vuotta sitten samoin.

Olisi edes selittänyt.

Olen pähkäillyt ja miettinyt ja arvelen, että itse kuormitin häntä liikaa puhumalla omasta raskaasta elämänvaiheestani. Voi kumpa hän olisi sanonut sen silloin ääneen!

Olisi ollut rehellinen ja sanonut, että pitää minusta ystävänä ja haluaa parhaansa mukaan auttaa, mutta nyt on liikaa. Hänen voimavaransa eivät riitä kuuntelemaan, kuinka vatvon ongelmiani. Että puhutaan jostain ihan muusta.

Tai jos hän tunsi toisin, niin olisi sanonut, että on väsynyt ja kyllästynyt minuun, on aika erota.

Hyvin sydämetöntä jättää asia roikkumaan ja ilman selitystä laittaa välit poikki.

Katsoin sulle tarotkorteista ja sain miekkojen kuutosen ja maljojen kolmosen. Tässä englanniksi selitetty mitä tuo yhdistelmä tarkoittaa

Combining the Three of Cups and Six of Swords

When the Three of Cups and Six of Swords appear together in a reading, we can interpret this combination in a few different ways. Firstly, this combination can suggest the need for a change in our social circles or the way we approach social situations. Perhaps we have outgrown certain friends or relationships and need to move on in order to find more fulfilling connections. Alternatively, this combination can indicate the need to balance celebrating our achievements with the acknowledgment that there is still work to be done. We must take the time to celebrate what we have accomplished, but also use our experiences to propel us forward and make necessary changes. Overall, the Three of Cups and Six of Swords combination is a reminder of the power of community in times of transition and change. We must lean on our friends and loved ones for support and guidance as we navigate the challenges of life.

https://www.astrology.com/tarot/card-combinations/three-of-cups-and-six…

Kaikenlaisissa ihmissuhteiden päättymisissä olennainen seikka "yli pääsemisessä" on sen ymmärtäminen, että et voi kontrolloida toisten elämää. Jokainen tekee omat valintansa ja asiat, joihin ei itse voi vaikuttaa on vain opeteltava hyväksymään. 

Vierailija kirjoitti:

Kuppi on mennyt nurin eikä ole puhuttavaa koska tietää että siitä vasta sota syntyykin mille ei loppua näy.

Tästä tuli mieleen se sanonta, että kaikki pitäisi selvittää puhumalla. Mutta eihän se aina toimi. Jos vaikka toiselle yrittäisi selittää, että ei kykene olla hänen seurassa, koska hän aina valittaa ja uhriutuu, niin sittenhän sitä valittamista ja uhriutumista pitäisi kuunnella vielä enemmän. Sen kuuntelemisesta tulee burn-out ihmiselle. Pitää suojella itseään. 

Hyvä ja ajankohtainen ketju ainakin minulle. Tapasin nimittäin pitkäaikaisen ystäväni tällä viikolla hänen aloitteestaan. Sovimme että menemme syömään ja istumaan iltaa. Ihan perussettiä siis mutta: Tämä ystävä saneli minulle ehtoja tyyliin ollaan koko päivä yhdessä jne eli älä sovi tälle päivälle mitään muuta. No kuinkas kävi: tapasimme vasta iltapäivästä koska hänellä oli päivällä muuta tekemistä. Hänellä oli mukanaan muita henkilöitä noin pari tuntia eli pääsimme sinne syömään noin klo viiden maissa. Hm. Missään vaiheessa hän ei kysynyt minulta onko tämä minulle ok. Vietin oman aamupäiväni itselleni tärkeiden asioiden parissa koska ystäväni käytös oli selvää pompottelua minulle eikä mitään muuta.

Sitten kun nämä muut henkilöt lähtivät pääsimme syömään ja sinne illanviettoonkin. Esitin ystävälleni kysymyksen joka on vaivannut minua jo kauan: Miten hän näkee meidän ystävyyssuhteemme? Sanoin ettei ole pakko sanoa mitään mutta arvostan jos hän haluaa puhua asiasta. No jossain kohtaa ystäväni kertoi ettei koe minkään muuttuneen välillämme. Kerroin että omasta mielestäni sinä olet mennyt toiseen suuntaan ja minä toiseen - ehkä jossain kohtaa menemme taas samaan suuntaan. Tämä tuli esille todella hyvin kun keskustelimme eräästä asiasta joka oli tapahtunut tälle ystävälle: minä sanoin että yhden kerran perusteella ei voi vetää mitään johtopäätöksiä mutta ystäväni mielestä tapahtuma jonka hän näki menee aina samalla tavalla ja asiaa pitää muuttaa. Kyseessä oli siis asia joka ei edes kuulunut ystävälleni millään tavalla mutta nähdessään tapahtuman yhden ainoan kerran se hoidettiin ystäväni mielestä väärin. Tämä siis ystäväni edes tuntematta itse asiaa/tapahtumaa lainkaan.

Halusin nähdä tätä ystävää juuri alussa kuvatun rajattomuuden ja huonon käytöksen vuoksi - tätä on ollut jo pitemmän aikaa ja erityisesti minua kohtaan. Aiemmin meillä oli hyvä ja tasapainoisempi ystävyyssuhde ja olen ollut hänelle vieläkin mm. kuunteleva osapuoli kun hänella on ollut vaikeaa esim. töissä. Mutta tämä taisi olla nyt tässä. Ystävääni en voi muuttaa - itseäni voin. Eli jos joku jossain miettii onko ystävyys hyvä laittaa vaikka katkolle joksikin aikaa siihen voi oikeasti olla syytä. Annan "ystävälleni" pisteet siitä että hän edes suostui keskustelemaan asiasta kanssani mutta jatkossa tämä henkilö menee minulle tuttavien kaartiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katkeruus ja viha tuntuvat vähän ylimitoitetuilta reaktioilta. Ystävyys on kuitenkin vastavuoroista eikä koskaan pakollista. Sellaisiakin ihmisiä on, jotka olettavat voivansa pakottaa toisen ystävyyteen, vaikka tämä monin eri tavoin olisi yrittänyt viestiä haluavansa vain tuttavuutta.

Kyllä syy ystävyyden katkeamiseen useimmiten löytyy peilistä, ellei mitään ulkoista syytä ole olemassa. Tuskin olet mikään hyvä ystävä ollut, jos häntä noin vihaat, entistä ystävääsi. Vain siksi, ettei enää suostu olemaan ystäväsi. Minusta se kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, sillä ystävälle toivoo hyvää ja häntä arvostaa. Ystävä ei ole sätkynukke, jota sinun pitäisi voida käskeä.

Yllättävästi olen tavannut kuvatun kaltaisen ihmisen itsekin. Ensin oli vaikea uskoa, että tuolla tavalla ajattelevia ihmisiä ylipäätään on olemassa. Hän liimaantui kiinni kuin takiainen ja koetti painostaa yhteydenpitoon.

Samaa mietin. Ystävyyden katketessa voi olla surullinen ja haikea olo. Mutta jos on vihainen ja katkera, niin ne ovat enemmän tunteita jotka voisivat liittyä pitkän parisuhteen päättymiseen esim pettämisen takia. Kertoo sellaisesta omistushalusta, että se voi olla syy miksi ystävyyssuhde muuttui liian raskaaksi toiselle osapuolelle. Harva aikuinen kuitenkaan haluaa niin intensiivisiä ystävyyssuhteita, että niiden lopettaminen nähdään petoksena.

En ole ap, kerron omasta kokemuksestani. 

Ystäväni ui elämääni hetkellä, jolloin olin itse puolustuskyvytön enkä pystynyt näkemään selvästi. Hän oli kanssani todella intensiivisesti ja pitkän yksinäisyyden jälkeen (korona-ajan ongelmat) se tuntui hyvältä ja kodikkaalta. Hän rakensi minusta heikkoa läheisriippuvaista ihmistä ja lopulta en enää edes tunnistanut itseäni. Kun sitten ystävyyssuhde ajautui päin tiiliseinää meistä molemmista johtuvista syistä, se kipu oli aivan valtava. Kyllä, tunsin viiltävää kipua, surua, vihaa, pettymystä, epäluottamusta.

Minä en lähtökohtaisesti halunnut tuollaista ystävyyttä ja olen huomannut, että taas rakennan tuttavuuksia normaalin rauhallisesti toisen alueelle tunkematta ja ystävyys rakentuu hiljalleen. Tuo ystävä kuitenkin teki sen todella aggressiivisesti ja rajat rikkoen, mutta en ymmärtänyt silloin, miten vääristynyttä se oli. 

Itse lopetin yhteydenpidon entiseen ystävään kun tajusin kuinka erilailla ajattelemme monista asioista. Siis vastaan edelleen viesteihin mutta en itse laita viestiä/soita/kysele toisen kuulumisia. Jos toinen ehdottaa tapaamista niin en tee mitään erityisjärjestelyjä eli tapaamme jos minulla ei ole mitään muuta mutta jos olen sopinut vaikka perheen kanssa ulkonasyömisen siihen niin kerron etten pääse. Ennen olisin koittanut järjestellä aikaa tälle ystävälle.

Yksi asia mikä voi tuoda helpotusta on ymmärtää että tutlimusten mukaan suomalaiset ovat epäempaattinen kansa. Tämä on surullista mutta niin paljon näkyy tapauksia että vaan hylätään ja suljetaan lauman ulkopuolelle mitä vähäisimmistä

syistä. On sitten ystävä tai sukulainen tai läheinen perheenjäsen.

Olemme metsäläisiä ja sodan traumat siihen päälle joten julmuutta esiintyy paljon ja sitä ei voi välttää.

Hieman eri tilanne maissa joissa sivistystä, sosiaalisuutta ja vahvoja tapoja hyväksyä erilaisuutta ja selvittää ongelmia rehellisesti ihmisten kesken.

Kohtalotoveri kirjoitti:

Voimia ap.

Minulla ei ole vastausta, aika parantaa kai pahimmat haavat, mutta itse suren edelleen parasta ystävääni, joka teki minulle kolme vuotta sitten samoin.

Olisi edes selittänyt.

Olen pähkäillyt ja miettinyt ja arvelen, että itse kuormitin häntä liikaa puhumalla omasta raskaasta elämänvaiheestani. Voi kumpa hän olisi sanonut sen silloin ääneen!

Olisi ollut rehellinen ja sanonut, että pitää minusta ystävänä ja haluaa parhaansa mukaan auttaa, mutta nyt on liikaa. Hänen voimavaransa eivät riitä kuuntelemaan, kuinka vatvon ongelmiani. Että puhutaan jostain ihan muusta.

Tai jos hän tunsi toisin, niin olisi sanonut, että on väsynyt ja kyllästynyt minuun, on aika erota.

Hyvin sydämetöntä jättää asia roikkumaan ja ilman selitystä laittaa välit poikki.

Toisenlainen näkökulma omien kokemusteni pohjalta:

Minulla oli ystävä, jolla elämä meni sille mallille, ettei hän osannut puhua mistään muusta kuin omasta raskaasta elämänvaiheestaan. Kuuntelin, ymmärrsin, tuin jne. Yritin vaihtaa puheenaihetta, jotta samaa toistava kela katkeaisi, koska ajattelin sen auttavan ystäväänikin. Hän käänsi joka kerta puheen takaisin omaan tilanteeseensa. Lopulta sanoin suoraan, mutta ystävällisesti, että nyt minulla ei enää ole voimavaroja tähän, joten meidän täytyy hieman ottaa etäisyyttä. Ystävä veti herneen todella syvälle nenään ja huusi minulle miten olen kylmä ja tunteeton kun hylkään hänet tällaisella hetkellä jne. jne. Voinet päätellä, että emme ole enää olleet missään tekemisissä.

Pointtini: Joskus on oltava itsekäs ja lähdettävä sen sijaan, että jäisi kuuntelemaan haukkumista ja huutoa siitä, että yrittää pitää huolta omasta jaksamisestaan. Ystävä ei ole terapeutti. 

Mä jätin mun ystävän. En jaksanut enää vastata hänen soittoihin. Hän puhui kokoajan vain omista tekemisistä ja puhui pahaa toisista ystävistään mulle. Joten varmana haukkui muakin toisille.

Vierailija kirjoitti:

Yksi asia mikä voi tuoda helpotusta on ymmärtää että tutlimusten mukaan suomalaiset ovat epäempaattinen kansa. Tämä on surullista mutta niin paljon näkyy tapauksia että vaan hylätään ja suljetaan lauman ulkopuolelle mitä vähäisimmistä

syistä. On sitten ystävä tai sukulainen tai läheinen perheenjäsen.

Olemme metsäläisiä ja sodan traumat siihen päälle joten julmuutta esiintyy paljon ja sitä ei voi välttää.

Hieman eri tilanne maissa joissa sivistystä, sosiaalisuutta ja vahvoja tapoja hyväksyä erilaisuutta ja selvittää ongelmia rehellisesti ihmisten kesken.

Naurettavaa vedota johonkin sodan traumoihin, kun viimeisimmän sodan päättymisestä on niin kauan, että hyvin harva on sotaa kokenut. Ei se, että isoisän isä oli sodassa ole mikään trauma. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs sukulaiseni teki saman. Ilman selityksiä. Auttaisi jos saisi jonkun syyn, mutta ei. Vaikeaa.

Syy on se, ettei halunnut enää olla tekemisissä. 

Ei vaan se on seuraus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs sukulaiseni teki saman. Ilman selityksiä. Auttaisi jos saisi jonkun syyn, mutta ei. Vaikeaa.

Syy on se, ettei halunnut enää olla tekemisissä. 

Ei vaan se on seuraus.

Ei, vaan nimenomaan syy. Ihminen tekee päätöksiä omien halujensa ja toiveidensa pohjalta. Eli syy on se, ettei halua olla tekemisissä ja seuraus on se, että pistää välit poikki. 

t. eri